XVIII-XIX luvuilla vakiintui Venäjällä konsepti ensimmäisten hallitsijoiden Skandinaavisesta alkuperästä. Ajatuksesta tuli istestäänselvä. Hallitsijoita sitoivat perhe, yksityiset vanhat tiiviit siteet.
Kemska volost - venäläis-ruotsalaisen rajan siirtyminen
XVIII luvun alkuun Pietari 1 aloitti Pohjolaissodan. Ruotsissa oli enemmän venäläisiä kuin Venäjällä ruotsalaisia jälkikasvuja. Eivätkä ne olleet tuoreita maahanmuuttajaa, mutta 3-4:n sukupolven. Ruotsiin he joutuivat yhdessä sukumaatilojen mukana.
Tutkitaan miten sellainen kävi toteen ja miten raja on muuttunut sen jälkeen kun Moskovan suurruhtinas Ivan 3 liitti alueensa XV luvun lopussa Novgorodin alueita ja Venäjästä tuli Ruotsin naapuri.
Siihen aikaan Venäjän omistuksessa oli suuren piirtein sama alue kuin nykyään, paitsi Viipuri, mutta oli yrittämättä vakiintua Nevan deltassa sataman rakentamalla. XVI toisessa jälkipuoliskossa Ivan IV päätti valloittaa valmiita satamia Baltiassa: Narva, Riga, Revel ym., laajentaakseen kauppa ja kulttuuri suhteita Läntisen Euroopan kanssa. Livonian sota 1558-1583 johti Livonian ritarikunnan loppumiseen, mutta Puolan, Liettuan ja Ruotsin vastakoalitio romutti suunnitelmat. Rauhasopimuksessa 1583 Venäjä luovutti Ruotsille melkein kaikki sen Itämeren omistusmaat, paitsi Nevan delta.
1590-1595 Venäjä valloitti alueet takaisin Ruotsilta. Pian kuitenkin alkoi Venäjän vaikea Epävarmuuden kausi. Venäjä luovutti alueet jälleen ja sitäkin enemmän kuin Livonin sodassa, nykyisellä Leningraadin laajalla alueella, Neva joesta etelään. 1617 Stolbovan rauhan luovutettuja maita kutsuttiin Inkerin Pyatinaksi ja Ruotsin omistuksessa alue sain nimen Inkerinmaaksi
Venäläiset sukunimet ruotsalaisten ylhäisössä
Alkaen 1618 Ruotsin aatelistossa olivat sellaisia kuin
Apollov, Rosladin, Baranoff, Aminoff, Kalitin, Butterlin, Zebotaioff, Pereswetoff-Morath, Clementeoff, Nassokin, Golawitz, Rubzoff, Homutoff, Carpofski, Luhmenoff.
(Опалёв, Разладин, Баранов, Аминев, Калитин, Бутурлин, Чеботаев, Пересветов-Мурат, Клементьев, Насакин, Головачёв, Рубцов, Хомутов, Карповский, Лугменев.)
Kaikki nimet ovat löydettävissä myöhemmin venäläisissä aatelistojen listoissa ja bojaarien lapsissa.
(Bojaarit olivat aatelisia matalampia XVII luvun loppuun. Moni suku sen jälkeen olivat olemassa Ruotsissa ja Venäjällä. )
Monesta tuli Ruotsin alamaisia koska Stolbovan rauhan aikaan heillä oli maaomistuksia Inkerinmaalla. Mutta eräät kuten Klementjev itsenäisesti lähtivät Ruotsin puolelle rauhan neuvottelujen aikoihin 1616.
Nimet ovat Ruotsin listoissa nimellä (ryss) baijorer, vaikka Venäjällä he eivät bojaarina eivät olleet, eivätkä nouseet dvoryanien, aatelisia korkeammiksi, mutta ulkomailla nimekkäitä venäläisiä kutsuttiin yleisesti bojaareiksi, vaikka edes Venäjällä oli tuntematonta, mitä sana tarkoittikaan alunperin. Itse suvut olisivat samassa halukkaita ulkomailla nostaa titteliä.
(tittelissä menin sekaisin terv. tulkki)
Pohjoisen naapurin houkutteleva vapaus
Novgorodin alueen maiden valloituksen aikaan XVII alussa alkoi venäjän bojaarien ruotsalaistuminen. Novgorodin asukkaat 1611 Moskovasta riippumatta omaa monarkkia, Ruotsin kuningasta Gustav 2 Adolfia ja suunnittelivat luoda itsenäisen Novgorodin valtion. He ja ruotsalaiset luopuivat päätöksestä Moskovan neuvotteluissa vuonna 1616. Viidessä hallitsijavuodessa ruotsalaiset nimittivät kaksi omaa päällikköä, yksi ruotsalaista ja toista venäläistä. Toinen auttoi ruotsalaisia välien luomisessa laki asioissa ja väestön kanssa.
Stolbovan rauhan sopimuksessa Ruotsi sitoutui olla kieltämättä alueiden venäläisia ortodokseja muuttamasta pois Venäjän alueille. Näytti kuitenkin, että Inkerinmaan asukkaat eivät kiirehtineet muuttaa Venäjälle kun pitivät ruotsalaisesta poliittisesta vapaudesta ja palveluksen parempien etujen takia.
