Onko saattohoitoon joutuneelle aina kerrottava sairaus joka on saattohoidon syynä? Entä onko lääkitys pakollista, vaikka kovia kipuja ei olisikaan? Ja saako saattohoitoon joutuneelta salata sen, että tämä on saattohoidossa kuolevien osastolla?
Saattohoidosta
Anonyymi
17407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sen toki ymmärrän, että kun kyse on lapsesta, niin asiasta päättää huoltaja. Ja samoin voi olla esimerkiksi vähämielisten suhteen, jotkaon asetettu holhoukseen.
Ja vielä asiaan liittyen yksi kysymys ja taitaapa olla yleisemminkin epäselvä asia. Saattohoito ei ole pakkohoitoa, joten voiko potilas laillisesti poistua sairaalasta, jos haluaa? Ainakaan kaverini tapauksessa se ei onnistu, koska ovet ovat lukossa. Eikä ole pyynnöistä huolimatta päästetty pois sairaalasta. Pidän tilannetta erikoisena, koska elämää haittaavia kipuja ei kuulemma ole.
Sairaalasta saa poistua, jos haluaa ja pystyy. Siinä tapauksessa sairaala ei vastaa seurauksista potilaalle.
Kaverisi tapauksesta et luultavasti tiedä kaikkea.
Jos haluaa tietää, miks salata? Miks turhaan lääkkeitä käyttää jos pärjää ilman? Jos et itse halua kertoa, ei kukaan pakota sitä tekemään. Joku muu sen voi tehdä.
Riippuu tapauksesta ja hänen ymmärryksestään. Koska tilanne on paha, olisi syytä keskittyä vain siihen että loppuaika olisi mahollisimman hyvä.
Vielä mietin että mistä tiedät ettei ole kipuja? Jos hän ei kykene kertomaan niistä?
Pärjääkö se kaveris ulkomaailmassa? Jos, ei esteitä ole mielestäni. Eikö ole vain hyvä että virkistät hänen tylsää sairaalaelämää käyttämällä muualla? Ulkoilu lisää elämänlaatua, ei seinien tuijottelu.
On kertonut useaankin kertaan puhelimessa, että mitään kipuja ei ole, lukuunottamatta erästä vanhempaa kipua johon jo tottunut. Olen kyllä itsekin ehdottomasti sitä mieltä, että saattphoitoa tarvitaan vakavan kuolemaan johtavan sairauden loppuvaiheessa, mutta eikö se ole sairaan oma asia milloin kokee tarvitsevansa viime vaiheen saattohoitoa.
Niin tuo lääkeasia vielä. Joutuu käyttämään pakotettuna lääkkeitä.
Ehkä tarkoitus tappaa lääkkeillä? Tehdä pikkuhiljaa maailman menosta tietämättömän? Henkilön johon ei enää saa yhteyttä jahon ei saa kontaktia otettua koska on omissa maailmoissaan? Yht äkkiä lääkemäärä lisätään ja loppu on lähellä. Yhteiskunnan säästämistä. Pois kuluerät.
Niin kuka tietää minkä verran oikeesti tapetaan tai ainakin niin paljon kipulääkkeitä ja rauhoittavia, että loppuaika ollaan unessa. Mutta mun mielestä se on inhimillistä, jos potilas ei kerran parane, on kipua, ahdistusta ym.
Nyt on iäkäs omainen luullakseni (en tosiaan tiedä) vanhuusperäisessä saattohoidossa ja rauhoitettu niin, että on kovin unelias eikä juuri kommunikoi. Perustaudit ei selitä oirekuvaa kokonaan, ja kun ei syö eikä juo kunnolla eikä tippaakaan sekä lihakset kuihtuneet niin mitä muutakaan. Kohti kuolemaa siis mennään, vaikka välillä piristyisikin, ja toivottavasti saisi riittävää lääkitystä. Ikävä kyllä olen hänen nähnyt ilmeilevän kipuja, on hän sanonutkin. Olen hoitohenkilökunnalle tästä sanonut kuin myös huonoista asennoista mutta vastaukset tylyjä ellei ihan vtuilua, ikävä kyllä! Mut kun en ole lähiomainen, antaa olla, ja ehkä olen kyyninen. Enkä jaksa sukulaisille opettaa kriitistä ajattelua, rohkeutta ottaa kantaa ja vänkätä mikä tarkoittaa mitäkin, kun mä sentään olen ollut sängyssä autettavana, kivuliaanakin ja paljon heitä enemmän sairaalakokemusta, ja muutenkin omaan laajempaa tietämystä. Se mitä itse kuulee tai se näkee ei välttämättä ole koko totuus. Totuus sattuu omaisiin ja siksi myös voidaan kaunistella
Potilaan tai kuolevan edun pitää aina olla etusijalla. Tarpeellinen ja inhimillinen hoito kaikkinensa pitää taata lopuun asti, mutta ei tarpeettomasti yrittää pitkittää elämää mikä ei sekään ole minusta mitenkään inhimillistä. Valitettavasti tämä koko ajan lisääntyy teknologian kehittyessä. Omaisetkin on hyvä huomioida, mutta hoito ei saa mennä sen mukaan mitä omainen tahtoo, vaan sen mukaan mikä on potilaan eduksi. Joillekin kuolema on niin vieras ja vaikea, että vaaditaan aivan mahdottomia ja mitkä lisää potilaan kärsimystä.
