Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin maa.
Venäjälle ominaista on ollut myös sen monikulttuurisuus: valtakunnan alueella on aina asunut monenkielisiä etnisiä ryhmiä ja eri uskontojenkin harjoittajia. Aina on Venäjälle ominaista ollut sen suuruus: maa on imperiumi ja sen hallitsijat ylpeitä siitä.
Venäjän hallinnon suhde asukkaiden monimuotoisuuteen on ollut kaksijakoista: välillä maan suuruus ja monikulttuurisuus on hyväksyttyä ja rikkaudeksi koettua, välillä taas päätään on nostanut isovenäläinen sovinismi, joka on pitänyt monikulttuurisuutta ja -kielisyyttä valtakunnalle haitallisena yhtenäisyyden heikentäjänä. Tällöin on yritetty venäläistää vähemmistökansoja, rajoittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan ja pakottaa kansat puhumaan venäjää ja samaistumaan venäläiseen kulttuuriin ja keskushallintoon.
Keisarinvallan loppuaikoina 1800-luvun lopulla Venäjä oli monikansallinen ja maantieteellisesti suurimmillaan. Väljissä autonomioissa vähemmistökansat olivat kuitenkin verrattain tyytyväisiä ja lojaaleja keisarille. Samoihin aikoihin hallinnossa alkoi esiintyä panslaavilaisia ajatuksia vähemmistöjen aseman heikentämiseksi: tämä koski mm. puolalaisia ja suomalaisia. Kiristyneet sortotoimet olivat alku keisarikunnan hajautumiselle ja Puolan ja Suomen itsenäistymiselle. Ensimmäinen maailmansota pilkkoi Venäjän imperiumin - syyt pikemmin sisäisiä kuin ulkoisia.
Neuvostoliiton alkuaikoina 1920-luvulla monikulttuurisuutta yritettiin taas rohkaista: tsaarinvallasta vapautuneet neuvostokansat olisivat nyt oikeasti vapaita kehittämään itseään. Moni vähemmistökansallisuus sai 20-luvun aikana ensimmäiset kirjoitetut oppikirjat äidinkielelleen.
1930-luvulla isovenäläinen sovinismi iski takaisin. Etnisiä vähemmistöjä alettiin epäillä Stalinin johdolla separatismista. Venäjän Karjalassa suomenkieli kiellettiin fasistisena, karjalaa ruvettiin kirjoittamaan kyrilisin kirjaimin ja kiellettiin lopulta sekin kokonaan. Sama pakkovenäläistäminen ulotettiin volgansaksalaisiin ja ukrainalaisiin.
Venäjällä kamppailevat siis monikulttuurisuus ja isovenäläinen sovinismi. Jälkimmäinen nostaa aika ajoin päätään, mutta aina sen ajaminen on johtanut juuri päinvastaiseen, eli vähemmistökansojen kiihtyneeseen haluun ottaa pesäeroa Venäjän imperiumiin.
Uusi kierros meneillään?
Venäjälle ominaista on ollut myös sen monikulttuurisuus: valtakunnan alueella on aina asunut monenkielisiä etnisiä ryhmiä ja eri uskontojenkin harjoittajia. Aina on Venäjälle ominaista ollut sen suuruus: maa on imperiumi ja sen hallitsijat ylpeitä siitä.
Venäjän hallinnon suhde asukkaiden monimuotoisuuteen on ollut kaksijakoista: välillä maan suuruus ja monikulttuurisuus on hyväksyttyä ja rikkaudeksi koettua, välillä taas päätään on nostanut isovenäläinen sovinismi, joka on pitänyt monikulttuurisuutta ja -kielisyyttä valtakunnalle haitallisena yhtenäisyyden heikentäjänä. Tällöin on yritetty venäläistää vähemmistökansoja, rajoittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan ja pakottaa kansat puhumaan venäjää ja samaistumaan venäläiseen kulttuuriin ja keskushallintoon.
Keisarinvallan loppuaikoina 1800-luvun lopulla Venäjä oli monikansallinen ja maantieteellisesti suurimmillaan. Väljissä autonomioissa vähemmistökansat olivat kuitenkin verrattain tyytyväisiä ja lojaaleja keisarille. Samoihin aikoihin hallinnossa alkoi esiintyä panslaavilaisia ajatuksia vähemmistöjen aseman heikentämiseksi: tämä koski mm. puolalaisia ja suomalaisia. Kiristyneet sortotoimet olivat alku keisarikunnan hajautumiselle ja Puolan ja Suomen itsenäistymiselle. Ensimmäinen maailmansota pilkkoi Venäjän imperiumin - syyt pikemmin sisäisiä kuin ulkoisia.
