Tässä illan ratoksi silmästä, hyvät viikonloput:
Silmämunaa ympäröivä kovakalvo muuttuu etupuolella läpinäkyväksi sarveiskalvoksi. Sen takana ovat etukammio, värikalvo, mustuainen, mykiö ja takakammio. Mustuainen on itse asiassa värikalvossa oleva reikä, joka toimii kameran himmentimen tavoin. Sekä kameran objektiivia vastaava mykiö että mustuainen säätyvät automaattisesti valaistuksen ja kohteen etäisyyden mukaan. Etu- ja takakammio ovat täynnä kirkasta nestettä, joka osaksi pitää silmää jännittyneenä, huuhtelee mykiötä ja huolehtii sen ravitsemuksesta. Ulkopuolisesta puhdistuksesta huolehtivat silmäluomi ja kyynelrauhasen erittämä kyynelneste. "Biologisissa linsseissä voi olla satoja tuhansia ohuita kerroksia, joilla on eri tiheys. Kerrokset muodostavat hiljalleen muuttuvan tiheysprofiilin, joka auttaa fokusoimaan valoa. Ihmisen silmä rakentuu 22 000 kerroksesta." (Nature, 4.12.04)
Valon nopeudella
Verkkokalvon toiminta perustuu äärettömän nopeisiin ja herkkiin kemiallisiin ja sähköisiin reaktioihin. Tutkijat ovat saaneet selville, että kun valo osuu sauvan ja tapin sisällä oleviin rodop-siinimolekyyleihin, ne alkavat väräh-dellä nopeasti ja asettuvat uuteen muotoon. Tämä liike-energia ohjaa näköreaktiota eteenpäin. Koko reaktio kestää vain noin 200 femtosekuntia eli sekunnin miljardisosan miljoonasosaa. Se on yksi nopeimmista valokemiallisista ilmiöistä, joita luonnossa on havaittu.6 Tutkijat ovat pitkään yrittäneet selvittää sitä, miten on mahdollista, että näköaistimus on aivoissamme samaan aikaan kun itse tapahtuma etenee - siis ilman viivettä. On mitattu, että sinä aikana - kun valonsäde menee silmän aukosta sisään, osuu aistinsoluun, joka muuttaa aistimuksen kemialliseen muotoon ja välittää sen edelleen sähköisenä impulssina aivoihin ja siellä edelleen muuttuen kemialliseen muotoon ja näköaistimukseksi - valo etenee n. 20 cm. Toiminta silmässä etenee siis valon nopeudella. Eikö tämä ole ihme? Mutta ennen kuin valonsäde pääsee verkkokalvolle on täytynyt tapahtua paljon rakenteellisia ja toiminnallisia valmisteluja
Kambrikauden trilobiiteillä(kambrikausi noin "542-490 mjv." sitten) on jo todella hienorakenteinen silmä ja niitäkin on tutkittu koska on löytynyt hyvin säilyneenä.
Trilobiitin silmät toimivat aivan kuten nykyisillä vastaavilla eläimillä,trilobiitin silmät ovat äärettömän monimutkaiset ja tehokkaat. Ne ovat rakentuneet tusinasta pienestä putkesta, joiden suuntaus on tarkka siten, että näkymä käsittää lähes koko ympäristön.Niissä on linssit, jotka ovat rakentuneet niin, että ne täsmällisesti toisiinsa kytkettyinä antavat oikean näköhavainnon.
Valon sähkömagneettinen olemus:
Näkyvä valo on sähkömagneettista säteilyä, joka on poikittaista aaltoliikettä. Se ei tarvitse väliainetta etenemiseensä ja se kuljettaa energiaa kuten mikä tahansa muukin aaltoliike. Eräiden aallonpituuksien energia on sellaista, että ihminen kykenee havaitsemaan sen.
Ihminen tuntee lämpönä säteilyn, jonka aallonpituus on alle 1 mm, mutta vähintään 700 nm. Lämpösäteilyä kutsutaan usein myös infrapunasäteilyksi.
Ihmissilmä kykenee näkemään sähkömagneettisen säteilyn, jonka aallonpituus ilmassa on 400-700 nm. Tätä aluetta kutsutaan näkyvän valon alueeksi.
Näkyvää valoa aallonpituudeltaan lyhyempää säteilyä kutsutaan ultraviolettisäteilyksi. Sen vaikutuksesta iho ruskettuu ja iholle kehittyy myös eräitä vitamiineja. Ultraviolettisäteilyä pidetään vaarallisena silmille ja suurina määrinä myös iholle. Yleisesti kaikki näkyvää valoa lyhyempi säteily on jossain määrin vahingollista ihmiselle. Ultraviolettisäteilyä lyhyempää säteilyä ovat röntgensäteily ja gammasäteily. Röntgensäteilyn arkipäiväisin käyttötarkoitus on lääketieteessä. Gammasäteily on ydinsäteilyä, joka syntyy aineen atomin hajotessa.
Silmä vastaa kaksoisväri videokameraa, se ottaa vastaan 1000 miljoonaa fotonia sekunnissa, aivoissa signaalista muodostuu väri-stereokuva. Silmässä on tehokkaat jäähdytys järjestelmät, jotka estävät silmän palamasta karrelle. Myös puhdistus hoituu automaattisesti ja koko järkestelmä toimii vieläpä kaurapuurolla ;). Kaiken tämän rakennus ohjeet ja käyttöohjeet löytyvät nuppineulaa pienemmästä tilasta jokaisen meidän perimämolekyyli DNA:sta.
Mikä on tämän valoonreakoivan solun syntymisen mekanismi ja miten sillä "nähdään", mikä on evopolku kaikkiin olemassa oleviin silmiin mekanismi?
Päinvastaista kyllä tapahtuu, kuten luolakalan sokeus(devoluutiota).
Kyllä ihmisen ihosolutkin reakoivat valoon, mutta ei niillä ole taipumusta muodostaa näköä.
Iho on ihmisen suurin elin, aikuisella sen pinta-ala on n. 2 neliömetriä. Sitä ajatellaan helposti vain eräänlaisena suojakuorena, mutta sillä on muitakin tärkeitä tehtäviä. Se osallistuu mm. kehon suola-ja nestetasapainon säätelyyn, suojaa liialta lämmöltä ja kylmyydeltä, varjelee sisäelimiä kolhuilta ja vahingollisilta mikrobeilta. Tuntoherkkyytensä avulla se 'tarkkailee' ympäristön tilaa ja varoittaa kivun avulla vaaroista. Se osaa myös itse korjata pienet vauriot.
Esim. Kasvit muuttavat fotosynteesissä (ei kehittynyt) käyttökelpoisesta näkyvästä valostakin vain noin 1-2 % pyydystetään klorofylliin, lehtivihreämolekyyleihin. Siellä se sidotaan kemialliseksi energiaksi vedestä ja hiilidioksidista muodostettuihin sokerimolekyyleihin.
Auringon säteilyenergia muutetaan kemialliseksi energiaksi sanotaan yhteyttämiseksi eli fotosynteesiksi. Raaka-aineinaan fotosynteesi käyttää hiilidioksidia ja vettä. Koska reaktio edellyttää runsasta entsyymitoimintaa, tarvitaan myös ravinteita. Samalla, kun sokeria syntyy, vapautuu sivutuotteena happea. Ja kasvit ovat ravintona eläimille.
Dawkinsin ohjelma, joka simuloi silmän linssin rakentumisen mutaatio valinta mekanismilla, on sumutusta, koska se tietää mikä on lopputulos(tähähän ei luonto voi etukäteen tietää), joten ohjelma lukitsee aina oikean aminohapon kun se tulee kohdalle, kunnes oikea sekvenssi on valmis. Muutamassa tuhannessa vuodessa tapahtunut kehitys ei ole realistinen, kyseessä on vain evomatematiikkaa. Ei tällaista tapahdu vallitsevien kemian- ja fysiikanlakien alaisuudessa.
(Ohjelmasta oli juttua mm.Phillip E. Johnsonin kirjassa Evoluution maailmankuva)
Silmiäkin on erilaisia, kokosia, varustettuna, eri tarkkuuksilla erilaisilla ominaisuuksilla(esim. kissan yö-näkö)
Kotivideoita?
