Ihmisillä on oikeus saada itselleen parempaa hoitoa

Narsisti ei ole oikea tapa ilmaista miten psykiatria toimii. Ja kun sanot että joku muka on ylimielinen niin se on ainoastaan sinun alemmuuden tunnistaisi kypsytetty vastaus .
Kun et ole ymmärtänyt hoitomenetelmää edes .
Hoidossa kuunnellaan ihmistä ja ei tarvitse edes kauaa kuunnella kun tietää mikä on hoitomenetelmää. sama sana näiden rokotukseen kanssa, sinun lasisesi mielipiteen omaavalla on usein ajatukset että rokotus on myrkkyä ja ihmisiä muka huijataan. Se jo kertoo ihmisestä paljon, ja tällainen ihminen ei koskaan tule terveeksi kun ei edes tiedä omaa parastaan psykiatrisessa hoidossa.
Epäluuluulomkun on ihmisen ainut tunne joka asiasta on diagnoosi sinänsä

Anonyymi kirjoitti:

Narsisti ei ole oikea tapa ilmaista miten psykiatria toimii. Ja kun sanot että joku muka on ylimielinen niin se on ainoastaan sinun alemmuuden tunnistaisi kypsytetty vastaus .
Kun et ole ymmärtänyt hoitomenetelmää edes .
Hoidossa kuunnellaan ihmistä ja ei tarvitse edes kauaa kuunnella kun tietää mikä on hoitomenetelmää. sama sana näiden rokotukseen kanssa, sinun lasisesi mielipiteen omaavalla on usein ajatukset että rokotus on myrkkyä ja ihmisiä muka huijataan. Se jo kertoo ihmisestä paljon, ja tällainen ihminen ei koskaan tule terveeksi kun ei edes tiedä omaa parastaan psykiatrisessa hoidossa.
Epäluuluulomkun on ihmisen ainut tunne joka asiasta on diagnoosi sinänsä

Lue lisää

Sana näyttää olevan natsismi. Ei narsismi.

Jatkakaa.

Kyllä narsisti narsistin tunnistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Narsisti ei ole oikea tapa ilmaista miten psykiatria toimii. Ja kun sanot että joku muka on ylimielinen niin se on ainoastaan sinun alemmuuden tunnistaisi kypsytetty vastaus .
Kun et ole ymmärtänyt hoitomenetelmää edes .
Hoidossa kuunnellaan ihmistä ja ei tarvitse edes kauaa kuunnella kun tietää mikä on hoitomenetelmää. sama sana näiden rokotukseen kanssa, sinun lasisesi mielipiteen omaavalla on usein ajatukset että rokotus on myrkkyä ja ihmisiä muka huijataan. Se jo kertoo ihmisestä paljon, ja tällainen ihminen ei koskaan tule terveeksi kun ei edes tiedä omaa parastaan psykiatrisessa hoidossa.
Epäluuluulomkun on ihmisen ainut tunne joka asiasta on diagnoosi sinänsä

Lue lisää

Niin se oikea sana oli siinä kohtaa todellakin natsistinen, eikä narsistinen. Sen verran selvennykseksi.

En ole rokote, enkä myöskään lääkevastainen. En ainakaan 100 %: sti. Olen niitä elämäni aikana ottanut ja käyttänyt, montakin kertaa. Lääketieteessä on ihmisten sairauksien hoidossa paljonkin hyviä, hyödyllisiä, tehokkaita ja tarpeellisia lääkkeitä. Tosin näiden nykyisten rokotteiden todellisesta vaikuttavuudesta koronavirukseen voi hieman kyseenalaistaa. Koska ne estävät vain vakavampien tautimuotojen tulemista ja lievittävät viruksen vaikutuksta, jos se sattuu itselleen saamaan.

Mutta kyllä, olen skeptinen, tai kriittinen nykyisten ja aiemmin historiassa käytössä ja markkinoilla olleiden psyykelääkkeiden hyödystä, tai enemmänkin haittavaikutuksista ja vaikutuksista muiden somaattisten sairauksien puhkeamisen osalta.

Enkä ole ainoa tässä maailmassa, joka näkee psykiatriassa epäkohtia, puutteita hoidossa ja niissä menetelmissä, virheitä, tai sen, että mt-ongelmista, tai ylipäätään vaikeuksista kärsiviä pitäisi auttaa myös toisenlaisin inhimillisin keinoin. Ja olla edes ylipäätään ystävällisempiä ja myötätuntoisempia kohtaamiaan ihmisiä kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä narsisti narsistin tunnistaa.

Täällä siis tehdään diagnooseja muista tänne kirjoittavista. Ei edes Putinista ja muista valtioiden johtajista sitä mennä, tai saa mennä tekemään. Vaikka olen minäkin sitä joskus tehnyt. Jopa somekeskusteluissa. Mutta se on kuulemma väärin. Niin ei saa tehdä! 😁

Vakavasti puhuen, olen kohdannut elämässäni monta kertaa narsisteja ja psykopaatteja. Omat vanhempani olivat mm. sellaisia. Mutta se onkin kokonaan toinen juttu.

En pidä narsisteista, tai psykopaateista, siis ainakaan 100%: ia sellaisia olevista. Joten tuskin olen sitä itsekään. En voisi sietää siinä tapauksessa itseäni.

On psyykkisiä sairauksia missä on eri vaiheita, ja joissain vaiheissa ei keskustelunole antavaa, monesti ensin lääkkeitä ennenkö voi aloittaa puheterapian. Joten kyllä psykiatrit tietävät hieman paremmin nämä asiat se kun tavis.
Keskustelu on todella törkeää silloin kun se on sopiva hoitomuoto ajankohtaiseen terapiaan
Sitä niin herkästi syytellään lääkäreitä , mutta miksei kaikki nämä ” netti tietävät” ole lukeneet alalla josta niin mielellään nalkuttavat . Psykiatrin koulutus on aika pitkä jotta heidän tietonsa ovat hieman toista luokkaa mitä tavisten .

Anonyymi kirjoitti:

On psyykkisiä sairauksia missä on eri vaiheita, ja joissain vaiheissa ei keskustelunole antavaa, monesti ensin lääkkeitä ennenkö voi aloittaa puheterapian. Joten kyllä psykiatrit tietävät hieman paremmin nämä asiat se kun tavis.
Keskustelu on todella törkeää silloin kun se on sopiva hoitomuoto ajankohtaiseen terapiaan
Sitä niin herkästi syytellään lääkäreitä , mutta miksei kaikki nämä ” netti tietävät” ole lukeneet alalla josta niin mielellään nalkuttavat . Psykiatrin koulutus on aika pitkä jotta heidän tietonsa ovat hieman toista luokkaa mitä tavisten .

Lue lisää

Juu, ainakin menneinä vuosikymmeninä ja niiden aikana monia potilaita, oli sitten miten nuori tahansa, saatettiin laittaa Leponex-lääkitykselle ja heistä tuli oikeasti käveleviä zombeja. Sitä tehtiin P-Savossa, ennen vuotta 2010. Sattumalta satuin kuulemaan silloisen ylilääkärin keskustelevan puhelimessa. Hän ei ensin huomannut minua, kun käveli niin keskittyneesti. Taisi sanoa vastapuolella olevalle, että "lääkekokeilu on hyvällä mallilla ja etenee suunnitelmien mukaan". Taviskin voi tehdä paljon huomioita ja havaita asioita, joita ei ehkä olisi pitänyt nähdä, tai olla todistamassa. Valitettavasti.

Jaa-a. Se, mitä itse huomasin kyseisen ns. tappolääkkeen ja monet ennenaikaiseen hautaan vievästä lääkkeestä oli se, että paitsi kyseinen lääke aiheutti monille sydämen sykkeen ja verenpaineen järjetöntä nousua, myös kuolaamista, hidastumista, rytmihäiriöitä ja sänkypotilaaksi ajautumista. Ja huom. monet heistä olivat iältään aivan liian nuoria. Monellekohan ennätti tulla vakavia vaurioita mm. sydämen ja verenkiertoelimistöön? Itselleni ainakin kyseinen lääke aiheutti paitsi edellä mainittuja, myös kovaa kipua käsivarteen, mikä on sydämen toimintaan viittaava vakava oire. Pulssikin huiteli koko ajan siellä jossakin 130 tienoilla. Siis leposyke. Puhumattakaan siitä, jos ihminen vielä kävelee, tai käy ulkona liikkumassa, mitä se syke sitten on? Miettikääpä sitä, mitä se sydämelle ja koko ihmisen fysiikalle, kun sydän hakkaa koko ajan tuollaista rytmiä? Etenkin pitkäaikaisesti käytettynä.

Niin eihän niillä psykiatreilla ja alalla toimivilla ole tietenkään ole mitään kytköksiä tai yhteistyötä lääkeyhtiöiden ja lääketeollisuuden kanssa...

Joo, uskotaan!🤑

Anonyymi kirjoitti:

Juu, ainakin menneinä vuosikymmeninä ja niiden aikana monia potilaita, oli sitten miten nuori tahansa, saatettiin laittaa Leponex-lääkitykselle ja heistä tuli oikeasti käveleviä zombeja. Sitä tehtiin P-Savossa, ennen vuotta 2010. Sattumalta satuin kuulemaan silloisen ylilääkärin keskustelevan puhelimessa. Hän ei ensin huomannut minua, kun käveli niin keskittyneesti. Taisi sanoa vastapuolella olevalle, että "lääkekokeilu on hyvällä mallilla ja etenee suunnitelmien mukaan". Taviskin voi tehdä paljon huomioita ja havaita asioita, joita ei ehkä olisi pitänyt nähdä, tai olla todistamassa. Valitettavasti.

Jaa-a. Se, mitä itse huomasin kyseisen ns. tappolääkkeen ja monet ennenaikaiseen hautaan vievästä lääkkeestä oli se, että paitsi kyseinen lääke aiheutti monille sydämen sykkeen ja verenpaineen järjetöntä nousua, myös kuolaamista, hidastumista, rytmihäiriöitä ja sänkypotilaaksi ajautumista. Ja huom. monet heistä olivat iältään aivan liian nuoria. Monellekohan ennätti tulla vakavia vaurioita mm. sydämen ja verenkiertoelimistöön? Itselleni ainakin kyseinen lääke aiheutti paitsi edellä mainittuja, myös kovaa kipua käsivarteen, mikä on sydämen toimintaan viittaava vakava oire. Pulssikin huiteli koko ajan siellä jossakin 130 tienoilla. Siis leposyke. Puhumattakaan siitä, jos ihminen vielä kävelee, tai käy ulkona liikkumassa, mitä se syke sitten on? Miettikääpä sitä, mitä se sydämelle ja koko ihmisen fysiikalle, kun sydän hakkaa koko ajan tuollaista rytmiä? Etenkin pitkäaikaisesti käytettynä.

Niin eihän niillä psykiatreilla ja alalla toimivilla ole tietenkään ole mitään kytköksiä tai yhteistyötä lääkeyhtiöiden ja lääketeollisuuden kanssa...

Joo, uskotaan!🤑

Lue lisää

Lisäyksenä vielä edelliseen tekstiin: Tuolloin joko vuonna 2008-2008, joillekin potilaille määrättiin "hoitona" Leponexia. Eikä moneltakaan varmasti kysytty mitään potilaan omaa mielipidettä asiasta. Kun jotkut täällä niin kovasti tuota asiaa mainostavat, että potilaiden näkemyksiä otetaan huomioon hoitoa laadittaessa ja sitä tehdessä. THL: n verkkosivuilla on mt-potilaiden oikeuksiin liittyen jotakin viitattu, mutta se ei välttämättä niiden potilaiden kohdalla, jotka asetetaan pakkohoitoon. Tuolloisen jonkin mystisen ja salaisen projektin aikana potilaille ei tehty tuolloin mitään tutkimuksia, esim. sydämen toiminnan osalta, ennen lääkityksen aloittamista. Joillakin saattaa olla taustalla suvussa sydän ja verisuonitauteja, tai muita sydämen toiminnan vikoja. Eikä myöskään kerrottu potilaille heidän olevan osa jotakin "kokeilua". Se rikkoi minun mielestä ainakin joitakin eettisiä sääntöjä. Sitä en tiedä, mikä kyseisen projektin tai kokeilun tarkoitus sitten oli.

Sattumalta satuin kuulemaan, kun tuolloinen P-Savon psykiatrisesta puolesta vastaava ylilääkäri keskustelu jonkun kanssa siitä puhelimessa. Kun hän huomasi asian, hän meni hyvin hämilleen, lopetti puhumisen minun ollessa läsnä ja siirtyi nopeammin pois. Ilmeisesti minun ei olisi pitänyt saada kuulla tuota kyseistä puhelinkeskustelua.

Olen myös kuullut, tai oikeammin lukenut paikallislehdestä, että ainakin yksi tuolloin sairaalassa hoidossa ollut henkilö kuoli ennenaikaisesti hyvin nuorena. Epäilen vahvasti, että hänelle oli määrätty kyseinen lääke. Leponex lääkkeellä tiedetään olevan yhteyksiä useisiin kuolemantapauksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäyksenä vielä edelliseen tekstiin: Tuolloin joko vuonna 2008-2008, joillekin potilaille määrättiin "hoitona" Leponexia. Eikä moneltakaan varmasti kysytty mitään potilaan omaa mielipidettä asiasta. Kun jotkut täällä niin kovasti tuota asiaa mainostavat, että potilaiden näkemyksiä otetaan huomioon hoitoa laadittaessa ja sitä tehdessä. THL: n verkkosivuilla on mt-potilaiden oikeuksiin liittyen jotakin viitattu, mutta se ei välttämättä niiden potilaiden kohdalla, jotka asetetaan pakkohoitoon. Tuolloisen jonkin mystisen ja salaisen projektin aikana potilaille ei tehty tuolloin mitään tutkimuksia, esim. sydämen toiminnan osalta, ennen lääkityksen aloittamista. Joillakin saattaa olla taustalla suvussa sydän ja verisuonitauteja, tai muita sydämen toiminnan vikoja. Eikä myöskään kerrottu potilaille heidän olevan osa jotakin "kokeilua". Se rikkoi minun mielestä ainakin joitakin eettisiä sääntöjä. Sitä en tiedä, mikä kyseisen projektin tai kokeilun tarkoitus sitten oli.

Sattumalta satuin kuulemaan, kun tuolloinen P-Savon psykiatrisesta puolesta vastaava ylilääkäri keskustelu jonkun kanssa siitä puhelimessa. Kun hän huomasi asian, hän meni hyvin hämilleen, lopetti puhumisen minun ollessa läsnä ja siirtyi nopeammin pois. Ilmeisesti minun ei olisi pitänyt saada kuulla tuota kyseistä puhelinkeskustelua.

Olen myös kuullut, tai oikeammin lukenut paikallislehdestä, että ainakin yksi tuolloin sairaalassa hoidossa ollut henkilö kuoli ennenaikaisesti hyvin nuorena. Epäilen vahvasti, että hänelle oli määrätty kyseinen lääke. Leponex lääkkeellä tiedetään olevan yhteyksiä useisiin kuolemantapauksiin.

Lue lisää

Korjaus tekstiin: Siis ainakin vuosina 2008-2009.

Anonyymi kirjoitti:

On psyykkisiä sairauksia missä on eri vaiheita, ja joissain vaiheissa ei keskustelunole antavaa, monesti ensin lääkkeitä ennenkö voi aloittaa puheterapian. Joten kyllä psykiatrit tietävät hieman paremmin nämä asiat se kun tavis.
Keskustelu on todella törkeää silloin kun se on sopiva hoitomuoto ajankohtaiseen terapiaan
Sitä niin herkästi syytellään lääkäreitä , mutta miksei kaikki nämä ” netti tietävät” ole lukeneet alalla josta niin mielellään nalkuttavat . Psykiatrin koulutus on aika pitkä jotta heidän tietonsa ovat hieman toista luokkaa mitä tavisten .

Lue lisää

Oletko lukenut keroputaan mallista ja sen vaikuttavuudesta oireiden poistumiseen sekä siihen, kuinka oireeet eivät kroonistu?

Juurikin tyypillinen asenne psykiatrian henkilökunnalta, ei kestetä yhtäkään kriittistä sanaa omaa ns. tiedettä kohtaan. Vaikka oikeissa tieteissä kaikki uusi nimenomaan pohjautuu vallitsevien teorioiden haastamiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko lukenut keroputaan mallista ja sen vaikuttavuudesta oireiden poistumiseen sekä siihen, kuinka oireeet eivät kroonistu?

Juurikin tyypillinen asenne psykiatrian henkilökunnalta, ei kestetä yhtäkään kriittistä sanaa omaa ns. tiedettä kohtaan. Vaikka oikeissa tieteissä kaikki uusi nimenomaan pohjautuu vallitsevien teorioiden haastamiseen.

Lue lisää

Ainoa asia mikä minua keroputaan mallissa harmittaa, on se että meillä ei ole varaa kaksinkertaiseen järjestelmään kuten norjassa.

Sit kun systeemi pitää rakentaa vaikeimman mukaan, niin "kevyet tapaukset" kärsii.

Pelkästään se, että ihmiset hyväksyttäisiin sellaisina kuin he ovat, eikä haukuttaisi, kiusattaisi, arvosteltaisi, jne., monet voisivat paljon paremmin.

Monet traumat jäisivät tulematta, kun kaikki saisivat olla juuri sellaisia kuin ovat.
Ihmisistä välitettäisiin, heidät huomioitaisiin, heitä kuunneltaisiin ja kuultaisiin, ylipäänsä ihmisarvoa arvostettaisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Pelkästään se, että ihmiset hyväksyttäisiin sellaisina kuin he ovat, eikä haukuttaisi, kiusattaisi, arvosteltaisi, jne., monet voisivat paljon paremmin.

Monet traumat jäisivät tulematta, kun kaikki saisivat olla juuri sellaisia kuin ovat.
Ihmisistä välitettäisiin, heidät huomioitaisiin, heitä kuunneltaisiin ja kuultaisiin, ylipäänsä ihmisarvoa arvostettaisiin.

Lue lisää

Ihan oikein kirjoitit , ja viisaasti.
Nykyaikana näkee ja kuulee kummallisia arvosteluita ihmisistä jotka loukkaavat.
Ei tartte muuta kun katsella netissä kuinka esim politiikkojen henkilökohtaisia asioita haukutaan karmeilla sanoilla ja heidän ulkomuotoaan alentavasti , ei kukaan ihminen ole valinnut omaa näköään vaan ne on kaikilla erinlaiset.
Milloin liian leveä suu, tai liian seksikäs nainen, milloin alennetaan mauttomilla sanoilla ihmisiä joita ei edes tunneta.
Ystävätkin saattavat huomautella henkilökohtaisista asioista jotka loukkaavat .joten kun kaikki saisivat olla mitä ovat ilman että ketään syrjittäisiin niin jokainen voisi paremmin .
Ja yhteiskunnassa olisi enemmän yhteisiä harrastuksia kun se jota haukutaan ei uskalla usein edes mennä toisten lähelle pelosta että jotain loukkaavaa taas sanotaan

Anonyymi kirjoitti:

Pelkästään se, että ihmiset hyväksyttäisiin sellaisina kuin he ovat, eikä haukuttaisi, kiusattaisi, arvosteltaisi, jne., monet voisivat paljon paremmin.

Monet traumat jäisivät tulematta, kun kaikki saisivat olla juuri sellaisia kuin ovat.
Ihmisistä välitettäisiin, heidät huomioitaisiin, heitä kuunneltaisiin ja kuultaisiin, ylipäänsä ihmisarvoa arvostettaisiin.

Lue lisää

Mitä siis odotat? Ala hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat! Välitä, huomioi, kuuntele, kuule ja arvosta!

Itseäsi ja omaa käytöstäsi voit muuttaa, et muiden.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä siis odotat? Ala hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat! Välitä, huomioi, kuuntele, kuule ja arvosta!

Itseäsi ja omaa käytöstäsi voit muuttaa, et muiden.

Lue lisää

Eipä mun tarvitse mitään odottaa, hyväksyn ihmiset sellaisina kuin he ovat.
Tiedän sen, että ei kukaan voi muuttaa kenenkään toisen käytöstä, itsestä sen on lähdettävä.

En nyt odottanut, että joku hermostuisi hyväksymisestä kirjoittamastani tekstistä.
Vai oliko siinä jotain, mitä ei ymmärtänyt ?

Ihanko tosi? Oletko aivan rehellinen kommentissasi? Nimenomaan 20 vuotta sitten oli yleisenä ja lähes automaattisena hoitokäytäntönä aloittaa potilaalla/potilailla lääkitykset. Jos ei ihan heti, niin viimeistään sen hoitojakson ensimmäisen viikon kuluessa. Etenkin psykoottisiksi katsotuille ja masennuspotilaille. Enkä usko, että se käytäntö olisi olennaisesti toisenlaiseksi muuttunut.

Riippuu toki, mitä itsekukin sairastaa ja on laitettu diagnoosiksi...

Anonyymi kirjoitti:

Ihanko tosi? Oletko aivan rehellinen kommentissasi? Nimenomaan 20 vuotta sitten oli yleisenä ja lähes automaattisena hoitokäytäntönä aloittaa potilaalla/potilailla lääkitykset. Jos ei ihan heti, niin viimeistään sen hoitojakson ensimmäisen viikon kuluessa. Etenkin psykoottisiksi katsotuille ja masennuspotilaille. Enkä usko, että se käytäntö olisi olennaisesti toisenlaiseksi muuttunut.

Riippuu toki, mitä itsekukin sairastaa ja on laitettu diagnoosiksi...

Lue lisää

Meinaatko, että kun kerta kaikki muutkin pistää vähän "lapinlisää" niin pitäähän sitä tässäkin olla?

Mutta entäs jos se on totta? Miten moni väittämä täälläkin muuttuu yleistäväksi ja leimaavaksi?

Anonyymi kirjoitti:

Meinaatko, että kun kerta kaikki muutkin pistää vähän "lapinlisää" niin pitäähän sitä tässäkin olla?

Mutta entäs jos se on totta? Miten moni väittämä täälläkin muuttuu yleistäväksi ja leimaavaksi?

