Moi,
tänään ja huomenna pidetään Library of Congressissa Washington DC:ssä akateeminen konferenssi "The Worlds of Joseph Smith". Esittäjiin lukeutuu monia mormonismin tutkimuksen huippunimiä, sekä mormoneja että mormonikirkkoon kuulumattomia.
Konferenssia voi katsoa tai kuunnella netin kautta, lisätietoja osoitteessa http://josephsmithconferenceloc.byu.edu.
Ohjelma alkaa näillä minuuteilla.
tänään ja huomenna pidetään Library of Congressissa Washington DC:ssä akateeminen konferenssi "The Worlds of Joseph Smith". Esittäjiin lukeutuu monia mormonismin tutkimuksen huippunimiä, sekä mormoneja että mormonikirkkoon kuulumattomia.
Konferenssia voi katsoa tai kuunnella netin kautta, lisätietoja osoitteessa http://josephsmithconferenceloc.byu.edu.
Ohjelma alkaa näillä minuuteilla.
Vastaukset 49
Vanhimmat
kauheaa että tälläiset lahkot ja salaseurat saavat vapaasti mellastaa.
Joseph Smithän oli korkean asteen vapaamuurari!!
Ota mallia 30-luvulta. Nappi otsaan ja uuniin!
Äläpä hättäile....Mormonit oli Aatun kavereita! Ei niitä silloin uunissa paistettu!
Kappeleissa kaikui Heil!
Luepas uudelleen historiankirjasi ja ota selvää myös mormonivangeista keskitysleireissä.
Kenenkäs kavereita ne sadat mormonisotilaat olivat jotka Utah-nimisellä maihinnousukaistalla menettivät henkensä?
Tarkoitushakuista, arvon Watson!
Palstalla on ollut toistaiseksi tietoa vain siitä, että kappeleissa oli natsi-Saksan aikaan hakaristiliput. Olen lukenut paljon keskitysleireistä kertovaa kirjallisuutta, mutta en ole vielä törmännyt mormoneihin keskitysleirien uhreina.
Sen olen tiennyt, että kehítysvammaiset, mielisairaat, jehovantodistajat, homoseksuaalit ja romanit eliminoitiin ensin ja vasta sitten uskallettiin käydä lukumäärältään suhteellisen suuren juutalaisväestön kimppuun.
Ettet vain nyt sekoittaisi mormoneita jehovantodistajiin?
Lähteet selventävät, laita linkkiä tai kirjavinkkejä (myös saksaksi, ruotsiksi ja englanniksi kelpaa, ranska siinä ja siinä, jos ei ole suomeksi käännetty).
Meneekö sinulal vielä kauan niiden omien historiankirjojesi kanssa? Kerro, millä aikataululla voit toimittaa lähteitä mormonivangeista keskitysleireillä - Inbternetin lisäksi lähteiksi kelpaa siis kirjat, varsinkin nuo mainitsemasi historiankirjat, joista olet tietosi saanut.
Onko tässä tyyppiesimerkki että ei tiedetä, järkeillään...
Olen miettinyt sitäkin kuinka paljon on pimennossa kirkon aktiivisilta jäseniltä. He eivät halua tietää ja kieltävät kaiken negatiivisen, joka saattaa hyvinkin olla totta...
Toisaalta hyvä etteivät tiedä..Olisi aika rankkaa tajuta totuus..Minullekin oli, vaikka olin käännynnäinen! Entäs joku joka on kasvanut kirkossa!
milloin milloin milloin
kirkolla on yleiskonferenssi. Lisäksi jokaisessa vaarnassa on kaksi kertaa vuodessa omat konferenssinsa. Lisäksi Jeesus Kristus ja hänen evankeliuminsa on keskeisin aihe jokaisessa seurakunnassa kaikissa viikottaisissa jumalanpalveluksisissa ja opetustilanteissa.
Myöntäkää jo, palvotte amerikkalaisia johtajianne. Jeesus on teille itse asiassa sivuseikka - pelkkä nimi, jota tyhjään hoette.
kirkossamme tiedetään, että johtajamme ovat tehneet vähintään yhtä suuren työn ja yhtä suuret uhraukset kuin Jeesus Kristus.
