Tervehdys. Tahtoisin nyt kuulla ASIALLISIA mielipiteitä ja kokemuksia siviilipalveluksesta. Olen ajatellut laittaa sivarihakupaperit menemään kunhan kesällä saan tietää josko opiskelupaikan saan. En oikein tunne ketään sivaria jotta olisin käytännön kokemuksia tuosta palvelusajalta voinut kuulla, mutta tahtoisin tietää, millaista on esim. koulutusjaksolla, onko ne tyypit ihan "tavallisia" ihmisiä vai jotain ihan muuta... millainen ilmapiiri siellä kurssilla oikein on? Omat syyni siviilipalvelukseen on lähinnä yleinen kömpelyys ja erilainen tapa ajatella tästä asiasta. Se siviilipalvelus vaikuttaa muutenkin "hyödyllisemmältä" minulle kuin armeija. Saa työkokemusta vuoden ajalta ja taatusti töiden tekeminenkin sitä luonnetta jonkin verran hioo, vaikkei nyt puhuttaisikaan samanlaisesta karaistumisesta kuin armeijan "rääkissä".
Sitten eräs todella mieltäni askarruttanut kysymys on, että millaiset kulkuyhteydet sinne Lapinjärvelle (vai mikä se nyt olikaan) oikein on? Keski-Suomesta asti pitäis sinne kurssille lähteä elikkä bussissa saa aika monta tuntia sitten viikonloppuisin istuksia jos edes bussit kulkee sinne kylälle... vai hommaisikohan oman auton...
Sitten eräs todella mieltäni askarruttanut kysymys on, että millaiset kulkuyhteydet sinne Lapinjärvelle (vai mikä se nyt olikaan) oikein on? Keski-Suomesta asti pitäis sinne kurssille lähteä elikkä bussissa saa aika monta tuntia sitten viikonloppuisin istuksia jos edes bussit kulkee sinne kylälle... vai hommaisikohan oman auton...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei intissä "rääkätä". Kukin tekee niitä hommia joista suoriutuvat, ei siellä pärjätäkseen tarvitse ihmemies olla. Riittää, että pitää omista asioista huolen. Mikäli ei a-miesten porukassa pysy niin sieltä kyllä saa muutakin hommaa, jota tarvitaan yhtälailla ellei jopa enemmänkin.
Jep, tavallisia ihmisiä me sivaritkin olemme. :)
Koulutusjaksosta vain positiivisia kokemusia.
Yhteydet ovat lapinjärvelle hyvät etenkin helsingin kautta. Koulutusjakso on aivan ok, nopeasti menee aika. Ihmiset aivan tavallisia vaan ehkä hieman valveutuneempia kuin keskimäärin. Ihmisiä on niin monenlaisia, että ihmettelen jos ei tuttuja tuolta löydä.
Armeijan rääkistä puhuminen ns. tavallisten joukko-osastojen yhteydessä pistää hymyilyttämään...
Siviilipalveluksen käyminen vaatii hieman enemmän henkistä kanttia kuin armeijan käyminen kuten 'kaikki' muutkin...
tuota vähän itsekin aavistelin... no siitä armeijan rääkistä nyt tahtoisin vielä sen verran kertoa, että minulle kaikenlainen liikunta on rääkkiä kun olen niin toivoton fysiikan puolesta. En tosin armeijasta tiedä paljoakaan kun kotona ei edes isäni armeijan käyneenä ole siitä mitään puhunut, eli ehkä siviilipalvelus on sitten ihan luonnollinen valinta. Siinä kyllä se oma vapaus houkuttelee ja henkistä kanttia olevat haasteethan on tehtykin voitettaviksi. Kun vielä hyvän työpaikan löytäisi...
Palvelusjakso oli ihan hauska. Rentoa meininkiä, paljon ruokaa ja ihan kelvollisia luentoja maailmanparantamisesta. Iltaisin on jotain pelaamis-, soittamis-, yms. mahdollisuuksia. Kaikenlaista porukkaa löytyy, paljon mukavia tyyppejä tuli tavattua. Jonkin verran toki myös pakollisia hihhuleita. Nuo "tavalliset" kuitenkin ylivoimainen enemmistö. Kantahenkilöstö oli hauskaa sakkia.
Hanki palveluspaikka hyvissä ajoin että saat hyvän. Lista löytyy sivarikeskuksen kotisivuilta, aktiivisesti vaan soittamaan ja kyselemään. Ja sitä hakiessasi lähde siitä että asumiskulut on palveluspaikan maksettava! Kela maksaa oman kämpän vuokran peruskoulutusjakson ajalta ja palveluspaikka sen jälkeen.
Työpalvelus riippuu tietysti paikasta, itsellä vain positiivisa kokemuksia mutta joillakin kuulemma huonompia. Taloudellisesti pärjää ihan hyvin kunhan tosiaan nuo asumiskulut saat järjestymään.
Kulkuyhteyksistä en tiedä kuin Helsingin suuntaan. Netistä matkahuollon sivuilta löytynee apua ja varmaan myös sivarikeskuksen sivuilta.
siviilipalvelus työt ovat yhteiskuntapalvelusta ja suurin osa menee töihin päiväkoteihin tai vanhustentaloille...jos itsekunnioitus antaa periksi kahdeksankymppisien vakoja vampulla hingata, siitä vain.