Ihmisen silmää kutsutaan kamerasilmäksi. Nimestä videokamerasilmä saamme ehkä vielä paremman kuvan asiaintilasta. Elokuva perustuu keksintöön, että ihmisen aivot laskevat ja käsittävät tiheästi vaihtuvat kuvat katkeamattomaksi tapahtumaketjuksi. Kun videossa on kuvia enemmän kuin 16 kappaletta sekunnissa, emme havaitse katkoksia. (Uusimmat TV:t tosin toimivat sadan hertsin taajuudella, jolloin kuvan särinä vähenee.) Kuitenkin maailma valkokankaan ulkopuolellakin on teknisesti vain elokuvaa. Silmämme ainoastaan räpsivät kuvia huomattavasti nopemmin.
Monitoreja?
Hyönteisten silmät toimivat samalla periaatteella kuin laajatuumaiset televisiot: pienellä resoluutiolla ja suurella tehokkuudella. Petolintujen silmäthän toimivat juuri päinvastoin. Liikkuvat mediat mainostavat piilolinssejä valkopäämerikotkan siivellä: ”Näe lähelle ja kauas”. Kotkan silmä toimii todellakin toisaalta kuin kaukoputki, mutta sillä näkee samanaikaisesti myös lähelle. Moderni sota käydään kuulemma öisin, mikä luo tarpeen pimeänäkölaitteille. Pöllökin käyttää saalistuksessaan hyväksi pimeyden tuomaa kömpelyyttä. Pöllön silmät ovat jonkinlaiset heikoille infrapuna-aalloille säädetyt lämpökamerat.
Silmälinssi ID-signaalina
Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat rakentaneet mustekalan silmää muistuttavan linssin, joka koostuu sadoista tuhansista muovikerroksista. Kerroslinssi saattaa hyvinkin tietää optista vallankumousta. Perinteiset linssit on muotoiltu kaareviksi niin, että ne fokusoivat valon yhteen paikkaan: mitä vahvempi linssi, sitä kaarevampi pinta. Siksi vahvoista linsseistä tulee paksuja ja painavia. Silmien luonnolliset linssit sen sijaan rakentuvat eri tiheyttä olevista kerroksista, jotka ohjaavat valon taittumista. Valo näet taittuu (ja heijastuu), kun se siirtyy tiheämmästä aineesta harvempaan tai päinvastoin: taittuminen on sitä voimakkaampaa, mitä suurempi tiheysero aineilla on. Niinpä esimerkiksi täysin tasainen pinta, jonka tiheys muuttuu reunoja kohti, voi fokusoida valon yhteen pisteeseen samalla tavalla kuin kaareva linssi.
Biologisissa linsseissä voi olla satoja tuhansia ohuita kerroksia, joilla on eri tiheys. Kerrokset muodostavat hiljalleen muuttuvan tiheysprofiilin, joka auttaa fokusoimaan valoa. Ihmisen silmä rakentuu 22 000 kerroksesta. Vesieläimet tarvitsevat maaeläimiä voimakkaammat linssit, sillä veden tiheys on suurempi kuin ilman. Esimerkiksi mustekalan silmä fokusoi valoa viisi kertaa voimakkaammin kuin ihmissilmä. Niinpä Eric Baerin tutkimusryhmä, joka toimii Case Western yliopistossa Ohiossa, päätti matkia mustekalan silmää. Ryhmä valmisti 50 mikrometrin (metrin miljoonasosan) paksuisia muovikalvoja, joissa on noin 6 000 ohutta nanokerrosta (metrin mijardisosan paksuista kerrosta).
Nanokerrokset valmistettiin kahdesta muovista, joilla on eri tiheys. Vaihtelemalla eri muovia olevien kerrosten määrää ja järjestystä tutkijat valmistivat sata erilaista muovikalvoa. Kalvot järjestettiin pinoon niin, että seuraavan taitekerroin erosi edellisen taitekertoimesta prosentilla. Kun kerrosmateriaali muotoiltiin palloksi, se fokusoi valoa yhtä hyvin kuin mustekalan silmä.
Tutkimusryhmä uskoo pystyvänsä tekemään samalla menetelmällä paljon voimakkaampiakin linssejä, kertoo Baerin innostuksesta: ”Pystymme tekemään kalvoja millä tahansa taitekertoimella.” Baer on jo ehtinyt tehdä itselleen sopivat silmälasit nanokerroksista. Linssit ovat yhtä hyvät kuin kaupasta ostetut, mutta täysin tasaiset. Tasaisuuden lisäksi kerroslinssin vahva puoli on muunneltavuus. Sen fokus muuttuu helposti vaihtelemalla nanokerrosten keskinäistä sijaintia ja laatua. Seuraavaksi tutkijat yrittävät valmistaa linssin joustavasta muovista niin, että fokusta voisi muuttaa puristamalla. Näin saataisiin kevyt ja suhteellisen halpa linssi, jonka fokusta voidaan kaukosäätää. ( Nature, verkkosivu 4.12.04, Tiede-lehti, verkkosivu 15.12.2004)
Sattumalta silmäksi
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/10.htm
Näköaisti
http://www.qnet.fi/mpeltonen/nakeminen.htm
Siinä taisi tulla hieman asiaa ;P
...Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?...
(Ps. 97: 8-11.)
Silmämunaa ympäröivä kovakalvo muuttuu etupuolella läpinäkyväksi sarveiskalvoksi. Sen takana ovat etukammio, värikalvo, mustuainen, mykiö ja takakammio. Mustuainen on itse asiassa värikalvossa oleva reikä, joka toimii kameran himmentimen tavoin. Sekä kameran objektiivia vastaava mykiö että mustuainen säätyvät automaattisesti valaistuksen ja kohteen etäisyyden mukaan. Etu- ja takakammio ovat täynnä kirkasta nestettä, joka osaksi pitää silmää jännittyneenä, huuhtelee mykiötä ja huolehtii sen ravitsemuksesta. Ulkopuolisesta puhdistuksesta huolehtivat silmäluomi ja kyynelrauhasen erittämä kyynelneste. "Biologisissa linsseissä voi olla satoja tuhansia ohuita kerroksia, joilla on eri tiheys. Kerrokset muodostavat hiljalleen muuttuvan tiheysprofiilin, joka auttaa fokusoimaan valoa. Ihmisen silmä rakentuu 22 000 kerroksesta." (Nature, 4.12.04)
Valon nopeudella
Verkkokalvon toiminta perustuu äärettömän nopeisiin ja herkkiin kemiallisiin ja sähköisiin reaktioihin. Tutkijat ovat saaneet selville, että kun valo osuu sauvan ja tapin sisällä oleviin rodop-siinimolekyyleihin, ne alkavat väräh-dellä nopeasti ja asettuvat uuteen muotoon. Tämä liike-energia ohjaa näköreaktiota eteenpäin. Koko reaktio kestää vain noin 200 femtosekuntia eli sekunnin miljardisosan miljoonasosaa. Se on yksi nopeimmista valokemiallisista ilmiöistä, joita luonnossa on havaittu.6 Tutkijat ovat pitkään yrittäneet selvittää sitä, miten on mahdollista, että näköaistimus on aivoissamme samaan aikaan kun itse tapahtuma etenee - siis ilman viivettä. On mitattu, että sinä aikana - kun valonsäde menee silmän aukosta sisään, osuu aistinsoluun, joka muuttaa aistimuksen kemialliseen muotoon ja välittää sen edelleen sähköisenä impulssina aivoihin ja siellä edelleen muuttuen kemialliseen muotoon ja näköaistimukseksi - valo etenee n. 20 cm. Toiminta silmässä etenee siis valon nopeudella. Eikö tämä ole ihme? Mutta ennen kuin valonsäde pääsee verkkokalvolle on täytynyt tapahtua paljon rakenteellisia ja toiminnallisia valmisteluja
Kambrikauden trilobiiteillä(kambrikausi noin "542-490 mjv." sitten) on jo todella hienorakenteinen silmä ja niitäkin on tutkittu koska on löytynyt hyvin säilyneenä.
Trilobiitin silmät toimivat aivan kuten nykyisillä vastaavilla eläimillä,trilobiitin silmät ovat äärettömän monimutkaiset ja tehokkaat. Ne ovat rakentuneet tusinasta pienestä putkesta, joiden suuntaus on tarkka siten, että näkymä käsittää lähes koko ympäristön.Niissä on linssit, jotka ovat rakentuneet niin, että ne täsmällisesti toisiinsa kytkettyinä antavat oikean näköhavainnon.
