Viimeisen 2000 vuoden aikana kristityt ovat kehitelleet kolme erilaista pelastusoppia.
1) Osa ihmiskunnasta pelastuu, (suurempi) osa joutuu helvettiin.
2) Osa ihmiskunnasta pelastuu, (suurempi) osa hävitetään.
3) Kaikki pelastuvat.
Näistä ykkösvaihtoehdon kannattajat on kaikkein vähiten kiinnostuneita siitä, mitä Raamattuun on kirjoitettu alkukielellä. He luottavat täysin sokeasti ja lapsellisesti siihen, että nimenomaan suomeksi käännetty Raamattu on käännetty oikein, eivätkä piittaa paskaakaan siitä, että esim. sanoille "helvetti" ja "kadotus" EI löydy alkukielessä suoranaisia vastineita, eivätkä siitä, että sana "iankaikkinen" suomenkielisessä Raamatussa on monessa kohtaa surkuhupaisa käännösvirhe.
Lisäksi ykkösvaihtoehdon kannattajat lukevat Raamattua kuin vähä-älyiset: vertauskuvalliset tekstit tulkitaan täysin surutta kirjaimellisesti ja Paavalin monet suorasanaiset evankeliumitekstiosuudet selitetään aivottomalla lässytyksellä tyhjiin.
Kakkosvaihtoehdon kannattajat ovat kiinnostuneempia Raamatun sanojen merkityksistä alkukielellä mutta ainoastaan rajallisesti. He ummistavat silmänsä niille alkukielisille täysin suorasanaisille ja selkeille evankeliumin kohdille, joissa sovituksen ja pelastuksen kerrotaan kattavan kaikki maailman ihmiset.
Lisäksi he tulkitsevat monet Vanhan ja Uuden testamentin vertauskuvalliset kohdat kirjaimellisesti.
Ykkös- ja kakkosvaihtoehdon kannattajia yhdistää ts. käsittämätön tarve lukea vertauskuvallista ainesta kirjaimellisesti ja jyrätä tällä järjettömällä sekasotkutulkinnalla Paavalin SUORASANAISESTI ESITTÄMÄ EVANKELIUMI.
Kolmosvaihtoehdon kannattajat lähtevät liikkeelle siitä, että ylösnoussut Jeesus Kristus ilmoitti Paavalille sen evankeliumin, jota tämän tuli julistaa ja että tämä evankeliumi on niin kirkas ja selkeä, että Paavali kykeni esittämään sen suorasanaisesti. Tämän evankeliumin kumoaminen ja vesittäminen Raamatun vertauskuvallisella tai väärin käännetyllä aineksella on yhtä typerää kuin olisi tänä päivänä kumota esim. uutiset jollakin satukertomuksella tai suoranaisella valheella.
Esim. ilouutinen 2 Kor. 5:19:ssä "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" selitetään tyhjäksi raiskaamalle sovittaa-sanan merkitys. Tämä tapahtuu siteeraamalla seuraavaa jaetta, joka on suomennettu kammottavalla tavalla väärin ja on siksi täydellisessä ristiriidassa jakeen 19 kanssa. Tyhjäksi selittäminen & raiskaus tapahtuu toisin sanoen RISTIRIIDALLA RATSASTAMALLA ja kuitenkin ikään kuin mitään ristiriitaa EI olisi. Näin monumentaalinen valhe edellyttää PIMITTÄMISTÄ: sitä, että ei avoimesti tunnusteta, että Paavalin on siinä tapauksessa pakko tarkoittaa jakeessa 19 "sovittamisella" ainoastaan sovituksen tarjolle asettamista ja varsinaista sovittamista vasta seuraavassa jakeessa - VAIKKA KYSE ON SUOMEN KIELESSÄ TISMALLEEN SAMASTA SANASTA. Toisin sanoen näiden evankeliumin raiskareiden mielestä heillä on oikeus väännellä sanojen merkityksiä täysin mielivaltaisesti omien mieltymystensä mukaan. MOT
1) Osa ihmiskunnasta pelastuu, (suurempi) osa joutuu helvettiin.
