Jumala on rakkaus ja kaikkialtias, minkä seurauksena Hän haluaa kaikki ihmiset totuuden tuntoon ja pelastukseen. Niinpä lopulta kaikki pelastuvat.
Ne, jotka tästä ajatuksesta kimmastuvat, edustavat tuhlaajapojan tarinan isoaveljeä. Ja myös erästä toista porukkaa:
Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti'. 9Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. 10Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. 11Kun he sen saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan 12ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen'. 13Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? 14Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. 15 Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?' 16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."
Sillä Jumala on sulkenut KAIKKI tottelemattomuuteen, että hän KAIKKIA armahtaisi. 33 Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! 34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? 35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? 36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti!
Tätä Jumalan KAIKKIVALTIASTA RAKKAUTTA eivät jotkut voi sulattaa.
Kuvitelkaa: näiden tuhlaajapojan isoveljien silmä on nurja - minkä tähden? Sen tähden, että JUMALA ON HYVÄ.
Heitä puistattaa tässä maailman kaikkeudessa tasan yksi asia:
JUMALAN HYVYYS.
Kuinka kukaan voi olla nurja Jumalan HYVYYTTÄ kohtaan?
Mikä taustalla oleva ajatus voi johtaa tällaiseen asenteeseen?
Paavali paljastaa tuon ajatuksen esittäessään kysymyksen:
Kuka on ensin antanut hänelle (Jumalalle) jotakin, joka olisi tälle korvattava?
Pellolla raataneen isoveljen mielestä isän olisi tullut palkita hänen raadantansa niin, että pikkuveljen RAADANNAN PUUTE olisi käynyt ilmi. Isoveljen mielestä Jumala oli korvausvelvollinen HÄNELLE eikä suinkaan pikkuveljelle; pikkuveljen saama juhla-ateria itse asiassa tuhosi koko idean Jumalan korvausvelvollisuudesta!!!
Samoin viinitarhassa pitkään työskennelleet katsoivat antaneensa työpanoksellaan isännälleen jotakin, mikä ilman muuta oikeutti heidät hänen neuvonantajikseen - kertomaan hänelle, kuinka hänen tuli käyttää rahojaan!!!
Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! 34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai KUKA ON OLLUT HÄNEN NEUVONANTAJANSA? 35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? 36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti!
Kun Paavali julistaa KAIKKIEN pelastumista, hän puhkeaa riemulliseen ylistykseen, sillä hän voi antaa KAIKEN kunnian Jumalalle, koskapa Jumalan rakkaus ja kaikkivaltius on vapauttanut hänet kuvittelemasta, että hän muka voisi ANTAA Jumalalle jotakin, mikä Jumalan tulisi hänelle jotenkin korvata, tai että hän voisi NEUVOA Jumalaa siinä, mitä Jumalan HYVYYS tarkoittaa.
Ne, jotka tästä ajatuksesta kimmastuvat, edustavat tuhlaajapojan tarinan isoaveljeä. Ja myös erästä toista porukkaa:
Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti'. 9Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. 10Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. 11Kun he sen saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan 12ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen'. 13Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? 14Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. 15 Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?' 16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."
Sillä Jumala on sulkenut KAIKKI tottelemattomuuteen, että hän KAIKKIA armahtaisi. 33 Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! 34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? 35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? 36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti!
Tätä Jumalan KAIKKIVALTIASTA RAKKAUTTA eivät jotkut voi sulattaa.
Kuvitelkaa: näiden tuhlaajapojan isoveljien silmä on nurja - minkä tähden? Sen tähden, että JUMALA ON HYVÄ.
Heitä puistattaa tässä maailman kaikkeudessa tasan yksi asia:
JUMALAN HYVYYS.
Kuinka kukaan voi olla nurja Jumalan HYVYYTTÄ kohtaan?
Mikä taustalla oleva ajatus voi johtaa tällaiseen asenteeseen?
Paavali paljastaa tuon ajatuksen esittäessään kysymyksen:
Kuka on ensin antanut hänelle (Jumalalle) jotakin, joka olisi tälle korvattava?
Pellolla raataneen isoveljen mielestä isän olisi tullut palkita hänen raadantansa niin, että pikkuveljen RAADANNAN PUUTE olisi käynyt ilmi. Isoveljen mielestä Jumala oli korvausvelvollinen HÄNELLE eikä suinkaan pikkuveljelle; pikkuveljen saama juhla-ateria itse asiassa tuhosi koko idean Jumalan korvausvelvollisuudesta!!!
Samoin viinitarhassa pitkään työskennelleet katsoivat antaneensa työpanoksellaan isännälleen jotakin, mikä ilman muuta oikeutti heidät hänen neuvonantajikseen - kertomaan hänelle, kuinka hänen tuli käyttää rahojaan!!!
Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! 34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai KUKA ON OLLUT HÄNEN NEUVONANTAJANSA? 35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? 36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti!
