Tästä on hyvänä todisteena junailu ulkoministeri Rudolf Holstin maineen mustaamiseksi ja lopulta eroon.
Helmut Schmidt-yliopiston professori Michael Jonas on tehnyt väitöskirjan (2008) Helsingissä Saksan lähettiläänä 1935-44 toimineesta, saksalaisen aristokratian ja konservatiivisen oikeiston edustajasta Wipert von Blücheristä. Blücher loi itselleen laajan kontaktiverkoston presidentti P.E. Svinhufvudista ulkoministeriön virkamiehiin ja poliitikkoihin IKL:stä sosialidemokraatteihin.
Jonas kuvaa laajaan lähdepohjaan nojaten, miten Blücherin johdolla Holstiin kohdistui heti hänen nimityksensä jälkeen 7.10.1936 likakampanja. Väitöskirja vahvistaa Helsingin sisäpiireissä liikkuneet tiedot, joiden mukaan Saksalla oli sormet pelissä eroon johtaneissa tapahtumissa. Jonas myös paljastaa, että Suomen ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Kaarle N. Rantakari välitti Holstin vastaisia informaatioita Blücherille, jonka kanssa veljeilivät myös vanhastaan Saksaan suuntautuneet upseerit ja poliitikot.
Natsi-Saksan kampanja
Ulkomailla tapahtunut ymmärrettiin paremmin. Holstin eron jälkeen 16.11.1938 brittiläinen The Times -lehti kirjoitti seuraavana päivänä laajan artikkelin erosta, jossa viitattiin natsi-Saksan diplomaattiseen kampanjaan, jossa tavoitteena oli länsimielisen ulkoministerin kaataminen. Lehdelle Holsti kiisti häneen kohdistetut väitteet. Eroamaan pakotettu ministeri kertoi lähtönsä johtuneen siitä, että hän oli menettänyt Saksan luottamuksen.
Blücher raportoi Holstin eron jälkeen Berliinille voitonriemuisasti, miten ”kaksi vuotta kestänyt aktiomme on saatu menestykselliseen päätökseen”.
Holstin muistelmista käy ilmi, mitä kohun keskiössä olleilla illallisilla todella tapahtui. Kokeneena diplomaattina ja ulkoministerinä hän ei ollut möläytellyt sopimattomia Hitleristä. Diplomaattien keskusteluissa puheenaiheeksi oli noussut aggressiivinen puhe, jonka Hitler oli pitänyt Berliinissä aiemmin samana iltana. Holsti oli kääntänyt puhetta ystävälleen, Ranskan entiselle pääministerille Paul Boncourille.
- Joku saksalainen oli ymmärtänyt kääntämäni Hitlerin omat hyökkäävät sanonnat minun omiksi hänestä lausumikseni kommenteiksi, Holsti kertoo julkaisemattomissa muistelmissaan.
Holstille ei annettu mahdollisuutta puolustautua, eikä Wuorimaa ollut uskonut häntä, vaan saksalaisia toisen tai kolmannen käden tarjoamia sepitelmiä tapahtumista.
Holstin ero sattui hetkellä, jolloin Eurooppa alkoi toden teolla ajautua maailmansotaan. Suomen ulkopolitiikalta katkesi tässä saumakohdassa ankkuriköysi, selkeä strategia, kun maa alkoi imeytyä Hitlerin Saksan vaikutuspiiriin. Suomi alkoi harjoittaa ”neuvostovastaista puolueettomuutta”, joka osoittautui ansaksi, kun elokuussa 1939 Saksa solmi kaikkien tyrmistykseksi sopimuksen Neuvostoliiton kanssa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201807132201072587
Helmut Schmidt-yliopiston professori Michael Jonas on tehnyt väitöskirjan (2008) Helsingissä Saksan lähettiläänä 1935-44 toimineesta, saksalaisen aristokratian ja konservatiivisen oikeiston edustajasta Wipert von Blücheristä. Blücher loi itselleen laajan kontaktiverkoston presidentti P.E. Svinhufvudista ulkoministeriön virkamiehiin ja poliitikkoihin IKL:stä sosialidemokraatteihin.
