Vielä nykyisinkin monet uskovat, että suomalaisesta autoliikkeestä olisi jotenkin turvallista ostaa käytetty auto.
Kannattaa lukaista tuokin juttu, jos vaikka silmänne hieman avautuisivat:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=4500000000000338&posting=22000000008268362
Moni ei tiedä sitäkään, että esim. Saksassa laki edellyttää, että autoliikkeen on aina kirjattava käytetyn auton kauppakirjaan mittarilukeman LISÄKSI autolla ajetut kilometrit. Jos autoliikkeellä ei ole niistä täydellistä varmuutta, siihen on kirjattava, että todellisia kilomtertejä ei tiedetä. Ja tällä maininnalla ei normaaleissa autoliikkeissä juuri pysty autoja saamaan kaupaksi. Tai siinä tapauksessa hinta on aivan jotain muuta. Saksassa kun autoliike lasketaan lain edessä alan ammattilaiseksi, joka ei voi vedota tietämättömyyteensä, jos auto myydään väärillä kilometreillä.
Niin, aivan oikein. Suomen laki ei määrää käytetyn auton kilometrien kirjaamisesta yhtään mitään. Kauppakirjassa on tasan yksi paikka kilometreille ja siihen kirjoitetaan mittarilukema...
Vahinko kiertämään, se on maan tapa...
Me kun ei tiedetty...
Kannattaa lukaista tuokin juttu, jos vaikka silmänne hieman avautuisivat:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=4500000000000338&posting=22000000008268362
Moni ei tiedä sitäkään, että esim. Saksassa laki edellyttää, että autoliikkeen on aina kirjattava käytetyn auton kauppakirjaan mittarilukeman LISÄKSI autolla ajetut kilometrit. Jos autoliikkeellä ei ole niistä täydellistä varmuutta, siihen on kirjattava, että todellisia kilomtertejä ei tiedetä. Ja tällä maininnalla ei normaaleissa autoliikkeissä juuri pysty autoja saamaan kaupaksi. Tai siinä tapauksessa hinta on aivan jotain muuta. Saksassa kun autoliike lasketaan lain edessä alan ammattilaiseksi, joka ei voi vedota tietämättömyyteensä, jos auto myydään väärillä kilometreillä.
Niin, aivan oikein. Suomen laki ei määrää käytetyn auton kilometrien kirjaamisesta yhtään mitään. Kauppakirjassa on tasan yksi paikka kilometreille ja siihen kirjoitetaan mittarilukema...
Vahinko kiertämään, se on maan tapa...
Me kun ei tiedetty...
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuli jokin aikaa sitten ohjelma noista saksalaisista mittarinruuvaajista,jotka ruuvaavat huoltojen välillä mittareita edestakaisin,jotta asiakkaat saavat huoltokirjaan sellaiset mittarilukemat,kuin haluavat ja voivat myydä sitten auton vaikka autoliikkeeseen täysin aukottomalla huoltohistorialla.Se on siellä mahdollista,koska mittarinruuvaaminen saksassa on laillista,omistajien vain pitää kertoa se autoa myydessään.Ja nimettöminä ohjelmassa esiintyneet autonvaihtajat lupasivat tietysti kilvan kertoa asiasta autokaupassa,et tainnut katsoa ohjelmaa vai?
Et taida sinäkään tietää, että Suomessa mittarin ruuvaus on laillista.
Mitähän luulet:
Kummassa maassa käytetyt autot ovat kaksi kertaa kalliimpia, eli kummassakohan maassa mittarinruuvaus on kaksi kertaa kannattavampaa?
Kummassakohan maassa autoliikkeen on siihen kauppakirjaan merkittävä mittarilukeman lisäksi todelliset kilometrit? Kummassakohan maassa on autoliike on todella lirissä, jos se on merkinnyt kauppakirjan kohtaan "todelliset kilometrit" jotain sellaista, mikä ei pidä paikkaansa? Siellä ei autoliike voi koskaan vedota tietämättömyyteen.
