Tämä tapahtui kesällä 1941 Kuusamossa. Ajattelin vielä kertoa tänne kun tämä on minulle mahdollista.
Oli aurinkoinen kesäkuun päivä, kun Kuusamon kirkonkylälle alkoi virrata saksalaisia sotilaita. He tulivat täysin yllättäen. Aamulla alkoi kuulua huhu, että Kuusamoa oli lähestymässä saksalaisten sotilaitten joukkokunta. Kun saksalaiset sitten puolen päivän jälkeen marssivat kirkolle, oli suuri joukko kyläläisiä heitä katsomassa ja hurraata huutamassa. Joukossa oli myös Anni, kavereidensa kanssa ja he siinä ojentelivat kukkia sotilaille. Minä kysyin Annilta, että mitä hän tuollaisia kukkia vieraille miehille ojentelee. Anni vastasi jotain, että hyvähän se on että ovat täällä nyt kun miehetkin on kaikki rintamalla.
Olimme Annin kanssa samasta kylästä, Vuotungista ja luokkatovereita. Anni oli lukenut koulussa saksaa ja haki heti saksalaisten perustamaan leipomoon työntekijäksi.
Eräänä päivänä pojat tulivat kysymään minulta, että tiesinkö että Annilla se on sitten uusi sulhanen ja että olinko siitä tietoinen. Annia kuulema jututti kovastikin kaupassa joku tietty upseeri, useita kertoja päivässäkin oli nähty siellä käyvän eikä aina ollut edes ostanut mitään.
Muutaman viikon päästä Anni pääsi upseerikerholle töihin.
- No et kai sinä sinne, kyselin Annilta.
- Miksi en menisi, paremman palkankin maksavat, Anni sanoi. Ei katsonut minua silmiin.
Saksalaiset pelasivat jalkapalloa koulun pihalla olevalla kentällä ja kutsuivat meitäkin sinne pelaamaan. Pelien jälkeen saksalaiset menivät koulun saunaan, jonka olivat lämmittäneet. Pääsin tietämään, kuka se oli upseeri, joka oli Anniin silmänsä iskenyt. Menin minäkin sitten saunalle. Vahvan näköinen mies se oli. Kulli oli paksu ja pitkä, paljon suurempi kuin muilla miehillä. Se näytti tummalta ja hiljaiselta, kuin nukkuvalta. Muutkin miehet sitä syrjäkarein näyttivät katsovan.
Anni muutti uuteen asuntoon. Asunto oli kaksikerroksisen puutalon toisessa kerroksessa, parempaa väkeä siinä asusteli.
Odottelin Annia hänen asuntonsa edustalla. Kun hän viimein tuli, aloin kysellä häneltä asioista. Sanoi, että hänen asiansa eivät minulle kuuluneet eivätkä olleet koskaan kuuluneetkaan.
- Ja ihan humalassakin olet! Hyi että! Anni tiuskaisi.
Eräänä päivänä näin kun Anni käveli kylältä Makkosen pellolle päin. Mietin, mitä asiaa hänellä nyt sinne on ja lähdin seuraamaan. Minulla iski hirveä mustasukkaisuus. Kuljin varoen tytön perässä. Sitten kadotin hänet ja mietin mihn hän olisi voinut mennä. Sitten näin jotain mitä en ikinä unohda.
Päivänkakkaroiden ja kissankellojen joukosta pisti esiin vaaleat tytön jalkaterät. Ne olivat napakasti ylös ja haralleen. Mietin että tuossa asennossahan Annin haaveellinen kostea silmä olisi hävyttömän auki ja katsoisi suoraan miehittäjän seivästä. Sitten tajusin että jJalat nytkähtivät säännöllisessä tahdissa kuin olisivat osa myllyn vipurattaita. Miehen on täytynyt jotenkin naulita Annin jalat käsivarsiensa ja hartioidensa väliin. Samalla arvatenkin puristeli tyttöäni mehevistä pakaroista kourillaan. Hirveä raivo alkoi nousta minussa. Samassa muistin upseerin vyöllään kantavan Lugerin. Käännyin ja menin hiljaa pois.
Aloin istuin tuntikausia Kajalan kylätallin parressa. Tuijotin lankun raosta, josta näki Annin asunnolle. Upseeri tuli. Jonkin ajan päästä verho vedettiin kiinni. Yhden kerran näin häivähduksen Annista ikkunasta, ikään kuin hän olisi katsonut näkeekö kukaan. Noin tunnin päästä mies poistui asennosta säntillisessä upseerinpuvussaan.
Sattuiko Anniin? Enpä usko. Vaikka Anni olikin kaulaltaan, uumaltaan ja olkavarsiltaan hento, oli hänen perseensä leveä. Synnyttäjän lantio, olin kuullut vanhojen akkojen sanovan kun Anni alkoi varttua. Siksi upseeri oli kai Anniin silmänsä iskenytkin. Tytöt ovat läpi vuosisatojen tottuneet ottamaan ohikulkevien armeijoiden kalua. On siellä ollut isoa ja pienempääkin, on heidän täytynyt siihen sopeutua. Ja isompaan yhteensopivaa naisgeeniä on heihin samalla virrannut. Immenkalvothan se varmasti ääriään myöten repi. Anni menetti neitsyytensä ikään kuin toiseen kertaan.
Tyydyin kyräilemään Annia ja miestä, jos sattuivat kylällä vastaan tulemaan. Aluksi mies ei kiinnittänyt minuun huomiota mutta jossain vaiheessa ymmärsi kai yskän. Mies oli tainnut huomata katseeni siellä saunallakin. Mies katsoi minua sen näköisenä kuin haluaisi kertoa että kyllä, hänellä oli täydet oikeudet laajennella erästä vielä kehittyvän nuoren naisen paikkaa ja sen hän totisesti perusteellisesti tekisi. Ei tulisi olemaan tämän kylän pojilla vaikeuksia tavaran sisään saamisessa kun tämä työ valmistuisi.
Kun kesä loppui, joukko-osasto poistui kylältä Kiestingin suuntaan eikä koskaan palannut.
Tapahtui 1941 Kuusamossa
Anonyymi
0
2590
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1651801Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671646Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä761414En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311322- 471237
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1101007- 173977
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke185802Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60764Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja43724