että suomalaiset olisivat maailman onnellisinta kansaa. Tämä nyt ei todellakaan pidä paikkansa. Ensinnäkin Suomessa on hyvin paljon yksinäisyyttä ja itsekeskeisyyttä. Verotus on todella korkea, autoa ei ole kaikilla varaa hankkia puhumatta edes omasta asunnosta. Kesämökkejäkin täällä omistetaan, mutta kaikilla lähestulkoonkaan ei ole milloinkaan varaa sellaiseen.
Ruoka ja vaatteet ovat hyvin kalliita, joten täällä niin moni käy kirpiksillä ja jakelee toisille käytettyjä vaatteitaan.
Byrokratian rattaat jylläävät, joten esimerkiksi yhden ihmisen, jolla on lahjakkuutta ei ole mahdollista elättää itseään omilla tuotteillaan. Kympin tekijällä ei ole mitään mahdollisuutta elää tässä maassa, koska kaikki on kallista, byrokratia jyllää ja et voi oikeastaan myydä edws missään omia tekemiäsi tuotteita.
Hyvä esimerkki on serkkuni, jolla koulukeskiarvo oli 9,8 ja maalaa hyviä tauluja. Koska hän ei ole käynyt aikoinaan taidekouluja, vaan on kurssittanut itsensä. Hän tekee grafiikkaa ja maalaa akryyleillä ja öljyväreillä kokopäiväisesti ja on tehnyt sitä jo kolmekymmentä vuotta. Se miksi hän elää köyhyydessä on, ettei hän masennuksen vuoksi ole jaksanut toimia kuitenkaan yhtä hyvin eli kouluttautua. Työnsä ovat kyllä hyviä ja sukulaiset niinkuin ystävät ja tuttavat ostavat hänen töitään, mutta tuntemattomat eivät, koska täällä pitää olla koulunsa käynyt. Muuten ko niinsanottu taiteilija sai myöskin aikoinaan keskikoulussa kuvaamataidon stipendin oli 10 kuvaamataidossa jne, mutta se lähiomaisen kuolema vei hänet suureen suruun, josta hän kuitenkin toipui. Lääkärin avulla toipui niin, että jaksaa elää, mutta häntä syrjitään, koska taidekoulua hän ei jaksanut käydä. Hänellä on paljon omassa ateljeessaan isompiakin töitä. Kauniit värit jne.
Hän on ollut toisten sukulaistenkin silmissä hyljeksitty , onkohan ollut aina liian lahjakas ja hyvä, mutta jokin on että täällä Suomessa häntä ei todellakaan arvosteta. Hän ei uskalla edes kunnolla esittäytyä tämän sarvikuonokansan keskuudessa.
Hän kertoi minulle kerran kun oli pitänyt kolmannenkymmenennen näyttelynsä, että on se kumma kun lahjakkuutta ja opittuja ja itse kirjoja kahlanneena ja taiteen teoriat lukeneenä vielä ominpäin, ei anneta arvoa, kun ei ole sitä taidekoulun todistusta. Ihmiset vaan sanovat, että ethän sinä ole oikea taiteilija, kun et ole edes kouluja käynyt.
Tämä sarvikuonojen maa on ajanut niin monet ihmiset itsemurhaan ettei ole tosikaan. Täällä Suomessa ei arvosteta lahjakkuutta, täällä tällaisen ihmistapauksen kohdalla ei ole mahdollisuutta edes jatkaa elämää.
Mutta sinnikkäästi tuo henkilö maalaa melkein joka päivä työhuoneellaan. Hänen työhuoneensa kierretään kaukaa, koska hän ei ole taidekoulua käynyt. Tämä on maamme mentaliteetti ja toimintatapa.
Ruoka ja vaatteet ovat hyvin kalliita, joten täällä niin moni käy kirpiksillä ja jakelee toisille käytettyjä vaatteitaan.
Byrokratian rattaat jylläävät, joten esimerkiksi yhden ihmisen, jolla on lahjakkuutta ei ole mahdollista elättää itseään omilla tuotteillaan. Kympin tekijällä ei ole mitään mahdollisuutta elää tässä maassa, koska kaikki on kallista, byrokratia jyllää ja et voi oikeastaan myydä edws missään omia tekemiäsi tuotteita.
