"Keskeinen syy tähän oli, ettei Venäjälle ehtinyt 1800-luvulla muodostua vahvaa ja valistunutta keskiluokkaa, joka olisi pystynyt hallitusti ajamaan läpi poliittisia oikeuksia kansalaisilleen ja asettamaan laillisuutta ja yksilönvapautta maan suurvalta-asemaa tärkeämmiksi tavoitteiksi.
Määrätietoisen keskiluokan puute osoittautui Venäjän vallankumouksessa ja sisällissodassa kansakunnan kannalta kohtalokkaaksi. Keisarivallan kaaduttua keväällä 1917 valtatyhjiötä ei täyttänyt vahva keskiluokka vaan kiihkeät poliittiset ääriliikkeet. Kun bolševikit nousivat valtaan, keskiluokka loisti taas poissaolollaan, minkä seurauksena valkokaartit eivät saaneet kansalta tarvittavaa tukea ja hävisivät lopulta koko sisällissodan.
Tässä tulemmekin Neuvostoliiton alkuhistorian pieneen sivujuoneen, Suomen irtaantumiseen Venäjän imperiumista vuonna 1917 ja onnekkaaseen säilymiseen itsenäisenä valtiona.
Suomessa käyty sota vuonna 1918 oli osa Venäjän kaaosta ja ensimmäistä maailmansotaa. Jos valkokaartit olisivat voittaneet Venäjän sisällissodassa, maan porvarillinen hallitus olisi tuskin sallinut itsenäistä Suomea.
Eiväthän bolševikitkaan ajatelleet sitä lopullisena ratkaisuna. Sisällissodan ja tehottoman kommunistijärjestelmänsä heikentäminä bolševikit eivät kuitenkaan ehtineet valloittaa Suomea takaisin ennen kuin suomalaisten vastarinta oli kehittynyt liian vahvaksi.
Neuvostoliitto muodostui siten tavallaan välttämättömäksi edellytykseksi Suomen itsenäisyydelle, mikä on karmeaa mutta syytä pitää mielessä, kun pohdimme bolševikkivallan pitkäaikaisvaikutuksia.
Merkittävä osa Suomen kansasta muistaa edelleen, minkälaista oli elämä Neuvostoliiton naapurina. Putinin yhä epätoivoisempi halu palauttaa maalleen neuvostoajan vaikutusvaltaa herättää siksi vääjäämättä keskustelua siitä, taipuiko kylmän sodan Suomi liian paljon Neuvostoliiton tahtoon.
Aikakauden poliitikot puolustavat KGB-yhteyksiään ja lehtimiehet itsesensuuriaan sillä, että niitä hyödyntäen voitiin kytkeytyä taloudellisesti länteen, nostaa elintasoa ja välttää yhteiskunnallista kitkaa. Nuorempi sukupolvi taas kauhistelee yya-retoriikan valheellisuutta ja suomettumisen kaikkein irvokkaimpia ilmentymiä.
On hyvä muistaa, että yya-Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisena mittapuuna toimivat ainakin 1980-luvulle saakka muistot toisesta maailmansodasta. Ne eivät olleet yksinomaan surullisia. Ne koettiin myös kansakuntaa voimistavana tulikokeena, ja ne helpottivat selvästi suomalaisten yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Uhraukset olivat kannattaneet, ja vastapuoli tiesi sen.
Venäjä yrittää hyökkäyksellään estää Ukrainan irtaantumista valtakunnastaan. Tulos tulee olemaan päinvastainen. Tätä edesauttavat eniten ukrainalaisten suuret sotauhraukset, jotka – aivan kuten Suomessa aikanaan – karaisevat kansan itsenäisyystahtoa ja itseluottamusta. Ne muistetaan miespolvia eteenpäin koko Euroopassa.
Myös Venäjällä."
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008840151.html
Määrätietoisen keskiluokan puute osoittautui Venäjän vallankumouksessa ja sisällissodassa kansakunnan kannalta kohtalokkaaksi. Keisarivallan kaaduttua keväällä 1917 valtatyhjiötä ei täyttänyt vahva keskiluokka vaan kiihkeät poliittiset ääriliikkeet. Kun bolševikit nousivat valtaan, keskiluokka loisti taas poissaolollaan, minkä seurauksena valkokaartit eivät saaneet kansalta tarvittavaa tukea ja hävisivät lopulta koko sisällissodan.
Tässä tulemmekin Neuvostoliiton alkuhistorian pieneen sivujuoneen, Suomen irtaantumiseen Venäjän imperiumista vuonna 1917 ja onnekkaaseen säilymiseen itsenäisenä valtiona.
Suomessa käyty sota vuonna 1918 oli osa Venäjän kaaosta ja ensimmäistä maailmansotaa. Jos valkokaartit olisivat voittaneet Venäjän sisällissodassa, maan porvarillinen hallitus olisi tuskin sallinut itsenäistä Suomea.
Eiväthän bolševikitkaan ajatelleet sitä lopullisena ratkaisuna. Sisällissodan ja tehottoman kommunistijärjestelmänsä heikentäminä bolševikit eivät kuitenkaan ehtineet valloittaa Suomea takaisin ennen kuin suomalaisten vastarinta oli kehittynyt liian vahvaksi.
Neuvostoliitto muodostui siten tavallaan välttämättömäksi edellytykseksi Suomen itsenäisyydelle, mikä on karmeaa mutta syytä pitää mielessä, kun pohdimme bolševikkivallan pitkäaikaisvaikutuksia.
Merkittävä osa Suomen kansasta muistaa edelleen, minkälaista oli elämä Neuvostoliiton naapurina. Putinin yhä epätoivoisempi halu palauttaa maalleen neuvostoajan vaikutusvaltaa herättää siksi vääjäämättä keskustelua siitä, taipuiko kylmän sodan Suomi liian paljon Neuvostoliiton tahtoon.
Aikakauden poliitikot puolustavat KGB-yhteyksiään ja lehtimiehet itsesensuuriaan sillä, että niitä hyödyntäen voitiin kytkeytyä taloudellisesti länteen, nostaa elintasoa ja välttää yhteiskunnallista kitkaa. Nuorempi sukupolvi taas kauhistelee yya-retoriikan valheellisuutta ja suomettumisen kaikkein irvokkaimpia ilmentymiä.
On hyvä muistaa, että yya-Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisena mittapuuna toimivat ainakin 1980-luvulle saakka muistot toisesta maailmansodasta. Ne eivät olleet yksinomaan surullisia. Ne koettiin myös kansakuntaa voimistavana tulikokeena, ja ne helpottivat selvästi suomalaisten yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Uhraukset olivat kannattaneet, ja vastapuoli tiesi sen.
Venäjä yrittää hyökkäyksellään estää Ukrainan irtaantumista valtakunnastaan. Tulos tulee olemaan päinvastainen. Tätä edesauttavat eniten ukrainalaisten suuret sotauhraukset, jotka – aivan kuten Suomessa aikanaan – karaisevat kansan itsenäisyystahtoa ja itseluottamusta. Ne muistetaan miespolvia eteenpäin koko Euroopassa.
Myös Venäjällä."
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008840151.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi jaat tänne HS:n valeuutisia