Johannes Seppälä on suomentanut vanhan teoksen , joka sisältää Kyrillos Jerusalemilaisen kirjoituksia vanhoista katekeeseista. Kyrillos oli Jerusalemin piispana vuosina 350-386 ja hän eli ehkäpä merkittävimäpänä aikana kristinuskon murrosvaiheessa, jolloin syntyvä kirkko muodosti oppirakenteensa ja oli monenlaisten ristiriitojen riivaama. Eri kirkkoisät taistelivat keskenään oppikäsityksistään ja Kyrilloskin joutui pakenemaan Jerusalemista kolme kertaa, kun hänen pahin vastustajansa Kesarean piispa yritti saada jalansijaa areiolaiselle käsitykselle Kristuksen olemuksesta ja halusi tehdä Kesareasta hengellistä keskusta Pyhään maahan
Kun Kyrillos valittiin piispaksi, oli Jerusalemin seurakunta syvässä alennustilassa, kun kaikenlaiset synnit rehoittivat seurakuntalaisten keskuudessa. Kyrillos alkoi tarmokkaassti "puhdistaa" seurakuntaa ja kirjoitti ohjekirjoja kristillisestä elämästä.
Nuo kirkon oppiriidat loppuivat, kun keisari Konstantinus Suuri kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen v 325 jKr, joka paalutti syntyvän kirkon tärkeimmät opinkappaleet. Kristillisestä kirkosta tuli valtionkirkko, joka myöhemmin alkoi vainota niitä, joilla oli erilainen uskonkäsitys.
Kyrillos oli syntynyt kristittyyn perheeseen ja hän vietti askeettista ja nöyrää elämää ja hänet vihittiin diakooniksi jo hyvin nuorena.
Jerusalemin piispa Maksimoksen kuoleman jälkeen Kylrillos valittiin piispaksi.
Hän kirjoitti useita katekeeseja, joissa hän antoi ohjeita niille, jotka halusivat liittyä kirkkoon, eli katekumeeneille.
Ohjeet olivat ankarat. Katekumeenien täytyi olla 40 päivää ennen kastettaan tiukassa opetuksessa jolloin katekumeenille opetettiin kristinuskon keskeisiä asioita.
Kyrillos painotti ristinmerkin tekemistä ja se oli kristityn ulkoinen turva ja suoja.
Kyrilloksen aikana kirkolla oli jo vakiintunut kastekäytäntö ja vielä tuossa vaiheessa ei lapsikaste ollut yleisessä käytössä. Kastetta edeltävä opetus oli tärkeässä asemassa ja kastetapahtuma ajoitettiin usein pääsiäiseen.
Kastettavan oli paastottava ennen toimitusta, tunnustettava uskonsa, ja kiellettävä saatana. Kastettava upotettiin kolme kertaa elävään veteen ja hänet voideltiin öljyllä.
Sen jälkeen hänet otettiin kirkon ehtoollisyhteyteen rauhan suudelmalla.
Kirkoissa oli jo kehittynyt tuo rituaalinen kastekäytäntö, joka toistui lähes kaikissa kristillisissä kirkoissa ja se noudatti tarkasti tuota ennaltalaadittua järjestystä.
Kun Kyrillos valittiin piispaksi, oli Jerusalemin seurakunta syvässä alennustilassa, kun kaikenlaiset synnit rehoittivat seurakuntalaisten keskuudessa. Kyrillos alkoi tarmokkaassti "puhdistaa" seurakuntaa ja kirjoitti ohjekirjoja kristillisestä elämästä.
Nuo kirkon oppiriidat loppuivat, kun keisari Konstantinus Suuri kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen v 325 jKr, joka paalutti syntyvän kirkon tärkeimmät opinkappaleet. Kristillisestä kirkosta tuli valtionkirkko, joka myöhemmin alkoi vainota niitä, joilla oli erilainen uskonkäsitys.
Kyrillos oli syntynyt kristittyyn perheeseen ja hän vietti askeettista ja nöyrää elämää ja hänet vihittiin diakooniksi jo hyvin nuorena.
Jerusalemin piispa Maksimoksen kuoleman jälkeen Kylrillos valittiin piispaksi.
Hän kirjoitti useita katekeeseja, joissa hän antoi ohjeita niille, jotka halusivat liittyä kirkkoon, eli katekumeeneille.
Ohjeet olivat ankarat. Katekumeenien täytyi olla 40 päivää ennen kastettaan tiukassa opetuksessa jolloin katekumeenille opetettiin kristinuskon keskeisiä asioita.
Kyrillos painotti ristinmerkin tekemistä ja se oli kristityn ulkoinen turva ja suoja.