Johtajillamme on lisäksi ollut apuvälineinä nykyajan kehityksen tuotteet, kuten autot, tietokoneet ja muut hyödykkeet. Niiden avulla heidän tehokas työ ihmiskunnan hyväksi korostuu entisestään. Jeesukselta jäi samasta syystä monia tärkeitä asioita tekemättä, joita kirkkomme on onneksi voinut täydentää.
esittää jälleen omiaan. Kukaan ei väitä tietävänsä, että "kirkossamme tiedetään, että johtajamme ovat tehneet vähintään yhtä suuren työn ja yhtä suuret uhraukset kuin Jeesus Kristus".
Se kyllä on totta, että teknologian kehittyminen auttaa evankeliumin levittämistä.
oppia. Kyllä me kaikki kirkossa olemme sitä mieltä, että nykyjohtajia pitää palvoa heidän parempien aikaansaannosten takia.
Taidat itse olla sellainen muka-jäsen, kun ilkeästi täällä muista niin väität.
jatkaa tuota samaa sanan sakkaa, että olisit mormoni ja edustaisit muidenkin ja jopa kaikkien käsityksiä!
olemme sitä mieltä, vaikka et ulkopuolisena ehkä tahtoisikaan niin. Sinäkin voit tutustua kirkkoomme, liittyä siihen ja saada samalla tavalla tietoa näistä asioista, joita et nyt tajua.
Muuten olemme todella huolissamme jaksamisestasi.
uskoomme ollenkaan ennen poismenoaan? Kyllä pitäisi muistaa, että elonpäivämme ovat lasketut.
johtajiamme. Olet vale mormoni!
sekä oikeastaan useamminkin.
profeettojenne talutusnuorassa.
Yleis- ja puolivuotiskonffat sisältävät sisäänlämpiävää johtajien toistensa kehuskelua ja puheet käsittelevät jankuttavaan tyyliin niitä samoja iänikuisia aiheita joita aina ennenkin. Vähintään yksi puhe on aiheesta "Varattomienkin täytyy maksaa kymmenykset".
Väki istuu kuin keppi p:ssä eikä kukaan uskalla taatusti inahtaakaan vastaan. Eli kirkon johtajien puhe on ehdoton ohjenuora (pässinnaru). Parinkymmenen vuoden päästä sitten saatetaan kyllä sanoa, että ohoh, taisipa tuo mies olla väärässä tuon "mielipiteensä" kanssa. Miten epärehellistä.
Kyllä niissä mormonien kokouksissa jää Jeesus hyvin vähälle huomiolle.
Sakriksessa Jeesus mainitaan kyllä varsinkin rukousten lopuissa, mutta ei se minusta ole mitenkään samaa tasoa kuin tuo ällöttävän Joseph Smithin jalustallenosto, mitä varsinkin tänä vuonna mormonit harrastavat.
Joulunvietto kärsii siellä täällä, silloin tällöin harvemmin tai useammin - on juhlittava Joseph Smithiä. Jeesus saa luvan astua ääneti takavasemmalle. Voin kuvitella että tästä 2005 joulusta tulee pahin kaikista tähänastisista.
Vai vielä kristillinen kirkko.
Ei nimi miestä pahenna, mutta ei se teidän kirkon nimeen sisältyvä Jeesuksen nimi kyllä kirkkoanne paranna millään lailla. Olisitte rehellisempiä, jos vaihtaisitte suoraan nimeksi "MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JOSEPH SMITHIN KIRKKO OY".
Jos näin olisikin, niin mitä se on sinulta pois?
Ja mikä sinä olet arvostelemaan sitä seuraavatko mormonit Kristusta vaiko jotakuta ihmistä, kun oma käytöksesi ei lainkaan viittaa siihen, että olisit Kristuksesta ja Hänen opeistaan koskaan mitään kuullutkaan.
Mistä syntyy moinen kaunankantaminen?
Harva ihminen on niin vahva, että voi takertua ajatukseen Kristuksesta ja kokea rauhaa läpi elämänsä. Useimmat meistä tarvitsevat tuon rauhantunteen saavuttamiseksi jokapäiväistä "tyynnyttelyä" enkä koe, että mormonikirkko tyynnyttelijänä olisi yhtään huonompi kuin mikään muukaan taho. Vaikka olisikin niin, että mormoninuoret kiertäisivät ovelta ovelle kertomassa Joseph Smithistä, niin katsoisin sen olevan huomattavasti lähempänä Kristusta (kertovathan he, että Joseph näki Kristuksen : )) kuin se, että he norkoilisivat alkoholinvaikutuksenalaisina asematunnelissa ja tulisivat raiskatuksi.
