"...Edellä olemme tarkastelleet aatteellisten ja uskonnollisten suggestioiden toimintaa ihmisiä hallitsevana ja karsinoivina tekijöinä sekä suggestiivisten symboleiden merkitystä näiden suggestiovaikutusten synnyttäjänä ja ylläpitävänä voimana. Voidaan sanoa, että jokainen aate, ideologia tai uskonto on jonkun ihmisen mielikuvien luomaa tuotetta. Eli, Jarl Fahlerin sanoja lainatakseni, "jonkun aatteellisen tai uskonnollisen johtajan pidentynyt varjo", jota suggestion keinoin pidetään hengissä ja ihmisiä näihin aatteisiin ja uskontoihin karsinoidaan. Taistelemaan toisia samankaltaisia aatteita tai uskontoja kannattavia ihmisiä vastaan. Sillä mitä muuta on Marxilaisuus, Buddhalaisuus, Muhammedilaisuus, Laesdatiolaisuus, Helluntailaisuus, Advendismi, jne. kuin joidenkin ihmisten kuvitelmia ainoasta oikeasta uskosta tai filosofiasta, joka vain voi johtaa ihmiskunnan pysyvän onnen ja autuuden tilaan? Mitä muuta kuin joidenkin ja aikoja sitten kuolleiden ihmisten kuvitelmia ja usein utopistisia toiveajatteluja, joita "menneisyyden haamuina" suggestion keinoin hengissä pidetään? Järkyttävää tässä on se, kuinka sokeasti ihmiset näiden ihmismielessä syntyneiden kuvitelmien autuaaksitekevään mahtiin uskovat ja näihin kuvitelmiinsa, jopa asevoimin, yrittävät toisia ihmisiä käännyttää. Mitä ovat olleet Marx. Lenin, Hitler, Buddha, Luther, Laestadius, Ellen G. White jne. muuta kuin kuolevaisia ja erehtyväisiä ihmisiä ja erilaisuudestaan huolimatta oman aikansa lapsia ja oman kulttuurinsa luomia luomuksia omine ajatuksineen, pelkoineen ja ennakkoluuloineen.
Nyt kun olemme päässeet ymmärtämään näitä aatteellisten ja uskonnollisten suggestioiden toimintoja, me osaamme suhtautua oikealla tavalla niihin ihmisiin, jotka näiden aatteellisten tai uskonnollisten suggestioiden kahleissa ovat. Useimmat aikamme uskonnot, myös meillä Suomessa, uskovat edustavansa ainoaa oikeaa totuutta ja todellista vapautta ja rauhaa. Kuitenkin nyt ymmärrämme, että sieltä, missä uskonnolliset suggestiot hallitsevat ihmisiä ahtaissa karsinoissa, sieltä on turhaa lähteä todellista totuutta ja vapautta etsimään. Vain totuus voi vapauttaa ihmisen ja johtaa hänet todelliseen sisäiseen rauhaan. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että vapaaksi tullakseen ihmisen on pystyttävä vapautumaan aatteiden ja uskontojen kahlitsevista suggestioista ja opittava tarkastelemaan "avoimin silmin" asioiden syvintä olemusta, absoluuttista totuutta, joka kestää kaikki arvostelut ja kritisoinnit ilman, että tätä totuutta tarvitsee lähteä asevoimin puolustamaan ja ihmisiä aatteen, "ainoan oikean uskon", kirkon jne. puolesta tuhoamaan ja tappamaan.
"Totuus ei ole haavoitettavissa", olen usein sanonut. Silloin kun meidän itsetuntomme rakentuu syvimmän totuuden pohjalle, voimme antaa anteeksi niille, jotka meitä vastaan taistelevat ja lähteä rakentamaan todellista ja kestävää rauhaa niin ihmisten kuin kansakuntienkin kesken ymmärtämyksen, anteeksiannon ja rakkauden pohjalta. Eikä pelon, vihan ja katkeruuden, niin kuin meidän aikanamme yleensä tapahtuu.
Silloin kun toimimme lähimmäistemme keskuudessa sielunhoitotyössä tai muissa terapiasuhteissa, meidän tehtävämme ei ole tarjota heille omia aatteitamme tai uskontojamme tai suggestion keinoin pyrkiä manipuloimaan heistä jotain muuta kuin mitä he todellisuudessa ovat. Jokainen ihminen on yksilönä ainutlaatuinen ja oma persoonansa ja tällaisena hänen on kasvettava ja henkisesti kypsyttävä omaan henkiseen vapauteen. Tultava juuri sellaiseksi kuin hänestä on tarkoitettu. Aidoksi ihmiseksi toteuttamaan omaa henkistä luovuuttaan, pyrkimättä jäljittelemään joitakin aatteiden tai uskontojen ihanteita tai idoleiden suggeroimia esikuvia. Tämän vuoksi me emme tarvitse myöskään suggestiivisia symboleita toiminnassamme. (Ellei tietty terapiamuoto niitä vaadi). Sana on meidän työkalumme ja tämän sanan, suggestiivisena sanana, on johdettava ihminen sisäiseen vapauteen ja rauhaan sekä paranemiseen niistä sairauksista, joita itsekullakin on. Kaikki muu kuuluu ihmisen oman tahdon ja henkilökohtaisen identiteettivapauden piiriin, ilmaa että meillä on oikeutta tähän henkilökohtaiseen vapauteen mitenkään puuttua...."
