Kysymyksen asettelu

Ja välillä käy, välillä ei käy. Ei ehdi, ei jaksa tai ei viitti, niin mä sitten hoidan asian joko samana tai seuraavana päivänä oman tilanteeni mukaan. Hoituu kuitenkin.

Bätääs kirjoitti:

Ja välillä käy, välillä ei käy. Ei ehdi, ei jaksa tai ei viitti, niin mä sitten hoidan asian joko samana tai seuraavana päivänä oman tilanteeni mukaan. Hoituu kuitenkin.

Entäs kun mies sanoo vesi ja sähkö maksaa paljon et käsin täytyy tiskata eli joko hävitätte koneen tai seuraavaa ei enää osteta vaan tilalle fairyä ja tiskiharja eli sanoo rupee opetteleen pesemään käsin

Anonyymi kirjoitti:

Entäs kun mies sanoo vesi ja sähkö maksaa paljon et käsin täytyy tiskata eli joko hävitätte koneen tai seuraavaa ei enää osteta vaan tilalle fairyä ja tiskiharja eli sanoo rupee opetteleen pesemään käsin

Lue lisää

Ei se sano, kun sen mielestä ne ei maksa mitään. Eikä mikään ole ilmaista.

Bätääs kirjoitti:

Ei se sano, kun sen mielestä ne ei maksa mitään. Eikä mikään ole ilmaista.

Jaa et vesi ja sähkö ei maksa mitään eikä uusi astianpesukone maksa mitään jopas jotain

Anonyymi kirjoitti:

Jaa et vesi ja sähkö ei maksa mitään eikä uusi astianpesukone maksa mitään jopas jotain

Niin, ei ole kuulemma kallista.

Bätääs kirjoitti:

Niin, ei ole kuulemma kallista.

Ei varmaankaan kun sosiaalitoimisto maksaa eikä ruokakaan maksa mitään sen kun hakee vaan kätevää

Anonyymi kirjoitti:

Ei varmaankaan kun sosiaalitoimisto maksaa eikä ruokakaan maksa mitään sen kun hakee vaan kätevää

Ei maksa. Palkkatulot riittää hyvin elämiseen. :)

Bätääs kirjoitti:

Ei maksa. Palkkatulot riittää hyvin elämiseen. :)

On ihmisiä, joilla on aina raha-asiat kunnossa ja sitten on ihmisiä joilla ei ole tai ei riitä mikään.

Kaikki on niin suhteellista.

Bätääs kirjoitti:

On ihmisiä, joilla on aina raha-asiat kunnossa ja sitten on ihmisiä joilla ei ole tai ei riitä mikään.

Kaikki on niin suhteellista.

Sosiaalitoimiston asiakkailla on kaikki hyvin ja raha asiat kunnossa mut meil muille sähkö on kallista samoin ruoka eli kaikki jotka itse joutuu maksaan omista rahoista niin kallista on mut eri asia kun sosiaalitoimisto maksaa eli sosiaalitoimisto on kätevä

Anonyymi kirjoitti:

Sosiaalitoimiston asiakkailla on kaikki hyvin ja raha asiat kunnossa mut meil muille sähkö on kallista samoin ruoka eli kaikki jotka itse joutuu maksaan omista rahoista niin kallista on mut eri asia kun sosiaalitoimisto maksaa eli sosiaalitoimisto on kätevä

Lue lisää

Hyvä jos heilläkin on asiat kunnossa, sossun asiakkailla. Yleensä kuulee, että hidasta olis käsittely ja tiukkaa muutenkin.

Mä taas jätän yleensä noi muotoilut ihan vaan siihen, että "kävisitkö illalla kaupassa". Olen kai laiska, kun en viitsi pohtia niin kauheasti. Ajattelen niin, että jos oikeasti "viitsisitkö, jaksaisitko, voisitko, haluaisitko, tmv." on niin kauhean merkityksellistä, niin antaapa sitten olla. Koen tollasen turhaksi nillitykseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mä taas jätän yleensä noi muotoilut ihan vaan siihen, että "kävisitkö illalla kaupassa". Olen kai laiska, kun en viitsi pohtia niin kauheasti. Ajattelen niin, että jos oikeasti "viitsisitkö, jaksaisitko, voisitko, haluaisitko, tmv." on niin kauhean merkityksellistä, niin antaapa sitten olla. Koen tollasen turhaksi nillitykseksi.

Lue lisää

No mulla se on vaan huomaavaisuutta. Että oon huomioinut senkin, ettei välttis jaksa tai viitti.

Jotenkin niin mä sen ajattelen. Mut mä oon vähän semmonen, että pyrin sanoissani tuomaan julki huomaavaisuutta toisen näkemystä kohtaan. Mut joo voi kysyä kuten vaan.

Bätääs kirjoitti:

No mulla se on vaan huomaavaisuutta. Että oon huomioinut senkin, ettei välttis jaksa tai viitti.

Jotenkin niin mä sen ajattelen. Mut mä oon vähän semmonen, että pyrin sanoissani tuomaan julki huomaavaisuutta toisen näkemystä kohtaan. Mut joo voi kysyä kuten vaan.

Lue lisää

No mä en näe tuossa mitään huomaavaista. Kävisitkö on ihan yhtälainen konditionaalinen kysymysmuoto, johon ei sisälly pakkoa. Ei mulle tarvitse selitellä syitä miksi ei kävisi.

Anonyymi kirjoitti:

No mä en näe tuossa mitään huomaavaista. Kävisitkö on ihan yhtälainen konditionaalinen kysymysmuoto, johon ei sisälly pakkoa. Ei mulle tarvitse selitellä syitä miksi ei kävisi.

