Onko Raamatun teksteissä merkitystä sillä, missä sanamuodoissa tai aikamuodoissa kukin lause on kirjoitettu? Voiko suomenkielen aikamuodot ohittaa, jotta sillä voidaan tukea omaa oppia ja omaa käsitystä uskossa? Joidenkin mielestä voidaan. Mutta Raamatun kääntäjät ovat tarkoituksella kääntäneet tekstinsä mahdollisimman paljon juuri alkutekstin mukaisiksi. He eivät muuttele aikamuotoja.
Katsotaanpa Room 7:7-25, mitä aikamuodon muutos vaikuttaa näiden jakeiden teologiaan.
“Mitä me siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei tietenkään! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta. En olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse.” Kun siis synti sai lain käskystä aiheen, se herätti minussa kaikenlaisia himoja, sillä ilman lakia synti on kuollut. Minä elin ennen ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti virkosi eloon ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut. Laki on kuitenkin pyhä ja lain käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Ei tietenkään! Mutta että synti paljastuisi synniksi, se on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman. Näin synti tuli lain käskyn kautta ylen määrin synnilliseksi."
Tähän asti Paavali kirjoittaa imperfektissä eli menneessä aikamuodossa. Sanat: elin ennen, herätti, käsky tuli, synti virkosi, kuolin, kävi ilmi, olikin, sai, petti ja tappoi, on tuottanut, ovat kaikki menneessä aikamuodossa. Paavali siis kuvailee menneisyyttä. "On tuottanut" on perfektissä, muut sanat ovat imperfektissä.
Sitten Paavali jatkaa preesensissä. Mitä se merkitsee? Sitä, ettei hän enää kerro menneestä ajasta. Tilanne muuttuu, tapahtuma-aika muuttuu. Preesens tarkoittaa nykyhetkeä. Paavali kertoo siis kirjoitusajankohdan hetkestä, uudestisyntymisensä jälkeisestä ajasta :
"Me tiedämme, että laki on hengellinen mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi. Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu."
Kaikki tässä oli myyty-sanaa lukuunotamatta preesensissä. Hän jatkaa preesensissä:
"Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla tosin on, mutta hyvää en pysty saamaan aikaan. Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan. Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse vaan synti, joka minussa asuu."
Hän puhuu juuri siitä hetkestä, joka on meneillään kun hän tätä kertoo. Ja mikähän hetki se on? No se on noin 57 jKr., jolloin hän kirjoitti tuon tekstin eli takana oli jo kolme lähetysmatkaa.
Paavalihan koki Jeesus-näkynsä omien sanojensa mukaan noin viisi vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli kuollut, eli noin vuonna 37jKr. Joten siis Paavalilla on tätä puhuesaan hyvin pitkä aika uskossa ja edessäkin vielä useita lähetysmatkoja. Ja uudestisyntyneenä hän tuossa kuvaa jatkuvasti sortuvansa synnin tekemiseen.
Paavali jatkaa vielä preesensissä:
"Huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon tehdä hyvää, sen lain, että paha pysyy minussa. Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni. Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia mutta lihalla synnin lakia." (Room 7:7-25, FinRK)
Jotkut uskovat muuttavat nämä preesensissä kirjoitetut asiat mielessään imperfektiin ja tarkoituksella unohtavat, että Paavali on kuvannut tekevänsä syntiä uudestisyntyneenäkin. He väittävät, että koko teksti puhuisi menneisyydestä eli ajasta, jolloin Paavali ei vielä ollut uudestisyntynyt. Näin tehden he saavat tämän raamatunkohdan kuulostamaan siltä, ettei Paavali olisi enää kääntymyksensä jälkeen langennut syntiin. He käyttävät tätä teoriansa perusteena sille, että kun ihminen on uudestisyntynyt, niin hän on sitten täysin synnitön eikä ikinä enää lankea syntiin.
Mutta se ei ole pelkästään aikamuodot, jotka tässä todistavat Paavalin puhuvan nykyhetkestään. Se on myös tämä seuraava lause:
"Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni."
