Nyt alkaa tulemaan mittatäyteen. Olen elänyt pelkojen, ahdistuksen ja jännityksen kanssa valehtelematta ainakin 9 vuotta. Olen käynyt terapioissa, syönyt lääkkeitä pari kolme vuotta, jotka lopettanut noin 2 vuotta sitte, koska ei ne mitään auttaneet päinvastoin. Mikään ei auta tähän enää arkuus ja herkkyys on vain pahentunut vuosi vuodelta vaikka olen yrittänyt altistaa itseäni. Ahdistus on käynyt kuitenkin niin ylivoimaiseksi, että olen joutunut keskeyttämään useampia kouluja sekä työpaikkoja, ei ole ystäviäkään enää, koska en pysty heitä nähdä voimakkaan oireilun vuoksi. Nyt olen ollut pitemmän aikaan sairaslomalla. Pienikin arkinen stressitekijä kuten puhelimensoiminen saa sydämen hakkaamaan, kädet ja jalat tärisemään. Olen alkanut jopa jännittämään ja ahdistumaan omien vanhempieni ja sisaruksieni seurassa. En kestä enää tätä. Kaikki tarjotut avut olen käyttänyt. Yhtä tyhjän kanssa kaikki.
Ahdistus pilannut koko elämäni
Anonyymi
291696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En ole useampaan vuoteen enää voinut käydä yksin kaupoissa tai hoitamaan juuri mitään asioita itsenäisesti. Hävettää suunnattomasti, että aikuinen ihminen on voinut vajota näin alas ettei elämästä tule enää mitään.
Elämäntavat minulla on hyvät lenkkeilen päivittäin se on minulle yksi henkireikä, pyrin pitämään vuorokausirytmistä kiinni eli nukkumaan suht ajoissa vaikka töitä tai opiskeluita olekkaan, tupakoinnin lopettanut 3 vuotta sitten, kahvia vähentänyt 1-2 kupilliseen päivässä, alkoholia otan ehkä kerran puoleenvuoteen eli mikään alkoholistikaan en ole.
Todella harvassa ovat ne ihmiset, joiden elämää rajoittavaa ahdistusoireilua ja neuroottisuutta ei lääkeet helpota. Tietysti, jos on etukäteen päättänyt, että ei tämä mitään auta, niin ei todennäköisesti koe saavansa apua.
Yritä suhtautua avoimin mielin hoitoon ja ota hoito vastaan, niin voit paremmin. Et menetä siinä mitään, mutta voitat paljon.
Höpöhöpö. Psyykelääkkeet kroonistaa ja tuo miljoona muuta vaivaa tilalle.
"Ahdistus pilannut koko elämäni" voihan sen tietenkin niinkin tehdä, että jatkaa valitsemallaan surkeuden tiellä.
Siinä yksinlatelee omia tietojaan . Monelle on lääkkeet tuoneet takaisin terveen elämän, jote älä levitä huuhaata
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne! Tilanteesi vaikuttaa raskaalta.
Olet käynyt terapiassa etkä koe saaneesi lääkkeistäkään apua. Kannustan sinua edelleen hakemaan ammattiapua tai muuta ulkopuolista apua. Keskustelu ulkopuolisen tahon kanssa voisi helpottaa ja tuoda myös uusia näkökulmia. On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Mikähän tän ahdistuksen on aikoinaan aloittanut onko se joku trauma. Yleensä ahdistus hellittää kun syy poistuu mutta semmonen pieni vinkki että syvään hengiitämisellä olo tasaantuu jos ahdistus lähtee laukalle.
