Viisi syytä olla luterilainen

Paavalin opissa ei olekaan mitään armoa, ja tästä syystä luterilaisuus on yksin armosta - salaisen Jumalan hyvin salainen päätös, jos tulisi niistä Paavalin lupaamista tulenliekeistä pelastamaan. Luther tosin näki siihen häviävän pienen mahdollisuuden. Minä en edes sitä, koska sinnehän juuri mennään, koska käytetään tosi Jumalaa uhrina. Ja se mikä uhrataan, lakkaa kokonaan olemasta, joten miten se voisi tulla edes pelastamaan?!Tästä syystä luterilaisuus on yksin armosta - saa samalla tavalla armon kuin presidentti armahtaisi elinkautisvangin.

Anonyymi kirjoitti:

Paavalin opissa ei olekaan mitään armoa, ja tästä syystä luterilaisuus on yksin armosta - salaisen Jumalan hyvin salainen päätös, jos tulisi niistä Paavalin lupaamista tulenliekeistä pelastamaan. Luther tosin näki siihen häviävän pienen mahdollisuuden. Minä en edes sitä, koska sinnehän juuri mennään, koska käytetään tosi Jumalaa uhrina. Ja se mikä uhrataan, lakkaa kokonaan olemasta, joten miten se voisi tulla edes pelastamaan?!Tästä syystä luterilaisuus on yksin armosta - saa samalla tavalla armon kuin presidentti armahtaisi elinkautisvangin.

Lue lisää

<<Uhraaminen on uskonnollinen rituaali, jossa ihminen luovuttaa jonkin uhriesineen jumaluudelle tarkoituksella luoda, säilyttää tai ennallistaa toivottu oikea suhde pyhiin voimiin. Muinaisajan uskonnoissa suosittiin veriuhreja, joissa uhrieläin tai ihminen surmataan.

Perheuhrit ovat olleet käytössä vainajainpalveluksen yhteydessä.[4][5] Juutalaisuudessa oli tapana uhrata vuosittain uhri koko kansan puolesta.[6] Kristillisessä teologiassa Kristuksen ristinuhrin katsotaan koskevan koko ihmiskuntaa.[7] Uhriesineet edustavat elämää ja ovat siten tyypillisesti eläviä olentoja, jotka ensin joudutaan teurastamaan.

Ihmisuhri oli kalleinta, mitä jumalille voitiin antaa. Ihmisuhreja on harjoitettu niin Euroopassa kuin muuallakin, ja satunnaisista tapauksista kerrotaan edelleen. Julmista ja verisistä uhrimenoistaan kuuluisat asteekit saattoivat uhrata kerrallaan tuhansiakin ihmisiä.[1] Jumala itse voi myös olla uhriesine. Meksikolaisen auringonjumalan Huitzipochtlia esittävä punajuuritahnasta tehty ja verellä valeltu patsas jaettiin syötäväksi uskovien kesken.

Roomalais-katolisessa uskossa Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri on ”todella, reaalisesti ja olemuksellisesti” läsnä ehtoollisessa.[14] <<

Viimeinen lause on kummallinen, koska luterilaisuuden tärkeimmässä tunnustuksessa Augsburgin tunnustus, lukee näin:

<<Opetetaan, että Kristuksen ruumis ja veri ovat leivän ja viinin muodossa TODELLISESTI LÄSNÄ ja että ne siinä jaetaan ja nautitaan.<<

Miksi luterilainen tätä peittelee, selvää suomea?! No joka tapauksessa, se mikä uhrataan Jumalalle, se ei saa enää hyödyttää ihmistä, se on koko uhraustoimituksen logiikka. Muutenhan se ei olisi uhrilahja nimenomaan Jumalalle. Kristinuskossa siis tosi Jumala Jahvelle - sama tunnustus:

<<Kristus oli tosi ihminen ja tosi Jumala, sillä hänen jumalallinen ja inhimillinen persoonansa olivat erottamattomasti yhtyneet. Hänet ristiinnaulittiin, jotta hän olisi uhri niin perisynnin kuin kaikkien muidenkin syntien tähden ja että hän sovittaisi Jumalan vihan.<<

Tämä myös täsmää täysin Raamatun tekstiin ja Paavalin syntioppiin.