Ateistien ÄLYLLE sataa KEHUJA!

Vaikuttaa siltä, että kirjoitat juovuksissa (ehkä Jumalasta juopuneena). En ymmärrä logiikkaasi, mutta se suotakoon tyhmälle anteeksi.

Schopenhauer käyttää latinalaista ilmaisua "defunctus est" (kuollut on) kahdessa merkityksessä: 1) tarkoittamaan, että ihminen on kuollut jo syntyessään (elämä on vain surkuhupaisa tragedia kahden olemattomuuden välissä), ja 2) kuvaamaan sitä, että ihminen saavuttaa olemisensa tarkoituksen (tullen siksi, miksi hänellä on mahdollisuudet tulla).

Jälkimmäisessä merkityksessä voidaan tulkita myös Nietzschen yli-ihmis-tematiikkaa. Eli ihminen voi saavuttaa raaminsa, tai jopa ylittää omat raaminsa ja elämän asettamat kahleet ja rajoitteet.

Elämä on monien filosofien mukaan kamppailua elämän absurdiutta ja tarkoituksettomuutta vastaan. Kamppailu tekee elämästä elämisen arvoisen. Halut ohjaavat meitä pettymyksestä aina uuteen pettymykseen, mutta niin kauan kuin kamppailemme tyydyttääksemme halut ja vietit, me elämme ja elämällämme on tarkoitus.

Tätä sivuaa Albert Camus Sisyfoksen myyttiä analysoidessaan. Elämä on raskas kivi, jota Sisyfoksen on vieritettävä mäkeä ylös; aina, kun hän saavuttaa tavoittensa, eli mäen laen, kivi vierii alas ja hänen on aloitettava urakkansa uudestaan.

Prometheus-myytin mukaan Prometheus loi savesta ihmiset ja varasti Jumalilta tulen ihmisille.

Kostaakseen varkauden Zeus lähetti Prometheukselle Pandoran lippaineen. Lippaan piti sisältää jumalten lahja, mutta todellisuudessa siinä olivat kaikki maailman vitsaukset. Prometheus ei luottanut lahjaan eikä nainut Pandoraa.

Pandoran kanssa meni naimisiin Prometheuksen veli, Epimetheus, joka niin tehdessään toi vitsaukset maailmaan. Prometheuksen ja Epimetheuksen vastakohtaisuutta kuvastavat nimet: Prometheus merkitsee ”etukäteen ajattelevaa”, Epimetheus ”jälkikäteen ajattelevaa”.

Lopulta Zeus kytki Prometheuksen kallioon, jossa kotka nokki joka päivä hänen maksaansa, joka aina öisin kasvoi entiselleen. Herakles surmasi kotkan ja vapautti Prometheuksen noin 30 vuoden vankeuden jälkeen.

Minusta monet ihmiset ovat kadottaneet Prometheuksen tulen. Prometheuksen tuli symboloi minulle vapautta ja intohimoa, rakkautta tietoon ja ymmärrykseen, mutta myös elämään: elämä on elettävä nyt - tässä hetkessä, koska mitään B-elämää ei ole luvassa. Kun tämä tragikomedia päättyy ja esirippu laskeutuu, jäljelle jää vain tyhjyys ja olemattomuus.

Gnostilaisessa mytologiassa Barbelo on Jumalan ensimmäinen emanaatio ja korkein jumalyhteys. Barbelossa on Jumalia moneen lähtöön, mutta he yhdessä muodostavat täydellisen jumaltietoisuuden. Sieltä löytyy Kristus ja Sofia ynnä muita. Täydellinen Jumaluus on sukupuoleton.

Gnostilaisuudessa kaikkeus on pahan tai tietämättömän alemman luojajumalan luomus, ja pelastus viittaa pelastavaan tietoon ihmisen jumalallisesta alkuperästä ja sielun vapautumiseen ruumiin vankilasta.

Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys on kaksijakoinen. Luominen kuvataan gnostilaisissa myyteissä hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena.

Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä.

Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.

Kristus on gnostilaisuudessa korkeampi jumaluus kuin maailman luonut demiurgi. Joidenkin mukaan Jeesus oli essealainen rabbi. Hänen opetuksissaan on selvästi essealaisia vaikutteita. Essealaiset puolestaan olivat ainakin jossain määrin gnostilaisia. Tämä, kuten kaikki muutkin historialliset tarinat, ovat tulkinnanvaraisia. Jeesuksen opeissa on kuitenkin vaikutteita varhaisesta platonismista, mikä on myös gnostilaisuudessa havaittava piirre.

