TURUN VAPAUTTAJAT : Saariston Vapaajoukko ja Bertel Reimsin vaiheet sen jäsenenä vuoden 1918 aikana

Tsuno Tukkinen todistaa tutkimuksessaan Vapaajoukon teloittaneen Forssassa sotatuomioistuimen
päätöksillä noin 200 punaista162. Tukkisen teoksesta saa kuvan, että Vapaajoukon komentaja
Ehrensvärd olisi päättänyt perustaa tuomioistuimen täysin yksin ja että se olisi ollut jotenkin
poikkeuksellista.
On selvää, että Vapaajoukko otti Forssassa myös vankeja. Ja parin ensimmäisen päivän aikana oli
otettu
”100 vankia, eivät ehtineet toteuttaa suunniteltua murhaa. Rikkoneet siltoja, katkoneet puh. ja
lennätinyhteydet, räjäyttäneet pieniraiteisen rautatien ja vieneet kaiken arvokkaan, kuten autot ja
hevoset163
.”
Arkistoista käy ilmi, että punaiset antautuivat nyt joukoittain. Porttaalla oli asiakirjojen mukaan
otettu yli 400 vankia ja saatu samalla 150 hevosta, 400 kivääriä ja 8 konekivääriä. 28.4. vankeja
kuulusteltiin, ja kaksitoista tunnettua punaista tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin164
. Tämän
enempää suoria viittauksia varsinaisiin teloituksiin, ruotsiksi arkebusering, ei arkistoista löytynyt.
Toisaalta, sekä Bertel Reims että Ludvig Lindström viittaavat alueen puhdistamiseen punaisista.
Alueen puhdistaminen ei Lindströmin mukaan ollut mukava tehtävä, mutta tarpeellinen165. Terminä
puhdistus on ristiriitainen. Se voi viitata teloituksiin, mutta myös kuulusteluihin, kotietsintöihin,
vangitsemisiin tai vartiointiin osallistumiseen. Ylipäänsä siihen, että jonkin alue saatiin valkoisten
hallintaan166. Teloituksia ja tappoja todennäköisesti kuitenkin tapahtui myös virallisten tuomioiden
ulkopuolella. Niihin viittaa epäsuorasti myös Lindström itse:
”Tietenkään ikävältä matkalta ei puutu yksityiskohtia, jotka jäivät osallistujien muistiin, mutta
niiden paikka ei ole muistelmissa. 167”



Tukkinen, Tauno. Mäkeen, mäkeen vaan! Punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja
Tammelassa 1918. Karjalohja: Offsetpaino Sipiläinen, 2001.

Suomen RUOTSALAINEN vapaajoukko, Västankvarnin joukko, lahtasi punikkeja ihan systemaattisesti!

-Länsi-Uudenmaan pataljoona että Saariston vapaajoukko kylvivät suunnitelmallista tuhoa.

- Suomenruotsalainen vapaajoukko eteni vuoden 1918 huhtikuun puolivälissä lähes taisteluitta Turkuun, josta se sai lisävahvistusta ja jatkoi Loimaan kautta Forssaan.

- Yli 40 somerolaista vietiin Halikkoon ammuttavaksi toukokuun puolivälissä vuonna 1918. Haluan tietää, ketkä ja miksi. Pidän melko varmana, että Saariston vapaajoukko on vastuussa myös Märynummen teloituksista

Siinä poimintoja tuosta Turun Sanomien tekstistä!

Vaiettu sota Tauno Tukkinen

http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2002-01-27,104:12:94329,1:0:0:0:0:0:

Tukkinen pitää sotaoikeuden kuulusteluja pintapuolisina. Niiden tarkoitus oli tähdätä perusteelliseen puhdistukseen.

- Teloittajat ampuivat ikäväksi koetun punaisen sukulaisetkin. Varmuuden vuoksi tapettiin koko veljessarja ja surmattiin nuoria naisia, jotka eivät olleet ottaneet asetta käteensä tai lähteneet rintamalle. Punaorpoja jäi kohtuuton määrä, hän sanoo.

Vestanfjärd tunnetaan vuoden 1918 raakalaismaisista teloittajistaan, jotka kiersivät ymäri Etelä-Suomea lahtaamassa punikeiksi väitettyjä suomenkielisiä suomalaisia. Onkohan Enestam näiden raakalaisten jälkeläisiä?

Västankvarnin poikien pataljoona kylvi kuolemaa

Suomen kuin Ruotsinkin ruotsalaisten osuutta vuonna 1918 suoritetuissa teloituksissa voidaan pitää etnisinä puhdistustoimina. Osa Suomen ja Ruotsin ruotsalaisista tahrasi tuolloin kätensä pahasti suomalaisten vereen. Nyt olisi totuuden sekä anteeksipyynnön vuoro.