Lue lisää

Valehteleminen on vähän eri asia, kuin mikään liioittelu. Kirjoituksesta näki heti, ettei siinä väitetyt asiat voi pitää paikkaansa. Sen verran monet ( kyseisen hoitorumban läpikäyneet) ovat perillä asioista ja siitä, miten ne hoitokäytännöt ja tavat toimia ovat menneet jo useamman vuosikymmenen ajan. Lääkkeitä määrätään ja annetaan melkein heti potilaan tullessa sisälle hoitopaikkaan, lääkekokeilu alkaa ainakin saman viikon aikana. Miksi siis valehdella? Pyhittääkö tarkoitus kaikki keinot?

Minä en ainakaan leimaa, enkä yleistä. Puhun aina totta. Hyvin pieni, marginaalinen määrä niistä henkilöistä ja potilaista, jotka ovat koskaan käyttäneet historiansa aikana psykiatrisia palveluita, etenkin julkisia, ovat saaneet joko ihmisoikeuksia rikkovia pakkohoitotoimenpiteitä, ylilääkityksiä, väärää hoitoa ja vääriä lääkkeitä. Eikä mitään oireiden ja vaikeuksien taustalla olevien juurisyiden selvittelyä, tai ongelmien ratkaisemista, tai oikeanlaista keskusteluapua. Ja uskallan väittää tällä kertaa olevani oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Valehteleminen on vähän eri asia, kuin mikään liioittelu. Kirjoituksesta näki heti, ettei siinä väitetyt asiat voi pitää paikkaansa. Sen verran monet ( kyseisen hoitorumban läpikäyneet) ovat perillä asioista ja siitä, miten ne hoitokäytännöt ja tavat toimia ovat menneet jo useamman vuosikymmenen ajan. Lääkkeitä määrätään ja annetaan melkein heti potilaan tullessa sisälle hoitopaikkaan, lääkekokeilu alkaa ainakin saman viikon aikana. Miksi siis valehdella? Pyhittääkö tarkoitus kaikki keinot?

Minä en ainakaan leimaa, enkä yleistä. Puhun aina totta. Hyvin pieni, marginaalinen määrä niistä henkilöistä ja potilaista, jotka ovat koskaan käyttäneet historiansa aikana psykiatrisia palveluita, etenkin julkisia, ovat saaneet joko ihmisoikeuksia rikkovia pakkohoitotoimenpiteitä, ylilääkityksiä, väärää hoitoa ja vääriä lääkkeitä. Eikä mitään oireiden ja vaikeuksien taustalla olevien juurisyiden selvittelyä, tai ongelmien ratkaisemista, tai oikeanlaista keskusteluapua. Ja uskallan väittää tällä kertaa olevani oikeassa.

Lue lisää

Yhdessä avoihoitopaikassa kerran sanottiin, " ei me voida auttaa sinua tällä puolella, kun et käytä lääkkeitä ".

Tuokin jo valaisee aika paljon asioita. Onko mahdollista edes saada ammattiapua, jos ei halua ensimmäiseksi lääkkeitä ?
Mihinköhän sekin perustuu, ettei voisi ensin kokeilla jotain muita keinoja...ai niin, unohdin, lääketeollisuus ei saa tarpeeksi taaloja...

Anonyymi kirjoitti:

Valehteleminen on vähän eri asia, kuin mikään liioittelu. Kirjoituksesta näki heti, ettei siinä väitetyt asiat voi pitää paikkaansa. Sen verran monet ( kyseisen hoitorumban läpikäyneet) ovat perillä asioista ja siitä, miten ne hoitokäytännöt ja tavat toimia ovat menneet jo useamman vuosikymmenen ajan. Lääkkeitä määrätään ja annetaan melkein heti potilaan tullessa sisälle hoitopaikkaan, lääkekokeilu alkaa ainakin saman viikon aikana. Miksi siis valehdella? Pyhittääkö tarkoitus kaikki keinot?

Minä en ainakaan leimaa, enkä yleistä. Puhun aina totta. Hyvin pieni, marginaalinen määrä niistä henkilöistä ja potilaista, jotka ovat koskaan käyttäneet historiansa aikana psykiatrisia palveluita, etenkin julkisia, ovat saaneet joko ihmisoikeuksia rikkovia pakkohoitotoimenpiteitä, ylilääkityksiä, väärää hoitoa ja vääriä lääkkeitä. Eikä mitään oireiden ja vaikeuksien taustalla olevien juurisyiden selvittelyä, tai ongelmien ratkaisemista, tai oikeanlaista keskusteluapua. Ja uskallan väittää tällä kertaa olevani oikeassa.

Lue lisää

Lääkkeitä annetaan heti ??????
Sehän riippuu ihan mikä on diagnoosi kaikissa diagnooseissa ei käytetä lääkkeitä , joten näitä asioita ei voi yleistää mitenkään .

Anonyymi kirjoitti:

Yhdessä avoihoitopaikassa kerran sanottiin, " ei me voida auttaa sinua tällä puolella, kun et käytä lääkkeitä ".

Tuokin jo valaisee aika paljon asioita. Onko mahdollista edes saada ammattiapua, jos ei halua ensimmäiseksi lääkkeitä ?
Mihinköhän sekin perustuu, ettei voisi ensin kokeilla jotain muita keinoja...ai niin, unohdin, lääketeollisuus ei saa tarpeeksi taaloja...

Lue lisää

Ilmeisesti diagnoosiksi olisi tarvinnut lääkehoidon ensiksi , joten mikä siinä on kun muutamat eivät edes halua tulla terveiksi kun kieltävät lääkkeet itseltään.
Ihme että tavikset ovat niin asialla tässä asiasta ja eivät näe omaa tilannettaan lääkärin tavoin. Juuri nämä potilaan ottavat tilaa jossa sen tilan olisi ehkä joku muu tarvinnut paremmin.
Äläkä vedä lääketeollisuutta tähän väärillä johtopaikoilla , ei kenellekään lääkettä kirjoiteta jos ei hän sitä tarvitse .

Anonyymi kirjoitti:

Yhdessä avoihoitopaikassa kerran sanottiin, " ei me voida auttaa sinua tällä puolella, kun et käytä lääkkeitä ".

Tuokin jo valaisee aika paljon asioita. Onko mahdollista edes saada ammattiapua, jos ei halua ensimmäiseksi lääkkeitä ?
Mihinköhän sekin perustuu, ettei voisi ensin kokeilla jotain muita keinoja...ai niin, unohdin, lääketeollisuus ei saa tarpeeksi taaloja...

Lue lisää

Entä jos he ovat olleet rehellisiä?

Sen lisäksi että maailma medikalisoituu, ja hoitoalalla on resurssipula, niin täytyy myös muistaa että on olemassa ihmisiä ja tilantenteita, missä "järjen puhuminen" ei auta, ennen kuin ihminen on siihen valmis.

Samaan hengenvetoon voi myös mainita, että jos vaikka se terapia olisi paras vaihtoehto, niin eikö olisi ihan järkevää että sitä odotellessa saisi vaikka lääkkeitä, ettei tilanne pahene?

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti diagnoosiksi olisi tarvinnut lääkehoidon ensiksi , joten mikä siinä on kun muutamat eivät edes halua tulla terveiksi kun kieltävät lääkkeet itseltään.
Ihme että tavikset ovat niin asialla tässä asiasta ja eivät näe omaa tilannettaan lääkärin tavoin. Juuri nämä potilaan ottavat tilaa jossa sen tilan olisi ehkä joku muu tarvinnut paremmin.
Äläkä vedä lääketeollisuutta tähän väärillä johtopaikoilla , ei kenellekään lääkettä kirjoiteta jos ei hän sitä tarvitse .

Lue lisää

En tiedä, oletko itse tavis vai lääkäri, mutta kovasti täällä kirjoittelet, että potilaat eivät itse tietäisi paljon mitään.
Lääkäreillä on opiskeltu tieto, joo. Mutta potilaat ne ovat, jotka itse tuntevat ja tietävät, miltä mikäkin tuntuu, eli heillä on omakohtaista kokemusta. Lääkäreillä on kokemusta luetusta tiedosta. Toki heidänkin tietonsa karttuu työvuosien myötä, mutta heille ei kerry missään vaiheessa samanlaista kokemusta, joka on potilailla.

Kenties hoitokontaktienkin pitäisi perustua siihen, että kaikesta keskustellaan puolin ja toisin, kuunnellaan, kuullaan, ja tullaan ymmärretyiksi.
Valitettavasti ihan aina se ei mene niin.

" ei kenellekään lääkettä kirjoiteta jos ei hän sitä tarvitse ", pikkuisen olen eri mieltä tuostakin väittämästä.
Söin itse lääkkeitä vuosikausia, ja olen niistä päässyt eroon jo kauan sitten.
Minulle yritettiin edelleen jossain vaiheessa tyrkyttää lääkkeitä " ennaltaehkäisyyn " mahdollisia tulevia oireiluja varten.
Vaan eipä niitä ole tullut, lääkkeettömänä jo monia vuosia.

Ymmärrän täysin, että on monia ihmisiä, jotka lääkityksiä tarvitsevat, sitä ei voi kieltää.
Joskus vain tuntuu, että lääkkeitä määrätään liian herkästi jo pienimmänkin mielialan liikahduksen takia.

Itse aikoinaan sanoin avohoidon puolella, että varmasti riittäisi ihmisiä, jotka tarvitsisivat minunkin heiltä viemäänsä aikaa, mutta hoitotaho vastasi, ettei niin pidä ajatella.
Hoitoon ajautuessaan tai mennessään pitäisi myös ajatella, että joskus hoidosta on vaikeaa päästä eroon, vaikkei enää niin tarvetta olisikaan. Tämä on toki tapauskohtaista.

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos he ovat olleet rehellisiä?

Sen lisäksi että maailma medikalisoituu, ja hoitoalalla on resurssipula, niin täytyy myös muistaa että on olemassa ihmisiä ja tilantenteita, missä "järjen puhuminen" ei auta, ennen kuin ihminen on siihen valmis.

Samaan hengenvetoon voi myös mainita, että jos vaikka se terapia olisi paras vaihtoehto, niin eikö olisi ihan järkevää että sitä odotellessa saisi vaikka lääkkeitä, ettei tilanne pahene?

Lue lisää

En epäillytkään, että olisivat olleet jotenkin epärehellisiä.
Parempihan on, että sanotaan suoraan.

Mitenkäs se psykiatrien lähes puolijumalana ja yksi psykiatriaa kehittänyt Sigmund Freud sanoikaan: " Psyykkisesti terveen määritelmä on siinä, että hän kykeneen rakastamaan ja tekemään työtä". Jotakin sinne päin kai se ainakin oli...

Jos lähdetään sellaiseen ajatusleikkiin, että jokin psykiatrinen sairaala ja kaikki siellä olevat niin työtään tekevät ammattilaiset, lääkärit, hoitajat ja potilaat olisi pienoismalli tästä yhteiskunnasta, niin aika karmean kuvan siitä saisi. Koska potilailla ei ole mitään ihmisoikeuksia, heille voidaan antaa pakkohoitopäätöksiä, ja määrätä hoitoja heidän mielipiteitään ja näkemyksiään ottamatta huomioon, rajoitetaan liikkumisvapautta, voidaan määrätä mielivaltaisesti eristyksiin, jos joku ei satu tekemään asioita hoitohenkilökuntaa miellyttävällä tavalla, potilaiden asema on aika surkea, heitä pidetään muita ( alalla olevia) alempiarvoisena ja vähäpätöisinä, eikä oikeastaan minään ihmisinäkään, määrätään somaattista ja henkistä terveyttä jopa vahingoittavia lääkkeitä, kohdellaan alentuvasti ja nöyryyttäen. Muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Psykiatrit ja hoitajat tuskin kovinkaan paljon potilaita "rakastavat", tai välittävät heistä rahtuakaan. Eikä heidän tarkoituksenaan ole edes auttaa ( vaikka psykiatria kehitettiin kai alunperin sillä ajatuksella) ja edistää psykiatrisen diagnoosin saaneitä, vaikka he mitä tahansa julkisuudessa, mediassa ja verkkosivuillaan väittäisivät. Periaatteessa he ovat jääneet valheesta kiinni, koska siinähän on kyse valehtelusta, kun väitetään, että terveydenhuollossa muka autettaisiin ja tuettaisiin psyykkisistä oireista kärsiviä. He ( psykiatrit ja hoitajat) välittävät joistakin aivan muista asioista, kuin huonosti voivista ja vaikeuksista kärsivistä ihmisistä. - Rahasta, isosta tienatusta palkasta, vallasta, kontrolloinnista, autoritäärisyyden osoittamisesta alempiarvoiseksi katsomiaan kohtaan, korruptiosta, medikalisaatiosta ja lääkeyhtiöiden taloudellisesta hyötymisestä. Kun saa ja tienaa hyvää palkkaa, moraali, eettisyys, arvot ja humaanisuus ne kaikki katoavat romukoppaan. Eläköön siis kapitalismi ja sen edistäminen! Näköjään...

Anonyymi kirjoitti:

Mitenkäs se psykiatrien lähes puolijumalana ja yksi psykiatriaa kehittänyt Sigmund Freud sanoikaan: " Psyykkisesti terveen määritelmä on siinä, että hän kykeneen rakastamaan ja tekemään työtä". Jotakin sinne päin kai se ainakin oli...

Jos lähdetään sellaiseen ajatusleikkiin, että jokin psykiatrinen sairaala ja kaikki siellä olevat niin työtään tekevät ammattilaiset, lääkärit, hoitajat ja potilaat olisi pienoismalli tästä yhteiskunnasta, niin aika karmean kuvan siitä saisi. Koska potilailla ei ole mitään ihmisoikeuksia, heille voidaan antaa pakkohoitopäätöksiä, ja määrätä hoitoja heidän mielipiteitään ja näkemyksiään ottamatta huomioon, rajoitetaan liikkumisvapautta, voidaan määrätä mielivaltaisesti eristyksiin, jos joku ei satu tekemään asioita hoitohenkilökuntaa miellyttävällä tavalla, potilaiden asema on aika surkea, heitä pidetään muita ( alalla olevia) alempiarvoisena ja vähäpätöisinä, eikä oikeastaan minään ihmisinäkään, määrätään somaattista ja henkistä terveyttä jopa vahingoittavia lääkkeitä, kohdellaan alentuvasti ja nöyryyttäen. Muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Psykiatrit ja hoitajat tuskin kovinkaan paljon potilaita "rakastavat", tai välittävät heistä rahtuakaan. Eikä heidän tarkoituksenaan ole edes auttaa ( vaikka psykiatria kehitettiin kai alunperin sillä ajatuksella) ja edistää psykiatrisen diagnoosin saaneitä, vaikka he mitä tahansa julkisuudessa, mediassa ja verkkosivuillaan väittäisivät. Periaatteessa he ovat jääneet valheesta kiinni, koska siinähän on kyse valehtelusta, kun väitetään, että terveydenhuollossa muka autettaisiin ja tuettaisiin psyykkisistä oireista kärsiviä. He ( psykiatrit ja hoitajat) välittävät joistakin aivan muista asioista, kuin huonosti voivista ja vaikeuksista kärsivistä ihmisistä. - Rahasta, isosta tienatusta palkasta, vallasta, kontrolloinnista, autoritäärisyyden osoittamisesta alempiarvoiseksi katsomiaan kohtaan, korruptiosta, medikalisaatiosta ja lääkeyhtiöiden taloudellisesta hyötymisestä. Kun saa ja tienaa hyvää palkkaa, moraali, eettisyys, arvot ja humaanisuus ne kaikki katoavat romukoppaan. Eläköön siis kapitalismi ja sen edistäminen! Näköjään...

Lue lisää

Pakkohoito on muuten sellaista että sinne ei oikein helpolla laiteta, mutta on psyykkisiä diagnooseja joissa pakkohoito on välttämätön , joten sairaan ihmisen käytöksestä huomataan koska tarvitaan hoitoa ilman että potilas itse määrää.
Kun lukee sinun kirjoituksesi niin suosittelen ottamaan yhteyttä hoitolaitokseen
Asia voi olla vakava kun luulotteluja satelee , ja alemmuuden tunne näyttää olevan kaiken takana .
Että oikeastaan voi saada noin sairaita ajatuksia hoidosta jota annetaan

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoito on muuten sellaista että sinne ei oikein helpolla laiteta, mutta on psyykkisiä diagnooseja joissa pakkohoito on välttämätön , joten sairaan ihmisen käytöksestä huomataan koska tarvitaan hoitoa ilman että potilas itse määrää.
Kun lukee sinun kirjoituksesi niin suosittelen ottamaan yhteyttä hoitolaitokseen
Asia voi olla vakava kun luulotteluja satelee , ja alemmuuden tunne näyttää olevan kaiken takana .
Että oikeastaan voi saada noin sairaita ajatuksia hoidosta jota annetaan

Lue lisää

Kuule, onneksi en taida olla niin hölmö, että enää ottaisin koskaan yhteyttä mihinkään tk: seen valittelemaan psyykkisiä vaivoja, tai ongelmia. 20 vuotta sen systeemin kanssa tekemisissä riitti antamaan hyvän kuvan siitä, minkälaista ja miten se oikeasti toimi, tai toimii.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoito on muuten sellaista että sinne ei oikein helpolla laiteta, mutta on psyykkisiä diagnooseja joissa pakkohoito on välttämätön , joten sairaan ihmisen käytöksestä huomataan koska tarvitaan hoitoa ilman että potilas itse määrää.
Kun lukee sinun kirjoituksesi niin suosittelen ottamaan yhteyttä hoitolaitokseen
Asia voi olla vakava kun luulotteluja satelee , ja alemmuuden tunne näyttää olevan kaiken takana .
Että oikeastaan voi saada noin sairaita ajatuksia hoidosta jota annetaan

Lue lisää

Pakkohoitoa ei välttämättä tarvita yhdenkään diagnoosin vuoksi.
Kyllä se on ihmisen oma vointi, joka määrittää tarpeen pakkohoidolle, ei diagnoosi.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoito on muuten sellaista että sinne ei oikein helpolla laiteta, mutta on psyykkisiä diagnooseja joissa pakkohoito on välttämätön , joten sairaan ihmisen käytöksestä huomataan koska tarvitaan hoitoa ilman että potilas itse määrää.
Kun lukee sinun kirjoituksesi niin suosittelen ottamaan yhteyttä hoitolaitokseen
Asia voi olla vakava kun luulotteluja satelee , ja alemmuuden tunne näyttää olevan kaiken takana .
Että oikeastaan voi saada noin sairaita ajatuksia hoidosta jota annetaan

Lue lisää

Se on ihme , että täällä psykiatrian työntekijät puolustelevat ja kehuvat psykiatrista hoitoa ja taas "hoidetut" haukkuvat sitä.

Tästä voisi tehdä päätelmän , että toinen ryhmä on oikeassa ja toinen valehtelee.

Psykiatrian työntekijöillä on tässä asiassa tietysti oma lehmä ojassa niin sanotusti , eli he puolustelevat omaa mainettaan ja omaa työpaikkaansa sekä kehuvat itseänsä ja tekemäänsä työtä jotta yhteiskunnan rahoitusta tälle sektorille ei ainakaan supistettaisi.

Mutta ehkä tässä kiistassa totuuden kuulee juuri niiltä potilailta tai asiakkailta jotka ovat itse saaneet sitä "hoitoa". Kyllähän se palvelun kohde on se jonka mielipide tässä merkitsee enemmän.

Eihän ravintolabisneksenkään kohdalla kysytä työntekijöiden mielipidettä ravintolan tasosta , vaan ravintolakriitikon ja asiakkaan mielipde ravintolan tasosta on se mikä merkitsee ja ratkaisee ravintolan menestyksen tai menestyksettömyyden.

Kyllä asiakas tietää parhaiten minkä tasoista hänen saamansa hoito on ollut, eikä sitä kokemusta paranna se ,että kyseisten alojen työntekijät kehuisivat itseään kritiikittömästi ja vielä panettelisivat asiakkaita.

Eikö se totuus ole kuitenkin tässäkin asiassa se , että asiakas on aina oikeassa. Ja jos hoito on ollut asiakkaiden mielestä huonoa, niin silloin se on ollut huonoa. Piste. Tulokset ratkaisee hoidon tason ja jos selvä enemmistö potilaista on sitä mieltä että hoito on ollut huonoa niin silloin se on myös ollut huonoa.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ihme , että täällä psykiatrian työntekijät puolustelevat ja kehuvat psykiatrista hoitoa ja taas "hoidetut" haukkuvat sitä.

Tästä voisi tehdä päätelmän , että toinen ryhmä on oikeassa ja toinen valehtelee.

Psykiatrian työntekijöillä on tässä asiassa tietysti oma lehmä ojassa niin sanotusti , eli he puolustelevat omaa mainettaan ja omaa työpaikkaansa sekä kehuvat itseänsä ja tekemäänsä työtä jotta yhteiskunnan rahoitusta tälle sektorille ei ainakaan supistettaisi.

Mutta ehkä tässä kiistassa totuuden kuulee juuri niiltä potilailta tai asiakkailta jotka ovat itse saaneet sitä "hoitoa". Kyllähän se palvelun kohde on se jonka mielipide tässä merkitsee enemmän.

Eihän ravintolabisneksenkään kohdalla kysytä työntekijöiden mielipidettä ravintolan tasosta , vaan ravintolakriitikon ja asiakkaan mielipde ravintolan tasosta on se mikä merkitsee ja ratkaisee ravintolan menestyksen tai menestyksettömyyden.

Kyllä asiakas tietää parhaiten minkä tasoista hänen saamansa hoito on ollut, eikä sitä kokemusta paranna se ,että kyseisten alojen työntekijät kehuisivat itseään kritiikittömästi ja vielä panettelisivat asiakkaita.

Eikö se totuus ole kuitenkin tässäkin asiassa se , että asiakas on aina oikeassa. Ja jos hoito on ollut asiakkaiden mielestä huonoa, niin silloin se on ollut huonoa. Piste. Tulokset ratkaisee hoidon tason ja jos selvä enemmistö potilaista on sitä mieltä että hoito on ollut huonoa niin silloin se on myös ollut huonoa.

Lue lisää

Itse olen ollut asiakaspuolella, ja saanut kokea sekä hyvää, että huonoa hoitoa.
Onhan se aina ihmisestä itsestä kiinni, kuinka hän minkäkin henkilökohtaisesti kokee.