Valon sähkömagneettinen olemus:
Näkyvä valo on sähkömagneettista säteilyä, joka on poikittaista aaltoliikettä. Se ei tarvitse väliainetta etenemiseensä ja se kuljettaa energiaa kuten mikä tahansa muukin aaltoliike. Eräiden aallonpituuksien energia on sellaista, että ihminen kykenee havaitsemaan sen.
Ihminen tuntee lämpönä säteilyn, jonka aallonpituus on alle 1 mm, mutta vähintään 700 nm. Lämpösäteilyä kutsutaan usein myös infrapunasäteilyksi.
Ihmissilmä kykenee näkemään sähkömagneettisen säteilyn, jonka aallonpituus ilmassa on 400-700 nm. Tätä aluetta kutsutaan näkyvän valon alueeksi.
Näkyvää valoa aallonpituudeltaan lyhyempää säteilyä kutsutaan ultraviolettisäteilyksi. Sen vaikutuksesta iho ruskettuu ja iholle kehittyy myös eräitä vitamiineja. Ultraviolettisäteilyä pidetään vaarallisena silmille ja suurina määrinä myös iholle. Yleisesti kaikki näkyvää valoa lyhyempi säteily on jossain määrin vahingollista ihmiselle. Ultraviolettisäteilyä lyhyempää säteilyä ovat röntgensäteily ja gammasäteily. Röntgensäteilyn arkipäiväisin käyttötarkoitus on lääketieteessä. Gammasäteily on ydinsäteilyä, joka syntyy aineen atomin hajotessa.
Silmä vastaa kaksoisväri videokameraa, se ottaa vastaan 1000 miljoonaa fotonia sekunnissa, aivoissa signaalista muodostuu väri-stereokuva. Silmässä on tehokkaat jäähdytys järjestelmät, jotka estävät silmän palamasta karrelle. Myös puhdistus hoituu automaattisesti ja koko järkestelmä toimii vieläpä kaurapuurolla ;). Kaiken tämän rakennus ohjeet ja käyttöohjeet löytyvät nuppineulaa pienemmästä tilasta jokaisen meidän perimämolekyyli DNA:sta.
Mikä on tämän valoonreakoivan solun syntymisen mekanismi ja miten sillä "nähdään", mikä on evopolku kaikkiin olemassa oleviin silmiin mekanismi?
Päinvastaista kyllä tapahtuu, kuten luolakalan sokeus(devoluutiota).
Kyllä ihmisen ihosolutkin reakoivat valoon, mutta ei niillä ole taipumusta muodostaa näköä.
Iho on ihmisen suurin elin, aikuisella sen pinta-ala on n. 2 neliömetriä. Sitä ajatellaan helposti vain eräänlaisena suojakuorena, mutta sillä on muitakin tärkeitä tehtäviä. Se osallistuu mm. kehon suola-ja nestetasapainon säätelyyn, suojaa liialta lämmöltä ja kylmyydeltä, varjelee sisäelimiä kolhuilta ja vahingollisilta mikrobeilta. Tuntoherkkyytensä avulla se 'tarkkailee' ympäristön tilaa ja varoittaa kivun avulla vaaroista. Se osaa myös itse korjata pienet vauriot.
Esim. Kasvit muuttavat fotosynteesissä (ei kehittynyt) käyttökelpoisesta näkyvästä valostakin vain noin 1-2 % pyydystetään klorofylliin, lehtivihreämolekyyleihin. Siellä se sidotaan kemialliseksi energiaksi vedestä ja hiilidioksidista muodostettuihin sokerimolekyyleihin.
Auringon säteilyenergia muutetaan kemialliseksi energiaksi sanotaan yhteyttämiseksi eli fotosynteesiksi. Raaka-aineinaan fotosynteesi käyttää hiilidioksidia ja vettä. Koska reaktio edellyttää runsasta entsyymitoimintaa, tarvitaan myös ravinteita. Samalla, kun sokeria syntyy, vapautuu sivutuotteena happea. Ja kasvit ovat ravintona eläimille.
Dawkinsin ohjelma, joka simuloi silmän linssin rakentumisen mutaatio valinta mekanismilla, on sumutusta, koska se tietää mikä on lopputulos(tähähän ei luonto voi etukäteen tietää), joten ohjelma lukitsee aina oikean aminohapon kun se tulee kohdalle, kunnes oikea sekvenssi on valmis. Muutamassa tuhannessa vuodessa tapahtunut kehitys ei ole realistinen, kyseessä on vain evomatematiikkaa. Ei tällaista tapahdu vallitsevien kemian- ja fysiikanlakien alaisuudessa.
(Ohjelmasta oli juttua mm.Phillip E. Johnsonin kirjassa Evoluution maailmankuva)
Silmiäkin on erilaisia, kokosia, varustettuna, eri tarkkuuksilla erilaisilla ominaisuuksilla(esim. kissan yö-näkö)
Kotivideoita?
Ihmisen silmää kutsutaan kamerasilmäksi. Nimestä videokamerasilmä saamme ehkä vielä paremman kuvan asiaintilasta. Elokuva perustuu keksintöön, että ihmisen aivot laskevat ja käsittävät tiheästi vaihtuvat kuvat katkeamattomaksi tapahtumaketjuksi. Kun videossa on kuvia enemmän kuin 16 kappaletta sekunnissa, emme havaitse katkoksia. (Uusimmat TV:t tosin toimivat sadan hertsin taajuudella, jolloin kuvan särinä vähenee.) Kuitenkin maailma valkokankaan ulkopuolellakin on teknisesti vain elokuvaa. Silmämme ainoastaan räpsivät kuvia huomattavasti nopemmin.
Monitoreja?
Hyönteisten silmät toimivat samalla periaatteella kuin laajatuumaiset televisiot: pienellä resoluutiolla ja suurella tehokkuudella. Petolintujen silmäthän toimivat juuri päinvastoin. Liikkuvat mediat mainostavat piilolinssejä valkopäämerikotkan siivellä: ”Näe lähelle ja kauas”. Kotkan silmä toimii todellakin toisaalta kuin kaukoputki, mutta sillä näkee samanaikaisesti myös lähelle. Moderni sota käydään kuulemma öisin, mikä luo tarpeen pimeänäkölaitteille. Pöllökin käyttää saalistuksessaan hyväksi pimeyden tuomaa kömpelyyttä. Pöllön silmät ovat jonkinlaiset heikoille infrapuna-aalloille säädetyt lämpökamerat.
Silmälinssi ID-signaalina
Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat rakentaneet mustekalan silmää muistuttavan linssin, joka koostuu sadoista tuhansista muovikerroksista. Kerroslinssi saattaa hyvinkin tietää optista vallankumousta. Perinteiset linssit on muotoiltu kaareviksi niin, että ne fokusoivat valon yhteen paikkaan: mitä vahvempi linssi, sitä kaarevampi pinta. Siksi vahvoista linsseistä tulee paksuja ja painavia. Silmien luonnolliset linssit sen sijaan rakentuvat eri tiheyttä olevista kerroksista, jotka ohjaavat valon taittumista. Valo näet taittuu (ja heijastuu), kun se siirtyy tiheämmästä aineesta harvempaan tai päinvastoin: taittuminen on sitä voimakkaampaa, mitä suurempi tiheysero aineilla on. Niinpä esimerkiksi täysin tasainen pinta, jonka tiheys muuttuu reunoja kohti, voi fokusoida valon yhteen pisteeseen samalla tavalla kuin kaareva linssi.
Biologisissa linsseissä voi olla satoja tuhansia ohuita kerroksia, joilla on eri tiheys. Kerrokset muodostavat hiljalleen muuttuvan tiheysprofiilin, joka auttaa fokusoimaan valoa. Ihmisen silmä rakentuu 22 000 kerroksesta. Vesieläimet tarvitsevat maaeläimiä voimakkaammat linssit, sillä veden tiheys on suurempi kuin ilman. Esimerkiksi mustekalan silmä fokusoi valoa viisi kertaa voimakkaammin kuin ihmissilmä. Niinpä Eric Baerin tutkimusryhmä, joka toimii Case Western yliopistossa Ohiossa, päätti matkia mustekalan silmää. Ryhmä valmisti 50 mikrometrin (metrin miljoonasosan) paksuisia muovikalvoja, joissa on noin 6 000 ohutta nanokerrosta (metrin mijardisosan paksuista kerrosta).