Tammi-helmikuun vaihteessa 1918 punakaartit olivat varmistaneet valtansa Helsingissä ja Etelä-Suomen tärkeimmillä paikkakunnilla. Uudellamaalla jäi punaisten selustaan kuitenkin suojeluskuntia, jotka kapinalliset pyrkivät tekemään vaarattomiksi.

Läntisellä Uudellamaalla pääosin ruotsinkieliset valkoiset ryhmittyivät Siuntioon ja Kirkkonummelle, Suitian ja Sigurdsin kartanoiden ympäristöön. Kahakoinnin jälkeen saarretut 467 suojeluskuntalaista antautuivat helmikuun lopulla Ruotsin suurlähetystön välityksellä. Heidät kuljetettiin sotavankeuteen Helsinkiin Liisankadulle ruotsalaiseen lyseoon, jossa heidän olonsa olivat varsin kohtuulliset. Useat vangit allekirjoittivat lupauksen, että he eivät enää taistele punaisia vastaan. Lupaus unohtui, kun vankeus päättyi huhtikuun puolivälissä saksalaisten vallattua Helsingin.

Entiset vangit muodostivat ruotsinkielisen Länsi-Uudenmaan pataljoonan rungon ja sen tukikohta sijaitsi Inkoon Västankvarnissa. Varsinaiseen taistelutoimintaan pataljoona ei näy osallistuneen. Pataljoonaa komensi ruotsalainen Edward Ward ja komppanianpäällikköinä toimivat Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Pataljoonasta muodostettiin retkikuntia, jotka tekivät teloituskiertueita eri puolille Uuttamaata. Tähtäimessä olivat punaiset tai punaisiksi epäillyt ja eräät valkoisetkin suomalaiset. Vihdissä pataljoona teloitti yli 60 paikallista, ja kerrotaan paikallisen suojeluskunnan päällikön joutuneen ajamaan verenhimoiset västankvarnilaiset pois pitäjästä.

Västankvarnin poikien pataljoona kylvi kuolemaa ainakin Inkoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä. Kaikkiaan Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti toukokuussa vähintään 200 miestä ja naista, lähes kaikki suomenkielisiä.

Västankvarnissa istui myös kenttätuomioistuin, jonka johtoon halukkaasti hakeutui lehtimies ja kirjailija Erik Grotenfelt. Aatelismies G. ei ottanut osaa sotatoimiin, mutta teloituksiin sitäkin innokkaammin. Hän osoitti oman todistuksensa mukaan poikkeuksellista armottomuutta, jopa julmuutta toimiessaan punavankien kuulustelijana ja teloitusryhmän päällikkönä. Tunnontuskat lienevät heränneet, sillä seuraavana vuonna Grotenfelt tappoi - itsensä.

Huhtikuun 1918 lopulla Forssaan saapui ruotsinkielisestä saaristosta vapaaehtoisjoukko, jota johti ruotsalainen kreivi Carl August Ehrensvärd. Yksikkö muodosti omista lähinnä ruotsalaisista upseereistaan sotatuomioistuimen. Sotatuomioistuin määräsi yli 200 punaista teloitettavaksi, joista 13 oli naisia ja nuorin vain 16-vuotias.

Rippikirjojen tietoja yhdistämällä Tukkinen on selvittänyt teloitettujen todelliseksi määräksi 260, kaikkiaan kuolleita Forssan seudulla oli 590. Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan Suomen ja Ruotsin ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918.

Lähteet: Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä. Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. Omakustanne, painettu Gummeruksen kirjapainossa Jyväskylässä 1999. Kuvitettu, 160 sivua. ja Tauno Tukkinen: Mäkeen mäkeen vaan. 2001.

Kuvissa näkyy iloisia suomenruotsalaisia mielipuuhassaan, nimittäin teloittamassa suomenkielisiä.

Kuvat otettu Inkoossa toukokuussa 1918

http://vesta.narc.fi/kuvat/bg.jpg

http://vesta.narc.fi/kuvat/bg2.jpg

Kuvissa näkyvä valkeaan asuun puettu nainen lienee Tekla Åhl

Västankvarnin pyöveli Grotenfelt

Grotenfeld asetettiin Inkoossa sijainneen Västankvarnin kenttäoikeuden puheenjohtajaksi. Hän tuomitsi n. 60 punaista kuolemaan. Ensimmäiset tuomiot hän pani täytäntöön itse henkilökohtaisesti[1], koska hänen miehistönsä oli kokematonta kyseisten tuomioiden täytäntöönpanossa, mutta myöhemmin Länsi-Uudenmaan pataljoona osallistui myös tuomioiden täytäntöönpanoon Västankvarnissa. Joukossa oli ainakin kaksi naista, Hilja Heino ja Tekla Åhl. Grotenfelt kuvaili muistiinpanoissaan, kuinka mm. ammutti useita vihtiläisryöstäjiä, ja siitä kuinka vangit pelokkaasti avautuivat hänen johtamassaan tuomioistuimessa.

