Epätodellinen olo

No tuskinpa vain.

Ei ole välttämättä mitään psykoosiin liittyvää, kun ahdistuskohtaukset tulevat niin sitä tuntee olonsa epätodelliseksi , aivot ei saa happea kunnolla kun koko kroppa on jännittynyt.
Joten suosittelen lääkäriin menoa , ne voi kirjoittaa reseptin sopiviin lääkkeisiin. Siis miksi kärsiä kun siihen on lääkkeitä olemassa.
Hormooni tasokin voi olla epätasapainossa, joten verikokeet paljastaa jos on niin
Usein näitä kohtauksia on nuorena ja ne kuuluvat myös elämään , herkkä ihminen tuntee ne hyvin työläinä. Siinä missä joku kovis ehkä taklaa ne omalla laillaan

Todellisuuden tajun heikkeneminen vaatii aina selvittelyä. Ei ole leikin asia ja pahimmassa tapauksessa voi käydätodella huonosti.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisuuden tajun heikkeneminen vaatii aina selvittelyä. Ei ole leikin asia ja pahimmassa tapauksessa voi käydätodella huonosti.

Todennäköisemmin kyseessä on korona-ajan aiheuttama stressi ym joku muu stressi joskus pienempikin stressinaiheuttaja voi puhkaista ahdistusta. Kasvaessa voi tulla välillä hiukan epätodellisia olotiloja. Paniikki ja ahdistuskin voi oireilla monella tapaa. Kuolemanpelko on ihan luonnollinen tunne ja oma kuolevaisuus voi kasvaessa alkaa hahmottua enemmän. Koko maa suljettu välillä ja kokoajan uutisoidaan koronakuolemista. Joka paikassa varoituksia ihmiset kulkee maski päässä. Kyllä tuokin voi vaikuttaa alitajuntaan. Aivan selvästi. Monella on korona-aikana mielenterveyden oireilua enemmän.

Ei kannata pelätä tuota tunnetta vaan opetella hyväksymään se ja ajatella että se menee ohi. Opetella erilaisia tekniikoita pärjätä jos tulee paniikki, epätodellinen ympäristöstä irtaantunut olo ym. ja yrittää kytkeä itsensä nykyhetkeen.

Jos tuo vaivaa, esim. terapia on yksi keino käydä näitä kuolemanpelkoajatuksia ja paniikkitunteita läpi.

Ei alenna muuten mitään itsetuntoa vaan sanovat kuten asia on, joten turha kuvitella mitään muuta . Monet eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä itsestään , joka kuuluu yhtenä osana terapiaan .
Esim jos kuraattori sanoo että lapsi on itsekäs , niin jo vedetään herne nenään eikä tutkita itseään että huomais että itsekkyys on kyllä varmasti mukana oireissa , joten kun ei ymmärrä hoidon suuntaa niin sitten sanotaan että kuraattori alentaa itsetuntoa, se on ainoastaan potilas joka alentaa omaa itsetuntoaan .

Anonyymi kirjoitti:

Todennäköisemmin kyseessä on korona-ajan aiheuttama stressi ym joku muu stressi joskus pienempikin stressinaiheuttaja voi puhkaista ahdistusta. Kasvaessa voi tulla välillä hiukan epätodellisia olotiloja. Paniikki ja ahdistuskin voi oireilla monella tapaa. Kuolemanpelko on ihan luonnollinen tunne ja oma kuolevaisuus voi kasvaessa alkaa hahmottua enemmän. Koko maa suljettu välillä ja kokoajan uutisoidaan koronakuolemista. Joka paikassa varoituksia ihmiset kulkee maski päässä. Kyllä tuokin voi vaikuttaa alitajuntaan. Aivan selvästi. Monella on korona-aikana mielenterveyden oireilua enemmän.

Ei kannata pelätä tuota tunnetta vaan opetella hyväksymään se ja ajatella että se menee ohi. Opetella erilaisia tekniikoita pärjätä jos tulee paniikki, epätodellinen ympäristöstä irtaantunut olo ym. ja yrittää kytkeä itsensä nykyhetkeen.