Mulla on ollut myös muutamia kertoja loistava tilaisuus keskustella vapaa-ajalla olevien mt-hoitajien kanssa, ovat kertoneet omia näkemyksiään työstään, ja siitä miten ovat kokeneet esim. potilaiden hoidon osastolla, lääkityksineen, jne.

On ollut aika yllättävääkin, että jotkut hoitajat ovat joskus jopa kritisoineet suhteellisen ankarastikin joitain hoitotoimenpiteitä, olleet myös ihmeissään, kuinka huolettomasti potilaita on saatettu lääkitä runsaastikin.

Ammatti-ihmisetkin ovat " vain " ihmisiä, heitäkin on paljon erilaisia, laidasta laitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen ollut asiakaspuolella, ja saanut kokea sekä hyvää, että huonoa hoitoa.
Onhan se aina ihmisestä itsestä kiinni, kuinka hän minkäkin henkilökohtaisesti kokee.

Mulla on ollut myös muutamia kertoja loistava tilaisuus keskustella vapaa-ajalla olevien mt-hoitajien kanssa, ovat kertoneet omia näkemyksiään työstään, ja siitä miten ovat kokeneet esim. potilaiden hoidon osastolla, lääkityksineen, jne.

On ollut aika yllättävääkin, että jotkut hoitajat ovat joskus jopa kritisoineet suhteellisen ankarastikin joitain hoitotoimenpiteitä, olleet myös ihmeissään, kuinka huolettomasti potilaita on saatettu lääkitä runsaastikin.

Ammatti-ihmisetkin ovat " vain " ihmisiä, heitäkin on paljon erilaisia, laidasta laitaan.

Lue lisää

Jos jotkut hoitoalalla olevat sitten näkevät kenties joissakin hoitotoimenpiteissä korjaamisen, muuttamisen ja parantamisen varaa, niin miksi he eivät sitten ilmaise omia mielipiteitään tai kehitysideoita esim. vaikkapa tutkijoille, tai ylemmälle portaalle?

Mikä heitä estäisi tekemästä sitä? Vai onko kyse siitä, että koska lääketiede, alalla olevien vallitsee aika vahva hierarkiaan perustuva järjestelmä, että ei uskalleta sanoa mitään? Joko se on pelkuruutta, tai välinpitämättömyyttä. Suoraan sanottuna. Minä ainakin sanoisin, vaikka se tarkoittaisi potkuja omalla kohdalla. En minä ainakaan hyväksyisi mitään vääryyksiä, ihmisoikeusrikoksia, tai puutteellisia hoitokeinoja.
Tällä tarkoitan sitä, että oikeasti psykiatriaa pitäisi uudistaa ja aika tavalla. Ennen kaikkea asiakaslähtöisempään suuntaan. Ja vähentää lääkkeiden roolia ihmisten hoitamisessa.

Kuten jo aiemmin tässä viestiketjussa kirjoitin, että silloin kun itsellä on kaikki hyvin, ns. pullat uunissa, ja tienaa hyvää palkkaa, niin silloin arvot tai eettiset periaatteet katoavat. Eli ei tarvitse piitata enää joistakin potilasraukoista. Potilaat nähdään vain pakollisina hoidettavina velvollisuuksina, tai massana, josta ei tarvitse välittää. Jo alalla käytetyt nimikkeet, diagnoosit yms. tavallaan häivyttävät ihmisen näkemisen ja kohtaamisen ihmisenä.

En tiedä, pohtivatko alalla olevat lainkaan sitä, millaisena he näkevät potilaat? Tai esim. miten he kohtelevat ja puhuvat heille. Tai kysytäänkö koskaan esim. tulovaiheessa, mitä potilas itse haluaa omalta hoidoltaan. Sellainen kuva minulle ainakin tuli, että ei niin koskaan tehdä. Etenkään, jos potilas määrätään tahdonvastaiseen hoitoon. Hoitopäätökset kun tekevät lääkärit ja hoitajat, useimmiten mitään potilaalta kysymättä. Ja niistä valittaminen esim. hallinto-oikeuksiin on useimmiten täysin turhaa.

Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, mitään todella perusteellisia, tarkkoja kysymyksiä sisältäviä ja kaikkia mt-palveluita käyttäjiä koskevia galluppeja ei ole tehty. Eikä myöskään kysytty, mitä he itse toivoisivat hoitonsa olevan ja sisältävän.

Anonyymi kirjoitti:

Jos jotkut hoitoalalla olevat sitten näkevät kenties joissakin hoitotoimenpiteissä korjaamisen, muuttamisen ja parantamisen varaa, niin miksi he eivät sitten ilmaise omia mielipiteitään tai kehitysideoita esim. vaikkapa tutkijoille, tai ylemmälle portaalle?

Mikä heitä estäisi tekemästä sitä? Vai onko kyse siitä, että koska lääketiede, alalla olevien vallitsee aika vahva hierarkiaan perustuva järjestelmä, että ei uskalleta sanoa mitään? Joko se on pelkuruutta, tai välinpitämättömyyttä. Suoraan sanottuna. Minä ainakin sanoisin, vaikka se tarkoittaisi potkuja omalla kohdalla. En minä ainakaan hyväksyisi mitään vääryyksiä, ihmisoikeusrikoksia, tai puutteellisia hoitokeinoja.
Tällä tarkoitan sitä, että oikeasti psykiatriaa pitäisi uudistaa ja aika tavalla. Ennen kaikkea asiakaslähtöisempään suuntaan. Ja vähentää lääkkeiden roolia ihmisten hoitamisessa.

Kuten jo aiemmin tässä viestiketjussa kirjoitin, että silloin kun itsellä on kaikki hyvin, ns. pullat uunissa, ja tienaa hyvää palkkaa, niin silloin arvot tai eettiset periaatteet katoavat. Eli ei tarvitse piitata enää joistakin potilasraukoista. Potilaat nähdään vain pakollisina hoidettavina velvollisuuksina, tai massana, josta ei tarvitse välittää. Jo alalla käytetyt nimikkeet, diagnoosit yms. tavallaan häivyttävät ihmisen näkemisen ja kohtaamisen ihmisenä.

En tiedä, pohtivatko alalla olevat lainkaan sitä, millaisena he näkevät potilaat? Tai esim. miten he kohtelevat ja puhuvat heille. Tai kysytäänkö koskaan esim. tulovaiheessa, mitä potilas itse haluaa omalta hoidoltaan. Sellainen kuva minulle ainakin tuli, että ei niin koskaan tehdä. Etenkään, jos potilas määrätään tahdonvastaiseen hoitoon. Hoitopäätökset kun tekevät lääkärit ja hoitajat, useimmiten mitään potilaalta kysymättä. Ja niistä valittaminen esim. hallinto-oikeuksiin on useimmiten täysin turhaa.

Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, mitään todella perusteellisia, tarkkoja kysymyksiä sisältäviä ja kaikkia mt-palveluita käyttäjiä koskevia galluppeja ei ole tehty. Eikä myöskään kysytty, mitä he itse toivoisivat hoitonsa olevan ja sisältävän.

Lue lisää

Vaikka alalla vallitseekin vahva hierarkiaan perustuva järjestelmä, arvoasteikko ja käytäntö, ei sen silti pitäisi estää työntekijöitä kertomasta omia ajatuksiaan ja ideoita hoitoalan kehittämiseksi.

Jos ei kerro mitään hoitokäytännöissä korjaamisen tarpeessa olevia asioita, ilmeisiä epäkohtia, tai muutostarpeita tutkijoille, THL: ssä oleville, asioista vastaaville tai ylemmälle portaalle, niin se on silloin joko pelkuruutta, tai välinpitämättömyyttä. Ja kumpikin on yhtä huono asia. Asioiden kieltäminenkään ei ole mikään ratkaisu, tai oikea tapa hoitaa ongelmaa. Mitä enemmän alkaa tulla näistä huonoista kokemuksista uutisartikkeleita, kirjoja, tai mitä tahansa, niin koko psykiatrian maine ja uskottavuus romuttuu täysin. Eivät ihmiset sitten enää niitä palveluita käytä, jos ihmisiä hoidetaan, tai kohdellaan huonosti. Tai ei oteta huomioon heidän näkemyksiään ja toiveitaan hoidon suhteen.

Jos alaa ei kehitetä, sen hoitomenetelmiä ja käytäntöjä millään tavalla uudisteta ja muuteta inhimillisempään, ihmistä auttavaan ja eettisempään suuntaan, niin se tulee taantumaan. Ja siitä kärsii vain myös itse psykiatria, alalla olevat, heidän ja psykiatrian maine ja uskottavuus hoitotieteenä.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka alalla vallitseekin vahva hierarkiaan perustuva järjestelmä, arvoasteikko ja käytäntö, ei sen silti pitäisi estää työntekijöitä kertomasta omia ajatuksiaan ja ideoita hoitoalan kehittämiseksi.

Jos ei kerro mitään hoitokäytännöissä korjaamisen tarpeessa olevia asioita, ilmeisiä epäkohtia, tai muutostarpeita tutkijoille, THL: ssä oleville, asioista vastaaville tai ylemmälle portaalle, niin se on silloin joko pelkuruutta, tai välinpitämättömyyttä. Ja kumpikin on yhtä huono asia. Asioiden kieltäminenkään ei ole mikään ratkaisu, tai oikea tapa hoitaa ongelmaa. Mitä enemmän alkaa tulla näistä huonoista kokemuksista uutisartikkeleita, kirjoja, tai mitä tahansa, niin koko psykiatrian maine ja uskottavuus romuttuu täysin. Eivät ihmiset sitten enää niitä palveluita käytä, jos ihmisiä hoidetaan, tai kohdellaan huonosti. Tai ei oteta huomioon heidän näkemyksiään ja toiveitaan hoidon suhteen.

Jos alaa ei kehitetä, sen hoitomenetelmiä ja käytäntöjä millään tavalla uudisteta ja muuteta inhimillisempään, ihmistä auttavaan ja eettisempään suuntaan, niin se tulee taantumaan. Ja siitä kärsii vain myös itse psykiatria, alalla olevat, heidän ja psykiatrian maine ja uskottavuus hoitotieteenä.

Lue lisää

Alalla kuin alalla on vallassa hierarkia, myös terveydenhuollossa.
Kaikki eivät yksinkertaisesti uskalla mainita epäkohdista, onhan sitä silloin tällöin nähty ja kuultu, mitä sellaisesta voi pahimmassa tapauksessa seurata, ollut jopa irtisanomisia, tai sitten työolot saatetaan niin huonoiksi, että työntekijä ei näe muuta mahdollisuutta kuin sanoutua irti.

Ilmeisesti se on siinä mielessä pelkuruutta, ettei halua huonontaa omaa asemaansa työpaikallaan.
Luulisin, että harvoin se olisi pelkkää välinpitämättömyyttä.
Nykyäänhän taitaa onneksi olla ainakin terveydenhuollon puolella jonkinlainen mahdollisuus ilmoittaa anonyymina huomaamiaan epäkohtia.

On tosiaan väärin, että huomauttelijoiden suut yritetään tukkia monissa paikoissa, sellainen on huono työpaikka, tai sanotaanko, että siellä on huono johto.

Itse en haluaisi olla missään työpaikassa, jossa näkisin vääryyksiä, enkä voisi niistä kellekään puhua.

Anonyymi kirjoitti:

Jos jotkut hoitoalalla olevat sitten näkevät kenties joissakin hoitotoimenpiteissä korjaamisen, muuttamisen ja parantamisen varaa, niin miksi he eivät sitten ilmaise omia mielipiteitään tai kehitysideoita esim. vaikkapa tutkijoille, tai ylemmälle portaalle?

Mikä heitä estäisi tekemästä sitä? Vai onko kyse siitä, että koska lääketiede, alalla olevien vallitsee aika vahva hierarkiaan perustuva järjestelmä, että ei uskalleta sanoa mitään? Joko se on pelkuruutta, tai välinpitämättömyyttä. Suoraan sanottuna. Minä ainakin sanoisin, vaikka se tarkoittaisi potkuja omalla kohdalla. En minä ainakaan hyväksyisi mitään vääryyksiä, ihmisoikeusrikoksia, tai puutteellisia hoitokeinoja.
Tällä tarkoitan sitä, että oikeasti psykiatriaa pitäisi uudistaa ja aika tavalla. Ennen kaikkea asiakaslähtöisempään suuntaan. Ja vähentää lääkkeiden roolia ihmisten hoitamisessa.

Kuten jo aiemmin tässä viestiketjussa kirjoitin, että silloin kun itsellä on kaikki hyvin, ns. pullat uunissa, ja tienaa hyvää palkkaa, niin silloin arvot tai eettiset periaatteet katoavat. Eli ei tarvitse piitata enää joistakin potilasraukoista. Potilaat nähdään vain pakollisina hoidettavina velvollisuuksina, tai massana, josta ei tarvitse välittää. Jo alalla käytetyt nimikkeet, diagnoosit yms. tavallaan häivyttävät ihmisen näkemisen ja kohtaamisen ihmisenä.

En tiedä, pohtivatko alalla olevat lainkaan sitä, millaisena he näkevät potilaat? Tai esim. miten he kohtelevat ja puhuvat heille. Tai kysytäänkö koskaan esim. tulovaiheessa, mitä potilas itse haluaa omalta hoidoltaan. Sellainen kuva minulle ainakin tuli, että ei niin koskaan tehdä. Etenkään, jos potilas määrätään tahdonvastaiseen hoitoon. Hoitopäätökset kun tekevät lääkärit ja hoitajat, useimmiten mitään potilaalta kysymättä. Ja niistä valittaminen esim. hallinto-oikeuksiin on useimmiten täysin turhaa.

Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, mitään todella perusteellisia, tarkkoja kysymyksiä sisältäviä ja kaikkia mt-palveluita käyttäjiä koskevia galluppeja ei ole tehty. Eikä myöskään kysytty, mitä he itse toivoisivat hoitonsa olevan ja sisältävän.

Lue lisää

"Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, mitään todella perusteellisia, tarkkoja kysymyksiä sisältäviä ja kaikkia mt-palveluita käyttäjiä koskevia galluppeja ei ole tehty. Eikä myöskään kysytty, mitä he itse toivoisivat hoitonsa olevan ja sisältävän."

Onko se oikeasti niin vaikeaa hyväksyä, että suurin osa miepä palveluiden käyttäjistä on suht tyytyväisiä saamaansa palveluun?

Anonyymi kirjoitti:

Se on ihme , että täällä psykiatrian työntekijät puolustelevat ja kehuvat psykiatrista hoitoa ja taas "hoidetut" haukkuvat sitä.

Tästä voisi tehdä päätelmän , että toinen ryhmä on oikeassa ja toinen valehtelee.

Psykiatrian työntekijöillä on tässä asiassa tietysti oma lehmä ojassa niin sanotusti , eli he puolustelevat omaa mainettaan ja omaa työpaikkaansa sekä kehuvat itseänsä ja tekemäänsä työtä jotta yhteiskunnan rahoitusta tälle sektorille ei ainakaan supistettaisi.

Mutta ehkä tässä kiistassa totuuden kuulee juuri niiltä potilailta tai asiakkailta jotka ovat itse saaneet sitä "hoitoa". Kyllähän se palvelun kohde on se jonka mielipide tässä merkitsee enemmän.

Eihän ravintolabisneksenkään kohdalla kysytä työntekijöiden mielipidettä ravintolan tasosta , vaan ravintolakriitikon ja asiakkaan mielipde ravintolan tasosta on se mikä merkitsee ja ratkaisee ravintolan menestyksen tai menestyksettömyyden.

Kyllä asiakas tietää parhaiten minkä tasoista hänen saamansa hoito on ollut, eikä sitä kokemusta paranna se ,että kyseisten alojen työntekijät kehuisivat itseään kritiikittömästi ja vielä panettelisivat asiakkaita.

Eikö se totuus ole kuitenkin tässäkin asiassa se , että asiakas on aina oikeassa. Ja jos hoito on ollut asiakkaiden mielestä huonoa, niin silloin se on ollut huonoa. Piste. Tulokset ratkaisee hoidon tason ja jos selvä enemmistö potilaista on sitä mieltä että hoito on ollut huonoa niin silloin se on myös ollut huonoa.

Lue lisää

Oishan se omalla tavallaan hauskaa jos googlessa olisi miekkarin vieressä se tähti arvostelu. Siinä toki on se vaara, että se arvostelu ei automaattisesti vastaa omaa subjektiivista kokemusta. Tämän foorumin tusina kovaäänistä vakio käviää, ei edusta miepä palveluiden asiakkaiden enemmistöä.

Seuraava kysymys on, että onko asiakas aina oikeassa? Ainakaan 60-80 luvun Aku Ankoissa annettiin ymmärtää, että näin ei ole, mutta asiasta saatiin hyvinkin hirtehistä huumoria.

Riittääkö elokuva- tai ruokakriitikolle, huonoon arvosanaan, että siinä on Jasper Pääkkönen, tai majoneesia? Vai tarvitseeko kriitikko jotain alan, historian, jne tuntemusta ennen kun hän pystyy suhteuttamaan kritiikkinsä?

Majoneesista saa vielä hyvän aasinsillan Hesburgeriin. Satuitteko huomaamaan joku aika sitten, miten heidän firman työolot nousivat puheenaiheeksi? Onneksi asiakkaat tiesivät paremmin, ja tungeksivat ravintoloihin jonoksi asti.

Ylipäätään hoitoala, ei ole kuin Barbin eläinlääkäri, missä vedetään piikki tassusta, ja ollaan sen jälkeen elinikäisiä ystäviä. Hoitajan tehtävä on tuupata ihmistä elämässään eteenpäin, eikä olla mikään ystävä, tai kaveri jota ei muuten ole saanut.

Siksi se on ihme, että täälläkin ihmiset jotka kehuu parantuneensa, valittavat jatkuvasti siitä että ovat parantuneet.

Terveisin parit pakkohoidot läpikäynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Jos jotkut hoitoalalla olevat sitten näkevät kenties joissakin hoitotoimenpiteissä korjaamisen, muuttamisen ja parantamisen varaa, niin miksi he eivät sitten ilmaise omia mielipiteitään tai kehitysideoita esim. vaikkapa tutkijoille, tai ylemmälle portaalle?

Mikä heitä estäisi tekemästä sitä? Vai onko kyse siitä, että koska lääketiede, alalla olevien vallitsee aika vahva hierarkiaan perustuva järjestelmä, että ei uskalleta sanoa mitään? Joko se on pelkuruutta, tai välinpitämättömyyttä. Suoraan sanottuna. Minä ainakin sanoisin, vaikka se tarkoittaisi potkuja omalla kohdalla. En minä ainakaan hyväksyisi mitään vääryyksiä, ihmisoikeusrikoksia, tai puutteellisia hoitokeinoja.
Tällä tarkoitan sitä, että oikeasti psykiatriaa pitäisi uudistaa ja aika tavalla. Ennen kaikkea asiakaslähtöisempään suuntaan. Ja vähentää lääkkeiden roolia ihmisten hoitamisessa.

Kuten jo aiemmin tässä viestiketjussa kirjoitin, että silloin kun itsellä on kaikki hyvin, ns. pullat uunissa, ja tienaa hyvää palkkaa, niin silloin arvot tai eettiset periaatteet katoavat. Eli ei tarvitse piitata enää joistakin potilasraukoista. Potilaat nähdään vain pakollisina hoidettavina velvollisuuksina, tai massana, josta ei tarvitse välittää. Jo alalla käytetyt nimikkeet, diagnoosit yms. tavallaan häivyttävät ihmisen näkemisen ja kohtaamisen ihmisenä.

En tiedä, pohtivatko alalla olevat lainkaan sitä, millaisena he näkevät potilaat? Tai esim. miten he kohtelevat ja puhuvat heille. Tai kysytäänkö koskaan esim. tulovaiheessa, mitä potilas itse haluaa omalta hoidoltaan. Sellainen kuva minulle ainakin tuli, että ei niin koskaan tehdä. Etenkään, jos potilas määrätään tahdonvastaiseen hoitoon. Hoitopäätökset kun tekevät lääkärit ja hoitajat, useimmiten mitään potilaalta kysymättä. Ja niistä valittaminen esim. hallinto-oikeuksiin on useimmiten täysin turhaa.

Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, mitään todella perusteellisia, tarkkoja kysymyksiä sisältäviä ja kaikkia mt-palveluita käyttäjiä koskevia galluppeja ei ole tehty. Eikä myöskään kysytty, mitä he itse toivoisivat hoitonsa olevan ja sisältävän.

Lue lisää

Mikäkö estää? Oletko katsonut uutisia? Olisiko raha?

Retorisena kysymyksenä voisi heittää, että mikä estää sinua maksamata enemmän veroja, että me saisimme parempaa hoitoa?

Totuus on se, että jotkut asiat vaan ovat niin monimutkaisia, että niiden korjaaminen tarvitsee muutakin kuin syyttelyä.

Psykiatrit ja muu hoitohenkilöt ja lääkkeet siinä samalla myös.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit ja muu hoitohenkilöt ja lääkkeet siinä samalla myös.

Jospa ei nyt sentään ihan sillä tavalla. Mutta hoitopaikat ja sairaalat joutaa kyllä räjäyttää ilmaan tarpeettomina, siis ilman siellä paikalla olevaa henkilökuntaa ja ketään ihmisiä. Koska eihän niissä paikoissa kukaan saa juurikaan mitään kunnollista ja hyvää apua, hoitoa, mistään tuesta puhumattakaan.

Suomalainen psykiatria ja mt-vaikeuksista kärsivien ihmisten hoito on suuri vitsi. Psykiatria ei ole auttanut montaakaan ihmistä. Suurempi osa on jäänyt täysin ilman asianmukaista ja oikeata hoitoa ja apua. Ala ei kehity tieteenä, eikä etenkään siinä käytettävien hoitomenetelmien osalta juuri lainkaan. Näitä asioita eivät ilmeisesti tajua he itse, jotka alalla ovat, tai sitten he tekeytyvät tietämättömiksi. Tai mikä pahinta, he eivät välitä mitään. Mitä se sitten kertoo heistä? Ja heidän etiikasta, eettisistä arvoista ja moraalista?