Paavali ei olisi kyennyt näkemään asiaa näin vielä ennen kääntymystään. Vasta uudestisyntyminen saa aikaan ihmisessä muutoksen, jonka jälkeen hän ymmärtää lain uuden ja todellisen merkityksen ja sen, että synti on ihmisen perusominaisuus eli että synti asuu hänessä. Miksi muuten edes tarvittaisiin Jeesusta, jos pelkillä teoilla voisi edelleen pelastua?
...jatkuu...
Katsotaanpa Room 7:7-25, mitä aikamuodon muutos vaikuttaa näiden jakeiden teologiaan.
“Mitä me siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei tietenkään! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta. En olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse.” Kun siis synti sai lain käskystä aiheen, se herätti minussa kaikenlaisia himoja, sillä ilman lakia synti on kuollut. Minä elin ennen ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti virkosi eloon ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut. Laki on kuitenkin pyhä ja lain käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Ei tietenkään! Mutta että synti paljastuisi synniksi, se on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman. Näin synti tuli lain käskyn kautta ylen määrin synnilliseksi."
Tähän asti Paavali kirjoittaa imperfektissä eli menneessä aikamuodossa. Sanat: elin ennen, herätti, käsky tuli, synti virkosi, kuolin, kävi ilmi, olikin, sai, petti ja tappoi, on tuottanut, ovat kaikki menneessä aikamuodossa. Paavali siis kuvailee menneisyyttä. "On tuottanut" on perfektissä, muut sanat ovat imperfektissä.
Sitten Paavali jatkaa preesensissä. Mitä se merkitsee? Sitä, ettei hän enää kerro menneestä ajasta. Tilanne muuttuu, tapahtuma-aika muuttuu. Preesens tarkoittaa nykyhetkeä. Paavali kertoo siis kirjoitusajankohdan hetkestä, uudestisyntymisensä jälkeisestä ajasta :
"Me tiedämme, että laki on hengellinen mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi. Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu."
Kaikki tässä oli myyty-sanaa lukuunotamatta preesensissä. Hän jatkaa preesensissä:
"Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla tosin on, mutta hyvää en pysty saamaan aikaan. Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan. Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse vaan synti, joka minussa asuu."
Hän puhuu juuri siitä hetkestä, joka on meneillään kun hän tätä kertoo. Ja mikähän hetki se on? No se on noin 57 jKr., jolloin hän kirjoitti tuon tekstin eli takana oli jo kolme lähetysmatkaa.
Paavalihan koki Jeesus-näkynsä omien sanojensa mukaan noin viisi vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli kuollut, eli noin vuonna 37jKr. Joten siis Paavalilla on tätä puhuesaan hyvin pitkä aika uskossa ja edessäkin vielä useita lähetysmatkoja. Ja uudestisyntyneenä hän tuossa kuvaa jatkuvasti sortuvansa synnin tekemiseen.
Paavali jatkaa vielä preesensissä:
"Huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon tehdä hyvää, sen lain, että paha pysyy minussa. Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni. Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia mutta lihalla synnin lakia." (Room 7:7-25, FinRK)
Jotkut uskovat muuttavat nämä preesensissä kirjoitetut asiat mielessään imperfektiin ja tarkoituksella unohtavat, että Paavali on kuvannut tekevänsä syntiä uudestisyntyneenäkin. He väittävät, että koko teksti puhuisi menneisyydestä eli ajasta, jolloin Paavali ei vielä ollut uudestisyntynyt. Näin tehden he saavat tämän raamatunkohdan kuulostamaan siltä, ettei Paavali olisi enää kääntymyksensä jälkeen langennut syntiin. He käyttävät tätä teoriansa perusteena sille, että kun ihminen on uudestisyntynyt, niin hän on sitten täysin synnitön eikä ikinä enää lankea syntiin.
Mutta se ei ole pelkästään aikamuodot, jotka tässä todistavat Paavalin puhuvan nykyhetkestään. Se on myös tämä seuraava lause:
"Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni."
Paavali ei olisi kyennyt näkemään asiaa näin vielä ennen kääntymystään. Vasta uudestisyntyminen saa aikaan ihmisessä muutoksen, jonka jälkeen hän ymmärtää lain uuden ja todellisen merkityksen ja sen, että synti on ihmisen perusominaisuus eli että synti asuu hänessä. Miksi muuten edes tarvittaisiin Jeesusta, jos pelkillä teoilla voisi edelleen pelastua?