lajijasuris
Mulla on kyllä sellainen käsitys, että saattohoito ei enää ole parantavaa, vaan loppuvaiheen helpottamista esim kipulääkkeillä, jotta henkilö voisi kuolla rauhallisesti. En siiten tiijä että jos tulee vaikka jotain aivo-oireita ja käytösongelmia tms niin joudutaan pitämään siellä "väkisin".
Eräs tuttavani sai saattohoitoa kotona asuen. Kyse oli siis syövästä, joka ei vienyt järkeä ja siksi olisi pitänyt olla sairaalassa lukkojen takana.
Tarkoitatko aivosyöpää, vai mikä syöpä järjen vie? Potilas voidaan kuitenkin saattaa vahvalla lääkityksellä sekavaan ja järjettömään tilaan.
Lähtökohtaisesti saattohoitopäätös tehdään yhteisymmärryksessä hoidettavan henkilön tai hänen asioistaan päättävän henkilön kanssa. Asioita hoitava henkilö on kyseessä silloin kun hoidettava on vaikka tajuton tai muistisairas eikä sen vuoksi pysty päättämään asioistaan. Kuolevan oikeudet vuodelta 1995 yk:sta määritteli että ihmisellä on oikeus saada tietoa omasta sairaudestaan.
Lääkitys on oireenmukaista, eli jos ei mitään oiretta ole niin silloin ei pitäisi antaa lääkettä. Käytännössä on tilanteita joissa hoidettavalla on joku oire mutta kaikki eivät pidä sitä kipulääkkeellä hoidettavana ja jotkut pitää. Näistä selviää kun annetaan tietoa.
Jos hoidettava on sellaisessa uskonnossa jossa asiaa ei hoidettavalle kerrota niin kunnioitetaan henkilön uskontoa.
Olen itse miettinyt monet kerrat juuri tuota että jos olisin siinä tilanteessa että tarvitsin aatto hoitoa niin olisiko helpompi kun sitä ei kerrottaisi minulle, vaan haluaisinko tietää että menoa on.
Sitä on niin hyvä terveen ihmisen sanoa mikä olisi parasta kellekin, mutta eri asia kun on sairas ja lohduton ja kipuja kärsivä . Joten tämäkin on asia missä on monia eri mielipiteitä riippuen missä vaiheessa elämää ihminen on
Ymmärrän näkemystäsi, mutta vaikea uskoa kenestäkään tuota omalla kohdalla käytännössä, kun se hetki oikeasti on käsillä. Sitäpaitsi saattohoidot ja kestot sekä niiden syyt vaihtelee paljon. Ajatellaanpa, että olet syöpäpotilas, joka saa kemoterapiaa ja sädetystä. Jossain kohtaa nämä hoidot loppuu, mutta et huomaa parantuneesi ja kärsit esim. kivuista, joihin saat kipulääkettä ja toivottavasti empaattista puhetta ja kohtelua etkä muuta...?
lajijasuris
Saattohoidossa oleva henkilö ei juuri koskaan ole sellaisessa kunnossa, että haluaisi tai edes pystyisi itse lähtemään mihinkään. Saattohoitoon voi päästä, kun mikään paranemiseen tähtäävä hoito ei auta ja kuolema on odotettavissa lähipäivinä tai -viikkoina. Usein on kyseessä syöpäpotilas. Kivut yritetään pitää loitolla.
Saattohoito ei ole pakkohoitoa, vaikka kuolema on pakko.