tai oikeesti vhävaraiseen. Rahasta ei koskaan tapeltu eikä kinasteltu, ja kaikkea saatiin mitä tarvittiin. Näin karsiutui turha käräsä pois ja kilapilu toisten ihmisten kanssa kuka saa mitäkin.
Raha ei kasvanut meillä puussa ja saatiin viikkorhaa tosi niukasti, ja sen piti riittää.
Me osaamme nyt käyttää rahaa tarpeeseen emme pröystäile emmekä kersku sillä, emmekä näytä rahan olevan meidän mahti jolla kilpaillaan kellä on komein talo tai auto.
Raha ei kasvanut meillä puussa ja saatiin viikkorhaa tosi niukasti, ja sen piti riittää.
Me osaamme nyt käyttää rahaa tarpeeseen emme pröystäile emmekä kersku sillä, emmekä näytä rahan olevan meidän mahti jolla kilpaillaan kellä on komein talo tai auto.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niukuus on monelle ihan hyvä asia. Runsaudessa kasvaneilla on vaikeampaa, jos rahantulo tyssää.
Itse olen myös elänyt vähillä rahoilla, mutta se, miten onnellinen olen ollut, ei ole koskaan riippunut materiaalisista asioista.
En usko että täällä monikaan on niin varakas ja omistaa niin paljon asioita mitä kehuskelee. Ei suomessa monikaan elä hyvää elämää oman työnsä kautta.
Varmasti heillä on jotakin ja ei kovin tiukkaa, mutta tuo turha kehuskelu omaisuudella ja rahalla ja toisten mitäntöinti on surkeaa, ihan yliampuvaa.
Mikä on se "hyvä elämä" ? Toisille riittää tyytyväisyyteen vaatimattomat olosuhteet,mutta
toiset vaativat yltäkylläisyyttä ja mikään hankittu asia ei ole tarpeeksi .
On valtava etu jos on oppinut elämään vaatimattomasti eli sellainen ihminen
ei tarvitse ympärilleen turhaa ja tarpeetonta krääsää.
Katselin kirpparilla jonkun perikunnan kaupan olevaa jäämistöä. Oliko pitänyt ostaa
kaupasta ihan jokainen kippo, mikä oli "kivan näköinen" . Miten se lisää kodin viihtyvyyttä
jos siellä on kaikki ne 208 erilaista esinettä kaappien ja hyllyjen täytteenä.
Jos naapuri ostaa uuden auton niin se on katastrofi, kun oma on vuoden vanha.
Tiedoksi vaan että käytetyillä , toisten ihmisten vanhoilla autoilla on hyvin pärjännyt
useita vuosikymmeniä. Eikä ne ole romuja vaan kelvollisesti toimivia laitteita.
Kyllä Suomessa moni elää ihan hyvää elämää työnsä kautta. Ja harva todella varakas alkaa kehumaan rikkauksillaan. Ollessani aikoinaan opiskelemassa, moni kavereistani oli niistä 20 rikkaasta perheestä, joista laulettiin sitä pilkkalaulua. Nämä kaveri oli kuitenkin hyvin vaatimattomia ja tosi tarkkoja rahan käytössä. Ollaan vieläkin ystäviä ja kyläilemme, ei ole elämän tyyli muuttunut, vaikka omaisuudet kavereilla miljoonissa, Lidlistä ostavat tarjouksista ja käytetyillä autoilla ajelevat.
.......mutta kirjoittamaan et koskaan oppinut...
No en. Etkä sinäkään ole oppinut ymmärtämään mitään etkä ketään.
Täällä keskustellaan asioista ei kirjoitusvirheistä, mutta se onkin hyvä tapa ohittaa keksustelu kun heittä vaan ilmoille, kirjoitusvirheet tai välimerkit tai yleensä vaan jonkun sannan.
Oletpa kissa, ja sillä luulet pärjääväsi.
Tyhjänpäiväistä,miten tämä sanoma liittyy mihinkään?
... mutta sinä et oppinut ikinä laulamaan.
Tiedoksi vain että minun kirjoittamieni asiakirjojen sekä muiden papereiden pinkka
on paljon paksumpi kuin vaikka Kalle Päätalon.
