Se meni huonosti. Sitäpaitsi menin omin päin härkäpäisesti vähentään lääkkeiden määrää ja siinä kävi niin hullusti että kovan laihdutusbuumin ja lääkkeiden vähentämisen seurauksena mulle tuli paniikkihäiriö johon sain toki lääkkeet mutta sain myös rauhoittavat lääkkeet. Lääkkeiden nimet opamax ja propram. Tunnistan milloin pitää ottaa propramia ja milloin pitää ottaa tuota toista. Onneksi ei ole tarvinnut kovin usein syödä noita lääkkeitä. Esim osaan välttää hyvin stressiä ja jos iskee pieni kohtaus niin usein selvinnyt ilman noita lääkkeitä ihan siten että rauhoitan äkkiä tilanteen ja hengitän syvempään. Mutta siis tuo lääkkeiden vähentämisoperaatio, niin se ei ole mikään helppo juttu. Oon kuullu muidenkin kokemuksia että huonosti on voinut käydä. Mun piti mm ambulanssi soittaa kerran kotiin kun nuo paniikkioireet iski. Luultiin ekana että tulee sydänkohtaus. Minua tutkittiin terveyskeskuksessa tarkkaan eli lääkärit selvitti että onko jostain muusta sairaudesta kyse. Ei aluksi löydetty mitään vaan jätettiin tulkinnaksi selittämätön sairaus kunnes sitten menin yksityiselle joka totesi mun potevan paniikkihäiriösairautta. Epäilen että myös kehoni myös kovan painonpudotusoperaation seurauksesta hieman sekaisin, koska vaikka siitä on aikaa 4 vuotta niin vieläkin kehossa on se tunne, ettei kaikki ole täysin ok jos harrastan rankempaa liikuntaa. Toki paniikkioire voi iskeä raskaan liikunnan seurauksesta mutta epäilen että kehossani on joku muukin häiriötila ja veikkaan jotakin ylirasitustilaa. Ylirasistustilasta en maininnut koskaan lääkärillä. Harmittaa jälkeenpäin ettei sitä selvitetty. Kuitenkin oon pärjännyt 4 vuoden aikana terveydellisesti ihan ok, ettei kuoleman vakavaa niin en usko että aion lähteä nyt asiaa uudelleen tutkimaan koska en koe että mulla on olemassa kuoleman riski. Mitä ajatuksia herättää tämä postaus? Onko joku teistä sitä mieltä että mun pitäs mennä vielä uudelleen lekurin pakeille? Joskus nykyäänkin jos ravinnnon määrä on jääny hieman pieneksi niin voi iskeä se heikko tila sydämen kohdalle. Se sama tunne oli silloin 4 vuotta sitten lisänä se paniikkioire. Oon kuyllä yleensä lähes aina syönyt hyvin suhteessa liikuntaan eli pidän kyllä huolen siitä että syön tarpeeksi ja lisään syöntimäärää sitä mukaan mitä enempi treenaan. On se mun liikunta aikalailla aika usein ihan melkeinpä treenaamisen tasolla. Eli ei siis kannata välttämättä teidän kenenkään mennä omin päin lopettamaan lääkkeiden syöntiä vaan siitä pitäs jutella aina psykologin kanssa.
Oma kokemus kun vähensin lääkkeiden määrää
Anonyymi
3120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis silloin 4 vuotta sitten kaikki lääkärit ja sairaanhoitajat oli huolissaan tilastani ja ne oli äimen käkenä kun eivät löytäneet minusta mitään sairautta paitsi sitten se yksityinen lääjkäri joka totesi mun potevan paniikkihäiriötä mutta sama yksityinen lääkäri sanoi että on sulla myös todennäköisesti selittämätön sairaus mutta en osaa löytää sitä.
Jos meinaa vähentää lääkkeitä niin siitä jutellaan psykiatrin kanssa. Ei psygologin
Joo tiiän tiiän, mutta vahingossa kirjoitin psykologi vaiukkatarkotin psykiatria.