Olemme olleet kymmeniä vuosia naimisissa, on jälkipolvea. Meillä on perusasiat hyvin, kunnioitan miestäni raamatullisesti ja mieheni pitää minua parhaana ystävänään js vaimonsa. En kuulemma nalkuta ja olen lempeä. Sanoo näin.
Kerran hän kuitenkin sanoi ettei vanhentuvalla miehellä ole mitään. Minäkin olen ollut pettymys, arkipäiväinen ja estynyt, tylsäkin. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen ja viehättävä.Muistutin omista lapsista jne mutta hän sanoi että se oli silloin. Uskon että noin mieheni ajattelee vaikks hän pyysi anteeksi.
Miehen kanssa keskustelusta em asioista ei tule mitään. Hän ei vastaa.Mihinkään keskusteluun ei lähde. Meillä on kuitenkin rauhallista, käymme töissä, hoidamme kotia, mies on hyvä isä. En halua erota lasten ym takia. Luulen etä mieheni tajuaa arvoni kuoltuani. Itse pidän hänestä.
Kyllä te miehet olette vaikeita.
Kerran hän kuitenkin sanoi ettei vanhentuvalla miehellä ole mitään. Minäkin olen ollut pettymys, arkipäiväinen ja estynyt, tylsäkin. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen ja viehättävä.Muistutin omista lapsista jne mutta hän sanoi että se oli silloin. Uskon että noin mieheni ajattelee vaikks hän pyysi anteeksi.
Miehen kanssa keskustelusta em asioista ei tule mitään. Hän ei vastaa.Mihinkään keskusteluun ei lähde. Meillä on kuitenkin rauhallista, käymme töissä, hoidamme kotia, mies on hyvä isä. En halua erota lasten ym takia. Luulen etä mieheni tajuaa arvoni kuoltuani. Itse pidän hänestä.
Kyllä te miehet olette vaikeita.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olisikohan tuossa pientä masennusta. Pitkässä avioliitossa on erilaisia vaiheita. Ainahan se ei ole ruusuilla tanssimista mutta ehkä miehesi pitäisi nyt kuitenkin sinua osata arvostaa kun olet jaksanut noinkin pitkään häntä katsella. Elämä myöskin muuttuu paljon siinä kun lapset lähtevät kotoa ja toiset kokevat sen ehkä jotenkin niin, että "tässäkö tämä nyt sitten oli " mutta ei se niin mene. Ehkä sinun kannattaisi repäistä muuta tyyliäsi, värjää hiuksesi räväkäksi, ala harrastamaan kamppailulajeja ja varaa teille pieniä "kutulomia" niin ehkä miehesi silmät avautuvat huomaamaan, että olette vielä hengissä :)
Yhdessä kannattaa tehdä aina aika ajoin jotakin, joka on mahdollisimman kaukana tavallisista arjen työviikosta. Jotain "älytöntä" ja hauskaa. 🤗 Noille kutulomille taas ei kannata juuri ohjelmaa etukäteen suunnitella, tekee sitten mikä sattuu huvittamaan, yhteinen ainahan on se pointti.
On joskus varattu lentoja aivan ex-tempore mielijohteesta ja majoituksetkin on katseltu sitten vasta perillä. Parhaita reissuja ovat olleet ne, kun ei ole ollut alkeellisintakaan etukäteissuunnitelmaa. Eikä matkatavaroita riesana vaikka nainen ei nyt kykene aivan täysin ilman matkatavoira matkustamaan mihinkään.
a-teisti-
Olen itse jo iäkkäämpi mies, joten kerronpa havaintojani. Miehille, oli sitten uskossa tai ei tulee usein vanhempana aktiivisemman iän jälkeen vaihe, jolloin mies katsoo taaksepäin elämäänsä ja mitä on saanut aikaan. Olenko rakentanut monumentin itsestäni. Vaimon viehättävyyskään ei auta tässä tilassa, jos tämä moodi on päällä. Toivottavasti voit ottaa rennosti tämän puolen.
Uskossa olevalle monumentit ovat tarpeettomia itsetunnon kannalta, koska Jumalan lapseuden ja osallisuuden kirkkaudesta on niitä suurempaa ja kompensoi hyvin ajallisia puutteita, joita kyllä vanhemmiten piisaa. Masennus ei ole mahdotonta, kun nuoruuden kyvyt vähenevät. Vertaistuki muihin senioreihin auttaa, siihen kannattaa rohkaista.
Tämmöisiä äkkisiltään. Voimia ja siunausta teille molemmille.
Terv.serious
Ensin tuli mieleen, että kaksi miestä tulee paremmin toimeen keskenään kuin mies ja nainen.
Tämän olen kokenut konkreettisesti.
