Moni kuvittelee ehkä sitä itse tajuamatta, että Jeesuksen antama vapaaehtoinen uhri on pelkkä kulissi ja tausta-asetelma - eräänlainen valuuttavaranto - Jumalan ja ihmis(t)en keskinäiselle kaupankäynnille.
Ajatellaan yleisesti, että Jumala antoi oman Poikansa ihmisten pilkattavaksi ja tapettavaksi pelkästään siksi, että syntyisi asetelma, jossa ihmiset voivat ENSIN antaa Jumalalle jotain - uskon Jeesukseen - joka Jumalan on sitten korvattava heille vanhurskauttamalla heidät.
Tämä harhainen kuvitelma pitää sisällään oletuksen, että Jumala aikojen alussa päätti, että jollei kukaan koskaan uskoisi Jeesukseen, Jeesuksen antama uhri jäisi täysin merkityksettömäksi ja tarkoituksettomaksi. Jeesuksen uhrin merkityksen ja arvon päättäisivät yksinomaan IHMISET. Ihmisten EPÄUSKO pysyttäisi uhrin arvottomana, kun taas USKO antaisi tuolle uhrille arvon - tekisi siitä ikään kuin kultavarannon, jonka nojalla ihmisten uskosta muodostuisi samalla kaupankäynnin väline.
Jeesuksen ristinkuolema ei toisin sanoen tapahtumahetkellä vaikuttanut YHTIKÄS MITENKÄÄN YHTIKÄS MIHINKÄÄN; sen myötä syntyi ainoastaan mahdollisuus Jumalan ja ihmisten väliselle kaupankäynnille, jossa vaihdon välineinä olisivat ihmisen puolelta usko ja Jumalan puolelta vanhurskaaksi julistaminen eli syntien anteeksiantamus.
Kuinkahan tällainen ajatus soveltuu siihen, kuinka Jeesus suhtautui rahanvaihtajiin ja kaupankäyntiin temppelin esipihalla?
Ajatellaan yleisesti, että Jumala antoi oman Poikansa ihmisten pilkattavaksi ja tapettavaksi pelkästään siksi, että syntyisi asetelma, jossa ihmiset voivat ENSIN antaa Jumalalle jotain - uskon Jeesukseen - joka Jumalan on sitten korvattava heille vanhurskauttamalla heidät.
Tämä harhainen kuvitelma pitää sisällään oletuksen, että Jumala aikojen alussa päätti, että jollei kukaan koskaan uskoisi Jeesukseen, Jeesuksen antama uhri jäisi täysin merkityksettömäksi ja tarkoituksettomaksi. Jeesuksen uhrin merkityksen ja arvon päättäisivät yksinomaan IHMISET. Ihmisten EPÄUSKO pysyttäisi uhrin arvottomana, kun taas USKO antaisi tuolle uhrille arvon - tekisi siitä ikään kuin kultavarannon, jonka nojalla ihmisten uskosta muodostuisi samalla kaupankäynnin väline.
Jeesuksen ristinkuolema ei toisin sanoen tapahtumahetkellä vaikuttanut YHTIKÄS MITENKÄÄN YHTIKÄS MIHINKÄÄN; sen myötä syntyi ainoastaan mahdollisuus Jumalan ja ihmisten väliselle kaupankäynnille, jossa vaihdon välineinä olisivat ihmisen puolelta usko ja Jumalan puolelta vanhurskaaksi julistaminen eli syntien anteeksiantamus.
Kuinkahan tällainen ajatus soveltuu siihen, kuinka Jeesus suhtautui rahanvaihtajiin ja kaupankäyntiin temppelin esipihalla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.