Asioissa on enemmän kuin yksi puoli.
Vuodatuksesi herättää sääliäni. Sinun tulisi istua kaikessa rauhassa ja ystävyydessä jonkun hyvän kuuntelijan kanssa keskustelemaan siitä, mikä on todellinen syy tuollaiseen vuodatukseen, jonka kirjoitit. Voisit yrittää keventää mieltäsi tällä palstallakin. Toivottavasti löydät alkuperäisen syyn, sillä käsittelemättömänä se kalvaa mieltäsi. Kirkkoa ja meitä jäseniä eivät tuollaiset vuodatukset vahingoita. Vahinko kohdistuu kokonaan sinuun.
osuva kuvaus kirkon kokouksista. Ilmeisesti kuuluu kirkossa liturgioihin, että suurin osa ajasta käytetään johtajien ylistämiseen ja sairaisiin esimerkkipuheisiin, joilla yritetään enemmän tai vähemmän vihjailla, kuinka kymmenyksiä tulee maksaa.
Tuskin se kirkkoa tai ketään muutakaan vahingoittaa. Herättää vain samanlaista hilpeyttä ulkopuolisten keskuudessa kuin sinun selityksesi palstalla.
Miksi ajattelet noin?
Se on VÄÄRIN ja TOTUUDENVASTAISTA!!!
Se ei pidäpaikkaansa ja on vain oman sairaan ? mielikuvituksesi tuotetta.
JEESUS on kirkkomme pää ja Hän rakastaa sinuakin vuodatuksestasi huolimatta.
Kirkon etenemistä ei voi kukaan estää ... et sinä eukä kukaan muukaan.
Se on totuus ja totuus ei pala tuulessakaan.
Se tulee menemään yli maanpiirin jokaiselle ihmiselle ja tulee etenemään vastuksista huolimatta.
Onkohan kääntäjillä hauskaa, kun suomentavat kirkon konffapuheita? Huhtikuussa oli yhtenä otsikkona "Kymmenykset – käsky jopa rutiköyhille"
No nyt se siis on käsky. Eikös Liahona olekin kirkon "virallista" pulp fictionia...
>Miksi ajattelet noin?
Ajattelu perustuu omiin kokemuksiin.
>Se on VÄÄRIN ja TOTUUDENVASTAISTA!!!
Eipä suinkaan.
>Se ei pidäpaikkaansa ja on vain oman sairaan ? mielikuvituksesi tuotetta.
Huoh. Mistä tuollainen maanisuus on peräisin?
>JEESUS on kirkkomme pää
Ei ole, usko pois.
>ja Hän rakastaa sinuakin vuodatuksestasi huolimatta.
Ooh, kiitän suvaitsevaisuudesta! Mitenkä on, rakastatko itse ketään? Edes itseäsi?
>Kirkon etenemistä ei voi kukaan estää ... et sinä eukä kukaan muukaan.
Kirkon eteneminen hidastuu ihan koko ajan, eikä parane siitä että joku kiihkouskis kieltäytyy näkemästä kylmää totuutta. Eurooppa on jo menetettyä aluetta. Mitäs luulet, miksihän lähetyssaarnaajien määrää Suomessakin koko ajan vähennetään ja heidän työskentelypaikkakuntiaan harvennetaan?
>Se on totuus ja totuus ei pala tuulessakaan.
No ei varsinkaan. Tuulessa ei pala mikään itsestään.
>Se tulee menemään yli maanpiirin jokaiselle ihmiselle ja tulee etenemään vastuksista huolimatta.
In your dreams.
et voi estää!!
Mormonismi hiipuu ihan itsestään sitä mukaa kun ihmiset valveutuvat. Ei tarvi sormeaan nostaa.
Tämä on keskustelupalsta ja joku keskutelijoista on ilmaissut oman kokemuksensa ja mieli piteensä kirkon tilaisuuksista. Miksi suotta hermostut? Antaa hänen sanoa sanottavansa ja ole sinä eri mieltä, jos pystyt.
