Tunnutte olevan kyllä ylpeää sakkia, kun painatte "paineen" alla päät pensaaseen. Olisi mukava kuulla niitä perusteluja armeijasta poisjäännille!
Eikai kukaan armeijaan nytkään mene sillä, että pääsisi sotimaan, vaan rauhan takia sinne mennään. Halutaan pitää maa rauhantasapainossa. Niin kauan kuin maassa on rauha on siellä kaikilla hyvä elää, mutta auta armias kun veli Iivana loikkaa rajan yli. Maata on puolustettava, niin että kaikilla on hyvä kasvaa maassa, jota itse saamme rakentaa.
En itse näe armeijasta poisjäännille muita hyviä syitä kuin estävä sairaus, liian heikko fysiikka/psyyke. Heitäkin kyllä armeijaan tulee vaikka kaikki vapautuksen elementit on olemassa. Ja kyllä he armeijaan ovatkin tervetulleita mikäli sinne haluavat. Kyllä kaikille löytyy oma tehtävänsä, josta suoriutuvat.
Miettikää kaksi kertaa, kun meinaatte ryhtyä sivariksi (saati sitten totaalikieltäytyjäksi). Armeijassa on monenlaisia tehtäviä ja niin vaikeisiin paikkoihin ei ketään laiteta, etteikö hän siitä voisi suoriutua. Yksi tetsaa, toinen ajaa kuormuria, kolmas hakkaa halkoja tai kuorii perunoita.
"Tämä on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa!"
Eikai kukaan armeijaan nytkään mene sillä, että pääsisi sotimaan, vaan rauhan takia sinne mennään. Halutaan pitää maa rauhantasapainossa. Niin kauan kuin maassa on rauha on siellä kaikilla hyvä elää, mutta auta armias kun veli Iivana loikkaa rajan yli. Maata on puolustettava, niin että kaikilla on hyvä kasvaa maassa, jota itse saamme rakentaa.
En itse näe armeijasta poisjäännille muita hyviä syitä kuin estävä sairaus, liian heikko fysiikka/psyyke. Heitäkin kyllä armeijaan tulee vaikka kaikki vapautuksen elementit on olemassa. Ja kyllä he armeijaan ovatkin tervetulleita mikäli sinne haluavat. Kyllä kaikille löytyy oma tehtävänsä, josta suoriutuvat.
Miettikää kaksi kertaa, kun meinaatte ryhtyä sivariksi (saati sitten totaalikieltäytyjäksi). Armeijassa on monenlaisia tehtäviä ja niin vaikeisiin paikkoihin ei ketään laiteta, etteikö hän siitä voisi suoriutua. Yksi tetsaa, toinen ajaa kuormuria, kolmas hakkaa halkoja tai kuorii perunoita.
"Tämä on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa!"
Vastaukset 19
Vanhimmat
Valtaosa sivareista ymmärtänee miksi toiset menevät armeijaan. Ainakin toivon niin. Ja eiköhän valtaosa varusmiespalveluksen suorittajistakin ymmärrä sivareita. Että yritä sinäkin, kyse ei ole niinkään pään pensaaseen painamisesta vaan vähän isommista asioista. Se on pään pensaaseen pistämistä että käydään intti, vannotaan valat ja sitten puolustussodassa painellaan käpykaartilaisiksi. Aseistakieltäytyjä ilmoittaa etukäteen että hänen hengestään ei valtio määrää.
Tuossa joitakin perusteluita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=500000000000014&posting=22000000008270834
Laittamassasi "kokoelmassasi" oli kyllä niin paljon kieliposkella kirjoitettuja ettei tosikaan.
Siviilipalvelus on ymmärrettävää henkilöltä, joka ei kykene suorittamaan asevelvollisuutta johtuen pään "sisäisestä/ulkoísesta" vammasta. "Autonosamaksut" eivät ole tällaisia syitä.
Tietysti voidaan syyttää armeijassa rötväämässä käyneitä murkkuja, jotka sitten pelottelevat toisia. Sekoaahan siinä vähemmästäkin nuppi. Ja jos kokee, ettei selviydy palveluksesta niin turhahan sinne silloin on mennä.
Velvollisuus se on, mutta ei sitä omaa tai toisten terveyttä pidä lähteä vaarantamaan.
"Aseistakieltäytyjä ilmoittaa etukäteen että hänen hengestään ei valtio määrää."
