Jumalan siunausta vailla vai pakollinen kylkiäinen?

Ei minulla ole asiasta tietoa. Siksi kysyin. Mutta ellei ole, onko se avioliitto ensinkään kristillisestä näkökulmasta katsottuna? Miten on?

-a-teisti-

Mikä on siunaus ja mikä ei? Elämääni kuuluu varmasti vaikka kuinka asioita, pienistä suuriin, jotka te uskovat katsotte omassa elämässänne olevan niitä siunauksia. Mitä ne sitten minun elämässäni mahtavat olla? 🤔

-a-teisti-

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on siunaus ja mikä ei? Elämääni kuuluu varmasti vaikka kuinka asioita, pienistä suuriin, jotka te uskovat katsotte omassa elämässänne olevan niitä siunauksia. Mitä ne sitten minun elämässäni mahtavat olla? 🤔

-a-teisti-

Lue lisää

Voisin sen enempi ajattelematta luetella tusinan asioita, joita voi pitää "siunauksena", mutta jotta keksisin edes ensimmäisen "kirouksen" tulee tenkkapoo. Sellaisia ei ole. Toki tuo on myös elämänasennekysymys, ihan kaikesta pienestä ei nillitetä.

Terveyttäkin on piisannut, sairaslomallakaan en ole ollut yli vuosikymmeneen. Silloinkin muistaakseni päivän tai kaksi, kun työpaikalla oli joku kaikki läpi kiertävä paskatauti.

Sellaisiakin tilanteita on sattunut pari, joissa olisi voinut henki lähteä mutta niinhän se on lähes kaikkien kohdalla. Tässä pitää aina muistaa se lainalaisuus, että toteutuneita tragedioita kohti on tuhottomasti ei toteutuneita, mutta siltikin potentiaalisia vaaran paikkoja.

Siunauksia ne kai on, kun on saanut olla terve, ei vituta mikään, töitäkin on riittänyt ja on ihan hyvä parisuhde.

-a-teisti-

Anonyymi kirjoitti:

Ei minulla ole asiasta tietoa. Siksi kysyin. Mutta ellei ole, onko se avioliitto ensinkään kristillisestä näkökulmasta katsottuna? Miten on?

-a-teisti-

ArtoTTT

Onko eronneiden vihkimisellä mitään siunausta vaikka kirkko vihkisi, sehän Raamatun näkemyksen mukaan on jatkuvassa aviorikoksessa elämistä?

Anonyymi kirjoitti:

Voisin sen enempi ajattelematta luetella tusinan asioita, joita voi pitää "siunauksena", mutta jotta keksisin edes ensimmäisen "kirouksen" tulee tenkkapoo. Sellaisia ei ole. Toki tuo on myös elämänasennekysymys, ihan kaikesta pienestä ei nillitetä.

Terveyttäkin on piisannut, sairaslomallakaan en ole ollut yli vuosikymmeneen. Silloinkin muistaakseni päivän tai kaksi, kun työpaikalla oli joku kaikki läpi kiertävä paskatauti.

Sellaisiakin tilanteita on sattunut pari, joissa olisi voinut henki lähteä mutta niinhän se on lähes kaikkien kohdalla. Tässä pitää aina muistaa se lainalaisuus, että toteutuneita tragedioita kohti on tuhottomasti ei toteutuneita, mutta siltikin potentiaalisia vaaran paikkoja.

Siunauksia ne kai on, kun on saanut olla terve, ei vituta mikään, töitäkin on riittänyt ja on ihan hyvä parisuhde.

-a-teisti-

Lue lisää

ArtoTTT

Tuhlaajapojankin mielestä hänen elämänsä oli varmasti siunattua.

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Tuhlaajapojankin mielestä hänen elämänsä oli varmasti siunattua.

Ellei se ole siunaus, että elämä on ihan mallillaan, eikä edes ole mitään sellaisia asioita, joista tällä hetkellä tarvitsi olla henkilökohtaisessa elämässä sen suuremmin huolissaan, niin mitä ne sitten ovat?