Anonyymi kirjoitti:

Jospa ei nyt sentään ihan sillä tavalla. Mutta hoitopaikat ja sairaalat joutaa kyllä räjäyttää ilmaan tarpeettomina, siis ilman siellä paikalla olevaa henkilökuntaa ja ketään ihmisiä. Koska eihän niissä paikoissa kukaan saa juurikaan mitään kunnollista ja hyvää apua, hoitoa, mistään tuesta puhumattakaan.

Suomalainen psykiatria ja mt-vaikeuksista kärsivien ihmisten hoito on suuri vitsi. Psykiatria ei ole auttanut montaakaan ihmistä. Suurempi osa on jäänyt täysin ilman asianmukaista ja oikeata hoitoa ja apua. Ala ei kehity tieteenä, eikä etenkään siinä käytettävien hoitomenetelmien osalta juuri lainkaan. Näitä asioita eivät ilmeisesti tajua he itse, jotka alalla ovat, tai sitten he tekeytyvät tietämättömiksi. Tai mikä pahinta, he eivät välitä mitään. Mitä se sitten kertoo heistä? Ja heidän etiikasta, eettisistä arvoista ja moraalista?

Lue lisää

Psykiatria ei ole mitään tiedettä vaan täysin puhdasta puoskarointia.
Psykiatrialla ei valitettvasti ole minkäänlaista tieteellistä statusta olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit ja muu hoitohenkilöt ja lääkkeet siinä samalla myös.

Siinä taas maniaa sairastava laittaa äänensä näkyville , arvaappa kuinka monta ihmistä psykiatrinen hoito on pelastanut . Hoito annetaan ja jos ihminen on viisas niin on itse mukana hoitomenetelmässä. Toisille on vaan niin vaikeaa myötää että ovat sairaita ja tarvitsevat lääkkeitä osana parantumisessa. Joten että peloitellaan netissä kaiken maailman sepustuksilla ihmisiä jotka haluavat apua juuri psykiatrilta .
Kun ei itse näe omaa tilannettaan niin turha kirjoitella sontaa lääkäreistä

Anonyymi kirjoitti:

Jospa ei nyt sentään ihan sillä tavalla. Mutta hoitopaikat ja sairaalat joutaa kyllä räjäyttää ilmaan tarpeettomina, siis ilman siellä paikalla olevaa henkilökuntaa ja ketään ihmisiä. Koska eihän niissä paikoissa kukaan saa juurikaan mitään kunnollista ja hyvää apua, hoitoa, mistään tuesta puhumattakaan.

Suomalainen psykiatria ja mt-vaikeuksista kärsivien ihmisten hoito on suuri vitsi. Psykiatria ei ole auttanut montaakaan ihmistä. Suurempi osa on jäänyt täysin ilman asianmukaista ja oikeata hoitoa ja apua. Ala ei kehity tieteenä, eikä etenkään siinä käytettävien hoitomenetelmien osalta juuri lainkaan. Näitä asioita eivät ilmeisesti tajua he itse, jotka alalla ovat, tai sitten he tekeytyvät tietämättömiksi. Tai mikä pahinta, he eivät välitä mitään. Mitä se sitten kertoo heistä? Ja heidän etiikasta, eettisistä arvoista ja moraalista?

Lue lisää

Oletko tehnyt galluppi haastatteluja kaikkien psyykkisesti sairaiden kanssa kun osaat sanoa ettei siellä saa kukaan hoitoa .
Siinä olet väärässä kylläkin , monelle on ollut hoito apu pelastus elämälle , ja niille joille ei hoito ole purrut niin eivät ole edes ymmärtänet miksi juuri muutamia asioita otetaan kyseen alaiseksi .
Sitten on sellaisiakin muotoja sairaudessa mihin ei ole hoitoa olemassa , joten kaikki te ” älypäät”:nettilääkärit ehkä voisitte heitä auta häkä kun näytätte niin hyvin tietävän mikä on väärä hoitomenetelmää , ja eäjäyttäisitte sairaalat . Vain se jo näyttää että hoitoa tarvitaan

Anonyymi kirjoitti:

Siinä taas maniaa sairastava laittaa äänensä näkyville , arvaappa kuinka monta ihmistä psykiatrinen hoito on pelastanut . Hoito annetaan ja jos ihminen on viisas niin on itse mukana hoitomenetelmässä. Toisille on vaan niin vaikeaa myötää että ovat sairaita ja tarvitsevat lääkkeitä osana parantumisessa. Joten että peloitellaan netissä kaiken maailman sepustuksilla ihmisiä jotka haluavat apua juuri psykiatrilta .
Kun ei itse näe omaa tilannettaan niin turha kirjoitella sontaa lääkäreistä

Lue lisää

Sinä tietämätön asiasta laita lääketieteellinen objektiivinen todiste ja fakta pöytään jostakin psyykkisestä sairaudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko tehnyt galluppi haastatteluja kaikkien psyykkisesti sairaiden kanssa kun osaat sanoa ettei siellä saa kukaan hoitoa .
Siinä olet väärässä kylläkin , monelle on ollut hoito apu pelastus elämälle , ja niille joille ei hoito ole purrut niin eivät ole edes ymmärtänet miksi juuri muutamia asioita otetaan kyseen alaiseksi .
Sitten on sellaisiakin muotoja sairaudessa mihin ei ole hoitoa olemassa , joten kaikki te ” älypäät”:nettilääkärit ehkä voisitte heitä auta häkä kun näytätte niin hyvin tietävän mikä on väärä hoitomenetelmää , ja eäjäyttäisitte sairaalat . Vain se jo näyttää että hoitoa tarvitaan

Lue lisää

Erään keskustelupalstalla olleet aloituksen ja siihen vastanneiden perusteella noin ( karkeasti siitä tehdyn arvion perusteella) noin suurinpiirtein 70-80 % : ttia siihen keskusteluun osallistuneista suhtautui kriittisesti Suomessa nykyisin käytössä olevia psykiatrisia hoitomenetelmiä, tai ylipäätään niiden palveluiden tarjontaa kohtaan. Eikä sieltä kovin paljon ruusuja ainakaan tullut. Monessa kirjoituksessa tuotiin esille nimenomaan juuri se, että psykiatriassa ja etenkin julkisella puolella annetaan hoidoksi lähes vain ja ainoastaan lääkkeitä. Eli ei mitään muuta. Siellä ei paneuduta kunkin ihmisen elämässä tapahtuneisiin asioihin, eikä esim. tarjota apua, tukea, ymmärtämystä, kuuntelemista ja hoitoa traumoja kokeneille. Tai ei anneta noita edellä mainittuja asioita myöskään niille, joilla on omassa elämässään pahoja vaikeuksia, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa esim. omassa perheessään. Eli ne olosuhteet ja taustalla olevat ongelmat jäävät kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta.

Tuo kyseinen keskustelu ei toki ollut mikään varsinainen, eikä virallinen gallup. Ja jos sellainen gallup joskus tehdään, niin sen pitää ehdottomasti tehdä jokin terveydenhuollon ulkopuolinen, sitoutumaton ja riippumaton taho, jolla ei ole varmasti mitään kytköksiä mihinkään esim. lääkeyhtiöön. Toimii se tuo kyseinen keskustelu edes jonkinlaisena viitteenä siitä, että psykiatria ja sen tarjoamat hoidot eivät ole oikein tyydyttäneet ja antaneet sitä apua, mitä ihmiset olisivat itselleen toivoneet ja kaivanneet. Luulen, että tuo kyseinen luku saattaa vastata aika pitkälti totuutta siitä. Eli noin 20- 30%: ttia kaikista niistä, jotka ovat koskaan käyttäneet, tai käyttävät tällä hetkellä mt-palveluita, ja saamansa hoitoon, ovat niihin täysin tyytyväisiä.

Mielipiteen ilmaiseminen tällä keskustelupalstalla ei riitä perusteeksi kenellekään tehdä kenestäkään mitään diagnoosia, tai tehdä joitakin arvioita hoidon tarpeesta. Mielipiteet eivät riitä miksikään todisteeksi esim. mielisairaudesta. Nämä ovat keskustelupalstalle tehtyjä omia mielipiteitä. Ja Suomessa on sanan ja mielipiteen ilmaisemisen vapaus. Ystävällisenä vastauksena Sinulle. Jos jonkun mielipide ei miellytä, niin silloin ei kannata niihin vastata, tai olla ylipäätäänkään tällä keskustelupalstalla, jos ei niitä kestä. Tämä keskustelupalsta ei kai ole sentään mikään kommunistinen, tai autoritäärinen valtio. Jossa hyväksytään vain yhdenlaisia, samanmielisiä aloituksia, tai kirjoituksia.

Anonyymi kirjoitti:

Erään keskustelupalstalla olleet aloituksen ja siihen vastanneiden perusteella noin ( karkeasti siitä tehdyn arvion perusteella) noin suurinpiirtein 70-80 % : ttia siihen keskusteluun osallistuneista suhtautui kriittisesti Suomessa nykyisin käytössä olevia psykiatrisia hoitomenetelmiä, tai ylipäätään niiden palveluiden tarjontaa kohtaan. Eikä sieltä kovin paljon ruusuja ainakaan tullut. Monessa kirjoituksessa tuotiin esille nimenomaan juuri se, että psykiatriassa ja etenkin julkisella puolella annetaan hoidoksi lähes vain ja ainoastaan lääkkeitä. Eli ei mitään muuta. Siellä ei paneuduta kunkin ihmisen elämässä tapahtuneisiin asioihin, eikä esim. tarjota apua, tukea, ymmärtämystä, kuuntelemista ja hoitoa traumoja kokeneille. Tai ei anneta noita edellä mainittuja asioita myöskään niille, joilla on omassa elämässään pahoja vaikeuksia, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa esim. omassa perheessään. Eli ne olosuhteet ja taustalla olevat ongelmat jäävät kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta.

Tuo kyseinen keskustelu ei toki ollut mikään varsinainen, eikä virallinen gallup. Ja jos sellainen gallup joskus tehdään, niin sen pitää ehdottomasti tehdä jokin terveydenhuollon ulkopuolinen, sitoutumaton ja riippumaton taho, jolla ei ole varmasti mitään kytköksiä mihinkään esim. lääkeyhtiöön. Toimii se tuo kyseinen keskustelu edes jonkinlaisena viitteenä siitä, että psykiatria ja sen tarjoamat hoidot eivät ole oikein tyydyttäneet ja antaneet sitä apua, mitä ihmiset olisivat itselleen toivoneet ja kaivanneet. Luulen, että tuo kyseinen luku saattaa vastata aika pitkälti totuutta siitä. Eli noin 20- 30%: ttia kaikista niistä, jotka ovat koskaan käyttäneet, tai käyttävät tällä hetkellä mt-palveluita, ja saamansa hoitoon, ovat niihin täysin tyytyväisiä.

Mielipiteen ilmaiseminen tällä keskustelupalstalla ei riitä perusteeksi kenellekään tehdä kenestäkään mitään diagnoosia, tai tehdä joitakin arvioita hoidon tarpeesta. Mielipiteet eivät riitä miksikään todisteeksi esim. mielisairaudesta. Nämä ovat keskustelupalstalle tehtyjä omia mielipiteitä. Ja Suomessa on sanan ja mielipiteen ilmaisemisen vapaus. Ystävällisenä vastauksena Sinulle. Jos jonkun mielipide ei miellytä, niin silloin ei kannata niihin vastata, tai olla ylipäätäänkään tällä keskustelupalstalla, jos ei niitä kestä. Tämä keskustelupalsta ei kai ole sentään mikään kommunistinen, tai autoritäärinen valtio. Jossa hyväksytään vain yhdenlaisia, samanmielisiä aloituksia, tai kirjoituksia.

Lue lisää

Lisäys edelliseen tekstiin: Paitsi, että tämä on keskustelupalsta ja jokainen saa ilmaista omia mielipiteitä. Ja kertoa omista kokemuksista. Ei kaikilla ole ollut, tai ole hyviä kokemuksia mt-palveluista, ja niiden tarjoamista hoidoista. Jos täällä aletaan hyväksyä vain yhdenlaisia mielipiteitä, aloituksia ja kirjoituksia, "yhtä totuutta" palvelevia, ajavia ja julistavia, silloin se keskustelu jää ilman erilaisia ja kyseenalaistavia mielipiteitä kovin puutteelliseksi, yksipuoliseksi, kapeaksi ja huonolaatuiseksi. Potilaidenkin kokemuksilla on väliä ja ne valaisevat ja kertovat aika hyvin sen, mitä se hoito ja sen laatu oikeasti on. Ikävää on vain se, että niistä ei kerrota enemmän julkisuudessa, ja tietoja ei kerätä esim. laaja-alaisin ja tarkoin kyselyin gallupin muodossa. Monet, jopa ihmisoikeuksia rikkoneet asiat ja tapaukset ovat jääneet täysin pimentoon.

Vai onko joillakin sitten tarkoitus nähdä, esittää ja väittää psykiatriaa täysin virheettömänä ja täydellisenä lääketieteen haarana? Etteivät siellä olevat lääkärit koskaan erehdy esim. potilaille antamissaan diagnooseissa ja lääkemääräyksissä? Ja että psykiatriassa käytetyt hoitomenetelmät ja käytännöt ovat jokaisen kohdalla ehdottomasti aina oikeita? Ja onko psykiatria ylipäätään oikealla tiellä? Eikä sen ja hoitohenkilökunnan tarvitse lainkaan muuttua ja uudistua käyttämiltään hoitokeinoilta, asenteiltaan, tai potilaille osoittamaltaan kohtelulta?

Anonyymi kirjoitti:

Sinä tietämätön asiasta laita lääketieteellinen objektiivinen todiste ja fakta pöytään jostakin psyykkisestä sairaudesta.

Ne faktat annetaan töissä , ei netissä riittää kun tietää että jokaisen ihmisen diagnoosi eroa toisista siis jokainen on yksilö ja sen mukaan annetaan hoito.
Mutta moni näyttää sanovan ettei heitä hoideta kuten he haluavat,mitä he sitten haluavat että lääkäri vilauttaa taikasauvan ja vips on sairaus poissa.
Lääkärit eivät paranna näitä sairauksia Joten sitä pitää itse tehdä kovasti työtä että paranee, ja silloin lääkärin neuvot ovat osa hoitoa tai lääkkeet mitä hän kirjoittaa . Mutta alemmuuden tunteet näkyy monen kirjoituksissa selvästi, ne johtavat harhaluuloihin ja kukaan lääkäri ei pidä itseään muuna kun tavallisena ihmisenä joten kaikki jutut että he luulevat olevansa parempia, ovat luulosairautta . He vaan näkevät sairauden hieman eri valossa kuin potilas ja haluavat hoitaa sen oppiensa mukaisesti

Anonyymi kirjoitti:

Ne faktat annetaan töissä , ei netissä riittää kun tietää että jokaisen ihmisen diagnoosi eroa toisista siis jokainen on yksilö ja sen mukaan annetaan hoito.
Mutta moni näyttää sanovan ettei heitä hoideta kuten he haluavat,mitä he sitten haluavat että lääkäri vilauttaa taikasauvan ja vips on sairaus poissa.
Lääkärit eivät paranna näitä sairauksia Joten sitä pitää itse tehdä kovasti työtä että paranee, ja silloin lääkärin neuvot ovat osa hoitoa tai lääkkeet mitä hän kirjoittaa . Mutta alemmuuden tunteet näkyy monen kirjoituksissa selvästi, ne johtavat harhaluuloihin ja kukaan lääkäri ei pidä itseään muuna kun tavallisena ihmisenä joten kaikki jutut että he luulevat olevansa parempia, ovat luulosairautta . He vaan näkevät sairauden hieman eri valossa kuin potilas ja haluavat hoitaa sen oppiensa mukaisesti

Lue lisää

Kyllä se niin on että jos on epäilyä jostakin sairaudesta se epäily pitäisi aina varmistaa lääketieteellisin kokein mutta psykiatria ei perustu tähän.

Somattisella puollella ei aloteta potilaan hoitoa ennen kuin se sairaus epäily on varmistettu lääketieteellisellä kokeella tai kuvantamisella,Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, Mutta jos ne tutkimuksien tulokset ovat negoja se hoito kyllä heti lopetetaan.

Kuka vaan voi feikata itelle vaikka masennuksen ja hakee sitte sairausetuuksia vaikka lopun elämän.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se niin on että jos on epäilyä jostakin sairaudesta se epäily pitäisi aina varmistaa lääketieteellisin kokein mutta psykiatria ei perustu tähän.

Somattisella puollella ei aloteta potilaan hoitoa ennen kuin se sairaus epäily on varmistettu lääketieteellisellä kokeella tai kuvantamisella,Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, Mutta jos ne tutkimuksien tulokset ovat negoja se hoito kyllä heti lopetetaan.

Kuka vaan voi feikata itelle vaikka masennuksen ja hakee sitte sairausetuuksia vaikka lopun elämän.

Lue lisää

Feikata ?
Kukaan terveitä ihminen ei halua sairaan kirjoissa hyvin vuoksi,
Ja elää rajoutetulla ekonomialla
Niin että kyllä nämn feikkaajat tunnistetaan, moni niisstä pauhaa netissä ettei saa hoitoa, ja eläkettä
Sillä niinkauan kun jaksaa meuhata netissä hoitovihaa, niin on aika terveitä
Masentunut ihminen ei jaksaisi samaa.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys edelliseen tekstiin: Paitsi, että tämä on keskustelupalsta ja jokainen saa ilmaista omia mielipiteitä. Ja kertoa omista kokemuksista. Ei kaikilla ole ollut, tai ole hyviä kokemuksia mt-palveluista, ja niiden tarjoamista hoidoista. Jos täällä aletaan hyväksyä vain yhdenlaisia mielipiteitä, aloituksia ja kirjoituksia, "yhtä totuutta" palvelevia, ajavia ja julistavia, silloin se keskustelu jää ilman erilaisia ja kyseenalaistavia mielipiteitä kovin puutteelliseksi, yksipuoliseksi, kapeaksi ja huonolaatuiseksi. Potilaidenkin kokemuksilla on väliä ja ne valaisevat ja kertovat aika hyvin sen, mitä se hoito ja sen laatu oikeasti on. Ikävää on vain se, että niistä ei kerrota enemmän julkisuudessa, ja tietoja ei kerätä esim. laaja-alaisin ja tarkoin kyselyin gallupin muodossa. Monet, jopa ihmisoikeuksia rikkoneet asiat ja tapaukset ovat jääneet täysin pimentoon.

Vai onko joillakin sitten tarkoitus nähdä, esittää ja väittää psykiatriaa täysin virheettömänä ja täydellisenä lääketieteen haarana? Etteivät siellä olevat lääkärit koskaan erehdy esim. potilaille antamissaan diagnooseissa ja lääkemääräyksissä? Ja että psykiatriassa käytetyt hoitomenetelmät ja käytännöt ovat jokaisen kohdalla ehdottomasti aina oikeita? Ja onko psykiatria ylipäätään oikealla tiellä? Eikä sen ja hoitohenkilökunnan tarvitse lainkaan muuttua ja uudistua käyttämiltään hoitokeinoilta, asenteiltaan, tai potilaille osoittamaltaan kohtelulta?

Lue lisää

Ottaen huomioon, miten estottomasti ja runsaalla kädellä täällä herjataan, tiettyjä ammattiryhmiä, ihmisiä, ja jopa tänne kirjoittavia, niin on helppo todeta että tämä foorumi on jo "Yhden totuuden" foorumi. On ollut sitä jo useamman vuoden ajan.

Sillon on jo aika syvällä siinä "kuplassa" jos ei tälläistäkään asiaa näe.

Ja tämä oli siis vain pelkkä kielikuva, eli metafora. Mutta en tiedä, ymmärsivätkö jotkut asian jotenkin väärin.

Terv. kommentin alkuperäiseltä kirjoittajalta

Tämä oli vain ja tarkoitettu pelkäksi metaforaksi, eli kielikuvaksi.

Terv. kirjoituksen alkuperäinen kirjoittaja

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oli vain ja tarkoitettu pelkäksi metaforaksi, eli kielikuvaksi.

Terv. kirjoituksen alkuperäinen kirjoittaja

Siis se, että kaikki psykiatriset sairaalat pitäisi tarpeettomina ja turhina räjäyttää ilmaan...

Oli pelkkä metafora.

Siis jos jotkut eivär ymmärtäneet asiaa oikealla tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ottaen huomioon, miten estottomasti ja runsaalla kädellä täällä herjataan, tiettyjä ammattiryhmiä, ihmisiä, ja jopa tänne kirjoittavia, niin on helppo todeta että tämä foorumi on jo "Yhden totuuden" foorumi. On ollut sitä jo useamman vuoden ajan.

Sillon on jo aika syvällä siinä "kuplassa" jos ei tälläistäkään asiaa näe.

Lue lisää

Pahoittelen ja pyydän anteeksi, jos olen loukannut sinua, tai joku kokee, tai näkee sen noin. Se ei ainakaan ollut tarkoitus. Eikä etenkään herjata ketään, tai mitään ammattiryhmää, tai alalla olevia. Tarkoitus oli herättää keskustelua, kertoa omista näkemyksistäni ja kokemuksistani. Ja siitä, että kyseistä alaa ja hoitomenetelmiä pitäisi ihan oikeasti uudistaa, muuttaa ja kehittää asiakaslähtöisempään ja läheisempään ja heitä ja heidän toiveitaan kehittävään suuntaan. Koska siihen on akuutisti kipeää tarvetta ja syytä. Mihin tarvitaan enemmän laaja-alaisempia ja tarkempia kyselyjä, jotka on kohdettu paitsi aiemmin palveluita käyttäneille, myös nykyisille käyttäjille. En ole varmasti ainoa, joka näkee psykiatriassa ja käytetyissä hoitokäytännöissä puutteita, tai korjaamisen ja parantamisen aihetta ja varaa.

Anonyymi kirjoitti:

Feikata ?
Kukaan terveitä ihminen ei halua sairaan kirjoissa hyvin vuoksi,
Ja elää rajoutetulla ekonomialla
Niin että kyllä nämn feikkaajat tunnistetaan, moni niisstä pauhaa netissä ettei saa hoitoa, ja eläkettä
Sillä niinkauan kun jaksaa meuhata netissä hoitovihaa, niin on aika terveitä
Masentunut ihminen ei jaksaisi samaa.

