Kielet näyttävät vaihtuvan kielistä toisiin. Puhuminen on nopeampaa kuin laulaminen.Laulaessa sanoja ehtii miettiä. Yhtäkään sanaa en ole osannut suomentaa.Lahja oli edelleen tallella.
Mitä kielilläpuhumisen lahjan saaneen tulisi ymmärtää? Onko jotain sellaista?
Raamatussa lukee että ei tule laiminlyödä saamaansa armolahjaa ja että sitä voi kehittää?
Kehittää, oliko se " saada palavaks " , hioa teräväksi : käyttää lahjaa?
Mussa on nyt 2 eri lähetyskanavaa. Pystyn valitsemaan kumpaa käytän.
Selef Urge
Mitä kielilläpuhumisen lahjan saaneen tulisi ymmärtää? Onko jotain sellaista?
Raamatussa lukee että ei tule laiminlyödä saamaansa armolahjaa ja että sitä voi kehittää?
Kehittää, oliko se " saada palavaks " , hioa teräväksi : käyttää lahjaa?
Mussa on nyt 2 eri lähetyskanavaa. Pystyn valitsemaan kumpaa käytän.
Selef Urge
Vastaukset 37
Vanhimmat
Koetappa höpötellä ja lallattaa Googlelle niin jos se on jotakin maapallolla puhuttua kieltä niin kyllä se sen tunnistaa.
"Yhtäkään sanaa en ole osannut suomentaa.Lahja oli edelleen tallella."
Mistäs tiedät, että oli tallella? Eihän kielillä puhuja kuule omia sanojaan muuna kuin omana äidinkielenään. Oliko testauksessasi mukana sellaisia ulkomaalaisia, jotka eivät osanneet suomea ja silti ymmärsivät, mitä sanot?
Raamatun mukaan kielillä puhuja luuli puhuvansa äidinkieltään mutta ulkomaalaiset kuulivat sen kuitenkin omalla kielellään.
Näin ollen, jos sinä puhut suomea mutta kuulijoiden joukossa ulkomaalaiset, jotka eivät ymmärrä suomea, ymmärtävätkin mitä sinä heille sanot, niin vasta silloin sinulla on kielillä puhumisen lahja.
Jos taas mongerrat käsittämättömiä sanoja, joita itsekään et ymmärrä, ja väität sitä Raamatulliseksi kielillä puhumiseksi, olet vain huijari.
En mongerra vaan puhun. Suomenkieltä se ei ole vaan itselleni tuntematonta tai tuntemattomia kieliä.
Juuri äsken kokeilin puhua kielillä ja toimihan se edelleen.
En ole huijari. Mietin puhuisinko jumalattomalle kielillä tänä iltana merkiksi Jumalasta, rikkaasta anteliaasta lahjasta.
Tuntuu hyvältä. Voin ilmeisesti milloin vaan alkaa puhumaan kielillä. Toistaiseksi jokainen kerta on lähtenyt puhetta tulemaan. Kiitän tästä Jumalaa, suurta järjelläin kokonaan ymmärtämätöntä.
Kaikkitietävä Jumala. Yksi Jumalan ominaisuus. Ihminen ei ole kaikkitietävä, silti teorioitaan, tulkintoja esittelee, kuinka heillä huijareilla on valhetieto, johon luulla tosiasiana.
Jumala elää ikuisesti. Niin myöskin ihminen.
Jumala on muuttumaton ikuisesti. Ihminen muuttuu ainakin yhden kerran ikuisuuden aikana fyysisesti ruumiiden vaihtohetkessä.
Selef Urge
Helluntailiikkeen perustaja Parhami perusti oman raamattu/kielikoulun, ja lupasi ihmisille täydellisen vieraan keilen taidon käymättä päivääkään tavallista koulua.
Kukaan ei siellä mitään kieliä oppinut puhumaan.
Pettyneet slummien ihmiset erosivat koko Pentecostalismista.
Helluntain kieli-ihme oli ainutkertainan tapahtuma.
Monet yrittävät matkia ja tavoitella samanlaistta ihmettä, mutta huonolla menestyksellä.
Hes. 13:17
Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta, ja ennusta heitä vastaan.
"Monet yrittävät matkia ja tavoitella samanlaistta ihmettä, mutta huonolla menestyksellä." Jaa sinulla on kokemusta siis Pyhän Hengen lahjojen matkimisesta. "mutta huonolla menestyksellä" Ei onnistunut jumalattomalta rienaajalta.
Nykyaikainen ilmiö "muilla kielillä puhuminen", joka on vallannut miljoonia kristittyjä ympäri maailmaa, ei ole syntynyt kauan sitten. Vaikka monet yrittävät todistaa, että nykyisen glossolalian juuret ovat aiemmilla kristillisillä vuosisadoilla, sen viimeaikaiset juuret vaikuttavat ilmeisiltä, ja yritämme todistaa tämän jäljempänä. "Muut kielet" eli glossolalia on olennainen osa 1900-luvun helluntailaisuutta ja 1960-luvun karismaattista liikettä, joka kehittyi perinteisten helluntaiseurakuntien rajojen ulkopuolella. "Muut kielet" leviävät nopeasti, ja saa sen vaikutelman, että ne "elävät" jo lähes kaikissa uskontokunnissa ympäri maailmaa poikkeuksetta.
Tämän nopeasti leviävän ilmiön edessä yhä useammat kristityt esittävät uusia kysymyksiä. Raamattuun luottavat kristityt kysyvät: Mistä "muut kielet" tulivat? Kuka niitä harjoittaa? Pitäisikö kaikkien kristittyjen puhua "muilla kielillä"? Ovatko "muut kielet" pelastuksen edellytys? Onko "muilla kielillä puhuminen" sama asia kuin Pyhän Hengen kaste? Ovatko "muut kielet" myöhäisen sateen vuodatus, joka edeltää Jeesuksen Kristuksen tuloa taivaan pilvissä? Kuka todistaa glossolalian? Tuoko se meidät lähemmäksi Kristusta? Paljastaako Pyhä Henki "uusia totuuksia" "muilla kielillä" puhuvalle? Tulevatko "muut kielet" Pyhästä Hengestä ja antavatko ne täydellisemmän tiedon Raamatun totuuksista? Onko glossolalia se asia, joka tulevaisuudessa yhdistää kaikki kristityt yhdeksi kirkoksi? Nämä ovat vain pieni osa niistä kysymyksistä, joita uskovat kysyvät itseltään ja toisiltaan nykyään useimmiten.
Tästä nykyaikaisesta ilmiöstä herää kuitenkin edelleen monia kysymyksiä, sillä glossolalia on edelleen monille ihmisille aikamme arvoituksellinen ilmiö. Kristityt, jotka luottavat Raamattuun, vaativat, että teologit vastaavat näihin kysymyksiin yksinomaan Raamatun ja kristillisen kontekstin perusteella.