Jos tuo vaivaa, esim. terapia on yksi keino käydä näitä kuolemanpelkoajatuksia ja paniikkitunteita läpi.

Lue lisää

Ihan niin ohimeneviä juttuja nämä ovat, mutta todella vaikeita silloin kun ne vaivaa ihmistä

Tämmöinen alkoi 2020 keväällä, mutta ei kestänyt kauaa ja sitten hävisi, mutta nyt on tullut taas takaisin

Jos koet että et pärjää voit hankkia apua jotain kautta, esim kouluterveydenhuolto.

Minulla myös nuorena näitä, voi että se kuoleman pelko oli kamalaa , kun ei uskaltanut ajoittain edes nukkua kun pelkäs että ei herää, kukaan ei ymmärtänyt mistä ne johtuivat. Mutta ohi meni ilman lääkkeitä , kai ne kuuluu myös ihmisen kehittyvään kasvamiseen

Kukaan ei lakkaa olemasta kuoltuaan, koska sielu on ikuinen, ja meidän on synnyttävä uudestaan ja uudestaan, vaikka emme haluaisikaan.

Aikoinaan oli eräs foorumi, jota ei enää ole olemassa, jossa sivuston perustanut henkilö esitti tällaisen kysymyksen: "Jos ihminen kuolee, tietääkö hän olevansa kuollut". Kysymys kuulostaa hyvin oudolta, mutta kun sitä miettii, se ei olekaan niin outo. Esimerkiksi kliininen kuolema. Ei aina tajua, että olisi kuollut. Esimerkki on tämä: Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia yllättävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu ohuessa ruumiinkuoressa) nousi fyysisestä ruumiista ja sai välittömästi oivalluksen. Kun sielu oli palannut lihaan, keho alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkyjä ei enää ollut, ja jäljelle jäi vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistielinten kautta, jotka ovat pelkkiä mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elämänvoimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä mitään ruumiin läpi, mutta kun hän tuli ulos ruumiista, sielun luonnollinen näkökyky ilmeni.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei lakkaa olemasta kuoltuaan, koska sielu on ikuinen, ja meidän on synnyttävä uudestaan ja uudestaan, vaikka emme haluaisikaan.

Aikoinaan oli eräs foorumi, jota ei enää ole olemassa, jossa sivuston perustanut henkilö esitti tällaisen kysymyksen: "Jos ihminen kuolee, tietääkö hän olevansa kuollut". Kysymys kuulostaa hyvin oudolta, mutta kun sitä miettii, se ei olekaan niin outo. Esimerkiksi kliininen kuolema. Ei aina tajua, että olisi kuollut. Esimerkki on tämä: Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia yllättävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu ohuessa ruumiinkuoressa) nousi fyysisestä ruumiista ja sai välittömästi oivalluksen. Kun sielu oli palannut lihaan, keho alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkyjä ei enää ollut, ja jäljelle jäi vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistielinten kautta, jotka ovat pelkkiä mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elämänvoimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä mitään ruumiin läpi, mutta kun hän tuli ulos ruumiista, sielun luonnollinen näkökyky ilmeni.

Lue lisää

hyvä viesti , pitkä ja hyvinkirjoitettu. Mun oma kokemus on tämä = kun kissani kuoli niin se siirtyi toiselle tasolle koska tunnen sen läsnäolon tuulena. Aivan selvä juttu sillä uskallan melkein 100% varmuudella sanoa että henkimaailma on totta eli tarkoitan nyt siis henkimaailmalla sitä eli kun elävä olento siirtyy tästä fyysisestä maailmasta kuoleman hetkellä toiselle tasolle.

Anonyymi kirjoitti:

hyvä viesti , pitkä ja hyvinkirjoitettu. Mun oma kokemus on tämä = kun kissani kuoli niin se siirtyi toiselle tasolle koska tunnen sen läsnäolon tuulena. Aivan selvä juttu sillä uskallan melkein 100% varmuudella sanoa että henkimaailma on totta eli tarkoitan nyt siis henkimaailmalla sitä eli kun elävä olento siirtyy tästä fyysisestä maailmasta kuoleman hetkellä toiselle tasolle.