Lue lisää

Arvaappa sä monesko vuosi on menossa että mä saan feikkipotilaana kuntoutustukea?

Anonyymi kirjoitti:

Arvaappa sä monesko vuosi on menossa että mä saan feikkipotilaana kuntoutustukea?

Ei silloin ole kaikki päänupissa kunnossa, jos on tarve feikata itsensä mieleltään " sairaaksi ".
Se, kuinka paljon mt-ongelmat heijastavat muuhun elämään, ei ainakaan itseäni laittaisi feikkaamaan.
Ehkä sinäkin sen joskus aikanaan tulet huomaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä taas maniaa sairastava laittaa äänensä näkyville , arvaappa kuinka monta ihmistä psykiatrinen hoito on pelastanut . Hoito annetaan ja jos ihminen on viisas niin on itse mukana hoitomenetelmässä. Toisille on vaan niin vaikeaa myötää että ovat sairaita ja tarvitsevat lääkkeitä osana parantumisessa. Joten että peloitellaan netissä kaiken maailman sepustuksilla ihmisiä jotka haluavat apua juuri psykiatrilta .
Kun ei itse näe omaa tilannettaan niin turha kirjoitella sontaa lääkäreistä

Lue lisää

Omalla kohdallani viimeinen hoitojakso laitoksessa oli se, joka pelasti, oikeastaan koko elämäni.
Yllätyin sinne mennessäni, kun lääkäri osastolla sanoi : " Täällä käytetään lääkkeitä vain sen verran, kun ihminen tarvitsee ".

Siinä vaiheessa lääkkeideni määrä putosi moninkertaisesti, sain keskusteluapua, tukea, ja pääni toimi riittävän selkeästi käsitelläkseni asiat, jotka olivat minut siihen tilanteeseen ajaneet.

Parikymmentä vuotta olin pyörinyt kunnallisella, osastoilla ja avohoidossa, isojen lääkemäärien kanssa, ja kaikki meni vain pahemmaksi ajan myötä.
Eli ei ne lääkkeetkään aina ole se paras hoitokeino, etenkään niin suurissa määrissä ja kauan käytettyinä.

Kun ihmiseen ja hänen hoitoonsa oikeasti panostetaan, tulos on hyvin suurella todennäköisyydellä paljon parempi.

En mainitse paikkaa, mutta on suljetuimpia sairaaloita, joita Suomesta löytyy.
Eikä sinne mennä, vaan sinne laitetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Pahoittelen ja pyydän anteeksi, jos olen loukannut sinua, tai joku kokee, tai näkee sen noin. Se ei ainakaan ollut tarkoitus. Eikä etenkään herjata ketään, tai mitään ammattiryhmää, tai alalla olevia. Tarkoitus oli herättää keskustelua, kertoa omista näkemyksistäni ja kokemuksistani. Ja siitä, että kyseistä alaa ja hoitomenetelmiä pitäisi ihan oikeasti uudistaa, muuttaa ja kehittää asiakaslähtöisempään ja läheisempään ja heitä ja heidän toiveitaan kehittävään suuntaan. Koska siihen on akuutisti kipeää tarvetta ja syytä. Mihin tarvitaan enemmän laaja-alaisempia ja tarkempia kyselyjä, jotka on kohdettu paitsi aiemmin palveluita käyttäneille, myös nykyisille käyttäjille. En ole varmasti ainoa, joka näkee psykiatriassa ja käytetyissä hoitokäytännöissä puutteita, tai korjaamisen ja parantamisen aihetta ja varaa.

Lue lisää

Kukapa sitä ei haluaisi kehittää alaa ja hoitomenetelmiä. Asiallinen arvokeskustelukin olisi poikaa. Loppupeleissä sitäkin on aivan liian vähän.

Mutta kun nyt tätäkin iterointia tässä ketjussa katselee, niin väistämättä tulee mieleen, se ohjelma missä lapsille annetaan rahaa, ja heidän pitää pärjätä sillä X- aikaa yksin.

Ihan vaan sellasesta perserssistä mielenkiinnosta olisi hauska nähdä, jos tällekkin porukalle annettaisiin X monta miljoonaa, ja heidän pitäisi hoitaa Y määrä mielenterveys potilaita.

Viihdytän itseäni tälllä mielikuvalla, sillä aikaa kun odottelen järkevämpiä kehitys, tai arvokeskusteluita.

Anonyymi kirjoitti:

Pahoittelen ja pyydän anteeksi, jos olen loukannut sinua, tai joku kokee, tai näkee sen noin. Se ei ainakaan ollut tarkoitus. Eikä etenkään herjata ketään, tai mitään ammattiryhmää, tai alalla olevia. Tarkoitus oli herättää keskustelua, kertoa omista näkemyksistäni ja kokemuksistani. Ja siitä, että kyseistä alaa ja hoitomenetelmiä pitäisi ihan oikeasti uudistaa, muuttaa ja kehittää asiakaslähtöisempään ja läheisempään ja heitä ja heidän toiveitaan kehittävään suuntaan. Koska siihen on akuutisti kipeää tarvetta ja syytä. Mihin tarvitaan enemmän laaja-alaisempia ja tarkempia kyselyjä, jotka on kohdettu paitsi aiemmin palveluita käyttäneille, myös nykyisille käyttäjille. En ole varmasti ainoa, joka näkee psykiatriassa ja käytetyissä hoitokäytännöissä puutteita, tai korjaamisen ja parantamisen aihetta ja varaa.

Lue lisää

Kaikilla ei ole siihen ” omaan näkemykseen” tieteellistä näkökantaa, heillä on oma käsitys asiasta ja sitten herjataan lääkäreitä netissä että heitä on muka kohdeltu väärin, vaikka ovat saaneet asianmukaista hoitoa oireisiinsa,
Lääkäri auttaa tervehtymään eikä aseta ketään niinkuin erikoistapausesksi jona moni itseään pitää, tavallisissa masennus tiloissa .joten keskustelu on usein mahdotonta näitten asenteiden omaavilla.
Jos on jo päättänyt etukäteen että lääkäri on aina väärässä niin miksi yleensä hakeutuu hoitoon .
Potilaan ja lääkärin yhteistyö sairauden parantamiseen on kaikista tärkein asia .
Sitten moni käyttä sanontaa, ” minulle syötetään vääriä lääkkeitä” siinä jo näkee että jossain on pahasti vikaa. Joten keskustelu ei synny näillä menetelmillä.

Anonyymi kirjoitti:

Kukapa sitä ei haluaisi kehittää alaa ja hoitomenetelmiä. Asiallinen arvokeskustelukin olisi poikaa. Loppupeleissä sitäkin on aivan liian vähän.

Mutta kun nyt tätäkin iterointia tässä ketjussa katselee, niin väistämättä tulee mieleen, se ohjelma missä lapsille annetaan rahaa, ja heidän pitää pärjätä sillä X- aikaa yksin.

Ihan vaan sellasesta perserssistä mielenkiinnosta olisi hauska nähdä, jos tällekkin porukalle annettaisiin X monta miljoonaa, ja heidän pitäisi hoitaa Y määrä mielenterveys potilaita.

Viihdytän itseäni tälllä mielikuvalla, sillä aikaa kun odottelen järkevämpiä kehitys, tai arvokeskusteluita.

Lue lisää

Mene ennemmin sen sijaan vaikka bordelliin, tai katso vaikka aikuisviihdettä. Tai tv: sta lasten, tai luonto-ohjelmia. Tai mistä nyt sitten satut itse tykkäämään. Tämä keskustelu ei ole mikään viihdeohjelma, eikä ole kyllä sellaiseksi tarkoitettukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole siihen ” omaan näkemykseen” tieteellistä näkökantaa, heillä on oma käsitys asiasta ja sitten herjataan lääkäreitä netissä että heitä on muka kohdeltu väärin, vaikka ovat saaneet asianmukaista hoitoa oireisiinsa,
Lääkäri auttaa tervehtymään eikä aseta ketään niinkuin erikoistapausesksi jona moni itseään pitää, tavallisissa masennus tiloissa .joten keskustelu on usein mahdotonta näitten asenteiden omaavilla.
Jos on jo päättänyt etukäteen että lääkäri on aina väärässä niin miksi yleensä hakeutuu hoitoon .
Potilaan ja lääkärin yhteistyö sairauden parantamiseen on kaikista tärkein asia .
Sitten moni käyttä sanontaa, ” minulle syötetään vääriä lääkkeitä” siinä jo näkee että jossain on pahasti vikaa. Joten keskustelu ei synny näillä menetelmillä.

Lue lisää

Joo, jotkut on psykiatrian historiassa katsottu niinkin "erikoistapauksiksi", että on heidät laitettu pakkohoitoon ja sen seurauksena määrätty heille Leponex-tappolääkettä. Eliminointitarkoituksessa. Heiltä mitään kysytty mitään mielipidettä ja näkemystä. Haittavaikutuksista mitään mainitsematta ja tutkimatta esi. somaattista puolta, että voiko heille edes antaa ollenkaan kyseistä lääkettä ( sydämen ja verisuonien toiminta).

Kun psykiatria pohjautuu enemmän potilaiden kontrollointiin, ja hoitohenkilökunnan ylemmyydentuntoon, ja autoritääriseen kulttuuriin ja instituutioon, niin se hoito taitaa muodostua väkisinkin yksipuoliseksi. Historiassa on ollut enemmänkin niin, että potilaan on täytynyt mukautua, totella ja alistua mielivaltaiseen systeemiin. Huonot kokemukset johtavat omiin tehtyihin näkemyksiin. Etenkin, jos niitä kertyy useamman vuoden, tai jopa vuosikymmenien ajalta. Monissa somekeskusteluissa muillakin foorumeilla on tullut esille samanlaisia kokemuksia, joita itselläni on. Joten ei tämä keskustelunaloitus tai tässä esille tuodut esille ole suinkaan ainutkertaisia, tai yksittäisiä. Luulen, että uskon, että heitä on useampia kymmeniä tuhansia, joilla on paitsi huonoja omakohtaisia, tai läheisen henkilön kokemuksia mt-palveluiden laadusta ja käytettyjen hoitomenetelmien tehottomuudesta ja etenkin jopa lääkkeiden haitallisuudesta.

Jos mielestäsi tästä ei synny hyvää keskustelua, niin se vika on kyllä enemmän sinussa itsessäsi. Koska ethän sinä hyväksy alunperinkään eriäviä ja omista näkökulmistasi eroavia mielipiteitä ja teilaat toisten kokemuksia. Olet siis jo valmiiksi asenteellinen. Eihän siitä silloin synny keskustelua, koska et edes halua nähdä toisen näkökulmaa, tai nähdä niissä olevia pointteja.

Anonyymi kirjoitti:

Ei silloin ole kaikki päänupissa kunnossa, jos on tarve feikata itsensä mieleltään " sairaaksi ".
Se, kuinka paljon mt-ongelmat heijastavat muuhun elämään, ei ainakaan itseäni laittaisi feikkaamaan.
Ehkä sinäkin sen joskus aikanaan tulet huomaamaan.

Lue lisää

Tarkennan asiaa sen verran että olosuhteiden pakosta.
Me/cfs potilaana ei saa oikialla diagnoosilla kuntoutustukea niin ei ole muuta vaihtoehtoa sitä saada kun vaikka masennus diagnoosilla.
Tässä asiassa en ole siis läheskään ainutkertainen.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, jotkut on psykiatrian historiassa katsottu niinkin "erikoistapauksiksi", että on heidät laitettu pakkohoitoon ja sen seurauksena määrätty heille Leponex-tappolääkettä. Eliminointitarkoituksessa. Heiltä mitään kysytty mitään mielipidettä ja näkemystä. Haittavaikutuksista mitään mainitsematta ja tutkimatta esi. somaattista puolta, että voiko heille edes antaa ollenkaan kyseistä lääkettä ( sydämen ja verisuonien toiminta).

Kun psykiatria pohjautuu enemmän potilaiden kontrollointiin, ja hoitohenkilökunnan ylemmyydentuntoon, ja autoritääriseen kulttuuriin ja instituutioon, niin se hoito taitaa muodostua väkisinkin yksipuoliseksi. Historiassa on ollut enemmänkin niin, että potilaan on täytynyt mukautua, totella ja alistua mielivaltaiseen systeemiin. Huonot kokemukset johtavat omiin tehtyihin näkemyksiin. Etenkin, jos niitä kertyy useamman vuoden, tai jopa vuosikymmenien ajalta. Monissa somekeskusteluissa muillakin foorumeilla on tullut esille samanlaisia kokemuksia, joita itselläni on. Joten ei tämä keskustelunaloitus tai tässä esille tuodut esille ole suinkaan ainutkertaisia, tai yksittäisiä. Luulen, että uskon, että heitä on useampia kymmeniä tuhansia, joilla on paitsi huonoja omakohtaisia, tai läheisen henkilön kokemuksia mt-palveluiden laadusta ja käytettyjen hoitomenetelmien tehottomuudesta ja etenkin jopa lääkkeiden haitallisuudesta.

Jos mielestäsi tästä ei synny hyvää keskustelua, niin se vika on kyllä enemmän sinussa itsessäsi. Koska ethän sinä hyväksy alunperinkään eriäviä ja omista näkökulmistasi eroavia mielipiteitä ja teilaat toisten kokemuksia. Olet siis jo valmiiksi asenteellinen. Eihän siitä silloin synny keskustelua, koska et edes halua nähdä toisen näkökulmaa, tai nähdä niissä olevia pointteja.

Lue lisää

Ainoa kerta, jolloin minun kohdalla välitettiin neuroleptien haitoista, oli kauan sitten, kun yrittivät alkaa syöttää minulle Leponexia.
Minulta otettiin moneen kertaan sydänfilmi, ja sitten lääkäri sanoi, etten voi kyseistä lääkettä käyttää, koska se vaikutti johonkin sydämen johtumisrytmiin.
Siis ainoa kerta 20 vuoden ajanjaksolla.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä tietämätön asiasta laita lääketieteellinen objektiivinen todiste ja fakta pöytään jostakin psyykkisestä sairaudesta.

Niitä faktoja jostakin psyyken sairaudesta ei tarvitse kaukaa hakea. Tästäkin ketjusta löytyy muutama.

Anonyymi kirjoitti:

Erään keskustelupalstalla olleet aloituksen ja siihen vastanneiden perusteella noin ( karkeasti siitä tehdyn arvion perusteella) noin suurinpiirtein 70-80 % : ttia siihen keskusteluun osallistuneista suhtautui kriittisesti Suomessa nykyisin käytössä olevia psykiatrisia hoitomenetelmiä, tai ylipäätään niiden palveluiden tarjontaa kohtaan. Eikä sieltä kovin paljon ruusuja ainakaan tullut. Monessa kirjoituksessa tuotiin esille nimenomaan juuri se, että psykiatriassa ja etenkin julkisella puolella annetaan hoidoksi lähes vain ja ainoastaan lääkkeitä. Eli ei mitään muuta. Siellä ei paneuduta kunkin ihmisen elämässä tapahtuneisiin asioihin, eikä esim. tarjota apua, tukea, ymmärtämystä, kuuntelemista ja hoitoa traumoja kokeneille. Tai ei anneta noita edellä mainittuja asioita myöskään niille, joilla on omassa elämässään pahoja vaikeuksia, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa esim. omassa perheessään. Eli ne olosuhteet ja taustalla olevat ongelmat jäävät kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta.

Tuo kyseinen keskustelu ei toki ollut mikään varsinainen, eikä virallinen gallup. Ja jos sellainen gallup joskus tehdään, niin sen pitää ehdottomasti tehdä jokin terveydenhuollon ulkopuolinen, sitoutumaton ja riippumaton taho, jolla ei ole varmasti mitään kytköksiä mihinkään esim. lääkeyhtiöön. Toimii se tuo kyseinen keskustelu edes jonkinlaisena viitteenä siitä, että psykiatria ja sen tarjoamat hoidot eivät ole oikein tyydyttäneet ja antaneet sitä apua, mitä ihmiset olisivat itselleen toivoneet ja kaivanneet. Luulen, että tuo kyseinen luku saattaa vastata aika pitkälti totuutta siitä. Eli noin 20- 30%: ttia kaikista niistä, jotka ovat koskaan käyttäneet, tai käyttävät tällä hetkellä mt-palveluita, ja saamansa hoitoon, ovat niihin täysin tyytyväisiä.

Mielipiteen ilmaiseminen tällä keskustelupalstalla ei riitä perusteeksi kenellekään tehdä kenestäkään mitään diagnoosia, tai tehdä joitakin arvioita hoidon tarpeesta. Mielipiteet eivät riitä miksikään todisteeksi esim. mielisairaudesta. Nämä ovat keskustelupalstalle tehtyjä omia mielipiteitä. Ja Suomessa on sanan ja mielipiteen ilmaisemisen vapaus. Ystävällisenä vastauksena Sinulle. Jos jonkun mielipide ei miellytä, niin silloin ei kannata niihin vastata, tai olla ylipäätäänkään tällä keskustelupalstalla, jos ei niitä kestä. Tämä keskustelupalsta ei kai ole sentään mikään kommunistinen, tai autoritäärinen valtio. Jossa hyväksytään vain yhdenlaisia, samanmielisiä aloituksia, tai kirjoituksia.

Lue lisää

Ihmisten elämän historian selvittäminen, sosiaalisten ongelmien kartoittaminen ja korjaaminen tai kotielämän kiemurat eivät kuulu lääketieteen piiriin.

Oman menneisyytensä ja tämän päivän olosuhteensa kai jokainen tietää itse. Siitä vaan itse miettimään vaihtoehtoja tilanteensa parantamiseen. Lääketieteellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Jos keskusteluapu auttaisi, miksei hakeuduta juttusille naapurin kanssa tai vaikka mihin seuroihin.

Anonyymi kirjoitti:

Kukapa sitä ei haluaisi kehittää alaa ja hoitomenetelmiä. Asiallinen arvokeskustelukin olisi poikaa. Loppupeleissä sitäkin on aivan liian vähän.

Mutta kun nyt tätäkin iterointia tässä ketjussa katselee, niin väistämättä tulee mieleen, se ohjelma missä lapsille annetaan rahaa, ja heidän pitää pärjätä sillä X- aikaa yksin.

Ihan vaan sellasesta perserssistä mielenkiinnosta olisi hauska nähdä, jos tällekkin porukalle annettaisiin X monta miljoonaa, ja heidän pitäisi hoitaa Y määrä mielenterveys potilaita.

Viihdytän itseäni tälllä mielikuvalla, sillä aikaa kun odottelen järkevämpiä kehitys, tai arvokeskusteluita.

Lue lisää

Jos minulla olisi X monta miljoonaa rahaa, jota ei onneksi ole, koska ehkä itsekin muuttuisin ns. parempiosaiseksi, rikkaaksi, menestyväksi ihmiseksi, enkä siinä tapauksessa kenties enää pa...n vertaa välittäisi edes Y määrästä mt-potilaita.

Mielikuvitusta ehkä tässä käyttelin, mutta oikeasti itsekin mt-kuntoutujana välitän asioista, jotka koskevat psykiatrista hoitoa, kauan sitten omalle osallenikin sekä hyvää että huonoa kokeneena.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, jotkut on psykiatrian historiassa katsottu niinkin "erikoistapauksiksi", että on heidät laitettu pakkohoitoon ja sen seurauksena määrätty heille Leponex-tappolääkettä. Eliminointitarkoituksessa. Heiltä mitään kysytty mitään mielipidettä ja näkemystä. Haittavaikutuksista mitään mainitsematta ja tutkimatta esi. somaattista puolta, että voiko heille edes antaa ollenkaan kyseistä lääkettä ( sydämen ja verisuonien toiminta).

Kun psykiatria pohjautuu enemmän potilaiden kontrollointiin, ja hoitohenkilökunnan ylemmyydentuntoon, ja autoritääriseen kulttuuriin ja instituutioon, niin se hoito taitaa muodostua väkisinkin yksipuoliseksi. Historiassa on ollut enemmänkin niin, että potilaan on täytynyt mukautua, totella ja alistua mielivaltaiseen systeemiin. Huonot kokemukset johtavat omiin tehtyihin näkemyksiin. Etenkin, jos niitä kertyy useamman vuoden, tai jopa vuosikymmenien ajalta. Monissa somekeskusteluissa muillakin foorumeilla on tullut esille samanlaisia kokemuksia, joita itselläni on. Joten ei tämä keskustelunaloitus tai tässä esille tuodut esille ole suinkaan ainutkertaisia, tai yksittäisiä. Luulen, että uskon, että heitä on useampia kymmeniä tuhansia, joilla on paitsi huonoja omakohtaisia, tai läheisen henkilön kokemuksia mt-palveluiden laadusta ja käytettyjen hoitomenetelmien tehottomuudesta ja etenkin jopa lääkkeiden haitallisuudesta.

Jos mielestäsi tästä ei synny hyvää keskustelua, niin se vika on kyllä enemmän sinussa itsessäsi. Koska ethän sinä hyväksy alunperinkään eriäviä ja omista näkökulmistasi eroavia mielipiteitä ja teilaat toisten kokemuksia. Olet siis jo valmiiksi asenteellinen. Eihän siitä silloin synny keskustelua, koska et edes halua nähdä toisen näkökulmaa, tai nähdä niissä olevia pointteja.

Lue lisää

Kyllä sinun asenteellisuutesi on yhtä vankka ja järkkymätön kuin jonkun muunkin poteroistaan hievahtamattoman. Yritäpä nyt itse nähdä edes vilaukselta asiat jonkun toisen aivan eri paikalla sijaitsevasta näkötornista. Siitä voisi syntyä oikeaa keskustelua loputtoman inttämisen sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sinun asenteellisuutesi on yhtä vankka ja järkkymätön kuin jonkun muunkin poteroistaan hievahtamattoman. Yritäpä nyt itse nähdä edes vilaukselta asiat jonkun toisen aivan eri paikalla sijaitsevasta näkötornista. Siitä voisi syntyä oikeaa keskustelua loputtoman inttämisen sijaan.

Lue lisää

Olen teidän kahden sananvaihtoon ulkopuolinen, mutta tavallaan just mietityttää, kun monet ovat aika vankkoja ja järkkymättömiä mielipiteissään.