Viime vuosina glossolalia - kuten jäljempänä kutsutaan nykyaikaista ilmiötä "puhuminen muilla kielillä" - on saanut paljon huomiota eri alojen asiantuntijoilta: filologeilta, kielitieteilijöiltä, antropologeilta ja muilta tutkijoilta. Nämä humanististen ja soveltavien tieteiden asiantuntijat ovat tutkineet glossolalian ilmiötä noin vuosisadan ajan. He ansaitsevat tulla kuulluiksi. Mihin he ovat päätyneet? Miten tämä ilmiö liittyy aiemmin tunnettuihin esimerkkeihin? Miten tutkimus on vaikuttanut glossolalian parissa työskenteleviin?
Esimerkiksi kielitieteilijät ja antropologit ovat tutkineet glossolaliaa ja pyrkineet selvittämään kyseisen ilmiön suhdetta nykyaikaisiin tai muinaisiin kieliin ja kielen rakenteisiin. Psykologit ja psykiatrit ovat tutkineet glossolaliaa ja halunneet ymmärtää, onko ilmiö poikkeama vai normaalin psykologisen toiminnan vaihe. Glossolaliaa ovat tutkineet myös sosiologit ja käyttäytymistieteilijät, jotka ovat yrittäneet määritellä sen paikkaa ihmisen käyttäytymisen sosiaalis-käyttäytymismuotojen eri aloilla.
Toinen tutkijaryhmä on tehnyt vertailevan tutkimuksen kristillisestä glossolaliasta ja huomattavan samankaltaisesta ilmiöstä, jota esiintyy kaikkialla maailmassa ei-kristillisissä uskonnoissa. Muiden kuin kristillisten uskontojen pappien, henkiparantajien, shamaanien ja läheisesti toisiinsa liittyvien uskonnollisten kulttien kannattajien tiedetään seremonioiden ja uskonnollisten rituaalien aikana käynnistävän glossolalian, joka on ominaisuuksiltaan lähes identtinen kristillisen glossolalian kanssa. Nämä havainnot ovat herättäneet monia täysin uusia kysymyksiä ja asettaneet glossolalian paljon laajempaan uskonnolliseen kontekstiin, jota ei voi jättää huomiotta.
Translated with www.DeepL.com/Translator (free version)
Useimmille kristityille glossolalia on tyypillisesti kristillinen ilmiö, eli niin sanottujen helluntaiseurakuntien ja monien uskontokuntien uuspyhäuskarismaattisten karismaattisten kokemus. Samoin glossolalia on ilmiö, joka on ominainen useimmille kirkoille, kirkkokunnille ja nykyajan "karismaattiseen liikkeeseen" kuuluville ryhmille. Jälkimmäisiä yhdistävä yhteinen termi on "karismaattinen uudistusliike".
Historiallisesti katsoen glossolalia ja helluntailaisuus on uusi ilmiö, joka ei liity 1800-luvun Shrewsiin eikä irvingiläisiin ja jonka uskotaan yleisesti ottaen alkaneen vuonna 1906 osoitteessa 312 Azusa Street Los Angelesissa, Kaliforniassa, tyhjillään olleen afrikkalaisen metodistikirkon rakennuksessa. Azusa Streetillä järjestetyn lähetystyön myötä tämä maailmanlaajuinen liike alkoi. Kyseessä on kuitenkin alustava vertailukohta, sillä vuonna 1900 Kansasissa oli jo tapahtunut samanlainen ilmiö. Metodistipappi Charles Parham, joka oli perustanut Topekan kaupunkiin raamattukoulun (Bethel College, joka oli lakkautettu vuonna 1901), haaveili kirkon elvyttämisestä. Joulukuun 31. päivänä 1900, uudenvuodenaattona, hän laski kätensä joidenkin oppilaidensa päälle. Kuten Sarah E. Parhamin kirjassa The Life of Charles Parham, Founder of the Apostolic Faith Movement kerrotaan, sinä iltana neiti Agnes Ozman "alkoi puhua kielillä". Toiset puhuivat myös "muilla kielillä", eli heidän puheensa oli glossolalian muotoista, ja he "antoivat ääniä, joita läsnäolijat eivät voineet tunnistaa mihinkään heistä tunnettuun kieleen". [*1]. Myöhemmin, kun Perham muutti Teksasiin, hän tutustui William J. Seymouriin, afrikkalaista syntyperää olevaan amerikkalaiseen opiskelijaan. Huhtikuun 9. päivänä 1906 Los Angelesiin laskeutui "ensimmäinen helluntai vuodatus". Se tapahtui osoitteessa 214 Bonnie Bree Street. Seymour ja muut sivulliset olivat paikalla, ja ryhmä muutti sitten osoitteeseen 312 Azusa Street, "jossa kokoukset jatkuivat seuraavat kolme vuotta". Seymourista riippumatta olivat Agnes Ozman, joka on meille jo tuttu, ja Jenny Moore, joka myös aloitti glossolalian Azusa Streetin kokouksissa. Täältä sai alkunsa nykyaikainen kristillinen glossolalia, joka levisi myöhemmin Yhdysvaltoihin ja ympäri maailmaa. Näin syntyi 1900-luvun kynnyksellä helluntailaisuus, jonka tyypillisin piirre on glossolalia. Sen juuret voidaan jäljittää 1800-luvulle, niin sanottuun pyhitysliikkeeseen. Watson E. Mills väittää, että karismaattiseen kristillisyyteen ei ole tämän hetken perusteella mitään kiistanalaisempaa näkökohtaa kuin "muilla kielillä puhuminen". Historiallinen tosiasia, joka karismaattisen kristinuskon glossolalian tutkijoiden enemmistöltä jää huomaamatta, on se, että ensimmäiset glossolalian hallitsevat ihmiset, toisin sanoen Parhamin opetuslapset, eivät tunteneet kysymystä Raamatun mukaisista "muista kielistä" ennen kuin he alkoivat "puhua". Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että glossolalia ei ollut seurausta pyhien kirjoitusten opiskelusta. "Toiset kielet" tai tässä tapauksessa glossolalia yksinkertaisesti tapahtui kuin itsestään, ja sen jälkeen Parhamin opetuslapset alkoivat tutkia Raamattua etsiessään selitystä sille, mitä heidän kokouksissaan tapahtui. Yksi ensimmäisistä artikkeleista, jonka otsikko oli "Kielet merkkeinä" ja joka oli päivätty syyskuussa 1906, päättyy yksiselitteiseen toteamukseen: "Meidät on viety mukaan Jumalan voiman siunauksiin ja voiteluihin sen sijaan, että olisimme odottaneet Raamatun ennustusten täyttymistä helluntaista." Johtava helluntaihistorioitsija Menzies kirjoittaa: "On merkittävää, että tämä ajatus (että Apostolien teoissa Kristuksen opetuslapset puhuivat muilla kielillä) ei syntynyt kokouksessa, jossa yritettiin niin sanotusti herätystä, vaan raamattukoulussa (Parham Vethel College), ei tavanomaisen leirikokousjännityksen aallokossa, vaan vakavasti otettavien yksilöiden ryhmässä, joka pohdiskeli tarkkaan tämän kokemuksen (glossolalian) suhdetta muihin tapahtumiin ja pyrki löytämään siitä teologisen ytimen." Toisin sanoen ensin oli glossolalian kokemus, ja vasta sitten Parhamin raamattukoulun oppilaat kutsuttiin tutkimaan Apostolien tekojen kirjaa etsien raamatullisia todisteita tällaisesta ilmiöstä. Tällä tavoin Parham ja Seymour tulivat siihen uskoon, että glossolalia on Pyhän Hengen kaste ja että se voidaan samaistaa Uuden testamentin ilmiöön, jossa puhutaan "muilla kielillä".