...jatkuu...
Vastaukset 38
Vanhimmat
...jatkuu...
Toinen asia on se, että Paavali ei todellisuudessa olisi voinut sanoa näin ennen kääntymystään, koska hän ei pitänyt ennen kääntymystään itseään syntisenä. Hän ei mitenkään olisi kyennyt sanomaan noudattavansa synnin lakia, sanoihan hän toisaalla että:
“Minut on ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä, olen Israelin kansaa, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista syntynyt, lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden NUHTEETON.” (Fil 3:5-6, FinRK)
Hän noudatti tuolloin vielä lakia, jonka takia hän oli mielestään vanhurskas ja nuhteeton. Ei hän tajunnut noudattavansa silloin mitään synnin lakia.
Jumalan sanalla on tarkka oma merkityksensä. Jumala ei tee kirjoitusvirheitä. Jokaisella sanalla Raamatussa on merkityksensä ja asiayhteydellä on väliä. Jopa aikamuodot ja välimerkitkin ovat tärkeitä ja vaikuttavat lauseiden merkityksiin:
“Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan PIIRTO, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt 5:18, FinRK)
Piirto tuossa tekstissä tarkoittaa kreikankielen välimerkkejä.
Aikamuodot vaikuttavat lauseiden merkitykseen. Peruskoululaiset tietävät tämän. Raamatun kääntäjät tietävät tämän. Ja jokainen lukija, joka osaa suomenkieltä tietää tämän.
Mitään Raamatun tekstiä ei pidä mennä muuttamaan omaan korvasyyhyynsä. Mitään kielioppia ei pidä ohittaa vain siksi, että saisi oman teologiansa toimimaan.
On kääntäjien asia, että raamattu käännetään niin lähelle oikeaa kuin se on mahdollista kohdekielelle. Ei miehistön jäsenten.
Emmehän me saisi raamatusta mitään käyttää nykypäivänä, jos kaikki menneessä aikamuodossa oleva tarkoittaisi sitä, ettei sitä tule tai saa käyttää enää.
Kuitenkin raamatun oman todistuksen mukaan kaikki raamatuntekstit ovat meille opiksi ja hyödyksi.
Kyllähän noita aikamuotojakin pitää tutkailla ym. Ja virheitä niissä varmasti sattuu niin kuin muussakin. Mutta eipä Herrallakaan näy olevan kovaa hinkua täydellisen puhdasoppiseen seurakuntaan. Joten armoa voi viljellä aikamuotoasiassakin, jos joku tulkitsee jotain kohtaa väärin.
Sinänsä kuitenkin melko selvää ettei lakia lihallisesti noudattamalla saavuta vanhurskautta. Niin itsevanhurskauttaa itsensä kuten Paavali tek ennen kääntymystään. Siis lainkiivailija kääntyi eikä tietenkään enää elänyt siten lain mukaan, että pyrki sen mukaan ojentautumaan, vaan vaelsi Hengessä ja liha taisteli henkeä vastaan. Se oli tuomassa lakia Paavalin elämään.
Juuri siitähän Paavali kirjoitti esim. galatalaisille. Te älyttömät galatalaiset, hengessä aloititte ja lihassa lopetatte. He olivat alkaneet vaeltaa lain mukaan ja sen mukaan arvioimaan itseään ja muita. Se on synnin laki, joka on kuolemaksi uskonelämälle.
Ihminen ei ole toisten edessä synnitön. Jeesuskin käski sen heittää ensimmäisen kiven, joka on synnitön. Mutta Jumalan edessä me voimme olla kun noudaumme Henkeen eikä kuoleman lakiin.
Höpö höpö. Ei se Paavalin käyttämä preesens tarkoita sitä, että hän olisi jatkanut synnin tekemistä uudestisyntyneenä Jumalan lapsena. Hän käyttää preesensiä kuvatessaan itseään entisessä elämässä: tämä on ns. kerronnallinen preesens, kun hän puhuu entisestä lihallisesta vaelluksestaan juutalaisena seurakunnan vainoojana, mutta ei hän enää ollut "suurin syntinen" Jumalan lapsena, vaikka tätäkin sanaa väärin tulkitaan ja opetetaan erityisesti luterilaisten keskuudessa.
1.Timoteuksen kirje:
1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
1:16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
1:17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.
