”Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheelliseksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.” JOH. 16:20
Huomenta! Nämä Jeesuksen sanat pysäyttivät minut tänä aamuna miettimään elämän realiteetteja. Kristityn elämään on luvassa itkua, valitusta ja murhetta. Ja Ikään kuin tämä kaikki ei riittäisi, samaan aikaan maailma ympärillä iloitsee.
Miksi muilla menee hyvin samalla kun itse saa kokea (omasta mielestään) ainaista murhetta ja surua? Mitä hyötyä on elää kristittynä? Suomalaiset ovat kuulemma maailman onnellisin kansa.
Katsellessa maailman iloa uskova ihminen murheinensa kokee helposti kipeästi jäävänsä ulkopuoliseksi. Tätäkö tämä on, kristityn elämä? Katsella sivusta, kun muilla menee hyvin samalla kun itsellä on murhe ja suru.
”Sulle luvannut en ruusutarhaa”, laulettiin vanhassa suomalaisessa iskelmässä.
Jeesus on totuus. Hän puhuu meille totta, vaikka se ei meitä aina miellyttäisi. Siksi Jeesus sanoi suoraan, että ”te joudutte itkemään ja valittamaan” samalla kun maailma ympärillä iloitsee. Jeesus puhui sen, mitä meidän tarvitsi kuulla, ei mitä haluaisimme kuulla. Vain siten voimme elää totuudessa.
Älä ihmettele, jos elämääsi tulee itkua ja murhetta ja jäät ulkopuoliseksi ympäröivästä ilosta. Sinä et ole osa tätä maailmaa. Kristitty ihminen ei elä siitä mikä nyt on, vaan siitä mitä on tuleva. Katso tarkkaan Jeesuksen sanoja: te tulette murheelliseksi, MUTTA TEIDÄN MURHEENNE ON MUUTTUVA ILOKSI!
Jeesus puhuu ilosta, jota maailma ei tunne, koska se ei tunne Häntä eikä siksi kykene käsittämään iloa, josta tässä puhutaan. Jeesus sanoo: ”…teillä on nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” (j.22)
Kun saamme nähdä Jeesuksen, kaikki murhe väistyy ja sitä iloa ei silloin meiltä voida ottaa pois. Sen rinnalla kaikki kokemamme itku, valitus ja murhe kalpenevat.
Niin kauan kuin katsomme ympärillämme olevaa maailmaa ja vertaamme omia olosuhteitamme siihen, kuinka toisilla menee paremmin, orientoimme elämämme väärin. Elämme vääristä lähtökohdista käsin.
PSALMIN KIRJOITTAJA (Psalmi 73) kuvailee näitä samoja tuntoja osuvasti. Hän katseli jumalattomien menestystä, kuinka he ovat vahvoja ja vaivoista vapaita. ”Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskaa, eikä heitä vaivata niin kuin muita ihmisiä … he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti” hän kirjoitti (j.5, 12). Tätä katsellessa psalmin kirjoittajassa kaiken lisäksi nousi kateus ja hän ajatteli, että on itse ihan turhaan elänyt Jumalalle pitäen sydämensä puhtaana, kun häntä itseään kuitenkin ”vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta” (jj. 13–14).
Psalmin kirjoittaja pohdiskeli omaa reaktiotaan näin: ”Kun minun sydämeni katkeroitui ja munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön, enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.” (jj. 21–22). Tämä on minusta omalla tavallaan yksi Raamatun hauskimmista jakeista. Olin kuin nauta.
Psalmin kirjoittajan ajatuksen muuttuivat hänen päästyään "sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.” (j. 17). He suistuvat lopulta ikuiseen tuhoon ja heidän ilonsa on muuttuva murheeksi ja suruksi (Jaak. 4:9).
Aika ajoin saan muistuttaa itseäni: Pasi, älä ole nauta! On turha kadehtia jumalattomia, joilla näyttää menevän paremmin kuin itsellä. On väärin kristittynä vertailla omaa elämäänsä jumalattomien ihmisten onneen. Miksi?
Meidän onnemme ja ilomme ei kumpua tästä maailmasta, eikä se perustu tähän maailmaan. Meidän murheemme on muuttuva iloksi, jota ei oteta pois! Kristittynä meidän tulee orientoida elämämme sen mukaan mikä meitä odottaa, eikä sen mukaan miltä elämässämme tai ympärillämme nyt näyttää.
Psalmi 73 päättyy tuttuihin sanoihin: ”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (jj. 26–28).
Elä lähellä Jumalaa. Siinä on sinun onnesi nyt ja iankaikkisesti. Kun kateus ympärillä olevien menestystä kohtaan nousee, sano itsellesi tämä tunnussana: Ammuuh!
Siunausta alkavaan viikkoosi.