Välttäminen pahentaa oireita. Kun ex mies pahoinpiteli minut ja alkoi sitten vainoamaan, aloin ahdistua kaikesta. Pahoinpitelyn aikana hän kuristi ja rokotti minua ikkunasta selkä ikkunalautasn päin. Sen jälkeen en voinut pitää kaulassa edes pakkasella huivia, aloitin kaulurista, jonka rullasin kapeaksi ja joka ei voinut kuristaa minua. Kun nousin portaalle, tunsin, että kaatuan taaksepäin. Ei muuta kuin selvästi etukumara ja molemmin puolin kädellä kiinni ja kaveri taakse avuksi. Oli pakko siedättää itseä, vaikka joskus jopa oksensin. Pahinta oli halu heittäytyä alas korkeista paikoista, että pääsisi pois pelkäämästä.
Näin ex:ää ja hänen isäänsä "joka paikassa". En uskaltanut käydä lähikaupoissa vaan kiermurtelin autolla kauas ja haalin ostokset nopeasti kasaan. Useita viikkoja en uskaltanut edes käydä kotonani yksin ja työistä lähtö ja töihin meno piti sopia työtovereiden kanssa. Asuin ystävillä, joten oikeusen käynteihin oli vaikea valmistautua ja ex sai sähköpostiini uusia salasanoja (minulla oli bs. Sivupostilaatikko) Kun sitten ex toi yhteen oikeuden käyntiin listan, viimeisen kolmen viikon ajalta missä olin ollut ja mihin aikaan, oma asianajajani tunnusti, että hän oli pitänyt minua ihan vainoharhaisena.
Kun sain laajennetun turvakiellon, en moneen vuoteen ilmoittanut edes maistraattiin missä asun. En suostunut kertomaan sitä poliisillekaan. En siis voinut käyttää julkista terveydenhuoltoa ja sattumalta sain työ, jossa työnantaja ei kaivannut tietoa missä asun. Aloin pikkuhiljaa siedättämään itseäni ahdistaviin tilanteisiin, vaikka sydän hakkasi. Pari kertaa jopa pyörryin kavereiden seurassa ja kerran pääsin juuri ja juuri autoon ja ovet lukkoon kun pyörryin. Tämä taistelu on vaan itse käytävä läpi. Nyt katselen edelleen ympärilleni kaduilla, mutta voi jo mennä 2km matkan kauppaan kävellen ja tunnen olevani turvassa isoissa marketeissa. En vieläkään mielelläni osta niin paljon, että molemmat käteni ovat täynnä ja varaudun mihin päin pakenen, mutta ulkopuoliset eivät huomaa toiminnassani mitään outoa. Alussa harjoittelu vieraassa maassa oli myös helpompaa, kun tuskin ex olisi lähtenyt samalle äkkilähdölle. En vieläkään varaa mitään paljon etukäteen enkä kerro etukäteen mihin menen, kun jotkut ystävälliset sielut halusivat järjestää ex:n pyynnöstä meille tapaamisia. Ex sanoinauttivansa kun näkee minut edes oikeussalissa, nykyisin pääsen turvahuoneeseen, mutta sinne menia ja sieltä poistumista ei turvaa kukaan. Viimeksi ex soitteli autorekisterikeskuksesta kaikkien parkkipaikalla olleiden autojen omistaja ja osoite tiedot oikeuden käynnin jälkeen.
Voi kauheeta mitä oot joutunu kokemaan, kumma kun noita sekopää vainoajia ei saada lukkojen taa millään. Vainoaminen on sairaus. Eräs kaukainen sukulainen alkoi vainota koska oli jostain käsittämättömästä syystä kaunainen. Ei pidellyt sitten mikään tätä tapausta ja virkavalta voimaton. No loppu sitten vainoaminen kun joutui hoitoon lopulta ja siellä on varmasti lopunikää.
Ahdistus minulla on sidoksissa selvästi ihmisiin. Pelko reaktio käynnistyy samantien kun pitää kanssakäydä.
Minulla myös, nautin erakkona olemisesta, olen vain sen verran tekemisissä kuin on pakko. Ei me kaikki olla sosiaalisia ulospäinsuuntautuneita pälättäjiä luojan kiitos. Take it time kuomasein.
Minua on auttanut Jumala.
