Tapahtui 1941 Kuusamossa

Tämä tapahtui kesällä 1941 Kuusamossa. Ajattelin vielä kertoa tänne kun tämä on minulle mahdollista.

Oli aurinkoinen kesäkuun päivä, kun Kuusamon kirkonkylälle alkoi virrata saksalaisia sotilaita. He tulivat täysin yllättäen. Aamulla alkoi kuulua huhu, että Kuusamoa oli lähestymässä saksalaisten sotilaitten joukkokunta. Kun saksalaiset sitten puolen päivän jälkeen marssivat kirkolle, oli suuri joukko kyläläisiä heitä katsomassa ja hurraata huutamassa. Joukossa oli myös Anni, kavereidensa kanssa ja he siinä ojentelivat kukkia sotilaille. Minä kysyin Annilta, että mitä hän tuollaisia kukkia vieraille miehille ojentelee. Anni vastasi jotain, että hyvähän se on että ovat täällä nyt kun miehetkin on kaikki rintamalla.

Olimme Annin kanssa samasta kylästä, Vuotungista ja luokkatovereita. Anni oli lukenut koulussa saksaa ja haki heti saksalaisten perustamaan leipomoon työntekijäksi.

Eräänä päivänä pojat tulivat kysymään minulta, että tiesinkö että Annilla se on sitten uusi sulhanen ja että olinko siitä tietoinen. Annia kuulema jututti kovastikin kaupassa joku tietty upseeri, useita kertoja päivässäkin oli nähty siellä käyvän eikä aina ollut edes ostanut mitään.

Muutaman viikon päästä Anni pääsi upseerikerholle töihin.

- No et kai sinä sinne, kyselin Annilta.

- Miksi en menisi, paremman palkankin maksavat, Anni sanoi. Ei katsonut minua silmiin.

Saksalaiset pelasivat jalkapalloa koulun pihalla olevalla kentällä ja kutsuivat meitäkin sinne pelaamaan. Pelien jälkeen saksalaiset menivät koulun saunaan, jonka olivat lämmittäneet. Pääsin tietämään, kuka se oli upseeri, joka oli Anniin silmänsä iskenyt. Menin minäkin sitten saunalle. Vahvan näköinen mies se oli. Kulli oli paksu ja pitkä, paljon suurempi kuin muilla miehillä. Se näytti tummalta ja hiljaiselta, kuin nukkuvalta. Muutkin miehet sitä syrjäkarein näyttivät katsovan.

Anni muutti uuteen asuntoon. Asunto oli kaksikerroksisen puutalon toisessa kerroksessa, parempaa väkeä siinä asusteli.

Odottelin Annia hänen asuntonsa edustalla. Kun hän viimein tuli, aloin kysellä häneltä asioista. Sanoi, että hänen asiansa eivät minulle kuuluneet eivätkä olleet koskaan kuuluneetkaan.
- Ja ihan humalassakin olet! Hyi että! Anni tiuskaisi.

Eräänä päivänä näin kun Anni käveli kylältä Makkosen pellolle päin. Mietin, mitä asiaa hänellä nyt sinne on ja lähdin seuraamaan. Minulla iski hirveä mustasukkaisuus. Kuljin varoen tytön perässä. Sitten kadotin hänet ja mietin mihn hän olisi voinut mennä. Sitten näin jotain mitä en ikinä unohda.

Päivänkakkaroiden ja kissankellojen joukosta pisti esiin vaaleat tytön jalkaterät. Ne olivat napakasti ylös ja haralleen. Mietin että tuossa asennossahan Annin haaveellinen kostea silmä olisi hävyttömän auki ja katsoisi suoraan miehittäjän seivästä. Sitten tajusin että jJalat nytkähtivät säännöllisessä tahdissa kuin olisivat osa myllyn vipurattaita. Miehen on täytynyt jotenkin naulita Annin jalat käsivarsiensa ja hartioidensa väliin. Samalla arvatenkin puristeli tyttöäni mehevistä pakaroista kourillaan. Hirveä raivo alkoi nousta minussa. Samassa muistin upseerin vyöllään kantavan Lugerin. Käännyin ja menin hiljaa pois.

Aloin istuin tuntikausia Kajalan kylätallin parressa. Tuijotin lankun raosta, josta näki Annin asunnolle. Upseeri tuli. Jonkin ajan päästä verho vedettiin kiinni. Yhden kerran näin häivähduksen Annista ikkunasta, ikään kuin hän olisi katsonut näkeekö kukaan. Noin tunnin päästä mies poistui asennosta säntillisessä upseerinpuvussaan.

Sattuiko Anniin? Enpä usko. Vaikka Anni olikin kaulaltaan, uumaltaan ja olkavarsiltaan hento, oli hänen perseensä leveä. Synnyttäjän lantio, olin kuullut vanhojen akkojen sanovan kun Anni alkoi varttua. Siksi upseeri oli kai Anniin silmänsä iskenytkin. Tytöt ovat läpi vuosisatojen tottuneet ottamaan ohikulkevien armeijoiden kalua. On siellä ollut isoa ja pienempääkin, on heidän täytynyt siihen sopeutua. Ja isompaan yhteensopivaa naisgeeniä on heihin samalla virrannut. Immenkalvothan se varmasti ääriään myöten repi. Anni menetti neitsyytensä ikään kuin toiseen kertaan.

Tyydyin kyräilemään Annia ja miestä, jos sattuivat kylällä vastaan tulemaan. Aluksi mies ei kiinnittänyt minuun huomiota mutta jossain vaiheessa ymmärsi kai yskän. Mies oli tainnut huomata katseeni siellä saunallakin. Mies katsoi minua sen näköisenä kuin haluaisi kertoa että kyllä, hänellä oli täydet oikeudet laajennella erästä vielä kehittyvän nuoren naisen paikkaa ja sen hän totisesti perusteellisesti tekisi. Ei tulisi olemaan tämän kylän pojilla vaikeuksia tavaran sisään saamisessa kun tämä työ valmistuisi.

Kun kesä loppui, joukko-osasto poistui kylältä Kiestingin suuntaan eikä koskaan palannut.