Olet täysin eri ihminen 14- ja 77-vuotiaana

En, minuuteni aika lailla samanlainen, eläytyessäni nuoruuteen minuuteni yhä sama.
Persoonaan on tullu uusia sisältöjä, viisastunut, vanhuuden oireet muisti, hajamielisyys huomannut itsessäni, demetiiaa en itse huomaa onneksi.
Materiaallisesti se on toinen juttu.

En itse paljon, muut ovat ;)

"Tutkimuksen alkupisteenä oli Skotlannissa vuonna 1950 toteutettu kysely, johon osallistui 1 208 iältään 14-vuotiasta nuorta. Nuorten opettajia pyydettiin arvioimaan teinejä kuudella kyselylomakkeella kuuden luonteenpiirteen osalta.

🔶 Arvioitavina olivat itseluottamus, määrätietoisuus, mielialojen tasaisuus, tunnollisuus, omaleimaisuus ja oppimishalu.

Vuonna 2012 eli yli kuusi vuosikymmentä myöhemmin tutkijat jäljittivät osallistujista 635, joista 174 suostui seurantatutkimukseen. Tällä kertaa, 77-vuotiaina, osallistujat arvioivat itse itsensä samojen luonteenpiirteiden osalta kuin heidän opettajansa aikoinaan. Lisäksi yksi läheinen ystävä tai sukulainen teki saman arvion.

Tutkijat odottivat löytävänsä todisteita luonteenpiirteiden pysyvyydestä 63 vuoden aikajaksolla. Aikaisemmissa, jopa useita vuosikymmeniä kestäneissä persoonallisuustutkimuksissa on havaittu luonteenpiirteiden pysyvyyttä, kun ihmisiä on seurattu lapsuudesta keski-ikään tai keski-iästä vanhuuteen.

Tutkijoiden yllätykseksi tulokset eivät tukeneet heidän odotuksiaan: yksikään tutkituista kuudesta luonteenpiirteestä ei näyttänyt pysyneen merkittävästi samanlaisena. Havainnot viittasivat päin vastoin siihen, että ajan myötä persoonallisuus muuttuu eikä ihmisen persoonassa itse asiassa ole juuri lainkaan samaa, kun sitä verrataan 63 vuoden takaiseen aikaan. Ainoastaan mielialojen tasaisuudessa ja tunnollisuudessa havaittiin jonkinlaista pysyvyyttä."

Naiset haluttuja 17 vuoti aina ovat
Miehet 71 koska on kuollut valta osa ainakin
Siltä väliltä on väliltä älä valita

100-vuotiaana toteat: elämä oli kokonaisuudessaan valtava pettymys ja pelkästään täynnä kärsimystä joka ikinen hetki elämässäni.

Silloin voi nauraa ilosta toisen hautajaisissa kun se toinen pääsee elämästä pois kokonaan :D

Kerron sitten, kun olen 77-vuotias.

Jaa.

Itsestään paha antaa lausuntoja. Kyllä kai aika ja etenkin mitä sillä aikaa tapahtuu ja kokee vaikuttaa jokaiseen. Aivan selkeetä. Mutta ei sitä millään oma-arviolla voi objektiivisesti tutkia, ihmisen elinympäristöt, elämänkokemukset, ihan kaikki omanlaisiaan, kyllä omat mietteet on täysin subjektiivisia, lähinnä mielipiteitä.

Että toi mainittu tutkimus enenpi nollatutkimus, kuin vakavasti otettavaa tiedettä.

Mutta omien empiiristen tutkimuksieni mukaan ihmiset kyllä eivät muutu perusolemukseltaan ja perityiltä ominaisuuksiltaa oikein mitenkään. Liki kaikki tutut on vanhemmiten, kuin karikatyyrejä nuoresta itsestään. Siis perusjutut, luonteet jne, net korostuu ja muuttuvat jopa naurettaiksi ylikorostetuiksi persoonan ominaisuuksiksi. Siis sellaisiksi sketsihahmoiksi, kuin suoraan kummelista, omasta nuoresta itsestään.

Kyllä eletty elämä ihmisessä aina näkyy, mutta ei ihminen voi geeneilleen mitään, ja lapsuus ja nuoruus kyllä kasvattavat ihmisen persoonaa kaikista eniten.

Niettä aloituksessa mainittu tutkimus on täyttä skeidaa.

