Huh huh ettei ihan yksinkertainen asia mene perille. ????????????
Että uskova ei tee syntiä , jos hän on Uudestisyntynyt ! !!!!!!!!!!!
Siis >>
Se mikä on vanhaa on kadonnut......
"Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
2. Korinttilaiskirje 5:16-17 FB38
Siis jos joku on Kristuksessa niin liha on haudattu ja kuopattu !!
5
<50
Vastaukset
Savis, olet tympeässä omavanhurskaudessasi sokea omille synneillesi. Mieletön on harhaluulosi synnittömyydestäsi.
Ei uskovakaan ihminen ole synnitön.
Ei yhden yksikään.
-
>>Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” ( Fil. 3:12)
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” ( Room. 6:22-23)
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” ( Room. 7:21-24) >>
( Lähde: Synnittömyysoppi/Radio Liekki - sivusto)Vai omavanhurskaus tulee kun Jumala kuolettaa liha ristillä ja laittaa sen kasteen hautaan.. Surkuhupaisa olet !!
Muistutuksia totuudesta.......Joka kadottaa elämänsä........
"kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."
" Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä."
Roomalaiskirje 6:6-11, 22 FB38-
Jo nyt – eikä vielä
Kristuksen kuolema oli näkyvä, käsin kosketeltava ja ruumiillinen. Samoin oli hänen ylösnousemuksensakin. Mutta Kristuksen ja uskovan yhteen liittyminen yhtäläiseen kuolemaan ja ylösnousemukseen ei tässä tarkoita kirjaimellista ja jo tapahtunutta tosiasiaa (vrt. 2 Tim 2:18).
"Nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy” (1 Joh 3:2, KR 38). Se on vielä jokaisen kohdalla edessäpäin.
Tänään on kysymys uskon luomasta yhteydestä Kristukseen, ei tapahtumien samankaltaisuudesta. Nyt pääsemme osalliseksi siitä lupauksesta ja lahjasta, joka sisältyy Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen meidän edestämme. Samalla Paavali rohkealla tavallaan käyttää Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemista kuvaamaan jo nyt kristittynä elämistä. Mutta kerran se toteutuu ruumiillisella tavalla, mikä tänään on jo uskossa toteutunut.
Kuten Kristus kuoli, niin hänen omansakin saa pitää kuolleena koko tähänastista elämäänsä. Kaikki synti on nyt pyyhitty pois. Vanha ihmisemme, vanha minämme, koko vanha, saastainen vaelluksemme on nyt Kristuksen kanssa ristiinnaulittu - siihen sisältyy myös tämänkinpäiväiset lankeemuksemme.
Mennyt on haudattu, niinkuin Kristus haudattiin, se ei enää nouse syyttämään eikä tuomitsemaan Jumalan vihan alle.
Mutta tämä kuolema merkitsee myös jatkuvaa ja tuskaista ristiinnaulitsemista omalle minälle, jokapäiväistä katumusta ja parannusta. Uusi elämä meissä on vasta alkamassa. Se on jo nyt iankaikkista elämää, vaikka vielä elämmekin synnin niin surkeasti runtelemassa ruumiissa. Se on kuitenkin väkevämpi kuin kuolema.
Mikä tänään on kohdallamme toteutunut uskossa, toteutuu kerran näkyvällä, käsin kosketeltavalla ja ruumiillisella tavalla. Nyt elämme tapahtuneen ja tapahtuvan välisessä ajassa. Juuri tämä saattaa hämätä meitä myös suhteessamme syntiin. Jo tapahtunut yhteen liittyminen Kristuksen kanssa on irrottanut meidät synnin herruudesta. Kuoleminen pois synnistä on jo toteutunut Kristuksessa.
Mutta kristitty ei silti ole tullut synnittömäksi eikä päässyt perille Isän kirkkauteen niinkuin Jeesus Kristus. Hän on vasta matkalla, vaikka uskoo jo elävänsä iankaikkista, lopullista elämää Kristuksen kanssa. Kristitty on samalla vasta tulemassa siksi, mitä hän jo on.
"Juuri siinä on kristityn elämän sisäinen jännitys, että hän omistaa eikä vielä omista, hänellä on jo ja kuitenkaan hänellä ei vielä ole. Hän ei jää rauhaan syntiinsä, vaan hän pyytää joka päivä puhdistusta synneistään. Hän kärsii pahasta luonnostaan ja hän rukoilee Herraa Kristusta voittamaan pahuuden. Mutta mitä enemmän hän näkee itsensä Kristuksesta riippuvaiseksi sitä pitemmälle myös tosiasiallisesti hänen sisäinen uudistumisensa pääsee. Vain Kristuksen mukana tulee uusi elämä” (0smo Tiililä, Armojärjestyksestä, 117).
Riippuvaisuus Jeesuksesta johtaa uuteen asenteeseen ja toimintaan. Hänestä tulee Jumalan työtoveri. Hän ei ole enää tahdoton ja sokea synnin orja. Synti ei voi pakolla hallita häntä (Room 6:12). Kun synti saa vallan, kristitty on sen itse luovuttanut tai tullut synnin pettämäksi.
Vaellus uudessa, syntiä vastustavassa asenteessa on monesti heikkoa. Mutta kristitty on kuitenkin kutsuttu ja häntä rohkaistaan vastustamaan synnin himoja. Hänen tulee oppia, ettei hän enää anna jäseniään - nimenomaan itseltään - vääryyden aseeksi synnin käyttöön (6:13).
