Feminismin alkuajan vapausideologia

Feminismin alkaessa 1960-luvulla oli vallalla voimakas usko VAPAUDEN sellaiseenkin vaikutukseen, mitä sillä ei ole. Uskotiin, että eriarvoisuus johtuu vapauden puutteesta. Uskotiin, että eriarvoisuus on patriakaatin jäänne, joka poistuu jäänteiden mukana.

Näin ei ole käynyt, vaan koko ajan taloudellinen ja kulttuurinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Pudokkaitakin, mikä on äärimmäisen deprivaation muoto, on nykyisin ainakin nelinkertainen määrä kuin 60 vuotta sitten.

Kykenemättömyys elää täysipainoisesti nyky-ysteiskunnassa ei johdu vain sorrosta, vaan myös geneettisestä rajoittuneisuudesta. Sille ei voi mitään.

Länsimaisessa kulttuurissa onkin toinen keino saanut hallitsevan aseman, TULONTASAUS. Tosin se on heikko keino, mutta se on käytössä jo monella alalla.

Toisaalta emme voi mennä täydelliseen tulontasaukseen, sillä kilpailemme muiden valtioiden kanssa, ja toisaalta täydellisellä tasauksella on myös erittäin haitalliset seuraukset psyykelle, niin pudokkaiden kuin rahoittajienkin.

Rivien välistä näkyy, että feminismillä on edelleen jäljellä väärää uskoa vapauden vaikutuksesta. Kannatamme ehdotonta tasa-arvoisuutta sekä sukupuolten välillä, että niiden sisällä, sekä kansanvälisesti, mutta emme usko niin kuin feministit, että vapaus toisi ratkaisun myös RIISTOON.

Moraalista vapautta kannatamme lämpimästi, mutta yhteiskunnallinen vapaus on myös vapautta harjoittaa riistoa. 🌹👀