”Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan 15 ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. ”
Nämä efesolaiskirjeessä olevat Paavalin sanat puhuttelivat minua tänään miettiessäni uskonnollista kenttää Suomessa. Medioissa on ollut kirjoituksia, joissa joidenkin uskontokuntien edustajat esittävät haastattelussa syvän huolenstuneisuutensa voimakkaasta maallistumis buumista johtuen, jonka vanavedessä kristityistä tuppaa kasvamaan haaleita ja penseitä, jotka ovat menettämässä sen ensirakkauden, joka heillä alkujaan löytäessään Jeesuksen elämäänsä oli. Nyt aikamme kristityt ovat väsyneitä ja hengellisesti aliravittuja täyttääkseen kristilliset velvoitteensa seurakunnan pään Kristuksen edessä. Heidän on vaikea lukea Raamattua. Puhuminen Jumalan kanssa kahden rukouksessa on vähentynyt. Innokkuus evankelioimiseen on hieman hukassa ja väljähtänyt maistuen epämiellyttävälle kuin kauan seisonut vesi.
Tämä haalea penseys näkyy ennenkaikkea sen tälle ajallemme annetun tärkeimmän käskyn laiminlyömisenä, mistä Paavali tuossa ylhäällä olevassa lainauksessa toteaa ”.......sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. ”
Näinä lopun aikoina on tärkeämpää kuin koskaan olla ajanhermoilla kristillisten velvollisuuksiemme kanssa, jotka työtoverimme itse Herra Jeesus on jokaiselle henkilökohtaisesti antanut. Nyt on todella tärkeää jokaisen kristityn hoitaa saamansa evankelioimis tehtävä. Emme voi jos väitämme tekevämme Jeesuksen tahdon ja täyttääksemme käskyt, laiminlyödä tehtävämääräystämme, Kuinka hoidamme saamiamme talentteja on hyvä kysyä itseltään, sillä juuri siitä riippuu, onko Jeesus saapuessaan kuin varas yöllä tyytyväinen huultemme uhriin? Vaikka armo onkin suurin peruste pelastuksen saamiseen, emme voi unohtaa missään nimessä sitä, että teoillamme osoitat, että uskosi on elävää ja todellista. Usko ilman tekoja ei hyödytä sanoo Paavali suoraan kirjoituksissaan.
Olemmeko kuin se laiska orja, jonka isäntä saapuessaan heitti ulos tallistaan, koska tämä orja toisin kuin ne kaksi muuta, joiden talentti kasvoi korkoa tuli isännän viipyessä matkoillaan haaleaksi ja laiskaksi. Hän oli hedelmätön. Jeesus tänä aikana odottaa meiltä että olemme hedelmää tuottavia omien olosuhteidemme puitteissa...........teemme siis sen, minkä olosuhteidemme salliessa kykenemme tekemään.
Jeesus ei vertaa kehenkään toiseen sitä, mitä teemme hänen hyväkseen hengellisellä elopellolla. Kun annamme parhaamme niissä olosuhteissa missä olemme tällä hetkellä, voit olla varma, että uhrisi hyväksytään taivaan hovissa.
Kysymyksessä on hyvin vakava asia kristityille seurakunnille.
Nämä efesolaiskirjeessä olevat Paavalin sanat puhuttelivat minua tänään miettiessäni uskonnollista kenttää Suomessa. Medioissa on ollut kirjoituksia, joissa joidenkin uskontokuntien edustajat esittävät haastattelussa syvän huolenstuneisuutensa voimakkaasta maallistumis buumista johtuen, jonka vanavedessä kristityistä tuppaa kasvamaan haaleita ja penseitä, jotka ovat menettämässä sen ensirakkauden, joka heillä alkujaan löytäessään Jeesuksen elämäänsä oli. Nyt aikamme kristityt ovat väsyneitä ja hengellisesti aliravittuja täyttääkseen kristilliset velvoitteensa seurakunnan pään Kristuksen edessä. Heidän on vaikea lukea Raamattua. Puhuminen Jumalan kanssa kahden rukouksessa on vähentynyt. Innokkuus evankelioimiseen on hieman hukassa ja väljähtänyt maistuen epämiellyttävälle kuin kauan seisonut vesi.
Tämä haalea penseys näkyy ennenkaikkea sen tälle ajallemme annetun tärkeimmän käskyn laiminlyömisenä, mistä Paavali tuossa ylhäällä olevassa lainauksessa toteaa ”.......sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. ”
Näinä lopun aikoina on tärkeämpää kuin koskaan olla ajanhermoilla kristillisten velvollisuuksiemme kanssa, jotka työtoverimme itse Herra Jeesus on jokaiselle henkilökohtaisesti antanut. Nyt on todella tärkeää jokaisen kristityn hoitaa saamansa evankelioimis tehtävä. Emme voi jos väitämme tekevämme Jeesuksen tahdon ja täyttääksemme käskyt, laiminlyödä tehtävämääräystämme, Kuinka hoidamme saamiamme talentteja on hyvä kysyä itseltään, sillä juuri siitä riippuu, onko Jeesus saapuessaan kuin varas yöllä tyytyväinen huultemme uhriin? Vaikka armo onkin suurin peruste pelastuksen saamiseen, emme voi unohtaa missään nimessä sitä, että teoillamme osoitat, että uskosi on elävää ja todellista. Usko ilman tekoja ei hyödytä sanoo Paavali suoraan kirjoituksissaan.
Olemmeko kuin se laiska orja, jonka isäntä saapuessaan heitti ulos tallistaan, koska tämä orja toisin kuin ne kaksi muuta, joiden talentti kasvoi korkoa tuli isännän viipyessä matkoillaan haaleaksi ja laiskaksi. Hän oli hedelmätön. Jeesus tänä aikana odottaa meiltä että olemme hedelmää tuottavia omien olosuhteidemme puitteissa...........teemme siis sen, minkä olosuhteidemme salliessa kykenemme tekemään.
Jeesus ei vertaa kehenkään toiseen sitä, mitä teemme hänen hyväkseen hengellisellä elopellolla. Kun annamme parhaamme niissä olosuhteissa missä olemme tällä hetkellä, voit olla varma, että uhrisi hyväksytään taivaan hovissa.
Kysymyksessä on hyvin vakava asia kristityille seurakunnille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.