Erään tutkijan esittämän epävirallisen arvion mukaan punaisia ampuneiden teloitusryhmien jäsenistäkin noin 2/3 oli ruotsinkielisiä. Tieto on toistaiseksi vahvistamaton, joten siihen on suhtauduttava varauksella. Asia selvinnee lähivuosina. – Siis pieni 10 % vähemmistö tai pieni osa heistä otti oikeuden omiin käsiinsä kostaessaan punaisille, joista valtaosa oli suomenkielisiä. Masentavimpia esimerkkejä ovat tapaukset, joissa teloitettavien punaisten etnisyys tarkistettiin: ruotsin kieltä osaavat otettiin sivuun ja pelkkää suomea taitavat ammuttiin.

Osa maamme ruotsinkielisestä vähemmistöstä tahrasi kätensä pahasti suomalaisten vereen keväällä 1918. Tässä olisi nyt sovittelujen ja anteeksipyynnön paikka juuri heille tai nykypolvelle heidän jälkeläisinään, kuten tietysti myös terroriin osaaottaneille etnisesti suomalaisille valkoisille.

vapaaehtoiset suorittivat Suomessa Suomalaisten naisten ja tyttöjen massaraiskauksia.mm lahdessa raiskattiin metsässä 150 14-25 vuotiasta naista ja tyttöä.Lopuksi naiset ammuttiin.Asialla oli August Ehrensvärdin johtama saaristolaisten vapaaehtoisjoukko

Suomenruotsalainen vapaajoukko eteni vuoden 1918 huhtikuun puolivälissä lähes taisteluitta Turkuun, josta se sai lisävahvistusta ja jatkoi Loimaan kautta Forssaan. Punaiset eivät murhanneet tai vanginneet joukko-osaston sotilaita, mutta silti vapaajoukko tappoi punaisia silmittömästi. Tekojen laittomuus havaittiin myöhemmin ja Forssan-Jokioisten sotatuomioistuimen pöytäkirjat hävitettiin, Tukkinen kertoo.

Sisällissodassa 1918 taisteli myös ruotsalainen prikaati. Nimi oli vääristelevä, sillä vahvuus oli vajaan pataljoonan luokkaa, noin 300. Sen joukon

sotatie oli lyhyt ja todella verinen. Tampereessa tuo joukko murhasi reilusti yli 1000 ihmistä taisteluiden jälkeen tuorittamissaan hurmejuhlissa.

Tampereelle on oikein pysytytetty muistomerkki suomenruotsalaisten veljeskansalle joka murhasi suomalaisia

Kuvissa näkyy iloisia suomenruotsalaisia mieli puuhassaan, nimittäin teloittamassa suomenkielisiä

Kuvat otettu Inkoossa toukokuussa 1918

http://vesta.narc.fi/kuvat/bg.jpg

http://vesta.narc.fi/kuvat/bg2.jpg

Miksi Grotenfelt ampui itsensä? Niin teki toinenkin 1918 himolahtari Kyösti Wilkuna.

Paras selitys lienee tässä:

1. Tällaisilla murhaajilla ei enää seiso kalu. Ne on pysyvästi impotentteja. Nuori akka vonkui "urholtaan" turhaan kunnon kyytejä, mutta murhat ja veriteot painoi niin mieltä, että kalu oli pysyvästi pissausasennossa gravitaation vaikutuksesta.

2. Oli saanut joltain raiskaamaltaan punikilta parantumattoman kupan. Tai sitten sillä oli sellainen jo entuudestaan.

Yllättävän monilla Saksassa tai Ranskassa käyneillä oli kuppa tuliaisinaan. Siellähän niitä bordelleja oli kaikkialla. Tauti oli vaikea parantaa, jos onnistui lainkaan. Elohopeahoidot teki ihmisen hulluksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Grotenfelt

"hän erosi heikon terveydentilansa vuoksi kesäkuussa 1915."

Sensuuri

https://suom.webs.com/

Vuoden 1918 vapaussodassa tai sisällissodassa tapettiin valtavasti syyttömiä ihmisiä. Suurin osa on tarkkaan tutkittuja ja myös tiedotusvälineiden lukuisia kertoja kertomia. Pieni osa teloituksista on kuitenkin yhä vaiettuja, valtamedioista niitä ei taatusti näe. Ne liittyvät 1920-luvulla alkaneeseen ulkopoliittiseen pohjoismaiseen suuntaukseen, joka pyrkii sensuroimaan Suomen historiaa ja korvaamaan sen valheilla.