Eli uudelleen: Elämääni kuuluu varmasti vaikka kuinka asioita, pienistä suuriin, jotka te uskovat katsotte omassa elämässänne olevan niitä siunauksia. Mitä ne sitten minun elämässäni mahtavat olla?

Oli sitten ihminen "tuhlaajapoika" tai aitouskova, niin kai ne "siunauksiksi" koetut asiat ovat monilta osin ihan samoja, eli esimerkiksi ainakin kohtuullisen miellyttävä työ, hyvä terveys ja oikein kiva elämänkumppani? Ei tässä varmastikaan ole suuren suuria eroja ihmisten kesken ylipäätään.

-a-teisti-

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Onko eronneiden vihkimisellä mitään siunausta vaikka kirkko vihkisi, sehän Raamatun näkemyksen mukaan on jatkuvassa aviorikoksessa elämistä?

En kysynyt tuota. Kysyin onko liitoilla, joita ei vannota Jumalan nimeen tai vannotaan "väärän" jumalan nimeen sitä siunausta.

"...sehän Raamatun näkemyksen mukaan on jatkuvassa aviorikoksessa elämistä?"

Näinhän asia on Raamatun mukaan. Mutta en tosiaankaan kysynyt mitään eronneiden vihkimisestä.

-a-teisti-

Ja kun ei Jumala ainakaan RAAMATUSSA siunaa kenenkään liittoa. Tuskin Suomessakaan.

Mikäli Raamatussa kerrottua avioliittoa pidetään Jumalan tahdon mukaisena kirjaintakaan muuttamatta, nykymuotoinen Kristillinen avioliitto on lähinnä jonkinlainen mukavuusversio, jota ei hyvällä tahdollakaan voida pitää Raamattuun Kirjoitetun mukaisena.
Hyvä kysymys aloituksessa, mikä tekisi nykymuotoisesta Kristillisestä avioliitosta Jumalan tahdon mukaisen liiton?

"Miksi he menevät avioliittoon kirkollisen vihkimisen mukaan?"

Sukulaiset ja monet parit tykkää perinteistä.

"Näin ei tarvitsisi saastuttaa kirkkoa luonnon vastaisella rituaalilla."

Avioliitto uskonnollisena rituaalina sisältää toki yliluonnollisen lisukkeen, mutta eihän sekään luonnotonta ole sillä monet ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia uskomaan sellaisiin juttuihin.

Anonyymi kirjoitti:

Mikäli Raamatussa kerrottua avioliittoa pidetään Jumalan tahdon mukaisena kirjaintakaan muuttamatta, nykymuotoinen Kristillinen avioliitto on lähinnä jonkinlainen mukavuusversio, jota ei hyvällä tahdollakaan voida pitää Raamattuun Kirjoitetun mukaisena.
Hyvä kysymys aloituksessa, mikä tekisi nykymuotoisesta Kristillisestä avioliitosta Jumalan tahdon mukaisen liiton?

Lue lisää

Yksi mies ja yksi nainen menee kirkossa naimisiin, elävät koko elämän yhdessä, eivät eroa. Lapsia saavat jos Jumala suo. Se on kristillinen avioliitto, jota kyllä jotkut Suomessa vielä noudattaa vaikket sitä usko.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi mies ja yksi nainen menee kirkossa naimisiin, elävät koko elämän yhdessä, eivät eroa. Lapsia saavat jos Jumala suo. Se on kristillinen avioliitto, jota kyllä jotkut Suomessa vielä noudattaa vaikket sitä usko.

Lue lisää

Tuo ei aina päde. Tuo kristillinen avioliitto.

Esimerkiksi Leo Meller on eronnut ja ottanut uuden vaimon.