Hyvä esimerkki on serkkuni, jolla koulukeskiarvo oli 9,8 ja maalaa hyviä tauluja. Koska hän ei ole käynyt aikoinaan taidekouluja, vaan on kurssittanut itsensä. Hän tekee grafiikkaa ja maalaa akryyleillä ja öljyväreillä kokopäiväisesti ja on tehnyt sitä jo kolmekymmentä vuotta. Se miksi hän elää köyhyydessä on, ettei hän masennuksen vuoksi ole jaksanut toimia kuitenkaan yhtä hyvin eli kouluttautua. Työnsä ovat kyllä hyviä ja sukulaiset niinkuin ystävät ja tuttavat ostavat hänen töitään, mutta tuntemattomat eivät, koska täällä pitää olla koulunsa käynyt. Muuten ko niinsanottu taiteilija sai myöskin aikoinaan keskikoulussa kuvaamataidon stipendin oli 10 kuvaamataidossa jne, mutta se lähiomaisen kuolema vei hänet suureen suruun, josta hän kuitenkin toipui. Lääkärin avulla toipui niin, että jaksaa elää, mutta häntä syrjitään, koska taidekoulua hän ei jaksanut käydä. Hänellä on paljon omassa ateljeessaan isompiakin töitä. Kauniit värit jne.
Hän on ollut toisten sukulaistenkin silmissä hyljeksitty , onkohan ollut aina liian lahjakas ja hyvä, mutta jokin on että täällä Suomessa häntä ei todellakaan arvosteta. Hän ei uskalla edes kunnolla esittäytyä tämän sarvikuonokansan keskuudessa.
Hän kertoi minulle kerran kun oli pitänyt kolmannenkymmenennen näyttelynsä, että on se kumma kun lahjakkuutta ja opittuja ja itse kirjoja kahlanneena ja taiteen teoriat lukeneenä vielä ominpäin, ei anneta arvoa, kun ei ole sitä taidekoulun todistusta. Ihmiset vaan sanovat, että ethän sinä ole oikea taiteilija, kun et ole edes kouluja käynyt.
Tämä sarvikuonojen maa on ajanut niin monet ihmiset itsemurhaan ettei ole tosikaan. Täällä Suomessa ei arvosteta lahjakkuutta, täällä tällaisen ihmistapauksen kohdalla ei ole mahdollisuutta edes jatkaa elämää.
Mutta sinnikkäästi tuo henkilö maalaa melkein joka päivä työhuoneellaan. Hänen työhuoneensa kierretään kaukaa, koska hän ei ole taidekoulua käynyt. Tämä on maamme mentaliteetti ja toimintatapa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juuri näin se menee maassamme. Jos et ole tehnyt sitä, jos et ole toiminut niin, jos et ole ,.....niin. EI -sana on Suomen tunnetuin ja käytetyin sana, jolla saadaan koko kansamme lyttyyn.
Niillä kriteereillä, jotka on määritelty onnellisuuden kriteereiksi, on Suomi maailman onnellisin.
Eihän se tarkoita, etteikö täällä silti voisi olla ongelmia ja onnettomia ihmisiä. Ei tietenkään, eihän tuo sitä tarkoita. Eikä koskaan missään tule varmasti olemaankaan valtiota, jossa ei löytyisi ongelmia ja onnettomuutta.
Niitä vain noiden kriteerien mukaan on Suomessa vähemmän kuin muualla.
Suomessa lahjakkaat ja älykkäät ihmiset, vetäytykää kuoreenne tai kaivautukaa maan alle, voi muuten henki lähteä.
Muistakaa se suomalainen kateus, jota on pilvin pimein täällä tuntemattomassa sarvikuonojen maassa.
Ihan vaan asiasta toiseen niin minua ei muuten tervehditä täällä, mutta ulkomailla kylläkin. Se metsäkansan pirullisen jäyhä luonne.
Minua kyllä tervehditään. Tietysti on hyvä muistaa tervehtiä itsekin muita ja vaikka ensimmäisenäkin eikä odottaa toisen tervehdystä ja sitten vasta vastata siihen.
