Voiko ihminen olla sairas mieleltään sitä itse huomaamatta?
Onko mahdollista että on elänyt elämäänsä "sokeana"
sille, että mielen alueille on rakentunut aivan väärät ajatusrakennelmat?
Esim: pyrkii kontrolloimaan oman elämänsä hallintaa
yrittämällä hallita toisten elämää
pyrkii varjelemaan itseään pettymyksiltä
koska ei osaa, eikä kestä käsitellä niitä
Onko mahdollista, jos lapsena on ylivarjeltu
eikä ole terveellä tavalla opetettu kohtaamaan ikävää ja pettymyksiä, niin ihminen voi elää vaikka koko elämänsä "sokeana" oikeasti elää?
Onko mahdollista että on elänyt elämäänsä "sokeana"
sille, että mielen alueille on rakentunut aivan väärät ajatusrakennelmat?
Esim: pyrkii kontrolloimaan oman elämänsä hallintaa
yrittämällä hallita toisten elämää
pyrkii varjelemaan itseään pettymyksiltä
koska ei osaa, eikä kestä käsitellä niitä
Onko mahdollista, jos lapsena on ylivarjeltu
eikä ole terveellä tavalla opetettu kohtaamaan ikävää ja pettymyksiä, niin ihminen voi elää vaikka koko elämänsä "sokeana" oikeasti elää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yleensä ihminen on sairas mieleltään nimenomaan sitä itse tiedostamattaan. Yleensä ongelman tunnistaminen ja myöntäminen on onnistuneen hoidon edellytys, mutta se ei ole potilaalle kovinkaan helppoa. Itse tunnen esimerkiksi ihmisen, joka on sairaalloisen mustasukkainen. Tämä on ollut selvää hänen läheisilleen jo vuosia, ja kaikki lääkärit joiden kanssa olen puhunut, ovat olleet sitä mieltä että kyseessä on hoitoa vaativa tila. Kyseinen ihminen itse ei kuitenkaan halua/voi nähdä ongelmaa, vaikka hänen omakin elämänlaatunsa siitä kärsii.
Toisaalta täytyy todeta, että me kaikki olemme jossain määrin sokeita motiiveillemme ja mielenliikkeillemme ja kohtuullisen lievänä kuvailemasi piirteet voivat olla ihan terveitä tapoja selviytyä elämästä. Kaiken realistinen kohtaaminen olisi ihmismielelle liian rankkaa, niinpä raja "sokeuden" ja normaalin psykeen välillä on häilyvä.
Elämän selviytymisestä pakoilemalla
tai näkemättä vikoja itsessään,
on varmasti tuhoisia seurauksia, ennenkaikkea itselleen, mutta myös lähellä oleville
ja mustasukkaisuus on yksi läheisriippuvuuden pimeimpiä voimia.
...tarvitse parantajaa!
Luonnehäiriöisiä ovat muutkin,kuin ne joilla ei
luonnehöiriöitä ole.Tiedä sitten?!
Kun ikää tulee,niin eiköhön sitä asiaa ja elämäänsä
ala vähitellen katumaan/ajattelemaan.Toisaalta...
eipä ole verenperintöä ole itse valinnut.
Esim. jos ihmisen aivojen rakenteellinen tila on poikkeava vaikka ns. välittäjäaineiden
vajaan toiminnan takia, "luonnehäiriötä" voidaan käsitellä näistä lähtökohdista.
erilainen (m)tallaaja
Kaikenlaista voi olla mielenalueilla
niin, mutta eikö läheisriippuvuus olekin tämän ajan suurimpia ongelmia?
Kaikkea kirjoittamaasi ja vielä lisääkin sitä ihmisessä asustaa; sitä sen kummemmin miettimättä, tuskin tiedostamatta. Jaksamisen puutteesta johtuen, kenties muitten murheitten ohella vaan kelluu mukana? Kuka nyt viitsii tohtii rohkenee; täystyöllistettynä yksilönä vielä itseäänkin ruotia? Kunnes se Suuri Armon Päivä koittaa ja Kristus kohtaa väsyneen ihmisen. Siinä Jumalan peilissä peilatessa sitten kehtaa ja uskaltaa; katsoa vajavaisuuttaan ja puutteellisuuttaan: pelästymättä lapsuudenkaan traumoja.