Kemska volost - venäläis-ruotsalaisen rajan siirtyminen
XVIII luvun alkuun Pietari 1 aloitti Pohjolaissodan. Ruotsissa oli enemmän venäläisiä kuin Venäjällä ruotsalaisia jälkikasvuja. Eivätkä ne olleet tuoreita maahanmuuttajaa, mutta 3-4:n sukupolven. Ruotsiin he joutuivat yhdessä sukumaatilojen mukana.
Tutkitaan miten sellainen kävi toteen ja miten raja on muuttunut sen jälkeen kun Moskovan suurruhtinas Ivan 3 liitti alueensa XV luvun lopussa Novgorodin alueita ja Venäjästä tuli Ruotsin naapuri.
Siihen aikaan Venäjän omistuksessa oli suuren piirtein sama alue kuin nykyään, paitsi Viipuri, mutta oli yrittämättä vakiintua Nevan deltassa sataman rakentamalla. XVI toisessa jälkipuoliskossa Ivan IV päätti valloittaa valmiita satamia Baltiassa: Narva, Riga, Revel ym., laajentaakseen kauppa ja kulttuuri suhteita Läntisen Euroopan kanssa. Livonian sota 1558-1583 johti Livonian ritarikunnan loppumiseen, mutta Puolan, Liettuan ja Ruotsin vastakoalitio romutti suunnitelmat. Rauhasopimuksessa 1583 Venäjä luovutti Ruotsille melkein kaikki sen Itämeren omistusmaat, paitsi Nevan delta.
1590-1595 Venäjä valloitti alueet takaisin Ruotsilta. Pian kuitenkin alkoi Venäjän vaikea Epävarmuuden kausi. Venäjä luovutti alueet jälleen ja sitäkin enemmän kuin Livonin sodassa, nykyisellä Leningraadin laajalla alueella, Neva joesta etelään. 1617 Stolbovan rauhan luovutettuja maita kutsuttiin Inkerin Pyatinaksi ja Ruotsin omistuksessa alue sain nimen Inkerinmaaksi
Venäläiset sukunimet ruotsalaisten ylhäisössä
Alkaen 1618 Ruotsin aatelistossa olivat sellaisia kuin
Apollov, Rosladin, Baranoff, Aminoff, Kalitin, Butterlin, Zebotaioff, Pereswetoff-Morath, Clementeoff, Nassokin, Golawitz, Rubzoff, Homutoff, Carpofski, Luhmenoff.
(Опалёв, Разладин, Баранов, Аминев, Калитин, Бутурлин, Чеботаев, Пересветов-Мурат, Клементьев, Насакин, Головачёв, Рубцов, Хомутов, Карповский, Лугменев.)
Kaikki nimet ovat löydettävissä myöhemmin venäläisissä aatelistojen listoissa ja bojaarien lapsissa.
(Bojaarit olivat aatelisia matalampia XVII luvun loppuun. Moni suku sen jälkeen olivat olemassa Ruotsissa ja Venäjällä. )
Monesta tuli Ruotsin alamaisia koska Stolbovan rauhan aikaan heillä oli maaomistuksia Inkerinmaalla. Mutta eräät kuten Klementjev itsenäisesti lähtivät Ruotsin puolelle rauhan neuvottelujen aikoihin 1616.
Nimet ovat Ruotsin listoissa nimellä (ryss) baijorer, vaikka Venäjällä he eivät bojaarina eivät olleet, eivätkä nouseet dvoryanien, aatelisia korkeammiksi, mutta ulkomailla nimekkäitä venäläisiä kutsuttiin yleisesti bojaareiksi, vaikka edes Venäjällä oli tuntematonta, mitä sana tarkoittikaan alunperin. Itse suvut olisivat samassa halukkaita ulkomailla nostaa titteliä.
(tittelissä menin sekaisin terv. tulkki)
Pohjoisen naapurin houkutteleva vapaus
Novgorodin alueen maiden valloituksen aikaan XVII alussa alkoi venäjän bojaarien ruotsalaistuminen. Novgorodin asukkaat 1611 Moskovasta riippumatta omaa monarkkia, Ruotsin kuningasta Gustav 2 Adolfia ja suunnittelivat luoda itsenäisen Novgorodin valtion. He ja ruotsalaiset luopuivat päätöksestä Moskovan neuvotteluissa vuonna 1616. Viidessä hallitsijavuodessa ruotsalaiset nimittivät kaksi omaa päällikköä, yksi ruotsalaista ja toista venäläistä. Toinen auttoi ruotsalaisia välien luomisessa laki asioissa ja väestön kanssa.
Stolbovan rauhan sopimuksessa Ruotsi sitoutui olla kieltämättä alueiden venäläisia ortodokseja muuttamasta pois Venäjän alueille. Näytti kuitenkin, että Inkerinmaan asukkaat eivät kiirehtineet muuttaa Venäjälle kun pitivät ruotsalaisesta poliittisesta vapaudesta ja palveluksen parempien etujen takia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin. Ruotsalaiset varjaagit, rusit alunperin perustivat Venäjän, joten itse asiassa lähes koko Euroopanpuoleinen osa nykyisestä Venäjästä kuuluisi oikeudellisesti Ruotsille.
Eikö niin? ; )