Epäilen, että oman purkauksesi johtuu siitä, että tunnistit oman tunteesi ja kokemuksesi noissa sanoissa. Näin julki sanottuna jotain sellaista myös sinun kokemastasi kirkon todellisuudesta, joita et ollut aikaisemmin uskaltanut pukea sanoiksi tai myöntää itsellesi. Siksi kirjoitus satutti sinua ja ryhdyit vaatimaan suita tukkoon.
Olen ihan samaa mieltä siitä että jos map-kirkko jonkun uoren pelastaa huumeilta ja viinalta niin hyvä sentään!
Jos joku todella tuntee map-kirkon omaksi kodikseen niin hyvä!
Itse saan siitä niin pahat fiilikset etten vaan voi hyväksyä sen oppia.
Silti minulla on monta rakasta ystävää kirkossa ja olemme ihan sovussa!
Asioita pitäis todellakin katsoa monesta vinkkelistä ennen kuin täällä aletaan vaahtoamaan!
Johtunee myös siitä tämän kiivaus että järkevät ihmiset ei edes käy tällä palstalla, niillä on elämä. heh...
Ne jotka kirjoittelevat, haluavat purkaa jotain sontaa sisältään mitä muuten ei saa ulos.
Sitten tämä on kuin saarioisten mainoksesta: "Meijjän äiti tekee parempaa ruakaa ku teijjän äiti!"
Tulis joku vielä ja sanois että "Meijjän äiti tekee tijjän äitin ruuan!"
-Menisipä jokainen itseensä edes hetkeksi =)
Jotain sonnan kaltaista sieltä kirkosta ainakin minuun on jäänyt ja missäpä sitä voisi paremmin purkaa kuin tällaisella palstalla.
Jos tästä pitäisi maksaa jollekin psykoterapeutille, niin kalliimmaksi tulisi kuin tämä Nettiaika.
Jonkun muun kirkkokunnan papille en taas viitsi purkaa sen takia, että minusta on moraalitonta moittia uskontokunnalle toista uskontokuntaa ihan kuin olisi epäreilua haukkua edellistä työnantajaansa uudessa työpaikassa.
Joten koettakaa siis kestää...
Jos joskus kuulen sen yhden pienen ja vaikean sanan 'anteeksi' edes yhden sellaisen mormonin suusta, joka aikoinaan teki lapsuudestani ja nuoruudestani painajaismaisen järjettömän lakihenkisellä ja rakkaudettomalla uskonnonharjoittamisellaan ja jotka piinasivat minua varhaiseen keski-ikään peloitteluineen ja uhkailuineen (sukulaisiaan ei voi valita, ystävänsä onneksi on voinut), niin lupaan heti lopettaa kirjoitteluni tälle palstalle.
kuitenkin vastasin koska tunsin oikeutettua "vihaa" totuuden puolesta, siksi että Jeeesuksen Kristuksen kirkkoa haukuttiin ja mollattiin... halusin puolustaa sitä sydämeni kyllydestä ja niin haluan edelleenkin.
Etkö tajua että se on oikea kirkko ja sinä olet epäilyksinesi täysin VÄÄRÄSSÄ!!!
pelkäätkö jättää rauhaan mormonismipalstaa??
Teillä mormoneilla tuntuu olevan ihan omat koodisanat kaikille tavallisille ilmiöille.
Mee jo nukkuun, huomenna on sullakin varmaan koulupäivä.
Keskivertoihminen, samoin kuin keskivertomormonikin on loppujenlopuksi melkoinen viilipytty. Samaa asiaa saadaan hokea miljoona kertaa pelottelemalla, houkuttelemalla ja syyllistämällä ja sittenkin ihminen lyllertää eteenpäin omaa rataansa vakiovauhdilla. Olen samaa mieltä, että anteeksi tässä pitäisi pyytää yhden jos toisenkin (varmaan myös minun) - mutta olen myös havainnut (omalla kohdallani), että ne asiat, jotka minua ovat järisyttäneet ja saaneet pomppimaan seinille, eivät ole mitenkään järisyttäneet kymmeniä muita, jotka ovat kuulleet ja kokeneet saman. Toisin sanoen; keskivertoihmiselle/mormonille tyyli ja metodit ovat paikallaan, mutta tavalla tai toisella poikkeusyksilöt ovat ajoittain melkoisen kovilla – kuin muurahaiset sikojen karsinoissa eikä kukaan osaa auttaa eikä ymmärrä. Ja tässä! - nimenomaan tässä piilee juju; ei osata eikä ymmärretä – mutta ei myöskään vahingoiteta tietoisesti eikä tahallaan.