2) Osa ihmiskunnasta pelastuu, (suurempi) osa hävitetään.
3) Kaikki pelastuvat.
Näistä ykkösvaihtoehdon kannattajat on kaikkein vähiten kiinnostuneita siitä, mitä Raamattuun on kirjoitettu alkukielellä. He luottavat täysin sokeasti ja lapsellisesti siihen, että nimenomaan suomeksi käännetty Raamattu on käännetty oikein, eivätkä piittaa paskaakaan siitä, että esim. sanoille "helvetti" ja "kadotus" EI löydy alkukielessä suoranaisia vastineita, eivätkä siitä, että sana "iankaikkinen" suomenkielisessä Raamatussa on monessa kohtaa surkuhupaisa käännösvirhe.
Lisäksi ykkösvaihtoehdon kannattajat lukevat Raamattua kuin vähä-älyiset: vertauskuvalliset tekstit tulkitaan täysin surutta kirjaimellisesti ja Paavalin monet suorasanaiset evankeliumitekstiosuudet selitetään aivottomalla lässytyksellä tyhjiin.
Kakkosvaihtoehdon kannattajat ovat kiinnostuneempia Raamatun sanojen merkityksistä alkukielellä mutta ainoastaan rajallisesti. He ummistavat silmänsä niille alkukielisille täysin suorasanaisille ja selkeille evankeliumin kohdille, joissa sovituksen ja pelastuksen kerrotaan kattavan kaikki maailman ihmiset.
Lisäksi he tulkitsevat monet Vanhan ja Uuden testamentin vertauskuvalliset kohdat kirjaimellisesti.
Ykkös- ja kakkosvaihtoehdon kannattajia yhdistää ts. käsittämätön tarve lukea vertauskuvallista ainesta kirjaimellisesti ja jyrätä tällä järjettömällä sekasotkutulkinnalla Paavalin SUORASANAISESTI ESITTÄMÄ EVANKELIUMI.
Kolmosvaihtoehdon kannattajat lähtevät liikkeelle siitä, että ylösnoussut Jeesus Kristus ilmoitti Paavalille sen evankeliumin, jota tämän tuli julistaa ja että tämä evankeliumi on niin kirkas ja selkeä, että Paavali kykeni esittämään sen suorasanaisesti. Tämän evankeliumin kumoaminen ja vesittäminen Raamatun vertauskuvallisella tai väärin käännetyllä aineksella on yhtä typerää kuin olisi tänä päivänä kumota esim. uutiset jollakin satukertomuksella tai suoranaisella valheella.
Esim. ilouutinen 2 Kor. 5:19:ssä "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" selitetään tyhjäksi raiskaamalle sovittaa-sanan merkitys. Tämä tapahtuu siteeraamalla seuraavaa jaetta, joka on suomennettu kammottavalla tavalla väärin ja on siksi täydellisessä ristiriidassa jakeen 19 kanssa. Tyhjäksi selittäminen & raiskaus tapahtuu toisin sanoen RISTIRIIDALLA RATSASTAMALLA ja kuitenkin ikään kuin mitään ristiriitaa EI olisi. Näin monumentaalinen valhe edellyttää PIMITTÄMISTÄ: sitä, että ei avoimesti tunnusteta, että Paavalin on siinä tapauksessa pakko tarkoittaa jakeessa 19 "sovittamisella" ainoastaan sovituksen tarjolle asettamista ja varsinaista sovittamista vasta seuraavassa jakeessa - VAIKKA KYSE ON SUOMEN KIELESSÄ TISMALLEEN SAMASTA SANASTA. Toisin sanoen näiden evankeliumin raiskareiden mielestä heillä on oikeus väännellä sanojen merkityksiä täysin mielivaltaisesti omien mieltymystensä mukaan. MOT
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.