Esimerkiksi Suomi evakoi Viipurin siviiliväestön hyvissä ajoin ennen vihollisen saapumista. Näin toimittiin niin talvi-, kuin jatkosodassakin.
Miksi Neuvostoliitto ei evakoinut siviilejään Leningradista? Toimenpidehän olisi pienentänyt uhrien lukumäärää huomattavasti. Pitääkö paikkaansa, että siviilejä ei päästetty pois kaupungista nimenomaan Neuvostoliiton toimesta?
Miksi Neuvostoliitto ei evakoinut siviilejään Leningradista? Toimenpidehän olisi pienentänyt uhrien lukumäärää huomattavasti. Pitääkö paikkaansa, että siviilejä ei päästetty pois kaupungista nimenomaan Neuvostoliiton toimesta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomihan muutenkin tunsi olevansa vastuussa omista kansalaisistaan ja antoi näille parhaan avun.
Neuvostoliitto jonka suunitelma oli maailman valtaus, halusi käyttää sotilaitaan "järkevämpiin" tehtäviin kuin "turhien siviilien" auttamiseen.
mm. Ruokaahan he antoivat piirityksen aikana (johon Suomi ei osallistunut koska Suomen osuus sodassa oli Itsenäisyyden turvaaminen) vain sotilaille.
Neuvostoliittohan oli raaka, valmis uhraamaan omat armeijan hyödyn edessä.
...sellaisilta jotka asiaan ovat perehtyneet
oli tärkeä varustelukeskus puna-armeijalle. Siviilit työskentelivät koko piirityksen ajan panssarivaunu-,tykki-ja ampumatarviketehtaissa. Tässä ainakin yksi syy että evakuointia ei suoritettu.
Barbarossa alkoi kesäkuun 22, ja jo syyskuun alussa olivat maayhteydet poikki Leningradiin. Miljoonia ihmisiä ei evakuoida hetkessä. Ei kukaan uskonut että kaupunki on saarrettu muutaman kuukauden sisällä sodan alusta. Silti saatiin turvaan n.630000 ihmistä, näistäkin oli pakolaisia Karjalasta, Baltiasta ja muualta saksalaisten valtaamilta alueilta n. 200000.
Lisäksi oli etusija annettu välttämättömille sotilaskuljetuksille. Kaupunkiin jäi silti n. 3 milj. siviiliä.
Miten piiritetystä kaupubgista woi päästä ulos?
laatokalla, n.75km levyinen käytävä takasi täydellisen huollon talviaikana. Käytännössä Leningrad oli täysin piiritetty vain kesäaikana.
nämä on evakuoitu ennen maayhteyksien katkeamista, jäätie on sitten asia erikseen myöhemmin.
oli se, että Stalin ei voinut noin vaan tyhjentää ja luovuttaa vallankumouksen kehtoa saksalaisille. Siviilien evakuoiminen olisi varmasti lisännyt tappiomielialaa jo muutenkin pahoin taisteluissa kärsineissä joukoissa. Tietyllä tavalla Joosu pisti armeijan ja leningradilaiset pakon eteen periaatteella "enää ei peräännytä". Tämä on sitä julmaa sodan logiikkaa. Saksalaisia ei tietysti ollut tarkoitus päästää lähellekään Leningradia, joten suunnitelmia kaupungin evakuoimiseksi ei oltu luultavasti edes haaveiltu tehtäväksi.
Jos ajattelee, että Joosulle taas olisi viime tipassa tullut mieleen evakuointi, se olisi kyllä ollut melko mahdotonta toteuttaa; miljoonia siviileitä ei noin vain viikossa heitetä suurkaupungista pois. Hyvin todennäköisesti miljoonat teillä ja kenties rautateilläkin Leningradista pois päin vaeltaneet siviilit olisivat myös estäneet armeijan miehistö- ja kalustokuljetukset rintamalle päin.
Talvella seurauksena olisi ollut vielä hirveämpi katastrofi, kuvitelkaa miljoonia aliravittuja ja huonokuntoisia siviilejä ympäri metsiä ja Laatokan jäitä pakkasen armoilla. Niissä oloissa tuskin olisi ollut edes mahdollista ruokkia heitä.
Ja tuskinpa Stalin pätkääkään välitti miljoonasta tai parista miljoonastakaan ihmisestä, olihan niitä mennyt jo pakkokollektivisoinnin yhteydessä miljoonia.