Pasi Turunen PATMOS Ry Toiminnan johtaja
Huomenta! Nämä Jeesuksen sanat pysäyttivät minut tänä aamuna miettimään elämän realiteetteja. Kristityn elämään on luvassa itkua, valitusta ja murhetta. Ja Ikään kuin tämä kaikki ei riittäisi, samaan aikaan maailma ympärillä iloitsee.
Miksi muilla menee hyvin samalla kun itse saa kokea (omasta mielestään) ainaista murhetta ja surua? Mitä hyötyä on elää kristittynä? Suomalaiset ovat kuulemma maailman onnellisin kansa.
Katsellessa maailman iloa uskova ihminen murheinensa kokee helposti kipeästi jäävänsä ulkopuoliseksi. Tätäkö tämä on, kristityn elämä? Katsella sivusta, kun muilla menee hyvin samalla kun itsellä on murhe ja suru.
”Sulle luvannut en ruusutarhaa”, laulettiin vanhassa suomalaisessa iskelmässä.
Jeesus on totuus. Hän puhuu meille totta, vaikka se ei meitä aina miellyttäisi. Siksi Jeesus sanoi suoraan, että ”te joudutte itkemään ja valittamaan” samalla kun maailma ympärillä iloitsee. Jeesus puhui sen, mitä meidän tarvitsi kuulla, ei mitä haluaisimme kuulla. Vain siten voimme elää totuudessa.
Älä ihmettele, jos elämääsi tulee itkua ja murhetta ja jäät ulkopuoliseksi ympäröivästä ilosta. Sinä et ole osa tätä maailmaa. Kristitty ihminen ei elä siitä mikä nyt on, vaan siitä mitä on tuleva. Katso tarkkaan Jeesuksen sanoja: te tulette murheelliseksi, MUTTA TEIDÄN MURHEENNE ON MUUTTUVA ILOKSI!
Jeesus puhuu ilosta, jota maailma ei tunne, koska se ei tunne Häntä eikä siksi kykene käsittämään iloa, josta tässä puhutaan. Jeesus sanoo: ”…teillä on nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” (j.22)
Kun saamme nähdä Jeesuksen, kaikki murhe väistyy ja sitä iloa ei silloin meiltä voida ottaa pois. Sen rinnalla kaikki kokemamme itku, valitus ja murhe kalpenevat.
Niin kauan kuin katsomme ympärillämme olevaa maailmaa ja vertaamme omia olosuhteitamme siihen, kuinka toisilla menee paremmin, orientoimme elämämme väärin. Elämme vääristä lähtökohdista käsin.
PSALMIN KIRJOITTAJA (Psalmi 73) kuvailee näitä samoja tuntoja osuvasti. Hän katseli jumalattomien menestystä, kuinka he ovat vahvoja ja vaivoista vapaita. ”Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskaa, eikä heitä vaivata niin kuin muita ihmisiä … he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti” hän kirjoitti (j.5, 12). Tätä katsellessa psalmin kirjoittajassa kaiken lisäksi nousi kateus ja hän ajatteli, että on itse ihan turhaan elänyt Jumalalle pitäen sydämensä puhtaana, kun häntä itseään kuitenkin ”vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta” (jj. 13–14).
Psalmin kirjoittaja pohdiskeli omaa reaktiotaan näin: ”Kun minun sydämeni katkeroitui ja munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön, enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.” (jj. 21–22). Tämä on minusta omalla tavallaan yksi Raamatun hauskimmista jakeista. Olin kuin nauta.
Psalmin kirjoittajan ajatuksen muuttuivat hänen päästyään "sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.” (j. 17). He suistuvat lopulta ikuiseen tuhoon ja heidän ilonsa on muuttuva murheeksi ja suruksi (Jaak. 4:9).
Aika ajoin saan muistuttaa itseäni: Pasi, älä ole nauta! On turha kadehtia jumalattomia, joilla näyttää menevän paremmin kuin itsellä. On väärin kristittynä vertailla omaa elämäänsä jumalattomien ihmisten onneen. Miksi?
Meidän onnemme ja ilomme ei kumpua tästä maailmasta, eikä se perustu tähän maailmaan. Meidän murheemme on muuttuva iloksi, jota ei oteta pois! Kristittynä meidän tulee orientoida elämämme sen mukaan mikä meitä odottaa, eikä sen mukaan miltä elämässämme tai ympärillämme nyt näyttää.
Psalmi 73 päättyy tuttuihin sanoihin: ”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (jj. 26–28).
Elä lähellä Jumalaa. Siinä on sinun onnesi nyt ja iankaikkisesti. Kun kateus ympärillä olevien menestystä kohtaan nousee, sano itsellesi tämä tunnussana: Ammuuh!
Siunausta alkavaan viikkoosi.
Pasi Turunen PATMOS Ry Toiminnan johtaja
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.