Tutkijat Aapo Roselius ja Oula Silvennoinen osoittivat tutkimuksin miten tolkuttomia olivat suomalaisten ns vapaajoukkojen sotiminen ja käyttäytyminen Vienan Karjalassa kesällä 1918, talvella 1919 Virossa sekä kesällä 1919 Aunuksessa. Ominaista oli kurin puute ja komentajien tolkuton hyökkäily. Huollon olemattomuus teki porukoista remuavia rosvojoukkoja jotka nopeasti veivät paikallisen väen vähäisenkin myötätunnon. On hämmästyttävää miten pitkään tämä sikailu ja rikollinen käyttäytyminen yritettiin virallisessa historiikissa painaa villaisella.
Suomalaisten vapaajoukkojen sikailut Vienassa, Virossa ja Aunuksella 1918-19
Anonyymi
1190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomalaisten tekemistä sotarikoksista ei saa puhua.
Suomalaiset nylki elävältä Venäläisiä desantteja. Nahkat ripusttettiin riukuaitojen päälle ja napsittiin valokuvia. Noista ei paljon puhuta.
Kyllä ne punaiset urhot ihan itse söivät toisiaan...
Varsinkin se "anuksen retki" oli lopulta liikaa sekä omille että vihollisille. Vienan korvessa peräaukot paukkui!
Punakapinan kukistamisen jälkimainingeissa Suomessa heimoaate ryöppysi yli ja aiheutti monenlaisia seurauksia.
Heikosti valmistellut ja liian pienin voimin toteutetut Itä-Karjalan retket olivat yksi epäonnistunut tulos.
Itä-Karjalan väestö oli varsinkin Aunuksessa niin venäläistynyt ja eli Pietarin halkokaupalla, ettei se tuntenut kiinnostusta luterilaisiin "vapauttajiin". Nämä myös olivat heikosti perillä väestön mielialoista,tai eivät ainakaan niistä välittäneet.
Bolsevikkien voimavarat aliarvioitiin.
Vienan tilanne oli toinen. Väestö oli osin suomalaistaustaista ja yhteydet Suomeen toimivat.
Kapinaan nousi väestö.Suomalaiset olivat pienemmässä roolissa,joskin toimivat usein johtotehtävissä.
Bolsevikit pystyivät kuitenkin täälläkin keskittämään ylivoimaiset joukot tukea vailla oleville heimosotureille. Viena ei siitä koskaan noussut.
Nyt sitten itäkarjalaiset ovat hävitetty maan päältä palstan stallareiden riemuksi.
Viimeiset itäkarjalaiset pääsivät tosin muuttamaan Suomeen.
Onhan täällä 80 000 venäläistäkin. Suurin vähemmistömme.
Älä sotke venäläisiä ja venäjänkielisiä. Noista 80 000:sta melkoinen osa pitää itseään esimerkiksi suomalaisena, ukrainalaisena tai valkovenäläisenä. Muitakin löytyy.
Senkun pitävät.
Venäjänkielisinä heidät on kirjattu.
Vienankarjalaiset vastustivat suomalaisia vapaajoukkoja ja tappoivat heistä ainakin 130. Aunuksessakin väestön tuki oli varsin huono. Suomalaiset äärioikeistolaiset olivat vain luoneet omissa paksuissa päissään käsityksen että "Karjalan kansa odotti suomalaisia vapauttajina".
Näin tapahtui vuonna 1918.
Vienan kansannousu alkoi 1921, jolloin karjalaiset perustivat kaksi Metsäsissi-rykmenttiä,joilla oli suomalaiset komentajat.
Tämän kapinan tukahduttamiseen bolsevikit käyttivät divisioonakaupalla Puna-Armeijan joukkoja.
Suomi ei tukenut,koska oli tehnyt rauhan1920.
Vapaajoukot olivat sopimussotilaita. Heidän joukossaan oli ällistyttävän paljon suorastaan lapsia kuten 16-17 vuotiaita koulupoikia. Osalla täysin naivi käsitys sotasankaruudesta.
Aiheesta on hyvä kirjakin:
Aunuksen toukokuu 1919 - Maa joka melkein oli - Kertomuksia ja fragmentteja Aunuksen Vapaaehtoisen Armeijan idänretkestä keväällä ja kesällä 1919 eli valta- ja henkipoliittisista aiheista.
Tuoteryhmä Sotahistoria
Kustantaja Veikko Huuska
Kieli suomi
Painovuosi 2019
Painos 1
Sidonta Nidottu
Sivumäärä 428