Lue lisää

Ei mullekkaan tarvi selitellä, meillä riittää kun sanoo etten mä jaksa, viitti tai ehdi.

Bätääs kirjoitti:

Ei mullekkaan tarvi selitellä, meillä riittää kun sanoo etten mä jaksa, viitti tai ehdi.

Ja voisitko ei sisällä pakkoa. Käytkö lähinnä sisältää oletuksen tai vois vastata vaikka, että en tiiä käynkö.

Bätääs kirjoitti:

Ja voisitko ei sisällä pakkoa. Käytkö lähinnä sisältää oletuksen tai vois vastata vaikka, että en tiiä käynkö.

Ja senkin takia kysyn viittitkö, kun mies on todennut ettei tiedä käykö. Että saan joko ei tai kyllä vastauksen.

Bätääs kirjoitti:

Ei mullekkaan tarvi selitellä, meillä riittää kun sanoo etten mä jaksa, viitti tai ehdi.

Sehän juuri on selitys. Kysymykseen "kävisitkö" voi aivan yhtä hyvin vastata "en ehdi tänään". Suomen kielen hauskuus on siinä, että jo yksittäiset sanat itsessään pitävät sisällään kaiken huomaavaiseen kysymykseen tarvittavan. Ei niitä tarvitse mitenkään selitellä.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän juuri on selitys. Kysymykseen "kävisitkö" voi aivan yhtä hyvin vastata "en ehdi tänään". Suomen kielen hauskuus on siinä, että jo yksittäiset sanat itsessään pitävät sisällään kaiken huomaavaiseen kysymykseen tarvittavan. Ei niitä tarvitse mitenkään selitellä.

Lue lisää

Okei. No meillä se toimii. :)

Bätääs kirjoitti:

Okei. No meillä se toimii. :)

Nuo tuollaiset "lisäsanat" ovat muuten hyvin jännä juttu, kun niitä alkaa oikein ajatella. Monesti kun ulkopuolisena kuuntelee joidenkin toisten keskustelua, niin juuri nuo tuollaiset ovat niitä sanoja, joista huomaa sen niiden ihmisten kommunikaation sävyn. Niistä huomaa tosi selvästi oletuksia ja sitä mitä se toinen yleensä tiettyihin asioihin vastaa. Esimerkiksi nyt vaikka tuo "jaksaisitko", jos se toistuu usein ja monessa eri kohdassa niin se "jaksaminen" on selvästi suht usein tapetilla sen tyyppisessä kommunikaatiossa. Tai vaikka tuo alottajan "haluisitko" kertoo selvää kieltään siitä kommunikaation sävystä ja jopa hänen aiemmista kokemuksistaa. Nuo lisäsanat lataavat heti sitä keskustelua jollain olettamilla ja aiheuttavat helposti turhaakin vääntöä, vaikkei sitä monikaan aina sano ääneen.

En tarkota, että just teillä olis noin. Sanoihin on voinut myös tottua ja jos sitä toista on katellut kauan niin niihin sanoihinkin voi turtua. Noi vaan on sellanen juttu, jota muuttamalla voi tosi helposti muuttaa sen koko keskustelun ja kommunikaation sävyn ja niitä on oikeasti joskus todella mielenkiintosta vähän sivusta kuunnella (omiakin keskutelujaan on joskus ihan mielenkiintosta pohti vähän ulkopuolisen korvin). Just noissa pikkujutuissa on uskomattoman paljon informaatiota.

Anonyymi kirjoitti:

Nuo tuollaiset "lisäsanat" ovat muuten hyvin jännä juttu, kun niitä alkaa oikein ajatella. Monesti kun ulkopuolisena kuuntelee joidenkin toisten keskustelua, niin juuri nuo tuollaiset ovat niitä sanoja, joista huomaa sen niiden ihmisten kommunikaation sävyn. Niistä huomaa tosi selvästi oletuksia ja sitä mitä se toinen yleensä tiettyihin asioihin vastaa. Esimerkiksi nyt vaikka tuo "jaksaisitko", jos se toistuu usein ja monessa eri kohdassa niin se "jaksaminen" on selvästi suht usein tapetilla sen tyyppisessä kommunikaatiossa. Tai vaikka tuo alottajan "haluisitko" kertoo selvää kieltään siitä kommunikaation sävystä ja jopa hänen aiemmista kokemuksistaa. Nuo lisäsanat lataavat heti sitä keskustelua jollain olettamilla ja aiheuttavat helposti turhaakin vääntöä, vaikkei sitä monikaan aina sano ääneen.

En tarkota, että just teillä olis noin. Sanoihin on voinut myös tottua ja jos sitä toista on katellut kauan niin niihin sanoihinkin voi turtua. Noi vaan on sellanen juttu, jota muuttamalla voi tosi helposti muuttaa sen koko keskustelun ja kommunikaation sävyn ja niitä on oikeasti joskus todella mielenkiintosta vähän sivusta kuunnella (omiakin keskutelujaan on joskus ihan mielenkiintosta pohti vähän ulkopuolisen korvin). Just noissa pikkujutuissa on uskomattoman paljon informaatiota.

Lue lisää

Kyllä.

Bätääs kirjoitti:

Kyllä.

Kaikkea on kokeiltu ja toimivimmat otettu käyttöön. Meillä on välillä sellainen ongelma miehen kanssa, että ymmärretään sanasisällöt erilailla, jolloin käy niin että pitää miettiä miten kysyy, että hänkin ymmärtää mitä kysyn.