Paavali ei tosiaankaan rypenyt synnissä apostolin toimensa aikana vaan hän eli vanhurskaasti ja oli esikuva muille pyhän vaelluksen puolesta.
1.Timoteuksen kirje:
1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
1:16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
1:17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.
Raamatun mukaan Jumalasta syntynyt ei tee syntiä: Jumalan lapset - ne uudestisyntyneet pyhät ja valitut - eivät ryve synnissä vaan vaeltavat vanhurskaasti Jumalan tahdon mukaan, niin kuin Jeesus vaelsi, ja hän on esikuva, jossa Jumala myös vaikutti vanhurskaan elämän, ja tekee sen nyt Herran seuraajissa...
https://kristuksessa.wordpress.com/2013/06/08/jumalasta-syntynyt-ei-tee-syntia/
Kas näin (lue tuo hyvä opetusteksti ja tiedät Raamatun puhuvan totta ja luterilaisten valehtelevan Raamattua vastaan).
Kas kun aloituksessa ei ollut kyse Timoteuskirjeistä. Eikä siinä ollu kyse siitä, että Paavali olisi rypenyt synnissä. Siinä oli kyse siitä, että Paavali sanoi, että hän ei voi sille mitään, että hän sortuu syntiin ja hän sanoi sen vieläpä n. 20 vuotta uskossa olleena. Jos ei haluta olla samaa mieltä Paavalin kanssa, asia voidaan korjata kun unohdetaan aikamuodot ja silloin saadaan Paavalista jopa Jeesuksen kaltainen synnittömyydessä. Jos muka ihminen pystyy olemaan Jeesuksen kaltaisesti synnitön, niin mihin Jeesusta edes tarvittiin? Meitä Paavalia heikompiako varten, jotka emme kykene synnittömyyteen, emmekä halua valehdella siitä?
Pointti ei myöskään ollut se, kuinka monta kertaa hän sortuu syntiin minkäkin ajan kuluessa. Tarkoituksena ei ollut arvostella Paavalin vanhurskautta millään tavalla. Jumala kutsui vanhurskaaksi monia Vanhan testamentin ihmisiä, jotka ihan selkeästi tekivät syntiä. Vanhurskaan erottaa ateisteista ja nimiuskovaisista se, että vanhurskas (Jumalan mielen mukainen) pyrkii kohti synnittömyyttä ja kun hän lankeaa, kuten niin moni Jumalan mielen mukaisista Raamatun hahmoista teki, niin hän nousee jälleen ylös ja katsoo jälleen Vapahtajaan.
Paavali ymmärsi ihmisen kahtiajakoisuuden. Uskovan henki haluaa toteuttaa Jumalan lakia, mutta toinen puoli meistä ei aina jaksa. Tulee lankeemuksia.
Synti on asenteita, ajatuksia, sanoja ja tekoja. Täydellistä uskovaa ei ole olemassakaan. Jos olisi, niin mihin tarvittaisiin Kristusta ja Jumalan lahjavanhurskautta. Ilman sitä me kaikki olisimme hukassa. Synnittömyysopetus johtaa epäterveeseen lakiuskoon, jossa väsytään ja ahdistutaan. Toiset taas kieltävät omat ongelmat, ja kyttäävät työkseen muiden syntejä. Jumala haluaa meidän ymmärtävän epätäydellisyytemme, mutta samalla oppivan lepäämään Hänen armossaan. Siinä on uskon ydin.
"Armosta me olemme pelastettut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi"
Kun Paavali puhuu minä muodossa synnin tekemisestä niin hän ei välttämättä tarkoita itseään tekemässä syntiä vaan hän käyttää itseään ihmisen prototyyppinä yrittäessään opettaa ihmisille syntiin liittyviä periaatteita.
"Minä olen syntisistä suurin", "Kuka pelastaa minut tästä synnin ruumiista?". Tällaisilla lauseilla Paavali tarkoittaa ja nykyaikana hän olisi kirjoittanut näin "Me ihmiset olemme kaikki syntisistä suurimpia" ja "Kuka pelastaa meidät tästä synnin ruumiista."