Nanokerrokset valmistettiin kahdesta muovista, joilla on eri tiheys. Vaihtelemalla eri muovia olevien kerrosten määrää ja järjestystä tutkijat valmistivat sata erilaista muovikalvoa. Kalvot järjestettiin pinoon niin, että seuraavan taitekerroin erosi edellisen taitekertoimesta prosentilla. Kun kerrosmateriaali muotoiltiin palloksi, se fokusoi valoa yhtä hyvin kuin mustekalan silmä.
Tutkimusryhmä uskoo pystyvänsä tekemään samalla menetelmällä paljon voimakkaampiakin linssejä, kertoo Baerin innostuksesta: ”Pystymme tekemään kalvoja millä tahansa taitekertoimella.” Baer on jo ehtinyt tehdä itselleen sopivat silmälasit nanokerroksista. Linssit ovat yhtä hyvät kuin kaupasta ostetut, mutta täysin tasaiset. Tasaisuuden lisäksi kerroslinssin vahva puoli on muunneltavuus. Sen fokus muuttuu helposti vaihtelemalla nanokerrosten keskinäistä sijaintia ja laatua. Seuraavaksi tutkijat yrittävät valmistaa linssin joustavasta muovista niin, että fokusta voisi muuttaa puristamalla. Näin saataisiin kevyt ja suhteellisen halpa linssi, jonka fokusta voidaan kaukosäätää. ( Nature, verkkosivu 4.12.04, Tiede-lehti, verkkosivu 15.12.2004)
Sattumalta silmäksi
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/10.htm
Näköaisti
http://www.qnet.fi/mpeltonen/nakeminen.htm
Siinä taisi tulla hieman asiaa ;P
...Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?...
(Ps. 97: 8-11.)
Vastaukset 28
Vanhimmat
"Dawkinsin ohjelma, joka simuloi silmän linssin rakentumisen mutaatio valinta mekanismilla, on sumutusta, koska se tietää mikä on lopputulos(tähähän ei luonto voi etukäteen tietää), joten ohjelma lukitsee aina oikean aminohapon kun se tulee kohdalle, kunnes oikea sekvenssi on valmis. Muutamassa tuhannessa vuodessa tapahtunut kehitys ei ole realistinen, kyseessä on vain evomatematiikkaa. Ei tällaista tapahdu vallitsevien kemian- ja fysiikanlakien alaisuudessa."
Dawkinsin töissä referoidaan aivan hänestä riippumatonta tutkimusta, ja aikaa oli suotu satoja tuhansia vuosia.
http://www.biol.lu.se/funkmorf/vision/dan/Dan.html
Sisältää:
* A general theory of visual performance as a function of eye type, eye size and light intensity (Dan-Eric Nilsson, Eric Warrant)
* Computer modelling of eye evolution (Dan-Eric Nilsson, Lars Gislén)
* Optics and vision in box jellyfish (Dan-Eric Nilsson, Melissa Coates, Anders Garm, Låtta Skogh, Peter Ekström, Lars Gislén, and students)
* The optical significance of pupil shape in vertebrate and cephalopod eyes (Dan-Eric Nilsson, Lars Gislén, Justin Marshall)
* The origin and early evolution of vision (Dan-Eric Nilsson)
http://www.student.oulu.fi/~ktikkane/YECONG.html#31
muutamista silmään liittyvistä kiinnostavista asioista Mr.K.A.T. uskoo silmän olevan huono. Jos siis silmämme on huono, niin muutkin osamme ovat samassa suhteessa huonoja, aivot ja ajattelu etunenässä (silmä on sitä paitsi aivojen jatke..). Pata kattilaa soimaa.
Silmät aivojen jatke? AAARRRGGHHHH
Aivot näkevät silmillä mutta ne eivät ole toisistaan riippuvaiset. Löytyy lajeja joilla on aivot muttei silmiä. On olemassa sokeita ihmisiä jotka kykenevät ajattelemaan. Silmät eivät todellakaan ole aivojen jatke muuten kuin puheissa ja kreationistien älynväläyksissä.
Ainakin jossain mielessä, pieni osa kuvankäsittelystäkin tapahtuu jo verkkokalvolla.
Selkäytimelläkin ihminen ajattelee viimeistään silloin kun isketään vasaralla polveen.;)
Olisko aivojen suunnittelun puutetta tai ilkeää suunnittelua se, että sinne on ängetty kannabis-, opioidi ym. reseptoreita ihankuin just sitä varten että ihminen jäisi eräiden kasvien tuottamien huumausaineiden tiukkaankin huumekoukkuun ? Ei sitä ainakaan täysin sattumalla voi selittää. Lapsempana muinoin kun tästä luin tädin vintin valituista paloista niin evouskoa/Jumalani hyvyyttä järkytti se. (Paholainen ei kuulunut olioideni varastoon).
Tiesitkö, että ihmisen nykyinen silmä on ihmiselle täysin optimaalinen? Mitä tekisimme esim. haukan silmillä - eihän meidän tarvitse erottaa pikku nisäkkäitä kymmenien metrien korkeudesta.
Tuo silmän "huono" suunnittelu on korkealentoista spekulaatioita, jolla pyritään välttämään selitys kehityskaaviosta. Ehkä evolutionistien mielestä silmä on "huonosti" suunniteltu, mutta argumentti onkin tehty siksi, että päästäisiin ongelmasta kuin koira veräjästä. Mitkään aina niin arvokkaat sarjat eivät auta. Tässä on paranneltu versio eräästä esseestäni:
Sarjamallit
ID-teoria on herättänyt valtavasti keskustelua redusoimattomasta monimutkaisuudesta (irreducible complexity eli IC). Kun evolutionisti ottaa esim. E. colin moottorin käsittelyyn, hän aloittaa kertomalla TTSS-tyyppisten systeemien vaihtoehtoisista muodoista ja yksinkertaisemmista moottorin kaltaisista molekyylikoneista. Tällaiset sarjat, joissa on mukana morfologisesti samanarvoisia rakenteita, riittävät yleensä makroevoluution todisteeksi. Väitetään myös, että eri elimet/järjestelmät voivat täyttää erilaisia funktioita. Väittämä on perusteltu. Mutta se, että elin/järjestelmä voisi olla eri ympäristössä funktioltaan erilainen, ei taaskaan kerro yhtään mitään siitä, kuinka makroevoluutio on tapahtunut. Tämä on sarjamalli, joka elää vain sarjan tulkinnallisen muodon ja evoluutio-oletuksen varassa. Ei ole itsestään selvyys, että kuvaavista muodoista voidaan nopeasti tehdä tulkinnallisia muotoja, jotka osoittaisivat makroevoluutiota tapahtuneen. On myös turhan helppouskoista kuvitella, että kumulatiivinen valinta olisi makroevoluutioon suuntautuva. Vaikka kuinka hyviä sarjoja olisi tarjolla mitenkä paljon tahansa: havainnot osoittavat, että luonnonvalinta karsii informaatiota pois. Se ei rakenna uutta, mutta järjestelee ja optimoi. Kyseessä on persoonaton ympäristön vaikutus, mikä kasaa jo olemassa olevan informaation tehden populaation genotyyppijakaumasta optimaalisemman elinympäristöönsä nähden. Luonnonvalinta ei ole siis mikään evolutionistien suojamuuri, vaan ehdottomasti makroevoluution vihollinen yhdessä mutaatioiden ja muiden evoluutiotekijöiden kanssa.
Monista molekyylikoneista/järjestelmistä/elimistä on olemassa makroevolutiivinen kehitysmalli. Niistä kirjoitetaan mm. osoitteessa www.talkorigins.org. Polkujen esittäminen mahdollista, mutta silti ne ovat ristiriidassa yleisen evoluutiotrendin kanssa, ja ne nojautuvat perustermien tulkintoihin, jotka ovat jo valmiiksi makroevoluution kannalta liian suuntaa näyttäviä ja hyväuskoisesti evoluutiohypoteesia suosivia. Talkorigins esittää heikosti perusasiat, mutta näyttää tietävän vaikeimpiin ongelmiin kaikki ratkaisut. Dawkinskin näyttää osaavan selittää kaiken ateismillaan, mutta esimerkkiä pyydettäessä (miten uutta informaatiota syntyy) suu menee suppuun. Evoluutiopolut tarvitsisivat suoraa näyttöä, muutoin niihin ei ole luottamista. Polkujen testaaminen on myös hankalaa, joten en anna niille - kokeellisten havaintojen mukaan - paljoakaan tukea. Lisäksi on myös hankala sanoa mitä milloinkin valittaisiin.