Ensimmäisen glossolalian ilmaantumisen jälkeen tuli henkilökohtainen vakaumus siitä, että se tuli Jumalalta ja että Pyhä Henki ilmoitti itsensä sen kautta. Tämän seurauksena karismaattisten mielissä yhdistyi kaksi lähdettä, joiden mukaan glossolalia tulee Pyhästä Hengestä. Ensimmäinen on henkilökohtainen subjektiivinen usko siihen, että ilmiön lähde on Pyhä Henki, ja toinen on vastaava raamatuntulkinta, jonka mukaan Apostolien teoissa ja 1. Korinttilaiskirjeen 14. luvussa esiintyvät "muut kielet" ovat identtisiä nykyisin harjoitetun glossolalian kanssa.
1. Koska kristilliset glossolalian kannattajat ovat alusta alkaen ottaneet tehtäväkseen väittää, että glossolalialle on olemassa perustelu Raamatussa, ei voida olla myöntämättä sitä tosiasiaa - ja suhtautumisemme tähän on melko hyväntahtoinen - että nykyaikainen glossolalia ei ole alun perin perustunut Raamatun tutkimiseen, ja vasta myöhemmin Raamattua on käytetty glossolalian teologisen ja tekstuaalisen perustelun antamiseen ja sen aitouden vahvistamiseen.
2. Yleensä glossolaliaa harjoittavat karismaatikot viittaavat kahteen lähteeseen, joita käytetään "muiden kielten" aitouden osoittamiseen. Toinen lähde on henkilökohtainen vakaumus ja toinen on Raamatusta tapahtuva oikeuttamisen etsiminen. Näitä kahta lähdettä on joskus vaikea sovittaa yhteen ensisijaisuuden suhteen. Koska historiallisessa protestantismissa oletetaan, että kaiken opin ja käytännön ainoa mittari voi olla Raamattu, glossolalistit tarkastelevat yleensä henkilökohtaisen kokemuksen lähdettä verrattuna Raamatusta löytyvään ennakkotapaukseen.
60-luvulla karismaattinen liike, joka sisälsi myös glossolalian, siirtyi toiseen vaiheeseensa ("toiseen aaltoon"), joka ulottui perinteisten helluntai- ja pyhityskirkkojen ulkopuolelle ja moniin perinteisiin kirkkoihin. Tätä perinteisempiin kirkkoihin siirtymistä kutsutaan yleisesti uus- helluntailaisuudeksi tai "denominaatiopentecostalismiksi". Toinen nimi, kuten ehkä muistatte, on "karismaattinen uudistusliike".
Vuodesta 1967 lähtien myös roomalaiskatoliset ovat liittyneet uusnuntailiikkeeseen. Kuten Edward O'Connor toteaa, glossolalia on osa "katolista karismaattista uudistusliikettä". Ilmiön uskotaan alun perin ilmenneen opiskelijoiden, pappien ja munkkien keskuudessa Notre Damen yliopistossa South Bendissä Indianassa. Sieltä se levisi muille katolisten yliopistojen kampuksille Yhdysvalloissa ja sen ulkopuolella. Tuolloin useat roomalaiskatoliset papit sanoivat varovasti, että liikettä ei pitäisi tässä vaiheessa kieltää, vaan sen pitäisi antaa levitä. Pian tämän jälkeen paavi valtuutti kardinaali Joseph Synensin johtamaan roomalaiskatolista uuspentekostoliikettä. Jonkin aikaa myöhemmin, vielä aivan katolisen uuspyhätysliikkeen alkuvaiheessa, jesuiittatutkija P. Demboriena kertoi, että katolilaiset "kokoontuivat yhteen eristäytyneiden luostareiden temppeleihin ja pitivät pitkiä yöllisiä valvojaisia, joissa puhuttiin ja laulettiin 'kielillä'". Vuonna 1991 aikakauslehdissä kerrottiin, että 25-vuotisen olemassaolonsa aikana katolisen kirkon karismaattinen uudistusliike oli tavoittanut maailmanlaajuisesti 6-10 miljoonaa katolilaista. Nykyään tähän uudistusliikkeeseen kuuluu prelaatteja, pappeja, munkkeja ja vihittyjä katolilaisia. Perustamisestaan lähtien eri paavit ovat siunanneet liikkeen.
Vaikka yksittäisten pienten uus-pentekostaalisten seurakuntien välillä on ollut jonkin verran jännitteitä, kokonaisuutena asiat eivät ole muuttuneet ajan myötä. Syyskuussa 1991 ilmestyneessä Christianity Today -lehdessä kerrotaan, että "viime vuosina karismaattisen katolisen liikkeen keskus on siirtynyt erityisjärjestöistä seurakuntien rukousryhmiin ja piispallisten uudistamiskomiteoiden toimintaan.
Myös Kirkkojen maailmanneuvosto on kiinnostunut karismaattisesta uudistusliikkeestä. Mutta kuvaillaksemme uus-pentekstaalien monia viime vuosien menestyksiä meidän pitäisi harhautua hyvin kauas aiheesta. Yhä uudelleen on kerrottu, että uuspetokostalaisuudesta tai "karismaattisesta uudistusliikkeestä", kuten sitä nykyisin yleisimmin kutsutaan, on tulossa nopeimmin kasvava osa koko kristinuskoa. Lähetystyön tilastotieteilijä David Barriet arvioi, että 1,8 miljardista kristityksi itseään kutsuvasta ihmisestä noin 372 miljoonaa tunnustautuu karismaattisiksi helluntailaisiksi. Tämän tilaston mukaan noin 20 prosenttia kaikista itseään kristittyinä pitävistä on helluntailaisia tai uuspyhuntailaisia.
Tällä hetkellä tavoitteenamme on seurata glossolalian ilmiömäistä kasvua koko kristinuskossa. Monet asiantuntijat päättelevät, että uuspentekostalismi tai "toisen aallon" karismaattinen uudistus eli karismaatikot ovat nopeimmin kasvava "karismaattinen" segmentti kristillisissä kirkoissa kaikkialla maailmassa.
Vaikka tämä seikka näyttää olevan kaikkein merkittävin meidän aikamme kannalta, emme voi olla myöntämättä, että glossolalia ei ole yksinomaan kristillinen ilmiö. Kuten jäljempänä nähdään, on todisteita siitä, että glossolalia-ilmiötä harjoittavat myös muiden nykyisten ei-kristillisten uskontojen jäsenet. Monet kristityt, jotka haluaisivat nähdä tämän ilmiön ainoastaan Uuden testamentin Pyhän Hengen lahjaa tai jopa "Pyhän Hengen kasteesta" kertovien sitaattien kautta, olisivat luultavasti melko yllättyneitä.