Eri aikoina asioita on kerrottu eri tavalla ja kieli on kehittynyt ja muuttunut. Paavalilla oli selvästi taipumus käyttää monimutkaista kieltä. Pietarikin valittaa, että Paavalin kirjeet ovat "vaikeaselkoisia".
Tavallaan näin. Paavali käyttää "minä" persoonaa esimerkkinä siitä, millainen ihminen on ilman Jumalaa ja uudestisyntymän tuottamaa muutosta, joka tekee aiemmin syntisestä ja pahasta ihmisestä hyvän ja uskollisen Jumalan lapsen, uuden luomuksen.
Eikös se hellarien huumediileri saanut 5 v. vankeutta.
Ei ainakaan helluntaiaisten usko muuta kenenkään luonnetta yhtään mitenkään.
"Tällaisilla lauseilla Paavali tarkoittaa ja nykyaikana hän olisi kirjoittanut näin "Me ihmiset olemme kaikki syntisistä suurimpia" ja "Kuka pelastaa meidät tästä synnin ruumiista.""
Jos Paavali olisi tarkoittanut sitä, mitä sinä kuvaat hänen sanoneen nykyaikana muka eri tavalla, niin luuletko, etteivät suomalaiset Raamatun kääntäjät osaisi ottaa huomioon raamatunkäännöksessään Paavalin ajan kreikan uskovaisten kulttuuria ja kielenkäyttöä ja muuttaa sitä meille ymmärrettävään muotoon kirjoittamalla Raamattuumme siten kuin me sen parhaiten ymmärtäisimme: "Me ihmiset olemme kaikki syntisistä suurimpia" ja "Kuka pelastaa meidät tästä synnin ruumiista."??
Ei Raamatun kääntäjät niin tyhmiä ole. He tuntevat Raamatun kreikankielen ja sen ajan kulttuurit sekä nykysuomenkielen ja meidän kulttuurimme ja kääntävät tekstin juuri niin oikein kuin sen vain voi nykysuomenkieli huomioiden kääntää. Raamatun kielenkääntäjän on osattava täydellistä kreikkaa ja hepreaa sekä moitteetonta suomenkieltä ja lisäksi oltava vielä teologi, joka tuntee Raamatun ja kristinuskon. Siksi uskon ilman muuta ennemmin uusimpia raamatunkäännöksiä kuin sinun kuvitelmiasi siitä, miten Raamattu pitäisi kääntää.
Mutta jotkut voivat antaa Raamatun sanoille omaa teologiaansa tukevia merkityksiä, joita itse sanoilla ei ole. On sekin nähty.
Tarkalleen näin sanoo Pietari.
2.Pietarin kirje:
3:15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
3:16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
"Eri aikoina asioita on kerrottu eri tavalla ja kieli on kehittynyt ja muuttunut. Paavalilla oli selvästi taipumus käyttää monimutkaista kieltä. Pietarikin valittaa, että Paavalin kirjeet ovat "vaikeaselkoisia"."
Joten! Etkö usko, että nykyajan raamatuntutkijat ja -kääntäjät eivät ymmärtäisi Raamattua ja raamatunajan kulttuureita ja kielioppia ja eivät muka osaisi ottaa niitä huomioon käännöksissään? Ymmärrän, että se on sinulle liian monimutkaista mutta Raamattua kääntäville teologeille se tuskin on.
Paavali puhuu takuuvarmasti itsestään. Niin kauan kuin kristitty ei ymmärrä, mikä ihminen on, niin Jumalan armo ei pääse täysin avautumaan. Paavali ymmärtää.
Room. 7:22-
22 Sisimmässäni MINÄ iloiten hyväksyn Jumalan lain, 23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. 24 MINÄ kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin MINUN sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. 8:1 Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. 2 Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Paavali oli ja on pelkkä massamurhaaja, jolla ei ollut mitään oikeutta kumota Jumalan säätämiä lakeja, koska niitä ei kumonnut Jeesuskaan, joka on Jumalan Poika.
Matt. 5:17
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Ilm. 14:12
Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
Paavali valehteli aina tarvittaessa eikä pitänyt sitä edes kovin pahana syntinä.
Pelkästään Paavalin puheiden varaan ei kannata autuuttaan rakentaa.
Room. 3:7
Sillä jos Jumalan totuus tulee minun VALHEENI kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?