Niin tai näin. Gnostilaisuuden yksi pääsuuntauksista, setiläisyys, perustuu juutalaisuuteen, mutta siihen on vaikuttanut platonilaismi voimakkaasti.

Setiläisyys on saanut nimensä siitä, että setiläiset kunnioittivat Setiä, Aadamin ja Eevan kolmatta poikaa. Setiläisessä mytologiassa hänen katsotaan olevan luotuna jumalallinen inkarnaatio, ja hänen katsottiin myös välittäneen Aadamilla olleen tiedon todellisesta Jumalasta ihmiskunnalle. Tämän vuoksi "Setin jälkeläiset" katsoivat olevansa joukko ylempiä valittuja ihmiskunnan joukossa.

jatkuu,..

Anonyymi kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että kirjoitat juovuksissa (ehkä Jumalasta juopuneena). En ymmärrä logiikkaasi, mutta se suotakoon tyhmälle anteeksi.

Schopenhauer käyttää latinalaista ilmaisua "defunctus est" (kuollut on) kahdessa merkityksessä: 1) tarkoittamaan, että ihminen on kuollut jo syntyessään (elämä on vain surkuhupaisa tragedia kahden olemattomuuden välissä), ja 2) kuvaamaan sitä, että ihminen saavuttaa olemisensa tarkoituksen (tullen siksi, miksi hänellä on mahdollisuudet tulla).

Jälkimmäisessä merkityksessä voidaan tulkita myös Nietzschen yli-ihmis-tematiikkaa. Eli ihminen voi saavuttaa raaminsa, tai jopa ylittää omat raaminsa ja elämän asettamat kahleet ja rajoitteet.

Elämä on monien filosofien mukaan kamppailua elämän absurdiutta ja tarkoituksettomuutta vastaan. Kamppailu tekee elämästä elämisen arvoisen. Halut ohjaavat meitä pettymyksestä aina uuteen pettymykseen, mutta niin kauan kuin kamppailemme tyydyttääksemme halut ja vietit, me elämme ja elämällämme on tarkoitus.

Tätä sivuaa Albert Camus Sisyfoksen myyttiä analysoidessaan. Elämä on raskas kivi, jota Sisyfoksen on vieritettävä mäkeä ylös; aina, kun hän saavuttaa tavoittensa, eli mäen laen, kivi vierii alas ja hänen on aloitettava urakkansa uudestaan.

Prometheus-myytin mukaan Prometheus loi savesta ihmiset ja varasti Jumalilta tulen ihmisille.

Kostaakseen varkauden Zeus lähetti Prometheukselle Pandoran lippaineen. Lippaan piti sisältää jumalten lahja, mutta todellisuudessa siinä olivat kaikki maailman vitsaukset. Prometheus ei luottanut lahjaan eikä nainut Pandoraa.

Pandoran kanssa meni naimisiin Prometheuksen veli, Epimetheus, joka niin tehdessään toi vitsaukset maailmaan. Prometheuksen ja Epimetheuksen vastakohtaisuutta kuvastavat nimet: Prometheus merkitsee ”etukäteen ajattelevaa”, Epimetheus ”jälkikäteen ajattelevaa”.

Lopulta Zeus kytki Prometheuksen kallioon, jossa kotka nokki joka päivä hänen maksaansa, joka aina öisin kasvoi entiselleen. Herakles surmasi kotkan ja vapautti Prometheuksen noin 30 vuoden vankeuden jälkeen.

Minusta monet ihmiset ovat kadottaneet Prometheuksen tulen. Prometheuksen tuli symboloi minulle vapautta ja intohimoa, rakkautta tietoon ja ymmärrykseen, mutta myös elämään: elämä on elettävä nyt - tässä hetkessä, koska mitään B-elämää ei ole luvassa. Kun tämä tragikomedia päättyy ja esirippu laskeutuu, jäljelle jää vain tyhjyys ja olemattomuus.

Gnostilaisessa mytologiassa Barbelo on Jumalan ensimmäinen emanaatio ja korkein jumalyhteys. Barbelossa on Jumalia moneen lähtöön, mutta he yhdessä muodostavat täydellisen jumaltietoisuuden. Sieltä löytyy Kristus ja Sofia ynnä muita. Täydellinen Jumaluus on sukupuoleton.

Gnostilaisuudessa kaikkeus on pahan tai tietämättömän alemman luojajumalan luomus, ja pelastus viittaa pelastavaan tietoon ihmisen jumalallisesta alkuperästä ja sielun vapautumiseen ruumiin vankilasta.

Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys on kaksijakoinen. Luominen kuvataan gnostilaisissa myyteissä hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena.

Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä.

Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.