Jonas kuvaa laajaan lähdepohjaan nojaten, miten Blücherin johdolla Holstiin kohdistui heti hänen nimityksensä jälkeen 7.10.1936 likakampanja. Väitöskirja vahvistaa Helsingin sisäpiireissä liikkuneet tiedot, joiden mukaan Saksalla oli sormet pelissä eroon johtaneissa tapahtumissa. Jonas myös paljastaa, että Suomen ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Kaarle N. Rantakari välitti Holstin vastaisia informaatioita Blücherille, jonka kanssa veljeilivät myös vanhastaan Saksaan suuntautuneet upseerit ja poliitikot.
Natsi-Saksan kampanja
Ulkomailla tapahtunut ymmärrettiin paremmin. Holstin eron jälkeen 16.11.1938 brittiläinen The Times -lehti kirjoitti seuraavana päivänä laajan artikkelin erosta, jossa viitattiin natsi-Saksan diplomaattiseen kampanjaan, jossa tavoitteena oli länsimielisen ulkoministerin kaataminen. Lehdelle Holsti kiisti häneen kohdistetut väitteet. Eroamaan pakotettu ministeri kertoi lähtönsä johtuneen siitä, että hän oli menettänyt Saksan luottamuksen.
Blücher raportoi Holstin eron jälkeen Berliinille voitonriemuisasti, miten ”kaksi vuotta kestänyt aktiomme on saatu menestykselliseen päätökseen”.
Holstin muistelmista käy ilmi, mitä kohun keskiössä olleilla illallisilla todella tapahtui. Kokeneena diplomaattina ja ulkoministerinä hän ei ollut möläytellyt sopimattomia Hitleristä. Diplomaattien keskusteluissa puheenaiheeksi oli noussut aggressiivinen puhe, jonka Hitler oli pitänyt Berliinissä aiemmin samana iltana. Holsti oli kääntänyt puhetta ystävälleen, Ranskan entiselle pääministerille Paul Boncourille.
- Joku saksalainen oli ymmärtänyt kääntämäni Hitlerin omat hyökkäävät sanonnat minun omiksi hänestä lausumikseni kommenteiksi, Holsti kertoo julkaisemattomissa muistelmissaan.
Holstille ei annettu mahdollisuutta puolustautua, eikä Wuorimaa ollut uskonut häntä, vaan saksalaisia toisen tai kolmannen käden tarjoamia sepitelmiä tapahtumista.
Holstin ero sattui hetkellä, jolloin Eurooppa alkoi toden teolla ajautua maailmansotaan. Suomen ulkopolitiikalta katkesi tässä saumakohdassa ankkuriköysi, selkeä strategia, kun maa alkoi imeytyä Hitlerin Saksan vaikutuspiiriin. Suomi alkoi harjoittaa ”neuvostovastaista puolueettomuutta”, joka osoittautui ansaksi, kun elokuussa 1939 Saksa solmi kaikkien tyrmistykseksi sopimuksen Neuvostoliiton kanssa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201807132201072587
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hölynpölyä!
Suomi hakeutui 1930-luvun kiihkeiden alkuvuosien jälkeen pohjoismaiseen yhteyteen Paasikiven, Tannerin ja Mannerheimin johdolla.
Lapuan Liike lakkautettiin 1932 ja AKS:stä alkoi maltillisten jäsenten katoaminen.
Suomi mm.puolsi NL:n KL-jäsenyyttä 1934 ja 1935 Kivimäen hallitus julisti Pohjoismaisen suuntauksen Suomen poliittiseksi ohjenuoraksi.
Holstin tapaus oli Saksan työtä, ei Suomen hallituksen.
Se on totta,että Suomessa oli useita pieniä kansallissosialistisia ja fasistisia yhteisöjä,mutta poliittista johtoasemaa niillä ei ollut,vaan hallitus veti pohjoismaista linjaa.