Pitää oppia olemaan oman elämänsä herra, pitää uskaltaa sanoa EI! - kuin myös pyrkiä tulemaan niin vahvaksi, että uskaltaa sanoa KYLLÄ. Tarkoitan, että edes kirkossa ei tarvitse hyväksyä kaikkea muttei myöskään kannata antaa vihan ja pelon estää itseään etsimästä sitä mitä haluaa (mitä todellakin ITSE haluaa) etsiä ... vaika se olisi mormonikirkossa : ) - - - tai sitten ei.
Milloin aiot laskea tuosta taakasta irti? Ans ku mää arvaan..Hetkittäin tuntuu että se on mennyttä ja säälit melkein niitä "kiusaajiasi" ja sitten taas nousee jostain raivo koko kirkkoa kohtaan?
Muista, vaikka et kuulu mihinkään kirkkoon niin paholainen kyllä jaksaa...Se nappaa juuri niistä asioista kiinni mitkä sinut saavat kiehumaan.
Kaikki pahat fiilikset kuitenkin ovat sieltä vastapuolen leiristä. Itse koen kaikenlaisia tunteita kirkkoa kohtaan:
JOskus ajattelen että on hyvä että kirkon jäsenille on se kirkko olemassa ja joskus ajattelen että miten KUKAAN voi uskoa sitä soopaa!?
Summa summarum: mikään antipatia, viha, pahat tunteet toisia ihmisiä kohtaan ei tule Jumalalta. Ne tunteet ovat ihmisessä olemassa aina (olemmehan ihmisiä!), mutta osa kasvuamme olisi varmaan se että osaamme hallita niitä ja "pidättäytyä" niistä. Uskoisin että se on ainoa keino päästä niistä tunteista eroon pikkuhiljaa.
Olet tosi hyvä tyyppi ja nautin kirjoituksistasi, vaikka viha kuultaakin läpi -se sinulle suotakoon =)
Ajattelin vain että älä anna mormonismin vammauttaa itseäsi tai antaa sen "kahlita" tai rajoittaa kapasiteettiasi =)
Ei ne asiat miksikään muutu vaikka kuinka raivoaa, vaikkakin ymmärrän että se helpottaa =)
Keep on going! *HALEJA*
Luulen, että paluuta – anteeksiantoa – hyväksymistä - henkilökohtaisen rauhan löytymistä (mistä nyt sitten onkaan kyse?) vaikeuttaa se, että mormonikirkossa joko ollaan tai ei olla. Mutta miksi pitäisi olla niin? Minä itse olen tuurikävijä, jos tuntuu, ”että lähdenpä kirkkoon”, niin menen ja olen innolla mukana – ja taas voi mennä kuukausia enkä mene, hommailen hiljaa omiani.
Etenkin jos joku asia on tuntunut kirkossa pakolta ja epämukavalta, niin haavat eivät suinkaan parane sillä, että (jälleen) pakottaa itsensä olemaan uskollisesti vastaan ja uskollisesti epäaktiivinen, vaan sillä, että on vapaa valitsemaan meneekö vaiko eikö mene (myös siis menemisen, jos siltä tuntuu), vapaa valitsemaan sen mikä kiinnostaa ja miellyttää ja vapaa sanomaan; en pidä tästä.
joo - täytyy vielä huomauttaa, että tuo äskeinen kommenttini tuskin oli opinmukainen eikä ”tuurikäyminen” ole se mitä opetetaan ja toivotaan – mutta parempi kuin ei mitään : )
Vertauksesi sikolätistä ja muurahaisista oli osuva. Kodissamme me lapset ja äitikin olimme pieniä muurahaisia tai leppäkertuja, mitä lie ja isä talloi ympäri lättiä savisine sorkkineen. Oltiin kaikki lujilla, sika kuitenkin meistä vähiten.