Nyt kun olemme päässeet ymmärtämään näitä aatteellisten ja uskonnollisten suggestioiden toimintoja, me osaamme suhtautua oikealla tavalla niihin ihmisiin, jotka näiden aatteellisten tai uskonnollisten suggestioiden kahleissa ovat. Useimmat aikamme uskonnot, myös meillä Suomessa, uskovat edustavansa ainoaa oikeaa totuutta ja todellista vapautta ja rauhaa. Kuitenkin nyt ymmärrämme, että sieltä, missä uskonnolliset suggestiot hallitsevat ihmisiä ahtaissa karsinoissa, sieltä on turhaa lähteä todellista totuutta ja vapautta etsimään. Vain totuus voi vapauttaa ihmisen ja johtaa hänet todelliseen sisäiseen rauhaan. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että vapaaksi tullakseen ihmisen on pystyttävä vapautumaan aatteiden ja uskontojen kahlitsevista suggestioista ja opittava tarkastelemaan "avoimin silmin" asioiden syvintä olemusta, absoluuttista totuutta, joka kestää kaikki arvostelut ja kritisoinnit ilman, että tätä totuutta tarvitsee lähteä asevoimin puolustamaan ja ihmisiä aatteen, "ainoan oikean uskon", kirkon jne. puolesta tuhoamaan ja tappamaan.
"Totuus ei ole haavoitettavissa", olen usein sanonut. Silloin kun meidän itsetuntomme rakentuu syvimmän totuuden pohjalle, voimme antaa anteeksi niille, jotka meitä vastaan taistelevat ja lähteä rakentamaan todellista ja kestävää rauhaa niin ihmisten kuin kansakuntienkin kesken ymmärtämyksen, anteeksiannon ja rakkauden pohjalta. Eikä pelon, vihan ja katkeruuden, niin kuin meidän aikanamme yleensä tapahtuu.
Silloin kun toimimme lähimmäistemme keskuudessa sielunhoitotyössä tai muissa terapiasuhteissa, meidän tehtävämme ei ole tarjota heille omia aatteitamme tai uskontojamme tai suggestion keinoin pyrkiä manipuloimaan heistä jotain muuta kuin mitä he todellisuudessa ovat. Jokainen ihminen on yksilönä ainutlaatuinen ja oma persoonansa ja tällaisena hänen on kasvettava ja henkisesti kypsyttävä omaan henkiseen vapauteen. Tultava juuri sellaiseksi kuin hänestä on tarkoitettu. Aidoksi ihmiseksi toteuttamaan omaa henkistä luovuuttaan, pyrkimättä jäljittelemään joitakin aatteiden tai uskontojen ihanteita tai idoleiden suggeroimia esikuvia. Tämän vuoksi me emme tarvitse myöskään suggestiivisia symboleita toiminnassamme. (Ellei tietty terapiamuoto niitä vaadi). Sana on meidän työkalumme ja tämän sanan, suggestiivisena sanana, on johdettava ihminen sisäiseen vapauteen ja rauhaan sekä paranemiseen niistä sairauksista, joita itsekullakin on. Kaikki muu kuuluu ihmisen oman tahdon ja henkilökohtaisen identiteettivapauden piiriin, ilmaa että meillä on oikeutta tähän henkilökohtaiseen vapauteen mitenkään puuttua...."
Vastaukset 3
Vanhimmat
"... Meillä suomalaisessa yhteiskunnassa lääkärien ammattitaito on maailman huippuluokkaa ja lääkärit ovat yleensä vastuuntuntoisia ja tekevät kaikkensa potilaan pelastamiseksi ja parantamiseksi. Samoin sairaaloissamme ja terveyskeskuksissamme on monia valtavan hyviä hoitajia, todellisia "jumal'olentoja", jotka omalla henkisellä panoksellaan pystyvät vaikeasti vammautuneen ihmisen elämästä elämisenarvoisen tekemään. Mutta sitten. Siinä vaiheessa kun vaikeasti vammautunut ihminen kuntoutuu niin, että hänet voidaan kotiuttaa, alkavat sen ihmisen elämän, usein kovaakin kovemmat realiteetit. Yhteiskuntamme, vakuutusyhtiöt jne. pitävät kyllä huolen vammautuneen ihmisen ulkoisista selviytymismahdollisuuksista, mutta vaikeasti vammautuneen ihmisen henkisestä jaksamisesta tässä yhteiskunnassa ei yksikään taho todellista huolta ja vastuuta kanna. (Ei ainakaan meillä Sodankylässä).