Olen itse ollut mt-puolella enemmän tai vähemmän, potilaana ja asiakkaana, ja on sanottava, että en taivu vain yhteen näkökulmaan, vastaan tai puolesta.
Kokemuksia on ehtinyt kertyä laidasta laitaan. Hyviä, huonoja, ja kaikkea siltä väliltä.

Ihmisissähän on olemassa jokin, joka aiheuttaa sen, että kaikki ikävä ja huono kokemus, tai asia, jää paremmin mieleen kuin hyvä.
Johtuen kenties siitä, kun negatiiviset asiat herättävät voimakkaammat, pahemmilta tuntuvat tunteet.

Vaikka minäkin olen huonoja juttuja kokenut laitoksissa, on mukaan mahtunut hyviäkin.
Lääkkeistä on oikeastaan enemmän huonoja kokemuksia haittoineen. Oli käytön aikana, ja on jäänyt seurauksia käytön jo loputtua.
Olen itsekin vajonnut arvostelemaan joskus rankastikin esim. hoitokäytäntöjä, lääkityksiä, ym. Joskus jopa lääkäreitä ja hoitajia.
Mutta riittää kehujakin, ei sitä voi kieltää.

Näitä asioita on hyvä ajatella eri suunnilta, ei jyrkästi vain yhdestä näkökulmasta.
Toki jokainen kertoo omat tuntemuksensa kokemuksistaan.
Se on turhaa, että aletaan väitellä, ja syytellä jotain muuta pelkästään sen takia, että joku saattaa olla eri mieltä kuin itse on.

Anonyymi kirjoitti:

Jos minulla olisi X monta miljoonaa rahaa, jota ei onneksi ole, koska ehkä itsekin muuttuisin ns. parempiosaiseksi, rikkaaksi, menestyväksi ihmiseksi, enkä siinä tapauksessa kenties enää pa...n vertaa välittäisi edes Y määrästä mt-potilaita.

Mielikuvitusta ehkä tässä käyttelin, mutta oikeasti itsekin mt-kuntoutujana välitän asioista, jotka koskevat psykiatrista hoitoa, kauan sitten omalle osallenikin sekä hyvää että huonoa kokeneena.

Lue lisää

En tiedä riittäisikö joku euro jaska potti, mutta itseäni kiinnostaisi esimerkiksi säätiö, joka tarjoaisi sitä lääkkeetöntä hoitoa.

Sellainen fundamentaalinen ongelma siinä toki olisi, että tuon tyyppisessä säätiössä siihen liittyisi niin toiminnallisesti kuin rahoituksenkin kannalta asuminen. Ja jos siellä joku sitten ilman lääkkeitä flippaa, ja pistää kämpän remonttiin, niin siinä kaksi seuraavaa jää heti ilman "hoitopaikkaa"

Mutta ajatuksena ihan kiehtova.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisten elämän historian selvittäminen, sosiaalisten ongelmien kartoittaminen ja korjaaminen tai kotielämän kiemurat eivät kuulu lääketieteen piiriin.

Oman menneisyytensä ja tämän päivän olosuhteensa kai jokainen tietää itse. Siitä vaan itse miettimään vaihtoehtoja tilanteensa parantamiseen. Lääketieteellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Jos keskusteluapu auttaisi, miksei hakeuduta juttusille naapurin kanssa tai vaikka mihin seuroihin.

Lue lisää

Selvittäminen ei välttämättä kuulu, mutta kirjoituksen ( 18:51 ) alussa olikin asiat, jotka joillain vaikuttavat siihen mielenterveyteen ja sen ailahteluun.
Ja siitä syystä he sitten hakeutuvat terveydenhuollon piiriin.

Lähes jokainen, joo, tietää menneisyyden ja tämän päivän olosuhteet, ihan itse, mutta kun kaikki eivät pysty välttämättä elämään juuri niiden olosuhteiden kanssa.

Naapureilta ja " vaikka mistä seuroista " ei välttämättä ole apuja psyykkisiin ongelmiin, jos heillä ei vaikka ole tietoa koko aihepiiristä.
Ja monet varmasti miettivät moniakin vaihtoehtoja, ennenkuin hakeutuvat terveydenhuoltoon.

Ai että ( säälittävää ) ku oli taas kirjoittajalla asennetta....

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisten elämän historian selvittäminen, sosiaalisten ongelmien kartoittaminen ja korjaaminen tai kotielämän kiemurat eivät kuulu lääketieteen piiriin.

Oman menneisyytensä ja tämän päivän olosuhteensa kai jokainen tietää itse. Siitä vaan itse miettimään vaihtoehtoja tilanteensa parantamiseen. Lääketieteellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Jos keskusteluapu auttaisi, miksei hakeuduta juttusille naapurin kanssa tai vaikka mihin seuroihin.

Lue lisää

Mediassa ja johtavien poliitikkojenkin suusta sanomana väitetään usein julkisuudessa, että meillä on yhteisöllisyyttä. Ja että vaikeuksissa olevia aina autetaan, tuetaan, ja tervehditään , eli otetaan positiivisella ja empaattisella tavalla huomioon omassa yhteisössä. Varmasti joissakin etenkin pienemmissä kunnissa näin vielä saattaa ollakin ja onkin. Ihmiset ovat kuitenkin pääosin muuttuneet viimeisten sadan vuoden aikana luonteeltaan ja tavoiltaan käyttäytyä. Enemmän narsistisemmiksi, ja oman edun tavoittelijoiksi. Ja kuppikuntaisemmiksi. Eli, että hyväksytään ja otetaan omaan lähipiiriin vain niitä, jotka koetaan samanlaisiksi, kuin mitä itse on. Ei täällä enää juuri kukaan kysele naapurin Artulta, tai Pipsalta, että " Miten Sinulla menee?", "Voitko hyvin?", tai " Onko Sinulla kaikki asiat hyvin?" Puhumattakaan ns. naapuriavun tarjoamisesta. Kulttuurimme ja tapamme toimia on muuttunut erittäin paljon. Talkoohenkikin esim. ilmiönä on aika tavalla kadonnut, mikä vielä 100, tai 150 vuotta sitten oli itsestäänselvyys.

Karu ja ikävä totuus on se, että tässäkin maassa yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat lukumääräisesti kasvaneet ja voidaan puhua lähes ilmiöstä. Ei täällä mitään yhteisöllisyyttä ole, ei ole konkreettisesti ollut ainakaan käytännössä enää useaan vuosikymmeneen. Ihan höpö höpö puheita. Monet ihmiset jäävät totaalisesti yksin ongelmiensa ja vaikeuksiensa kanssa. Ja siihen päälle sitten alkaa tulla niitä psyykkisiä oireiluja. Onko se nyt mikään ihme sitten, pidemmän ajan kuluessa, että niin käy?

Lisäksi minusta jos kukaan, tai mikään taho, esim. ei edes psykiatriassa, eli hoitoalalla ja työssä olevat, ja toimivat auta, tue, kuuntele, tai ymmärrä apua tarvitsevia ja vaikeuksissa olevia, niin mitä tämä kaikki kertoo paitsi meistä ihmisistä, myös psykiatriasta? Eikö psykiatrian pitänyt auttaa ihmisiä? Vai kuvittelevatko he todella, että millään lääkkeillä ne jokaisen kunkin ihmisen oireilujen taustalla olevat syyt katoavat pelkillä lääkkeillä?

Perustelusi kuulosti aika raadolliselta ja kovalta. Ja jotenkin huonojen hoitojen puolustelemiselta, tai käsien pesemiseltä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisten elämän historian selvittäminen, sosiaalisten ongelmien kartoittaminen ja korjaaminen tai kotielämän kiemurat eivät kuulu lääketieteen piiriin.

Oman menneisyytensä ja tämän päivän olosuhteensa kai jokainen tietää itse. Siitä vaan itse miettimään vaihtoehtoja tilanteensa parantamiseen. Lääketieteellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Jos keskusteluapu auttaisi, miksei hakeuduta juttusille naapurin kanssa tai vaikka mihin seuroihin.

Lue lisää

Sitten psykiatrian ja terveydenhuollon pitää tämä kyseinen asia myös muistaa julkaista omilla verkkosivuillaan ja ihan siellä ulko-ovellakin asti. Eli laittaa se iso kyltti sinne ovelle, ja tekstit nettisivuille, että: " Emme hoida, ja auta niitä ihmisiä, joilla on elämässään tapahtunut traumaattisia ja tai muita ikäviä asioita" Ja että "Hoidamme potilaita vain lääkkeillä". "Oireiden taustalla olevat juurisyyt eivät meitä kiinnosta, ja niitä me emme selvitä". Jotta tuo asia tulisi kaikille selväksi, eikä kukaan enää uskoisi, ja erehtyisi luulemaan, että siellä psykiatriassa, tai terveydenhuollossa ja siellä toimivilla olisi tarkoituskaan ja tehtävänäänkään auttaa ja tukea ihmisiä.

Psykososiaaliset ja muut ihmisen elämässä tapahtuneet ikävät asiat, kuten kiusaaminen, väkivallan tai raiskauksen kohteeksi joutuminen, ja traumaterapioiden, tuen, ymmärtämisen ja avun tarjoaminen, tai muut eivät siis kuulu kenellekään terveydenhuollossa toimivalle ja ammattiaan harjoittavalle.

Selvä! Asia tuli nyt hyvin selväksi. Paitsi, että ne, jotka ovat jo monta vuosikymmentä sitten käyttäneet noita kyseisiä palveluita, se on kyllä jo valjennut ja tullut selväksi jo ajat sitten. Omakohtaisilla kokemuksilla. Mutta nämä asiat olisi kyllä voinut sanoa monelle ihmiselle jo useita vuosikymmeniä sitten, että ei turhaan olisi tullut niitä palveluita koskaan käytettyä. Että ei olisi tarvinnut olla liian hyväuskoinen ja sinisilmäinen ja tarvinnut myöskin samalla pettyä koko systeemiin. Mutta se on tässä huolestuttavaa, että tämä esim. nuori, tai tuleva sukupolvi ei näitä asioita tiedä. Eikähän se meno, tapa käyttäytyä, kohdella potilaita tai hoitaa ihmisiä ole todellakaan muuttunut olennaisesti ja juuri mitenkään 50 vuoteen. Koska alalla olevat eivät siis vieläkään tajua sitä, että juuri ne ihmisen elämässä tapahtuneet ikävät asiat, ja oireiden taustalla olevat juurisyyt aiheuttavat ihmisille oireiluja ja johtavat sairastumiseen. Nämä asiat ovat oikeasti totta. Ja ne taustalla olevat asiat eivät korjaannu ja parane millään lääkkeillä, eikä etenkään ylilääkityksillä, tai pakkohoitokäytännöillä. Mikä siinä sitten on niin vaikeaa ymmärtää näitä asioita ja että nämä yksinkertaiset asiat ja totuudet menevät sinne jakeluun? Ja ennen kaikkea sisäistetään ne? Ja nähdään ne psykiatrisessa hoidossa ja niissä käytetyissä menetelmissä olevat viat virheet ja puutteet? Sellaisena, kuin niitä siellä oikeasti on. Ja aletaan myös tehdä niille jotakin. Uudistusten ja muutosten kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Sitten psykiatrian ja terveydenhuollon pitää tämä kyseinen asia myös muistaa julkaista omilla verkkosivuillaan ja ihan siellä ulko-ovellakin asti. Eli laittaa se iso kyltti sinne ovelle, ja tekstit nettisivuille, että: " Emme hoida, ja auta niitä ihmisiä, joilla on elämässään tapahtunut traumaattisia ja tai muita ikäviä asioita" Ja että "Hoidamme potilaita vain lääkkeillä". "Oireiden taustalla olevat juurisyyt eivät meitä kiinnosta, ja niitä me emme selvitä". Jotta tuo asia tulisi kaikille selväksi, eikä kukaan enää uskoisi, ja erehtyisi luulemaan, että siellä psykiatriassa, tai terveydenhuollossa ja siellä toimivilla olisi tarkoituskaan ja tehtävänäänkään auttaa ja tukea ihmisiä.

Psykososiaaliset ja muut ihmisen elämässä tapahtuneet ikävät asiat, kuten kiusaaminen, väkivallan tai raiskauksen kohteeksi joutuminen, ja traumaterapioiden, tuen, ymmärtämisen ja avun tarjoaminen, tai muut eivät siis kuulu kenellekään terveydenhuollossa toimivalle ja ammattiaan harjoittavalle.

Selvä! Asia tuli nyt hyvin selväksi. Paitsi, että ne, jotka ovat jo monta vuosikymmentä sitten käyttäneet noita kyseisiä palveluita, se on kyllä jo valjennut ja tullut selväksi jo ajat sitten. Omakohtaisilla kokemuksilla. Mutta nämä asiat olisi kyllä voinut sanoa monelle ihmiselle jo useita vuosikymmeniä sitten, että ei turhaan olisi tullut niitä palveluita koskaan käytettyä. Että ei olisi tarvinnut olla liian hyväuskoinen ja sinisilmäinen ja tarvinnut myöskin samalla pettyä koko systeemiin. Mutta se on tässä huolestuttavaa, että tämä esim. nuori, tai tuleva sukupolvi ei näitä asioita tiedä. Eikähän se meno, tapa käyttäytyä, kohdella potilaita tai hoitaa ihmisiä ole todellakaan muuttunut olennaisesti ja juuri mitenkään 50 vuoteen. Koska alalla olevat eivät siis vieläkään tajua sitä, että juuri ne ihmisen elämässä tapahtuneet ikävät asiat, ja oireiden taustalla olevat juurisyyt aiheuttavat ihmisille oireiluja ja johtavat sairastumiseen. Nämä asiat ovat oikeasti totta. Ja ne taustalla olevat asiat eivät korjaannu ja parane millään lääkkeillä, eikä etenkään ylilääkityksillä, tai pakkohoitokäytännöillä. Mikä siinä sitten on niin vaikeaa ymmärtää näitä asioita ja että nämä yksinkertaiset asiat ja totuudet menevät sinne jakeluun? Ja ennen kaikkea sisäistetään ne? Ja nähdään ne psykiatrisessa hoidossa ja niissä käytetyissä menetelmissä olevat viat virheet ja puutteet? Sellaisena, kuin niitä siellä oikeasti on. Ja aletaan myös tehdä niille jotakin. Uudistusten ja muutosten kautta.

Lue lisää

Lisäyksenä voidaan todeta myös, että psykiatriassa kehitettiin traumojen kokeneille ns. traumaterapia. Mutta silti sitä ei juurikaan käytetä esim. julkisella puolella lainkaan. Yksityisillä yrittäjillä sitä kai on tarjolla ja voi palveluista kalliisti maksettuaan käyttää. Jos on rahaa siihen. KELA kai korvaa jonkin osan kustannuksista.

Miksi siis ylipäätään on traumaterapian nimike kehitetty ja on olemassa, jos sitä ei sitten edes tarjota kaikille niille potilaille, jotka sitä sitten oikeasti tarvitsevat? Miksi tätä "terapiamuotoa" siis kuitenkin psykiatriassa käytetään, mutta sitä ei ollenkaan tarjota? Ainakaan julkisella puolella. Vastaus lienee potilaiden priorisointi. Tulee yhteiskunnalle halvemmaksi hoitaa potilaita lääkkeillä ja psykiatriassa toimivat saavat itselleen ilmeisesti jotakin sadistista nautintoa kyykyttäessään ja nöyryyttäessään omassa autoritäärisessä kulttuurissaan, systeemissään ja kunkin potilaan kohdalla päättämissään "hoidoissa" ja niiden menetelmissä. Liian monet elämänsä aikana traumatisoituneet ihmiset jäävät täysin vaille ilman asianmukaista, toimivaa ja sitä hoitoa, mitä he tarvitsisivat.

Tämä on oikeasti aiheellinen kysymys, johon joku voisi myöskin asiallisesti, tosiseikkoja ja faktoja myöskin esittää.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäyksenä voidaan todeta myös, että psykiatriassa kehitettiin traumojen kokeneille ns. traumaterapia. Mutta silti sitä ei juurikaan käytetä esim. julkisella puolella lainkaan. Yksityisillä yrittäjillä sitä kai on tarjolla ja voi palveluista kalliisti maksettuaan käyttää. Jos on rahaa siihen. KELA kai korvaa jonkin osan kustannuksista.

Miksi siis ylipäätään on traumaterapian nimike kehitetty ja on olemassa, jos sitä ei sitten edes tarjota kaikille niille potilaille, jotka sitä sitten oikeasti tarvitsevat? Miksi tätä "terapiamuotoa" siis kuitenkin psykiatriassa käytetään, mutta sitä ei ollenkaan tarjota? Ainakaan julkisella puolella. Vastaus lienee potilaiden priorisointi. Tulee yhteiskunnalle halvemmaksi hoitaa potilaita lääkkeillä ja psykiatriassa toimivat saavat itselleen ilmeisesti jotakin sadistista nautintoa kyykyttäessään ja nöyryyttäessään omassa autoritäärisessä kulttuurissaan, systeemissään ja kunkin potilaan kohdalla päättämissään "hoidoissa" ja niiden menetelmissä. Liian monet elämänsä aikana traumatisoituneet ihmiset jäävät täysin vaille ilman asianmukaista, toimivaa ja sitä hoitoa, mitä he tarvitsisivat.

Tämä on oikeasti aiheellinen kysymys, johon joku voisi myöskin asiallisesti, tosiseikkoja ja faktoja myöskin esittää.

Lue lisää

Kun psykiatriassa ja alalla olevia ei kiinnosta kohtaamiensa ihmisten kohdalla heidän elämänsä varrella kokemat ikävät ja esim. hyvinkin traumaattiset asita ja kokemukset. Heille on enemmän tärkeämpää kerätä potilaasta mahdollisimman paljon jotakin tiettyä sairautta tukevia merkkejä ja laittaa potilasta, hänen elämäänsä ja kaikkiin terveystietoihin pysyvä stigma. Mikä ei kyllä auta potilasta millään tavalla. Eikä etenkään julkisella puolella tarjota mitään traumaterapiaa sitä tarvitseville ihmisille, koska eihän sitä siellä ole edes tarjollakaan, kustannuspoliittisista, tai monista jostakin syystä jo kauan sitten päätetyistä syistä, niin herää kysymys, miksi jotkut voivat ihmeessä ylipäätään vielä puolustella, kehua ja arvostaa Suomessa nykyisin käytössä olevaa systeemiä, käytössä olevia hoitomenetelmiä ja käytöntöjä, alalla olevien jo valmiiksi otettua asenteellisuutta, potilaiden huonoa kohtelua ja ylipäätään koko psykiatriaa? Koska pääosin, vieläkin suurin osa potilaista hoidetaan vain ja ainoastaan diagnoosi ja lääkekeskeisellä periaatteella. Mitään kunnollista, ja juuri/taustasyihin pohjautuvaa hoitoa, etenkään keskusteluterapiaa siellä ei anneta, ja tarjota.

Voisi sanoa viimenkin faktoja ja syitä, miksi esim. TRAUMATERAPIAA EI OLE JA JÄRJESTETÄ SITÄ TARVITSEVILLE MYÖS JULKISELLA PUOLELLA?

Onko liian vaikea, suora ja oikeaanosuva kysymys vastattavaksi? Hoitoalalla olevat.

Anonyymi kirjoitti:

Mediassa ja johtavien poliitikkojenkin suusta sanomana väitetään usein julkisuudessa, että meillä on yhteisöllisyyttä. Ja että vaikeuksissa olevia aina autetaan, tuetaan, ja tervehditään , eli otetaan positiivisella ja empaattisella tavalla huomioon omassa yhteisössä. Varmasti joissakin etenkin pienemmissä kunnissa näin vielä saattaa ollakin ja onkin. Ihmiset ovat kuitenkin pääosin muuttuneet viimeisten sadan vuoden aikana luonteeltaan ja tavoiltaan käyttäytyä. Enemmän narsistisemmiksi, ja oman edun tavoittelijoiksi. Ja kuppikuntaisemmiksi. Eli, että hyväksytään ja otetaan omaan lähipiiriin vain niitä, jotka koetaan samanlaisiksi, kuin mitä itse on. Ei täällä enää juuri kukaan kysele naapurin Artulta, tai Pipsalta, että " Miten Sinulla menee?", "Voitko hyvin?", tai " Onko Sinulla kaikki asiat hyvin?" Puhumattakaan ns. naapuriavun tarjoamisesta. Kulttuurimme ja tapamme toimia on muuttunut erittäin paljon. Talkoohenkikin esim. ilmiönä on aika tavalla kadonnut, mikä vielä 100, tai 150 vuotta sitten oli itsestäänselvyys.

Karu ja ikävä totuus on se, että tässäkin maassa yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat lukumääräisesti kasvaneet ja voidaan puhua lähes ilmiöstä. Ei täällä mitään yhteisöllisyyttä ole, ei ole konkreettisesti ollut ainakaan käytännössä enää useaan vuosikymmeneen. Ihan höpö höpö puheita. Monet ihmiset jäävät totaalisesti yksin ongelmiensa ja vaikeuksiensa kanssa. Ja siihen päälle sitten alkaa tulla niitä psyykkisiä oireiluja. Onko se nyt mikään ihme sitten, pidemmän ajan kuluessa, että niin käy?

Lisäksi minusta jos kukaan, tai mikään taho, esim. ei edes psykiatriassa, eli hoitoalalla ja työssä olevat, ja toimivat auta, tue, kuuntele, tai ymmärrä apua tarvitsevia ja vaikeuksissa olevia, niin mitä tämä kaikki kertoo paitsi meistä ihmisistä, myös psykiatriasta? Eikö psykiatrian pitänyt auttaa ihmisiä? Vai kuvittelevatko he todella, että millään lääkkeillä ne jokaisen kunkin ihmisen oireilujen taustalla olevat syyt katoavat pelkillä lääkkeillä?

Perustelusi kuulosti aika raadolliselta ja kovalta. Ja jotenkin huonojen hoitojen puolustelemiselta, tai käsien pesemiseltä.

Lue lisää

Vaikka osittain komppaankin näkemystäsi yhteisöllisyyden puuttumisesta, niin samalla muistutan että me elämme aikaa, milloin yhteydenpito on helpompaa kuin koskaan.

