Nyt suomalaisten kaukainen itäisyys on

Näin ilmeisesti onkin, koska se on ollut Keski-Eurooppaa paljon lämpimämpi alue. Baikalin yläpuoliset alueet ovat olleet yhtä lämpimiä kuin Afrikka.

Tuli Suomen lännettäjille kylmää vettä niskaan. Mutta noin asian täytyy olla, miksi muuten samojedeja asui vielä 1980-luvulla Sajanin vuoristossa.

Outoa, että suomalaiset näyttävät samalta kuin Itämeren rantojen baltit ja germaanit, eivätkä lainkaan samojedeilta tai jakuuteilta.

Onhan ollut tiedossa jo satoja vuosia, että suomalaiset eivät ole indoeuroppalainen kansa, vaan uralilainen kansa, toisin sanoen suomalaiset eivät ole kaukasialaisia, vaan uralilaisia.

Tästä syystähän mm. Amerikassa suomalaiset luokiteltiin keltaiseen rotuun kuuluviksi, koska suomalaiset eivät ole kaukasialaisia.

On January 4, 1908, John Svan and sixteen other Finnish immigrants were on trial in Duluth, Minnesota to determine whether or not they were white enough to become naturalized citizens. The Federal district prosecutor John Sweet argued before the United States District Court of Minnesota represented by Judge W.A. Cant that Finnish immigrants were yellow and therefore could not be citizens. Sweet’s argument was based on the Naturalization Act of 1790 which allowed naturalization to “any alien, being a free white person.” Mr Sweet believed the Finns were yellow because their Mongolian descendants were not “native” or white Europeans.

Suomalaiset ovat maailman vaaleatukkaisin ja sinisilmäisin kansa. Eniten samoja piirteitä löytyy balteilta, skandinaaveilta ja kelteiltä.

Gobineau loi 1800-luvun lopulla suomalaisista melkoisen kuvan. Suomalaiset olivat keltaisia, pieniä, heikkojäsenisiä vinosilmiä, jotka olivat levittäytyneet ympäri Aasiaa ja Eurooppaa. Suomalaiset olivat alkukansaa, jotka olivat keltaisempia kuin kiinalaiset, koska kiinalaiset polveutuivat osittain valkoisesta rodusta. Muutenhan kiinalainen kulttuuri ei olisi ollut mahdollista! Suomalaiset olivat ihmissyöjiä, joten he olivat perillä luuopista. Malaijit olivat suomalaisten ja mustien sekoitus. Slaavien älyä heikensi suomalainen vaikutus. Jos Ranskassa nähtiin ihminen, jolla oli suuri pää ja neliskulmaiset vakavat kasvot sekä vinot silmät, niin syynä oli varma suomalaisveri.

Väite suomalaisten mongolisuudesta oli syntynyt jo 1700-luvun lopussa. Fyysisen antropologian uranuurtaja Friedrich Blumenbach vertaili keskenään kahta mongolikalloa, yhtä saamelaiskalloa ja yhtä suomalaiskalloa, tullen siihen tulokseen että suomalaiset ja saamelaiset olivat mongoleja. Tämä Blumenbachin päätelmä vakiintui myöhemmin rotuteoreetikkojen lähes yksimieliseksi käsitykseksi (selvässä vähemmistössä oli näkemys, jonka mukaan suomalaiset olivat valkoisen ja keltaisen rodun välimuoto). Blumenbachin minimalistista otosta suuremmistakin suomalais- ja lappalaiskallokokoelmista löydettiin kerran toisensa jälkeen piirteitä, joiden perusteella suomalaiset ja saamelaiset onnistuttiin määrittelemään mongoleiksi. Ja koska rotuopeissa säännönmukaisesti määriteltiin ”mongolit” henkisiltä ja fyysisiltä kyvyiltään eurooppalaisia huonommiksi, lastattiin suomalaiset täyteen klassisia ”alempien kansojen” stereotypioita. 1800-luvun saksalaisten tietosanakirjojen mukaan suomalaiset olivat paitsi mongoleita myös laiskoja, likaisia, uppiniskaisia, vastustushaluisia ja kostonhimoisia, mutta toisaalta myös vieraanvaraisia, palvelualttiita, uskollisia, kestäviä ja urheita.