Kaikilla mantereilla on lukuisia esimerkkejä logiikasta riippuvaisista äänistä eli glossolaliasta kansallisten uskontojen sisällä. Esimerkiksi Japanissa - pienissä kulttiryhmissä, noitaséanseissa Hokkaidolla ja Pohjois-Honshulla sekä sodanjälkeisessä "tanssiuskontona" tunnetussa lahkossa - sitä on tiedetty esiintyvän. L. Carlyle May raportoi, että glossolalian ilmiö kokonaisuudessaan on usein havaittavissa Fukokan prefektuurin Moyin kaupungissa sijaitsevan Genji Yanagidan johtaman pienen kultin seremonioissa sekä muissa vastaavissa ryhmissä. Burman Palaung-kansojen keskuudessa "riivattu mies tai 'musta taikuri' on pakotettu puhumaan taikakieltä, vaikka tavallisessa tilassaan hän ei pysty puhumaan sitä." Goodman kirjoittaa, että Etiopiassa zara-kultissa "shamaanit puhuvat zaroille (hengille) 'salaisella kielellä'". Tämä lähestymistapa uskonnollisiin käytäntöihin merkitsee henkien palvontaa.
Goodman toteaa lisäksi: "Omistus on yksi yleisimmistä glossolaliassa ilmenevistä tiloista. Omistuksen tilassa sen kokeneet kokevat, että todellisuuden pyhä ulottuvuus tunkeutuu ihmiseen." Henki koetaan "pikemminkin voimaksi kuin persoonallisuudeksi, ja muut henget, kuten Trobriandin saarten kuolleiden aboriginaalien henki, sukuhenget Afrikassa ja Haitin voodoon erilaiset henget, ilmentävät persoonallisia ominaisuuksiaan glossolalian kautta... Subjektin persoonallisuutta hallitseva ääni on erilainen kuin riivatun ääni." Ilmiö näyttää liittyvän läheisesti spiritistisiin istuntoihin. "Spiritualistinen glossolalia ja siihen liittyvät ilmiöt olivat tutkimuspsykologien ykköskohde 1900-luvun alussa", kirjoittaa R. P. Spittler.
Nämä ovat vain muutama monista tunnetuista esimerkeistä glossolaliasta nykyaikaisissa ei-kristillisissä uskonnoissa. L. Carlyle May toteaa, että glossolaliaa esiintyy ei-kristillisissä uskonnoissa "Malesiassa, Indonesiassa, Siperiassa, arktisilla alueilla, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Arabiassa, Burmassa ja muualla". Se on aktiivinen myös afrikkalaisissa heimojen uskonnoissa. Tarkoituksenamme ei ole myöskään olla tyhjentävä todisteiden suhteen, vaan osoittaa, että glossolalian ilmiö ei ole lainkaan yksinomaan kristillinen.
Glossolalian esiintyminen sekä kristillisissä että nykyisissä ei-kristillisissä (pakanallisissa) uskonnoissa ei voi olla herättämättä useita uusia kysymyksiä. Mikä on glossolalian alkuperä? Mikä on sen tarkoitus? Mikä on kristittyjen ja ei-kristittyjen välinen suhde glossolalian harjoittajien välillä? Kenen työ se on, mikä henki? Eikö se ole kuolleiden henki, kuten joissakin paikoissa väitetään? Vai onko Saatana kaiken takana? Voisiko olla mahdollista, että glossolalia on ihmisen keksintö? Nämä ja muut kysymykset ansaitsevat perusteellista tutkimusta ja pohdintaa.
Onko glossolalian, "pakanallisen glossolalian", ilmiö näissä nykyajan ei-kristillisissä uskonnoissa sama glossolalia kuin kristittyjen keskuudessa, ainakin kielellisesti ja ilmeisten rakenteiden osalta? Vai eikö olekin? Käsittelemme tätä kysymystä seuraavassa osassa, koska se voi auttaa meitä ymmärtämään toista kysymystä: onko kristillisen glossolalian ja ei-kristillisen glossolalian välillä hengellinen ero? Mikä on glossolalian alkuperä, mistä se tulee? Jos ero on olemassa, voimme väittää, että kristinusko on ainutlaatuinen ilmenemismuodoissaan, ja silloin on helpompi tulla siihen tulokseen, että kristillinen glossolalia on peräisin Pyhästä Hengestä. Jos eroa ei ole, on pohdittava, onko mahdollista, että yhdessä uskonnossa ilmiön lähteenä on Pyhä Henki, mutta toisessa uskonnossa sen lähteenä on hyvin erilainen henki? Ilmeisesti vain harva uskaltaa väittää, että Pyhä Henki ilmenee pakanallisissa rituaalisissa käytännöissä, velhojen, shamaanien ja pakanakulttien johtajien toiminnassa aivan samalla tavalla kuin kristinuskossa.
Nyt näyttää melko selvältä, että glossolalia-ilmiötä ei voida pitää nimenomaan kristillisenä ilmiönä. Kyseessä on ilmeisesti uusi tekijä, jota ei voida kiistää. Onko glossolalia kaikkia uskontoja yhdistävä yhteinen kokemus? Onko kristinuskon ja ei-kristinuskon välillä jokin yhteinen nivelpiste? Jos se on Pyhän Hengen lahja, miksi Hän ilmaisee itsensä tällä tavoin näissä uskonnoissa? Monet ihmiset kysyvät näitä kysymyksiä tänään. Voimmeko niiden perusteella tehdä tieteellistä ja kielitieteellistä eroa kristinuskon ja ei-kristinuskon glossolalian ilmiön välillä? Jos on, mikä se on erityisesti? Ja jos ei, niin miten voidaan ymmärtää, että kristittyjen ja pakanoiden keskuudessa on samanlainen ilmiö? Ja lopuksi erityisen huolestuttava mutta väistämätön kysymys: onko glossolalia todella Pyhän Hengen lahja?
Vuonna 1985 kaksi sosiolingvistiä, alansa hyviä asiantuntijoita, X. Newton Meloni ja A. Adams Lovekin, hahmottelivat yhteisen tutkimuksen rajat: onko glossolalia älykästä ihmisviestintää. Näiden glossolalian luonnetta koskevien tutkimusten yleiskatsauksen perusteella voidaan todeta, että "glossolalia on todellakin kieltä, mutta sanan erityisessä merkityksessä (nimittäin jonkinlaisen viestinnän muodossa)". Tutkijat kuitenkin myöntävät, kuten Meloni ja Lovekin kirjoittavat, että "todistusaineisto johtaa kuitenkin siihen johtopäätökseen, että vaikka glossolalia on olemassa muodossa ja järjestelmässä, se on ilmeisesti tuntematon kieli ja jopa kieli, joka ei ole inhimillinen sanan nykyaikaisessa merkityksessä". Tämä johtopäätös on tärkeä ratkaistaessa kiistaa siitä, onko glossolalia ihmisen kieli. On tärkeää huomata, että se on heidän oma merkityksellinen johtopäätöksensä: "ilmeisesti tuntematon kieli ja jopa ei-ihmisen kieli sanan nykyisessä merkityksessä". Tämä johtopäätös on kouriintuntuva isku niille, jotka haluaisivat yhä pitää glossolaliaa jonkinlaisena merkityksellisenä ihmiskielenä.