Oho, maksamattomia laskujen karhukirjeitä, ulos ottopapereita, ym niitä... voi itku. Päätalo kirja jo yksi oli paksu ja niitä on monta. Huh huh... kylläpä olet lirissä. Voi kurja. Tsemppiä tuohon maksu ja ulos ottokierteeseen.
Minä en ikinä päästäisi elämääni tuohon malliin, että laskut jäisi maksamatta. Ota nyt opiksesi kun selviit tuon paperipinkan. Toivotan sulle tsemppiä.
Ei pitäisi kirjoitellä tänne jos luetun ymmärtämisessä on noin vakavia ongelmia.
Hm, no sitähän sun teksti antoi ymmärtää! Karhulaskut, ja ulosottopaperit ovat asiakirjoja ja niitähän sinä mainostit olevan enempi kuin Päätalon kirjoissa sivuja.
Koita nyt päästä veloistasi ja älä ota enää lainaa ja maksele kortilla ja luotolla. Tuollasta sitten käy. Harmi, hae apua.
Velat asunnosta on maksettu jo 20 vuotta sitten ja sen jälkeen on vaan saldo
tilillä noussut, joten ei tarvitse edes käyttää tilin kredit ominaisuutta.
Kaiken tarvitsemansa voi hankkia sillä debet puolella.
Mutta siitä olen vakuuttunut että katkeruus sikiään jossakin Itiksen tai
Jakomäen betonibunkkerissa joten on tärkeätä asua ainakin sellaisen
sadan kilometrin turvaetäisyydellä niistä.
Onpas teillä naurettavia ajatuksia ja mielipiteitä.
Oletusarvona näyttää olevan, että ihmisillä olisi yleisesti huonot tulot ja talous. No ei kuulkaas ole totta. Suurin osa ihmisistä tulee oikein mukavasti toimeen. Keskibruttopalkka on noin 3500euroa.
Toinen oletusarvo näyttää olevan, että jos tulee hyvin toimeen omilla tuloillaan, niin sitten olisi jotenkin kauhean tyytymätön jos esim. naapuri ostaa uuden auton. No eipäs ole totta tuokaan. Ei tuollainen kateus-kuvitelma paremmin toimeentulevista voi perustua muuhun kuin teidän omaan kateuteenne.
Köyhään perheeseen syntyminen opetti ja karaisi sekä kannusti mahdollisimman varhaiseen lähtemiseen siitä.
Rahan puutteesta johtuvia riitoja päivittäin.
Suunnilleen kaikesta oli puutetta. Ruoka oli ajoittain niin yksipuolista, että kahtena kevättalvena jouduin kunnan lääkärille veristen yskösteni vuoksi.
Tuulisina pakkaspäivinä kouluun kävellessä minua hävetti rapina joka johtui vaatteitteni alle laitetuista sanomalehdistä. Nekin olivat pois puuceen ahterin pyyhkimisestä.
14v alkaen olin kaikki kesälomat vieraassa, kokoaikaisessa työssä päivästä päivään.
Tilipussi oli annettava avaamattomana ahneen äitini käteen.
Vasta muutama kuukausi ennen inttiin menoa selvisin maksamalla ruokarahaa.
Oli helppo häipyä siitä riitaisesta pesästä.
Ainoa myönteinen puoli lienee se, ettei minun tarvitse olla kiitollinen kenellekään lähtöni jälkeisistä elinvuosistani.
Olimme tosi köyhiä lapsuudessani, se oli sitä 50-luvun loppua ja 60-lukua, kun vielä sodan jälkeen Suomi toipui sodasta. Meillä oli rintamamiestalo, jonka isovanhempani olivat rakentaneet valtionlainalla, mummo kuoli samana vuonna kun minä synnyin ja vanhempani lunastivat perikunnalta tuon talon velkoineen, ei ollut oikein vaihtoehtoja. Vaari jäi yläkertaan asumaan.
Oltiin tosi tiukalla, ruokaa oli kuitenkin pöydässä, kun itse kasvatettiin perunaa ja vaari kalasti. Vanhemmat suunnittelivat muuttoa Australiaan, mutta sinne me ei voitu lähteä, kun se valtionlaina sitoi meidät siihen taloon.
