Kingdom of Heaven - Arvostelu

Kingdom of Heaven

Ohjaaja Ridley Scott avasi historiasta juonensa hakevien elokuvien trendin vuosituhannen vaihteessa. Tuotantoyhtiöiden huomatessa aihepiirissä piilevän rahasammon, alkoi samaa menestystä hakevia elokuvia ropista valkokankaalle. Brittiohjaajan Gladiator-elokuvan jälkeen muun muassa Wolfgang Petersen Troylla, Antoine Fuqua King Arthurilla ja Oliver Stone Alexanderilla yrittivät päästä roomalaistarinan tasolle. Ainutkaan eläväkuva ei kuitenkaan menestynyt kuin Russell Crowen tähdittämä raina. Syynä rimanalituksiin oli hengettömyys ja syvyyden puute. Tästä voidaan syyttä tuotantoyhtiöitä ja käsikirjoittajia, mitkä dollarihumussa niittivät peruskauraa ilman paneutumista ja rakkautta. Rahankiilto silmissä tehdyt leffat eivät ikinä löydä tietään kansan sydämeen, vaan jäävät nopeasti unohdettavaksi popcornin rouskutushetkeksi.

Kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvan tekijöistä palasi viitoittamalleen tielle uudella elokuvallaan Kingdom of Heavenilla. Taivaan valtakunta on kertomus muslimien ja kristinuskovaisten taistelusta pyhästä maasta; Jerusalemista. Eurooppalaisten ristinkantajien taholta miekkaa heiluttavat ritarit, jotka palvelevat kuningasta, paavia ja jotkut jopa kansaa. Ridley Scott tietää mistä ohjaa, sillä hänetkin on ritaroitu kruununpalvelijaksi. Siinä missä elokuvan ritarit taistelevat vääräuskoisten elämän lopettamiseksi, Sir Ridley yrittää levittää kulttuurin sekä elävän kuvan ilosanomaa.

Suomalaisverta miljoonakuvassa

Tarinassa Ibelinin paroni Godfrey (Liam Neeson) tulee etsimään äpäräpoikaansa Ranskasta. Hän löytää itseään vihaavan lesken ja kuolleen lapsen isän Balianin (Orlando Bloom). Seppä-Balian ei lämpene isänsä yritykselle saada häntä mukaansa seikkailuihinsa, vaan päättää pysyä asuinsijoillaan. Kuitenkin, sattumien summan kautta, mies lähtee isänsä perään sovittamaan syntejään pyhälle maalle. Matkalla Jerusalemia kohti Ibelinin soturit joutuvat yllättäen väijytykseen ja muutama ristiretkeilijä lähtee yläkerran valoon jatkamaan taistojaan. Suomea kuolleista edustaa Maailman vahvin mies –kisoista tutuksi tullut Jouko Ahola, joka tulkitsee Godfreyn aseenkantajaa Odoa.

Ibelinin paronin loukkaannuttua kuolettavasti hän lyö poikansa ritariksi ennen pois menoaan. Hän painottaa, ettei saa tekemisissään unohtaa mattimeikäläisiä kuninkaan suojelun tiimellyksissä. Isänsä kuoltua Balian lähtee kohti Jerusalemia vailla opastajaa, mutta pian hän löytää uusia oppi-isiä. Niistä muun muassa loistavan Jeremy Ironsin hahmon Tiberiaksen ja Jerusalemin lepraa sairastavan kuninkaan Baldwinin (Edward Norton). Yhtä nopeasti tulee myös vihamiehiä, kuten Guy de Lusignan (Marton Csokas) ja Brendan Gleesonin tulkitsema Reynald.