Tässä on toinen esimerkki siitä, miten Paavali käyttää kerronnallista minää puhuessaan siitä ylen syntisestä ihmisestä, joka hän oli ennen uudestisyntymää Jumalan lapseksi.
Jumalan valitsemana apostolina hän ei tietenkään valehdellut vaan puhui aina pelkästään totta...
Roomalaiskirje
9:1 Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
Tämä on siis samasta kirjeestä, jossa Paavali sanoo Jumalan totuuden tulevan ilmi hänen valheestaan, ja kertoo tekevänsä syntiä (hänen vanha ihmisensä sitä siis teki, mutta uusi luomus ei enää syntiä tehnyt.
Paavali vakuuttaa, että hän ei valehdellut apostolin toimessaan.
2.Korinttolaiskirje:
11:31 Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.
Galatalaiskirje:
1:20 Ja mitä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele.
Ateistit taas valehtelevat ja panettelevat kristinuskon pyhiä kirjoituksia....
Paavalissa asui synti eli paholaisen enkeli ja Paavali teki pahaa eikä pitänyt sitä edes kovin pahana asioina. Luotti Jumalan armoon.
Jumala veti oman Henkensä pois Paavalista ja lähetti tilalle Saatanan enkelin Korintossa.
James King -käännöksen mukaan oikein Paholaisen viestimiehen demonin eli henkiolennon, (The Messenger of Sathan) nimisen demonin, ei mittää puista tikkua Paavalin pakaralihakseen, kuten asioita kaunistellaan.
Kuningas Saulille ja Paavalille kävi ihan sama kohtalo. Jumala ei katso henkilöön.
1. Sam. 16:14
Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.
Pyhä Henki ja Paha henki ei ole ihmisessä yhtä aikaa.
Höpsis! Sinä vain et ymmärrä mitä Paavali tuossa tarkoittaa kun hän sanoo puhuneensa "valetta".
Vain valheesta kiinni jäänyt todistelee ettei valehtele, koska hän on jäänyt kiinni valheista.
Paavali tunnusti Roomalaisille valehtelevansa, mutta salasi sen muilta.
Paavali kuoli Roomassa hirvittävän kuoleman.
Paavali oli muutamn vuoden koulutuksen jälkeen Jumalan valittu ase väkevän eksytyksen kirjoittajaksi Raamattuun.
Korintossa Paavali sai siihen tehtävään avukseen Jumalan häneen lähettämän Saatanan enkelin.
Enkelit ovat henkioentoja, jotka ottavat ihmisen ruumiin asunnokseen. Ensimmäseksi ne valtaavat ihmisen äänielimet ja alkavat puhua niitä omia "kieliään" henkimaailman kanssa.
Eikös Paavali syntiä silloin tehnyt, kun oli jotain vanhan liiton nasiiri- tai uhrijuttuja menossa tekemään? Pietaria läksyttihänen vanhan liiton syömätavoistaan ja pelostaan judaisteja kohtaan, mutta sitten sortui itse vanhan liiton asioita noudattamaan.
Uskovakin siis edelleen lankeaa syntiin, vaikkei jatka synnissä tieten tahtoen.
Paavali ajoi päänsä kaljuksi ja meni Jerusalemin temppeliin tekemään sitä nasiirilupausta.
Kysymys kuuluukin, kenen kanssa?
Jeesus oli kuollut ja Jumalan Henki oli poistunut temppelin kaikkein pyhimmästä osasta Jeesuksen kuollessa.
Saatana meni tilalle temppeliin uudeksi temppelin herraksi heti Jeesuksen kuoltua ja repäisi esiripun edestään pois, jotta kaikki voivat ihailla sen kauneutta ja loistavaa olemusta.
“Paavali viipyi Korintissa vielä monta päivää. Hyvästeltyään veljet hän purjehti kohti Syyriaa mukanaan Priskilla ja Akvila. Hän oli Kenkreassa leikkauttanut tukkansa, sillä hän oli tehnyt lupauksen. Kun he saapuivat Efesokseen, Paavali jätti heidät sinne. Itse hän meni synagogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa.” (Apt 18:18-19, FinRK)
Kyseessä saattoi olla jokin muukin vala kuin nasiirilupaus. On myös mahdollista, että Paavali teki nasiirilupauksen, koska halusi olla kreikkalaisille kreikkalainen, juutalaisille juutalainen, jne. saadakseen vakuutettua juutalaiset paremmin asiastaan. On myös mahdollista, että kyseessä oli hiusten leikkuu, joka päätti aiemmin tehdyn lupauksen.