Suomalaisten mongolisuuden kirjoista oppineet matkustavaiset löysivät tapaamistaan ilmielävistä suomalaisista helposti selviä mongolipiirteitä. Tällaisiksi katsottiin mm. suomalaisten ”leveäkasvoisuus”, ”pyöreäpäisyys”, ”mongoliposkipäät”, ”epäeurooppalainen punertava vaaleus”, ”flegmaattisuus” ja ”synkkä, tylsä temperamentti”. Usein suomalaisten kerrottiin näyttävän eurooppalaisemmilta kuin idempänä asuvat ugrilaiset kansat, mutta tämän ”ruotsalaisiin germaaneihin sekoittumisen” (jonka huomattavimpina tuloksena pidettiin vaaleiden hiuksien yleisyyttä ja erikoisia harmaita silmiä) ei yleensä katsottu muuttavan sitä tosiseikkaa, että suomalaiset olivat pohjimmiltaan mongoleja. Mikäli suomalaisilla katsottiin olevan jotain kulttuurisia tai taloudellisia saavutuksia, ne selitettiin järjestään ”germaanisen yläluokan” sivistävän vaikutuksen tuloksiksi. Olivathan germanistit alusta alkaen selittäneet kaikki ”rodullisesti alempiarvoisten” kansojen saavutukset suoraan arjalaisilta opituiksi.

Kuten Gobineaun opeista jo ilmeni, teoria suomalaisista Eurooppaa ennen indoeurooppalaisten tuloa huomattavasti nykyistä laajemmin asuttaneena alkukansana teki suomalaisista potentiaalisen lyömäaseen keski-eurooppalaisten keskinäisissä rotupuhtauskiistoissa. Niinpä Ranskan hävittyä vuosina 1870-71 nöyryyttävästi sodan Preussia vastaan, purki ranskalainen antropologi Armand de Quatrefrages pahaa mieltään julistamalla etteivät preussilaiset olleet oikeita germaaneja, vaan suomalaisiin mongoleihin sekoittumisen tuloksena syntynyt barbaarikansa. Asian osoittivat tietenkin kallonmittaukset.

Kieliriitojen vaivaamassa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa monet suomenruotsalaiset ottivat rotuopit innokkaasti vastaan, pitäen itseään germaaneina ja suomalaisia mongoleina. Suomenruotsalaisten rotu-uskovaisten mukaan ruotsinkieliset olivat miehekkäämpiä, yksilöllisempiä, realistisempia, rakentavampia, vakaampia ja vapautta rakastavampia kuin suomenkieliset, jotka olivat naisellisempia, kollektiivisempia, passiivisempia, alistuvampia, taiteellisempia ja massasuggestiolle alttiimpia. Usein tuotiin esiin se, että ruotsalaisilla oli soturien hyveet ja vaistot (todistihan jo Ruotsin historiakin tämän!), kun taas suomalaiset olivat olleet sotureita ainoastaan ruotsalaisten johdolla ja soturiominaisuuksia heissä oli vain sikäli kuin heihin oli sekoittunut germaaniverta.

Kansalaissota nähtiin ruotsinkielisissä piireissä yleisesti ”rotukonfliktina”, jossa punaiset osoittivat ”rotuvihansa” Suomen ruotsalaisväestöä kohtaan. Suomenruotsalaisten mielestä vallankumouksellista sosialismia kannattivat lujimmin ”biologisesti alimmalla kehitysasteella olevat” suomalaiset. Ruotsinkielinen historianprofessori Von Törne kiteytti punakapinan näin: ”Vanhimmat ja alkuperäisimmät rotuvaistot purkautuivat esiin liittyen perittyihin rotuluonteen vääristymiin täydellisen barbarian ilmiöiksi”. Väinö Tannerin noustua 1920-luvulla Suomen ensimmäisen sosiaalidemokraattisen (vähemmistö)hallituksen pääministeriksi, kommentoi suomenruotsalainen rotututkija Rolf Nordenstreng Tannerissa ruumiillistuvan ”sosialismin ja suomalaisen rodun synkän puolen”. Enemmistö Suomen johtajista kuului Nordenstrengin mukaan kuitenkin edelleen ”pohjoiseen rotuun”.