Hällä on ihan oma kieli, ei sitä kaikki tajuakkaan. Tai tulee eripuraa siksi, kun hän aattelee eri mutkan kautta kun enemmistö ja hänestä enemmistö ajattelee päin persettä asian.

Bätääs kirjoitti:

Kaikkea on kokeiltu ja toimivimmat otettu käyttöön. Meillä on välillä sellainen ongelma miehen kanssa, että ymmärretään sanasisällöt erilailla, jolloin käy niin että pitää miettiä miten kysyy, että hänkin ymmärtää mitä kysyn.

Hällä on ihan oma kieli, ei sitä kaikki tajuakkaan. Tai tulee eripuraa siksi, kun hän aattelee eri mutkan kautta kun enemmistö ja hänestä enemmistö ajattelee päin persettä asian.

Lue lisää

Siis minä myös tajuan päin persettä näinollen jotkut asiat.

Bätääs kirjoitti:

Kaikkea on kokeiltu ja toimivimmat otettu käyttöön. Meillä on välillä sellainen ongelma miehen kanssa, että ymmärretään sanasisällöt erilailla, jolloin käy niin että pitää miettiä miten kysyy, että hänkin ymmärtää mitä kysyn.

Hällä on ihan oma kieli, ei sitä kaikki tajuakkaan. Tai tulee eripuraa siksi, kun hän aattelee eri mutkan kautta kun enemmistö ja hänestä enemmistö ajattelee päin persettä asian.

Lue lisää

Meillä ihan jokaisella on vähän oma tapamme ymmärtää sanasisältöjä. Siihen vaikuttaa moni juttu, mm. kokemukset. Jotkut tietyt lauserakenteet voi jonkin kokemusten takia esim. olla jo valmiiksi ladattu negatiivisilla mielleyhtymillä. Toiselle se tasan sama tapa taas voi olla positiivista. Toi ei todellakaan ole vain sun miehesi "outous", vaan ihan jokaisen ihmisen.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä ihan jokaisella on vähän oma tapamme ymmärtää sanasisältöjä. Siihen vaikuttaa moni juttu, mm. kokemukset. Jotkut tietyt lauserakenteet voi jonkin kokemusten takia esim. olla jo valmiiksi ladattu negatiivisilla mielleyhtymillä. Toiselle se tasan sama tapa taas voi olla positiivista. Toi ei todellakaan ole vain sun miehesi "outous", vaan ihan jokaisen ihmisen.

Lue lisää

Valtaosa ihmisistä vaan kestää ne muiden ihmisten "perseelleen ajattelut" hammasta purren ja korkeintaan kiroaa sitten nurkan takana.

Bätääs kirjoitti:

Siis minä myös tajuan päin persettä näinollen jotkut asiat.

Sitten häntä ei kiinnosta keskustella mielipiteistä tai mutuista, vaan faktoista. Niin on se joskus aika jännää se keskustelu hänen kanssaan.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä ihan jokaisella on vähän oma tapamme ymmärtää sanasisältöjä. Siihen vaikuttaa moni juttu, mm. kokemukset. Jotkut tietyt lauserakenteet voi jonkin kokemusten takia esim. olla jo valmiiksi ladattu negatiivisilla mielleyhtymillä. Toiselle se tasan sama tapa taas voi olla positiivista. Toi ei todellakaan ole vain sun miehesi "outous", vaan ihan jokaisen ihmisen.

Lue lisää

Juu kyllä. Mut hän on mulle ensimmäinen outous tällä saralla.

Anonyymi kirjoitti:

Valtaosa ihmisistä vaan kestää ne muiden ihmisten "perseelleen ajattelut" hammasta purren ja korkeintaan kiroaa sitten nurkan takana.

Niin, mieskin sanoo että lopettaa juttelun siihen paikkaan, kun asiat ei mee perille tai häntä ei ymmärretä. Parempi kun ei puhu sitten.

Hän vähän perfektionisti, että miten hän ymmärtää jonkun asian ja miksei muut tajua mitään.

Bätääs kirjoitti:

Niin, mieskin sanoo että lopettaa juttelun siihen paikkaan, kun asiat ei mee perille tai häntä ei ymmärretä. Parempi kun ei puhu sitten.

Hän vähän perfektionisti, että miten hän ymmärtää jonkun asian ja miksei muut tajua mitään.

Lue lisää

Tuossa oli joku dokkari autisteista, missä piti ratkaista päättelytehtäviä. Professori ei osannut niitä kaikkia päätellä, mutta autisti osasi ja mun mies. Tiesi vastaukset ennen kun vastaus kerrottiin katsojille.

Bätääs kirjoitti:

Tuossa oli joku dokkari autisteista, missä piti ratkaista päättelytehtäviä. Professori ei osannut niitä kaikkia päätellä, mutta autisti osasi ja mun mies. Tiesi vastaukset ennen kun vastaus kerrottiin katsojille.

Lue lisää

No toinen tytär on samanlainen kun isänsä. Kai he ymmärtää toisiaan. :)

Bätääs kirjoitti:

No toinen tytär on samanlainen kun isänsä. Kai he ymmärtää toisiaan. :)

Tyyliin testiin varattu aikaa 30 minuuttia ja tehtävä on suoritettu 15 minuutissa tai nopeammin.

Bätääs kirjoitti:

Niin, mieskin sanoo että lopettaa juttelun siihen paikkaan, kun asiat ei mee perille tai häntä ei ymmärretä. Parempi kun ei puhu sitten.

Hän vähän perfektionisti, että miten hän ymmärtää jonkun asian ja miksei muut tajua mitään.