Eduskuntavaaleissa 1939 IKL menetti puolet kannatuksestaan.
Poliittiset suhteet Saksaan olivat kylmät,myös kauppa takkuili.
Sen sijaan kulttuurihenkilöillä ja jääkäriupsereilla oli yhteydet omiin piireihinsä
He eivät kuitenkaan johtaneet sen enempää ulko-kuin sisäpolitiikkaakaan.
"Holstin tapaus oli Saksan työtä, ei Suomen hallituksen."
No sehän nimenomaan todistaa Suomen olleen Saksan määräiltävissä ja ohjailtavissa.
"Tosiasia on se, että Saksa kykeni hajottamaan Suomen valtiojohdon - kuten tänään sanottaisiin - "hybridivaikuttamisella”. "
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201807132201072587
Kun stalinistit hyökkäsi siinä on ollut ihan sama kun vaan joku tuo edes aseita saatana KAI NYT PUOLUSTAA SAA SENTÄÄN KUN PÄÄLLE KÄYDÄÄN
The Times julkaisi 17.11.1938 Helsingin kirjeenvaihtajan lähettämän uutisen ministeri Holstin eron syistä:
"Suomen ulkoministeri, tri Rudolf Holsti erosi tänään ja hänen tilalleen astui väliaikaisesti kauppaministeri, hra Väinö Voionmaa.
Tri Holsti ilmoittaa, että hän oli pakotettu eroamaan heikon terveyden ja finanssisyiden vuoksi. Samaan aikaan tiedetään täällä, vaikka sitä ei mainita sanomalehdistössä, että tri Holsti, jonka ystävällinen asenne Iso-Britanniaan, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin on merkinnyt (prejudiced) hänet virallisissa saksalaisissa silmissä, on äskettäin ollut voimakkaan saksalaisen diplomaattisen hyökkäyksen kohteena.
Oikeesti Itävallassa näitä nimiä niinkö ??
"Suomi oli Saksan talutusnuorassa 1930- luvulla"
Ei ollut puhut jaskaa!
Jos Natsi-Saksalla oli aikeita Suomen suhteen, niin miksi Saksalle oli OK, että Neuvostoliitto ottaa Suomen etupiirikseen toimiakseen Suomen suhteen miten tahtoo?
Natseille suomalaiset olivat mongoleja...
No olihan Saksalle OK myöskin se, että Neuvostoliitto miehittää Baltian maat ja liittää ne itseensä, tämän liitoksen Saksa tunnusti.
Hyökätessään vuonna 1941 Baltiaan Saksa ei suinkaan vapauttanut Baltian maita, vaan liitti ne Reichskommissariat Ostlandiin.
Suomelle Saksa lupasi kaiken täällä haluttavan.
Kuolankin, kunhan Saksa saa luonnonvarat.
Mäntsälän oikeistokapinan kukistamisen jälkeen Suomi etääntyi Saksasta niin sotilaallisesti, kulttuurisesti kuin diplomaattisestikin. Kun sakemannit ja NL harjoittelivat yhdessä mm. panssarivaunujen käyttöä, ei Suomi ostanut mitään raskaita aseita koko 30-luvun aikana Saksasta. Ei kai juuri keveitäkään. Suomen punamultahallitukset pitivät natsihallintoa vieraana. Saksan ja NL:n molotov-ribbentropp -sopimus oli pitkän kehityksen loppuhuipentuma.
Saksan suurlähettiläänä toiminut Blücher oli sivuraiteella. Vanhan aristokraattisen diplomaattikunnan edustaja ei ollut Hitlerin suosikkeja. Kun Aatu kävi marskin syntymäpäivillä, ei viitsinyt edes tervehtiä suurlähettilästään. Kun Saksa ja Suomi olivat etääntyneet toisistaan koko 30-luvun, merkkinä siitä tänne lähetettiin suurlähettilääksi Vilhelmin aikainen diplomaattinen kehäraakki.