Hyvin usein pelkkä sarja soveltuu epäsuorana todisteena evoluutio-oletuksen myötä suoraksi todisteeksi evolutionisteille. Asiaan liittyy monia seikkoja, jotka evolutionisti sisäistää automaattisesti heti kättelyssä. Tällaisia ovat mm. isoihin aikaväleihin nojaaminen (missä ei ole mitään pointtia) ja yleinen makroevoluutiota koskeva toiveajattelu. Kuitenkin: epäsuorat näytöt vaativat taustaoletuksen, ja näin myös hyvin paljon uskoa epävarmojenkin asioiden kohdalta. Kreationistin ja evolutionistin ennakko-oletukset vaihtelevat suuresti. Kysymys on siis siitä, kummanko ennakkoluulot ovat soveliaammat asettaa kenen tahansa ennakkoluuloiksi. Väitän - luonnosta ja kokeista saatujen havaintojen mukaan - että kreationistin ennakko-oletukset ovat oikeutetummat ja soveliaammat asettaa ihmisen todellisuuskäsitykseksi. Suurina perusteluina voisi pitää esim. evoluutiomekanismeja koskevia faktoja: ne eivät tuo makroevoluutiota edes pitkän ajan kanssa - päinvastoin. Mikroevoluutio on kokonaisuus, mikä tuhoaa elämän lopulta. Tämä voidaan selittää syntiinlankeemuksella. Evoluution mittakaavassa korkeammalle menevä kehitys näyttäisi pysähtyneen yllättäen, mikä on erittäin ristiriitaista makroevoluutioteorian kannalta ja saa aikaan epäuskottavuutta.
On huomattava ero korkeiden spekulaatioiden ja suorien havaintojen välillä. Tästä esimerkkinä on esim. se, että E. colin moottoria on yksinkertaistettu kokeellisesti. Tutkimusryhmät ovat poistaneet siitä osia, mutta se on toiminut vain hyvin hitaasti ja vaatinut erikoisia olosuhteita, lopulta jopa sammunut. Semmoisesta moottorista ei seuraa valintaetua, koska eliö menettää ravinteita, energiaa ja tulee raskaammaksi. Jopa täydellisetkin rakenteet karsiintuvat luonnossa pois mutaatiotapahtumien kautta (havaitusti!). Tällaisten elinten, kuten sokean luolakalan nykyään käyttökelvottomien silmien rappeutuminen ei käy nopeasti, joten on äärimmäisen kyseenalaista vetää pienintäkään kuvitelmaa, että makroevoluutio voisi edes pienenkään elimen kohdalla olla nopeaa. Makroevoluution kannalta tämä asettaa vaatimuksia valintaedulle. Sokealle luolakala on saanut valintaedun menettäessään silmänsä: sillä mm. ei kulu ravinteita sen valmistamiseen. Tässä huomaamme, että jopa täysin valmis ja monimutkainen elin voi tuhoutua, jos sillä ei ole riittävää valintaetua: kuinka siis valinta voisi suosia puolivalmiita elimiä/järjestelmiä? IC:n väite on tässä kohden evoluution vaikea vastustaja - loogista mallia esim. verenhyytymisestä on vaikea esittää. Luonto ei anna armoa, ja tasapainottava valinta karsii pois epämuodostumat. Puolivalmiit molekyylikoneet ovat kyseenalaisia toimintakyvyltään ja funktioltaan, saati sitten valintaedultaan. Näin en näe loogisuuden nimissä mitään aihetta uskoa siihen, että IC:n saavuttaminen mutaatioilla ja luonnonvalinnalla olisi mahdollista. Tätä väitettä tukevat myös mutaatiokokeet (esim. bakteerien koeputkievoluutio ja banaanikärpäskokeet).
Testatessa moottorin kykyä toimia vähemmällä proteiinimäärällä ei synny mitään "vähän huonompaa", vaan täysin käyttökelvoton moottori. Verenhyytyminenkään ei toimi ilman kaikkia komponentteja. Mikään ei voi kehittyä "hokkus pokkus", joten IC:n väite on pätevä. Lisäksi: talkorigins väittää, että jos systeemi (vaikka se moottori) kehittyisi hyvin äkkiä, olisi siinä todiste evoluutiota vastaan. Se tietysti osoittaisi sen, etteivät pitkät aikavälit ole oleellisia. Laboratoriossa ei ole havaittu makroevoluutiota kuten ei mitään muutakaan korkeammalle menevään kehitykseen viittaavaa. Verenhyytymisjärjestelmän sarjaan voidaan hakea maailmanääriltä apujoukkoja, mutta kyse on silti ihmisen, ei esim. valaan verenhyytymisestä. Valas ja ihminen elävät myös hyvin erilaisissa olosuhteissa, joten mielestäni on pitkältä haettua vetää valaasta ihmiseen -johtopäätöksiä.
Planeetallamme vallitsee suuri biodiversiteetin monimuotoisuus. Eliökunta pitää sisällään läheisiä homologisia, morfologisia, anatomisia ja käyttäytymiseen liittyviä samankaltaisuuksia. Nämä voidaan tulkita sekä luomisen ja evoluution näkökulmasta, eikä tässä asiassa kumpikaan voi oikeuttaa itselleen yksinoikeutta samankaltaisuuksista saatavaan näyttöön. Samanarvoisuus voi kertoa samasta Suunnittelijasta ja Hänen luomissuunnitelman perusrakenteista tai yhteisestä makroevolutiivisesta polveutumishistoriasta. Molemmat tulkinnat ovat mahdollisia ja yhtä lailla oikeutettuja. Se, miten pitkälle sitten tulkinnat voidaan viedä, on eri asia. Eliöiden monimuotoisuudesta voidaan väistämättä rakentaa sarjoja, joissa on mm. hieman yksinkertaisempi muoto ja monimutkaisempia muotoja. Tämä voi tarkoittaa staasivaiheen ilmenemistä perusryhmän sisällä, jossa voidaan tehdä visuaalisten ja morfologisten tuntomerkkien pohjalta tulkintoja mikroevolutiivisesta yhteydestä. Tämä on helposti perusteltavissa, sillä mikroevoluutio on 100%:sti todistettu fakta. Kun sarjaa taas ruvetaan rakentamaan eri perusryhmien välille tai sellaisten muotojen välille, joissa on kyse suurista muutoksista, tulkinta on aivan erilaisissa perustuksissa kun mitä se on mikroevoluution kohdalla. Yleensä evolutionistit kuitenkin vetävät makroevolutiivisen sarjan siinä missä mikroevolutiivinen yhteys näyttää loogiselta. Tässä huomaamme sokean ja itsevarman uskon siihen oppiin, että kasautuva mikroevoluutio tuo tullessaan makroevoluution.
Eliöissä havaittava kvantitatiivinen yhteys (mm. sokerijuurikkaiden sokeripitoisuus, koirien adrenaliinin määrä, polygeenien alleelit) saavat tukea havainnoilta, sitähän luonnossa tapahtuvassa mikroevoluutiossa ja ihmisen ohjaamassa jalostuksessa tapahtuu perusryhmien sisällä. Kuitenkin, kun joku rupeaa tekemään sarjaa eliöiden välille, jossa hän kuvaa makroevolutiivista muutosta, hän ei saa tukea havainnolliselta tieteeltä. Mikroevolutiivinen rappeutuminen syö täten pohjan makroevolutionääriseltä maailmakuvalta - havainnot eivät tue epäsuoraa näyttöä (tässä tapauksessa sarjamalleja), joten niitä ei voi muuttua suoraksi näytöksi. Tässä huomaamme: evolutionistien perustelut pysyvät mahdollisuuksina tulkita asioita eri tavalla kuin luomisessa. Evoluutioteoria menettää teorian nimen, sillä se ei kykene täyttämään sisäistä ristiriidattomuutta. Tässä on yksi esimerkki, miksi kreationistin ennakkoluulot ovat osuvammat. Luomisen tulkinnalla ei ole ongelmia, eikä se vaadi lisäoletuksia. Täten se on loogisempi näkökulma, mutta evolutionäärinen tulkinta on silti vielä mahdollinen. Kyse on siitä, haluaako ihminen huijata itseään evoluution hataralla sammakosta prinssiksi -ajatusleikillä.