Neuvostoliiton alkuaikoina 1920-luvulla monikulttuurisuutta yritettiin taas rohkaista: tsaarinvallasta vapautuneet neuvostokansat olisivat nyt oikeasti vapaita kehittämään itseään. Moni vähemmistökansallisuus sai 20-luvun aikana ensimmäiset kirjoitetut oppikirjat äidinkielelleen.
1930-luvulla isovenäläinen sovinismi iski takaisin. Etnisiä vähemmistöjä alettiin epäillä Stalinin johdolla separatismista. Venäjän Karjalassa suomenkieli kiellettiin fasistisena, karjalaa ruvettiin kirjoittamaan kyrilisin kirjaimin ja kiellettiin lopulta sekin kokonaan. Sama pakkovenäläistäminen ulotettiin volgansaksalaisiin ja ukrainalaisiin.
Venäjällä kamppailevat siis monikulttuurisuus ja isovenäläinen sovinismi. Jälkimmäinen nostaa aika ajoin päätään, mutta aina sen ajaminen on johtanut juuri päinvastaiseen, eli vähemmistökansojen kiihtyneeseen haluun ottaa pesäeroa Venäjän imperiumiin.
Uusi kierros meneillään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vain ihmisillä on luonne, ei valtioilla. Tietenkin voitaisiin ajatella että valtion ihmisillä noin keskimäärin on tietty luonne mutta sekin ajattelu on jossittelua.
Venäjällä kansalaiset elävät valtiota varten, ns. läntisessä maailmassa se on ainakin jossain määrin toisin päin tuo asetelma.
Venäjällä menossa oleva "kierros" on maan historiassa sittenkin varsin uudenlainen. Vasta nimen omaan uudemman Venäjän aikaan maasta on tullut itsensä raaka- aineiden ja energian viennillä elättävä maa ja samalla luonnottoman rikkaan pienen eliitin mahdollistanut valtio.
Neuvostoliitossa oli oma puolue- eliittinsä ja heillä omat erioikeutensa mutta mitään miljonääriksi tulon mahdollisuuksia silläkään ei ollut, pidikkeitä ja rajoitteita sentään oli toisin kuin nykyvenäjällä. Suurina etuisuuksina pidettiin jo mahdollisuutta tehdä ostoksia hieman paremmin varustetuista vain nomenklatuuralle tarkoitetuista kaupoista, surkean kommunalkan sijaan vain omaan ja perheen käyttöön saatua pientä kaksiota ja aivan huipulla oleville autoa kuljettajalla. Ei voine oikein verrata oligarkkien luxusjahteihin ja siellä täällä maailmalla oleviin miljoonien tai miljardien arvoisiin taloihin tms. yms?
Puhun tietysti vain Stalinin kuoleman jälkeisestä ajasta sillä Stalinin aikaan em. pienet etuisuudetkin olivat kiven alla ja lämmin ateria päivittäin edusti jo parempaa...
Suomessa sana vapaa ja Suomen maa Puten lätissä sensuuri ja Puten lätti.
Neuvostoliitto oli kansojen vankila ja osa orjuutetuista karkasi vapauteen kun paskatunkio romahti 1991!
Sodan lopussa se orjuutti lukemattomia Itä-Euroopan maita ja niissä kymmeniä miljoonia ihmisiä orjuuteen ja toimimattomiin kansandemokratioihin aikajaksoksi 1945-1990. Tuona aikana se kitui itse, kukisti kansannousuja ja köyhtyi kunnes Euroopan ja koko maailman iloksi itse romahti 1991 ja kaikki nuo kansat karkasivat vapauteen! Myös Neuvostoliitto itse muutti nimensä, yhteiskuntajärjestelmänsä ja koki muutoinkin seuraavat muutokset:
Väkiluku: 293 miljoonaa —-> 145 miljoonaa
Pinta-ala: 22.402.000 —-> 17.075.000
Vapautuneet valtiot: Baltian maat, Ukraina, Valko-Venäjä, Uzbekistan, Kirgisia, Armenia, Tadzikistan, Azerbaizdan, Turkmenistan, Kazakstan, Moldova ja Georgia.