Mikä ongelma siinä olisi, jos kyseessä olisikin nasiirilupaus? Paavalihan oli juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen.
Ilman muuta sanamuodoilla ja aikamuodoilla on merkitystä. Eihän Raamattua voisi oikein ymmärtää ilman aikamuotoja.
Mutta myös siinä ollaan aika hyviä, että annetaan Raamatun sanoille uusia merkityksiä.
Esimerkiksi Raamatun ajan hepreankielen ja kreikankielen sana Pyhä henki ei alkukielillä ole koskaan sisältänyt persoonapronominia eikä Pyhää henkeä koskaan kutsuta alkukielillä persoonaksi. Silti nykyraamatussa käytetään siitä nimitystä: hän. Se taitaa olla vähän sama juttu, kun jotkut päättävät käyttää kissoistaan ja koiristaan hän-sanaa. Semmoinen lellikki-nimitys. Hauska mutta kieliopin vastainen.
Monet kivenkovaa väittävät, että kreikankielen kyrios eli herra tarkoittaisi Jumalaa. Se ei tarkoita Jumalaa vaan orjan isäntää eli herraa taikka vain maallista miespuolista arvonimeä.
Raamattu on täynnä eri ihmisiä, joita on kutsuttu Jumalan pojiksi mutta moni luulee, että Jumalan poika tarkoittaisi nimen omaan vain Jeesusta.
Juutalaiset ymmärsivät ihmisen pojan (arameaksi BREH DENASHA) ihan tavalliseksi ihmiseksi, joka nimen omaan ei ole jumalallinen vaan heikko ja hauras olento, ihminen.
Raamatussa esiintyy monia messiaita ja kristuksia ennen Jeesuksen syntymää. Messias, joka on heprean kieltä, tarkoittaa samaa kuin kristus, joka puolestaan on kreikkaa. Messias tarkoittaa (pyhällä öljyllä) voideltua. Näitä messiaita oli Vanhassa testamentissa useita. Esimerkkeinä Saul ja Daavid. Myös pakanakuninkaita voideltiin Raamatun mukaan ja Jumala käytti heitä työkalunaan. Esimerkiksi pakanakuningas Koores oli messias, voideltu.
Tai sitten esim. Jes. 7:14, joka on käsittelee naista, joka on jo kirjoittamisen hetkellä viimeisillään raskaana mutta jotkut silti kivenkovaan väittävät, että kyseessä olisi tulevaisuuden ennustus. Eikä tämä ole ainoa tällainen raamatunkohta.
Jesajan 9:5 on kirjoitettu menneessä aikamuodossa eli kaikki siinä kuvatut asiat ovat jo tapahtuneet ennen kuin sitä on kirjoitettu. Ollakseen ennustus, lauseen pitäisi olla futuurissa.
Onhan näitä....
Pahassa ajassa me elämme. Ateistit ova tulleet tännekin vääristämään Raamattua ja pilkkaamaan Jumalaa ja Paavalia, Jumalan apostolia. Paavali saa varsinkin homoateistien vihat päälleen Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun takia.
2.Pietarin kirje:
3:15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
3:16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
2.Pietarinkirje ei ole Pietarin kirjoittama. Siitä ovat samaa mieltä raamatuntutkijat. Mutta siitä eivät, onko 1.Pietarinkirje Paavalin kirjoittama. Raamattu itse sanoo, että Pietari oli kouluttamaton (alkukielellä myös lukutaidoton).
“Kun hallitusmiehet ja vanhimmat näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulua käymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät. He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.” (Apt 4:13, FinRK)
Apt 4:13 mainittu sana koulua käymätön (agrammatoi = ἀγράμματοί) tarkoittaa kirjaimellisesti lukutaidotonta. Miten lukutaidoton Pietari olisi voinut kirjoittaa 1.Pietarin kirjeen, jonka on selvästikin kirjoittanut korkeasti koulutettu kreikkaa puhuva kristitty, joka tuntee syvällisesti Septuagintan kirjoitukset? Septuaginta ja Pietarinkirjeet on kirjoitettu kreikankielellä. Pietarihan puhui vain arameaa.