Sehän se tosimies on, joka noin sanoo!
sitä miesten tarvi sinne armeijaan lähteä.. Keksitkö itse yhtään parempaa perustetta armeijan käynnille kuin jonkin epämääräisen mahdollisen uhan itärajan takaa? Voisi tehdä hyvää lueskella vähän vaikkapa sosiologista kirjallisuutta tästä toiseuttamisesta ja kansakunnan keinotekoisuudesta. Muutenkin hyödyllistä olisi varmasti välillä pysähtyä miettimään, että kuinka helposti sitä mahdetaan viedä.. Ajattelua ei tarvitse lopettaa niiden "itsestään selvyyksienkään" kohdalla...
Kaikki kunnioitus miehille, jotka valitsevat sivarin tai menevät vakaumuksensa vuoksi vankilaan. Jos sellaisia miehiä ei olisi olemassa, ei olisi mitään toivoa suunnanmuutoksesta maailmassa.
velvollisuus, kunnioitus ja kiitollisuus maatamme ja isiämme kohtaan, rauha ja sen takaaminen...
velvollisuus on aika huono esimerkki.. hyppäisitkö esimerkiksi sillalta jos se olisi sinun velvollisuutesi? on ihan fiksua itsekin miettiä näitä muiden asettamia "velvollisuuksia" ja näinhän sivarit ja aseistakieltäytyjät tekevät. Kunnioitus ja kiitollisuus eivät myöskään ole asioita, joita osoitetaan aseisiin tarttumalla eikä minun käsitystä rauhasta vastaa se, että jokaisen rajan takana pistetään pyssyä jonoon. Suosittelen sinullekin tutustumista sosiologiseen kirjallisuuteen. Voit saada sieltä vähän uutta ajattelemisen aihetta ja muodostaa ihan omiakin mielipiteitä..
Kyllä olisin valmis hyppäämään sillalta, astumaan luodin eteen, jos sillä pelastaisin ystävieni (perheenjäseneideni, aseveljieni) hengen. Tyhmä en kuitenkaan ole, en juoksu suohon sillä, että sinä käsket tai kapiainen käskee.
Ja ei minusta kunnioitus ja kiitollisuus ole huonoja esimerkkejä. Se on minulta erittäin vähän annettu, kun käyn (olen jo vuosia sitten käynyt) suorittamassa asevelvollisuuteni. Ja vielä senkin jälkeen olen "velkaa".
Rauha ja sen turvaaminen on PUOLUSTUSvoimien tehtävä. Ei sinne lähdetä sillä asenteella (ja joka lähtee on sairas), että päästään paukuttelemaan tantereille "jokin kaunispäivä". Toivon, etten koskaan tarvitse aseeseen tarttua, mutta mikäli Isänmaa turvallisuus joskus niin vaatii, olen valmis.
Suosittelen sinullekin "maaria" ajattelemaan omaanapaa kauemmas, ei varmasti tee pahitteeksi (ei pahalla).
Vastuu: Miks kansalaisten pitäis ottaa vastuu ja vaarantaa henkensä kun Natossa turvallisuus ois taattu muutenkin. Naton kimppuun ei ykskään valtio ees uskaltais hyökätä.
Kiitollisuus: Tätä en oo koskaan ymmärtänyt. Millä tavalla "velka" vähenee intin käymällä?
Rauhan turvaaminen: Aseistakieltäytyjä on maailmanrauhan edelläkävijä, kaikki me rauhaa tahdotaan. Jos musta rauha saavutetaan Natoon liittymällä ja suorittamalla siviilipalvelus niin miks sun varusmiespalvelukses ois mulle jotenkin parempi?
Mitä vähemmän Suomi on kytköksissä NATOon sitä parempi. NATO räyhää nyt jo siellä täällä, miksi meidän pitäisi sekaantua siihen? En haluaisi, että yksikään suomalainen sotilas joutuis antamaan henkensä Irakin tms. sodassa. NATOmaana Suomenkin tulisi miettiä lähetetäänkö sinne omia sotilaita (olkoon vaikka palkkasotilaita) ja paha siinä rytkeessä on mennä sanomaan, että emme lähetä, mutta jos itse joskus tarvitsemme apua niin tervetuloa. Lisäksi ei se NATOssa oleminenkaan mitään ilmaista puuhaa ole.
Ja kuten jo sanoin ei se kunniavelka (kiitollisuus) siitä mihinkään vähenä, jos armeijan käy, mutta se on ELE jolla osoitetaan kunnioitusta isillemme, jotka ovat henkensä joutuneet antamaan meidän tähden, jotta meillä olisi vapaa maa asuttavana.