=DW=

Idearikkaus on säilynyt. Siitä on lapsuudesta muistoja ja sisarusten kertomaa.
Oppimisen halu on lyhyitä latautumis- ja kiireaikoja lukuun ottamatta säilynyt läpi elämän. Nyt uumoilen bugg- tai jivekurssia. Olin tansseissa, taitavasti askeltavat vanhat ja nuoremmat.
En oikein usko että olisin ihan erilainen. Käytöstavat ovat hioutuneet osin, mutta sama vanaha luonne tulee esille usein. Arvot ovat löysistyneet - onneksi, aika tiukkoja olivat lapsuudenkodissa kuten siihen aikaan monessa muussakin kodissa. Mieluumminkin alan pohtimaan, mikä olisi minussa noista kuudesta ominaisuudesta kovin erilaista nyt kuin ennen. Itseluottamus on aika ajoin ollut lähes nolla, mutta parantunut ongelmien ratkettua. Vastuuntunto ja päämäärät, no ehkä vahvistuneet perheen perustamisen myötä. Vähän outo, en siis ihan tavis ja tasapainoton joskus, tunteet näkyvät, läpi elämän. Nii´in, en myönnä kovin muuttuneeni.

14 vuotias ei vastaa vielä mistään,mieli muuttuu,kun alkaa laskuja ja veroja tulla.

Artikkelista: "Nuorten opettajia pyydettiin arvioimaan teinejä kuudella kyselylomakkeella kuuden luonteenpiirteen osalta. Arvioitavina olivat itseluottamus, määrätietoisuus, mielialojen tasaisuus, tunnollisuus, omaleimaisuus ja oppimishalu."

No, onhan tuo tutkimus enempikin "tutkimus" ja varsin pinnallinen sellainen, ja varsinkin kun jo lähtöpisteenä on aivan keskenkasvuiset henkilöt joiden persoona on vasta muokkautumassa, prosessi aivan alkumetreillään.

Mikäli lähtöpisteenä olisi ollut vaikkapa 25-vuotiaat, niin suuntima olisi ollut edes hieman loogisempi.

Lapsuudesta ja nuoruudestani alkaen läheltä tuntemani henkilöt sisaruksista alkaen, ovat persoonansa ytimeltään edelleen aikas lailla samoja henkilöitä, mutta luonnollisestikin elämä ja erilaiset elämän kokemukset ovat muokanneet henkilöitä, tietopohjaa, luoneet syvyyttä ja särmääkin, mutta ydin on edelleen se sama.

Mutta olisihan se jo "hieman" huolestuttavaa jos henkilö polkisi paikallaan 14-vuotiaasta veteraani-ikään saakka.

Ainakin kaikki täällä kirjoittavat ovat muuttuneet entistä paremmiksi :DDD

14 v.
Olen muuttunut.
Mulle on kasvanut rinnat.
Beng

Arvioitavina olivat itseluottamus, määrätietoisuus, mielialojen tasaisuus, tunnollisuus, omaleimaisuus ja oppimishalu.

Itseluottamusta nakerretaan koko ajan:
Vanha ihminen ei ole mikään.

Määrätietoisuus:
J o s päätän, että tiskaan aamutiskit ennen seuraavaa aamua,
saatan sen tehdäkin.

Mielialojen tasaisuus:
Tasaisen riemukas siitä tietoisuudesta, että hauta kohti mennään.

Tunnollisuus:
Tunnollisesti leikkaan varpaan kynteni itse niin kauan kuin yletyn.

Omaleimaisuus:
Taatusti, on epäilty hulluksi.

Oppimishalu:
Halua olisi, mutta uusi ei tallennu enää muistiin.

Yllatys tulee monelle, kun tulee kakkaa pöksyyn itsestään!

Yeap, toivoa sopisi, että noin tyypeille elämän aikana kävisi; tapahtuisi kasvua ja kehitystä. Mutta ketjun kommenttien perusteella taitaa olla turha toivo, onko niissä yhtäkään, joka olisi tajunnut, mistä aloituksessa ja linkin aiheessa on kyse. - Nm. Paljon päässyt menemään ohi

Luojan kiitos etten ole 14 !

Gubbe 73

En ole vielä 77,
mutta tässäkin vaiheessa voin sanoa muuttuneeni tosi paljon.