Kyrilloksen aikana kirkolla oli jo vakiintunut kastekäytäntö ja vielä tuossa vaiheessa ei lapsikaste ollut yleisessä käytössä. Kastetta edeltävä opetus oli tärkeässä asemassa ja kastetapahtuma ajoitettiin usein pääsiäiseen.
Kastettavan oli paastottava ennen toimitusta, tunnustettava uskonsa, ja kiellettävä saatana. Kastettava upotettiin kolme kertaa elävään veteen ja hänet voideltiin öljyllä.
Sen jälkeen hänet otettiin kirkon ehtoollisyhteyteen rauhan suudelmalla.
Kirkoissa oli jo kehittynyt tuo rituaalinen kastekäytäntö, joka toistui lähes kaikissa kristillisissä kirkoissa ja se noudatti tarkasti tuota ennaltalaadittua järjestystä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Respekti mies. Kyrillos Jerusalemilainen oli arvostettu varhaisen kirkon teologi ja Jerusalemin patriarkka vuosina 350-386. Kaikki kristilliset kirkkokunnat pitävät häntä pidetään pyhänä mutta katolinen kirkko pitää Kyrillosta katolisen kirkon perustajana.
Kyrillos muun muassa opetti:
"Jos koskaan vierailet kaupungeissa, älä kysy yksinkertaisesti, missä Herran huone on, sillä muut, jumalattomien lahkot, yrittävät kutsua luoliaan Herran huoneiksi, älkääkä kysykö pelkästään, missä kirkko on, vaan missä katolinen kirkko on. Sillä tämä on pyhän kirkon erityinen nimi, meidän kaikkien äiti, joka on Herramme Jeesuksen Kristuksen morsian."
Piispa Maksimos II vihki Kyrilloksen papiksi vuonna 343 ja hänet valittiin Jerusalemin piispaksi joko vuonna 349 tai 350. Virkansa aikana Kyrillos osallistui Konstantinopolin ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen vuonna 381.
Acacius oli Eusebiuksem oppilas, koulukuntaa ja seuraaja. Tässä tulee siksi huomata, että myös Eusebius oli harhaoppinen ja kirkon luopio eikä Eusebiusta pidetä sen vuoksi pyhänä. Eusebius toimi Kesarean piispana yhdessä Pamphiluksen kanssa ennen kuin Acaciuksesta tuli kaupungin piispa. Kesareasta tuli harhaopin pesä minkä vuoksi kaupunki tuhottiin eikä sitä enää asutettu ja rakennettu uudelleen. Sekä Eusebius, Pamphilus että Acacius olivat areolaisuuden kannattajia ja moni myöhempi kirkkohistoria on sen vuoksi jättänyt heidän nimensä kokonaan pois myöhemmistä kirkkohistorioista.
Harhaoppisiin areiolaisiin voitaisiin myös laskea Origenes ja Hieronymus sekä likipitäen kaikki jotka tulivat opiskelemaan Kesarea Maritiman teologiseen kirjastoon joka koostui 30 000 Origeneen ja Pamphiluksen keräämästä kristillisestä kirjoituksesta joista osa oli harhaoppisiin apogryfikirjoja kuten esim. Hebrealaisten evankeliumi, Nasarealaisten evankeliumi, Ebioniittien evankeliumi ja Aramealainen Matteuksen evankeliumi joiden sisältö poikkesi suuresti kanonisoitujen evankeliumien teksteistä muun muassa siten että ne esittivät Jeesuksen tavallisena ihmisenä ja Jumalan luomana, mutta eivät itse Jumalana itsenään vaan vähättelivät Jeesuksen jumaluutta.
Kyrillos Jerusalemilaisen aikana ei lapsikaste ollut vielä käytössä, joten sekin todistaa, että alkuseurakunnassakaan ei kastettu lapsia.
Miksi tämä totuus on joidenkin niin mahdotonta uskoa?
" katolinen kirkko pitää Kyrillosta katolisen kirkon perustajana."
Miksi katolinen kirkko ylläpitää lapsikastekäytäntöä, vaikka Kyrillos oli sitä vastaan?
No katsos kun vähemmällä vaivalla pääsee, kun liittää ihmistaimet kirkon jäseneksi jo silloin, kun nämä eivät pysty panemaan hanttiin.
Se on käytännöllistä ja halpaa.
Miksihän luterilaiset eivät kommentoi edellistä väitettä?
Pelkäävätköhän he, että lut kirkon käyttämä vauvakaste paljastuukin keskiaikaiseksi huijaukseksi?
Kyrillos Jerusalemilaisen aikana ei vielä kastettu vauvoja ja Kyrillos eli sentään jo 300 jKr.