Kristus on gnostilaisuudessa korkeampi jumaluus kuin maailman luonut demiurgi. Joidenkin mukaan Jeesus oli essealainen rabbi. Hänen opetuksissaan on selvästi essealaisia vaikutteita. Essealaiset puolestaan olivat ainakin jossain määrin gnostilaisia. Tämä, kuten kaikki muutkin historialliset tarinat, ovat tulkinnanvaraisia. Jeesuksen opeissa on kuitenkin vaikutteita varhaisesta platonismista, mikä on myös gnostilaisuudessa havaittava piirre.

Niin tai näin. Gnostilaisuuden yksi pääsuuntauksista, setiläisyys, perustuu juutalaisuuteen, mutta siihen on vaikuttanut platonilaismi voimakkaasti.

Setiläisyys on saanut nimensä siitä, että setiläiset kunnioittivat Setiä, Aadamin ja Eevan kolmatta poikaa. Setiläisessä mytologiassa hänen katsotaan olevan luotuna jumalallinen inkarnaatio, ja hänen katsottiin myös välittäneen Aadamilla olleen tiedon todellisesta Jumalasta ihmiskunnalle. Tämän vuoksi "Setin jälkeläiset" katsoivat olevansa joukko ylempiä valittuja ihmiskunnan joukossa.

jatkuu,..

Lue lisää

Setiläinen luomismyytti kuvaa, mitä tapahtui ennen Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaamia luomistapahtumia ja muuta Pentateukkia. Se antaa radikaalin uudelleentulkinnan ortodoksiselle käsitykselle luomisesta ja jumaluuden suhteesta materiaaliseen todellisuuteen.

Parhaiten setiläinen luomismyytti tunnetaan Johanneksen salaisesta kirjasta.
Myytti kuvaa Jumalan hyvin toisella tavalla kuin juutalaisuuden ja kristinuskon perinteinen käsitys.

Näissä uskonnoissa Jumala kuvataan aina miespuolisena ja käyttäen positiivisia ja superlatiivisia termejä, kuten kaikkitietävä, kaikkivaltias ja kaikkihyvä.

Setiläinen näkemys Jumalasta kuvataan enemmän negatiiveilla: Jumala on liikkumaton, näkymätön, käsittämätön, kuvaamaton; yleisesti häntä pidetään hermafrodiittisena, kaiken olevan symbolina, kaiken käsittävänä.

Setiläiset katsoivat Jumalan siis olevan sellainen, jota ei voi kuvata missään järjellisessä merkityksessä, sen sijaan on vain mahdollista sanoa, mitä Jumala ei ole.

Alkuperäinen Jumala kävi läpi joukon emanaatioita, joissa sen olemus laajeni spontaanisti useiksi sitä seuraaviksi "sukupolviksi", pareiksi mies- ja naispuolisia olentoja, joita kutsutaan aioneiksi.

Emanaatioista ensimmäinen oli Barbelo eli Kaitselmus, kaikelle setiläisyydelle keskeinen hahmo, joka oli osallisena kaikissa sitä seuranneissa emanaatioissa. Aioneita voidaan pitää Jumalan eri ominaisuuksien edustajina tai henkilöityminä.

Yhdessä Jumala ja aionit muodostavat henkisen maailman kokonaisuuden, Pleroman eli Täyteyden. Muita aioneita olivat muun muassa Turmeltumattomuus, Totuus ja Viisaus.

Tässä vaiheessa maailmankaikkeus on vielä täysin materiaton. Jumalan luonteen kasvava fragmentoituminen yhä useammiksi ja useammiksi aioneiksi johti kuitenkin lopulta kasvaneeseen epätasapainoon alkumaailmankaikkeudessa. Tämä kasvanut ongelma saavutti kliimaksinsa kun aioneista alin, nimeltään Sofia eli Viisaus, syntyi.

Joidenkin versioiden mukaan Sofia "imitoi" Jumalan tekoja ja loi oman emanaationsa ilman Pleroman muiden aioneiden lupaa. Tästä seurasi Pleroman sisällä kriisi, joka johti setiläisyyden demiurgin, Jaldabaothin, eli "leijonapäisen käärmeen", luomiseen.

Aluksi Sofia piilotteli Jaldabaothia, mutta lopulta se karkasi ja varasti osan Sofian jumalaisesta voimasta. Varastamaansa voimaa käyttäen Jaldabaoth loi materiaalisen maailman käyttämällä jumalallista Pleromaa mallinaan. Hän loi myös erilaisia henkivaltoja, joita kutsutaan arkhoneiksi, "pieniksi hallitsijoiksi" ja fyysisen maailman käsityöläisiksi. Jaldabaothin tavoin arkhonit kuvataan usein theriomorfisesti eläinpäisinä.