Lue lisää

Onko hän vammainen tai kehitysvammainen tai autisti vai miksi wi ymmärrä suomea tai puhuttua

Bätääs kirjoitti:

Tuossa oli joku dokkari autisteista, missä piti ratkaista päättelytehtäviä. Professori ei osannut niitä kaikkia päätellä, mutta autisti osasi ja mun mies. Tiesi vastaukset ennen kun vastaus kerrottiin katsojille.

Lue lisää

Tuo autismin kirjo on tosi kompleksinen kuvio. Jokainen meistä kun on sillä janalla jossain kohtaa ja valtaosalla se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Siksi se on oikeasti kauhean vaikea ja jotenkin ristiriitaisiakin ajatuksia herättävä. Silloin kun ollaan siellä vaikeassa autismissa niin ne ongelmat ovat hyvin selkeitä, mutta niitä erilaisia "lievempiä muotoja" on lopulta todella monilla. Mä itse jopa vierastan "diagnosointia" silloin jos siihen ei ole selkeää tarvetta. Vaikka voi se kai osalla helpottaa sitä oman itsen ymmärtämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko hän vammainen tai kehitysvammainen tai autisti vai miksi wi ymmärrä suomea tai puhuttua

Heh, on se joskus sanonut olevansa kuin autisti sillä erotuksella ettei hän stressaannu mistään. Pitää kyllä paikkansa. Turhautuu kyllä, muttei stressaannu.

Bätääs kirjoitti:

Heh, on se joskus sanonut olevansa kuin autisti sillä erotuksella ettei hän stressaannu mistään. Pitää kyllä paikkansa. Turhautuu kyllä, muttei stressaannu.

Stressaantumattomuus kuulostaa paljon huolestuttavammalta. Se kun on yksi psykopaattisuuden "oireista".

Anonyymi kirjoitti:

Tuo autismin kirjo on tosi kompleksinen kuvio. Jokainen meistä kun on sillä janalla jossain kohtaa ja valtaosalla se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Siksi se on oikeasti kauhean vaikea ja jotenkin ristiriitaisiakin ajatuksia herättävä. Silloin kun ollaan siellä vaikeassa autismissa niin ne ongelmat ovat hyvin selkeitä, mutta niitä erilaisia "lievempiä muotoja" on lopulta todella monilla. Mä itse jopa vierastan "diagnosointia" silloin jos siihen ei ole selkeää tarvetta. Vaikka voi se kai osalla helpottaa sitä oman itsen ymmärtämistä.

Lue lisää

Juu. On näillä miehellä ja toisella tyttärelläkin jotenkin erilainen persoona ja lahjakkuus, pikkutarkkuus ja täsmällisyys asioiden faktoihin perustaen. Kumpikin korjaa, jos et puhuu faktaa jostain asiasta minkä he tietävät faktaksi. Ja pohjaton mielenkiinto tieteisiin, tyttärellä myös eläimiin.

Hän on pikku professoriksi nimetty neuvolassakin. Tietää asiouta mitä mäkään en tiedä tai ymmärrä ja on vasta 7 vanha.

Bätääs kirjoitti:

Heh, on se joskus sanonut olevansa kuin autisti sillä erotuksella ettei hän stressaannu mistään. Pitää kyllä paikkansa. Turhautuu kyllä, muttei stressaannu.

Eli on vammainen onko syntymästä asti vai onko tapaturma esim kolari tai tippunut korkealta pää edellä tai saanut turpiinsa vai ihan syntymästä asti ja sukuvikakin on syynä

Bätääs kirjoitti:

Juu. On näillä miehellä ja toisella tyttärelläkin jotenkin erilainen persoona ja lahjakkuus, pikkutarkkuus ja täsmällisyys asioiden faktoihin perustaen. Kumpikin korjaa, jos et puhuu faktaa jostain asiasta minkä he tietävät faktaksi. Ja pohjaton mielenkiinto tieteisiin, tyttärellä myös eläimiin.

Hän on pikku professoriksi nimetty neuvolassakin. Tietää asiouta mitä mäkään en tiedä tai ymmärrä ja on vasta 7 vanha.

Lue lisää

Mutta olen vammaistyöhön suuntautunut lähihoitaja ja vammaistenkin kanssa työssäni ollut jonkun verran, niin autisteja on kyllä eriasteisia.

Anonyymi kirjoitti:

Stressaantumattomuus kuulostaa paljon huolestuttavammalta. Se kun on yksi psykopaattisuuden "oireista".

Niinpä. Kerran sanoinkin sille että ootko psykopaatti ja hän vaan nauroi, niin kai jos niin diagnosoit. En usko että on vaikka osaa olla jääkylmäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Eli on vammainen onko syntymästä asti vai onko tapaturma esim kolari tai tippunut korkealta pää edellä tai saanut turpiinsa vai ihan syntymästä asti ja sukuvikakin on syynä

Lue lisää

Pää on osunu tuulilasiin taaperona. Kovakallo ja paksu pääluu on. Alkuihmisen jyrkkä otsakin. :"D

Bätääs kirjoitti:

Juu. On näillä miehellä ja toisella tyttärelläkin jotenkin erilainen persoona ja lahjakkuus, pikkutarkkuus ja täsmällisyys asioiden faktoihin perustaen. Kumpikin korjaa, jos et puhuu faktaa jostain asiasta minkä he tietävät faktaksi. Ja pohjaton mielenkiinto tieteisiin, tyttärellä myös eläimiin.

Hän on pikku professoriksi nimetty neuvolassakin. Tietää asiouta mitä mäkään en tiedä tai ymmärrä ja on vasta 7 vanha.