Lue lisää

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Venäläinen sana elämä ja sanskritin sana jiva tulevat samasta sanskritin sanan juuresta jiv, joka tarkoittaa "elää". Toisin kuin useimmissa länsimaisissa filosofisissa ja teologisissa opetuksissa, Vedoissa todetaan, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokaisella elämän ilmenemismuodolla on hengellinen luonne, elämän taustalla oleva tuhoutumaton hengellinen alkuperä.

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
-------------------------------------------------
Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Anonyymi kirjoitti:

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Venäläinen sana elämä ja sanskritin sana jiva tulevat samasta sanskritin sanan juuresta jiv, joka tarkoittaa "elää". Toisin kuin useimmissa länsimaisissa filosofisissa ja teologisissa opetuksissa, Vedoissa todetaan, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokaisella elämän ilmenemismuodolla on hengellinen luonne, elämän taustalla oleva tuhoutumaton hengellinen alkuperä.

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
-------------------------------------------------
Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Lue lisää

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Lue lisää

Sielu on ikuinen ja muuttumaton osa minäämme, kun taas fyysinen keho ja hienoainekeho muuttuvat vähitellen.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on ikuinen ja muuttumaton osa minäämme, kun taas fyysinen keho ja hienoainekeho muuttuvat vähitellen.

VEDA-TEKSTIT ANTAVAT TIETOA KUOLEMANJÄLKEISEN ELÄMÄN, KARMAN JA JÄLLEENSYNTYMISEN TIETEESTÄ.

Toki kaikki uskonnot osoittavat, että kuoleman jälkeinen elämä on olemassa. Ne tarjoavat kuitenkin yleensä vain sen perusymmärryksen, että jos olet hyvä ja uskovainen, pääset ehkä taivaaseen. Ja jos olet pääasiassa paha, joudut helvettiin. Mutta vain vedalainen filosofia tarjoaa yksityiskohtaista tietoa siitä, miten tämä tarkalleen ottaen toimii ja miten luomme tulevaisuutemme jokaisella ajatuksella, sanalla ja teolla. Ja miten tuo tulevaisuus ei ehkä ole vain taivaallisessa maailmassa tai helvetillisellä planeetalla, vaan miten se voi olla toinen elämä, joka on samanlainen kuin se, mitä koemme nyt tällä maallisella maapallolla.

Anonyymi kirjoitti:

VEDA-TEKSTIT ANTAVAT TIETOA KUOLEMANJÄLKEISEN ELÄMÄN, KARMAN JA JÄLLEENSYNTYMISEN TIETEESTÄ.

Toki kaikki uskonnot osoittavat, että kuoleman jälkeinen elämä on olemassa. Ne tarjoavat kuitenkin yleensä vain sen perusymmärryksen, että jos olet hyvä ja uskovainen, pääset ehkä taivaaseen. Ja jos olet pääasiassa paha, joudut helvettiin. Mutta vain vedalainen filosofia tarjoaa yksityiskohtaista tietoa siitä, miten tämä tarkalleen ottaen toimii ja miten luomme tulevaisuutemme jokaisella ajatuksella, sanalla ja teolla. Ja miten tuo tulevaisuus ei ehkä ole vain taivaallisessa maailmassa tai helvetillisellä planeetalla, vaan miten se voi olla toinen elämä, joka on samanlainen kuin se, mitä koemme nyt tällä maallisella maapallolla.

Lue lisää

Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa todellinen olemus - sielu - matkustaa matkustajana.
Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa todellinen olemus - sielu - matkustaa matkustajana.
Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Lue lisää

Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. Olemme sieluja, joilla on keho. Sielut eivät tarvitse elääkseen kehoa. Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".

Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia - tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät aina yksilöllisyytensä.

"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".

On suuri harhakuvitelma samaistua aineelliseen kehoon.


Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.


Tästä aiheesta lisää ”Bhagavad Gitasta”.

Anonyymi kirjoitti:

Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. Olemme sieluja, joilla on keho. Sielut eivät tarvitse elääkseen kehoa. Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".

Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia - tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät aina yksilöllisyytensä.

"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".

On suuri harhakuvitelma samaistua aineelliseen kehoon.


Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.


Tästä aiheesta lisää ”Bhagavad Gitasta”.

Lue lisää

Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen rkehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.




Kun elävä olento saa uuden ruumiinmuodon, se saa myös uudet aistit ja mielen, joiden avulla se havaitsee ympäröivän maailman ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ja tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen seikka - elävän olennon alkuperäinen tietoisuus on jumalallisen puhdasta, läpinäkyvää, kuin vesi. Entä mitä tapahtuu, kun väriainetta pääsee puhtaaseen veteen?

Anonyymi kirjoitti:

Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen rkehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.




Kun elävä olento saa uuden ruumiinmuodon, se saa myös uudet aistit ja mielen, joiden avulla se havaitsee ympäröivän maailman ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ja tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen seikka - elävän olennon alkuperäinen tietoisuus on jumalallisen puhdasta, läpinäkyvää, kuin vesi. Entä mitä tapahtuu, kun väriainetta pääsee puhtaaseen veteen?

Lue lisää

Jokainen elävä olento, joka on joutunut aineellisen luonnon lumoihin, jättää aineellisen ruumiin tietyissä olosuhteissa, elää tietyissä olosuhteissa ja nauttii elämästä tietyissä olosuhteissa.

Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu, vaan sen tietoisuus.
Ihmiset, joita himo ja halu jatkuvasti huijaavat, menettävät kaiken kyvyn ymmärtää, miten he vaihtavat kehoa ja miksi he ovat nyt siinä kehossa. Se on heidän käsityskykynsä yläpuolella. Sielu on ruumiista erillinen ja että se vaihtamalla ruumista nauttii eri tavalla kussakin kehossa. Henkilö, jolla on tietoa, ymmärtää myös, miksi ja miten elävä olento kärsii ollessaan aineellisessa maailmassa.

Perusteellisimmat tiedot jälleensyntymisestä löytyvät Bhagavad-gitasta. Luvussa 2 selitetään järkevällä, yksinkertaisella ja selkeästi ymmärrettävällä tavalla, miten sielu kulkee kehosta toiseen. Tämä tosiasia ei ole uskonkysymys, vaan se on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten johtopäätösten avulla.
"That which pervades the entire body you should know to be indestructible. No one is able to destroy that imperishable soul. " (Bhagavad Gita 2.17)

"For the soul there is neither birth nor death at any time. He has not come into being, does not come into being, and will not come into being. He is unborn, eternal, ever-existing and primeval. He is not slain when the body is slain." (Bhagavad Gita 2.20)
"The soul can never be cut to pieces by any weapon, nor burned by fire, nor moistened by water, nor withered by the wind.(Bhagavad Gita 2.23)

Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen elävä olento, joka on joutunut aineellisen luonnon lumoihin, jättää aineellisen ruumiin tietyissä olosuhteissa, elää tietyissä olosuhteissa ja nauttii elämästä tietyissä olosuhteissa.

Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu, vaan sen tietoisuus.
Ihmiset, joita himo ja halu jatkuvasti huijaavat, menettävät kaiken kyvyn ymmärtää, miten he vaihtavat kehoa ja miksi he ovat nyt siinä kehossa. Se on heidän käsityskykynsä yläpuolella. Sielu on ruumiista erillinen ja että se vaihtamalla ruumista nauttii eri tavalla kussakin kehossa. Henkilö, jolla on tietoa, ymmärtää myös, miksi ja miten elävä olento kärsii ollessaan aineellisessa maailmassa.