Suomalainen kielitieteilijä Matias A. Castren teki 1800-luvun puolivälissä tieteellisiä tutkimusretkiä Siperiaan ja Altaille ja tuli paikallisten ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen ulkonäön perusteella siihen tulokseen että Suomen suvun juuret ulottuivat kuin ulottuivatkin Mongoliaan saakka ja että ”meidän täytyy vähitellen totuttautua ajatukseen että olemme noiden halveksittujen mongolien sikiöitä”.

Nykyään 1800-luvun kallonmittaustiedettä pidetään huuhaana.

Ilmankos suomalaisten rakkaimpana pidetty laulu on Uralin pihlaja.

Onhan kelttejäkin siirtynyt Kaspialta Euroopan länsikolkkiin.

Suomalaisten itäisyys näkyy aivan kaikessa.

Kieli+ei+ole+yhtään+mikään+tutkittaessa+kansakuntien+liikkeitä+menneinä+vuosituhansina,+vain+DNA+merkitsee.+Muuten+70%:lla+ruotsalaista+omaa+suomalaisia+geenejä.+Ihan+varmasti+myös+osa+suomalaisten+geeneistä+tulee+länsisiperiasta+mutta+niin+tulee+muidenkin+pohjoismaiden+asukkaista.

Kaikki Venäjän hybriditukikohtien puolustajat ovat itä-aasialaisia mongoleja.

Ruotsiin perustettiin valtion rotubiologinen instituutti vuonna 1922. "Laitoksen aikaansaannoksia eivät olleet vain pakkosteriloinnit vaan kokonaisen kansan tehokas valistaminen vaalimaan omaa rodullista puhtautttaan ja erinomaisuuttaan."

Rotujen sekoittuminen nähtiin suurena uhkana. Sen ehkäisemiseksi tarvittiin valistusta. Eri kansantyyppejä esittelevä näyttely opetti valokuvin ja piirroksin ruotsalaisia erottamaan oikeat rotupiirteet vääristä. Tärkeää oli mm. osata erottaa suomalaiset, jotka ei-arjalaisella taustallaan olisivat sekoittaneet puhtaan germaanisen rodun. Instituutti valisti myös maantiedon ja biologian opettajia sekä julkaisi "Ruotsalainen rotutieto" -kirjan.

Alakuloiset suomalaiset

Suomalaiset luettiin arjalaisten rotuteorioiden pohjalta vähemmän arvokkaaseen itäbalttilaiseen ja lyhytkalloiseen rotuun kuuluviksi.

Suomalaiset kuvailtiin melankolisina, tunteellisina ja alakuloisina ihmisinä, jotka istuvat mieluiten saunassa tai laulavat kansanlauluja. Suomalaiset eivät olleet saaneet mitään merkittävää aikaiseksi, toisin kuin voitontahtoiset germaanit, jotka olivat tehneet löytöretkiä, voittaneet taisteluita ja valloittaneet maita.

Hegermanin mielestä kaikkein vastenmielisin kirja tuolta ajalta on Gustaf Retziuksen laatima "Finska Kranier", joka esittelee suomalaisia pääkalloja vuodelta 1878. Retzius oli löytänyt kalloista jopa 29 eri mitattavaa suhdetta.

Mitä idempää sen parempi. Se on jokaisen suomalaisen luonnollinen kaipuu, sinne tundran rajamaille mongolien naapuruuteen, kauas sekoilevasta lännestä. Läntisiähän venäläisetkin ovat kuten kaikki slaavit suomalaisiin verrattuina.

Itkemällä ei saa epämieluista totuutta poistettua kokonaan. Kasva aikuiseksi.

Itään itään, sinne juurillemme kaipaamme. Kaunein laulu mitä suomalainen tietää on Uralin pihlaja.

Suomalaisten läntisyydestä vauhkoojat eivät ole vielä kertoneet missä päin nykyistä Länsi-Eurooppaa on suomalaisten alkukoti.

Toinen dilemma minkä voisivat myös selittää on tämä, että miksi kielisukulaisemme löytyvät idästä, jopa aika kaukaakin. Ovatko nekin vaeltaneet tunnetuille asuinsijoilleen nykyisen Länsi-Euroopan alueelta ?

Missäs välissä sinä "todistit" jotakin?

Olen ylpeä mongolialaisista juuristamme. On hienoa olla mongooli. 👍

Natohihhuleille tämä on karvasta kalkkia. Emme ole ollenkaan "osa länttä". Luontaiset kumppanimme taitavatkin olla Mongolia ja Kiina. Sekä Venäjä.