Lue lisää

Itselläni on tuota samaa vikaa, eli tiedän kyllä mistä puhut. Mä vaan ole oppinut olemaan ottamatta toisista ihmisistä paineita, vaikka heidän "tietämättömyytensä" joskus vatuttaa ja risoo.

Ja siis tuohan on vahvasti perinnöllistä. Oma muksuni on hyvin samantyyppinen kuin minä olen. Jos tuota pohjatonta kiinnostusta vähän kaikkeen. Muksu oppi lukemaan jo alle kolmevuotiaana ja rakastaa mm. matematiikkaa. Mulla kesti tajuta, että hän osaa oikeasti jo lukea, kun en ihan noin aikaisin odottanut. Itse opin lukemaan vasta nelivuotiaana. Poika menee nyt syksyllä kouluun ja mä tässä jännitän, että minkähänmoisia tehtäviä ne siellä keksivät. Itselleni ekat neljä luokkaa olivat tappavan tylsiä ja oikeastaan koko peruskoulu ei opettanut opiskelemaan, kun se oli niin tolkuttoman helppoa. Keskiarvo oli 9,8, mutta ei ollut helppo sopeutua lukioon, jossa yhtäkkiä vaadittiinkin oikeasti opiskelemaan. Onneksi tuo on itsellä vielä hyvin muistissa.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on tuota samaa vikaa, eli tiedän kyllä mistä puhut. Mä vaan ole oppinut olemaan ottamatta toisista ihmisistä paineita, vaikka heidän "tietämättömyytensä" joskus vatuttaa ja risoo.

Ja siis tuohan on vahvasti perinnöllistä. Oma muksuni on hyvin samantyyppinen kuin minä olen. Jos tuota pohjatonta kiinnostusta vähän kaikkeen. Muksu oppi lukemaan jo alle kolmevuotiaana ja rakastaa mm. matematiikkaa. Mulla kesti tajuta, että hän osaa oikeasti jo lukea, kun en ihan noin aikaisin odottanut. Itse opin lukemaan vasta nelivuotiaana. Poika menee nyt syksyllä kouluun ja mä tässä jännitän, että minkähänmoisia tehtäviä ne siellä keksivät. Itselleni ekat neljä luokkaa olivat tappavan tylsiä ja oikeastaan koko peruskoulu ei opettanut opiskelemaan, kun se oli niin tolkuttoman helppoa. Keskiarvo oli 9,8, mutta ei ollut helppo sopeutua lukioon, jossa yhtäkkiä vaadittiinkin oikeasti opiskelemaan. Onneksi tuo on itsellä vielä hyvin muistissa.

Lue lisää

Joo. No sitten puhun oikealle ihmiselle siinä mielessä, kun tunnistat "oireet". :)

Tytär oppi 4 vanhana lukemaan ja kirjoittamaan samantien, 5 vanhana hän kirjoitteli jo tabletilla tarinoita ja loruja, runoja ja oppi laskemaan vähennys, plus ja jakolaskuja.

Toinekin tytär on oppinut nopeesti ja on hyvä koulussa, mutta vähemmän särmästi suhtautuu kun nuorempi on just eikä melkein.

Mä taas olen hyvinkin luova... Ei ihme jos niitten hermot menee mun kanssa. :D

Oon enempi vähän taiteellinen luonne ja on kyllä tytöissä sitäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on tuota samaa vikaa, eli tiedän kyllä mistä puhut. Mä vaan ole oppinut olemaan ottamatta toisista ihmisistä paineita, vaikka heidän "tietämättömyytensä" joskus vatuttaa ja risoo.

Ja siis tuohan on vahvasti perinnöllistä. Oma muksuni on hyvin samantyyppinen kuin minä olen. Jos tuota pohjatonta kiinnostusta vähän kaikkeen. Muksu oppi lukemaan jo alle kolmevuotiaana ja rakastaa mm. matematiikkaa. Mulla kesti tajuta, että hän osaa oikeasti jo lukea, kun en ihan noin aikaisin odottanut. Itse opin lukemaan vasta nelivuotiaana. Poika menee nyt syksyllä kouluun ja mä tässä jännitän, että minkähänmoisia tehtäviä ne siellä keksivät. Itselleni ekat neljä luokkaa olivat tappavan tylsiä ja oikeastaan koko peruskoulu ei opettanut opiskelemaan, kun se oli niin tolkuttoman helppoa. Keskiarvo oli 9,8, mutta ei ollut helppo sopeutua lukioon, jossa yhtäkkiä vaadittiinkin oikeasti opiskelemaan. Onneksi tuo on itsellä vielä hyvin muistissa.

Lue lisää

"Itselleni ekat neljä luokkaa olivat tappavan tylsiä ja oikeastaan koko peruskoulu ei opettanut opiskelemaan, kun se oli niin tolkuttoman helppoa."

Sama juttu mun miehellä ja se olikin sitten vähän opettajien ärsyke, kun viisasteli niille.

Bätääs kirjoitti:

Pää on osunu tuulilasiin taaperona. Kovakallo ja paksu pääluu on. Alkuihmisen jyrkkä otsakin. :"D

Mutta lisään nyt, että vaikka hän vähän erilainen nuori onkin niin mulle kuitenkin vyvin tärkee ja rakas. Vaikka olis vammanenkin. Mä kuitenkin tykkäänkin hänen outoudestaan, se on inspiroivaakin. Vaikka välillä se töksäyttelevä puhetyyli ja ykstotisuus tympäseekin.

Bätääs kirjoitti:

"Itselleni ekat neljä luokkaa olivat tappavan tylsiä ja oikeastaan koko peruskoulu ei opettanut opiskelemaan, kun se oli niin tolkuttoman helppoa."