Kuninkaalta usko hukassa tulevaisuuteen

Balianin saapuminen luvattuun kaupunkiin ei osu täydelliseen aikaan, sillä eurooppalaisten valta Jerusalemissa alkaa elää loppuhetkiään. Muslimijohtaja Saladin (Ghassan Massoud) omaa suuret sotajoukot, joilla voisi imuroida kristityt pois maasta kuin roskan lattialta. Kuitenkin kuningas Baldwin ja Saladin ovat rauhanmiehiä sekä heidän suhteissaan on aistittavissa myötätuntoa, jopa ystävyyttä. Tulevalla Jerusalemin kuninkaalla on kuitenkin täysin erilaiset ajatukset suhteiden hoitamisesta Allahin kumartajien kanssa.

Spitaalin heikentämä kuningas on huolissaan maansa tulevaisuudesta. Syy pelkoihin ei piile ainoastaan maan rajojen ulkopuolella olevassa Saladinissa, vaan tulevassa hallitsijassa. Baldwinin kuvan kauniin sisaren Sibyllan (Eva Green) kumppani Guy de Lusignan ei herätä luottamusta nykyisessä hallitsijassa, eikä kyllä morsiamessakaan. Sotahullu kruununperijä ei ymmärrä tilanteen toivottomuutta, vaan kohtelee muslimeja kuin eläimiä, lietsoen näin vihaa vastapuolen sulttaanissa. Pian kuolevansa tietävä siniverinen yrittää parhaansa mukaan hoitaa asiat siten, ettei eurooppalaisten mahti loppuisi Jerusalemissa hänen poistuttuaankin tästä ulottuvuudesta.

Scottilla homma hallussa

Ridley Scott on jälleen saanut kasattua paketin, jolla voi iltansa viettää takuuvarmasti tyytyväisenä. Hän omaa mestarillisen valkokankaan maalauskyvyn; upeilla kuvillaan ja satumaisilla kohtauksillaan. Englantilaisen työssä on aina läsnä vahva visio, joka ei ikinä häviä britin tekemisestä. Uskomattomat taistelukohtaukset ja elokuvan alusta loppuun jatkuva vakaumus omaan tekemiseen näkyy filmikelalla. Scott on luonut klassikoita enemmän kuin lääkäri määrää tai moni uskaltaa edes toivoa. Aika näyttää millaisen paikan Kingdom of Heaven ottaa miehen tuotannossa.

Ohjaajan visuaalinen lahja on suuressa osassa tässäkin elokuvassa. Kameralla taidetta luominen on harvinaista herkkua suuren budjetin omaavissa elokuvissa. Taalakuvissa tuottajat tuntuvat haluavan suoraviivaisuutta, niin kuvauksessa kuin juonessakin. Ohjauspuolen uusilla nimillä on tuntunut olevan ongelmia erikoistehosteiden käytössä. Ei niiden puutteessa tai laadussa vaan runsaudessa. Tuntuu välillä kuin juonen heikkoutta vähentäisi esimerkiksi räjähdysten määrä. Scott ei kuitenkaan omaa tätä ongelmaa, vaan hän käyttää tehosteita tukena, ei itsetarkoituksena. Hänen suhteensa erikoistehosteisiin on kuin maalarilla pensseliin, eli hänelle ne ovat vain työkalu.

Bloom järkyttää…

Iso-Britannian lahjalla elokuvateollisuudelle on alkanut vuosien varrella kehittyä sellainen maine, että hän saisi kuviinsa työskentelemään lähes kenet vain. Näin on myös Kingdom of Heavenin näyttelijärepertuaarissa. Nimivahva ryhmä maailman parhaita näyttelijöitä on saatu tulkitsemaan historiallisia hahmoja. Kuitenkin mielen lyö mustaksi nimi: Orlando Bloom.

