Aloin muistelemaan, että mikä on eka muistikuvani omasta äidistäni. Hyvin kaukana ne ovat, niin voisi päätellä siitä, että moisia asioita ei kohdallani ilmeisesti myöhemmällä iällä enää ole tapahtunut.
Molemmat muistot ovat varmaan jotakuinkin samalta ajalta.
Ensimmäisessä roikun henki salpautuneena äidin käsivarrella ja ensin takapuoleani pestään liian lämpimällä vedellä, jonka jälkeen vesi muuttuu aivan h-vetin kylmäksi, imaisten pallit alavatsan sisuksiin.
Toisessa muistikuvassa istun- kuinkas muutenkaan- paskalla potalla keittiössä, äidin samalla ommellessa ompelukoneella. Ompelukoneen ääni muistuttaa auton ääntä ja koitan siinä samalla muodostaa vielä kovempaa ja hienompaa ääntä, tosin suullani.
Jotenkin paradoksaalista, että ekat muistikuvat äidistä, joka nyt kaiken kaikkiaan on ollut lapsuuteni ja nuoruuteni tärkein ihminen, liittyvät..niin just siihen. :)
Molemmat muistot ovat varmaan jotakuinkin samalta ajalta.
Ensimmäisessä roikun henki salpautuneena äidin käsivarrella ja ensin takapuoleani pestään liian lämpimällä vedellä, jonka jälkeen vesi muuttuu aivan h-vetin kylmäksi, imaisten pallit alavatsan sisuksiin.
Toisessa muistikuvassa istun- kuinkas muutenkaan- paskalla potalla keittiössä, äidin samalla ommellessa ompelukoneella. Ompelukoneen ääni muistuttaa auton ääntä ja koitan siinä samalla muodostaa vielä kovempaa ja hienompaa ääntä, tosin suullani.
Jotenkin paradoksaalista, että ekat muistikuvat äidistä, joka nyt kaiken kaikkiaan on ollut lapsuuteni ja nuoruuteni tärkein ihminen, liittyvät..niin just siihen. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
tosin en ole koviknaan tarkasti perehtynyt rakkaan Freudimme hengentuotoksiin..mutta on sellainen hytinä, että hänkin on saattanut analysoida tämänkin asiasi :))
tuo eka muistosi...ehkä se on ollut niin järisyttävä kokemus kaikkinensa, että on siitä syystä jäänyt mieleen, oletko muuten ihan varma että muistat siitä äitisi...vaiko sen kuuman ja kylmän veden kammottavan kosketuksen peräpäässäsi..
toinen muistosi on ihan selvästi kilpailuhengen voimakkaita tuntemuksia. Siinä ei ehkä olekaan tärkeintä se potalla napottaminen, vaan tuo suuremman surinan saaminen aikaan :)Poika vastaan kone, kumpi voittaa äidin huomion...
Hih, terveisin keittiöpyssoloogi a la taikis
Helpottava analyysi :) Onneksi tuo voimakas vesisyndroomani ei ole kuitenkaan päässyt vaikuttamaan myöhempiin suihkuleikkeihin..
Jaa huomionkipeä pienestä asti vai?
Tietyissä olosuhteissa sekin totta, taikikseni :))
vesisyndroomasi päässyt kehittymään vesikammoisuuteen saakka lienee vaikuttanut se että roikuit siellä äitisi kainalossa tapahtumahetkellä. Koit kuitenkin tietynlaista turvallisuudentunnetta,ja myöskin tuo kun kuuma vaihtui kylmään äkkiä, saattoi olla tasapainottavana tekijänä kokemuksessasi..ei ehtinyt tulla palovammoja....
Perin hienoa, että suihkuleikit kiinnostavat edelleenkin....hmmm.... ;)tuo leikkiminen, sehän kävisi myös huomionkipeyden tyydyttämisestä kun leikit yhdessä samanhenkisen leikkikaverin kanssa.... saattaisihan se toki käydä muuhunkin tyydyttämiseen *virn*
t keittiöpyssoloogisi taikis
...Voisi ajatella, että nuo mielikuvasi sijoittuvat aikaan, jolloin olet ollut kehityksessäsi siirtymässä anaalivaiheesta falliseen vaiheeseen. Sinne 3-4 ikävuoden välimaastoon.
Tuo pepunpesukokemus, on ollut ehkä ensimmäisiä kastraatioahdistuskokemuksiasi... ja epämiellyttävän tunteen lisäksi, tuo pelko on tehnyt muistijäljestä sen verran vahvan, että kykenet sen muistikuvan vieläkin mieleesi palauttamaan.
Tuo päristys ja omnipotentti usko omasta kyvystä päihittää kone, samoin kuin syljenroiskumisen nautinnollisuus...taas ovat sellaisia tyypillisiä fallisessa iässä olevien poikien iloja;))
Luulen, että ollut siinä pottahetkessäsi autuaan onnellinen, luulen. Vääntänyt torttua.. jotain joka on kokonaan itsestä syntynyttä, lahjaksi äidillesi, sellainen ensimmäinen luovuuden kokemuksemme itse kullekin;)) Ja me äidithän osaamme oikeasti iloita lastemme tuotoksista!