Toisessa Williamsin ja Waldvogelin tekemässä tutkimuksessa, joka julkaistiin vuonna 1975, kymmenen vuotta ennen Melonin ja Lovekinin työn valmistumista, päädyttiin siihen, että glossolalia "kattaa koko ekstaattisten äänipuheilmiöiden kirjon ... (mukaan lukien) verbaaliset vuodatukset, jotka ovat hyvin todennäköisesti pikemminkin sisäisen puheen henkispsykologisia heijastuksia kuin aitoa kieltä".
Eri tutkijoiden, jotka ovat tutkineet glossolaliaa kaikista mahdollisista näkökulmista ja eri menetelmin, tekemien johtopäätösten perusteella meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä, että "muiden kielten" ilmiö tai - tässä tapauksessa - glossolalia on jotakin muuta kuin jonkin tunnetun muinaisen tai modernin kielen puhuminen. Samarinin ja muiden aikaisempien ja myöhempien tutkijoiden tutkimukset ovat myös johdonmukaisia tämän päätelmän kanssa.
Aiemmin mainitsemamme psykologi, antropologi ja kielitieteilijä Felicitas D. Goodman tutki myös englantia, espanjaa ja mayaa puhuvia helluntaiyhteisöjä Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Kuten muut tutkijat ennen häntä, hän vertasi nauhoituksia ei-kristillisistä rituaaleista Afrikassa, Borneossa, Indonesiassa ja Japanissa. Hän on julkaissut havaintonsa hyvin laajassa monografiassa. Goodman päättelee, että "jos kaikki glossolalian piirteet eli segmenttirakenne (äänteet, tavut, lauseet) ja niiden suprasegmentaaliset elementit (eli rytmi, aksentit ja erityisesti yleinen intonaatio) otetaan huomioon, ne ovat ylikielellisesti ja ylikulttuurisesti identtisiä".
Erityisen tärkeää Goodmanin teoksessa on glossolalian kielellisen ilmiön tunnistaminen sen piirteiden yleismaailmallisuuden perusteella monissa maailman suurissa osissa ja eri kulttuureissa, mukaan lukien sekä kristilliset että ei-kristilliset kulttuurit. Goodman päättelee, että kristillinen glossolalia ja ei-kristillisten (pakanallisten) uskontojen seuraajien glossolalia eivät eroa toisistaan. Kaikki glossolalian muodot ovat "ylikielellisesti ja ylikulttuurisesti identtisiä" segmenttirakenteensa ja ylisegmenttisten elementtiensä osalta. Goodman kuvailee toisen keskeisen tekijän, jonka avulla glossolaliaa voidaan analysoida maailmanlaajuisena ilmiönä missä tahansa uskonnossa, olipa se sitten pakanallinen tai kristillinen. Goodman johtaa meidät siihen johtopäätökseen, että kristittyjen ja ei-kristittyjen glossolalia on pohjimmiltaan sama asia. Ei ole mitään eroa.
Tulee vaikutelma, että vuosikymmenien tutkimustulokset osoittavat samaan suuntaan. Mikä merkitys näillä teoksilla on nykypäivän glossolalian ymmärtämiselle? Tieteellisesti ja kielitieteellisesti ei voida enää olettaa, että kristillinen glossolalia eroaisi ei-kristillisissä (pakanallisissa) uskonnoissa harjoitetusta glossolaliasta. Kaikki glossolalian muodot ovat rakenteeltaan samanlaisia.
Goodman teki työssään kaksi muutakin johtopäätöstä. Hän totesi, että glossolalian juuret eivät ole hypnoottisessa tilassa, kuten jotkut tutkijat ovat aiemmin uskoneet. Hän väittää, että glossolalia on seurausta "neuropsykologisista muutoksista, joita kutsutaan puhekielessä transsiksi...". Näin ollen hän määrittelee glossolalian "glossolabiaaliseksi kuvioinniksi, puheautomaatioksi, joka esiintyy transsin alatilana ja heijastaa suoraan segmentaalisissa ja suprasegmentaalisissa rakenteissa neuropsykologisia prosesseja, jotka ovat luontaisia tietoisuudelle tässä muuttuneessa tilassa (eli transsissa)". "Moni tutkija on nykyään hyväksynyt transsin ja glossolalian välisen yhteyden oikeaksi oletukseksi", kirjoittaa Goodman arvovaltaisessa Encyclopedia of Religion -teoksessa (1987).
"Muiden kielten" (glossolalian) tiedetään esiintyvän ei-kristillisissä uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa, sekä mormonien kaltaisissa lahkoissa. Mikä selittää sen, miksi karismaattisen uudistusliikkeen glossolalian nykykäytäntö on niin epäilyttävän paljon, viimeistä yksityiskohtaa myöten, samankaltainen kuin tunnetut ilmiöt pakanallisissa, ei-kristillisissä liikkeissä? Tuleeko ilmiö sitten Jumalalta? Jos ei, mikä on glossolalian todellinen luonne?
Miten karismaatikot suhtautuvat siihen, että glossolalia ei ole ihmiskieli? Vähän aikaa sitten J.R. Williams sanoi tästä aiheesta seuraavaa: "Kielitieteilijät eivät voi horjuttaa karismaatikkoja siitä, että glossolalia ei ole tunnettu kielellinen rakenne, sillä jos se olisi, se ei olisi hengellistä vaan loogista puhetta." Hän jatkaa: "'Muilla kielillä puhuminen' on luonteeltaan transpsyykkistä, se kuuluu hengen (pneuma) maailmaan." Williams siis yksinkertaisesti toteaa, että nykyaikaiset "muut kielet" (glossolalia) ovat ekstralogista puhetta. Se on "hengellistä puhetta" ja kuuluu hengen maailmaan. Kysymys kuuluu nyt: miten on mahdollista, että puhetta, jonka uskotaan tulevan Pyhältä Hengeltä, harjoitetaan pakanallisissa ei-kristillisissä uskonnoissa? Puhuuko Pyhä Henki shamaanien, pappien, noitaparantajien ja huijareiden, meedioiden ja maagisissa istunnoissa esiintyvien meedioiden suun kautta? Kun kaikki kristityt tulevat tähän johtopäätökseen, he eivät pidä rauhaa sielussaan. Onko uskonnottoman humanitaarisen tutkijan mahdollista "kouluttaa itsensä" osallistumaan glossolaliaan ja sitoutua siihen menestyksekkäästi?
Pyhä Henki on "totuuden Henki", ja se on luvattu vain Kristuksen seuraajille (Joh. 17). Pyhä Henki ei kuulu lainkaan mihinkään nykyiseen tai entiseen uskontoon. Uskonnolliset tai ei-uskonnolliset ihmiset eivät voi manipuloida häntä vain omien mielihalujensa mukaan. Uudessa testamentissa tai Vanhassa testamentissa ei sanota mitään siitä, että Pyhä Henki olisi yhtä selvästi läsnä kaikissa uskonnoissa tai että Häntä voitaisiin manipuloida. Päinvastoin, Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumaluuden hypostaasi, ja sellaisena hän on ainutlaatuinen persoona siinä Kolminaisuudessa, johon kristityt uskovat.