Mielenkiintoisena analogiana voisin tässä vielä ottaa esimerkiksi Stalingradin. Stalingradin suhteen Joosu oli antanut ehdottoman käskyn, jolla yksiselitteisesti kiellettiin esim. tehtaiden miinoittaminen ja tuhoamisen valmistelu. Myös siviilien evakuointi oli täysin kielletty. Stalin ei halunnut antaa omille, eikä vihollisille pienintäkään signaalia, joka olisi viitannut siihen, että kaupungista ehkä peräännyttäisiin. Tällä kertaa Stalin kuitenkin lopulta antoi luvan (ehkä vähän Leningradista viisastuneena) naisten ja lasten evakuointiin saksalaisten joukkojen jo ollessa kaupungin laitamilla. Kaupungissa oli ennen sakujen tuloa ollut ehkä vähän yli puoli miljoonaa ihmistä (tarkkaa lukumäärää ei ilmeisesti kaupungissa olleitten pakolaisten takia ole tiedossa). Ihmisiä oli kuitenkin vain murto-osa Leningradin asukasluvusta, joten evakuointi onnistui kohtalaisen hyvin, vaikka saksalaisten tykit tulittivatkin Volgan yli kulkevia laivoja, lauttoja ja kaikkia, mikä ylipäätään kellui (ja puna-armeijan pioneerit tietenkin yrittivät pitää koko ajan myös jonkinlaisia siltoja käyttökelpoisina). Joenylityskalustoa oli riittävästi, puna-armeija kun ymmärrettävistä syistä huolsi joukot Volgan itärannalta. Miehiä ja kalustoa länsirannalle sekä naisia, lapsia ja haavoittuneita itärannalle.
Kuitenkin muutama kymmenentuhatta siviiliä jäi länsirannalle keskelle kaupunkisodan helvettiä koko taisteluiden ajaksi. Pauluksen antauduttua ja taisteluiden loputtua heitä kömpi esiin luolista, viemäreistä, kellareista ja ties mistä n. 10 000.
Leningradin piirityksen aikana tapahtui mm. sellaista että puolue-eliittiin kuuluville tuotiin lentoteitse tuoreita mansikoita keskellä talvea jostain etelä-venäjältä. Tästä kerrotaan ainakin runoilija Anna Ahmatovan elämäkerrassa (suomennettu 1990-luvulla). Tämä kuuluisa ja suosittu venäläisrunoilijatar kirjoitti tapauksesta runonkin. Hän eli sisäisessä karkotuksessa neuvostokarjalassa.
Leningradin piirityksessä oli pohjimmiltaan kyse siitä, että asukkaat olivat Stalinin panttivankeja siellä.
Erittäin hyvin kuvataan tätä Dmitri Shostakovitshin elämäkerrassa joka julkaistiin Venäjällä (ja Suomessa) vasta Jeltsinin kaudella. Kuuluisa Leningrad-sinfoniakin oli alunperin sävellys kahden suunnan kuolemanpuristuksesta. Toisaalla Hitler-armeijoineen, toisaalla Stalin vainoineen ja Leningradin uhraamisineen.
Tietoa löytää jos jaksaa etsiä ja lukea.
vietti etuoikeutettua elämää koko neuvostohallinnon ajan. Heille oli mm. omat kauppansa, joissa oli muita kauppoja parempi valikoima. He saivat lomailla Mustallamerellä valtion luxus-hotelleissa, he saivat parhaat asunnot jne. Luin vähän aika sitten Arvo Poika Tuomisen muistelmia hänen Moskovan vuosiltaan. Kuten valistuneemmat teistä tietänevät, Tuominen oli ennen sotia yksi johtavista suomalaisista kommunisteista. Nähtyään tarpeeksi elämää neuvostoparatiisissa hänen mielensä kuitenkin muuttui ja hän kuvaa muistelmissaan mitään säästämättä neuvostojärjestelmän kurjuutta. Myös Talvisodan hän koki suunnattomana rikoksena Suomea kohtaan, eikä suostunut siirtymään Ruotsista Terijoen hallituksen pääministeriksi, vaikka häntä tähän tehtävään pyydettiinkin.
Kannattaa ehdottomasti lukea, sisältää runsaasti sisäpiiritietoa mm. Moskovan suomalaisista kommunisteista ja järjestelmän epäkohdista.
että tuoreita mansikoita Venäjän talvesta? Ahmatova eli tietääkseni epäsuosion ajan Leningradissa, ja pian piirityksen alettua evakuoitiin Tashkentiin. Joten ihmettelen hänen tietouttaan tässä asiassa. Vai piirityksessä pohjimmiltaan kyse Stalinin vangeista?
Kun sanoin että oli karkotettuna neuvostokarjalassa niin silloin jokaisen pitäisi tajuta että silloin puhutaan Ahmatovan oleskelusta sodanjälkeisessä Neuvostoliitossa. En väittänyt että hän olisi ollut itse lähelläkään Leningradia sodan AIKANA.
Pitihän sotilaille saada jostain ruokaa!
Oli aika yleistä ettei kuolleita keritty hautaamaan...