Enemmistön mielipide antaa perustan evolutionistille uskoa varsin hyväuskoisesti suuriakin asioita. Sinisilmäisyys paistaa läpi moneen otteeseen, kuten väkisin väännetyissä sukupuissa. Monesti evolutionistit pitävät makroevoluutiota itsestään selvyytenä. Tämä on surullista, sillä makroevolutiiviset muutokset eivät ole mitään ”pikku juttuja”. Jotta makroevoluutio voisi olla tukevammalla pohjalla, tulisi sille löytyä suorempaa näyttöä havaintojen kautta. Erinäiset selitykset evoluutiosta, kuten jaksottaisen tasapainon malli, pitävät ja lähtötilanteessaan sisällä suuren määrän hyväuskoisuutta mm. uuden informaation synnylle. Punktualismi on kuitenkin avuton selittämään makroevoluutiota, puutuvista välimuodoista puhumattakaan. Makroevoluutioteorioiden kannattajat eivät mene asioiden ytimeen, vaan he maalailevat argumenttejaan omien itsestään selvyyksien ja oletustensa varjossa, samaan aikaan kun suoria todisteita ei ole. Epäsuorat näytöt muuttuvat nopeasti huipputodisteiksi. Kysymys on kuitenkin siitä, että evolutionäärinen tulkinta on mahdollinen. Jos tulkinta on mahdollista, se ei vielä kuitenkaan riitä todistamaan/perustelemaan yhtään mitään ilman suoria todisteita. Erilaiset argumentaatiot, yksinkertaistukset, vähättelyt ja huijaukset vetävät ihmisiä tiedeuskontoon. Enemmistön mielipide saisi tänä päivänä varmasti läpi Piltdownin ihmisen kaltaiset ”todisteet” oppikirjoihin. Sekularismin myötä ihmiset ovat suunnattuja ajattelemaan kristinuskon vastaisesti, oli sitten kreationismi miten paljon tahansa parempi esitys. Tieteellä on parempaakin tarjottavaa kuin kehäpäättely. Evoluutiota tai luomista on mahdoton todistaa 100%:sti, mutta havaintojen pohjalta on silti pääteltävissä, kumpi niistä on enemmän oikeassa.
Lähteet
Evoluutio - kriittinen analyysi, Siegfried Scherer ja Reinhard Junker, Datakirjat
Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, Pekka Reinikainen, Kuva ja Sana
Darwin’s Black Box, Michael Behe, The Free Press
The Lie: Evolution, Ken Ham, Master Books
ei huonompi essee! Näitä lisää!
" Tiesitkö, että ihmisen nykyinen silmä on ihmiselle täysin optimaalinen? Mitä tekisimme esim. haukan silmillä - eihän meidän tarvitse erottaa pikku nisäkkäitä kymmenien metrien korkeudesta.
Tuo silmän "huono" suunnittelu on korkealentoista spekulaatioita, jolla pyritään välttämään selitys kehityskaaviosta. Ehkä evolutionistien mielestä silmä on "huonosti" suunniteltu, mutta argumentti onkin tehty siksi, että päästäisiin ongelmasta kuin koira veräjästä."
Tuossa kuitenkin unohdetaan se, että on olemassa myös tarpeettomia osia.
Mitä hyötyä on esim. sillä että naisilla on suuret rinnat? Minun ymmärtääkseni sillä ei ole mitään biologista hyötyä, ja rintojen koosta huomattava osa on pelkkää rasvakudosta, täysin vailla toiminnallista tarkoitusta.
Jos naisen rintoja verrataan vaikkapa apinanaaraan rintoihin, niin huomataan ettei rintojen tarvitse olla suuria, vaan samat toiminnot toteutuvat ilman ylimääräistä rasvakudosta.
Evoluutio kykenee selittämään tämän omituisuuden, mutta "älykkäästi suunnitellulta" se ei vaikuta.
Vastaavia kummallisuuksia on muitakin... Esim. korvien liikuttaja lihakset, evoluutiolle niiden selittäminen ei ole ongelma eikä mikään, mutta valmiina luotuun uskoville siinä onkin pähkinää kerrakseen, jos kerran ihminen on suunniteltu juuri tälläiseksi, niin miksi siihen suunnitelmaan on sisällytetty tälläisiä tarpeettomia jäänteitä?
Ja jos nyt silmän heikkoidet voidaankin perustella tarpeen mukaisuudella, niin nivelissä onkin jo enemmän selitettävää, nimittäin kun asiantuntijoiden mukaan ihmisen luusto ei ole täysin sopeutunut kahdella jalalla kävelemiseen, vaan ongelmakohtia riittää. Nykyihmisille seuraukset ovat tuttuja, selkä- ja lonkkavaivat eivät ole mitenkään epätavallisia.
Ja taas kerran evoluutiolle tämä on helposti selitettävissä, mutta valmiiksi luodulle paljon hankalempaa.
Mieleen pulpahtelee myös muutamia kysymyksiä... Halusiko jumala meidän kärsivän? Ja onko näiden vaivojen hoitaminen syntiä?
Onko esim. kotkansilmä jotenkin optisesti huono. Tietääkseni sillä on "kohtalaisen" hyvä näkö.
"Verkkokalvomme nurinpäin" kohdasta.
jo kauan on tiedetty että jos ihmisen verkkokalvo olisi toisinpäin, silmä palaisi karrelle suuren valoenergian seurauksena. Jos menisimme kirkkaana lumisena talvipäivänä pihalle, niin silmämme palaisivat saman tien ja ne olisivat kertakäyttösilmät. Kokeiles vaikka katsella suurennuslasin polttopistettä auringossa, ei varmasi tunnu mukavalta.
mustekaloilla verkkokalvo on taas toisinpäin syystäkin, koska se saa vähemmän valoa nähdäkseen.
Moi !
"...silmä palaisi karrelle suuren valoenergian seurauksena..."
Joko tuo oli vitsi tai sitten olet (taas) totaalisesti pihalla elämän tosiasioista.
Valkkaa siitä.
--
"Joko tuo oli vitsi tai sitten olet (taas) totaalisesti pihalla elämän tosiasioista."
Vitsi on siinä, että se ei ole vitsi.
Jos olen väärässä niin korjaa, äläkä vänkää. Antaa tulla perusteltua tietoa siitä miten ihmissilmän kävisi kirkkaana päivänä, jos siinä olisi verkkokalvo toisinpäin? Tarkoituksenani on vilpittömästi olla perillä elämän tosiasiosta, eikä pihalla. Minua saa vapaasti korjata(asiallisin ja järkevin argumentein), jos olen väärässä.
Eli jos koet minun olevan väärässä, niin oikaise ihmeessä.
_____________________________________
oletko koskaan leikkinyt päivällä suurennus lasilla, suurennus lasin linssi muodostaa pisteen, johon kohdistuu suuri valoenergia(polttopiste) jolla voi vaikkapa polttaa jotain.
Silmässäkin on linssi.
Paljain silmin ei pidä tuijotella Aurinkoa tummienkaan aurinkolasien lävitse, Seurauksena voi olla silmän vahingoittuminen. Tällaiset vauriot silmässä voivat olla pysyviä.
Näköaistimus syntyy aivoissa. Vaikka näkeminen tuntuu helpolta, se vaatii aivoilta paljon työtä: Silmiin tuleva valo täytyy mykiötä liikuttavien lihasten avulla kohdistaa verkkokalvolle.
Silmien valoa aistivat solut, sauvat ja tapit, muodostavat yhdessä niistä lähtevien hermosolujen kanssa levymäisen verkkokalvon, jonka hermosolut yhtyvät lopulta näköhermoksi(2. aivohermo). Se läpäisee verkkokalvon ns. sokeassa täplässä ja päätyy lopulta aivoihin. Silmän rakenteessa erotetaan valon tulosuunnassa noin 1 mm:n paksuinen sarveiskalvo, silmän etukammio, linssi eli mykiö, lasiainen, verkkokalvo ja sen takana silmämunan seinämän rakenteet: pigmenttiepiteeli, suonikalvo ja kovakalvo.
