Vanhan ihmisemme kuolema Kristuksen kanssa ristillä on asia, joka yleensä ymmärretään väärin. Väärin ymmärtäminen tapahtuu jommallakummalla seuraavista kahdesta tavasta:
1. Paavalin kirjoituksia pidetään pelkästään kuvakielisinä sillä seurauksella, että katsotaan, että ristillä ei vanhalle ihmisellemme tapahtunut mitään LOPULLISTA. Se jäi elämään ja olemaan meissä. "Vanha ihmisemme", joka kenties ennen uskoontuloa oli ainoa luontomme, on nyt "alempi luontomme", ja tätä "alempaa luontoamme" voidaan kutsua myös "lihaksi". Ja tämän "lihamme" kanssa meidän on taisteltava hamaan hautaan saakka. Kyse on eräänlaisesta hengellisestä skitsofreniasta; uskovan on jaksettava muistuttaa itseään tästä alemmasta luonnostaan, pahasta taipumuksestaan, joka sisältää kaikki maailman syntitaipumukset ja niiden lisäksi vielä taipumuksen omavanhurskauteen.
Tämä väärinymmärrys on ja pysyy sillä, että uskova katsoo itseään ja näkee itsessään ilmenevän asioita, jotka hän on mielessään sijoittanut tähän "alempaan luontoonsa".
Ylin tuomari tässä asiassa on uskovan kokemus omasta itsestään. Ihminen on viime kädessä itse itsensä arvioija ja tuomari.
2. Paavalin kuvaus vanhan ihmisen kuolemasta ehdollistetaan. Se on totta ainoastaan, jos siitä on näkyvissä selkeitä "merkkejä": elämän uudistumista, syntitottumusten häviämistä, aitoa antautumista Jumalalle jne.
Tässäkään väärinkäsityksessä totuus ei perustu Paavalin selkeisiin sanoihin vaan ylimpänä tuomarina on ihmisen kokemus ja näkemys itsestään.
Näistä kahdesta vaarallisempi ja harhaisempi on kakkosvaihtoehto, jota edustaa mm. nimimerkki Savis.
Ykkösvaihtoehto on vähemmän tuhoisa, mutta sekin pitää uskovaa orjuudessa, koska ristin totuus ei saa siinä vapauttaa ihmistä "kerta kaikkiaan".
Tehdäänpä yksi asia selväksi.
Jumalan vihollisuuden vallassa olevaa ihmistä, joka ei usko Kristukseen, kutsutaan synnin ORJAKSI.
Tarkoittaako tämä sitä, että kyseinen ihminen tekee syntiä ikään kuin tahdottomana olentona, automaattiohjauksessa, robotin lailla? Ja onko tällainen ihminen KYKENEMÄTÖN TEKEMÄÄN MITÄÄN HYVÄÄ? Ei tietenkään.
Ihminen voi siis olla ja ON synnin orja YRITTÄMÄTTÄ ERITYISESTI OLLA YHTIKÄS MITÄÄN MUUTA KUIN ON. Ja tällainen ihminen EI siis ole kykenemätön hyviin tekoihin, kenties jopa äärimmäisen jaloihin ja epäitsekkäisiin tekoihin.
Ja yhtä kaikki Paavalli kutsuu häntä synnin ORJAKSI.
Jumalan rakkauden valloittamaa ihmistä, joka uskoo Kristukseen, kutsutaan Jumalan ORJAKSI.
Tarkoittaako tämä sitä, että kyseinen ihminen tekee vanhurskaita tekoja ikään kuin tahdottomana olentona, automaattiohjauksessa, robotin lailla? Ja onko tällainen ihminen KYKENEMÄTÖN TEKEMÄÄN SYNTIÄ? Ei tietenkään.
Ihminen voi siis olla ja ON Jumalan orja YRITTÄMÄTTÄ ERITYISESTI OLLA YHTIKÄS MITÄÄN MUUTA KUIN ON. Ja tällainen ihminen EI siis ole kykenemätön tekemään syntiä, kenties jopa äärimmäisen pahoja ja itsekkäitä syntejä.
Ja yhtä kaikki Paavalli kutsuu häntä JUMALAN ORJAKSI.
No harjoittavatko SYNNIN ORJAT tietoisesti, TIETOISENA KUTSUMUKSENAAN syntiä?
Eivät tietenkään!!!
Ja silti Paavali kirjoittaa:
Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Ja jatkaa:
Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, NYT OLETTE TULLEET SYDÄMESTÄNNE KUULIAISIKSI sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina OLETTE TULLEET VANHURSKAUDEN PALVELIJOIKSI!
Jos kerran synnin orjat epäuskossaan elivät täysin pakottamatta elämää, jota Paavali luonnehtii sanoilla "te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen",
silloin myös Jumalan orjat, jotka ovat ristinkuoleman ansiosta tulleet SYDÄMESTÄÄN KUULIAISIKSI sille opin muodolle, jonka johtoon heidät on annettu, ja synnistä vapautettuina tulleet VANHURSKAUDEN PALVELIJOIKSI, elävät täysin pakottamatta elämää, jonka hedelmä on pyhitys.
Mitä on usko KRISTUKSEEN? Se on sitä, että KAIKESSA asettaa luottamuksensa HÄNEEN, eikä MISSÄÄN LUOTA ITSEENSÄ.
Jos uskova uutta elämä eläessään EDELLYTTÄÄ JOTAIN ITSELTÄÄN, MITÄ HYVÄNSÄ (kuuliaisuutta, syntiensä kaivelemista, antautumista jne.), silloin hän on jo lakannut luottamasta KRISTUKSEEN uuden elämänsä Antajan, Lähteenä ja Herrana.