Vaikea sanoa kun ei ole sellaista kokemusta mutta itselleni tuli tuosta kommentistasi mieleen, että ehkä tuosta ei nyt kuitenkaan ole patenttiratkaisuksi kaikille, kaiken kirjaviin avioelämän haasteisiin :)
Sinä et ole kaikki ihmiset.
Kiitos. Oli hyvää pohdintaa. Ap
Torre sekoittaa nyt kaksi asiaa keskenään.:) Luonteenpiirteet eivät liity sukupuoleen.
Täällä näkyy koko ajan, kun kaksi pariskuntaa on kävelyllä, niin naiset ovat keskenään perässä, miehet keskenään edessä.
En tiedä mikä kunkin luonteenpiirre on.
Minut kristityn jättä ja poikani uskovainen mies ruotsissa kesällä 1974. Kun höyrähti mies siellä heluntalaiseksi ja vaati minua siellä kastautu lahkoon.Yhteinen lapsi ei olut mitään,ei rakkaus. Joten yksin tulin suomen. Ja todella erosin kirkostakin.
On tosiaan vaikea elää sellaisen kanssa joka on erkaantunut todellisuudesta. Vaimoni on kroonisesti uskovainen, vaikka ei sitä ulkopuolinen juuri huomaakaan mutta kyllä se vain vaikuttaa.
'kroonisesti uskovainen' - mitähän se voisi olla??
ihmisellä on sellainen ominaisuus , että vanhenee ja kuolee lopulta.
eli 17 v ei ole kaunis 70 vuotiaana 🤣
tosin kauneus on vain tunne lisääntymistä varten eli perheenperustamista .
Mutta mies kaipaa kaunista nuorta naista. Joku 73v laulaja sanoi ettei nuku mummon vieressä vaan teinin. Tai 25v.
Nainen rapistuu, lihoo, veltostuu miehen säilyessä vehreänä ja vehreänä. Mies saa lapsia 90v. Nainen 35v.
Minulla taas on aivan päinvastaiset kokemukset.
Sinun varmaan pitäisi katsoa peiliin.
Mitä tekemistä uskovaisuudella on persoonallisuuden piirteiden kanssa?? Jos haluaa keskustelevan miehen, niin pitää naida sellainen. Keskustelutaito ei ole sukupuolikysymys.
Älä välitä!
Harva ei-uskovainenkaan osaa.
Monet uskovat elävät hörhömaailmoissaan. Siinä tilassa on mahdotonta keskustella mitenkään järkevästi.
Pääsääntöisesti ei kannata mennä avioliittoon uskovan kanssa. Moni tuntemani uskova onkin eronnut.
Just. Todellisuudessa uskovat eroavat keskimäärin harvemmin kuin muut, vaikka hekin liian usein.
”Kerran hän kuitenkin sanoi ettei vanhentuvalla miehellä ole mitään.”
Kuulostaa keski-iän kriisiltä.
Jos on elänyt kaavamaista elämää tuohon saakka, moni havahtuu siihen, ettei ole oikeastaan elänyt. Silloin nähdään kaikki kriittisessä valossa, jopa se puoliso. Saattaa olla että avioliittoista on tullut vain tapa eli kulissi.
Ehkä elämänmuutos olisi paikallaan. Miehen tulisi tehdä nyt niitä asioita, joista hän aikoinaan haaveili tai innosti. Ei välttämättä mitään radikaalia ja repivää, mutta jotain tuntuvaa.
Puolisolle tämä vaihe saattaa olla piinaava, joten kannattaa siis etsiä uutta elämänsisältöä itsekin.
Te siis olette uskovia.
Jeesus sanoi että menkää teille ja aitovierille kutsumaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Suomessa on sellaisia jotka sitä tekevät. Jos pystytte vielä liikkumaan, niin liittykää mukaan. Veikkaan että elämässänne tulee tapahtumaan...
Uskovat ovat aivan tavallisia ihmisiä ongelmineen.
Ikääntyvissä avioliitoissa on hankaluutensa ja sitten leskeytyneellä ei ol e oikein ketään jolle voi puhua paljon mistäänn mitään.
edesmenneen suvulle ei voi puhua koska se on heti heitä vastaan puhumista, omille lapsilleen ei kannata puhua he ovat eri taajuudella eli siis jälelle jää yksinpuhelu joka onkin melkein parasta koko elämässä.
Olisikohan syynä myös se, että mies samoin kuin nainenkin muuttuu iän mukana. Voi tulla niin fyysistä kuin henkisiäkin rajoittuneisuutta. Alkaa katsomaan elämää taakse päin ja muistaa sen kuinka oli ennnen.
Nuoruutta ei saa takaisin, ja elämän loppuminen tulee lähemmäksi. Varmaan myös sairaudet, muistin heikkeneminen tuo lisämausteensa. Eihän se vanha vaimo enää näytä niin hehkeältä kuin nuorempana, ja vielä kun se omakin viriliteetti on jo nähnyt paremmat päivänsä, niin masentaahan se.