Naapurustossa oli monella sama tilanne, töitä ei ollut, kun jälleenrakennus oli hiipunut ja sahat menivät konkurssiin, tiilitehdas lopetti, kyllästämö lopetti. Jotkut lähti Ruotsiin, jos löysivät velkaiselle talolle ostajan. Kahden perheen talot paloivat, epäiltiin tuhopolttoja. Yhden perheen äiti myi vanhempia tyttäriään komennusmiehille, jotka rakensivat lähellä siltaa työttömyystöinä. Köyhää oli!
Ei sellaista osaa tämän päivän porukat edes kuvitella, miten köyhää se oli!
Sun pitäisi mennä traumaterapiaan kun toistelet täällä tuota samaa lapsuudenkertomustasi. Loppuisi tuo hokemisesi. Minäkin olen lukenut sen saman tekstin jo monta kertaa eri ketjuista.
Todellinen tapaus kuitenkin ja hyvänä muistutuksena, miten huonosti voi asiat olla ollut köyhillä. Tuo, että naapurissa äiti myi vanhempia tyttäriään komennusmiehille, oli niille tyttärille tosi traumaattista, alkoholisoituivat ja nyt kumpikin jo kuollut.
Hyvin me siitä sitten loppujen lopuksi selvittiin, ei minulle traumoja lapsuudesta jäänyt, mutta hyvin muistan ne ajat. Ja sitten aikuisena opin kyllä ymmärtämään, että miten paljon vanhemmat joutuivat venymään sen köyhyyden vuoksi.
Yksi naapureistani totesi nyt lähes 100 vuotiaana, että jos joku tänä päivänä valittaa huonoja oloja ja köyhyyttä, niin tuo ei ole edes unissaan nähnyt sellaista, mitä hän on nähnyt.
Mä en ymmärrä miksi rikkaudella tai yleensäkin rahalla pitä kehua. Ja vielä niin ilkeään ja vahingoniloiseen sävyyn???
Jotenkin lapsellista, aivan kuin huutelisi, " meidän isillä on mersu teillä ei oo edes autoa". Tai meillä on merkkivaatteita miksi teillä ei ole? "
Taitaa vaan köyhät ja vähävaraiset leveillä omaisuuksilla, oikeat rikkaat pitää matalaa profiilia ja ovat vaatimattomia.
Minulla on muutamia tosi rikkaita tuttuja kavereina, ei heitä tunnista rikkaiksi, kun ovat vaikka kaupassa, ei ole merkkivaatteita, kun kuluneissa vaatteissa kulkevat, autotkin on käytettyjä. Eivät oikein asu missään ökytaloissa, vanhoissa taloissa asuvat ja eivät herätä huomiota silläkään. Mukavia kavereita, kun voidaan olla vaan kavereita, kirjoista ja taiteesta jutelllaan, sekä puutarhan hoidosta, Lidlin tarjouksia vertaillaan, ei mitään ökyilyä vaan tavallista elämää.
Opiskeluaikana jo tutustuttiin 70-luvulla ja siitä asti on oltu kavereita. Muistan silloin, että nämä kaverit ei saaneet kotoa juuri rahaa, piti opetella tulemaan vähällä toimeen ja kesätöissä piti olla, että oli omaa rahaa.
Lapsena en tosiaan saanut viikkorahaa. Köyhiä oltiin mutta aloin jo 10 vuotiaana tekemään töitä. Kävin maatilalla poimimassa mansikoita ja sain siitä 100 markkaa päivässä. Olin siellä koko kesän ja tienasin 4000 markkaa. En kertonut mun vanhemmille mitään koska ne olisivat ottaneet rahat ja ostaneet alkoholia sillä.
Vein raha minun enolle säästöön. Eno avasi tilin minulle ja rahat säästyi. Lapsena meillä ei ollut useinkaan paljon ruokaa edes koska mun vanhemmat oli tyhmiä ja ja joivat paljon alkoholia. Jouduin sitten myös lastenkotiin ja asuin siellä 9 vuotta. lastenkodissa oli paremmat oltavat. 13 vuotiaana menin taas kesätöihin paikalliselle puutarhalle.
