Neljäs Moskovan konferenssi , joka tunnetaan myös nimellä Tolstoi-konferenssi koodinimestään Tolstoi , oli kokous Moskovassa Winston Churchillin ja Josif Stalinin välillä 9.10.-19.10.1944.
Konferenssissa päätettiin Itä-Euroopan maiden kohtalosta toisen maailmansodan jälkeen, Suomen asioista ei päätetty, koska Suomen kohtalo oli päätetty jo Teheranissa.
Puolan kysymykseen oli tarkoitus palata myöhemmin.
Churchill ehdotti voittaja valtioiden vaikutusvallan jakautuvan prosenttiosuuksin.
Churchill ehdotti, että Neuvostoliitolla pitäisi olla 90 prosentin vaikutusvalta Romaniassa ja 75 prosentin vaikutusvalta Bulgariassa ; Yhdistyneellä kuningaskunnalla pitäisi olla 90 prosenttia Kreikasta ; ja niillä pitäisi olla kummallakin 50 prosenttia Unkarissa ja Jugoslaviassa . Churchill kirjoitti sen paperille, jonka hän työnsi Stalinille, joka merkitsi sen pois ja antoi sen takaisin. Neuvottelujen tuloksena Neuvostoliiton vaikutusvallan prosenttiosuudet Bulgariassa ja, mikä merkittävämpää, Unkarissa muutettiin 80 prosenttiin ja Romanian 100 prosenttiin.
Churchill kutsui sitä "tuhmaksi asiakirjaksi". Keskusteltuaan Balkanista Churchill ja Stalin kääntyivät ehdotetun Yhdistyneiden Kansakuntien puoleen, ja Churchill myöntyi Stalinin vaatimukseen, että suurvaltojen pitäisi saada äänioikeus ja veto-oikeus itseään koskevissa aluekiistoissa, antaen esimerkin Kiinan tukemisesta. Yhdysvallat vaati Hongkongin palauttamista sodan jälkeen, mitä Churchill piti törkeänä pyyntönä. Koska Yhdysvallat oli kieltäytynyt tunnustamasta Neuvostoliiton aluevoittoja vuosina 1939–1940, Churchillin viesti oli selvä tässä, nimittäin että oli olemassa pro quo quidettä Yhdistynyt kuningaskunta tukisi Neuvostoliiton vuoden 1941 rajojen takaisin saamista vastineeksi Neuvostoliiton tuesta Britannialle valtaamaan takaisin Japanille menetetyt Aasian siirtomansa, mitä Yhdysvallat vastusti.
Konferenssissa päätettiin Itä-Euroopan maiden kohtalosta toisen maailmansodan jälkeen, Suomen asioista ei päätetty, koska Suomen kohtalo oli päätetty jo Teheranissa.
Puolan kysymykseen oli tarkoitus palata myöhemmin.
Churchill ehdotti voittaja valtioiden vaikutusvallan jakautuvan prosenttiosuuksin.
Churchill ehdotti, että Neuvostoliitolla pitäisi olla 90 prosentin vaikutusvalta Romaniassa ja 75 prosentin vaikutusvalta Bulgariassa ; Yhdistyneellä kuningaskunnalla pitäisi olla 90 prosenttia Kreikasta ; ja niillä pitäisi olla kummallakin 50 prosenttia Unkarissa ja Jugoslaviassa . Churchill kirjoitti sen paperille, jonka hän työnsi Stalinille, joka merkitsi sen pois ja antoi sen takaisin. Neuvottelujen tuloksena Neuvostoliiton vaikutusvallan prosenttiosuudet Bulgariassa ja, mikä merkittävämpää, Unkarissa muutettiin 80 prosenttiin ja Romanian 100 prosenttiin.
Churchill kutsui sitä "tuhmaksi asiakirjaksi". Keskusteltuaan Balkanista Churchill ja Stalin kääntyivät ehdotetun Yhdistyneiden Kansakuntien puoleen, ja Churchill myöntyi Stalinin vaatimukseen, että suurvaltojen pitäisi saada äänioikeus ja veto-oikeus itseään koskevissa aluekiistoissa, antaen esimerkin Kiinan tukemisesta. Yhdysvallat vaati Hongkongin palauttamista sodan jälkeen, mitä Churchill piti törkeänä pyyntönä. Koska Yhdysvallat oli kieltäytynyt tunnustamasta Neuvostoliiton aluevoittoja vuosina 1939–1940, Churchillin viesti oli selvä tässä, nimittäin että oli olemassa pro quo quidettä Yhdistynyt kuningaskunta tukisi Neuvostoliiton vuoden 1941 rajojen takaisin saamista vastineeksi Neuvostoliiton tuesta Britannialle valtaamaan takaisin Japanille menetetyt Aasian siirtomansa, mitä Yhdysvallat vastusti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Churchillin ja Stalinin salaista sopimusta, siitä että Atlantin julistus ei koskenut Baltian maita, on kutsuttu myös "länsimaiseksi petokseksi" (Western betrayal)
Antony Beevor, Toinen maailmansota s. 884
Potsdamin konfrenssi 16.7.1945
Konfrenssin kuluessa kävi hyvin selväksi, että Stalin halusi laajentaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa moneen suuntaan. Hän osoitti mielenkiintoa Italian Afrikan-siirtomaihin ja ehdotti, että liittoutuneet poistaisivat Francon vallasta. Churchillin pahimmat pelot olisivat heränneet, jos hän olisi kuullut keskustelun, jonka Stalin ja Averell Harriman kävivät tauolla. Harriman herätteli keskustelua ja sanoi: ”Teistä on varmaan oikein mukavaa olla Berliinissä kaikkien kärsimysten jälkeen.” Neuvostojohtaja silmäili Harrimania ja vastasi: ”Tsaari Aleksanteri meni Pariisiin saakka.”
