"Kenenkä te sanotte minun olevan?" Tämä kysymys kysytään jokaiselta ihmiseltä jossain vaiheessa. Tapaa en tiedä, miten, mutta koska sana sanoo niin, uskon niin tapahtuvan. Jokaisen on myös vastattava tuohon kysymykseen.
Vastaammeko kuin Pietari: "Sinä olet Kristus." Vai väännämmekö Jeesuksen hyväksi ihmiseksi, loistavaksi opettajaksi vai kaikkien aikojen suurimmaksi ihmiseksi, mutta emme silti hyväksy hänen jumaluuttaan.
"Jeesus oli tai on joko Jumalan Poika tai mielipuoli tai jotakin pahempaa. Voimme panna hänet lukkojen taakse kuin mielipuolen, sylkeä häntä ja tappaa hänet - tai heittäytyä hänen jalkoihinsa ja kutsua häntä Herraksi ja Jumalaksi." (C.S.Lewis: Mere Christianity; New York: Simon & Shuster, Inc., 1996) s. 56
Kumman teemme, se on oma valintamme, jonka mukaan meille tapahtuu. Niinkuin kylvämme, saamme myös niittää.
Vastaammeko kuin Pietari: "Sinä olet Kristus." Vai väännämmekö Jeesuksen hyväksi ihmiseksi, loistavaksi opettajaksi vai kaikkien aikojen suurimmaksi ihmiseksi, mutta emme silti hyväksy hänen jumaluuttaan.
"Jeesus oli tai on joko Jumalan Poika tai mielipuoli tai jotakin pahempaa. Voimme panna hänet lukkojen taakse kuin mielipuolen, sylkeä häntä ja tappaa hänet - tai heittäytyä hänen jalkoihinsa ja kutsua häntä Herraksi ja Jumalaksi." (C.S.Lewis: Mere Christianity; New York: Simon & Shuster, Inc., 1996) s. 56
Kumman teemme, se on oma valintamme, jonka mukaan meille tapahtuu. Niinkuin kylvämme, saamme myös niittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onkohan se ihan välttämättä noinkaan? Eikös se ole sama Jeesus joka sanoo että: "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät,..."
Vielä enemmän uskon siihen, että kun henkilökohtaisesti kohtaa Vapahtajan, kysytään meiltä vain tätä: "Rakastatko minua?" Meille on annettu täysi tahdon vapaus tähän vastaamiseen. Jos hiukankin rakastamme, kehoittaa Herra: "Seuraa minua:" Mutta hän ei pakota missään vaiheessa.
Vasta ylösnousemuksensa jälkeen, kun opetuslapset olivat ensin pettyneet Herraansa ja Vapahtajaansa, koska hän ei ollutkaan sellainen, kuin he olettivat, Jeesus kysyy: Rakastatko minua.
Suuren pettymyksen jälkeen he tunsivat Jeesuksen todella Messiaaksi ja tiesivät, mikä heitä odottaa. Vastaus oli samalla lähtemistä tielle, joka ei ollut helppo, sen voimme Apostolien teoista ja myös kaikista kirjeistä lukea. Myös Ilmestyskirjan kirjoittaja oli vankina. Uskon, että Jeesuksen seuraajat joutuvat saman kohtelun alaiseksi lopun aikana. Eikö sana olekin kirjoitettu meille varoitukseksi, opetukseksi ja nuhteeksikin.
Suuri pettymys?
Opetuslapset olivat Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman jälkeen peloissaan, eräät epäilivät. Mutta että pettymys? Niin, maallista messiasta ei tullut, sen Kristus oli tavoin maanpäällä eläessä heille ilmaissut, hämmennys valtasi heidät. Ylösnousemuksensa jälkeen , ilmestyessään opetuslapsilleen Kristus avasi heidän mielensä ymmärtämää kirjoitukset. Ja he rohkaistuivat uudelleen. Helluntaina, kun Pyhä Henki tuli, he saivat voiman, jossa rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen tuli näkyvällä tavalla vieläkin todemmaksi.
Kyllä, Jeesuksen seuraaminen vaatii meiltä paljon. Mutta sen tulee perustua vain ja ainoastaan rakkauteen, joka on vapaaehtoista. Sanoohan apostoli: " Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus , en sillä mitään voittaisi."
Meidän rakkautemme ei ole täydellistä, helposti lankeamme ja erehdymme tekemään asioita, jotka hyvästä tarkoituksesta tai aikomuksesta huolimatta eivät ole rakkauden tekoja. Kuitenkin Taivaallisen Isän rakkaus meitä kohtaan on täydellistä ja antaa meille ,Hänen kuvilleen, mahdollisuuden anteeksiantoon. Ja jos me nuhteista, opetuksesta ja varoituksesta otamme vaarin, me kadumme tekemäämme siksi että tahdomme palata tuohon rakkauteen ja kasvaa Herran yhteydessä. Ei näyttääksemme muille kuinka hyviä tai pyhiä olemme. Rakkaudesta Herraan me myös saamme voiman loistaa valona maailmalle.