Verkkokalvo on tavallaan sellainen osa aivoja, joka näköhermon välityksellä sijaitsee silmässä. Aistinsolujen eli sauvojen ja tappien valoa vastaanottavat osat ovat kauimpana valon tulosuunnasta, eli valo läpäisee verkkokalvon hermosolukerrokset ennen pääsyään näköreseptoreihin.
Luonnollinen polttopiste on verkkokalvon edessä. Kun polttopiste on verkkokalvolla on kyseessä likitaittoisuus.
Virheet biologissa rakenteissa:
Evoluutionäkemyksen kannattajat katsovat, että luonnossa (heidän mukaansa) havaittavat suunnitteluvirheet sulkevat pois älykkään Luojan.
Älykäs on eri asia kuin viisas. Joku asia voi olla älykkään suunnittelun tulos, vaikka se ei vaikuttaisikaan kovin viisaalta ratkaisulta. ID ei ota kantaa, onko jokin ”laite” viisaasti suunniteltu, vaan onko se älykkään suunnittelijan tuotos.
Esimerkiksi nisäkkään silmää pidetään huonosti suunniteltuna, koska sen verkkokalvon aistinsolut ovat valosta poispäin kääntyneet toisin kuin mustekalalla, jonka silmän aistinsolut ovat valoa kohden suunnatut. Mikäli tämä olisi tilanne myös nisäkkään silmässä, sillä voisi katsella kirkkaassa valossa vain muutaman tunnin. Silmän linssi toimisi kuin polttolinssi tuhoten verkkokalvon ilman nisäkkään silmän tehokkaasti järjestettyä nestejäähdytystä, jonka toteuttaminen vaatii aistinsolujen lähikontaktin suonikalvoon. Rakenneratkaisu on monista muistakin syistä välttämätön ja ainoa mahdollinen optimaalisesti toimiva anatominen ratkaisu
http://www.trueorigin.org/retina.htm
Argumentti huonosti suunnitellusta nisäkkään silmästä on taas darwinistien hätäisesti vetämä johtopäätös, mikä perustuu tietämättömyyteen ja siihen, että ole viitsitty ottaa syistä selvää. Voimme jättää tällaiset argumentit omaan arvoonsa.
Moi !
Siis olet ihan tosissasi noin onneton.
Kaikkea se vääristynyt maailmankuva teettää.
Oletat siis että mitään muita muutoksia ei olisi olemassa? Että silmän solujen koko/herkkyys olisi sama kuin nyt? Että "sokean pisteen" poistuminen ei auttaisi mitään? Että himmentimenä toimiva iiris ei pystyisi rajoittamaan valon määrää?
Että isompi valomäärä ei sallisi pienempää resptorikoko joka sallisi tarkemman näön?
Ota nyt järki käteen noissa selityksissäsi. Ensin vaahtoat itse että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin luulisi, sitten kuitenkin rakennat näistä ytksinkertaistuksista tuollaisen olkiukon.
Jos olisit kertonut tuon vitsinä niin se olisi vielä hymyilyttänyt. Typeryys ei paljoa jaksa hymyilyttää.
--
"Älykäs on eri asia kuin viisas. Joku asia voi olla älykkään suunnittelun tulos, vaikka se ei vaikuttaisikaan kovin viisaalta ratkaisulta. ID ei ota kantaa, onko jokin ”laite” viisaasti suunniteltu, vaan onko se älykkään suunnittelijan tuotos."
- Eli tuleeko tämä mukaan "Intelligent Design" hypoteesiin? Jotkut asiat ovat älykkäästi suunniteltuja, mutta eivät kovin viisaasti. Kunnes taas jotkut asiat ovat viisaasti suunniteltuja mutta ei kovin älykkäästi.
- Kerrotko omin sanoin miten aiot tieteellisesti mitata tätä älykkyyden ja viisauden eroa?
- Tuletteko myös tekemään molekyyli-taxonomian joka osoittaa selvästi ja mitattavasti mitkä solut tai organismit ovat seurausta vähemmän viisaista suunnitteluista?
- Haluaisin myös nahdä ihan minkä taulukon tahansa joka tukee tätä väitettä mitattavisti eikä vain "minusta tuntuu" arvion mukaan.
Kiitoksia.
ID ei ota kantaa, onko jokin ”laite” viisaasti suunniteltu, vaan onko se älykkään suunnittelijan tuotos.
- Eli yrittämättä ja tietämättä mitään ns. suunnittelijasta voimme luulla että ehkä hän suunnitteli jotain koska X = Y. Jos se ei olisi näin X olisi ehkä Z. Jos ihmiset olisivat sen suunitelleet se olisi kylläkin "viisaammin" suunniteltu kuin Y, mutta emmehä me yritä ota kantaa siihen.
Hauskaa tää ID...
No. Win95 on älykkäiden suunnittelioiden toiminnan tulos, mutta se kaatuu vähän väliä. Voitaisiin sanoa, että se ei ole tehty kovin viisaasti(täynnä bugeja ja epäyhteesopivuuksia), mutta kuitenkaan se ei ole kuitenkaan kehittynyt itsestään.
ID ei ota kantaa onko hyvin vai huonosti suunniteltu, vaan onko sillä suunnittelija vai ei.
Tottakai voimme ihmetellä, onko jokin viisaasti tehty, esim. tapa jolla DNA-molekyyliin on informaatio talletettu on joidenkin mielestä optimaalisin. esim. ihmisen rakennusohjeet menevät alle nuppineulanpään kokoseen tilaan. Voidaan sanoa, että on viisaasti suunniteltu.
Jos Alex ja Mr.K.A.T. ovat oikeassa ja silmä todella on heikko kyhäelmä, niin samaahan on sanottava aivoista ja ajattelukyvystä - silmähän on aivojen jatke -,eikö totta ?
ID ei ota kantaa onko hyvin vai huonosti suunniteltu, vaan onko sillä suunnittelija vai ei.
- Ja tämä ns. monimutkaisuus on ainoa ehto suunnittelijalle ja ns. älykkyydelle?
- Onko esimerkiksi atomin hiukkaset suunniteltu vai ei?
Tottakai voimme ihmetellä, onko jokin viisaasti tehty, esim. tapa jolla DNA-molekyyliin on informaatio talletettu on joidenkin mielestä optimaalisin. esim. ihmisen rakennusohjeet menevät alle nuppineulanpään kokoseen tilaan. Voidaan sanoa, että on viisaasti suunniteltu.
- Eli koko näyttää olevan tärkeä viisauden ehto...mutta eikö tämäkin ole vain tarkastelijan koosta kiinni? (observer effect)
- Sanoit juuri että ID ei ota kantaa. Vai jätetäänkö kaikki loogiset argumentit väin oman aivoittelun varaan kuten sanoit että voidaan "ihmetellä"
Jos Alex ja Mr.K.A.T. ovat oikeassa ja silmä todella on heikko kyhäelmä, niin samaahan on sanottava aivoista ja ajattelukyvystä - silmähän on aivojen jatke -,eikö totta ?
- Ihmisen silmä ei ole edes paras tiedossa oleva.
- Ja eri kehityksen välivaiheita on luonnossa vaikka millä mitalla.
"Verkkokalvot.." otsakkeella nostan aivojen huonon/Paholaisen suunnittelun erään pointin..
Toinen pointti voisi olla suurehko määrä skitsofreenikkoja, autisteja, vajaalla käsityskyvyllä varustettuja.
Aivot olisi voinut suunnitella niin ettei se ole herkkä mielisairauksille ja aivotaudeille ja päihtymykseen.
on todella merkittävä visio. Eräs K.H.Norwich on esitellyt sen ja myös korvan tiimoilta kiintoisaa "entrooppisen havaitsemisen" teoriaansa J.theor.Biol.-lehdessä (joskus 80-luvun alkupuolella muistaakseni).
Mitä aivosolujen huumereseptoreihin tulee, tiedämmehän toki, että niillä on merkitystä elämänlaadulle ja selviytymiselle ja nimenomaan ilman ulkoapäin otettavia huumelisiä. Esimerkiksi raskas univelka panee aivot generoimaan alkoholia alkoholireseptoreita varten. Meditoinnin tai esim. matemaattisten ongelmien pohdinnan aikana, fyysisessä rasituksessa, unissa, ahdistuksissa jne. reseptoreita ja muita paikkoja aivoissa kansoittavat lukuisat erilaiset neuropeptidien, RNA-molekyylien, sakkaridien jne. perheet. Näkemykseni mukaan tämän tarkoitus on aivojen lukuisten itseorganisaatiotasojen moduloiminen ja ennen kaikkea aivosolujen genomin ja sen aktiivisen ympäristön kollektiivisten itseorganisaatiotilojen - ajattelun, emootioiden ym. tyyssijan - reunaehtojärjestelmänä toimiminen. Tämä siis materiaalisessa moodissa puhuen, jota en pidä perimmäisenä.