Lastenkodin talonmies oli siellä puutarhalla pomona joten kysyin siltä töitä. Pääsin kesätöihin ja ajelin ruohoa sitten kesällä eri paikoissa. Tienasin kuukaudessa jotain 3500 markkaa muistaakseni. Se oli iso raha itselle ja säästin sitä vuosia. Seuraavina kesänä menin samoihin kesätöihin.
En kertonut lastenkodissa edes että minulla on tili ja siellä yli 10000 markkaa säästössä. En luottanut niihin. Joka kesä olin kesätöissä aina 18 vuotiaaksi asti ja minulla alkoi olee hyvin säästöjä. Kävin ammattikoulun yläasteen jälkeen. Amiksen puupuolen kävin 2 vuodessa. Sitten menin autokouluun ja minulla oli rahaa siihen koska olin säästänyt. Ostin myös auton ennen kun lähdin armeijaan ja ennen armeijaa muutinkin lastenkodista omilleni. Armeijan jälkeen aloin harrastamaan salibandya uudelleen. Olin sitä harrastanut 14 vuotiaasta asti.
Armeija ei nyt ollut nii ihmeellinen paikka mitä olin kuullut. Se vuosi menikin aika nopeasti. Sen jälkeen pääsin heti raksatöihin ja töitä riittikin 10 vuotta. Sitten tuli parin vuoden työttömyys mutta sain sit töitä taas ja ja tein niitä 39 vuotiaaksi asti. Sen jälkeen onkin ollut hiljaista työmarkkinoilla.
Muutamia lyhyitä jaksoja olen ollut töissä viimeisen 6 vuoden aikana. Tuli henkilöstöfirmat ja ulkomaalaisia työntekijöitä. Olen huomannut ettei suomalaista palkata enää vaikka olisi kokemusta, intoa tehdä töitä. Täällä nyt makaan kotona hyödyttömänä vaikka olisi haluaj tehdä töitä.
En ole mitään luxus elämää viettänyt vaikka olenkin pärjännyt. Eniten olen ylpeä siitä etten ole velkaantunut koskaan.
Sain isältäni vuosia sitten 50000 euroa. Se kai antoi sen koska hylkäsi minut lapsena eikä ottanut yhteyttä 20 vuoteen. Kerran se otti yhteyttä sitten ja kyseli miten minulla menee ja pahoitteli ettei ole mitän tehnyt minun auttamiseksi. Äiti ja isä erosi kun olin nuori. Ei isä edes tiennyt että olin asunut lastenkodissa. Sitten mun tilille ilmestyi 50000 euroa. Ihmettelin että on varmaan joku virhe. Isä lähetti vielä käteistä kirjeenä monta kertaa 500 euroa. Isä on nyt 79 vuotias. Perin sen sitten kun se kuolee. Sillä on paljon rahaa ja omaisuutta mitä olen hiukan ottanut selvää.
Käytä sitten ne rahat viisaasti.
Köyhästi kasvanut olen ja se oli hieno asia. Nyt osaan käyttää rahaa oikein ja, en tuhlaile vaan ostan tarpeellisen. Aivan erilailla käytän rahaa kuin täällä ihmiset jotka leveilee rahalla ja lyö lyötyjä, joilla ei ole rahaa. Se ei sinänsä ole kehun aihe.
Kun laskut on maksettu, muu on sitten kuyttörahaa. Onneksi omistusasunnossa vastike on pieni, joten asumiseen ei mene paljon,. Velkaa ei ole autosta eikä asunnosta eikä muustakaan. Maksan käteisellä kaiken, kortti vie tuhoon, niinkuin täällä ihmiset ovat joutuneet velkoihinsa.
Kun ei ole velkaa on kaikki hyvin. Mksakaa kteisellä, siloin tiedätte mitä mikäkin maksaa ja mitä on tilillä rahaa. Kortilla joutuu aina ongelmiin, ja kskaane t tiedä tilistä yhtään mitään, et pidä päässäsi hintoja ja tiliäsi koko ajan. ja ostat kaikenmitä näet kun luulet että ne on ilmaisia.
