Toisenlainen näkökulma - paluu 70-luvulle

Kokoomus ja kommunismi ovat sukulaisanoja. Kokoomus on kokoontumista mitä on kommuunikin. Molemmat ovat ylhäältä johdettua aatteellisuutta jossa yksilön vapaus ehdollistetaan vaaditusn aktiivisuuden kautta. Nykyisin Kokoomuksen ei tarvitse edes olla hallitusvastuussa, sillä se käyttää valtaa poliittisilla virkanimityksillä ja median omistamisella. Yhteiskunta ei ole enää samalla tavalla vapaa kuin 70-luvulla eikä enää kaikkien yhteinen - tämä ei ole oleilijoiden yhteiskunta, kuten eräs poliitikko aprikoi.

Yhteiskunnallinen ajattelukykymme on vuosien aikana kaventunut siten että kaikki perustuu vain talouteen. Neuvostoliiton 5-vuotissuunnitelmat eivät merkittävästi eroa pankkien talouskasvuennusteista ja jatkuvan talouskasvun pakosta. Molemmat ovat ylhäältä päin hylänneet yhteiskunnan luonnollisen tehtävän ja verotuksen alkuperäisen tarkoituksen. Molemmissa tehdään paljon sellaista työtä mikä ei ole kansantaloudellisesti järkevää, mutta joka toteuttaa työn arvon ja merkityksen yhteiskunnalle. On päädytty kuluttamisen pakkoon ja verotuksen noidankehään. Kunnon kansalainen juoksee ylikuntoisena kohoavien kustannusten ja kuluttamisen oravanpyörässä.

Tämä sanavertaus sen vuoksi ettemme unohtaisi ajatella mikä on todellisuus sanojen takana. Tietenkään Kokoomus ei ole kommunismia, mutta yhteiskunta on paljon enemmän kuin mikään puoluepoliittinen aate. Jotakin on kuitenkin unohtunut vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen nähden.

Jos työllisyysaste on niin korkea kuin väitetään, me voisimme alkaa luopua alveista ja palata palkkatyön verotukseen. Valtiollakin on verojen kautta ostovoimansa ja tehtäviäkin julkiselle palvelulle löytyy.