Tauno Tukkinen on kirjoittanut monia muitakin kirjoja 1918 taisteluista ja teloituksista, mutta valtamedia on vaiennut niistä (sensuuri). Myöskään Wikipedia ei kerro 1918 teloituksista sanallakaan, ainoastaan listan Tukkisen aiheesta kirjoittamista kirjoista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tauno_Tukkinen

Tauno Tukkinen (s. 12.3.1938 Karjalohja) on suomalainen Karjalohjalla asuva filosofian kandidaatti ja eläkkeellä oleva lukion matematiikan ja fysiikan lehtori. - - sisällissodassa 1918 kuolleiden punaisten ja valkoisten kadonneiden henkilöiden jäljittämiseen kotipaikkakunnallaan. Hän on kirjoittanut kadonneista henkilöistä omakustanteisia kirjoja. Yle TV1:llä esitettiin 1.5.2007 ohjelma 'Tosi tarina: Tukkisen kirjanpito', jossa käsiteltiin muun muassa Tukkisen tutkimuksia kansalaissodasta.

Mitään muuta Wikipedia ei tästä aiheesta kerro. Ja valtamedia ei sitäkään vähää. TV ja lehdistö ovat sensuroineet aiheen.

Saariston vapaajoukko, Risto Rydin päiväkirjoista.

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Risto_Ryti.htm

Harva jos kukaan paikallinenkaan meillä Lounais-Hämeessä muistaa, että huittislaisen Rytin ensimmäiset sympatiat rodunjalostukselle nähtiin Forssan alueella. Ryti oli mellakoivien venäläisten vuonna 1918 surmaaman Jokioisten kartanonherran Alfred Kordelinin lakimies, joka määräsi testamentin valvojana nuoren lankonsa Jarl Serlachiuksen Jokioisten kartanonherraksi ja sitä kautta Forssan komendantiksi valkokäräjille. Kartanon oli aiemmin omistanut Mannerheimin suku. Komendantin käytettäväksi saapui keväällä 1918 noin 800 "Saariston vapaajoukon" ruotsinkielistä eli "germaanirotuista" miestä. Näiden jäljiltä Sotasurma-projekti löysi Tauno Tukkisen kirjasen mukaan noin saman verran teloitettuja tai keskitysleireillä menehtynyttä. Surullista on se, että kirkkoherrat jättivät merkitsemästä kuolinkirjoihin monia lahdattuja ja heidän olemassaolonsa pitäisi osoittaa työläästi syntyneiden ja konfirmoitujen kirjoista.

Punagraniittisessa yli 2-metrisessä muistomerkissä on teksti: "1918 KUNNIA VAPAUDEN, VELJEYDEN JA TASA-ARVOISUUDEN AATTEEN UHREILLE."
Muita tietoja Tammelan (johon Forssa kuului vielä kansalaissodan aikaan) pitäjän asukkaista menetti punaisella puolella henkensä virallisten tilastojen mukaan yli 300, Tauno Tukkisen tekemien yksityiskohtaisten tutkimusten mukaan 460 henkilöä. Jokioisille, Forssaan ja Tammelaan saapui huhtikuun 1918 loppupuolella suomenruotsalainen Saariston vapaajoukko. Toukokuun alussa Lounais-Hämeeseen nimitettiin komendantti ja Forssaan asetettiin sotatuomioistuin, johon kuului Saariston vapaajoukon upseereita. Sotaoikeus tuomitsi yli 200 naista ja miestä kuolemaan. Nuorin teloitetuista oli 16-vuotias. Näin mittavia teloituksia valkoiset tekivät vain muutamilla vankileireillä, kuten Lahdessa ja Lappeenrannassa. Forssan-Jokioisten sotaoikeuden pöytäkirjat hävitettiin myöhemmin. Oman paikkakunnan lisäksi forssalaisia teloitettiin laajamittaisemmin Lahdessa (etenkin 14.5.), Jokioisilla ja Hämeenlinnassa. Eniten teloituksia Forssassa tehtiin tehtiin toukokuun kahdella viimeisellä viikolla. Punaisten hauta-alue Kaikulan Korko-ojalla oli alun perin "siunaamatonta maata", varsinaiseen hautausmaahan se liitettiin vasta myöhemmin. Kansalaissodan aikana punaiset käyttivät omana hautausmaanaan Parantolanharjua, josta kaatuneet siirrettiin vallan vaihdon jälkeen Korko-ojan yhteishautaan.Vuoden 1918 uhreja lepää Korko-ojan suuressa joukkohaudassa arvioista riippuen 400 - 600.

http://www.tkm.fi/punamuisto2.cgi?sij_kunta='Forssa'