Tämä aihe on monasti ennenkin keskusteltu, koskaan en kuitenkaan ole nähnyt asiasta läheskään ymmärrettävää selvitystä.
Ennen investituurariitaa kirkonhenkilöiden nimitys oli teoriassa kirkon sisäinen asia, mutta käytännössä sen suorittivat maalliset hallitsijat. Investituuraseremoniassa vastavalittu piispa tai apotti astui maallisen johtajan eteen ja sai tältä sauvan ja sormuksen vallan merkiksi.
Koska piispan tai apotin asemaan liittyi usein merkittävästi maaomaisuutta ja vaurautta, oli malliselle hallitsijalle taloudellisesti hyödyllistä nimittää joku hänelle uskollinen henkilö.
Piispat ja apotit olivat usein itsekin osa maallista hallintoa hallinnollisten kykyjensä ansiosta. Lisäksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarilla oli erityinen oikeus valita paavi. Paavi vastavuoroisesti nimitti ja kruunasi seuraavan keisarin, joten harmooninen suhde kahden osapuolen välillä oli tärkeää. Joissakin kirjallisuus lähteissä viitataan paavin viran ajottaisesta kaupallisuudesta.
Kriisi sai alkunsa kun ryhmittymä kirkon sisällä, Gregoriaaniset reformistit, päättivät vapauttaa kirkon maallisten hallitsijoiden vallasta poistamalla investituuraseremonian. Reformistit tiesivät, että tämä ei olisi mahdollista niin kauan kuin keisarilla oli oikeus nimittää paavi, joten ensimmäinen askel oli siirtää paavin nimittäminen kirkolle. Tilaisuus tähän tuli 1050-luvulla kun Henrik IV:stä tuli keisari nuorella iällä.
Reformistit tarttuivat tilaisuuteen, kun keisari oli vielä lapsi eikä voinut reagoida tilanteeseen. Vuonna 1059 kirkolliskokous Roomassa julisti, että maallisilla johtajilla ei ollut oikeutta osallistua paavin nimittämiseen ja loi kardinaalikollegion, joka koostui vain kirkon edustajista. Kardinaalikollegio on tänäkin päivänä tapa, jolla paavi valitaan.
Eli kardinaali golleegion toimesta paavi alettiin valita vasta 1059. Tuohon asti käytännössä paavin nimittivät keisarit.
Voisiko joku ystävällisesti tavalliselle syntiselle selkokielellä lyhyesti selvittää miten tuo paavin virka oikeastaan ensimmäisellä vuosituhannella on periytynyt.
Vai onko viran periytyminen ns. uskon kysymys joka voi poiketa absoluuttisesta totuudesta?
Turust
Ennen investituurariitaa kirkonhenkilöiden nimitys oli teoriassa kirkon sisäinen asia, mutta käytännössä sen suorittivat maalliset hallitsijat. Investituuraseremoniassa vastavalittu piispa tai apotti astui maallisen johtajan eteen ja sai tältä sauvan ja sormuksen vallan merkiksi.
Koska piispan tai apotin asemaan liittyi usein merkittävästi maaomaisuutta ja vaurautta, oli malliselle hallitsijalle taloudellisesti hyödyllistä nimittää joku hänelle uskollinen henkilö.
Piispat ja apotit olivat usein itsekin osa maallista hallintoa hallinnollisten kykyjensä ansiosta. Lisäksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarilla oli erityinen oikeus valita paavi. Paavi vastavuoroisesti nimitti ja kruunasi seuraavan keisarin, joten harmooninen suhde kahden osapuolen välillä oli tärkeää. Joissakin kirjallisuus lähteissä viitataan paavin viran ajottaisesta kaupallisuudesta.
Kriisi sai alkunsa kun ryhmittymä kirkon sisällä, Gregoriaaniset reformistit, päättivät vapauttaa kirkon maallisten hallitsijoiden vallasta poistamalla investituuraseremonian. Reformistit tiesivät, että tämä ei olisi mahdollista niin kauan kuin keisarilla oli oikeus nimittää paavi, joten ensimmäinen askel oli siirtää paavin nimittäminen kirkolle. Tilaisuus tähän tuli 1050-luvulla kun Henrik IV:stä tuli keisari nuorella iällä.
Reformistit tarttuivat tilaisuuteen, kun keisari oli vielä lapsi eikä voinut reagoida tilanteeseen. Vuonna 1059 kirkolliskokous Roomassa julisti, että maallisilla johtajilla ei ollut oikeutta osallistua paavin nimittämiseen ja loi kardinaalikollegion, joka koostui vain kirkon edustajista. Kardinaalikollegio on tänäkin päivänä tapa, jolla paavi valitaan.
Eli kardinaali golleegion toimesta paavi alettiin valita vasta 1059. Tuohon asti käytännössä paavin nimittivät keisarit.
Voisiko joku ystävällisesti tavalliselle syntiselle selkokielellä lyhyesti selvittää miten tuo paavin virka oikeastaan ensimmäisellä vuosituhannella on periytynyt.
Vai onko viran periytyminen ns. uskon kysymys joka voi poiketa absoluuttisesta totuudesta?
Turust
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Investituurariita
alempana esittämääni toiseen kysymykseen liittyvään vastineeseen. Voisinko kuitenkin saada vastauksen tekstistä ilmenevään pääkysymykseen.