Perusteellisimmat tiedot jälleensyntymisestä löytyvät Bhagavad-gitasta. Luvussa 2 selitetään järkevällä, yksinkertaisella ja selkeästi ymmärrettävällä tavalla, miten sielu kulkee kehosta toiseen. Tämä tosiasia ei ole uskonkysymys, vaan se on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten johtopäätösten avulla.
"That which pervades the entire body you should know to be indestructible. No one is able to destroy that imperishable soul. " (Bhagavad Gita 2.17)

"For the soul there is neither birth nor death at any time. He has not come into being, does not come into being, and will not come into being. He is unborn, eternal, ever-existing and primeval. He is not slain when the body is slain." (Bhagavad Gita 2.20)
"The soul can never be cut to pieces by any weapon, nor burned by fire, nor moistened by water, nor withered by the wind.(Bhagavad Gita 2.23)

Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.

Lue lisää

Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän. Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä Korkeimman Tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein, koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)

"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)

"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)

_____________________________________
Sielu, joka on luonteeltaan täysin henkinen, on vangittuna tähän aineelliseen maailmaan. Jokainen elämänmuoto tässä maailmassa on jonkinlainen vankila. Ei vain maailma ole vankila, vaan jokainen keho on vankila. Kun elävä olento kehittää tietoisuuttaan, se saa paremman kehon. ... Niinpä ihmiselämän muoto on pyhien kirjoitusten mukaan vain vaihtoehto, jonka avulla voi päästä ulos vankilasta. Vain ihminen voi päästä ulos aineellisen maailman vankilasta. Kukaan ei pääse ulos. Kuinka kauan olemme olleet tässä vankilassa? ...kirjoitukset kertovat miljardeja vuosia. Monia miljardeja vuosia. Olemme niin tottuneet ja syntyneet elämään tässä vankilassa, ettemme tajua olevamme vankeja. ... Veda selittää myös, että kun ihmisessä herää tietty henkinen tietoisuus, hän alkaa nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, hän ei tarvitse tämän maailman työkaluja, tiedon havaitsemisen alkeellisia periaatteita. Tieto herää sisältä, se tulee luoksesi äänen kautta - [shabda brahman]. Millä tavalla? Kuuntelemalla Veda-kirjoitusten johtopäätöksiä vähitellen, tiettyjen esimerkkien analogian perusteella, tietynlaisesta energiasta, joka säteilee... Aurinko säteilee lämpöä, ei vain valoa. Hänen tietoisuutensa herää vähitellen.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän. Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä Korkeimman Tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein, koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)

"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)

"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)

_____________________________________
Sielu, joka on luonteeltaan täysin henkinen, on vangittuna tähän aineelliseen maailmaan. Jokainen elämänmuoto tässä maailmassa on jonkinlainen vankila. Ei vain maailma ole vankila, vaan jokainen keho on vankila. Kun elävä olento kehittää tietoisuuttaan, se saa paremman kehon. ... Niinpä ihmiselämän muoto on pyhien kirjoitusten mukaan vain vaihtoehto, jonka avulla voi päästä ulos vankilasta. Vain ihminen voi päästä ulos aineellisen maailman vankilasta. Kukaan ei pääse ulos. Kuinka kauan olemme olleet tässä vankilassa? ...kirjoitukset kertovat miljardeja vuosia. Monia miljardeja vuosia. Olemme niin tottuneet ja syntyneet elämään tässä vankilassa, ettemme tajua olevamme vankeja. ... Veda selittää myös, että kun ihmisessä herää tietty henkinen tietoisuus, hän alkaa nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, hän ei tarvitse tämän maailman työkaluja, tiedon havaitsemisen alkeellisia periaatteita. Tieto herää sisältä, se tulee luoksesi äänen kautta - [shabda brahman]. Millä tavalla? Kuuntelemalla Veda-kirjoitusten johtopäätöksiä vähitellen, tiettyjen esimerkkien analogian perusteella, tietynlaisesta energiasta, joka säteilee... Aurinko säteilee lämpöä, ei vain valoa. Hänen tietoisuutensa herää vähitellen.

Lue lisää

kirjoitit: "Tähän liittyy myös kuolemanpelko, se nykyään ahdistaa minua lähes päivittäin."



Lapsiparka.
Kuolemaa, sellaisena kuin me sitä ajattelemme, ei ole olemassa ollenkaan. Kuollessaan sielu siirtyy vanhasta kehosta uuteen kehoon.