Ja minkä rauhan sinä sillä saavutat, että me olisimme NATOssa?! Aika hullu väite!!! NATOhan on SOTILASliitto!!!
USA ja sen liittolaiset siellä sotii, ei NATO. Esim. Ranska ei ruvennut lähettään sotilaita sinne. Tärkein tekijä sotilasliitossa ois kuitenkin tuo pelote. Naton sopimus sanoo että hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia jäsenmaita vastaan.
"En haluaisi, että yksikään suomalainen sotilas joutuis antamaan henkensä Irakin tms. sodassa"
Kukapa haluais. Vaan oma valintahan se heille on. Ei kukaan suomalainen sotilas tahtomattaan joutuis Irakiin sotimaan, ne ois ammattisotilaita jotka kyseisen uran valitsee.
"paha siinä rytkeessä on mennä sanomaan, että emme lähetä, mutta jos itse joskus tarvitsemme apua niin tervetuloa"
No Irak kun ei tosiaan hyökännyt jenkkeihin. Natomaata vastaan ei oo kai ikinä hyökätty vai muistanko väärin?
"ei se NATOssa oleminenkaan mitään ilmaista puuhaa ole"
Eipä ole. Mutta halvempaa varmasti kuin täysin oma palkka-armeija, ja lisäksi turvallisempi.
"ELE jolla osoitetaan kunnioitusta isillemme,"
Empä vieläkään näe miten intissä vastoin omaa tahtoa turhaan viruminen ois mitenkään kunnioittava ele. Mieluummin kiitän henkilökohtaisesti ja toimin rauhan puolesta jottei sotien uhreja tuu enää lisää. Rahaakin vois antaa mutta veteraanijärjestöt pihtaa hirveitä summia omilla tileillään ja oottelee että viimenenkin veteraani kuolee ja sitten hupsista vaan ylimääräset rahat päätyy omaan taskuun. Toivottavasti oon väärässä.
"Ja minkä rauhan sinä sillä saavutat, että me olisimme NATOssa?! Aika hullu väite!!! NATOhan on SOTILASliitto!!! "
Suo siellä vetelä täällä. Mutta joka maassa on armeija. NATO turvais rauhan täällä paremmin kuin yleinen asevelvollisuus ja ois oikeudenmukaisempi systeemi. Mun mielestä.
Mietipä saataisiinko Suomeen minkäänlaista PALKKA-ARMEIJAA?! Suomen väkiluku on niin pieni ettei sillä mitään palkka-armeijaa aikaiseksi saada. SE ON FAKTA! Tällä hetkellä jo uoseeriston palkka on niin olemattoman pieni, ettei sillä kovin leveästi pysty elämään. En kahdi heitä kyllä millään muotoa, eikä minun tarvitsekaan. Kutsumusammatti se on siinä missä pappi, poliisi, palomies tai sairaanhoitaja. Paskat palkat, mutta pakko jonkun tehdä.
NATO ei ole mikään taivaspaikka, että sillä rauha maailmaan tulee. Päinvastoin! niin kauan, kun USA:lla on voimaa (Tai yksikin uusi hullu pääsee sitä koneistoa käskemään), niin auta armias muita kansoja. Kuinkas Ranskallekin kävi, kun uskalsi pistää hanttiin (kunnia kyllä Ranskalle) suurelle ja mahtavalla USA:lle. sylkykupin roolin se sai! Muistatko, että mm. Norja antoi omia sotilaitaan Irakin sotaan? ja minkä takia? eiköhän siihen neljä kirjainta vastaukseksi riitä?
Haistatan kyllä pitkät paskat NATOlle, niin kauan kun se on noin voimissa niin se vähät välittää mistään. Omat intressit se on silläkin (ts. sitä ohjaksissaan pitävillä).
ELEELLÄ, jonka sanoin tarkoitin sitä, että se on osoitus siitä kiitollisuudesta maamme veteraaneille, että he ovat nuoruutensa parhaat päivät antaneet rintamalla meidän tulevaisuuden tähden ja me olemme vuorostaan valmiita siihen tarpeen tullen omien lastemme tähden.
Tämä kaikki "MUN MIELESTÄ"! Suosittelen kuitenkin sinullekin hieman katsella omia kengänkärkiä pitemmälle.
Suomessa on kuitenkin rauhallista elää, vielä.
minun pointtejani lainkaan.. siinä ei tietenkään ole mitään uutta näissä keskusteluissa.. ei tietenkään ole minun asiani, mutta suosittelisin asioiden laajempaa pohdiskelua, ikä tuo väistämättä lisää näkökulmia ja jos kirjallisuutta osaa valita niin voi sitten tuollaiset pureskelemattomat mielipiteet karista. Ei kannata olla aasi, jota viedään mennen tullen.