1. Paavalin kirjoituksia pidetään pelkästään kuvakielisinä sillä seurauksella, että katsotaan, että ristillä ei vanhalle ihmisellemme tapahtunut mitään LOPULLISTA. Se jäi elämään ja olemaan meissä. "Vanha ihmisemme", joka kenties ennen uskoontuloa oli ainoa luontomme, on nyt "alempi luontomme", ja tätä "alempaa luontoamme" voidaan kutsua myös "lihaksi". Ja tämän "lihamme" kanssa meidän on taisteltava hamaan hautaan saakka. Kyse on eräänlaisesta hengellisestä skitsofreniasta; uskovan on jaksettava muistuttaa itseään tästä alemmasta luonnostaan, pahasta taipumuksestaan, joka sisältää kaikki maailman syntitaipumukset ja niiden lisäksi vielä taipumuksen omavanhurskauteen.
Tämä väärinymmärrys on ja pysyy sillä, että uskova katsoo itseään ja näkee itsessään ilmenevän asioita, jotka hän on mielessään sijoittanut tähän "alempaan luontoonsa".
Ylin tuomari tässä asiassa on uskovan kokemus omasta itsestään. Ihminen on viime kädessä itse itsensä arvioija ja tuomari.
2. Paavalin kuvaus vanhan ihmisen kuolemasta ehdollistetaan. Se on totta ainoastaan, jos siitä on näkyvissä selkeitä "merkkejä": elämän uudistumista, syntitottumusten häviämistä, aitoa antautumista Jumalalle jne.
Tässäkään väärinkäsityksessä totuus ei perustu Paavalin selkeisiin sanoihin vaan ylimpänä tuomarina on ihmisen kokemus ja näkemys itsestään.
Näistä kahdesta vaarallisempi ja harhaisempi on kakkosvaihtoehto, jota edustaa mm. nimimerkki Savis.
Ykkösvaihtoehto on vähemmän tuhoisa, mutta sekin pitää uskovaa orjuudessa, koska ristin totuus ei saa siinä vapauttaa ihmistä "kerta kaikkiaan".
Tehdäänpä yksi asia selväksi.
Jumalan vihollisuuden vallassa olevaa ihmistä, joka ei usko Kristukseen, kutsutaan synnin ORJAKSI.
Tarkoittaako tämä sitä, että kyseinen ihminen tekee syntiä ikään kuin tahdottomana olentona, automaattiohjauksessa, robotin lailla? Ja onko tällainen ihminen KYKENEMÄTÖN TEKEMÄÄN MITÄÄN HYVÄÄ? Ei tietenkään.
Ihminen voi siis olla ja ON synnin orja YRITTÄMÄTTÄ ERITYISESTI OLLA YHTIKÄS MITÄÄN MUUTA KUIN ON. Ja tällainen ihminen EI siis ole kykenemätön hyviin tekoihin, kenties jopa äärimmäisen jaloihin ja epäitsekkäisiin tekoihin.
Ja yhtä kaikki Paavalli kutsuu häntä synnin ORJAKSI.
Jumalan rakkauden valloittamaa ihmistä, joka uskoo Kristukseen, kutsutaan Jumalan ORJAKSI.
Tarkoittaako tämä sitä, että kyseinen ihminen tekee vanhurskaita tekoja ikään kuin tahdottomana olentona, automaattiohjauksessa, robotin lailla? Ja onko tällainen ihminen KYKENEMÄTÖN TEKEMÄÄN SYNTIÄ? Ei tietenkään.
Ihminen voi siis olla ja ON Jumalan orja YRITTÄMÄTTÄ ERITYISESTI OLLA YHTIKÄS MITÄÄN MUUTA KUIN ON. Ja tällainen ihminen EI siis ole kykenemätön tekemään syntiä, kenties jopa äärimmäisen pahoja ja itsekkäitä syntejä.
Ja yhtä kaikki Paavalli kutsuu häntä JUMALAN ORJAKSI.
No harjoittavatko SYNNIN ORJAT tietoisesti, TIETOISENA KUTSUMUKSENAAN syntiä?
Eivät tietenkään!!!
Ja silti Paavali kirjoittaa:
Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Ja jatkaa:
Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, NYT OLETTE TULLEET SYDÄMESTÄNNE KUULIAISIKSI sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina OLETTE TULLEET VANHURSKAUDEN PALVELIJOIKSI!
Jos kerran synnin orjat epäuskossaan elivät täysin pakottamatta elämää, jota Paavali luonnehtii sanoilla "te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen",
silloin myös Jumalan orjat, jotka ovat ristinkuoleman ansiosta tulleet SYDÄMESTÄÄN KUULIAISIKSI sille opin muodolle, jonka johtoon heidät on annettu, ja synnistä vapautettuina tulleet VANHURSKAUDEN PALVELIJOIKSI, elävät täysin pakottamatta elämää, jonka hedelmä on pyhitys.
Mitä on usko KRISTUKSEEN? Se on sitä, että KAIKESSA asettaa luottamuksensa HÄNEEN, eikä MISSÄÄN LUOTA ITSEENSÄ.
Jos uskova uutta elämä eläessään EDELLYTTÄÄ JOTAIN ITSELTÄÄN, MITÄ HYVÄNSÄ (kuuliaisuutta, syntiensä kaivelemista, antautumista jne.), silloin hän on jo lakannut luottamasta KRISTUKSEEN uuden elämänsä Antajan, Lähteenä ja Herrana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.