Näyttää siltä, että on vain neljä vaihtoehtoa selittää glossolalian luonne kristillisten ja ei-kristillisten uskontojen yleismaailmallisena ilmiönä, uskonnollisten ja ei-uskonnollisten ihmisten ominaisuutena. Ensimmäinen selitys on, että glossolalia tulee Pyhästä Hengestä ja että Pyhä Henki toimii sen avulla. Toinen on se, että se tulee päinvastaisesta lähteestä, Saatanasta. Kolmas mahdollisuus on, että glossolalia on vain ihmisen oppimisprosessin seuraus, joka syntyy ehkä jonkinlaisesta transsista tai muuntuneesta tajunnantilasta, ja se on uskonnollisuudesta riippumaton. Neljäs hypoteesi on, että glossolalia on peräisin useista mainituista lähteistä samanaikaisesti.
Kahden ensimmäisen selityksen mukaan glossolalia on "yliluonnollisten" voimien tulos, ja jotkut kannattajat näkevät sen takana Pyhän Hengen. Raamattuun luottavat kristityt ovat samaa mieltä siitä, että tuskin voidaan kohtuudella olettaa, että Pyhä Henki ilmenee yhtä lailla kaikissa uskonnoissa tai uskonnollisissa yhteisöissä, sillä Pyhä Henki on luvattu lahjaksi kristittyjen uskovien yhteisölle (1. Kor. 12-14; Joh. 14). Toisen selityksen voi hyväksyä, jos olettaa, että muut kuin kristilliset uskonnot voivat olla välineitä Saatanan käsissä. Ei voida sulkea pois sitä, että satanismi läpäisee kristillisen elämän alat ja että sitä esiintyy jopa jumalanpalveluksessa. Se, että glossolalia on peräisin Saatanasta, on tuotu esiin mainitsemissamme teoksissa. Kolmas selitys on "luonnollisempi", eli sen mukaan glossolalian laajalle levinnyt ilmeneminen on oppimisen kautta omaksuttua käyttäytymistä. Se, että glossolalian harjoittamista voidaan opettaa, kuten helluntailaiset ja muut karismaatikot "opettavat", ja että sitä voidaan myös opettaa itse ja niin edelleen, on äärimmäisen tärkeää. Kuten monissa teoksissa todetaan, satanismi (demonismi) voi ottaa ihmisen valtaansa sekä koulutusprosessin ulkopuolella että sen jälkeen.
Neljäs vaihtoehto selittää glossolalian alkuperän saatanallisena lähteenä, koska saatana voi käyttää sekä tulosta että itse oppimisprosessia omiin tarkoituksiinsa. Spittler, joka on itse karismaattinen, huomauttaa, että glossolalia "voi tulla puhujilta itseltään, sekä paholaisen hengestä että Pyhästä Hengestä". Hän vakuuttaa meille, että "vaikka glossolaliaa havaittaisiin tasapainoisessa helluntaiseurakunnassa, mikä tahansa näistä kolmesta lähteestä (hankittu käyttäytyminen, demonismi, Pyhä Henki) voi ilmetä.". Seurakunnan kyky tunnistaa sen alkuperä on äärimmäisen tärkeä". Lopuksi hän huomauttaa, että "inhimillistä alkuperää oleva (oppimisen kautta hankittu) glossolalia on paljon yleisempää (karismaattisten kristittyjen keskuudessa) kuin yleisesti luullaan". Tällöin herää tärkeä kysymys: käyttääkö Pyhä Henki yhtenä lahjoistaan tällaista järjetöntä puhetapaa, jota voidaan lisäksi opettaa? Aikooko Hän soveltaa jotakin samanlaista maagisten parantajien, shamaanien ja ei-kristillisten pappien arsenaaliin? Käyttääkö Hän samoja asioita, joita spiritistit käyttävät istunnoissaan ja riiteissään? Kaikilla kristityillä ei olisi mielenrauhaa, jos he vastaisivat tähän kysymykseen myöntävästi. Vastaus kysymykseen, onko glossolalia peräisin Pyhästä Hengestä, löytyy Raamatun "muiden kielten" luonteesta, toiminnasta ja tarkoituksesta, sellaisena kuin niitä kuvataan ja käytetään Uuden testamentin kirkossa.
Mainitsemissamme viimeaikaisissa huolellisissa tutkimuksissa esitettyjen todisteiden perusteella nykyaikainen glossolalia voidaan parhaiten hyväksyä pikemminkin hankituksi käytökseksi kuin yhdeksi Pyhän Hengen ainutlaatuisista yliluonnollisista lahjoista. Glossolaliaa voidaan opettaa. Sitä harjoitetaan monissa uskonnollisissa ja ei-uskonnollisissa yhdistyksissä, se voi tulla uskonnollisten ihmisten piiriin tai se voi juurtua ihmisen elämän ei-uskonnolliseen piiriin, kuten humanistien, agnostikkojen ja ateistien kohdalla. Näillä aloilla sitä voidaan käyttää eri tarkoituksiin, ja erityisesti pahan ruhtinas voi käyttää sitä viettelymenetelmänä.
5. Glossolalia ja nykyaikainen opillinen erimielisyys
Monet ovat huolissaan karismaattisten erimielisyydestä, joka johtuu erilaisista käsityksistä ja tulkinnoista kristillisen uskon ja jumalanpalveluksen periaatteista. On mielenkiintoista tarkastella muun muassa karismaattista ekumeenista evankeliointiliikettä. Elokuussa 1991 noin 3 000 edustajaa kokoontui Brightoniin, Englantiin, maailman evankeliointia käsittelevään kansainväliseen karismaattiseen konsultaatioon. Kokouksen järjesti anglikaanisen karismaattisen kirkon johtaja Michael Harper. Suunnittelukomiteaan kuuluivat Pohjois-Amerikan uudistamispalvelukomitean johtaja Vinson Sinan, Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon johtaja Larry Christenton sekä katolisen ja helluntailaisen kirkkokunnan edustajia ja uuspyhätysliikkeen johtajia. Yhteisen kokouksen asiakirjojen mukaan "katoliset ja protestanttiset karismaatikot kokoontuivat, hetkellisesti unohtaen kirkkokunnalliset erimielisyytensä, ja heitä veti puoleensa tavoite, jonka mukaan puolet maailman väestöstä tunnustaisi Kristuksen Vapahtajakseen vuoteen 2000 mennessä". Uskontokuntien väliset erot ovat kuitenkin nykyään hyvin merkittäviä, ja ne muodostavat toistaiseksi ratkaisemattoman ongelman.
Eräs kirjoittaja nosti hiljattain esiin kysymyksen helluntailaisten ja neopentecostaalisten karismaatikkojen välisestä opillisesta jakautumisesta: "Eikö sinusta ole epäilyttävää, että liike, joka väittää, että hänellä on suora suhde Pyhään Henkeen, että hänellä on profetian lahjat, apostolisuus, totuuden sana, että hänellä on yhteys suoraan Jumalaan 'muilla kielillä puhumisen' ja muiden tapojen kautta, voidaanko samanaikaisesti sisällyttää roomalaiskatoliset, konservatiiviset ja liberaalit protestantit, amillennialistit, premillennialistit, kalvinistit, arminialistit, ne, jotka hylkäävät Raamatun kirjaimellisen inspiraation, ja jopa ne, jotka eivät hyväksy Kristuksen sovitusuhria ristillä? " (Edgar, "The Cessation of Sign Gifts", s. 385). Nämä kysymykset tunkeutuvat sieluun asti. Ne paljastavat sen pääongelman juuret, joka sisältyy glossolalian alkuperään kristillisessä elämässä ja uskossa.