Vielä siinä vaiheessa kun tapahtunut raju kolari on yleisenä puheenaiheena, tai jos vammautuneella on vielä toiveita parantua, monet tutut ja tuntemattomatkin käyvät tervehtimässä. Samoin monien uskonsuuntien uskovaiset kertovat rukoilevansa sen ihmisen puolesta. Mutta sitten. Kun tapaus menettää uutisarvonsa, tai kun merkittävää paranemista ja kuntoutumista ei riittävän nopeasti ilme ne, se ihminen lopulta jää oman onnensa ja oman jaksamisensa varaan. Näin vammautuneesta ihmisestä tulee lopulta kaikkien hylkäämä "kaatopaikkatavara". Ja nämä ovat niitä elämän kovia realiteetteja, jonka ymmärtävät vain ne, jotka ovat nämä itse läpikäyneet; ja joissa ihmisen henkinen kestävyys perusteellisesti punnitaan. Sama koskee muitakin vaikeita sairauksia tai elämäntilanteita. (Syöpä, halvautuminen, avioerot, läheisen kuolema jne.
Näissä vaikeissa tilanteissa ihminen tarvitsee kaiken mahdollisen henkisen tuen niin kotoa kuin kodin ulkopuoleltakin. Mutta tämän henkisen tuen on tultava oikeassa sydämentilassa ja oikeista motiiveista. Muussa tapauksessa käy hyvin pian niin, että auttajasta ja tukijasta tulee "lyödyn lyöjä" ja "alas painetun alas painaja", joka on vain lisäämässä sitä kuormaa, mikä ennestäänkin on jo liian raskas kannettavaksi.
Siispä. Kun kohtaat vaikeuksien keskellä ja henkisen kestävyyden äärirajoilla elävän ihmisen, kohtaa hänet lähimmäisenä. Katsomatta hänen ulkoisiin puitteisiin tai muihin hänestä riippumattomiin tekijöihin. Osoita teossa ja totuudessa, että välität hänestä ja tahdot olla hänen rinnallaan hänen vaikeuksissaan. Älä koskaan esitä tai tyrkytä omia teorioitasi. Kukaan ei ymmärrä ihmisen tilannetta paremmin kuin ihminen itse. Kuuntele ja taas kuuntele, mitä hänellä itsellään on sanottavana. Jatka yhteydenpitoa, sillä luottamus sinuun punnitaan ajan mittapuun mukaan. Luo avoimia ja vapautuneita keskusteluyhteyksiä. Kunnioita hänen näkemyksiään tai pyri yhdessä vertailemaan näkemyksienne eroja mikäli sinulla on erilainen näkemys jostain asiasta. Käytä vain sellaista puhekieltä, jota hän ymmärtää tai selitä mitä mikäkin termisi tarkoittaa. Anna aikaasi tälle lähimmäisellesi ja anna hänen ymmärtää, että yhteistyönne voi jatkua kauas tulevaisuuteen. Tällä tavalla sinä viet elämänuskon ja toivoa sinne, niissä elämänusko ja toivo ovat enää vain vähäiset tai jo kokonaan sammuneet ja tällä toiminnallasi sinä autat lähimmäistäsi jaksamaan niissä tilanteissa, joissa hän ei kenties muuten jaksaisi ja vakavammissa tilanteissa voit olla suorastaan hänen henkensä pelastaja. (Itsemurhat ovat vaikeasti vammautuneiden yleisin kuolinsyy maassamme)...."
...jutuissa melkoisen paljon totuuden jyviä !?!
Tuo kuuntelun ja empatian taito lienee monilla n.s. uskiskilla hukassa ?!?
Missä aito,pyyteetön lähimmäisenrakkaus ?!?
Kaikesta sielunhoitotyöstä 60 - 70 % on kuuntelemisen taitoa, mutta just tämä taito on uskiksilta hukassa. Heitä ei pätkän vertaa kiinnosta se, mitä joku ihminen omasta elämäntilanteestaan ja ongelmistaan tietää. He itse kuvittelevat tietävänsä ihmistä itseään paremmin mitä sen ihmisen pitää tehdä ja minne mennä. Eli heidän lahkoonsa, jossa kaikki ongelmat muka hoituu simsalapim-tyyliin.