Olet tosi kummallinen kirkon jäsen ja tuolla asenteella ei taitaisi temppelisuosituksia herua, täysien kymmenysten maksaminen kyllä parantaa aina asemia ratkaisevasti.
Olen nyt kirjoitellut vuoden päivät tällä palstalla ja saanut aika paljon asioita selkiintymään itselleni myös opillisista kysymyksistä. Viimeisetkin pelkoni ja epäilykseni siitä, teinkö väärin erotessani kirkosta, ovat haihtuneet ja tällä kertaa nimen omaan opillisten kysymysten takia. Erotessani kirkosta oli päällimmäisenä vain tunne, että en saanut yhteyttä Jumalaan, en todistusta kirkosta, en voinut uskoa Mormonin kirjaan vaikka rukoilin vuosikaudet saadakseni todistuksen...
Olen saanut kokea Jumalan armon kohdallani, mutta eihän se ole minusta sen parempaa ihmistä tehnyt. Varmaan olen ollut jo lapsesta saakka niitä, joihin "sirukin uppoaa" - kovapintaisempi olisi mormoneissa ehkä kaikesta kokemastaan huolimatta ja sietäisi pahan olonsa.
Mormonismista luopuminen pudotti pohjan koko uskolta hetkeks!
Minua auttoi keskustelut ihmisten kanssa jotka olivat katolisia ja luterilaisia ja ortodokseja.
Miten he uskon kokevat ja millainen heidän jumala-käsitys on...Pikkuhiljaa tajusin ettei Jumala olekaan minulle vihainen ja itseasiassa sillä on tärkeä merkitys että olin ollut mormoni!
Kannais ehdottomasti keskustella jonkun kanssa henk.koht. noista asioista..Tämä porukka ei ole "todellinen"
Tämäkään ei liene ”kunnon” mormonin puhetta, mutta uskaltaudunpa kuitenkin kertomaan mitä minä (jäsen kaikesta huolimatta) ajattelen mormoninkirjasta ja Joseph Smithistä (suojaahan minua nimimerkki : )). Katselin menneenä sunnuntaina dokumentin 12-vuotiaasta säveltäjästä, jonka päähän oli tulvinut sinfonioita! (toisinaan kolmekin kerrallaan) 2-vuotiaasta lähtien. Nuori säveltäjä myönsi avoimesti ettei ajattele sävellyksiään eikä hallitse niitä, vaan kuulee ne valmiina teoksina mielessään ja pelkästään kopio kuulemansa. Hänen kaltaistaan ei maailma ole nähnyt 200 vuoteen.
Minä en välttämättä enää (faktoja tutkittuani) usko, että mormoninkirja on tapahtunutta historiaa, mutta uskon, että se tulvi Joseph Smithin päähän samaan tyyliin kuin sinfoniat tämän kertomani pojan aivoihin. Uskon siis, että se on ilmoitusta ja uskon, että se on totta – ei välttämättä historiallisesti totta – mutta samalla tavalla ”totta” ja ylevää kuin jokainen suuri ja kaunis sinfonia tai taideteos on totta – houkuttelen ihmistä lähemmäksi Jumalaa. … Minulle tämä funktio ei ainoastaan riitä, vaan on yllin kyllin!
Mitä Joseph Smithiin tulee, niin ajattelen, että hän saattoi kompastua kunnian ja vallanhaluun, jolloin ehkä ”kuuleminen/näkeminen” muuttuikin pelkäksi ihmismielellä järkeilyksi - ja virheitä syntyi yhdessä jos toisessakin asiassa. En tiedä – mutta näin selitän kaikki rumat outoudet itselleni.
Kunnioitan nykyisiä profeettoja uskollisina kirkonjohtajina, mutta luulen, että todellisia ”kuulijoita ja näkijöitä” Herra kutsuu hyvin, hyvin harvoin.
Olen erittäin kiinnostunut uskonnoista yleensä enkä voi kieltää etteikö myös muiden kuin mormonien opetusten ja ajatusten tutkiminen olisi auttanut minua tielläni kohti Jumalan tuntemista. Hyvän saa poimia ja nauttia ravinnokseen, kasvoipa tuo hyvä missä tahansa. Lienenkö röyhkimys, joka kerää parhaat palat joka pöydästä : ) … turvallisesti mormonina.