Suloisia, minää positiivisesti rakentavia ja aika tyypillisiäkin poikien varhaisimpia muistikuvia;))
Sinulta tietysti osasi odottakin tällaista kaikenkattavaa freudilaista tulkintaa ko asiaan, aavistelin jo tuossa että nämä manchesterin kokemukset ja juuri niitten mieleenjääminen täytyy liittyä juuri tämäntyylisiin kokemuksiin :)
Mitä parhainta äitienpäivää Sinulle ja kiva kun tulit kahvilaankin värikkäine juttuinesi.
..luin tämä analyysin ja hyvinkin osuvaksi myös oman ajatteluni pohjalta totesin.
Tosin tuosta kastraatioahdistuskokemuksesta en niinkään olisi täysin varma:-)Freud kun jo meidän aikaamme nähden alkaa osin olla vanhentunut* tiedossaan ja hänellä oli tuo *pakkomielle* noista seksuaalisista ahdistuksista. Silloin kun tuo 'ukko* eli , niin eroottisuus oli vielä hyvinkin verhotuna ja kaikin osin tämänpäivän ihmismieleen en usko kaiken hänen teoriostaan oikeeseen osuvan.
Kiintoisaa on se, että muistimme voi todellakin saada kokemuksia ihan varhaisesta lapsuudestamme ..jopa syntymähetkestämmekin. Solumuistimme onkin ehtymätön lähde* tutkia menneisyyttämme ...vaikka kuinka pitkälle.
Mikäs sen huikeampi matka voikaan olla, kuin matka itseemme:-)
tuo luovuus..hmmm ....jospa todellakin tajuaisimme kuinka hienosäätöisesti sekin jo meissä ihan pikkuisena alkaa itseään ilmentää.....
...olen kasvanut freudin teorioiden ja psykoanalyyttisen ajattelun kyllästämässä ympäristössä.
... kuvaavaa on, tämä tositapahtuma ajalta jolloin vanhin poikani oli n. 3 vuotias ja oli ollut muutaman päivän isovanhemmillaan hoidossa.
Ensimmäisenä päiväkotipäivänä, tuon loman jälkeen, oli pojan hoitaja valittanut päänsärkyä.
Poikani oli siihen todennut:*Se on psykosomaattista* ;))
Oli täynnä hysteerisiä naisia ..ja vaeltavia kohtuja;))
*nauraa*
...viime aikoina onkin ollut olo... kuin orvolla pirulla. En oikein ole tiennyt, mihin 'juttuineni' tervetullut olisin...
hyvä palsta, että tätä ei ole rajattu joko iän tai muunkaan suppeamman aihepiirin mukaan. Nyt täällä tosin on aika hiljaista ollut, mutta tässä alkuvuodesta oli aikalaillakin viestejä ja avauksia. Uskoisin, että Sun kirjoituksesi olisivat ihan paikallaan täällä,tämä porukka ei ole ainakaan ollut mitenkään totista :))
Kirjoittajia täällä ei ole niin paljon kuin tuolla viiskymppisissä, mutta jos tämän porukan saisi aktivoitua, niin juttua heiltä kyllä piisaa :) Jos ja kun ehdit, niin vilkuile noita aikaisempia kirjoituksiakin..
Jaahas.... taas kakkua syömään....
Tulikin tässä mieleeni yksi naisystäväni kommentti 'tietyntyyppisistä' miehistä :
"Siinä taas yksi näitä napanuoran tyrkyttäjiä."
Kun hämmestelin moista , niin selityksenä oli, että niillä on vielä tuo napanuora roikkumassa ja etsivät kohtua mihin kiinnittäytyä:-)
---jospa niitä vaeltavia kohtuja sitten ainakin miesten mielestä on:-)
*nauraa*
Kiva , että olet tänne kaffeeseen eksynyt ..tämä paikka tarvisikkin kunnon hereille ravistelua:=)
..tämä kastraatioahdistus on kuitenkin pysynyt melko hyvin hallinnassa, hyvä kuitenkin tietää että ketä siitäkin sitten syyttää jos sattuu käsistä lähtemään.. :)
Ja nämä falliset- anaalivaiheet elävät jatkuen omaa elämäänsä, jätkä senkun porskuttaa..
Eli yhteenvetäen: Kaikki muu kehittynyt varsin normaalisti, taiteellisuus jäänyt polkemaan paikalleen :))
noitten kuvieni kanssa huokailen, että...
*Paska juttu, mutta tulipa tehtyä* ... ;))
...ensimmäinen muistikuvani liittyy pieneen vasaraan, vaaleisiin pitkiin hiuksiin ja pikkusiskoon. Hän lyödä pamautti sillä vasaralla päähän, verta tuli kauhiasti ja minä itkien ja parkuen äidille kertomaan, että sattuu ja punasta tulee päästä.
Äiti säikähti ja kiireellä sairaalaan. Muuta en muistakaan siitä tapahtumasta.
*miettii...ilmankos minusta tällainen on tullutkin* :DD
Mun nuorin poika nappas joskus lasisen maitokannun pöydältä ja nappas sillä isoveljeänsä kaaliin oikein huolella. Otsanahka silmänpäällä ja verta oli kuin teurastamossa. Eipä naurattanut ketään.
Hyvät jutut on silti edelleen tällä isollaveljelläkin ja kunnon arpi silmäkulmassa.
Täytyisköhän kaikkia napata pienenä jollain päähän niin tulis paljon hyviä tarinaniskijöitä? *miettii...* :)
...vasaraniskustako sitten lie johtuu vilkas mielikuvitus, suulas suuni ja vikkelät sormet näppiksellä.:DD
Hmmm...arpia ei näy.:D