Jos pelkosi on, että lakkaat olemasta niin sanotun kuoleman jälkeen, pelkosi on aiheeton. Et lakkaa olemasta, vaan saat uuden fyysisen kehon. Jos haluat olla tässä aineellisessa maailmassa, voit pysyä täällä ikuisesti. Sinä synnyt uudestaan ja uudestaan miljardeja ja miljardeja kertoja. Kukaan ei pakota sinua lähtemään siitä, jos haluat olla tässä aineellisessa maailmassa. Kukaan ei pakota sinua lopettamaan sitä samsaraa. Voit pysyä täällä ikuisesti ja saada jatkuvasti uuden kehon.

Anonyymi kirjoitti:

kirjoitit: "Tähän liittyy myös kuolemanpelko, se nykyään ahdistaa minua lähes päivittäin."



Lapsiparka.
Kuolemaa, sellaisena kuin me sitä ajattelemme, ei ole olemassa ollenkaan. Kuollessaan sielu siirtyy vanhasta kehosta uuteen kehoon.



Jos pelkosi on, että lakkaat olemasta niin sanotun kuoleman jälkeen, pelkosi on aiheeton. Et lakkaa olemasta, vaan saat uuden fyysisen kehon. Jos haluat olla tässä aineellisessa maailmassa, voit pysyä täällä ikuisesti. Sinä synnyt uudestaan ja uudestaan miljardeja ja miljardeja kertoja. Kukaan ei pakota sinua lähtemään siitä, jos haluat olla tässä aineellisessa maailmassa. Kukaan ei pakota sinua lopettamaan sitä samsaraa. Voit pysyä täällä ikuisesti ja saada jatkuvasti uuden kehon.

Lue lisää

Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".

Vuonna 553 jKr. Konstantinopolin toisessa konsiilissa todettiin, ettei jälleensyntymisen ajatuksella ollut sijaa kristillisessä kirkossa. Vaikka jälleensyntymistä ei virallisesti hylätty tässä konsiilissa, niiden varhaiskirkkoisien teokset, joita syytettiin jälleensyntymisen opettamisesta, kiellettiin. Vuosi 553 jKr. merkitsi jälleensyntymistä koskevan keskustelun päättymistä kristillisessä yhteisössä. Kun otetaan huomioon, että reinkarnaatio ei ole nykyään kristinuskossa tyypillisesti opetettava oppi, voidaan olettaa, että tämä konsiili kutsuttiin koolle ratkaisemaan kristittyjen ja ei-kristittyjen välinen riita reinkarnaatiosta ja sitä täydentävistä ajatuksista. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaikka kristillinen kirkko hylkäsi ajatuksen jälleensyntymisestä oppina, koska sen uskottiin olevan ristiriidassa ruumiillisen ylösnousemuksen opin kanssa ja heikentävän Kristuksen lunastusuhrien tarpeellisuutta, monet varhaiskristilliset teologit, kuten Valentinus ja Basilides Aleksandrialainen, uskoivat siihen. Monet kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen kristityt teologit, kuten pyhä Justinus Marttyyri, eivät kuitenkaan uskoneet jälleensyntymiseen eivätkä opettaneet siitä.

Anonyymi kirjoitti:

kirjoitit: "Tähän liittyy myös kuolemanpelko, se nykyään ahdistaa minua lähes päivittäin."



Lapsiparka.
Kuolemaa, sellaisena kuin me sitä ajattelemme, ei ole olemassa ollenkaan. Kuollessaan sielu siirtyy vanhasta kehosta uuteen kehoon.



Jos pelkosi on, että lakkaat olemasta niin sanotun kuoleman jälkeen, pelkosi on aiheeton. Et lakkaa olemasta, vaan saat uuden fyysisen kehon. Jos haluat olla tässä aineellisessa maailmassa, voit pysyä täällä ikuisesti. Sinä synnyt uudestaan ja uudestaan miljardeja ja miljardeja kertoja. Kukaan ei pakota sinua lähtemään siitä, jos haluat olla tässä aineellisessa maailmassa. Kukaan ei pakota sinua lopettamaan sitä samsaraa. Voit pysyä täällä ikuisesti ja saada jatkuvasti uuden kehon.

