Koskaan ei ole ollut yhtä surkeaa sovittelijaa työehtosopimusneuvotteluissa historian aikana, kuin nykyinen Piekkala. Tuosta näki jo alussa ettei ole mihinkään: haahuilevan unelias olemus, sellainen tutkijamainen. Kirkon keskushallinnosta tupsahtanut juristipomo. Ei edeltäjä Minna Hellekään kaksinen ollut; hänessä ei ollut riittävää kokonaisnäkemystä ja meni aina työnantajan taakse.
Kyllä on ikävä varsinkin kahta edesmennyttä sovittelijaa: Keijo Liinamaa ja Jorma Reini. Liinamaa oli jämerä asiallinen mutta kohtelias ja sai porukat sopimaan. Reini taas oli jätkämäisen räiskyvä ja saattoi kiroillen painostaa väkisin neuvotelijat sopuun vaikka yöllä, eikä antanut heidän lähteä kesken kaiken kotiin. Ja sopimus yleensä tuli. En ole sovinisti, mutta väitän että nyt tarvittaisiin miespuolinen jätkämäinen laaja-alaisesti näkevä tyyppi sovittelijaksi. Arvovaltaa, uskottavuutta, pelottavuuttakin. Liinamaa kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen kesäkuussa 1980 ja Reini sydäriin vuonna 1997 matkalla ambulanssissa sairaalaan. Raskas työ, raskaat huvit, mutta nämä antoivat kaikkensa sovinnolle.
Nyt on kaiken maailman tehyläiset Millariikat ja muut ehdottoman jyrkkiä vaateissaan eivätkä taivu kompromissiin. Tuollaiset itsekkäät on saatava ruotuun jämerällä sovittelijalla, toki myös ylitiukka työnantajapuolikin eli aina kaikkien pitäisi tulla vastaan. Tällä menolla sopua ei synny syksylläkään, yksityispuoli haluaa samat prosentit kuin hoitsut ja kaaos tulee. Sovittelija Piekkala vaan häipyy raukkamaisesti karkuun ja delegoi asiat neuvottelukunnille.
Kyllä on ikävä varsinkin kahta edesmennyttä sovittelijaa: Keijo Liinamaa ja Jorma Reini. Liinamaa oli jämerä asiallinen mutta kohtelias ja sai porukat sopimaan. Reini taas oli jätkämäisen räiskyvä ja saattoi kiroillen painostaa väkisin neuvotelijat sopuun vaikka yöllä, eikä antanut heidän lähteä kesken kaiken kotiin. Ja sopimus yleensä tuli. En ole sovinisti, mutta väitän että nyt tarvittaisiin miespuolinen jätkämäinen laaja-alaisesti näkevä tyyppi sovittelijaksi. Arvovaltaa, uskottavuutta, pelottavuuttakin. Liinamaa kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen kesäkuussa 1980 ja Reini sydäriin vuonna 1997 matkalla ambulanssissa sairaalaan. Raskas työ, raskaat huvit, mutta nämä antoivat kaikkensa sovinnolle.
Nyt on kaiken maailman tehyläiset Millariikat ja muut ehdottoman jyrkkiä vaateissaan eivätkä taivu kompromissiin. Tuollaiset itsekkäät on saatava ruotuun jämerällä sovittelijalla, toki myös ylitiukka työnantajapuolikin eli aina kaikkien pitäisi tulla vastaan. Tällä menolla sopua ei synny syksylläkään, yksityispuoli haluaa samat prosentit kuin hoitsut ja kaaos tulee. Sovittelija Piekkala vaan häipyy raukkamaisesti karkuun ja delegoi asiat neuvottelukunnille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Piekkala ei ole paljoa esillä, tuntuu sivuhenkilöltä näissä neuvotteluissa.
Korkea palkka mutta ei hoida työtään, eli annettava potkut!