Sama juttu mun miehellä ja se olikin sitten vähän opettajien ärsyke, kun viisasteli niille.

Lue lisää

No mä olin aina "kiltti tyttö" . Tein sitten omiani ja luinnihan muita kuin koulukirjoja tunneilla, luvan kanssa. Mulla kun jää iso osa asioista päähän ihan nips naps, kerran kuultu, kerran luettu ja siellä on. Olisi pitänyt saada vaikeampi tehtäviä, joissa tiedon etsiminen olisi vaatinut työtä ja yhdistely päättelemistä.

Bätääs kirjoitti:

Joo. No sitten puhun oikealle ihmiselle siinä mielessä, kun tunnistat "oireet". :)

Tytär oppi 4 vanhana lukemaan ja kirjoittamaan samantien, 5 vanhana hän kirjoitteli jo tabletilla tarinoita ja loruja, runoja ja oppi laskemaan vähennys, plus ja jakolaskuja.

Toinekin tytär on oppinut nopeesti ja on hyvä koulussa, mutta vähemmän särmästi suhtautuu kun nuorempi on just eikä melkein.

Mä taas olen hyvinkin luova... Ei ihme jos niitten hermot menee mun kanssa. :D

Oon enempi vähän taiteellinen luonne ja on kyllä tytöissä sitäkin.

Lue lisää

Niin no, ei tuo taiteellisuutta ja luovuutta automaattisesti poissulje. Itse olen aina ollut musikaalisesti ja taiteellisesti lahjakas. Musikki ja kuvaamataito olivat myös lemppareitani. Luova ongelmien ratkonta on ehdottomasti elämän paras suola. Se kun saa yhdistää tietoa, taitoa ja päättelemistä.

Juu, tuo kuulostaa tutulta. Kuten sanon niin oma muksuni luki alle kolmevuotiaana ja kirjotteli kirjotteli sellasilla muovisilla irtokirjaimilla. Käsin oppi kunnolla kirjottamaan vasta joskus puolen vuoden päästä. Tuo kehittelee kanssa kaikenlaisia tarinoita ja piirtää niitä. Peruslaskutaidot on jo hallussa. Ollaan opeteltu allekkain laskemista ja päässäkin tuo laskee paljon paremminnkuin minä. Laskut joita kyselee ovat tyyliin montako sekuntia on vuodessa ja montako sekuntia hän on itse on elänyt ja sitten se laskee sen. Mä sitten tarkistelen laskimella, että joo oikein meni.

Anonyymi kirjoitti:

Niin no, ei tuo taiteellisuutta ja luovuutta automaattisesti poissulje. Itse olen aina ollut musikaalisesti ja taiteellisesti lahjakas. Musikki ja kuvaamataito olivat myös lemppareitani. Luova ongelmien ratkonta on ehdottomasti elämän paras suola. Se kun saa yhdistää tietoa, taitoa ja päättelemistä.

Juu, tuo kuulostaa tutulta. Kuten sanon niin oma muksuni luki alle kolmevuotiaana ja kirjotteli kirjotteli sellasilla muovisilla irtokirjaimilla. Käsin oppi kunnolla kirjottamaan vasta joskus puolen vuoden päästä. Tuo kehittelee kanssa kaikenlaisia tarinoita ja piirtää niitä. Peruslaskutaidot on jo hallussa. Ollaan opeteltu allekkain laskemista ja päässäkin tuo laskee paljon paremminnkuin minä. Laskut joita kyselee ovat tyyliin montako sekuntia on vuodessa ja montako sekuntia hän on itse on elänyt ja sitten se laskee sen. Mä sitten tarkistelen laskimella, että joo oikein meni.

Lue lisää

Sen olen muksussa huomannut (ja mulla oli itellä ihan samaa pienenä), että hänen on joskus vaikea päätellä mitä tietoja muilla on. Eli siis se sen tajuaminen, että toinen ei aina tiedä kaikkea mitä hän itse tietää, on välillä hakusessa. Sitä on nyt ihan tietoisesti harjoteltu, sillä yhteistoiminta toisten kanssa vaatii usein tuon sisäistämistä. Ajattelemalla hän sen aina kyllä tajuaa, kun pohditaan, että voiko toinen tietää, vaikka hän itse tietäisi. Vaan sen sisäistäminen on vielä vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Sen olen muksussa huomannut (ja mulla oli itellä ihan samaa pienenä), että hänen on joskus vaikea päätellä mitä tietoja muilla on. Eli siis se sen tajuaminen, että toinen ei aina tiedä kaikkea mitä hän itse tietää, on välillä hakusessa. Sitä on nyt ihan tietoisesti harjoteltu, sillä yhteistoiminta toisten kanssa vaatii usein tuon sisäistämistä. Ajattelemalla hän sen aina kyllä tajuaa, kun pohditaan, että voiko toinen tietää, vaikka hän itse tietäisi. Vaan sen sisäistäminen on vielä vaiheessa.

Lue lisää

Itselläni nimenomaan tuo asia on ollut monesti turhautumisen aihe ja huomaan, että se on sitä muksulla myös. Juuri se, että toinen ei tajua ja itse ei heti tajua. että eihän se voi mitenkään tajuta, kun jokin oleellinen pala tiedosta puuttuu. Mun taas on monesti vaikea tajuta antaa sitä puuttuvaa tietoa, kun en osaa oikein haarukoida mikä se puuttuva pala on.