Selkeää tavallisen syntisen ymmärrettävissä olevaa vastausta kun en ole löytänyt edes intternetistä.
Vastaa ja kysyy Turust
"Voisiko joku ystävällisesti tavalliselle syntiselle selkokielellä lyhyesti selvittää miten tuo paavin virka oikeastaan ensimmäisellä vuosituhannella on periytynyt."
Samalla tavalla kuin muidenkin apostolien virka:
Apost. 1:15-26
Apost. 6:3-6
Apost. 9:17
Apost. 13:2-4
2.Moos. 40:13-15
2 Tim. 2:2
jne.
paaveja ja muita kirkon ylempien toimihenkilöiden valintaa jotka tapahtuivat ns. investituuraseremonioissa aina toisen vuosituhannen ensimmäiselle vuosisadalle asti.
Käytännössä investituuraseremonioissa valtaa käyttivät maalliset hallisijat ja näin valintoja ei mitenkään saada läheskään ongelmattomasti sovitettua viitteeksi antamiisi Raamatun kohtiin.
Turust
Toki maallisella vallalla on ollut useasti vaikutusta paavien valintaan
(jo Rooman valtakunnan ajoista lähtien esim. Bonniface I v.418), mutta mitä
merkitystä sillä on ollut paaviuteen?
Armolahja ja valtahan tulee Kristukselta kätten päälle panemisella (antamani jakeet). Moni
paavi on käyttänyt asemaansa väärin, mutta kukaan
ei ole muuttanut usko- tai moraalioppia ristiriitaiseksi aiemmista. Sehän olisi vastoin
Jeesuksen lupauksia.
Historioitsijat ja tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että Pietarin seuraajan
(Paavi Linuksen) valitsi ympäröivät piispat ja Rooman papit ja uskovat.
Rooman valtakunnan kristityt keisarit olivat ensimmäisiä, jotka ryhtyivät
vaikuttamaan paavien valintaan. Sitä seurasi Italian kuninkaat esim.
Theodoric Ostrogoth valitsi paavi Symmachuksen vuonna 498.
Otto III valitsi paavi Gragory V:n ja Sylvester II:n,
Henrik III paavi Clement II:n, Damasus II:n, Leo IX:n ja Victor II:n.
Myös paavit ovat valineet paaveja. Esim. Bonface II valitsi Vigiliuksen,
Gregory VII valitsi Victor III:n, Urban valitsi Paschal II:n.
Ilmeisesti tämä on kysymys jossa on katolisen kirkon käsitys vastaan muu käsitys. Asian mielenkiintoisuutta tämä ei kuitenkaan vähennä, pikemminkin päinvastoin.
Muistelisin parhaimmillaan olleen kerrallaan kolme virassa olevaa paavia. Luonnollisesti tällainen on omiaan hämmentämään paavin viran periytyvyyttä.
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Henrik IV, vuodesta 1084 vuoteen 1105, jolloin hänet syöstiin vallasta, valitsi Ravennan Guibertin (Clement III) paaviksi ilman katolisen kirkon myötävaikutusta.
Välillä paavit ovat valinneet maallisia hallitsijoita, välillä maalliset hallitsijat ja toisaalta paavit ovat laittaneet toisiaan viralta.
Luonnollisesti myös vastapaavien lukuisa joukko, joista ei kaikista voida selkeästi sanoa kuka on vastapaavi ja kuka varsinainen paavi, aiheuttaa ongelmia paavin viran periytyvyyteen.
Luonnollisesti tällainen kysymysten asettelu on puhtaasti teknillinen, jolla ei sinänsä ole merkitystä varsinaiseen uskoon.
On tuollaisessa perimyksessä kuitenkin ylen määrin ymmärtämistä tavallisella syntisellä.
Turust
olisi varmaan hyväksi mietiskellä kuinka elää elämäänsä siksi hyvänä kristittynä että voi osoittaa toisia sormella.
sananen itse asiasta: historia on sillä tavalla kiva tieteenhaara, että se ei koskaan väitä olevansa täydellisen kuvaava. se ei edes pyri olemaan preskriptiivinen. ethän sinäkään yritä tehdä kirkkohistoriasta kumpaakaan. kyllä sellainen katolilainen joka ei tunne aleksanteri vi tekosia on historian opiskeluissaan muita jäljessä, muttei se tee hänestä sen huonompaa kristittyä. riidanhaluisuus ja epäsovun kylväminen taas tekee ihmisestä huonomman kristityn. muistathan sen seuraavan kerran kun kysyt kuinka monta veljenpoikaa oli innocentius kolmosella.
pidäthän itsesi miehenä.
taas meni yli hilseen, siis kuka osoittaa ketä sormella? Mielestäni tässä keskustellaan kirkkohistoriaan liittyvistä kysymyksistä, jotka ovat yhteisiä kaikille kristillisille kirkoille. Nimimerkki LLL on myöskin hyvä keskustelukumppani mainituissa asioissa, kuten moni muukin juuri katolista kirkkoa koskevalla foorumilla.
Vai onko paavin viran periytyminenkin tabu? Minusta se on vain mielenkiintoinen. Kuinka yleesä ketään voi syyllistää 1000 vuotta vanhoista asioista? Minä en todellakaan kykene saamaan itselleni vähäisintäkään tunneryöppyä nyt esillä olevista asioista.
Turust