Kuinka joku ei nyt muka ymmärrä itsestäänselvyyttä? Kristillisestä kulttuuriperimästähän tuo johtuu, kristillisyys on useimmille sitä tapakristillisyyttä, johon kuuluu kirkollinen vihkiminenkin. Ja miksi tuntisi vaivautuneeksi? Papin uskonnolliseen höpötykseen kun ei suhtauduta varmastikaan erityisellä vakavuudella, se nähdään vain rituaalina, joka kuuluu asiaan.

Mutta on tietenkin myös pareja joista toinen uskoo ja toinen ei, toiselle kirkollinen vihkiminen saattaa olla siis hyvinkin tärkeä ja toiselle ei ollenkaan. Ei tämäkään juolahtanut mieleen?

-a-teisti-

Kukaan palstalla ei vielä ole edes osoittanut uskovansa Jumalaan, vaan muuteltu Herran antamia Sanojakin milloin mihinkin suuntaan vieviksi.
Jos kerran Raamatussa kerrottu usko on ollut aitoa oikeaa, miksi sen mukasn ei eletä, vaan elämöidään toisten vajavaisuuksilla ja kerskataan niin omilla teoilla kuin valinnoillakin.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka joku ei nyt muka ymmärrä itsestäänselvyyttä? Kristillisestä kulttuuriperimästähän tuo johtuu, kristillisyys on useimmille sitä tapakristillisyyttä, johon kuuluu kirkollinen vihkiminenkin. Ja miksi tuntisi vaivautuneeksi? Papin uskonnolliseen höpötykseen kun ei suhtauduta varmastikaan erityisellä vakavuudella, se nähdään vain rituaalina, joka kuuluu asiaan.

Mutta on tietenkin myös pareja joista toinen uskoo ja toinen ei, toiselle kirkollinen vihkiminen saattaa olla siis hyvinkin tärkeä ja toiselle ei ollenkaan. Ei tämäkään juolahtanut mieleen?

-a-teisti-

Lue lisää

"Ja miksi tuntisi vaivautuneeksi? "

Siksi että uskonnoton ei mielellään kuuntele papin puheita ja siunauksia koska ne ovat hänelle vain uskonnollista höpötystä ja valhetta joihin uskonnoton ei usko ollenkaan. Siitä vaivautuneisuus.


"Mutta on tietenkin myös pareja joista toinen uskoo ja toinen ei, toiselle kirkollinen vihkiminen saattaa olla siis hyvinkin tärkeä ja toiselle ei ollenkaan. Ei tämäkään juolahtanut mieleen?"


Sellaisen pariskunnan pitää ensin päästä yksimielisyyteen siitä että menevätkö kirkossa naimisiin vai valitsevatko siviilivihkimisen. Jos he valitsevat kirkollisen vihkimisen, niin uskova puoliso saa Jumalan siunauksen mutta uskonnoton ei saa, koska hän ei usko Jumalaan eikä siunauksiin eikä edes halua mitään siunausta liitolleen.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja miksi tuntisi vaivautuneeksi? "

Siksi että uskonnoton ei mielellään kuuntele papin puheita ja siunauksia koska ne ovat hänelle vain uskonnollista höpötystä ja valhetta joihin uskonnoton ei usko ollenkaan. Siitä vaivautuneisuus.


"Mutta on tietenkin myös pareja joista toinen uskoo ja toinen ei, toiselle kirkollinen vihkiminen saattaa olla siis hyvinkin tärkeä ja toiselle ei ollenkaan. Ei tämäkään juolahtanut mieleen?"


Sellaisen pariskunnan pitää ensin päästä yksimielisyyteen siitä että menevätkö kirkossa naimisiin vai valitsevatko siviilivihkimisen. Jos he valitsevat kirkollisen vihkimisen, niin uskova puoliso saa Jumalan siunauksen mutta uskonnoton ei saa, koska hän ei usko Jumalaan eikä siunauksiin eikä edes halua mitään siunausta liitolleen.