Tutkija Robert Gromacki uskoo, että jokaisen nykyaikaisen glossolalian ilmenemismuodon lähde voi olla "saatanallinen, psykologinen ja väärennetty" eikä Jumalasta peräisin oleva. Glossolalian ilmiö ei ole yksinomaan kristillinen. Ilmiö esiintyy ei-kristillisissä uskonnoissa Malesiassa, Indonesiassa, Siperiassa, arktisilla alueilla, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Arabiassa, Burmassa ja Afrikan heimojen uskonnoissa. Aiemmin mainitsemamme psykologi, antropologi ja kielitieteilijä Felicitas D. Goodman on tutkinut englantia, espanjaa ja mayaa puhuvia helluntaiyhteisöjä Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Kuten muut tutkijat ennen häntä, hän vertasi nauhoituksia ei-kristillisistä rituaaleista Afrikassa, Borneossa, Indonesiassa ja Japanissa. Hän on julkaissut havaintonsa hyvin laajassa monografiassa. Goodman päättelee, että "jos kaikki glossolalian piirteet eli segmenttirakenne (äänteet, tavut, lauseet) ja niiden suprasegmentaaliset elementit (eli rytmi, aksentit ja erityisesti yleinen intonaatio) otetaan huomioon, ne ovat ylikielellisesti ja ylikulttuurisesti identtisiä". Koska glossolaliaa esiintyy kaikkialla ja ei-kristillisissä ympäristöissä, se on merkki epäpuhtaista hengistä. Kävi ilmi, että kristillistettyä glossolaliaa ei ole väärin kutsua sen mutinaa enkelikieleksi. Se on todellakin enkelien kieltä, mutta ei Jumalan. Juuri tämä selittää glossolalaisten lainvastaiset teot, se, että he eivät tee niin omasta vapaasta tahdostaan, vaan kuuntelemalla ulkopuolelta tulevia "ilmestyksiä". Esimerkkinä mainittakoon edellä mainitussa tv-ohjelmassa esiintynyt naispastori (!), joka sanoi olevansa avoin kannattajilleen ottamaan lainoja kultin kehittämistä varten miettimättä edes sitä, miten ne maksetaan takaisin jälkeenpäin. Itse asiassa hän oli varastanut heiltä petollisella tavalla. Kuka avasi hänet rikkomaan Jumalan käskyä "Älä varasta"? Länsi-Ukrainassa sijaitsevassa alueellisessa keskuksessa Tšernivtsissä helluntaiseurakunnan pastori totesi samalla tavoin selvästi, että hänelle oli ilmoitettu, ettei hän pidä yhtä Jumalan kymmenestä käskystä.
Glossolalia antiikin maailmassa
Termi glossolalia viittaa yleensä epätavallisiin, käsittämättömiin ääniyhdistelmiin, joita ihmiset lausuvat uskonnollisen inspiraation tai ekstaasin seurauksena. Poikkeustapauksissa glossolalia voi olla ymmärrettävää kuulijoille, jotka ovat joko tunteneet kuulemansa kielen lapsesta asti tai jotka ovat oppineet sen jälkikäteen, vaikka puhuja ei itse ymmärrä yhtään sanaa, jonka hän lausuu. Tällaisissa tapauksissa termi xenoglossia, joka tarkoittaa kreikaksi jonkin tunnetun vieraan kielen puhumista, on osuvampi. Sekä ensimmäinen että toinen ilmiö tunnettiin antiikin maailmassa. Kuitenkin aivan kuten glossolalia oli tuolloin vallalla ja ksenoglossia oli lähes poissaolevaa, samaa voidaan sanoa tapahtuvan myös nykyään.
Kuuluisa antiikin filosofi Platon puhuu teoksissaan Ion, Apologia ja Timaios esimerkkeinä muinaiskreikkalaisesta glossolaliasta hänen aikanaan tunnetun delfialaisen papittaren Dodonan ja Sibilian ekstaattisista kielistä. Vaikka tämä puhe ei välittänyt mitään merkitystä tai ajatusta, ihmiset pitivät sitä tärkeänä uskonnollisen elämän kannalta. Lisäksi Platon puhuu oraakkelien käsittämättömästä puheesta, jota pakanalliset näkijät käänsivät. Antiikin kreikkalainen kirjailija Plutarkhos (44-117 jKr.) todistaa myös, että hänen aikanaan kuuluisa Delfoin ennustaja puhui käsittämättömiä kieliä. Hän vahvistaa, että hänen puheensa käänsivät tulkit, jotka olivat jatkuvasti hänen vierellään. [Richard C. Schwab, Let The Bible Speak... About Tongues (Grand Rapids, Michigan: Kregel Publications, 1983), 4.] Arvostettu Encyclopedia Britannica antaa tästä seuraavat tiedot: "Klassisissa kirjoittajissa ja esikristillisen ajan kreikassa ilmaus lalein heretaiis glossais (lalein eretaiV gloctaiV - puhuu muita kieliä. -Author) viittasi glossolaliaan. Esimerkkinä tästä voidaan pitää pythiläisen profeetta Apollon puheita Delfoissa. [Kielilläpuhumisen lahja, Encyclopedia Britannica, Vol. 22 (Chicago: William Benton, Publisher, 1968), 75.]]
Charles R. Smith sanoo kirjassaan Tongues in Biblical Perspective, että vuonna 180 jKr. pakanakirjailija Celsus kirjoitti glossolaliasta aikansa gnostikkojen keskuudessa ja että myös Lucianus Samosataalainen (120-198 jKr.) kirjoitti vastaavista asioista syyrialaisen jumalatar Junon palvojien keskuudessa. [Charles R.Smith, Tongues in Biblical Perspective, viitattu teoksessa Richard C.Schwab, Let The Bible Speak... About Tongues (Grand Rapids, Michigan: Kregel Puplications, 1983), 5.]]
Muiden muinaisten todisteiden mukaan glossolaliaa tunnettiin Dionysioksen, Osiriksen, orfismin ja niin sanottujen Eleusin mysteerien mysteereissä. Tässä ei ole mitään yllättävää, sillä koska liikkeet olivat luonteeltaan äärimmäisen ekstaattisia, ne saattoivat niiden kannattajat, kuten uskottiin, täydelliseen samaistumiseen jumalten kanssa. Koko rituaaliin liittyi niin korkea tunnetila, että hallitsematon käyttäytyminen ja käsittämätön glossolalia olivat sen luontaisia ilmenemismuotoja.