Kyllä Saksassa ne ruuvatut autot menevät aivan muille markkinoille, kuin autoliikkeisiin. Sinne turkkilaisten takapihanmyyntiin, josta suuret suomalaiset autoliikkeet (kuten esim. Rintajouppi) hakevat materiaalia myyntiin. (kai katsoit MOT-ohjelman?) Tai sitten ostetaan niitä autoja, joiden myynti-ilmoituksessa jo mainitaan, että ei myydä kuluttajalle (kun epäillään tietojen oikeellisuutta, eikä Saksassa sellaista voi autoliike myydä kuluttajalle lain ankaruudesta johtuen), mutta suomalaisille suurille autoliikkeille ne kyllä kelpaa...
MOT-ohjelmassa bonnilainen käytettyjen autojen myyjä (oikea autoliike) kertoi, että he eivät voi ottaa myyntiin kuin yhdellä tai korkeintaan kahdella omistajilla olleita autoja ja joiden historia on selvitettävissä aukottomasti. Ja auto tarkistetaan ennen sisäänostoa perusteellisesti, jotta auton teknisen kunnon voidaan todeta vastaavan kaikkia dokumentteja. Koskahan suomalainen autoliike tekee niin? Heh, heh! Nehän myy vaikka minkä kiertopalkinnon. Vai onko joku nähnyt suomalaisen autoliikkeen tarkistavan tarjoamastasi vaihdokista muuta kuin värin ja mikä lukema on mittarissa! Mene suomalaiseen autoliikkeeseen ja kysy jostain vähän vanhemmasta autosta, että montako omistajaa sillä on ollut. Ovat vähän aikaa suu auki ja sitten sanovat, että ei he vaan tiedä! Oikeen ihmettelevät, että heidänkös se pitäisi tietää, he kun vaan myyvät näitä...
Samaisessa MOT-ohjelmassa tämä bonnilainen autokauppias kertoi, että parinkymmen vuoden aikana heitä on onnistuttu pettämään kahdesti ruuvatulla mittarilla. Ja molemmat tapaukset autoliike on vienyt oikeuteen. Ja mitenköhän Suomessa...
Käytettyjen autojen ostamisessa laki ja kuluttajansuoja ovat Saksassa aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Myös auton mahdollinen kolarikorjaus (pienikin) tulee kirjata kauppakirjaan. Tai sitten pitää kirjata, että autoa ei ole kolaroitu. Autoliikeelle se ei voi olla epäselvää, koska heillä on alan asiantuntijat, maalikalvon paksuusmittarit jne. Suomessa autoliikkeessä myyjä jättää aina kolarointiasiat kertomatta, ellei erikseen sitä kysytä. Ja jos kysytään, merkonomimyyjä mutisee jotain sellaista että ei hänen "muistaakseen". Kauppakirjaan ei tietysti vahngossakaan siitä mitään mainintaa...
Sellaisia eroja...
Tuossa tuli erittäin selkeästi sanottua se mikä on autokaupan ja hevoskaupan ero. Saksassa tuo ero on selvä, Suomessa ei.
Rintajoupin tuoma kolariaudi oli loistava esimerkki siitä mikä on asiantuntemuksen ja vastuullisuuden taso suurissa suomalaisissa autoliikkeissä. Vastaavaa on mahdotonta kuvitella tapahtuvan suuressa saksalaisessa autoliikkeessä. Tai tarkemmin sanottuna: saksalainen liike joutuisi vakavaan liriin jos tuommoiseen törppöilyyn syyllistyisi. Suomessa liike voi jatkaa touhuaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Saksassa torikauppiaat (eli ne häkkiliikkeiden Mustafat) ovat ihan eri jengiä kuin kunnon liikkeiden kauppiaat. Suomessa Mustafalla voi olla Rintajoupin tai jonkun muun liikkeen kravatti kaulassa.