Taiteen historia tuntee lapsineroja, mutta Joseph Smith ei ollut sellainen. Satun olemaan alalla, jos näin voisi sanoa, tekemisissä musiikin ja taiteen kanssa yleisemminkin monella tapaa, myös kirjallisuuden. Mormonin kirjalla ei ole taiteellisia ansioita, eikä vika ole suomennoksessa, koska se on englanniksi yhtä huono. Olen pahoillani, jos loukkaan tällä jonkun kirjallista makua.
Useimmat ihmiset huomaavat musiikista, soitetaanko hyvin vai huonosti. Kirjoittamisen suhteen tämä taito on paljon harvinaisempi, mutta kriteerit ovat silti olemassa aivan kuten musiikissakin.
Siihen voi uskoa, että Smith on itse kokenut olevansa innoittuneessa tilassa, hän ei siis välttämättä huijaa vaan uskoo itsekin omaan asiaansa. Tätä voisi verrata innokkaaseen harrastelijanäyttelijään, joka vetää Hamletia kunnon paatoksella - onnistumatta silti täysin vakuuttamaan katsomoaan. Sen tietysti näkee, että yritystä on kovasti, mutta kun pitäisi osata...
Näin siis Smithin kohdalla. Kirkko lähti menemään totaalisessti pieleen hänen kuoltuaan. Jääneessä valtatyhjiössä alkoi ankara kamppailu seuraajan ja uuden profeetan paikasta ja kamppailun voitti Brigham Young. Hän oli häikäilemätön despootti ja rasisti, joka loi oman imperiuminsa sellaiseksi että se parhaiten tyydytti hänen tarpeensa ja ehdottoman vallanhalunsa. Mikäli jossain on jäljellä jotain herkan nuorukaisen "näystä", se tuskin on nykyinen MAP-kirkko. En tunne noita mormonifundamentalistisia suuntauksia, mutta sieltä etsisin. Ne tuskin tänne asti vaivautuvat sanaa julistamaan.
Minä olen saanut apua raamatusta ja muusta hengellisestä kirjallisuudesta. Myös isoäitini ja muutama ystävä ovat olleet apuna hengellisessä etsinnässäni. Tunnen myös työni kautta muutamia pappeja nimenomaan muussa kuin papin roolissa, joten kynnys keskustella heidän kanssaan hengellisistä asioista ei ole ollut liian korkea.
Mihinkään toiseen seurakuntaan en voisi mennä mormoneista "kantelemaan" - muuten kyllä huvitan tuttaviani kertomalla kokemuksiani mormonina, usein juuri karmea on tosi koomista kun siitä kääntää sen puolen esiin. Sama juttu, kun Chaplin Kultakuumeessa valmistaa nälissään itselleen ja paksulle kavrilleen kiitospäivän kalkkunaksi omat kenkänsä. Se on hauska, erityisesti rakastan kohtaa jossa vedetään jotain kengän naulaa "toivomusluuna".
En ollut edes ajatellut että Jumala on minulle vihainen. Ollessani mormoni koin aina että Jumalaa ei ole edes olemassa ja häpesin ja pelkäsin, että tämä selviää myös muille. Tunsin itseni huijariksi rukoillessani. En pystynyt uskomaan miespuoliseen ihmisen näköiseen jumalaan joka on joskus ollut ihminen (näin kirkossaoloaikanani vielä opetettiin). Ajatus jumalasta ruumiin omistavana mieshenkilönä oli minulle vastenmielinen, näitä jumalamiehiähän täytyi olla monine vaimoineen vähän joka tähdessä, hyi.
Vasta kun pystyin irrottautumaan minuun lapsena iskostetusta väärästä jumalasta tulin tuntemaan raamatun Jumalan. Se on ihan sama Jumala kuin islaminuskoisilla, hinduilla, buddhalaisilla. Sillä on vain yksi Jumala, ei monia.
Olen itsekin lukenut paljon hengellistä kirjallisuutta ja täytyy sanoa että jonkun nunnan elämänkerta pesee kirkon kauniit "krumeluuri"-puheet mennen tullen =)
Eikö sinulla sellaista tunnetta että kuitenkin "pitäisi" kuulua johonkin kirkkoon?
Minulla on sellainen tunne, koska pidän ehtoollista tärkeänä sakramenttina kuin myös kastetta jonka Kristus opetti.