Monesti tässä vuosien varrella on ollut tilanteita, joissa olen pohtinut voiko joku olla noin tyhmä vai vittuileeko/esittääkö se vain. Kunnes tajuan, että kyse onkin puuttuvasta tiedosta. Ja siis fakta on, että se toinen osapuoli usein ajattelee samaa minusta, että tyhmäkö vai vittuilee vai mitä ihmettä se selittää.

Itsellä kun tuo pää toimii silleen nips ja naps, nappaa yksityiskohdat ja yhdistää nopeasti. Viimeksi oltiin pakohuonepelissä ystävien kanssa ja se oikeasti oli iso haitta, kun päät toimii eri tavalla, eikä kaikilla ollut tietoa joka yksityiskohdasta. Mä bongasin sieltä seiniltä ultaviolettimaalilla maalatut kuviot ihan paljaalla silmällä ja muut eivät sitten lainkaan tajunneet edes testata sitä löytämäänsä uv-lamppua ja se lamppu jäi sitten sinne sotkemaan. Se oli tosi turhauttavaa.

Anonyymi kirjoitti:

No mä olin aina "kiltti tyttö" . Tein sitten omiani ja luinnihan muita kuin koulukirjoja tunneilla, luvan kanssa. Mulla kun jää iso osa asioista päähän ihan nips naps, kerran kuultu, kerran luettu ja siellä on. Olisi pitänyt saada vaikeampi tehtäviä, joissa tiedon etsiminen olisi vaatinut työtä ja yhdistely päättelemistä.

Lue lisää

Joskus ei ollut huomioitu yksilöllistä oppimista ja opettamista. Kaikki tankkas samaa, vaikka olis ollut osalle liika helppoa ja osalle liika vaikeeta.

80-luvulla oli jopa karttakeppi opella millä vähän vauhdittaa perille menoa.

Onneksi nykyään on edistytty edes siinä, että yksilöllinen oppiminen on otettu huomioon.

Kaikki ei opi samalla opetustyylillä ja kaikki ei ylipäänsä pysty samaan kun joku muu.

Mulla taasen meni ala-aste sairastellen, ei paljon kyenny päänsäryssä oppii eikä osallistumaankaan välttämättä. Mut ei mahtanu minkään, meni miten meni.

Anonyymi kirjoitti:

Niin no, ei tuo taiteellisuutta ja luovuutta automaattisesti poissulje. Itse olen aina ollut musikaalisesti ja taiteellisesti lahjakas. Musikki ja kuvaamataito olivat myös lemppareitani. Luova ongelmien ratkonta on ehdottomasti elämän paras suola. Se kun saa yhdistää tietoa, taitoa ja päättelemistä.

Juu, tuo kuulostaa tutulta. Kuten sanon niin oma muksuni luki alle kolmevuotiaana ja kirjotteli kirjotteli sellasilla muovisilla irtokirjaimilla. Käsin oppi kunnolla kirjottamaan vasta joskus puolen vuoden päästä. Tuo kehittelee kanssa kaikenlaisia tarinoita ja piirtää niitä. Peruslaskutaidot on jo hallussa. Ollaan opeteltu allekkain laskemista ja päässäkin tuo laskee paljon paremminnkuin minä. Laskut joita kyselee ovat tyyliin montako sekuntia on vuodessa ja montako sekuntia hän on itse on elänyt ja sitten se laskee sen. Mä sitten tarkistelen laskimella, että joo oikein meni.

Lue lisää

Ei sulje, mutta huomaan olevani myös suurpiirteisempi. En ole niin piirun tarkka, kun mies tai nuorempi tytär, voi vähän laveerata välillä. :)

Ja mua on aina kiinnostanut miettiä ensin itse, sitten tarkistaa kantojani jostain lähteestä. Mies taas voi ensin lukea ja sitten pohtia. Eri päin. Toki varmaan kumpikin tekee myös toisinkin. Mutta pääpiirteittäin näin.

Olen enemmän tekijä ja pohtija, kun lukija ja nero.

Mä en opettanu noita kumpaakaan lukemaan, kirjottamaan enkä laskemaan. Ne itseoppineita, nuorempi etenkin vaan hiffas ite miten mitäkin. Isompaa on sentäs eskarissa jelpitty.

Toihan se on, munkin tytär oli ryhmässä missä ei kaverustunu kenenkään kanssa ja hoitajat etti vikaa siitä. Tytör sano vaan, että kaikki leikkii niin tyhmiä leikkejä ettei kiinnosta olla niitten kaa ja ne lapset vaan huutaa. Oli pienempiä useampi ryhmässä.

No siirty eskariin ja jop löyty heti seuraa ja tekemistä. Hän vaan ei tykänny niin pikkulaosimaisesta seurasta ja touhuista. Oli ikäistään niinkun kiinnostuneempi jo oppimaan koulujuttuja ja isommasta seurasta, pikkuvanha.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni nimenomaan tuo asia on ollut monesti turhautumisen aihe ja huomaan, että se on sitä muksulla myös. Juuri se, että toinen ei tajua ja itse ei heti tajua. että eihän se voi mitenkään tajuta, kun jokin oleellinen pala tiedosta puuttuu. Mun taas on monesti vaikea tajuta antaa sitä puuttuvaa tietoa, kun en osaa oikein haarukoida mikä se puuttuva pala on.

Monesti tässä vuosien varrella on ollut tilanteita, joissa olen pohtinut voiko joku olla noin tyhmä vai vittuileeko/esittääkö se vain. Kunnes tajuan, että kyse onkin puuttuvasta tiedosta. Ja siis fakta on, että se toinen osapuoli usein ajattelee samaa minusta, että tyhmäkö vai vittuilee vai mitä ihmettä se selittää.