Käteilellä tiedät hinnat ja voit laskimella laskea ne markioksi joten se auttaa paljon kun tietää oiekan summan.
tuskin ostasiit 50 e farkut jos muuttaisit summan markoiksi. Kuka ostaa housut 300 markalla??? 5o e tuntuu niin halvalta ihan kuin 50 markkaa!!! Euro huijaa ja eduskunta huijaa.
Kukin tavallaan itsekurista riippuen.
Kaikki mahdolliset laskuni ovat suoraveloituksessa ja kaiken arkikulutukseni maksan luottokortin maksuaikaominaisuudella jonka lasku menee kuukausittain suoraan käyttelytililtäni. ILMAN KORKOA!
Minulla ei ole "käyttörahaa" vaan osa eläkkeestäni jää kuluttamatta.
Ei ole mitään tarvetta "käyttää" sitä.
Kortti on säästänyt rahaa Yksi, mittava rupeama oli onnen ja väärin käsityksen kauppaa.
Toinen oli muutaman vuoden kestänyttä harkittua säästämistä.
Korttielämää mahdollisuuksien mukaan 70-luvun lopulta alkaen.
Harkittu säästäminen onkin oivallinen suunnitelma.
Kannattaa säästää vähän kerrallaan silleen huomaamattomasti niin että
se ei vaikuta muuhun elämään juuri ollenkaan.
Muutamassa vuodessa jo kertyy tilille tonneja, mistä voi lohkaista todelliseen
tarpeeseen jonkun pienen erän. Voi rahoittaa vaikka lomamatkan tai
sen kauan kaivatun kodinkoneen uusinnan .
Minun+harkittu+säästämiseni.
Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon alle sadan yllä olevan kommentin kirjoittajan AO mahtaa olla.
Minulla on ollut Visa-kortti jo 1990-luvulta lähtien. Nykyään käytän sitä kaikissa ostoksissani. Ikinä ei ole ostokset eikä kortin käyttö riistäytynyt käsistäni eikä ole tullut ylläreitä.
Arkisissa ostoksissani käytän kortin debit-puolta. Jos ostan matkan tai teen ulkomaanostoksen, maksan creditillä. Seuraavassa kuussa maksan koko ostokseni summan pois. Silloin creditin käyttämisestä ei mene yhtään korkoa, mutta saan kuitenkin tiettyjä etuja sillä tekemiini ostoksiin.
Provomölyäjä jaksaa. Täydestä menee.
On sitä monesti ollut rahat vähissä mutta en ole tuntenut niin että olisin köyhä. Köyhä on sellainen jolla ei ole vaatteita, ruokaa joka päivä ja kattoa ei ole pään päällä.
Minulla ollut aina ruokaa ja katto pään päällä. Vaatteitakin on aina ollut joten en voi sanoa että olen ollut köyhä vaikka olen työtön.
Olen paljon tuhlannut rahaa turhuuksiin joten karkkiin ja juhlimiseen myös. Sain perinnön 6 vuotta sitten ja ostelin kaikkea kuten vaatteita, telkkarin, pleikkarin ja kaikkea mitä olen aina halunnut.
Kävin matkoillakin ja en välittänyt että rahaa kuluu. Myöhemmin kaduin koska en miettinyt tarkemmin että olisi pitänyt sitä rahaa käyttää viisaammin. Sittemmin olenkin alkanut ajattelemaan että en osta juttuja mitä en tarvii ja säästän rahaa. Säästän rahaa kotona enkä pankissa.
Perintöäkin on jäljellä vielä 6 vuoden jälkeen. Olen kyllä aina pärjännyt enkä tunne itseäni köyhäksi vaikka joskus olisi pitänyt pysähtyä ja miettiä tarkemmin rahan kulutusta.
Toisaalta käärinliinoissa ei ole taskuja, joten suurien summien säästäminen ei ole tarpeen.
Riittää kun on kohtuullinen summa mikä kattaa sen ylimenokauden mikä syntyy kun ihminen menehtyy ja muut joutuvat huolehtimaan hänen maksuliikenteestä muutaman kuukauden.