Tunnollisuus,: vanhimpana lapsena olen aina ollut vastuullinen tekemisistäni ja olemisestani
hommat on hoidettu ja hoidetaan säntillisesti mutta muuten oltu kuin ellun kana

Omaleimaisuus: sitä löytyi jo lapsena, mutta nyt sitä vasta löytyykin,
vuosien saatossa löytänyt omat hyvät ja huonot puoleni ja en koe olevani mikään tusinatuote

Oppimishalu: siihen liittyy läheisesti uteliaisuus ja se on kyllä kasvanut,
mitä enemmän kokee ja näkee, sitä enemmän haluaa kokea ja nähdä,
ympärillä oleva maailma ja ihmiset ovat kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisia
ja tutustumisen arvoisia.

Itseluottamus: sitä on tullut lisää ja rutkasti, olin ujo ja hiljainen maalaistyttö mutta silti rämäpäinen, nyt en ole kumpaakaan.

Määrätietoisuus: kilpailuhenkinen olen ollut lapsesta saakka, tavotteita on asettu ja niihin aina pyritty, nykyään ei aina kehtoo vehata joutavien asioiden kanssa,
elämä saa mennä menojaan.

Mielialojen tasaisuus. aika vakaa ollaan oltu, nuorena sitä vielä haetaan kaikkean ja määritellään elämänarvoja, rauhallinen temperamentti on taannut yhä vieläkin tasaisuuden. Elämä tuntuu leppoisalta.

Tulipahan taas yksi kalluppi tehtyä,
mutta en mä oo tommonen , mä oon vaan tämmönen.

"Kropan malli ja luonteenlaatu kehdosta hautaan sama" sanotaan espanjankielisessä ent. kotimaassani.
Minä taas puolestani en näe asioita noin mustavalkoisena, vaan uskon perimän ja kasvatuksen/ympäristötekijöiden jatkuvaan vuorovailutukseen ja en todellakaan usko olevani monissakaan asioissa samanlainen kuin 14-vuotiaana.
Onneksi.
Itseluottamus ja itsensä tunteminen ja arvostus on kasvanut. Rippuvaisuus muiden mielipiteistä on vähentynyt. Elämänkokemuksen ansiosta olen oppinut tarkastelemaan ihmisiä, ilmiöitä, tapahtumia useammasta näkökulmasta ja olen selkeästi vähemmän itsekeskeinen.
Perusluonteeni on jotakuinkin sama: sosiaalinen, yhteisöllinen (tarkoittaa kai samaa), avoin ja optimistinen. Katajaista kansaa olen ja en anna kovin helposti periksi.
Mitä tulee ulkoisiin ominaisuuksiin niin niistä ei kannata edes puhua. Muistan vain kun palasin kotikonnuilleni Keski-Suomeen lähes kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen en tunnistanut ketään ulkomuodostaan, en edes naapurin miestä joka oli kastettu samalla vedellä kuin minä :)

Olen ihan eri ihminen kun olin 14-vuotiaana.
En löydä paljonkaan yhtäläisyyttä silloiseen minääni.
Omasta mielestäni olen kehittynyt parempaan suuntaan :D

Miten erinomaisia ihmisistä onkaan tullut, yhä välkympiä vanhetessaan !
Minä se vaan taannun kaikinpuolin, kuulo on huono, näkö on huono,
sydänvika on krooninen, hiukset ja hampaat alkaneet harveta,
pissat lirahtaa omia aikojaan housuun,
ynnä muuta hauskaa, mikä ei silti naurata,
mutta myös ajattelu on hidastunut, ei "leikkaa" niinkuin nuorena,
muisti huononee koko ajan, tuntee itsensä hyvin epävarmaksi
kuinka tässä käy ja missä ajassa.

Ei pitäneet lääkärien ennustukset minun kohdallani paikkansa,
että kun pitää jo nuorena kaikin puolin huolta terveydestään,
voi iäkkäänäkin hyvin.

Järjen valon lopullinen sammuminen huolestuttaa eniten,
että alanko kuvitella olevani "iskussa", mitä parhaimmassa kunnossa
vaikka "lamppu" onkin jo melkein sammunut,
alanko vielä viime vaiheissa kuvitella itsestäni "suuria" ja minulle hymyillään "ymmärtäväisesti". . .

No älä!🤣