2.Pietarinkirje taas on kieliopiltaan ja lauserakenteiltaan vähemmän koulutetun tekstiä. Eli sen kirjoittaja on eri kuin 1.Pietarinkirjeen.
Voiko sellaisiin teksteihin oikeasti luottaa lainkaan, joiden kirjoittaja valehtelee olevansa Pietari? Voiko sellaisen jälkeen enää edes uskoa onko mikään muukaan hänen kirjoittamastaan totta?
Pietari käytti kirjuria tai jopa kahta eri kirjuria niinkuin käytti Paavalikin välillä. Se selittää pienet sananvalintaan liittyvät erot.
Oletko ihan tosissasi! Jos minä sanelen tekstin, niin aivan takuuvarmasti katson, ettei siihen jää virheitä. Mutta mikäli Pietari ei osannut kielioppia ja sanojen kirjoitusta, ei hän siihen työhön mitään huonoimpaa kirjuria olisi edes valinnut. En minä ainakaan.
Joten en usko väitettäsi, en ainakaan 2.Pietarinkirjeen osalta. Ja kun toinen on valetta, miksi sitten ensimmäinen ei olisi?
2Sam.6:6-8 Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tartui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siitä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen, Jumalan arkin ääreen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa.* , aina tähän päivää saakka. 1Aikak.13: 9-11 Mutta kun he tulivat Kiidonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä tarttuaksensa arkkiin, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja hän löi hänet sentähden, että hän oli ojentanut kätensä arkkiin, ja niin hän kuoli siihen, Jumalan eteen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä sen paikan nimenä on Peres-Ussa* vielä tänäkin päivänä.
2Sam.6:6 Biblia (1776) Ja kun he tulivat Nahonin riihen tykö, otti Ussa Jumalan arkin ja piteli sitä, sillä härät menivät sivuin tieltä. 1Aikak.13:9 Ja he tulivat Kidonin lakeudelle, niin ojensi Ussa kätensä arkkia pitelemään; sillä härät poikkesivat sivulle.
Kronologinen Raamattu on tehty.
Joo, mutta se tarkoittaa vain sitä, että siihen Raamattuun valitut kirjoitukset on laitettu peräkkäin siihen järjestykseen, kuin missä aikajärjestyksessä joku on tulkinnut niiden syntyneen. Ei siis vaikuta millään tavalla Paavalin sanoihin, koska aloituksessa mainitut tekstit on kirjoitettu kokonaisuudessaan juurikin Paavalin kolmannen lähetysmatkan jälkeen.
Helluntailaista huijari-fundamentalismia, jolla jo yli 100 vuotta höynäytetty myös suomalaista, kouluttamatonta työväestöä.
Helluntailaisuuden perusti äijä, joka mm. saarnasi jokin hedelmälaatikko / puuvillalaatikko / puulaatikko päässään. Tää laatikkopää oli joko Parham itse, tai sitten tuo hänen mustaihoinen kumppaninsa. Luultavimmin jälkimmäinen, nimeä en nyt just ulkoa muista (löytyy varmasti netistä).
Miksi? En tiedä, mutta ehkä hän oletti "Jumalan äänen" kuuluvan / kaikuvan paremmin pää laatikon sisässä? Oletti laatikon edustavan "kammiota"? Helluntailaisuuden pohjana on muinainen taikausko, sekoitettuna siihen sopiviin, valikoituihin raamatunjakeisiin.
Tätä hellureit kutsuvat "fundamentalismiksi".
<<
Sitten Paavali jatkaa preesensissä. Mitä se merkitsee? Sitä, ettei hän enää kerro menneestä ajasta. Tilanne muuttuu, tapahtuma-aika muuttuu. >>
Höpö höpö. Paavali käyttää kerronnallista minä-muotoa vanhan ihmisen lihasta (Saul), joka eli synnin orjana, ja sen takia nekin jakeet ovat preesensissä, jotka kuvaavat hänen vanhan ihmisensä elämää ja tekoja ennen uudestisyntymisen pesua. :)
Myö ollaa huomattu kui paviaanie ja simpansein sukujuuret painaa enämpi.