Lue lisää

enpä usko että jaksan itte lähtee uuteen elämään kun tässä kehossa aika jättää minusta sillä oon sen verran väsynyt sielu että taijan jäädä leijumaan "tyhjyyteen" tai ei se ole mikään tyhjyys nyt mutta isäukkoni ja kissani kanssa haluaisin jäädä siihen henkimaailmaan pysyvästi. Oikeastaan syntymästä asti oon ollut jotenkin henkisesti heikko&väsynyt sielu/ihminen. Voi olla että aiemmassa&aiemmissa elämissäni on tapahtunut minulle kauheuksia. En tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".

Vuonna 553 jKr. Konstantinopolin toisessa konsiilissa todettiin, ettei jälleensyntymisen ajatuksella ollut sijaa kristillisessä kirkossa. Vaikka jälleensyntymistä ei virallisesti hylätty tässä konsiilissa, niiden varhaiskirkkoisien teokset, joita syytettiin jälleensyntymisen opettamisesta, kiellettiin. Vuosi 553 jKr. merkitsi jälleensyntymistä koskevan keskustelun päättymistä kristillisessä yhteisössä. Kun otetaan huomioon, että reinkarnaatio ei ole nykyään kristinuskossa tyypillisesti opetettava oppi, voidaan olettaa, että tämä konsiili kutsuttiin koolle ratkaisemaan kristittyjen ja ei-kristittyjen välinen riita reinkarnaatiosta ja sitä täydentävistä ajatuksista. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaikka kristillinen kirkko hylkäsi ajatuksen jälleensyntymisestä oppina, koska sen uskottiin olevan ristiriidassa ruumiillisen ylösnousemuksen opin kanssa ja heikentävän Kristuksen lunastusuhrien tarpeellisuutta, monet varhaiskristilliset teologit, kuten Valentinus ja Basilides Aleksandrialainen, uskoivat siihen. Monet kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen kristityt teologit, kuten pyhä Justinus Marttyyri, eivät kuitenkaan uskoneet jälleensyntymiseen eivätkä opettaneet siitä.

Lue lisää

siis tässä nykyisessä tän hetkisessä elämässäni on tapahtunut mulle ihan tarpeeksi paljon kaikkea ikävää. Olin jokapäivä kiusattu kaikissa kouluissa ja kiusaamista on jatkunut myös myöhemmin mm sosiaalisessa mediassa. Välillä kun liikun kaupunkiostoksilla niin tuntuu että näistä entisistä ilkkujista osa luo minuun ivallisia ilmeitä ja näyttää että jopa hymyilee&nauraa minulle. Tuo voi olla toki väärin tulkittua minulta, mutta en osaa sanoa ja toisaalta en haluakaan tietää, muttei välttämättä näytä kovin hyvältä knu niillä se ilme kasvoilla kunminuun luo katseen. Parempi etten tuijottelisi heitä niin paljoa. Olen aina ollut yliherkkä.

Anonyymi kirjoitti:

Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".

Vuonna 553 jKr. Konstantinopolin toisessa konsiilissa todettiin, ettei jälleensyntymisen ajatuksella ollut sijaa kristillisessä kirkossa. Vaikka jälleensyntymistä ei virallisesti hylätty tässä konsiilissa, niiden varhaiskirkkoisien teokset, joita syytettiin jälleensyntymisen opettamisesta, kiellettiin. Vuosi 553 jKr. merkitsi jälleensyntymistä koskevan keskustelun päättymistä kristillisessä yhteisössä. Kun otetaan huomioon, että reinkarnaatio ei ole nykyään kristinuskossa tyypillisesti opetettava oppi, voidaan olettaa, että tämä konsiili kutsuttiin koolle ratkaisemaan kristittyjen ja ei-kristittyjen välinen riita reinkarnaatiosta ja sitä täydentävistä ajatuksista. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaikka kristillinen kirkko hylkäsi ajatuksen jälleensyntymisestä oppina, koska sen uskottiin olevan ristiriidassa ruumiillisen ylösnousemuksen opin kanssa ja heikentävän Kristuksen lunastusuhrien tarpeellisuutta, monet varhaiskristilliset teologit, kuten Valentinus ja Basilides Aleksandrialainen, uskoivat siihen. Monet kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen kristityt teologit, kuten pyhä Justinus Marttyyri, eivät kuitenkaan uskoneet jälleensyntymiseen eivätkä opettaneet siitä.