Kyseessä ei ollut pelkkä vitsi. Eräässä politbyroon kokouksessa oli jo vuonna 1944, kauan ennen Churchillin fantasiaa operaatio Mahdottomasta, päätetty käskeä Stavkan laatia suunnitelma hyökkäyksestä Ranskaan ja Italiaan. Kenraali Stemenko kertoi siitä Berijan pojalle. Suunnitelmassa puna-armeijan offensiiviin yhdistyivät paikallisten kommunististen puolueiden tekemät vallankaappaukset. Stemenko kertoi, että lisäksi ”varauduttiin Norjaan tehtävään maihinnousuun ja myös (Tanskan) salmien valtaamiseen. Noiden suunnitelmien toteuttamiseksi myönnettiin tuntuva budjetti. Odotettiin, että amerikkalaiset jättävät sekasortoon vajonneen Euroopan ja että Englanti ja Ranska olisivat siirtomaaongelmiensa lamaannuttamia. Neuvostoliitolla oli 400 kokenutta divisioonaa, jotka olivat valmiina loikkaamaan eteenpäin kuin tiikerit. Laskettiin, että koko operaatioon ei menisi enempää kuin kuukausi… Nuo kaikki suunnitelmat hylättiin, kun Stalin kuuli (Berijalta), että amerikkalaisilla oli atomipommi ja että he siirtäisivät sen massatuotantoon. Stalin ilmeisesti sanoi Berijalle, että ”jos vain Roosevelt olisi ollut vielä elossa, olisimme onnistuneet.” Vaikuttaa siltä, että juuri tämän vuoksi Stalin uskoi Rooseveltin joutuneen salamurhan uhriksi.
Britannian ulkoministeri Eden vieraili Neuvostoliiton luona Moskovassa joulukuussa 1941. Hän kirjoittaa:
Venäläisten ajatukset olivat hyvin selkeästi määriteltyjä, eivätkä ne muuttuneet kolmen seuraavan vuoden aikana. - Stalin ehdotti... [että] Venäjä ottaisi takaisin vuoden 1941 rajansa Suomen kanssa... ja yhdistäisi Baltian maat. 2
On tärkeää huomata, että tässä ei enää puhuta vaikutusalueista, vaan yksiselitteinen vaatimus " liittää " nämä kolme maata ja että Iso-Britannia ymmärsi sen selvästi. Niin teki myös Yhdysvallat, ulkoministeri C. Hullin mukaan:
Stalin oli muotoillut erityisiä alueellisia vaatimuksia ... kategorisesti. Konkreettisesti sanottuna Baltian maat - Viro, Latvia ja Liettua... on liitettävä Neuvostoliittoon.
Britit olivat päättäneet tehdä mahdollisimman pian anglo-neuvostoliiton liittoutuman hinnasta riippumatta. Churchillin ja Rooseveltin välinen salainen kirjeenvaihto on erittäin informatiivinen. Se sisältää 7. maaliskuuta 1942 päivätyn kirjeen, jossa Churchill kirjoittaa:
[Olen] sitä mieltä, että Atlantin peruskirjan periaatetta ei pidä rakentaa siten, että se eväisi Venäjältä rajat, jotka se miehitti, kun Saksa hyökkäsi häntä vastaan. Tämä oli perusta, jolla Venäjä hyväksyi peruskirjan, ja odotan, että venäläiset käyttivät ankaraa prosessia vihamielisten elementtien likvidoimiseksi Baltian maissa jne., kun he valloittivat nämä alueet sodan alussa. Toivon siksi, että voitte antaa meille vapaat kädet allekirjoittaa sopimus, jota Stalin haluaa mahdollisimman pian.
Ilmeisesti suostumus annettiin, ja sopimus allekirjoitettiin 26. toukokuuta 1942. Roosevelt näyttää hyväksyneen väitteen, jonka mukaan ei olisi reilua kieltää Baltian maita venäläisiltä, jotka olivat tehneet niin lujasti töitä "vihallisten elementtien poistamiseksi ankarasti". siellä..
Roosevelt hyväksyi täysin Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon Teheranissa 1943. asiasta ei jäänyt mitään epäselvää. Roosevelt totesi samalla, ettei hän julkisesti voi asiaa myöntää, koska Yhdysvalloissa on paljon baltteja.