Itsellä kun tuo pää toimii silleen nips ja naps, nappaa yksityiskohdat ja yhdistää nopeasti. Viimeksi oltiin pakohuonepelissä ystävien kanssa ja se oikeasti oli iso haitta, kun päät toimii eri tavalla, eikä kaikilla ollut tietoa joka yksityiskohdasta. Mä bongasin sieltä seiniltä ultaviolettimaalilla maalatut kuviot ihan paljaalla silmällä ja muut eivät sitten lainkaan tajunneet edes testata sitä löytämäänsä uv-lamppua ja se lamppu jäi sitten sinne sotkemaan. Se oli tosi turhauttavaa.

Lue lisää

Se on turhauttavaa, jos ei leikkaa jollain itellä tai toisella. Munkin mies usein puhuu niin, että jättää puolet puhumatta ääneen ja ajattelee ittekseen, sit miettii miks toinen ei tajuu mitä se puhuu.

Hän kyllä helposti totee toisen tyhmäksi, vaikka itse antaa vaillinaista tietoa suusanallisesti. Ja ajatuksenlukijatkaan ei pääse kärryille.


Et on hänessäkin osasyy, ei muissa pelkästään vaik hän kokee et muut on aina tyhmiä.

Ja jos ei puhu samoilla sanoillakaan niin vaikeeta voi olla. :)

Bätääs kirjoitti:

Heh, on se joskus sanonut olevansa kuin autisti sillä erotuksella ettei hän stressaannu mistään. Pitää kyllä paikkansa. Turhautuu kyllä, muttei stressaannu.

Kärsimätön? - cu-

No niinpä. Pahin mahdollinen kysymys, että tahdotko. Johdattelevaa ja vihjailevaa, johon ei voi asiallisesti vastata negatiivisesti.

Lisään.

"Tätä uutta kaavaa käyttäen voisitte kokeilla mitä se kumppani vastaa, miten se voi vaikuttaa haluttuun lopputulokseen:)"

- Haluaisitteko kokeilla tätä uutta tapaa ja katsoa onko sillä vaikutusta lopputulokseen.
(Ei ole pakko olla puoliso)

Noinhan se juuri on, että voisitko tehdä sisältää useimmille meistä jo oletuksen siitä tekemisestä. Tuo koetaan helposti käskeväksi. Tosin haluaisitko taas koetaan usein manipuloivaksi ja hieman passiivisagressiiviseksi tavaksi kysyä tuo sama. Siihen ei oiken voi vastata kieltävästi, ilman että sen kokee sitä kysyjää loukkaavaksi. Siinähän sanoo suoraan, ettei esim. halua auttaa häntä. Kieltäytyminen kohdistuu ikäänkuin heti suoraan henkilöön.

Mäkin jätän aina nuo olettavat lisät sanomisistani pois. Usein juuri nuo lisäsanat tuovat kysymyksiin turhaa olettamisen taakkaa ja ne on helpompi ymmärtää väärin. Haluaisitko ... pakotat joko sanomaan,etten mä nyt sua halu auttaa tai sitten tekemään. Jaksaisitko ... teetko, vai oletko niin pirun laiska, etten jaksa. Viitsitkö ... sama kuin edellä jne. Itse kysyn siis tosiaan myös, että keittäisitkö, tekisitkö, menisitkö ja toinen saa sitten ihan itse määrittää että eikö halua, viitsi, jaksa vai ehdi.

Muistu mieleen papan joskus käyttämä ilmaisu; "Oispa konna juua kahavit." hänen toivoessaan jonkun muun (mummun) keittävän kahvia.

Kysymyksen asettelullla saa lähes aina ennalta odotetun vastauksen, kunhan tuntee vastaajan riittävän hyvin. Myös täysin tuntematonta ihmistä on helppo johdatella kysymyksenasettelulla, mutta lopputulos ei ole ihan yhtä pomminvarma.

Aina saa sen kuvan, että olet jotenkin läheisriippuvainen eksästä.

Mjaa, minulla on kohtuullisen siistiä naisen kanssa tai ilman.
Yleensä olen oleskellut omassa asunnossani jossa pätevät ne omat säännöt. Kyllä, haluan asunnon olevan kohtuu siisti vaikka nainen ei koskisi siivouksiin sormellakaan koska onhan asunto minun.
Mutta nyt nukkumaan, huomenna herätys kello 5:30 ja vapaa päivä. Pitää mennä aamulla hakemaan tytär ja äiskä lähtee töihin, joten tässä ei enää kysymysten asettelut auta:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Mjaa, minulla on kohtuullisen siistiä naisen kanssa tai ilman.
Yleensä olen oleskellut omassa asunnossani jossa pätevät ne omat säännöt. Kyllä, haluan asunnon olevan kohtuu siisti vaikka nainen ei koskisi siivouksiin sormellakaan koska onhan asunto minun.
Mutta nyt nukkumaan, huomenna herätys kello 5:30 ja vapaa päivä. Pitää mennä aamulla hakemaan tytär ja äiskä lähtee töihin, joten tässä ei enää kysymysten asettelut auta:)

AV

Lue lisää

Näissäkin toimii se paljon puhuttu tasa-arvo. Se siivoaa jota vituttaa enemmän, eikä jää kyselemään joutavanpäiväisiä. Toinen voi yhtyä toimeen, jos sattuu olemaan empaattisella tuulella.

Jos minä menisin kysymään rouvalta, että haluaisiko hän pyykätä paskaiset kalsarini, niin satavarma ei sieltä tulee, ja sama toisin päin.

-keinovaginamies-