Yllättävää ettet taiteen ammattilaisena ja hengellistä kirjallisuutta tutkineena ole huomannut kuinka läheltä uskonnollisuus liippaa taiteen syvintä olemusta. Enkä sano, että taide on uskontoa tai uskonto taidetta, vaan sanon; että syvän uskonnollisuuden ja taiteen olemuksen ydin on hyvin samankaltainen.
Olet toki lukenut Hessen Lasihelmipelin ja Siddharthan, sekä Rilken Elegiat ja kirjan; Hiljainen taiteen sisin, mutta huomasitko lukiessasi, että juuri elämän tarkoituksen ymmärtäminen on se ”jokin”, joka tekee taiteesta suurenmoista.
Picasson kommentti taiteen analysoimisesta ja arvostelemisesta oli mielestäni paljastavan osuva: ”ettehän te kysy linnultakaan miksi se laulaa”. Kun ihminen säteilee rohkeasti ja estoitta omaa yksilöllistä olemassaoloaan ei hänen totuuttaan eikä taidettaan tarvitse lokeroida hyväksi eikä huonoksi, se vain on.
Huomaan, että pidät minua joko naiivina tai tietämättömänä, kun sanon uskovani mormoninkirjaan … se käsitys sinulle suotakoon : )
Olet ihan oikeassa. Hengelliset ja esteettiset kokemukset ovat hyvin lähellä toisiaan. Ei kai kirkkomusiikilla, arkkitehtuurilla, hengellisellä kirjallisuudella tai edes kynttilöiden polttamisella kirkoissa olisi merkitystä, jos ne eivät pystyisi heijastelemaan jotain iankaikkisuudesta.
Mutta jokin Karl Mayn "Inkan testamentti" ei toimi minulle hengellisenä kirjallisuutena eikä edes taide-elämyksenä. Se on vaan huono kirja, vaikka on aikanaan palvellut tuhansien ahmimisikäisten nuorten lukijoiden seikkailunnälkää ihan niin kuin Enid Blytonin Viisikot, jotka nekään eivät ole korkeakirjallisuutta. Luen Mormonin kirjan samaan kategoriaan näiden kanssa. Joki Dostojevskin Idiootti tai Rikos ja rangaistus toimii sekä kirjallisuutena että oman hengellisen elämän pohdiskelun välineenä.
En minä pidä sinua mitenkään naiivina tai typeränä vaikka hengellinen kotisi on MAP-kirkossa. Koin minäkin siellä aikanaan myös paljon hyviä kohottavia hetkiä varsinkin kirkon musiikin parissa.
Tämä äiti Marian kirja ei ole elämäkerta vaan teologinen tutkielma. Sen idea on, että Jumalasta ei voida puhua muuten kuin puhumalla negaatioiden kautta - siis siitä, mitä Jumala ei ole, koska Hänen syvin olemuksensa on salattu. Palautin jo kirjan kirjastoon, enkä muista nyt sen nimeä.
Voinhan minä mennä ehtoolliselle missä kirkossa haluan, en ole kuullut että koskaan olisi ehtoollispöydästä ketään pois ajettu. Mutta kun se luterilainenkin rippikoulu jäi aikanaan käymättä siksi, että olin mormonilapsi. Kirkossa aikanaan sakramenttikokoukset eivät olleet minulle merkityksellisiä, koska en pystynyt uskomaan kirkon oppeihin ylipäätäänkään - en siis osaa kaivata ehtoollisenviettoa samalla tavoin kuin sellainen, jolle se on ollut tärkeää edes joskus.
Inka testamenttia, tai viisikoita en lukenut, mutta osaan arvella, mitä tarkoitat - Dostojevskit useammankin kerran – ja kaikkeen sanomaasi voin täysin yhtyä. – Ihan niin, ystävä hyvä.
Pohdin heijastuvatko kenties negatiiviset MAP-kirkko kokemuksesi mormoninkirjan tekstiin, niin ettei se avaudu, vai voisiko olla, että minun positiiviset kokemukseni olisivat rakentaneet itsessään puutteelliselle tekstille kantavat siivet - voi hyvinkin olla näin päin. Ihminen on merkillinen kyhäelmä : )
Hyvää alkavaa viikonloppua.