Kun Paavali julistaa KAIKKIEN pelastumista, hän puhkeaa riemulliseen ylistykseen, sillä hän voi antaa KAIKEN kunnian Jumalalle, koskapa Jumalan rakkaus ja kaikkivaltius on vapauttanut hänet kuvittelemasta, että hän muka voisi ANTAA Jumalalle jotakin, mikä Jumalan tulisi hänelle jotenkin korvata, tai että hän voisi NEUVOA Jumalaa siinä, mitä Jumalan HYVYYS tarkoittaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moni kuvittelee, että antaessaan oman Poikansa ihmisten pilkattavaksi ja tapettavaksi Jumala pelkästään loi asetelman, jossa ME ENSIN voimme antaa Hänelle jotakin - uskoa Jeesukseen - joka Hänen tulee puolestaan korvata vanhurskauttamalla meidät.
Tämä harhainen kuvitelma sisältää ajatuksen, että Jeesuksen antama vapaaehtoinen uhri ei lähtökohtaisesti vaikuttanut YHTIKÄS MITENKÄÄN YHTIKÄS MIHINKÄÄN; jos kukaan ei olisi koskaan uskonut eikä uskoisi Jeesukseen, hänen antamansa uhri jäisi täysin turhaksi ja merkityksettömäksi.
Eli Jumalan aivoituksissa JEESUKSEN UHRIN ARVON MÄÄRITTELISI YKSINOMAAN SE, KUINKA IHMISET SUHTAUTUISIVAT SIIHEN - jos ihmiset eivät arvostaisi Jeesuksen uhria, ei sitä tekisi Jumalakaan.
Toisin sanoen JUMALAN SILMISSÄ Jeesuksen kuolema ristillä oli pelkkä kulissi, tausta-asetelma JUMALAN JA IHMISTEN VÄLISELLE TILANTEELLE, jossa ihmisen on ENSIN annettava/esitettävä Jumalalle jotain, nimittäin usko Jeesukseen, jonka Jumalan on siten korvattava ihmiselle vanhurskauttamalla tämä.
Jeesuksen Kristuksen uhri muodostaa toisin sanoen eränlaisen taustalla olevan kulta- tai valuuttavarannon, jonka perusteella Jumala ja ihmiset voivat käydä keskenäään kauppaa.
Kuinkahan tämä näkemys soveltuu esim. sihen, että Jeesus kumosi aikoinaan temppelin esipihalla rahanvaihtajien pöydät ja ajoi heidät ruoskalla pelipaikoilta ulos?
Jumala on rakkaus ja kaikkialtias, minkä seurauksena Hän haluaa kaikki ihmiset totuuden tuntoon ja pelastukseen. Niinpä lopulta kaikki pelastuvat.
Ne, jotka tästä ajatuksesta kimmastuvat, edustavat tuhlaajapojan tarinan isoaveljeä. Ja myös erästä toista porukkaa:
Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti'. 9Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. 10Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. 11Kun he sen saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan 12ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen'. 13Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? 14Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. 15 Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?' 16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."
Sillä Jumala on sulkenut KAIKKI tottelemattomuuteen, että hän KAIKKIA armahtaisi. 33 Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! 34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? 35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? 36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti!
Tätä Jumalan KAIKKIVALTIASTA RAKKAUTTA eivät jotkut voi sulattaa.
Kuvitelkaa: näiden tuhlaajapojan isoveljien silmä on nurja - minkä tähden? Sen tähden, että JUMALA ON HYVÄ.
Heitä puistattaa tässä maailman kaikkeudessa tasan yksi asia:
JUMALAN HYVYYS.
Kuinka kukaan voi olla nurja Jumalan HYVYYTTÄ kohtaan?
Mikä taustalla oleva ajatus voi johtaa tällaiseen asenteeseen?
Paavali paljastaa tuon ajatuksen esittäessään kysymyksen:
Kuka on ensin antanut hänelle (Jumalalle) jotakin, joka olisi tälle korvattava?
Pellolla raataneen isoveljen mielestä isän olisi tullut palkita hänen raadantansa niin, että pikkuveljen RAADANNAN PUUTE olisi käynyt ilmi. Isoveljen mielestä Jumala oli korvausvelvollinen HÄNELLE eikä suinkaan pikkuveljelle; pikkuveljen saama juhla-ateria itse asiassa tuhosi koko idean Jumalan korvausvelvollisuudesta!!!
Samoin viinitarhassa pitkään työskennelleet katsoivat antaneensa työpanoksellaan isännälleen jotakin, mikä ilman muuta oikeutti heidät hänen neuvonantajikseen - kertomaan hänelle, kuinka hänen tuli käyttää rahojaan!!!
Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! 34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai KUKA ON OLLUT HÄNEN NEUVONANTAJANSA? 35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? 36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti!
Kun Paavali julistaa KAIKKIEN pelastumista, hän puhkeaa riemulliseen ylistykseen, sillä hän voi antaa KAIKEN kunnian Jumalalle, koskapa Jumalan rakkaus ja kaikkivaltius on vapauttanut hänet kuvittelemasta, että hän muka voisi ANTAA Jumalalle jotakin, mikä Jumalan tulisi hänelle jotenkin korvata, tai että hän voisi NEUVOA Jumalaa siinä, mitä Jumalan HYVYYS tarkoittaa.