Ulkoilussa pukeutuminen saattaa auttaa jännitykseen: lippahattu/lierihattu, aurinkolasit/lasit, huppari niin että huppu on päällä jne. Toimii itsellä.
Liikkuminen bussilla jos mahdollista niin ei ruuhka-aikaan (itselläni mahdollista valita kaksi bussia ja tiedän milloin niissä on ruuhkaa).
Erilaiset mielenterveyskuntoutujien ja jännittävien ryhmät ovat hyviä paikkoja tavata ihmisiä kun siellä on muitakin samassa tilanteessa.
Ryhmissä kannattaa sanoa että on kova jännittäjä ja ei aina halua kommunikoida.
Mä käytän aurinkolaseja koko kesän julkisissa paikoissa ne on ihan must.
Voi jee, tuohon pukeutumiseen vielä kun lisätään pakollinen maski, nii ei kyllä yhtään tiedä kuka siellä varustusten alla on. Kuitenkin toivon, ettei maskiaika palaa!
ADHD lääkkeet poistaa ahdistusta ja sosiaalista pelkoa. Pyydä niitä.👍
Lyhytterapia auttaa. Https://lyhytterapeutti.fi
Minulla on hieman sama tilanne. Nykyään ahdistaa jo pelkkä kaupassa käynti :( välillä ahdistus iskee jopa sukulaisia nähdessä enkä keksi mitään syytä miksi se nyt vaivaa. Elämäni on sitä että olen kotona ja kaupassa käynti on iso saavutus. Pitäisi varmaan uudestaan varata psykiatrille aikaa. Ketipinor lääkkeen nyt aloitin katsotaan miten se vaikuttaa. Minulla on myös pakko oireita aina tarkastan hellan miljoona kertaa sekä pelkään tulipaloa.
Mulla myös tuo hella, mutta oon siedättänyt niin että vilkaisen enää kerran ja sanon hella on pois päältä ja lähden kotoa enkä sitä murehdi enempää.
Minulla oli 70luvul mies ystävä joka oli akressiivinen ja todellakin otti kiinni kaulasta se tunne tulee vieläkin. Ja tappotuomio perässä hän ei ite tee mut jokutoinen!!!. Paniikki häiriön se aiheutti!! Syön lääkettä auttaa! Enää ei ole hänestä pelkoo. Mutta näin se jätti jäljen.
Paljon on täällä mualimassa neuroottisia ihmisiä jotka pelkäävät olematonta.
Tarvitset ehkä vahvaa lääkettä. Se voi olla henkistäkin. Siis että ajattelee vaikka miten kaikki nykyään elävät ihmiset kuolee joskus. Jää vain kiveen syntymäaika ja kuolinaika, ja itsestä jää vain se viiva niiden väliin. Hautausmaalla kävely ja istuskeli voisi rauhoittaa.
Rauhoittava hengitystään on neliöhengitys. Laske neljään kun hengittää sisään, sitten neljään kun pitää, neljään kun hengittää ulos, ja sitten taas neljään kun on tyhjät keuhkopussit. Se on helppo muistaa ja toimii hienosti.
T. Psilosybiini
Semmoinen tuli itselleni mieleen, että lääkkeet nyt uudestaan aloittaneena myös syke on korkeampi ja tulee erilaisia sydäntuntemuksia. Välillä pitää ottaa iltaisin betasalpaaja.
Sitten, kun on joku jännittävä tilanne, joka nostas sykettä niin tuntuu että sykkeet hyppää taivaisiin eli tavallaan nuo tykytykset lisää vaan sitä pakenepaikalta fiilistä. Tällä hetkelläkin sohvalla pötkötellessä sydän ei tunnu normaalilta ja pitää kyllä ottaa lääkärin kanssa tuntemukset puheeksi - toki kuvitelmaksihan ne kai siellä ajatellaan.
Perfektionismi ei toimi käytännössä. Eihän sinulla ole muutakaan vaihtoehtoa kuin olla oma itsesi. Löydä itsestäsi se perusta mihin ei mikään vaikuta, eli tajunta (awareness). Kaikki tunteet menevät ohi, miksi moinen Haloo niistä?