Muuttumisen Armo; Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin kautta kohtaa myös; taattu on Voittajan Voitto Golgatalla, yli ihmiskunnan vammojen ja vaivojen. Haavoihin löytyy Taivaallisia rohtojakin; muitten rohtojen ohella; jos tarvitaan! Uudelleen ja uudelleen saa katsellä ihminen itseänsä Kristus peilissä, kunnes eräänä päivänä saa nähdä Hänet; sellaisena, kuin Hän on! Hänet, Herramme ja Mestarimme, joka muutti meidät oman kuvansa kaltaiseksi; ei Juudan Leijonaksi, joka karjumisellaan pelottelee; vaan tavalliseksi heikokosi ihmiseksi, joka juuri nyt näkee ihmisen vajavaisuutensa, enää pakenematta sitä. Minut kohtasi Jeesus Kristus ja synnin haavat saivat alkaa paranemaan.
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on parantavaa siksi, että Jumala hyväksyy syntisen ihmisen Jeesuksen työn tähden; eikä sitä tarvitse ansaita, eikä ostaa hyvillä teoilla. Joka uskoo Jumalan Poikaan, ei huku.
Olen monessa samaa mieltä kanssasi,
sillä uskon myös Vapahtajani parantavaan rakkauteen.
Mutta monesti itse aiheuttaa vain lisää itselleen harmia, kun ei odota kärsivällisesti ja anna Jumalalle tilaa parantaa ja eheyttää.
Minulle tärkeässä ihmissuhteessa olen huomannut
etten osaa ottaa vastaan pettymyksiä.
Jos pyydän jotain / johonkin ja saankin kielteisen vastauksen, meinaan murtua ja masentua täysin
ja käännän pettymykseni toista vastaan,
syyttämällä ja vaatimalla.
Silloin myös astun vaaralliselle alueelle,
sillä sielunvihollinen pääsee silloin helposti pyörittämään ja kuiskimaan typeriä valheitaan.
Mietinkin tässä sitä että jos lapsena on varjeltu
pettymyksiltä ja itsekin on ollut liian "kiltti tyttö", yrittäen aina mielyttää, ettei joutuisi kokemaan hylkäämistä, niin nyt, jo aikuisena naisena,on tosi raskasta kohdata itsensä näinkin raadollisena ja syntisenä.
Ihmisriippuvuus on kahle, silloin kun huomaa
että riippuu kiinni toisen elämässä, yrittäen hallita sitä oman mielen mukaiseksi?
Ihminen voi olla sairas itseltään salaa.
Ja se vasta häijyä on, kun onkin sairas, vaikka uskoo olevansa uskossa, ihmisistä myös jaloin ja hartain..
Onko siis ihminen joka uskoo Jeesukseen
ja Hänen kauttaan Kaikkivaltiaaseen Luojaansa
sinun mielestäsi sairas?
Vai tarkoitatko, että on joku, joka uskoo uskovansa
mutta ei tiedä, onko uskossa vai ei?
tai luulee tietävänsä järjen mutta ei sydämen tasolla
ja kuka meistä voi sanoa
olevansa jaloin ja hartain?
Oletan, että kaikki oletuksesi ovat totta.
Jokainen osa sopisi veljeeni, paitsi että voivathan ne silmät vielä avautua...
Vanhempi pikkuveljeni sai lapsena täyden raivarin hävittyään pelissä/kisassa.
Minä opin olemaan voittamatta ja elämä oli rauhallisempaa. En vieläkään (45 v.) halua kisailla. Voitonriemua tunnen joskus, kun voitan "itseni".
Nyt on vaikea tilanne, kun veljelleni on "tullut" avioero. Ei tajua Suomen lakia. Pitäisi taas toimia niin kuin hän haluaa ja hänen voittaa...
Tunnen syllisyyttä siitä, etten silloin lapsena kisannut tosissani!
Menneitä ei voi muuttaa, mutta te muut, jotka kisaatte: Älkää antako helppoja voittoja!!!!