Vaikka kristitty lankeaa, jopa päivittäin, se ei anna hänelle oikeutta pysyä synnissä. Jumala haluaa hallita jo nyt, ja uskovaa rohkaistaan antamaan itsensä ja jäsenensä tietoisesti Jumalalle hänen tahtonsa toteuttamiseksi (6:13). Tämä merkitsee läpi elämän kestävää kamppailua. Mutta se ei merkitse sitä, etteikö uskovan sisimmässä olisi edelleen synnin perinpohjin turmelema luonto.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Roomalaiskirje 6.luku")- Anonyymi
S-Seutulainen kirjoitti:
-
Jo nyt – eikä vielä
Kristuksen kuolema oli näkyvä, käsin kosketeltava ja ruumiillinen. Samoin oli hänen ylösnousemuksensakin. Mutta Kristuksen ja uskovan yhteen liittyminen yhtäläiseen kuolemaan ja ylösnousemukseen ei tässä tarkoita kirjaimellista ja jo tapahtunutta tosiasiaa (vrt. 2 Tim 2:18).
"Nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy” (1 Joh 3:2, KR 38). Se on vielä jokaisen kohdalla edessäpäin.
Tänään on kysymys uskon luomasta yhteydestä Kristukseen, ei tapahtumien samankaltaisuudesta. Nyt pääsemme osalliseksi siitä lupauksesta ja lahjasta, joka sisältyy Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen meidän edestämme. Samalla Paavali rohkealla tavallaan käyttää Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemista kuvaamaan jo nyt kristittynä elämistä. Mutta kerran se toteutuu ruumiillisella tavalla, mikä tänään on jo uskossa toteutunut.
Kuten Kristus kuoli, niin hänen omansakin saa pitää kuolleena koko tähänastista elämäänsä. Kaikki synti on nyt pyyhitty pois. Vanha ihmisemme, vanha minämme, koko vanha, saastainen vaelluksemme on nyt Kristuksen kanssa ristiinnaulittu - siihen sisältyy myös tämänkinpäiväiset lankeemuksemme.
Mennyt on haudattu, niinkuin Kristus haudattiin, se ei enää nouse syyttämään eikä tuomitsemaan Jumalan vihan alle.
Mutta tämä kuolema merkitsee myös jatkuvaa ja tuskaista ristiinnaulitsemista omalle minälle, jokapäiväistä katumusta ja parannusta. Uusi elämä meissä on vasta alkamassa. Se on jo nyt iankaikkista elämää, vaikka vielä elämmekin synnin niin surkeasti runtelemassa ruumiissa. Se on kuitenkin väkevämpi kuin kuolema.
Mikä tänään on kohdallamme toteutunut uskossa, toteutuu kerran näkyvällä, käsin kosketeltavalla ja ruumiillisella tavalla. Nyt elämme tapahtuneen ja tapahtuvan välisessä ajassa. Juuri tämä saattaa hämätä meitä myös suhteessamme syntiin. Jo tapahtunut yhteen liittyminen Kristuksen kanssa on irrottanut meidät synnin herruudesta. Kuoleminen pois synnistä on jo toteutunut Kristuksessa.
Mutta kristitty ei silti ole tullut synnittömäksi eikä päässyt perille Isän kirkkauteen niinkuin Jeesus Kristus. Hän on vasta matkalla, vaikka uskoo jo elävänsä iankaikkista, lopullista elämää Kristuksen kanssa. Kristitty on samalla vasta tulemassa siksi, mitä hän jo on.
"Juuri siinä on kristityn elämän sisäinen jännitys, että hän omistaa eikä vielä omista, hänellä on jo ja kuitenkaan hänellä ei vielä ole. Hän ei jää rauhaan syntiinsä, vaan hän pyytää joka päivä puhdistusta synneistään. Hän kärsii pahasta luonnostaan ja hän rukoilee Herraa Kristusta voittamaan pahuuden. Mutta mitä enemmän hän näkee itsensä Kristuksesta riippuvaiseksi sitä pitemmälle myös tosiasiallisesti hänen sisäinen uudistumisensa pääsee. Vain Kristuksen mukana tulee uusi elämä” (0smo Tiililä, Armojärjestyksestä, 117).
Riippuvaisuus Jeesuksesta johtaa uuteen asenteeseen ja toimintaan. Hänestä tulee Jumalan työtoveri. Hän ei ole enää tahdoton ja sokea synnin orja. Synti ei voi pakolla hallita häntä (Room 6:12). Kun synti saa vallan, kristitty on sen itse luovuttanut tai tullut synnin pettämäksi.
Vaellus uudessa, syntiä vastustavassa asenteessa on monesti heikkoa. Mutta kristitty on kuitenkin kutsuttu ja häntä rohkaistaan vastustamaan synnin himoja. Hänen tulee oppia, ettei hän enää anna jäseniään - nimenomaan itseltään - vääryyden aseeksi synnin käyttöön (6:13).
Vaikka kristitty lankeaa, jopa päivittäin, se ei anna hänelle oikeutta pysyä synnissä. Jumala haluaa hallita jo nyt, ja uskovaa rohkaistaan antamaan itsensä ja jäsenensä tietoisesti Jumalalle hänen tahtonsa toteuttamiseksi (6:13). Tämä merkitsee läpi elämän kestävää kamppailua. Mutta se ei merkitse sitä, etteikö uskovan sisimmässä olisi edelleen synnin perinpohjin turmelema luonto.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Roomalaiskirje 6.luku")"OMAT teot"
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön ITSENSÄ ja ottakoon ristinsä, ja
seuratkoon minua" Matt: 16: 24
nää oma-vanhurskaat muistaa ainakin katsoa IHMISEEN. "ITSEEN".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)674689Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142279- 251804
- 131526
- 321461
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 151156
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911024