"No. Win95 on älykkäiden suunnittelioiden toiminnan tulos,"
Ja sinä vertaat kaikkitietävää kaikkivoivaa Jumalaa Micro$oftiin??? Sallinet että nauran...
Mikäli minä nyt mitään ymmärsin, niin ID väittää, että Jumala ei muka pysty parempaan... Eikös sen pitänyt olla kaikkivoiva? Eli täydellisyyden luomisenkaan ei pitäisi olla mahdottomuus. Ovatko epätäydellisyytemme siis tietoisia valintoja?
Mikä järki siinä nyt sitten taas on?
Minun mielestäni tuo on jo Jumalan pilkkaa. Kyllä Jumala on tarpeeksi viisas luodakseen semmoiset luonnonlait, ja lähtötilanteet, että syntyy itse-kehittyviä systeemejä. Siis tietenkin edellyttäen että jumala on olemassa. Se taas ei ole tässä kohtaa edes merkityksellistä. Jos oletetaan että Raamatun Jumala on olemassa, niin minun mielestäni sen pitäisi olla tarpeeksi viisas tekemään itse-kehittyviä systeemejä. Se uskonko minä henkilökohtaisesti Jumalan olemassaoloon ei merkitse mitään, tiedän että on ihmisiä jotka uskovat ja tiedän että on ihmisiä jotka eivät usko. Sillä uskooko tämän kirjoittaja tai lukija ei ole mitään merkitystä, sillä teksti pohjautuu oletukseeen että Jumala on. Jos kirjoituksen alkuoletus ei pidä paikkaansa niin pohdinnoilla olemattoman Jumalan älykkyydestä ja kyvyistä ei ole mitään merkitystä.
aihioita, joista ulkoinen syöte valikoi nähdyt sisällöt. Illuusiot, kuten köydenpätkän näkeminen käärmeenä, ilmentävät aivojen priorisoimaa syötettä.
Mitä hittoa sinä selität? Joskus olisi ihan hyvä repiä kreationisteja alas näppitietoa hehkuttamasta ja painaa heidät varsinaisen asian ytimeen.
Mikä oli alkuperäinen kysymys ja idea mihin Mr.K.A.T. pyrki?
silmässä oli keskustelun avaus, mitä ajatusta jotkut suoralta kädeltä vastustivat pitäen silmää huonona, jopa kelvottomana, mihin totesin, että samalla logiikalla muutkin osamme ovat yhtälailla heikkotasoisia - aivot ja ajattelukyky etunenässä. Tätä ei kukaan yrittänyt perustellusti kumota tai vastustaa. Päinvastoin aivoista väitettiin löytyvän järkyttäviä heikkouksia. Osaan näistä väitteistä reagoin aivofysiologisen näkemykseni valossa, osa on vielä vastaamatta ja vaatii syvällistä filosofista pohdiskelua. Pääasiaan vastaamista pohjustin sitten korostamalla silmän ja aivojen ykseyttä, silmää aivojen jatkeena.
Kysymyksesi viritti minut entistä selvemmin oivaltamaan sen tärkeän tosiseikan, että ihmissilmä ei ole yksinomaan eikä ehkä edes ensisijaisesti verkkokalvolle ulkoa piirtyvien kuvien vastaanotin ja välitin, vaan monenlaisten aivotilojen tuottamisen, kombinoinnin ja arvioinnin väline. (Ajattelukyky ei suinkaan häviä silmien tuhoutuessa. Sokeutuvilla tunnetusti tapahtuu aivosolujen - ärsykespesifien solukkojen jne. - funktion massiivinen uudelleenorganisointiprosessi.) K.H.Norwichin entrooppisen havaitsemisen ideaan viittaamisen ohella otan vain kaksi esimerkkiä monista. Silmäjoogassa aivot generoivat silmään kuvia, minkä tuloksena tapahtuu muutoksia tietoisuudessa, aivoaalloissa, aivojen "huume"- ja neuropeptidijakaumissa jne.
Toiseksi, on unia, jotka nähdään aivoista silmiin generoituneina kuvina - aivan elokuvien tapaan.
Silmämme kelvollisuuden arvioiminen kaukana optimaalisuudesta olevaksi sen pelkkien optisten instrumenttiominaisuuksien perusteella on edelläsanotun valossa..lyhytnäköistä.
" että ihmissilmä ei ole yksinomaan eikä ehkä edes ensisijaisesti verkkokalvolle ulkoa piirtyvien kuvien vastaanotin ja välitin, vaan monenlaisten aivotilojen tuottamisen, kombinoinnin ja arvioinnin väline. (Ajattelukyky ei suinkaan häviä silmien tuhoutuessa. Sokeutuvilla tunnetusti tapahtuu aivosolujen - ärsykespesifien solukkojen jne. - funktion massiivinen uudelleenorganisointiprosessi.) K.H.Norwichin entrooppisen havaitsemisen ideaan viittaamisen ohella otan vain kaksi esimerkkiä monista. Silmäjoogassa aivot generoivat silmään kuvia, minkä tuloksena tapahtuu muutoksia tietoisuudessa, aivoaalloissa, aivojen "huume"- ja neuropeptidijakaumissa jne.
Toiseksi, on unia, jotka nähdään aivoista silmiin generoituneina kuvina - aivan elokuvien tapaan. "
Jos unien ja muiden mielentuottamien kuvien näkemiseen tarvitaan silmät, niin voidaankin kysyä, että näkevätkö sokeat unia?
Minä en oikein jaksa uskoa että sokeutuessaan menettäisi myös kyvyn käsitellä kuvallista informaatiota. Eikä mielestäni unien näkemiseen tarvita silmiä ollenkaan.
Aivan kuten nauhuriin voi syöttää kuvaa kameralla, kameran kuvan voi tallentaa, ja kun kuva on kerran tallennettu voi kameran heittää mäkeen, ja tallennettua kuvaa voi silti katsella.
"mihin totesin, että samalla logiikalla muutkin osamme ovat yhtälailla heikkotasoisia "
Ei siinä mitään erityistä logiikkaa tarvita. Puhumalla "logiikasta" tuo kuulostaa melkein siltä kuin puutteet olisivat keksittyjä, mitä ne eivät kuitenkaan ole, vaan havaintoja. On havaittu että ihmisen silmä ei ole paras mahdollinen. Jo nyt jopa ihmisen tekniikka ylittää silmien kyvyt suurinpiirtein jokaisella osa-alueella, kuten värimäärissä, resoluutiossa ja valoherkkyydessä.
"Silmäjoogassa aivot generoivat silmään kuvia, minkä tuloksena tapahtuu muutoksia tietoisuudessa, aivoaalloissa, aivojen "huume"- ja neuropeptidijakaumissa jne. "
Ymmärtääkseni jooga tarkoittaa eräänlaisia mielikuvaharjoituksia. Siispä voidaankin kysyä, että generoivatko aivot silmään kuvia, vai onko se vain mielikuva. Minun tietääkseni silmät eivät itsessään tiedosta näkemäänsä, ja toisaalta mitä järkeä olisi "lähettää" niille kuvaa, kun se kuvaa käsittelevä tietoisuus sijaitsee kuitenkin ihan muualla, eli aivoissa. Jos aivot "generoisivat silmiin kuvia", niin ne kuvat pitäisi kuitenkin lähettää takaisin aivoille, jotta niistä olisi mitään hyötyä. Mutta miksi edes lähettää niitä kuvia silmille? Onko silmissä edes mitään mikä mahdollistaisi informaation "kierrätyksen"? Voiko silmille edes lähettää mitään?
Katsoisin että perehtyminen olkiukkoihin ei,ainakaan arvosteltavana olevan henkilön jukisuuskuvan perusteella,anna riittävää perehtyneisyyttä esittää julkisesti kritiikkiä tieteellistä tekstiä kohtaan.
Erittäin hyvän esityksen olet tehnyt. Darwinismi, joka aliarvioi koko ajan biologiaa, ei voi antaa mitään kuvausta silmän synnylle.