En tiedä, mitä tarkoitat oman navan ajattelulla. Ai sitä jos minun mielestäni kunnioituksen osoittaminen sotaveteraaneille ei tarkoita sitä, että mennään armeijaan pelleilemään metsään ja jauhamaan paskaa toisten "äijien" kanssa.. Oletkos koskaan puhunut sodasta sotaveteraanien kanssa? Minulle ainakin tuli sellainen vaikutelma, etteivät he halua kenenkään muun koskaan kokevan samaa. Sen takia olen pasifisti, en armeijan kannattaja. Niin kauan kun on armeijoita, ei tällä planeetalle tule olemaan rauhaa. Lukuintoa ja uusia ajatuksia vain heinähatun alle! Kriittisyys on hieno asia, kannattaa muistaa se, eikä elää silmät ummessa.
Sinullahan jaloja ajatuksia armeijattomasta maailmasta. Katsos, kun niin kauan kuin on ihmisiä tällä planeetalla on myös sotia tai jos ei sotia niin ainakin sen uhka olemassa. En toki toivo itsekään sotia, olen rauhanmies henkeen ja vereen, mutta ei ne sodat siihen pääty vaikka jokainen euroopan maa sulattaisi aseensa tai vaikka koko maailma. Aina tulee diktaattoreita johonkin, jotka sortavat kansaansa, saavat kaosta aikaan naapureissaan ja silloin on PUOLUSTAUDUTTAVA, jos se ei ole enää aseilla mahdollista ("sulatuksen vuoksi") on tartuttava johonkin muuhun kättäpitempään. Tuskin kukaan saa hullua puhumalla käännytettyä, sanat eivät aina riitä. Joskus täytyy turvautua tekoihinkin. Niin valitettavaa kuin se onkin, mutta "elämä on".
Oman navan tuijottelulla tarkoitin, että pitää kantaa vastuu niin itsestään kuin myös läheisistään. Heikompia puolustettava!
On hienoa, että ajatellaan, että maailmasta tulisi joskus rauhan tyyssija, mutta olisi ehkä kannattanut sitä miettiä paratiisissa ennenkuin haukkasi isosta omenasta. Toki me voidaan rauhaa rakentaa ja tehkäämme sitä rakkauden hengessä, mutta tyhmä se on, joka elää naivisti.
aloita Zygmunt Baumanin kirjasta "Sosiologinen ajattelu" ja lue erityisen tarkkaan "Me ja muut" kappale. Mieti sen jälkeen noita "eihän me suomalaiset, mutta kun nuo muut"-juttuja.. Ja think again tuota heikompien puolustuksen ja armeijan yhteyttä.. pätkiikö looginen ajattelu?? Heh, sinä olet sitten varmasti erityisen kunnostautunut esimerkiksi kehitysmaiden avustamisessa.. Voi, että on sääli kun ihmiset aina tyytyvät niin helppoihin vastauksiin kun pitäisi vain jatkaa syvemmälle pureutumista.. Eihän sitä tyhmyydeksi voi sanoa, mutta ei se kaukana siitäkään ole..
"Heh, sinä olet sitten varmasti erityisen kunnostautunut esimerkiksi kehitysmaiden avustamisessa.."
Sinä olet melko monessa kohtaa puhunut minusta vähättelevään sävyyn. Olet luokittanut minua pikkupojaksi, etten tiedä veteraaneista mitään ja nyt tämä. Anna tulla lisää vain, kyllä sitä kestää. Hieman tuollainen kyllä ottaa pannuun, kun et minua tunne ollenkaan, mutta mikäs siinä jos osaat muodostaa minusta kuvaa. Voin toki sinulle hieman sitä antaakin :)
Ikää minulla jo on kertynyt kohtuu mukavasti, en tosin vielä ole eläkettäni kovinkaan kauan kerryttänyt, mutta kuitenkin. Sotaveteraaneja on suvussani paljon ja naapurustossani. Pikku pojasta saakka olen heidän juttusilla käynyt ja he ovat ymmärrettävästi yrittäneet minulle kertoa sodasta ja sen kauheuksista, mutta aina he ovat todenneet, että se mikä kuusikymmentä vuotta sitten jouduttiin tekemään oli pakon sanelemaa ja tärkeää maamme itsenäisyyden tähden. Ja joudun kai vielä yllätykseksesi sanomaan, että olen yrittänyt kantaa korteani kekoon kehitysmaidenkin avun eteen. Lähinnä vain siis rahallista tukea, mutta toki uskovana ristin myös käteni. Sen kuitenkin joudun myöntämään että Baumanin kirjasta minulla ei ole hajuakaan, mutta jotain kuitenkin tiedän elämästä. En lähellekään kaikkea, mutta päivä päivältä enemmän, siltikin pimentoon tulee paljon paljon jäämään. Vajavainen ihminen, kun olen ja siitä en muuksi muutu.