On jotakuinkin käsittämätöntä että autokauppiaat eivät millään tunnu tajuavan, että tällainen tilanne ei voi olla hyväksi heidän ammattikunnalleen. Olisiko vika koulutuksessa? Saksassa ammattikoulutus on perinteisesti kovatasoista ja ammattikunnat varjelevat tiukasti mainettaan. Onkohan niin että Suomessa autokauppiaaksi pääsee kunhan on vain lipevä kieli ja joustava omatunto? Noilla avuilla ei ajattelukyky tietenkään yletä juuri seuraavaa tilipäivää pidemmälle.
Joten suomalaisen autokaupan poika ei tämmöisiä ammattikunta-asioita osaa eikä jaksa murehtia, vaan laulaa kärryillä kravatti tuulessa viuhuen "juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma..."
... vanhoja sitten tarjotaan vaihdossa. Viekää ne yli viisivuotiaat romunne mustalaisille myytäväksi.
Meille automyyjille se on jokapäiväinen riesa kun tarjotaan näitä kymmenvuotiaita, joista kaikki dokumentit (huoltokirjat yms)ovat hukassa. Sen lisäksi nämä asiakkaat valehtelevat niin paljon kuin kerkiävät.
Ja sitten kun tämmöisistä yksilöistä tarjoaa näiden tietojen perusteella jotakin, niin jo on paskaa palvelua kun ei saakkaan enää kymppitonnia vaihdossa.
Olen täysin samaa mieltä, että saksassa homma on oikeilla raiteilla, kun merkkiliikkeeseen ei tarvitse ottaa vaihdossa muita kuin uudehkoja varmoja tapauksia. Sama systeemi olisi tervetullut suomeenkin.
Suomalaisia asiakkaita olisi hyvä vähän kouluttaa saksassa. Oppisivat tavoille ja paalaisivat ne romunsa itse.
Mukavaa kuulla järjen ääntä autokaupankin puolelta. Eli tilanne jäytää puolin ja toisin. Lienemme samaa mieltä siitä että ainoa ratkaisu on autoverotuksen pikainen uudistus. Sitä ennen autokanta on täynnä tuota paalauskuntoista rojua jota kukaan ei oikeasti halua ja autokauppa liian usein puolivillaista hämärähommaa johon perheellinen mies ei viitsisi sekaantua. Lyhyesti sanottuna käytettyjen autojen kaupassa vallitsee kaikkien osapuolten välinen v..tutus ja molemminpuolinen kusetuksen kulttuuri. Saksassa tilanne on ratkaisevasti terveemmällä pohjalla.
Kuten edellisessä viestissäni sanoin, tilanteen pikaisen korjaamisen luulisi olevan nimenomaan autokaupan etu. Eli ei muuta kuin vauhtia lobbareihin.
Tuosta koulutuksesta sen verran, että tavallinen autoilija ei ole eikä tule olemaan autokaupan ammattilainen. Autokauppias on, tai ainakin hänen pitäisi olla. Siksi kauppiailta on minusta lupa odottaa vähän enemmän.
Vai on Saksassa terveemmällä pohjalla. Heh heh. No siinä mielessä on että siellä asiakkaat odottavat kusetusta. Tulkoon kukin onnelliseksi uskossaan.
Viitsisitkös hiukka täsmentää tuota näkemystäsi. Ettei tarvitse kuitata sitä autoliikkeen kopista heitettynä sumutuksena. Tuossa edellä siis väitettiin että Saksassa kunnon autoliikkeen ja jobbarin ero on selkeämpi kuin Suomessa. Oletko eri mieltä tästä vai mistä?
Saksassa astuu uusi laki voimaan kesällä,jossa mittarilukeman väärentämisesä uhkaa maksaimissaan
1 vuoden vankilarngaistus,sama koskee myös mmittarunmanipulattiolaitteiden mmyyntiä ja valmistusta. Lakiesitys on jo valmiina,josta ovat sopineet oikeusministeri Brigitta Zypries ja
liikenneministeri Manfred Stolpe ja lain läpimeno on varma ennen kesälomia liittopäivillä.
Lähde:Adac Motorwelt
Saksassa toimii kaiken autokaupan perustana Schwacke-arvo,jonka perusteella autokauppias ja yksityinen automyyjä tietävät muutaman sadan euron tarkkuudella auton sisäänostohinnan ja myyntihinnan.