Ihan hyvä voisi olla sekin, ettei naamailme ole kuin petolinnun per•e toisia kohdatessaan. Iloinen hymy tai edes avoin ystävällinen katse saa ihmeitä aikaiseksi...
Jäyhä luonne ei ole negatiivinen ominaisuus ja varsinkaan se ei ole osoitus epäystävällisyydestä. Eikä se tarkoita huonoa käytöstä tms.
Kyllä itse tervehdin naapureitani ja samassa talossa asuvia, mutta on joukossa useita, jotka eivät tervehdi siitä huolimatta. Mielelläni keskustelen myöskin ihmisten kanssa, mutta on niitä, joille ei näytä kelpaavan edes tervehdys. Tällaista en ole tavannut ulkomailla ja olen matkustellut todella paljon......ja mm käynyt jokaisessa Euroopan maassa, toisissa useita kertoja. Australiassa viisi kertaa, Amerikoissa muutamia kertoja, Afrikan mantereella kolme kertaa, Intiassa kuusi kertaa. Jokaisessa maassa, jossa olen käynyt, on myöskin tervehdyksiini tullut vastaus, mutta täällä pohjolan metsäkansa hiljaisuuden keskellä kaukana sivilisaatiosta ei ymmärrä tervehdyksen merkitystä, ei paljon muutakaan mm. koronarajoituksia juurikaan ei ole ollut, vaan niitä suosituksia, joten sitten turhia hautajaisiakin on maassamme ollut yli 3000. Suuri luku, kun verrataan eri maiden asukaslukuihin. Olemme pieni maa, vähän asukkaita. Italiassa ja muualla suuremmissa Euroopan maissa yli 60 miljoonaa asukasta per maa.
Etpä taida paljon arvostaa meidän suomalaisten kansanluonnetta. Ja tulkitset sen negatiiviseksi ulkomailla kokemiisi, sinun mielestäsi ylivertaisiin, kokemuksiin.
Kun käytät ihailemiasi ulkomaisia lukuisia turistikokemuksiasi vertailukohtana ja kriteereinä arvioidessasi suomalaista kansanluonnetta ja niistä valikoiden vielä,niitä, joista ilmiselvästi et pidä, niin eipä ihme.
No lähtökohtasi on tuo, niin eipä muuta lopputulosta tietysti voikaan tulla.
Tuo ’onnellisuystutkimus’ on tehty arvottamatta kansanluonteita ja inhimillisiä ominaispiirteitä pyrkien näin objektiivisiin ja mitattaviin asioihin.
Asenne se ratkaisee! EI pelkkä materiaali ja raha ei ihmistä tee onneliseksi.Totta yksinäisyyttä on paljon!Mutta Helsingin lähiöt on asukastalot,aktivista toimintaa ja sieltä saatiedot muista toiminoista,jotka eivät maksa mitään! Vaatii vaan ihmistä lähtee asukastalot ym. Jossa kohtaa muita ihmisiä.Koti kukaan ei tule yksinäistä hakemaan.On itse avattava koti ovi ulos ja muallekin mentävä kuin ruoka kaupaan.Yksinäisyyten saa kavereita kaiken ikäiset sukupuoleen katsomatta:.Kirkolta.Helsinki Mission. Diakonisalaitos. Punainen risti, Asukastalot, Talotoimikuntien asukaskerhot!Terveisin Itä-Helsingin lähiö.Josta löytänyt edelämäinitujen kautta YKSINÄISYYTEN AKTIVITETA JA ILMASTA,YSTÄVIÄKIN!
Monelle yksinäiselle olen etsinyt tietoja kerhot ymm. Monistannut lapsut. aina teko syy kun kauppa matkalla näkee .Jalkaa särkee,unetomus.en jaksa tulla,en kerkiä tulla.Mut jos sillä siunamalla sanon tuu kahville heti kerkii ja oltaisi joka päivä tulossa. Toiset mutta en jaksa tavata kuin illalla,lähden käytin vasta ilta päivä .Olisi kivaa jutella juoda illalla teillä viiniä.SIT OLENKIN KAKKA KUN SANON EN JUO VIINIÄ.EN ISTU BUBIT.
Sehän on tilasto, ei sitä ole kansalaisilta kyselty.......hölmö.