Lue lisää

Läheiseni, joka on liberaali (konservatiiviliberaali tms) ateisti (ei agnostinen, vaan vahvemmin ateisti) - kunnioittaa kirkkoa, kristillisiä perinteitä, uskovia. Hän ei vain pysty itse uskomaan. Hän ei katso asioita vain omasta, ateistisesta ja liberaalista näkökulmasta. Hän ei ole halunnut erota kirkosta erinäisistä syistä. Kirkkopoliittisesti hän on konservatiivien puolella, jotka uskovat hänen mukaansa enemmän siihen mitä kirkko opettaa. Maallista avioliittolain muutosta hän taas tuki enimmäkseen.
Vaikka hän kuuluu jo kirkkoon ja hänellä on kunnioitus kirkkoa ja kristillisiä perinteitä kohtaan, hän kokisi enemmän omaksi ja oikeaksi vihkiytyä maistraatin kautta, eikä hän hakisi liitolle papin siunausta. Jos taas hän menisi naimisiin henkilön kanssa, joka niitä haluaa, hänelle ei olisi mikään ongelma, että vihkiminen tapahtuu kirkossa tai pappi siunaa liiton. Hän ei vaivaantuisi ollenkaan asiasta, eikä hän ajattelisi pappia erityisemmin ”höpöttäjänä”, vaikka hänellä itsellään usko puuttuu. Ateistina tietyt asiat eivät herätä hänessä samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia, mutta kyllä hän voi kokea tilaisuuden kauniina ja pitää papin antamaa siunausta kauniina, hyvää toivottavana tapana, josta voi jäädä hyvä tunne, mutta ne eivät riitä syyksi siihen että hän itse hakeutuisi kirkolliseen vihkimykseen tai papin siunaukseen, jos se olisi vain hänestä itsestään kiinni, eikä tulevan puolison toive.

Anonyymi kirjoitti:

Läheiseni, joka on liberaali (konservatiiviliberaali tms) ateisti (ei agnostinen, vaan vahvemmin ateisti) - kunnioittaa kirkkoa, kristillisiä perinteitä, uskovia. Hän ei vain pysty itse uskomaan. Hän ei katso asioita vain omasta, ateistisesta ja liberaalista näkökulmasta. Hän ei ole halunnut erota kirkosta erinäisistä syistä. Kirkkopoliittisesti hän on konservatiivien puolella, jotka uskovat hänen mukaansa enemmän siihen mitä kirkko opettaa. Maallista avioliittolain muutosta hän taas tuki enimmäkseen.
Vaikka hän kuuluu jo kirkkoon ja hänellä on kunnioitus kirkkoa ja kristillisiä perinteitä kohtaan, hän kokisi enemmän omaksi ja oikeaksi vihkiytyä maistraatin kautta, eikä hän hakisi liitolle papin siunausta. Jos taas hän menisi naimisiin henkilön kanssa, joka niitä haluaa, hänelle ei olisi mikään ongelma, että vihkiminen tapahtuu kirkossa tai pappi siunaa liiton. Hän ei vaivaantuisi ollenkaan asiasta, eikä hän ajattelisi pappia erityisemmin ”höpöttäjänä”, vaikka hänellä itsellään usko puuttuu. Ateistina tietyt asiat eivät herätä hänessä samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia, mutta kyllä hän voi kokea tilaisuuden kauniina ja pitää papin antamaa siunausta kauniina, hyvää toivottavana tapana, josta voi jäädä hyvä tunne, mutta ne eivät riitä syyksi siihen että hän itse hakeutuisi kirkolliseen vihkimykseen tai papin siunaukseen, jos se olisi vain hänestä itsestään kiinni, eikä tulevan puolison toive.

Lue lisää

Pieni korjaus/lisäys: ”Kirkkopoliittisesti hän on konservatiivien puolella, jotka uskovat hänen mukaansa enemmän siihen mitä kirkko opettaa.”
>> tai tarkemmin mitä kristinusko Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen näkökulmasta opettaa ja kirkkoonhan kuuluu monenlaisia konservatiiveja, joista osa kohdalle sopii paremmin, että haluavat kirkon pitäytyvän opissaan.