vaivaa suunnattomasti!!! Veljeni äkillisestä ja yllättävästä kuolemasta tulee kuluneeksi kohta kaksi vuotta.Ikävä on kamala, hänen kuvat on minulla olohuoneessa omalla tasolla joita kukaan muu ei saa koskea. Hautausmaalla haudalla kävimme hautajaisten jälkeen joka päivä, varmaan noin puolisen vuotta, mutta nyt sekin on jäänyt. Matka sinne ei ole pitkä. Omatunto jyskyttääkin nyt siitä että kun siellä ei ole tullut käytyä kuin viimeksi pääsiäisenä!!! Mahtaako veli ajatella minusta pahaa...? Katselen hänen kuviaan joka ilta ja mietin häntä. Tietääkö hän sen?
Nyt kun tapahtunutta miettii ja sitä kuinka veli kuoli, niin tuntuu kuin se kaikki, että sain nauttia pikkuveljeni seurasta 18 vuotta, olikin unta. Että minulla ei olekaan koskaan ollut pikkuveljeä. Hänen kuoleman jälkeen saimme kriisiapua, mutta siinäkin käsiteltiin vaan Hänen kuolemaansa ja sitä sen jälkeistä elämää...
Paikkakuntani on aikas pieni ja jokainen varmaan tietää kuinka hän kuoli, ja varmaan siitä on jokainen muokannut oman versionsa ja kertonut sitä eteenpäin...ihmiset tuijottaa vieläkin!!!
Nyt kun tapahtunutta miettii ja sitä kuinka veli kuoli, niin tuntuu kuin se kaikki, että sain nauttia pikkuveljeni seurasta 18 vuotta, olikin unta. Että minulla ei olekaan koskaan ollut pikkuveljeä. Hänen kuoleman jälkeen saimme kriisiapua, mutta siinäkin käsiteltiin vaan Hänen kuolemaansa ja sitä sen jälkeistä elämää...
Paikkakuntani on aikas pieni ja jokainen varmaan tietää kuinka hän kuoli, ja varmaan siitä on jokainen muokannut oman versionsa ja kertonut sitä eteenpäin...ihmiset tuijottaa vieläkin!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuijottelullaan,, ihminen kun on luonteeltaan utelias. Älä siitä välitä, sinä olet sinä ja se mitä veljellesi on tapahtunut ei ole ollut sinun määräysvallassasi. Kulje vain ihan omana itsenäsi, voivathan he ajatella, että tuossa menee kivannäköinen nuori. Ja jos jollain on asiaa niin tulee varmasti juttusillasi. Ja jos tilanne on häiritsevä, niin vaihda kaupunkia, jos mahdollista. Tuskin veljesi pahastuu, vaikka et haudalla jatkuvasti käykään, sinähän kuljetat häntä mukanasi, sydämessäsi. Voit ajatella häntä, siellä missä olet, hauta on vain symbooli.Jaksamista ja voimia sinulle!
Halusin nyt vastata sinulle. Oma veljeni kuoli maaliskuussa ja olen hänen haudallaan käynyt kerran uurnan laskunjälkeen. Se on viimeinen lepopaikka, mutta siellä ei niinkään pysty muistelemaan veljeä...ei minulle ainakaan tullut mitään muistoja mieleen, vaan se kamala tunne, että tämä on totisinta totta ja että meidän yhteinen polku johti sinne, hautausmaalle.
En usko, että oma veljeni nyt pahaksi ottaisi vaikka en hänen haudallaan käy, sillä enemmän hän on sydämessäni ja siellä on minulla hänelle oma "hautuumaa" ja se on paljon kauniimpi kuin oikea.
Tuo, että sinusta tuntuu, ettei veljeä olisi koskaan ollutkaan...minulla on ihan samanlainen olo välillä. Aivan kuin se olisi ollut vain huijausta ja nyt pila olisi paljastettu, tai että olisin vain kuvitellut kaiken...
Joskus minusta tuntuu, ettei hän oikeasti edes kuollut vaan on viellä siellä, missä viimeiset päivät eli...voin kuvitella miten hän istuu selkä kyyryssä sänkynsä päällä ja räpeltää kannettavaa cd:soitintaan, laukoo jotain pöllöjä vitsejä huonetoverilleen ja raapii välillä päätänsä hymyilen vinosti ja naurahtaen...
Tosin, jos hän olisi elossa, ei hän enään siellä asuisi, vaan omassa kodissaan...
Jotenkin itsestäni tuntuu, kuin joku olisi pettänyt minut tai minä jonkun. Ihan kuin olisi julman pilan kohteena...
Ja yhä viellä minä ihmettelen, miten joku voi yhtä'äkkiä hävitä maailmasta, kuin ei olisi koskaan täällä ollutkaan...
Hautausmaa on enemmänkin paikka, jonne ihmsten ruumiit säilötään, jossa ne maatuvat ja osallistuvat siten elämän kiertokulkuun. Se missä veljesi on ja elää, on ne muistot joita sinulla on, rakkaudessa jota tunnet, etkä tarvitse hautakiveä siihen, että saat "yhteyden" veljeesi.
Voimia sinulle hirveästi!
Viimeiseen kappaleeseen oli sisällytetty kaikki oleellinen.
Juuri noin asiat on.
Jaksamisia teille kaikille.