Montanismi
Kaikkien kirkkohistoriaa opiskelleiden pitäisi tuntea 2. vuosisadan puolivälissä jKr. syntynyt montanistinen liike. Sen perustaja, frygialainen Montan, julisti, että hän oli saanut Jumalalta lopullisen ja korkeimman ilmoituksen. Hän vaati, että koko kirkko hyväksyisi hänen ajatuksensa ja tekisi, mitä hän ehdotti. Montan, joka piti itseään Jumalan profeettana, julisti, että juuri hänen tapauksessaan täyttyi Kristuksen lupaus lähettää Pyhä Henki, Lohduttaja, opetuslapsilleen, kuten Johanneksen 14:16-17, 26 ja 16:13 kirjataan. Montanin mukana oli kaksi naista, Maximilla ja Priscilla, jotka seurasivat häntä koko ajan. Oli muitakin seuraajia, jotka ennustivat hänen esimerkkinsä mukaan. [M.E. Posmov, Kristillisen kirkon historia (Bryssel, Life with God Publishing House, 1964), 147-8.]
Montan kehotti kirkkoa parannukseen ja puhdistukseen Pyhän Hengen hänelle väitetysti antaman erityisen ilmoituksen perusteella. Hän vaati, että Jeesuksen Kristuksen toinen tuleminen oli kirjaimellisesti tapahtumassa maan päällä ja että Uusi Jerusalem oli tulossa. Näiden läheisten ja suurten tapahtumien vuoksi Montan ja hänen uskontoverinsa kehottivat kristittyjä askeettisuuteen, johon kuului myös avioliitosta luopuminen. Jos henkilö on naimisissa tai naimisissa, avioliitto on purettava, jotta hän voi valmistautua. Montanan profetian mukaan uusi Jerusalem oli määrä perustaa Petusan ja Timionin kaupunkeihin Vähän-Aasian maakunnassa, joka on nykyään Phrygian maakunta, jota kutsutaan nykyään toisella nimellä ja joka sijaitsee nykyisen Turkin alueella. Montanistien mukaan toinen tuleminen tapahtui niin pian, että eräs samanhenkinen montanisti nimeltä Maximilla julisti kerran eräässä profetiassaan: "Minun jälkeeni ei tule enää muita profeettoja, vaan ainoastaan loppu". [Montanismi, Encyclopedia of Religion Vol. 15 (New York: Macmillan Publishing House, 1987), 775.]
Historioitsijat sanovat, että montanistinen liike oli monien kristittyjen mielestä houkutteleva, koska sen julistajat olivat hyvin innostuneita ja monet jäsenet elivät askeettisesti. Montanistit olivat vakaita uskossaan, ja jotkut heistä joutuivat jopa marttyyreiksi vakaumuksensa ja uskonsa Kristukseen vuoksi. On kiitettävää ja hyvä olla luja uskossa, mutta yhtä tärkeää on tuntea Jumalan totuus ja saarnata sitä oikein.
Montanistien aikalaiskristittyjen, kuten Eusebiuksen, Rooman Hippolytoksen ja Tertulliaanin, todistukset kertovat, että Montan ja hänen profeettansa joutuivat ekstaasiin ja puhuivat käsittämättömillä kielillä. Tämäkin herätti kiinnostusta ja houkutteli ihmisiä heidän luokseen. Kaikki tämä vaikutti siihen, että montanismi levisi laajalti kristittyjen keskuudessa toisella ja kolmannella vuosisadalla. Sitten liike hiipui neljännellä vuosisadalla.
Haluan vain kertoa, vaivaa säästääksesi, ettei täällä ole niin pitkäjänteisiä ja vakavasti keskustelevia ihmisiä, että he jaksaisivat lukea noin pitkää kommenttia - saati sitten monia pitkiä kommentteja peräjälkeen. Koska ne eivät ole mitään kommentteja, vaan esseitä.
Vaikka selvästikin vain monistat laatimaasi selontekoa eri ketjuihin niin, ettei se sen kummempaa vaivaa sinulta otakaan, niin kunhan kerroin, että turhaan näet vaivaa. Ehkä pari ihmistä täällä jaksaa lukea noita esseitä. Tai ei kukaan.
Kyllä se niin kuin vastauksistakin pitäisi huomata - tai oikeastaan niiden puutteesta.
Tämä kun on keskustelu- ja kommentointipalsta, eikä mikään yliopiston luentosali.
Minä puolestani pidän lueskelusta, koska en saa näistä asioista tietoa mistään. Suomen kielessä näin on vielä vähemmän. Ja tässä se on ainakin minun mielestäni hyvin selitetty. Hieman korkeampi taso foorumeille ei olisi pahitteeksi.
Halusin aina tietää siitä, koska se kiinnosti minua, kuten kaikki muukin yliluonnollinen ja selittämätön. Miksi sitten pitäisi sen itselläni? Jaettu tieto on parempi.
Kyllä. Muuten ihmiset luulevat, että kaikki vähänkin yliluonnollinen tulee Jumalalta. Ehkä selittämättömät ilmiöt voivat olla sekä Jumalasta peräisin että ei.
Muuten palstat jäävät tyhjänpäiväisiksi, tyyliin: ”hei, missä olet, olen täällä, mukava sää ja muuta hölynpölyä”. Lisäksi kaikenlaista haukkumista ja riitelyä. Vähänkin syvällinen asia hylätään.
Ettei vaan kirjoittaja itse olis kehaissut omaa kirjoitustaan....
On tullut aika puhua tärkeistä asioista. Vertaillaan. Mietitään.
Jos et pidä lukemisesta, voit jättää lukemisen väliin ja siirtyä hölynpölyn sivustoille.
Tästä ainakin sai jotakin tietää.
Muuten, mistä suomeksi saa lisää tietoa?
Ei ilmeisesti suomeksi?
Lahkojohtajia ei mitkään teologiset pohdiskelut kiinnosta pätkääkään.
Pääasia kun paikalle saadaan houkuteltua paljon ihmisiä sillä se tietää paljon rahaa.
Poppamiehiä ja "kuolleista heränneitä" saarnamiehiä tuodaan paikalle vaikka pimeästä Afrikasta asti puhumaan sitä, mitä kuulijat haluavatkin kuulla.
Aivan niin. Tärkeää on vaan rahaa.
Suomesta löytyy tuhansia teologian tohtoreita ja maistereita Raamatun alkukielen osaajia ilman mitään käännöstä. Mutta ei heidän opetus kelpaa lahkolaisille.
2. Tim. 4:3
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.
Asiasta toiseen:
... vierailivat jatkuvasti vanhuksen kotona ja auttoivat häntä ystävällisesti. He menivät kauppaan. He puhuivat vanhalle miehelle, auttoivat häntä. Tämä tapahtui hyvin pitkän ajan kuluessa. Eräänä päivänä he sanoivat vanhalle miehelle: "TEE HYVÄ TEKO, testamenttaa talosi kirkollemme". Näin asiat ovat maassamme.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17426842/tee-hyva-teko-testamenttaa-talosi-kirkollemme
Tuskin sentään tuhansia.
En usko, et edes muutamaa lötyy - siis alkukielellä tutkittuna.
Tarpeetonta liioittelua. Tuskinpa löydät niistä edes muutamia, alkuperäiskielellä tutkivaa.
Onko edes yhtäkään.
Puhuiko hän jotain erityistä kieltä kuolleelle? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/bc695bc1-99f7-49b7-a0e6-d3542196ae36
Joskus rajaa Jumalallisen ja ei-jumalallisen välillä on vaikeaa vetää.
Orpoparka on nuolaissut ennen kuin on edes tipahtanut.