Voin olla väärässäkin, mutta minulle tulee se tunne, että tässä taas halutaan, että psykiatria olisi kaveri, jota itse ei ole muuten onnistunut saamaan. Sitä se ei valitettavasti voi olla.

Hoidon pitää aina olla tavoitteellista, ja perustua tieteellisesti tehokkaiksi todettuihin menetelmiin. Sensijaan pyytäkää sitä teidän omahoitajaa esittelemään paikkakunnan avoimet kahvilta, ja vastaavat jotka ovat tarkoitettu yksinäisten kohtaamispaikoiksi.

Ehkä niitä ei jokapaikassa ole, mutta tässäkin keskikokoisessa kaupungissa viisi tai kuusi ja uskokaa pois, introvertitkin ovat tervetulleita.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka osittain komppaankin näkemystäsi yhteisöllisyyden puuttumisesta, niin samalla muistutan että me elämme aikaa, milloin yhteydenpito on helpompaa kuin koskaan.

Voin olla väärässäkin, mutta minulle tulee se tunne, että tässä taas halutaan, että psykiatria olisi kaveri, jota itse ei ole muuten onnistunut saamaan. Sitä se ei valitettavasti voi olla.

Hoidon pitää aina olla tavoitteellista, ja perustua tieteellisesti tehokkaiksi todettuihin menetelmiin. Sensijaan pyytäkää sitä teidän omahoitajaa esittelemään paikkakunnan avoimet kahvilta, ja vastaavat jotka ovat tarkoitettu yksinäisten kohtaamispaikoiksi.

Ehkä niitä ei jokapaikassa ole, mutta tässäkin keskikokoisessa kaupungissa viisi tai kuusi ja uskokaa pois, introvertitkin ovat tervetulleita.

Lue lisää

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Otettuani esille tuon yhteisöllisyyden puuttumisen, yksinäisyyden ja syrjäytymisen, niin niillä on selvä yhteys kasvamiseen väestön keskuudessa. Mutta tämä ilmiö onkin vain osatekijä monen ihmisen pahoinvoinnissa. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että psykiatria, tai siellä työtään tekevien tehtävänä ei olekaan ryhtyä ystävystymään ja olemaan kavereita potilaille. Mutta joskus on tullut ikävä kyllä huomattua, että ne potilaita kohtaan olevat asenteet ja osoitettu käytös on vähän liiankin tylyä ja kylmää. Haukkumista, nimittelemistä ja sen kyselemistä, " Että mitä sinä tänne tulet". Tai että ihmeteltiin sitä, miksi samat ihmiset tulevat aina toistuvasti sairaalaan hoitojaksoille. Ainakin takavuosina joissakin hoitopaikoissa oli ja tapahtui näin. Etenkin silloin jos ihmisellä on jo aiemmin ollut elämässään esim. koulu, tai työelämässä ja omassa yhteisössään koettua kiusaamista. Tulee tavallaan tulee lisää traumaa aiempien koettujen traumojen päälle. Joillekin on saattanut käydä niin, että se saatu huono ja epäasiallinen kohtelu on vain pahentanut omaa mielialaa, tai ylipäätään tulee huono kuva kaikista ihmisistä. Ja kaikella ja kaikki kokemukset jättävät oman jälkensä. Vaikuttaa aika tavalla myös itsetuntoon. Silloin käy monesti vielä niin, että ihminen tavallaan vetäytyy vielä enemmän muista ihmisistä, eli jää neljän seinän sisälle. Mikä voi jäädä pysyväksi tilanteeksi. Koska sehän on tiedossa, että ihmissuhteilla on merkittävä rooli ja vaikutus terveyteen ja hyvinvointiinkin, jokaisen ihmisen elämässä. Valitettavasti vain liian monet jopa jätetään tarkoituksella yhteisön ulkopuolelle. Ja jotkut jäävät vaille ilman mitään ystäviä ja tukea. Kyllä tavallaan sitä gang stalkingia on oikeasti ilmiönäkin olemassa. Mitkä sen vaikutukset sitten ovat ihmisen psyykelle ja jopa elämänhalulle?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Otettuani esille tuon yhteisöllisyyden puuttumisen, yksinäisyyden ja syrjäytymisen, niin niillä on selvä yhteys kasvamiseen väestön keskuudessa. Mutta tämä ilmiö onkin vain osatekijä monen ihmisen pahoinvoinnissa. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että psykiatria, tai siellä työtään tekevien tehtävänä ei olekaan ryhtyä ystävystymään ja olemaan kavereita potilaille. Mutta joskus on tullut ikävä kyllä huomattua, että ne potilaita kohtaan olevat asenteet ja osoitettu käytös on vähän liiankin tylyä ja kylmää. Haukkumista, nimittelemistä ja sen kyselemistä, " Että mitä sinä tänne tulet". Tai että ihmeteltiin sitä, miksi samat ihmiset tulevat aina toistuvasti sairaalaan hoitojaksoille. Ainakin takavuosina joissakin hoitopaikoissa oli ja tapahtui näin. Etenkin silloin jos ihmisellä on jo aiemmin ollut elämässään esim. koulu, tai työelämässä ja omassa yhteisössään koettua kiusaamista. Tulee tavallaan tulee lisää traumaa aiempien koettujen traumojen päälle. Joillekin on saattanut käydä niin, että se saatu huono ja epäasiallinen kohtelu on vain pahentanut omaa mielialaa, tai ylipäätään tulee huono kuva kaikista ihmisistä. Ja kaikella ja kaikki kokemukset jättävät oman jälkensä. Vaikuttaa aika tavalla myös itsetuntoon. Silloin käy monesti vielä niin, että ihminen tavallaan vetäytyy vielä enemmän muista ihmisistä, eli jää neljän seinän sisälle. Mikä voi jäädä pysyväksi tilanteeksi. Koska sehän on tiedossa, että ihmissuhteilla on merkittävä rooli ja vaikutus terveyteen ja hyvinvointiinkin, jokaisen ihmisen elämässä. Valitettavasti vain liian monet jopa jätetään tarkoituksella yhteisön ulkopuolelle. Ja jotkut jäävät vaille ilman mitään ystäviä ja tukea. Kyllä tavallaan sitä gang stalkingia on oikeasti ilmiönäkin olemassa. Mitkä sen vaikutukset sitten ovat ihmisen psyykelle ja jopa elämänhalulle?

Lue lisää

Se on tietenkin hirveä tragedia kun näin käy, ja jokainen kerta kun näin käy, on liikaa.

Mut ootko tullu miettineeks, että kun näistä asioista puhutaan, niin miten sopivasti aina unohtuu se, että hoitajatkin on vaan ihmisiä?

Hoitajalla ei saa olla ikinä huono päivä, vaikka edellinen asiakas olis kuinka sylkeny naamalle. Siis sekä kirjaimellisesti että kuvannollisesti. (teistä muista en tiedä mitä hymy tyttöjä tai poikia olette olleet vaikkapa pakkohoidossa, mutta voin kertoo, että mun hoitajat ihan varmasti muistaa mut.)

Tai se, että hoitajalla ei saa olla omaa luonnetta. Ihan sellasena pikku ajatuksen siemmenenä heitettäköön, että jos on sen sata hoitajaa, ja tuhat potilasta, niin mikähän mahtaa olla se todennäköisyys että siellä on kaksi sellaista luonnetta jotka ei vaan tule toimeen keskenään.

Totuushan on, että suurin osa sote-alan työntekijöistä on sellasia “barbie eläinlääkäreitä” jotka yrittää käsitellä kaikkia silkkihansikkain.

Jos nyt käy niin huonosti, että ne henkilökemiat ei vaan toimi, niin se on sitten aidosti ikävä asia jos resurssipulan takia ei pysty vaihtamaan hoitajaa. Mutta jos ne henkilökemiat ei toimi kenenkään kanssa, niin kannattaa vilkaista peiliin.

Suomen ennen hyvä terveydenhuolto on pilannut lääkeyhtiöitten korruptio.

"Eikä se paljon eroa siitä, mitä natsit tekivät 2. maailmansodan aikana."

Natsien tekemät rikokset ei ole paljon mitään verrattuna psykorikollisuuten.Psykorikollisuus on tappanut maailmalaajuisesti yli 60miljonaa ja natsit vaan sen 6miljonaa.

Siinä taas yksi luulotautinen joka on tehnyt diagnooseja ihan vaan elämän koulutuksen pohjalla , jote ei kai tälläisen kanssa saa aikaan hyvää keskustelua edes.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä taas yksi luulotautinen joka on tehnyt diagnooseja ihan vaan elämän koulutuksen pohjalla , jote ei kai tälläisen kanssa saa aikaan hyvää keskustelua edes.

Siinä taas "keskustelija", joka tekee paitsi diagnooseja ja ilman todisteita olevia päätelmiä muista tänne kirjoittavista, vähättelee ja teilaa tänne kirjoittavien omakohtaisia kokemuksia.

Mitens hyvää keskustelutaitoa se sellainen oikein on? Eikä juututa ja takerruta tuollaiseen huomion siirtämiseen potilaassa oleviin mahdollisesti oleviin vikoihin. Se on psykiatriassa ja alalla olevien keskuudessa nimittäin aika tyypillistä. Uskotaan sokeasti vailla mitään kriittisyyttä ja itsekritiikkiä omaa alaa ja alalla vallitsevia hoitokäytäntöjä kohtaan, ja että psykiatrit ovat Jumalasta seuraavia, ja että potilas on aina väärässä ja on jokaisissa asioissa ja tekemissään päätelmissä 100%: sti sairas, (aika epäreilu asetelma muuten) ja että hoitohenkilökunta on kaikissa tekemissään päätelmissä ja diagnooseissa ja hoitokeinoissa aina oikeassa.

Ja somessa ihmiset eivät todellakaan osaa keskustella. Se on jo ajat sitten nähty. Olisi parempi, jos tämä(kin) keskustelu olisi avoin, molemmille osapuolille, eli potilailla, heidän omaisilleen, ja lääkäreille, hoitajille ja tehtäisiin se vaikka mediassa tai tv: ssa.

Sairaus sinänsä aiheuttaa itsemurhat joten älä yleistä , ja kyllä se niin on että monet ovat hyvin kiitollisia saamastaan avusta psykiatrin sektorilla .
Joten pitää tietää vähän enemmän lääketieteestä ennenkö kirjoittelee asioita , nimittäin on ihmisiä jotka ovat herkkiä ja eivät uskalla hakeutua hoitoon jos lukevat sinun sepustuksiasi .
Psykiatria kehittyy koko ajan uusia lääkkeitä on saatu esille tarkkojen tutkimuksien tuloksena, niin että potilas joka jo ennen lääkärissä käyntiään on vastaan hoitomenetelmää ei tule koskaan saamaan apua mistään vaan takkuaa sairautensa kanssa niin kauan kun jaksaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaus sinänsä aiheuttaa itsemurhat joten älä yleistä , ja kyllä se niin on että monet ovat hyvin kiitollisia saamastaan avusta psykiatrin sektorilla .
Joten pitää tietää vähän enemmän lääketieteestä ennenkö kirjoittelee asioita , nimittäin on ihmisiä jotka ovat herkkiä ja eivät uskalla hakeutua hoitoon jos lukevat sinun sepustuksiasi .
Psykiatria kehittyy koko ajan uusia lääkkeitä on saatu esille tarkkojen tutkimuksien tuloksena, niin että potilas joka jo ennen lääkärissä käyntiään on vastaan hoitomenetelmää ei tule koskaan saamaan apua mistään vaan takkuaa sairautensa kanssa niin kauan kun jaksaa.

Lue lisää

Väärät lääkkeet, jotkut masennulääkkeet johtavat masennuksen pahenemiseen ja ajavat ihmisiä mm. itsemurhiin, potilaiden ylilääkitykset, lääkkeiden haittavaikutukset johtavat somaattisiin sairastumisiin, mm. sydän ja verisuonitauteihin, ja mm. äkkikuolemiin ( kuten Leponex-lääke). Luepa muuten asiasta vähän tarkemmin.

Ota itse ennemmin asioista selvää, ennen kuin teilaat kirjoittajia tai väität heitä täysin tietämättömiksi.

Olen katsonut tv: sta ohjelmia, kuullut ja lukenut potilaiden lukemattomista, omakohtaisista kokemuksista psykiatristen hoitokeinojen, hoidon epäkohdista ja huonosta laadusta ja nähnyt lukuisia todisteita psyykelääkkeiden aiheuttamista haitoista ja jopa kuolemaan johtavista syistä.

Anonyymi kirjoitti:

Väärät lääkkeet, jotkut masennulääkkeet johtavat masennuksen pahenemiseen ja ajavat ihmisiä mm. itsemurhiin, potilaiden ylilääkitykset, lääkkeiden haittavaikutukset johtavat somaattisiin sairastumisiin, mm. sydän ja verisuonitauteihin, ja mm. äkkikuolemiin ( kuten Leponex-lääke). Luepa muuten asiasta vähän tarkemmin.

Ota itse ennemmin asioista selvää, ennen kuin teilaat kirjoittajia tai väität heitä täysin tietämättömiksi.

Olen katsonut tv: sta ohjelmia, kuullut ja lukenut potilaiden lukemattomista, omakohtaisista kokemuksista psykiatristen hoitokeinojen, hoidon epäkohdista ja huonosta laadusta ja nähnyt lukuisia todisteita psyykelääkkeiden aiheuttamista haitoista ja jopa kuolemaan johtavista syistä.

Lue lisää

Just eilen taisin lukea Leponexistä, että sitäkään ei kuulemma käytetä tarpeeksi, vaikka se on about ainoa todella tehokas lääke.

Anonyymi kirjoitti:

Just eilen taisin lukea Leponexistä, että sitäkään ei kuulemma käytetä tarpeeksi, vaikka se on about ainoa todella tehokas lääke.

Ala sitten ihmeessä kokeilla sitä kyseistä lääkettä itseesi ja omalla kohdallasi, kun niin kovasti kehut sitä, uskot ja väität sen parantavan ihmisiä ja olevan heille vain hyväksi. Pyydä sitä lääkäriltäsi määräämään itsellesi jo huomenna. Pari päivää ja viikkokin voi mennä ihan hyvin. Sitten alkaa sivuvaikutukset ja niitä on emäliuta. Googlaa tuoteseloste ja käy vielä Wikipediassakin lukaisemassa lääkkeen aiheuttamista haitoista.

Sillä vinkkaan ja varoitan ihan ystävällisesti, että se aiheuttaa käyttäjille vakavia terveyshaittoja ja voi viedä jopa hengen. Kyseisen lääke aiheuttaa nimittäin äkkikuoleman ( infarkti) riskin ja vaaran.

En suosittele sen ottamista ja käyttämistä kenellekään, jolla on aivot ja järki päässä.

En nyt halua puolustella psykiatriaa millään tavoin, mutta kun se on faktaa, että jotkut ihan oikeasti tarvitsevat niitä neuroleptejä.
Itsekin on tullut oltua sellaisissa laitoksissa, joissa on nähnyt oikeasti sairaita ihmisiä, joihin ei mikään muu auta kuin lääkkeet.
Tai sitten ihminen, joka on akuutissa syvässä psykoosissa, tarvitsee kyllä akuuttiin vaiheeseen jonkin lääkityksen.

Toki varmasti on paljon ihmisiä, jotka niistä eivät hyödy sen kummemmin, ja saavat vain haittoja.
Nämä ovat niin tapauskohtaisia asioita, ettei voi käyttää sanoja " kaikki " tai " jokainen ".

Anonyymi kirjoitti:

En nyt halua puolustella psykiatriaa millään tavoin, mutta kun se on faktaa, että jotkut ihan oikeasti tarvitsevat niitä neuroleptejä.
Itsekin on tullut oltua sellaisissa laitoksissa, joissa on nähnyt oikeasti sairaita ihmisiä, joihin ei mikään muu auta kuin lääkkeet.
Tai sitten ihminen, joka on akuutissa syvässä psykoosissa, tarvitsee kyllä akuuttiin vaiheeseen jonkin lääkityksen.

Toki varmasti on paljon ihmisiä, jotka niistä eivät hyödy sen kummemmin, ja saavat vain haittoja.
Nämä ovat niin tapauskohtaisia asioita, ettei voi käyttää sanoja " kaikki " tai " jokainen ".

Lue lisää

"En nyt halua puolustella psykiatriaa millään tavoin, mutta kun se on faktaa, että jotkut ihan oikeasti tarvitsevat niitä neuroleptejä."
Höpö puhetta.Norjassaki hoidetaan potilaita kokonaan ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

"En nyt halua puolustella psykiatriaa millään tavoin, mutta kun se on faktaa, että jotkut ihan oikeasti tarvitsevat niitä neuroleptejä."
Höpö puhetta.Norjassaki hoidetaan potilaita kokonaan ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Höpö puhetta. Norjalaiset ovat selkeästi ilmoittaneet että lääkkeetön hoito ei sovi kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

Höpö puhetta. Norjalaiset ovat selkeästi ilmoittaneet että lääkkeetön hoito ei sovi kaikille.

Mitenkä psykiatriset potilaat sitten ovat pärjänneet ennen kuin lääkkeet ovat tulleet markkinoille?

Anonyymi kirjoitti:

Mitenkä psykiatriset potilaat sitten ovat pärjänneet ennen kuin lääkkeet ovat tulleet markkinoille?

Kenties siihen maailman aikaan, kun lääkkeitä ei vielä ollut, ei ollut myöskään psykiatrisia sairauksia. Siis ainakaan niitä ei diagnosoitu.
Oli vain mainintaa jostain alakuloisuudesta, vajaaälyisyydestä, tylsistymisestä, tms.

Mitä enemmän lääketiede ja terveydellinen tietämys kehittyy, sitä enemmänhän ilmaantuu uusia sairauksia.
Ne on kaikki tutkimuksen tulosta.

Anonyymi kirjoitti:

Mitenkä psykiatriset potilaat sitten ovat pärjänneet ennen kuin lääkkeet ovat tulleet markkinoille?

Tietojeni mukaan huonosti.

Anonyymi kirjoitti:

Kenties siihen maailman aikaan, kun lääkkeitä ei vielä ollut, ei ollut myöskään psykiatrisia sairauksia. Siis ainakaan niitä ei diagnosoitu.
Oli vain mainintaa jostain alakuloisuudesta, vajaaälyisyydestä, tylsistymisestä, tms.

Mitä enemmän lääketiede ja terveydellinen tietämys kehittyy, sitä enemmänhän ilmaantuu uusia sairauksia.
Ne on kaikki tutkimuksen tulosta.

Lue lisää

Psykiatriset sairaudet ovat ihmisten keksimiä,Ei niitä ole olemassakaan.
Lääketiede ei ole yhteenkään psykiatriseen sairauteen löytänyt lääketieteellistä diagnosointi menetelmää eikä voikaan löytää koska ei niitä ole.
Psyykesairaus on metafora eli kielikuva.
Mieli ei ole elin niin miten se voi sairastuakkaan?Ei mitenkään.

Anonyymi kirjoitti:

Tietojeni mukaan huonosti.

Mutta lääkittynä vielä huonommin.On se niin monen potilaan kohalla jo nähty.

Anonyymi kirjoitti:

Tietojeni mukaan huonosti.

"Tietojesi mukaan"...

Mihinkähän dataan ja tutkimustuloksiin oikein pohjaat kommenttisi? Kerro ja kirjoita se tieto tännekin.

Anonyymi kirjoitti:

"En nyt halua puolustella psykiatriaa millään tavoin, mutta kun se on faktaa, että jotkut ihan oikeasti tarvitsevat niitä neuroleptejä."
Höpö puhetta.Norjassaki hoidetaan potilaita kokonaan ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Älä puu paskaa Norjasta , siellä annetaan lääkitys sille joka sitä tarvitsee Siis kaikki muodot psyykkisistä sairauksista hoidetaan potilaalle sopivalla tavalla.,kukaan ei oireile ihan saman kaavan mukaan

Lääkkeitä myös tarvitaan , toisille riittää puheterapeutti .

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriset sairaudet ovat ihmisten keksimiä,Ei niitä ole olemassakaan.
Lääketiede ei ole yhteenkään psykiatriseen sairauteen löytänyt lääketieteellistä diagnosointi menetelmää eikä voikaan löytää koska ei niitä ole.
Psyykesairaus on metafora eli kielikuva.
Mieli ei ole elin niin miten se voi sairastuakkaan?Ei mitenkään.

Lue lisää

Siinä taas netti professori kylvää nettiin mitä sattuu.Syviä masennustiloja on ollut niin kauan kun ihmisiä on ollut maan päällä.
Joten älä puhu psykiatrista kun et siitä edes ymmärrä mitään, se kun omia kuvitelmiasi tekstailet

Anonyymi kirjoitti:

"En nyt halua puolustella psykiatriaa millään tavoin, mutta kun se on faktaa, että jotkut ihan oikeasti tarvitsevat niitä neuroleptejä."
Höpö puhetta.Norjassaki hoidetaan potilaita kokonaan ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Norjassa katsotaan minkä tyypin psyykkinen sairaus on, ja toiset sairaudet eivät tarvitse lääkkeitä . Joten sekin riippuu diagnoosista.
Pohjoismaissa on samanlaiset hoitomenetelmät joten turha vetää norjaa asiaan kun et tiedä mitkä sairaudet hoidetaan lääkkeillä ja mitkä ilman

Anonyymi kirjoitti:

"Tietojesi mukaan"...

Mihinkähän dataan ja tutkimustuloksiin oikein pohjaat kommenttisi? Kerro ja kirjoita se tieto tännekin.

Sitä kun elää vanhaksi, niin näkee ihan itse.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriset sairaudet ovat ihmisten keksimiä,Ei niitä ole olemassakaan.
Lääketiede ei ole yhteenkään psykiatriseen sairauteen löytänyt lääketieteellistä diagnosointi menetelmää eikä voikaan löytää koska ei niitä ole.
Psyykesairaus on metafora eli kielikuva.
Mieli ei ole elin niin miten se voi sairastuakkaan?Ei mitenkään.

Lue lisää

Siinä se taas keksiä Pelle vaahtoaa asioista mistä ei tiedä yhtikäs mitään.