Tässä vaiheessa setiläisen kertomuksen tapahtumat alkavat käydä yksiin Ensimmäisen Mooseksen kirjan tapahtumien kanssa, niin että demiurgi ja hänen arkhon-joukkonsa toimivat luojan roolissa.

Kuten Jahve, myös Jaldabaoth julistaa olevansa ainoa jumala ja ettei kukaan ole hänen yläpuolellaan.

Jaldabaoth luo Aadamin ja siirtää samalla tietämättään osan Sofialta varastamastaan voimasta tähän ensimmäiseen fyysiseen ihmisruumiiseen. Tämän jälkeen hän luo Eevan Aadamin kylkiluusta yrityksenä eristää ja palauttaa menettämänsä voima. Hän yrittää myös raiskata Eevan, joka sisältää Sofian jumalallisen voiman. Useissa teksteissä raiskaus epäonnistuu, kun Sofian henki siirtyy Hyvän ja pahan tiedon puuhun.

Tämän jälkeen käärme koettelee Aadamia ja Eevaa, jotka syövät kielletyn hedelmän ja saavat näin jälleen voiman jonka demiurgi oli varastanut. Kuten on ilmeistä, prologin lisääminen Ensimmäisen Mooseksen kirjan tapahtumiin muuttaa Eedenin tapahtumien merkitystä radikaalisti.

Sen sijaan, että lankeaminen olisi ihmisen heikkouden syytä, setiläiset katsovat, että syynä on jumalallisen luonteen oma epävakaus ja koko kosmisen draaman aikaansaaneen Sofian toiminta. Näin "syntiinlankeemuksesta" tuleekin eräänlainen lunastus, ja Eedenin puutarhan käärmeestä sankarillinen, pelastava hahmo ihmiskunnan vihollisen ja "esi-saatanan" sijaan. Hyvän ja Pahantiedon Puun hedelmän syöminen on ensimmäinen teko ihmiskunnan pelastamiseksi julmilta ja alistavilta voimilta.

Symbolisesti, filosofisesti ja uskonnollishistoriallisesti Eeden-myytti kertoo, miten ihmisistä tuli syntiinlankeamisen seurauksena ihmisiä tietämättömien luonnonolentojen sijaan. Jos tätä hieman analysoi, huomatan, että kristillinen Jumala halusi pitää Eedenin henkilökohtaisena eläintarhanaan, jossa tietämättömät ihmiset käyskentelivät viattomina. Jos Aadam ja Eeva eivät olisi syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta, ei olisi ihmisiä.

Toisaalta on toinenkin juutalainen Eeden-myytti. Eeva ei ollut Aadamin ensimmäinen vaimo (edes Raamatun mukaan). Lilith oli Aadamin ensimmäinen kumppani - samaan aikaan savesta valettu ja tasa-arvoinen. Aadam ei kuitenkaan pitänyt Lilithistä ja vaati Jumalalta paremman vaimon. Niinpä Jumala teki Aadamille Eevan kylkiluusta ja Eeva alistui Aadamin tahtoon. Lilith karkotettiin paratiisista, mutta hän palasi käärmeen hahmossa ja houkutteli Eevan syömään Hyvän ja pahan tiedon puusta.

HUOM! Ei tule käyttää liikenteessä
Jeesusta

Anonyymi kirjoitti:

HUOM! Ei tule käyttää liikenteessä
Jeesusta

Uskovaisten aivot on niin vajaat , että aiheuttavat paljon onnettomuuksia .

JOINTIT Pyllyssä ei edes USKOVA pääse tullissa kuin PYLLYTARKISTUKSEEN PANTa-TEIStIKIN SAISI SMK-IKSEJÄ KUMIHANSAKASTA PYLLYSSÄÄN

VAIN TULLIMIES
GEELI
RAAMATTU
JA MÄÄÄHHH
TAKAHUONEESSA
HÄÄYÖSSÄ
KARITSAN TOIVE

Anonyymi kirjoitti:

JOINTIT Pyllyssä ei edes USKOVA pääse tullissa kuin PYLLYTARKISTUKSEEN PANTa-TEIStIKIN SAISI SMK-IKSEJÄ KUMIHANSAKASTA PYLLYSSÄÄN

VAIN TULLIMIES
GEELI
RAAMATTU
JA MÄÄÄHHH
TAKAHUONEESSA
HÄÄYÖSSÄ
KARITSAN TOIVE

Lue lisää

IT tapahtuu...
uuu HIHHULISTINEN HIIRENKULLINI TURPOONTUU...........