Lue lisää

Intiahan on uskontohullu ollut, niin ehkä kun uskottiin niin paljon inkarnaatioon, niin kristinuskossa ei enää haluttu uskoa siihen. Uskontoevoluutio siis.

Buddismissa ei ole edes jumalaa enää paitsi kuin oma itsensä, joka on vapaa Buddhi.

Anonyymi kirjoitti:

Intiahan on uskontohullu ollut, niin ehkä kun uskottiin niin paljon inkarnaatioon, niin kristinuskossa ei enää haluttu uskoa siihen. Uskontoevoluutio siis.

Buddismissa ei ole edes jumalaa enää paitsi kuin oma itsensä, joka on vapaa Buddhi.

Lue lisää

Ateisti voisi uskoa Luontoon.

Anonyymi kirjoitti:

enpä usko että jaksan itte lähtee uuteen elämään kun tässä kehossa aika jättää minusta sillä oon sen verran väsynyt sielu että taijan jäädä leijumaan "tyhjyyteen" tai ei se ole mikään tyhjyys nyt mutta isäukkoni ja kissani kanssa haluaisin jäädä siihen henkimaailmaan pysyvästi. Oikeastaan syntymästä asti oon ollut jotenkin henkisesti heikko&väsynyt sielu/ihminen. Voi olla että aiemmassa&aiemmissa elämissäni on tapahtunut minulle kauheuksia. En tiedä.

Lue lisää

entisenä mielenterveyspotilaana uskon sähköhoitoon

alavireinen tila, josta on vaikea päästä pois itsen, voisi kohottautuakin jollakin sähköhoidolla

toisaalta puhuvat paljon huumeiden lääkekäytöstä, jonka alan itsekin tutkin, koska en tunne
en syö huumeita, mutta luen mitä aiheesta kirjoitetaan

pointtihan on rikkoa masennuksen, psykoosin kuplaa

sairauskuplan rikkominen tapahtuu myös opiskelemalla uusia asioita ja seurustelemalla muiden ihmisten kanssa

asia kuin ladata tietokone uusiksi, koska vanha ohjelma jää jumiin koko ajan
tai ohjelma ei ole kovin edistyksellinen syystä tai toisesta ja siksi on ladattava nykyaikainen ohjelma siihen ja kaikki järjestyy!!! ei tarvitse tappaa itseään ja muita.

Anonyymi kirjoitti:

entisenä mielenterveyspotilaana uskon sähköhoitoon

alavireinen tila, josta on vaikea päästä pois itsen, voisi kohottautuakin jollakin sähköhoidolla

toisaalta puhuvat paljon huumeiden lääkekäytöstä, jonka alan itsekin tutkin, koska en tunne
en syö huumeita, mutta luen mitä aiheesta kirjoitetaan

pointtihan on rikkoa masennuksen, psykoosin kuplaa

sairauskuplan rikkominen tapahtuu myös opiskelemalla uusia asioita ja seurustelemalla muiden ihmisten kanssa

asia kuin ladata tietokone uusiksi, koska vanha ohjelma jää jumiin koko ajan
tai ohjelma ei ole kovin edistyksellinen syystä tai toisesta ja siksi on ladattava nykyaikainen ohjelma siihen ja kaikki järjestyy!!! ei tarvitse tappaa itseään ja muita.

Lue lisää

mutta ladata pitää elämää ylläpitävillä ohjelmilla, eikä elämää tuhoavilla ohjelmilla

Kuolema on sielun siirtyminen kehosta toiseen tiettyjen vaiheiden jälkeen.

Aloittaja ei kertonut että käyttäisi huumeita.Kaikki nuoret ei käytä huumeita.