Juuri tästäkin näkee sen, kuinka paljon Suomessa käytettyjen autojen kauppaa koskeva lainsäädäntö ja koko kaupankäynnin kulttuuri on Saksaa jäljessä. Vai voisiko joku kuvitella, että Suomessa tehtäisiin tällainen laki kuluttajan turvaksi?
Kun täällä on nuo kaikki muutkin edellä mainitut, Saksassa pakolliset (kauppakirjaan kirjattava todelliset kilometerit ja kolarikorjaukset, rekisteriotteessa kaikki (6 kpl/kuponki) auton edelliset omistajat kotipaikkoineen ja omistusaikoineen) on vielä silkkaa utopiaa...
Ja ADAC:n tasoisen instituution saaminen Suomeen kestää vielä varmaankin 50 vuotta...
Jos olisit asunut Hampurissa 15 vuotta, tietäisit varmasti Hampurin päärautatieaseman saksankielisen lempinimen.
Jos taas olet katkeroitunut suomalainen autokauppias, et sitä varmaankaan tiedä.
Jännittävä nähdä, vastaatko...
No enpä asu Hampurissa vaan vähän etelämpänä, enkä ole hirveästi perehtynyt rautatieasemien lempinimiin sen enempää Saksassa kuin Suomessa. Vähän on nyt suoraan sanottuna vaikea nähdä miten tämä tupla vai kuitti-leikki liittyy tuohon asiaan josta yllä oli puhe.
Ylipäätäänkin tämä tällä palstalla harjoitettava "minäpäs tiedän mutta tiedätkös sinä"-leikki on lähinnä lapsellista ja pitkästyttävää. Jos on asiaa, niin sen voi sanoa ilman moista nokittelua. On yks hailee vaikka kirjoittajana olisi paavi vatikaanista joka osaa Mooseksen sukuluettelon ulkoa, jos ei ole asiaa tai ei viitsi esittää sitä asiallisesti.
Edelleenkin kysyn, oletko siis eri mieltä siitä että Saksassa kunnon autoliikkeen ja jobbarin ero on selkeämpi kuin Suomessa.
Edellisessä viestissäsi olit sitä mieltä, että Saksassa autoliikkeen asiakkaat osaavat aina odottaa kusetusta.
Nyt kerroit sentään sen tosiasian, että Saksassa oikean autoliikkeen ja jobbarin ero on suurempi kuin Suomessa.
Saksassa tosiaankin jobbarit (yleensä etnisiä) ovat erittäin riskialttiita ostopaikkoja. Kusetuksen mahdollisuus on hyvin todennäköinen ja kyllä sitä osataankin odottaa. Saksassa normaali asiallista käytettyä autoa etsivä ei kuulu näiden asiakkaisiin. Tosin suomalaisia suuria autoliikkeitä (esim. Rinta-Jouppi, kuten MOT-ohjelmassa todettiin) kuuluu näiden hämärämyyjien asiakkaisiin.
Oikeat autoliikkeet ovat sen sijaan erittäin tarkkoja myyntiin ottamiensa autojen todellisesta kunnosta ja kaupanteko ei perustu ostajan pettämisyritykseen.
Suomessa jobbarin ja oikean autoliikkeen ero on todellakin pienempi. Suomessa kaikessa autokaupassa liikeidean yksi peruspilareita on aina ollut vähintäänkin lievä ostajan pettäminen. Jos ei muuten, niin ainakin jättämättä kertomatta esim. kolrarikorjauksista tai epäillystä mittarinruuvauksesta. Tai vain yksinkertaisesti yrittämällä myydä auto reippaaseen ylihintaan, vaikka kyseisen yksilön kunto tai varustus ei anna sille mitään perustetta. Saksalaista autoliikkeestä uskaltaa käytännössä ostaa auton, vaikka ei olisi lainkaan etukäteen selvittänyt, mitä vastaavat autot yleensä maksavat. Liikeidea ei perustu siihen, että toivotaan kohdalle ymmärtämätöntä asiakasta...