Olen myös tullut siihen lopputulokseen, ettei tämä koskaan poistu. Terapioita ja lääkkeitä yli 14v, oireita varmaan 20v. Ainoa saavutus on työpaikka ja senkin eteen on tapeltu henkisesti kyllä niiiin paljon, että harva varmaan edes käsittää. Meni tosiaan vuosia, että löysin alan jossa ei joudu olemaan juurikaan sosiaalinen ja työ suht. helppoa ja mikä parasta, pystyy tekemään etänä. Mulla ollut häpeä niin suuri, että en ole voinut tämän suhteen koskaan luovuttaa. Välillä on jaksoja kun on parempi, mutta aina tuo ahdistuneisuushäiriöhirvitys aktivoituu. Nyt viimeisin vuosi taas ollut vaikea, esim. olen alkanut saamaan taas paniikkikohtauksia. Tuntuu ettei nykyinen lääkitys tuo mitään vastetta. Myös masennus nostaa päätään.... On tämä elämä yhtä taistelua näiden mielenterveys häiriöiden kanssa.
Sinua kun lukee niin tulee mielikuva että pontentiaalia on kauas saakka. Älä ole liian ankara itsellesi. Maailma ei siihen ahdistukseen lopu. Mulla homma normalisoituu 45 min - tunnin sisällä ahdistumisesta.
Mulla välillä kans voimakkaita kohtauksia. Pari kk sitten piti lopettaa kauppa Reissu ja eiku takaisin kotia. Viime viikolla ahdistuin kun odotin taksia jota ei koskaan tullut. Kärryjen kolikko jäi hakematta kun niin ilkeä olo.
Minkälaisia lääkkeitä sulle on annettu? Mä tarvitsen rauhoittavia. Niitä ei mulkku lääkäri anna kun KUVITTELEE että väärin käytän niitä bentsojen kanssa. No nyt mennään pimeillä markkinoilla. Mulla on lääke ja vissy pullo aina mukana tarpeen vaatiessa. Näin pärjään.
Sen voin sanoa että mikä ei tapa se vahvistaa. Pitää hyvin paikkansa myös tässä ahdistus jutussa.
Kuvittelee että väärin käytän alkoholin kanssa, mitä ei! tapahdu.
Ensinnäkin näissä ketjuissa Aloittajan pitäisi aina pistää "ap"-merkki viestinsä loppuun tai alkuun, että tietäisi, milloin ap sanoo jotakin lisää ! Ei tästä ketjusta ota mitään selvää nyt, en jaksanut lukea.
Mutta aloittajalle suosittelisin edes pientä hoitomyönteisyyttä kehittyvän tai siis pyrkimistä siihen. Minua, joka nyt jo vanha, on aina nuoresta alkaen nimenomaan psyyken lääkitys sekä monet saamani terapiat auttaneet, ehdottomasti. Lääkkeiden keksimisen ansiosta sain käytyä koulut sekä olen ihan kelvollisen työurankin tehnyt. Tuekseni olen aina tarvinnut lääkettä ja terapiaa, erilaisia hoitokäyntejä, lääketiedettä. Tätä hyvää todistusta omasta tiestäni haluan levittää tietoisuuteen.
Ja olet varmaan huomannut vuosien myötä, että ajattelutapakin vaikuttaa myönteisesti.
Jos aina ajattelee, että peli on menetetty, ja on pakko taistella, jne., oma mieli kääntää elämisen negatiivisen tuntuiseksi.
Olisi hyvä miettiä asioita, jotka vielä ovat hyvin ja onnistuvat, eikä keskittyä siihen, mikä ei toimi tai onnistu.
Vaikka elämä ei aina niin hyvältä tunnukkaan, voi tyytyä siihen, että menee kuitenkin jotenkuten.
Ei kannata yrittää ja pyrkiä enempään mihin pystyy, vähempikin riittää.