Vaikka ohjaaja-tuottaja Scottilla olisi ollut mahdollisuus valita Balianin rooliin lähes kenet tahansa, hän päätti ottaa mahdollisimman taidottoman. Ohjaajan maamies Bloom ei osoita elokuvassa minkäänlaisia näyttelijän lahjoja ja jatkaa laadutonta työskentelyään. Samantasoista ponnistelua on nähtävissä Kingdom of Heavenissa kuin herran aikaisemmissakin taidonnäytteissä. On toivottavaa, että kyseinen näyttelijä kuihtuu pois Hollywoodin ympyröistä, kun hänen ulkonäkönsä ei enää ole rahanarvoista.

… Ja muut ihastuttaa

Kuitenkin loput näyttelijöistä paikkaavat Bloomin suoritusta parhaansa mukaan. Todella taitavien näyttelijöiden maineissa olevat Jeremy Irons, Liam Neeson ja Edward Norton eivät petä. Alansa mestarit eivät sorru peruskauraan vaan luovat pelotta uutta ja siitä he saavat varmasti yleisön kiitokset. Kuninkaan roolissa ollut Norton onnistuu erittäin hyvin hahmonsa tulkinnasta, huolimatta hopeisesta naamiosta, jota hän kantaa koko elokuvan ajan. Kasvoilmeiden käytön merkityksettömyyden vuoksi, mies joutuu nojautumaan hyvin paljon äänen ja ruumiinkielen varaan.

Elokuvan niin sanotut uskon pimeänpuolen edustajat onnistuvat myös hyvin. Tulevassa Harry Potter –elokuvassa esiintyvä Brendan Gleeson on erinomainen Reynaldina, joka raakalaisena osoittaa myös humoristisia piirteitä. Myös päähullu Guy de Lusignanin tulkitsija Marton Csokas onnistuu roolissaan. Sääli, että pettämätön näyttelijäpaketti päätettiin pilata sellaisella ”tunteiden tulkilla” kuin Orlando Bloom.

Pieniä käsikirjoitusongelmia

Vaikka elokuvan juoni on varsin hyvä, on siinä muutamia kliseitä, jotka myös ovat ikäviä rosoja muuten niin kauniiseen pakettiin. Näistä muun muassa Balian-hahmo, jonka elävöittämiseksi on valittu todella helppo tie. Sepästä tuli ”täydellinen” ritari ja niin sanotut alamäet ovat perinteisiä mysliä leffojen suurkuluttajille purtavaksi. Kun hahmoa on valittu vielä esittämään niin heikko näyttelijä, ei se täyty hengellä parhaimmallakaan puhalluksella. Kun vielä kehityskertomus on lähes näkymätön, soppa Balianin osalta on valmis.

On mielenkiintoista, että Scott ja käsikirjoittaja William Monahan ovat päättäneet käsitellä muslimit elokuvassa rauhallisempina kuin eurooppalaiset sotahullut. Tämä on yllättävää Hollywood-elokuvalta, jotka leimataan helposti perinteiseksi Jenkki-sankaritarinoiksi. Elokuva tuntuu hieman jopa näpäyttävän George W. Bushia ja Lähi-idän tilannetta. Vajaat tuhat vuotta on kulunut ja mikään ei ole muuttunut. Kristinuskovaiset ovat säätämässä idässä Jumalan nimissä ja pakanoiden veri roiskuu.

Huolimatta keveistä käsikirjoitusongelmista, Orlando Bloomista ja jonkinlaisesta tavanomaisuudesta Kingdom of Heaven on hieno elokuva. Se on pullollaan loistavia näyttelijänsuorituksia, kaunista katsottavaa sekä hienosti ohjattuja kohtauksia. Elokuva tarjoaa jokaiselle jotakin; toiminnasta pitäville taistelukohtauksia, draamasta herääville näyttelijöiden loistavia performansseja sekä naiskauneudesta totuuden löytäville Eva Greenin. Raina ei ole naula Scottin arkkuun vaan päinvastoin sieltä pois, kohti iankaikkista elämää. Vaikka mies tulee joskus olemaan fyysisesti pois, hänen tekonsa elävät ikuisesti.

****/*****

Juha Nurmi