Sanon vain, että itsestään on kyettävä ottaa vastuu ja toivottavaa olisi, että osaisi ottaa vastuuta myös kanssa ihmisistään. "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken."
En kannata sotilasliittoja, kauhistelen maailmanmenoa, toivon aikoja parempia, rukoilen paremman huomisen puolesta, mutta jos tulee tilanne, että pitää heikompaa puolastaa, lähimpiään suojata sodan kohdatessa, niin me tarvitsemme puolustajaa ja se puolustaja sodassa on puolustusvoimat. Silloin on tartuttava tekoihin, ei auta että jäädään suuta soittamaan. Toki silloinkin on tärkeää kutsua avukseen auttajista Suurinta.
"Eikai kukaan armeijaan nytkään mene sillä, että pääsisi sotimaan, vaan rauhan takia sinne mennään."
-> rauhan puolustaminen armeija käymällä on kuin neitsyyden suojelu naimalla..
Pösilö.
Minä valitsin siviilipalveluksen puhtaasti itsekkäistä syistä, vaikkakin saan tässä päivässä tehtyä tämän maan edestä enemmän kuin pari tuvallista maamme parhainta reserviä.
Ikää minulla 27, alle 4-vuotias lapsi touhuaa tässä vieressä, toinen tekee piakkoin tuloaan tähän maailmaan. Tohtorintutkinto viittä vaille valmis. Palveluspaikkana yliopistollinen sairaala, jossa tieto-taitoni oikeasti auttaa kymmeniä potilaita saamaan apua. Tänään.
Itsekästä tässä oli haluni pysyä lasteni elämässä, senkin vuoden - koko ajan. Itsekästä oli myös se, että oletan tämän palveluksen avaavan minulle useitakin ovia suhteiden muodossa.
Vielä kymmenen vuotta sitten ainoa mielessäni ollut työura oli puolustusvoimien palveluksessa - tämäkin itsekkäistä syistä, sillä se oli ainoa mahdollinen paikka harrastaa ammattimaisesti silloista harrastustani.
Niin se elämä vie toiseen suuntaan. Pyydän anteeksi veteraaneilta ja muilta asiaan vihkiytyneiltä. Jos te pelastatte elämässänne vielä yhdenkin ihmiselämän vaahtoamalla tästä asiasta, niin luulen olevani vielä muutaman ihmishengen teitä edellä palvelukseni päätettyäni.
Teenkö hallaa rakkaalle kotimaalleni? Siinä sinulle jotain perusteita - luen mielelläni kommenttejasi.
Kyllähän se on jo muutenkin intin käynti sinun ikäiselle melko vastenmielistä hommaa, kun ajattelee, että apukouluttajat ovat kaksikymppisiä.
Mieleen herää vain yksi kysymys. Oliko lukiosta niin kiire koulunpenkille, ettei sinulla ollut aikaa edes hetkeksi pysähtyä ja suorittaa asevelvollisuutesi?
Minä tulen loistavasti toimeen nuorempieni kanssa, joten siitä ei suinkaan ollut kysymys. Leikkimieilisyyttäkin on ihan riittävästi tallella, ja ei minua armeijan touhu millään lailla kammota - en myöskään ole koskaan kyseenalaistanut auktoriteetteja. Niin toimitaan, kuin on kussakin paikassa tarkoitettu.
Mitä tulee kysymykseesi kiireestä - aidostikin oli tarkoitus tehdä perusopinnot pikaisesti pois ja sitten armeijaan. Siihen tielle tuli sitten kuitenkin loistava työ, josta kieltäytyminen olisi ollut uralle itsemurha, jatko-opinnot jne..
Olen toki tuhannesti kironnut, ettei armeijaan tullut mentyä silloin nappulana. Ymmärrän fundamentalistiset mielipiteet armeijan puolesta ja sitä vastaan - täyttä typeryyttä on kuitenkin lokeroida kaikki tiensä valinneet johonkin tiettyyn lokeroon tietämättä taustoista yhtään mitään.