Kuuleppa masennus on sairaus. Se laittaa kehon elimistön epätasapainoon, rakko reagoi , myöskin suolisto, verenpaine nousee kun tuskatila on päällä, ainainen päänsärky ja paljon muita asioita, jotka häviävät kun potilas saa lääkityksen

Anonyymi kirjoitti:

Kuuleppa masennus on sairaus. Se laittaa kehon elimistön epätasapainoon, rakko reagoi , myöskin suolisto, verenpaine nousee kun tuskatila on päällä, ainainen päänsärky ja paljon muita asioita, jotka häviävät kun potilas saa lääkityksen

Lue lisää

Masennus on nykyään yleisin syy jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle.
Jos sun mielestä masennus lähtee lääkkeillä kuulostaa aikas oudolta tämä tilanne.

https://yle.fi/uutiset/3-11895777

Anonyymi kirjoitti:

Kenties siihen maailman aikaan, kun lääkkeitä ei vielä ollut, ei ollut myöskään psykiatrisia sairauksia. Siis ainakaan niitä ei diagnosoitu.
Oli vain mainintaa jostain alakuloisuudesta, vajaaälyisyydestä, tylsistymisestä, tms.

Mitä enemmän lääketiede ja terveydellinen tietämys kehittyy, sitä enemmänhän ilmaantuu uusia sairauksia.
Ne on kaikki tutkimuksen tulosta.

Lue lisää

Siihen aikaan kun lääkkeitä ei vielä ollut, oli elämä hirvittävää vaikeasti sairaille ja heidän kanssaan tekemisissä oleville. Ei ollut usein muuta keinoa kkuin eristää kokonaan muille vaarallinen harhojensa vallassa oleva ihminen , tai pitää häntä kahlittuna. Puhuttiin ns seinähulluista. Vanhoista lehdistä löytyy runsaasti uutisia sairaiden tekemistä hirmutoistä. Nykyaika rauhoittavine lääkkeineen on kuitenkin parempi

Anonyymi kirjoitti:

Siinä se taas keksiä Pelle vaahtoaa asioista mistä ei tiedä yhtikäs mitään.

Sun kannattas sitte laittaa listaa kaikista psyykkisistä sairauksista mihin on olemassa selkeä lääketieteellinen objektiivinen todiste ja näyttö olemassa.
Voisitko laittaa listan kaikista psyykkisista sairauksista ja sitten labrakokeen koodi jokaiselle sairaudelle millä se voidaan todentaa?

Anonyymi kirjoitti:

Sitä kun elää vanhaksi, niin näkee ihan itse.

Jos on sattunut saamaan psykiatrisen diagnoosin ensimmäisen kerran jo yli 20 vuotta sitten, josta jäi kaikkiin terveystietoihin pysyvä stigma, ja on liian sinisilmäisenä luottanut terveydenhuoltoon ja siellä toimiviin lääkäreihin ja hoitajiin ja joutunut sairaalaan hoitoon tai tarkkailujaksoille useitakin kertoja tuon kyseisen ajanjakson aikana, niin eiköhän siinä ole jotakin myöskin jo nähnyt ja oppinut. Ainakin sen, että psykiatria, tai siellä olevat ja hoitotyötään tekevät henkilöt eivät ymmärrä, auta, tue, eikä hoida potilaita oikealla tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Siihen aikaan kun lääkkeitä ei vielä ollut, oli elämä hirvittävää vaikeasti sairaille ja heidän kanssaan tekemisissä oleville. Ei ollut usein muuta keinoa kkuin eristää kokonaan muille vaarallinen harhojensa vallassa oleva ihminen , tai pitää häntä kahlittuna. Puhuttiin ns seinähulluista. Vanhoista lehdistä löytyy runsaasti uutisia sairaiden tekemistä hirmutoistä. Nykyaika rauhoittavine lääkkeineen on kuitenkin parempi

Lue lisää

Palkittu tutkiva toimittaja ja kirjailija Robert Whitakerhan kävi läpi kirjassaan itse asiassa tutkimusnäyttöä siitä, miten neuroleptihoidon yleistyminen 60-luvulla vaikutti mielisairaalapotilaiden ennusteeseen. Hän käy läpi lukuisia tutkimuksia ennen 60-lukua, joiden mukaan ensipsykoosiin sairastuneista skitsofreniapotilaista 60-85 % pääsi pois mielisairaalasta vuoden sisään, ja niistä yli 70 % eli normaalisti yhteiskunnassa 1-6 vuoden päästä vapautumisestaan. Tuo väite siitä, että ennen lääkehoidon aloittamista hullut eivät koskaan parantuneet, on ihan silkkaa valhetta. Hoidon pitkäaikaisennuste ei muuttunut miksikään tai peräti huononi lääkehoidon yleistyttyä. Esimerkiksi Bostonin psykiatrisessa sairaalassa 1947 hoidetuista 45 % ei kokenut relapsia viiden vuoden aikana, ja 76 % eli normaalisti yhteisössään. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin lääkehoidetuista potilaista 31 % ei kokenut relapsia viiden vuoden sisällä hoidostaan ja suurin osa oli riippuvaisia sosiaaliturvasta ja muista tukimuodoista. Hänen argumenttinsa oli nimenomaan se, että valtamedia ja psykiatria alana on vuosikymmeniä jättänyt kertomatta tutkimusnäytöstä olennaisia asioita ja pyrkinyt rakentamaan lääkehoidosta narratiivia, jota tieteellinen näyttö ei oikeasti tue. Tavalliset ihmiset saavat tietonsa mielisairauksista ja niiden hoidosta pääasiassa kampanjoiden, valtamedian ja koulujen kautta, ja tieto joka välittyy ihmisille on hyvinkin kaupallisten ja muiden vaikutusvaltaisten yhteiskunnallisten voimien ja intressien suodattamaa. Kun Robert Whitakerin kaltaiset tiedetoimittajatkin uskovat vuosikymmeniä asiantuntijoita ja siteeraavat heitä ilman minkäänlaista kritiikkiä, perehtymättä lainkaan itse tutkimusnäyttöön tai välittämättä siitä, niin silloin ns. asiantuntijat voivat vääristellä ja johdatella valtaväestöä uskomaan kaikenlaisiin tarinoihin, joita edes heidän oman alansa tieteelliset tutkimukset eivät tue.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/14728997/

Anonyymi kirjoitti:

Kuuleppa masennus on sairaus. Se laittaa kehon elimistön epätasapainoon, rakko reagoi , myöskin suolisto, verenpaine nousee kun tuskatila on päällä, ainainen päänsärky ja paljon muita asioita, jotka häviävät kun potilas saa lääkityksen

Lue lisää

Voisit laittaa sitte lääketieteellisen objektiivisen todisteen esille masennus sairaudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Voisit laittaa sitte lääketieteellisen objektiivisen todisteen esille masennus sairaudesta.

Samaa mieltä. Muita "todisteita" ei vain taida olla, kuin potilaan täyttämä monivalintalomake (esim. Pfizerin PHQ-9). Potilashan kertoo vastauksissaan PHQ-9 -lomakkeen täyttöhetkellä vallitsevan subjektiivisen näkemyksensä lomakkeessa kysytyistä asioista viimeisten 2 viikon ajalta.

Herää kysymys, kun mietitään vaikkapa masennuslääkkeen toimivuutta masennuksen hoidossa, niin ovatko tähän lomakkeeseen kirjatut subjektiiviset vastaukset peräti ainoa keino määritellä masennuslääkkeen toimivuutta potilaalla?

Maallikkona ajattelen, että tällainen subjektiivinen mittarointi menee enemmän bisneksen ja markkinoinnin, kuin lääketieteen puolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Samaa mieltä. Muita "todisteita" ei vain taida olla, kuin potilaan täyttämä monivalintalomake (esim. Pfizerin PHQ-9). Potilashan kertoo vastauksissaan PHQ-9 -lomakkeen täyttöhetkellä vallitsevan subjektiivisen näkemyksensä lomakkeessa kysytyistä asioista viimeisten 2 viikon ajalta.

Herää kysymys, kun mietitään vaikkapa masennuslääkkeen toimivuutta masennuksen hoidossa, niin ovatko tähän lomakkeeseen kirjatut subjektiiviset vastaukset peräti ainoa keino määritellä masennuslääkkeen toimivuutta potilaalla?

Maallikkona ajattelen, että tällainen subjektiivinen mittarointi menee enemmän bisneksen ja markkinoinnin, kuin lääketieteen puolelle.

Lue lisää

Jos tässäkin ketjussa on useaan otteeseen mainittu, miksi ihmisten subjektiivisen kokemuksen mukaan lääkkeet on pahasta, niin miksi sitä samaa yleisesti hyväksyttyä mittaria ei voisi käyttää myös siihen, että lääkkeet ovatkin hyvästä?

Anonyymi kirjoitti:

Sun kannattas sitte laittaa listaa kaikista psyykkisistä sairauksista mihin on olemassa selkeä lääketieteellinen objektiivinen todiste ja näyttö olemassa.
Voisitko laittaa listan kaikista psyykkisista sairauksista ja sitten labrakokeen koodi jokaiselle sairaudelle millä se voidaan todentaa?

Lue lisää

Taitaa mennä niin päin, että silloin kun yrität väittää jotain yleistä konsensusta vastaan, niin silloin joudut itse todistamaan sen.

En väitä, etteiö Kolumbus olisi aikoinaan ollut oikeassa, mutta tarkoitan, että sen todistaminen voi vaatia joskus muutakin, kuin foorumijlla huutelua.

Kyllä näitä hyviä ja ymmärtäväisiäkin lääkäreitä on olemassa.
Sehän on kuin lottovoitto, kun sellaisen kanssa pääsee tekemisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä näitä hyviä ja ymmärtäväisiäkin lääkäreitä on olemassa.
Sehän on kuin lottovoitto, kun sellaisen kanssa pääsee tekemisiin.

Luojan kiitos minä en enää koskaan joudu tekemisiin, enkä kasvokkain yhdenkään psykiatrin kanssa.

Lopetin lääkkeet jo monta kuukautta sitten, enkä ole koskaan voinut niin hyvin, kuin nyt voin. Aivotkin toimivat ja pelaavat huomattavasti paremmin, kuin silloin, kun jouduin käyttämään neuroleptejä. Enkä ole enää niin pystyynkuollut zombi, joka nukkuu 12 h/vrk, ja joutui pakottamaan itsensä, jotta kykeni tekemään edes ne välttämättömimmät ja tärkeimmät asiat, joita elämässä joutuu tekemään. Aivosumu on vähentynyt merkittävällä tavalla. Ja lihaksetkin toimivat paremmin, esim. liikkuessa. Enää ei tullut houkutuksia tarttua pulloon ja käyttää alkoholia. Sen käyttö väheni merkittävästi, kun lopetin psyykelääkkeet.

Ja huom. minulla ei ole harhoja, eikä psykoottisia ajatuksia, tai muitakaan kokemuksia. Enkä usko, että niitä tuleekaan. Vai aikooko joku näsäviisastelija lähteä nyt sitten ennustelemaan minulle, että sairastun psykoosiin ja joudun osastolle ja sairaalahoitoon? Siitä voisikin lyödä jopa vetoa.

Useilla keskustelufoorumeilla, kuin ainoastaan tällä palstalla ja muualla somessa on ollut aiheena juuri psykiatrinen hoito Suomessa. Siellä ovat monet ihmiset, ei ainoastaan minä, tuoneet esille sen, miten huonoa ja ala-arvoista mt-ongelmista, tai elämässään vaikeuksista kärsivien hoitaminen on tässä maassa. On toki sekin totta, etteivät useat ihmiset saakaan itselleen hoitoa, vaikka sitä haluaisivatkin. Monet ovat varoitelleet siellä somessa, ja keskustelufoorumeilla, että ei kannata käyttää etenkään julkisia palveluita. Paitsi terveys, myös koko henki voi lähteä. Tai ihminen ylilääkitään zombiksi, tai kuolaavaksi idiootiksi. Anteeksi, raflaava ilmaisu. Mutta näinhän se asia on.

En näe missään edelleen mitään tutkimusraportteja tai laaja-alaisesti kohdennettuja galluppeja. Mitkään hymynaamalaitteiden painallukset eivät riitä tieteelliseksi näytöksi ja todisteeksi. Joissakin tapauksissa myös niihin palautelomakkeisiin tehdyt rasti ruutuun vastaamiset saattavat olla tehtyjä siitä pelosta, että pelkää itselleen koituvan joitakin seurauksia, jos vastaa niihin totuudenmukaisesti. Lisäksi niissä esitetyt kysymykset saattavat olla liian ylimalkaisia, ja niissä ei välttämättä selviä, esim. missä kunnossa palveluita käyttänyt ihminen on tällä hetkellä, voiko hän hyvin, onko hänellä kaikki asiat kunnossa ja onko elämänhallinta palautunut, tai onko ihminen ylipäätään tervehtynyt. Sama koskee palveluiden laatua, tai kehittämisideoita, tai henkilön toiveita, tai tarpeita. Voi olla niinkin, että vaikka niitä kysyttäisiin, niin se on sitten kokonaan toinen juttu, muuttuvatko hoitosysteemi käytännössä tai siellä käytetyt hoitokeinot. Ja esim. muuttuuko se psykiatria ja siellä alalla olevien hoitajien asenteellisuus tai käytös potilaita kohtaan. Ainahan sitä saa niitä palautelomakkeita laatia ja tehdä, ja palveluita käyttävät niihin vastata, mutta se on aivan eri asia, johtaako se mihinkään uudistuksiin. Olen itse tullut itse siihen johtopäätelmään, ja tulokseen, että he psykiatrit ja hoitajat siellä norsunluutorneissaan katsovat olevansa niin paljon "ylempänä", "kaikkitietäviä" ja "älykkäämpiä", että he ajattelevat enemmän niin, että potilaiden mielipiteillä ja näkemyksillä ole mitään merkitystä. Tämä valkeni minulle ainakin jo 13 vuotta sitten. Enkä usko, että siellä on mikään kovin merkittävällä muuttunut. Kyse kun on paitsi instituutiosta, myös korruptiosta, medikalisaatiosta myös siitä, että alalla on pitkään vallinnut autoritäärinen asenne ja suhtautuminen mt-diagnosoituja ja vaikeuksista kärsiviä kohtaan

Minulla oli koulukaveri Hämeen läänistä joka joutui pakkohoitoon

kun hän tuli terveeksi niin oli mielissään että oli saanut lääkkeet ja hoidon minkä tarvitsi , ja tunsi taas elämän halua ja harrastaa asioita työn ohella . Mutta hän luotti psykiatriaan ja muutaman viikon päästä pääsi kotiin ja sen jälkeen on voinut erittäin hyvin.
Joten jos nämä ihmiset jotka eivät muuta tee kun haukkuvat psykiatrista hoitoa , ehkä hoitaisivat toisiaan , kun tietävät niin hyvin miten pitää tehdä .
Ihmeellistä haukkumista , ja sen huomaa kirjoituksista ettei eräät voi hyvin

Anonyymi kirjoitti:

Useilla keskustelufoorumeilla, kuin ainoastaan tällä palstalla ja muualla somessa on ollut aiheena juuri psykiatrinen hoito Suomessa. Siellä ovat monet ihmiset, ei ainoastaan minä, tuoneet esille sen, miten huonoa ja ala-arvoista mt-ongelmista, tai elämässään vaikeuksista kärsivien hoitaminen on tässä maassa. On toki sekin totta, etteivät useat ihmiset saakaan itselleen hoitoa, vaikka sitä haluaisivatkin. Monet ovat varoitelleet siellä somessa, ja keskustelufoorumeilla, että ei kannata käyttää etenkään julkisia palveluita. Paitsi terveys, myös koko henki voi lähteä. Tai ihminen ylilääkitään zombiksi, tai kuolaavaksi idiootiksi. Anteeksi, raflaava ilmaisu. Mutta näinhän se asia on.

En näe missään edelleen mitään tutkimusraportteja tai laaja-alaisesti kohdennettuja galluppeja. Mitkään hymynaamalaitteiden painallukset eivät riitä tieteelliseksi näytöksi ja todisteeksi. Joissakin tapauksissa myös niihin palautelomakkeisiin tehdyt rasti ruutuun vastaamiset saattavat olla tehtyjä siitä pelosta, että pelkää itselleen koituvan joitakin seurauksia, jos vastaa niihin totuudenmukaisesti. Lisäksi niissä esitetyt kysymykset saattavat olla liian ylimalkaisia, ja niissä ei välttämättä selviä, esim. missä kunnossa palveluita käyttänyt ihminen on tällä hetkellä, voiko hän hyvin, onko hänellä kaikki asiat kunnossa ja onko elämänhallinta palautunut, tai onko ihminen ylipäätään tervehtynyt. Sama koskee palveluiden laatua, tai kehittämisideoita, tai henkilön toiveita, tai tarpeita. Voi olla niinkin, että vaikka niitä kysyttäisiin, niin se on sitten kokonaan toinen juttu, muuttuvatko hoitosysteemi käytännössä tai siellä käytetyt hoitokeinot. Ja esim. muuttuuko se psykiatria ja siellä alalla olevien hoitajien asenteellisuus tai käytös potilaita kohtaan. Ainahan sitä saa niitä palautelomakkeita laatia ja tehdä, ja palveluita käyttävät niihin vastata, mutta se on aivan eri asia, johtaako se mihinkään uudistuksiin. Olen itse tullut itse siihen johtopäätelmään, ja tulokseen, että he psykiatrit ja hoitajat siellä norsunluutorneissaan katsovat olevansa niin paljon "ylempänä", "kaikkitietäviä" ja "älykkäämpiä", että he ajattelevat enemmän niin, että potilaiden mielipiteillä ja näkemyksillä ole mitään merkitystä. Tämä valkeni minulle ainakin jo 13 vuotta sitten. Enkä usko, että siellä on mikään kovin merkittävällä muuttunut. Kyse kun on paitsi instituutiosta, myös korruptiosta, medikalisaatiosta myös siitä, että alalla on pitkään vallinnut autoritäärinen asenne ja suhtautuminen mt-diagnosoituja ja vaikeuksista kärsiviä kohtaan

Lue lisää

Se että ne sadoittain tehdyt kyselyt ja tutkimukset, eivät ole riittävän laadukkaita sinulle, ei tarkoita sitä, että sinä pystyisit löytämään samaa määrää yhtä laadukkaita vasta argumenttejä.

Anonyymi kirjoitti:

Luojan kiitos minä en enää koskaan joudu tekemisiin, enkä kasvokkain yhdenkään psykiatrin kanssa.

Lopetin lääkkeet jo monta kuukautta sitten, enkä ole koskaan voinut niin hyvin, kuin nyt voin. Aivotkin toimivat ja pelaavat huomattavasti paremmin, kuin silloin, kun jouduin käyttämään neuroleptejä. Enkä ole enää niin pystyynkuollut zombi, joka nukkuu 12 h/vrk, ja joutui pakottamaan itsensä, jotta kykeni tekemään edes ne välttämättömimmät ja tärkeimmät asiat, joita elämässä joutuu tekemään. Aivosumu on vähentynyt merkittävällä tavalla. Ja lihaksetkin toimivat paremmin, esim. liikkuessa. Enää ei tullut houkutuksia tarttua pulloon ja käyttää alkoholia. Sen käyttö väheni merkittävästi, kun lopetin psyykelääkkeet.

Ja huom. minulla ei ole harhoja, eikä psykoottisia ajatuksia, tai muitakaan kokemuksia. Enkä usko, että niitä tuleekaan. Vai aikooko joku näsäviisastelija lähteä nyt sitten ennustelemaan minulle, että sairastun psykoosiin ja joudun osastolle ja sairaalahoitoon? Siitä voisikin lyödä jopa vetoa.

Lue lisää

Mulla on ollut samanlainen tilanne, lääkkeettömänä pärjännyt jo vuosia.
Ei siihen näsäviisastelijoita tarvita sanomaan ja varoittelemaan ennustuksineen uudelleen sairastumisesta, lääkäripuolikin siitä varoittelee, kun kuulee, että ihminen on lääkityksen lopettanut.

Ainahan on riski olemassa, ei sitäkään voi kieltää. Elämässähän voi tulla eteen lähes mitä vain. Ja kuka tahansa voi sairastua esim. psykoosiin, vaikkei sellaista ole vielä koskaan ollutkaan.
On kuitenkin täysi oikeus kokeilla elämää ilman lääkitystä, jos tuntee siihen olevansa valmis.
Ja joskus se on ihan hyvä ratkaisu.
Parempaan vointiin tultua on aivan mahdollista pärjätä lääkkeettömänä, kun on saanut itsensä ja asiansa kuntoon.

Itsellänikin elämänlaatu parani, ja kaikki elämiseen ja olemiseen liittyvä sujuu paljon paremmin ilman turruttavia lääkkeitä.
Toki myönnän, että ehkä ne silloin joskus olivat ihan tarpeeseen. Tuli vain käytettyä liian kauan, kun jälkeenpäin ajattelee.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli koulukaveri Hämeen läänistä joka joutui pakkohoitoon

kun hän tuli terveeksi niin oli mielissään että oli saanut lääkkeet ja hoidon minkä tarvitsi , ja tunsi taas elämän halua ja harrastaa asioita työn ohella . Mutta hän luotti psykiatriaan ja muutaman viikon päästä pääsi kotiin ja sen jälkeen on voinut erittäin hyvin.
Joten jos nämä ihmiset jotka eivät muuta tee kun haukkuvat psykiatrista hoitoa , ehkä hoitaisivat toisiaan , kun tietävät niin hyvin miten pitää tehdä .
Ihmeellistä haukkumista , ja sen huomaa kirjoituksista ettei eräät voi hyvin

Lue lisää

Taas näitä psykiatrian henkilökunnan mainos lauseita.

Anonyymi kirjoitti:

Taas näitä psykiatrian henkilökunnan mainos lauseita.

Eipä näitä voi mainostamiseksi sanoa, aika monet ovat saaneet apuja psykiatrian puolelta vaikeassa tilanteessa.
Kuka kokee mitenkin, toisten puolesta ei voi sanoa mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä näitä voi mainostamiseksi sanoa, aika monet ovat saaneet apuja psykiatrian puolelta vaikeassa tilanteessa.
Kuka kokee mitenkin, toisten puolesta ei voi sanoa mitään.

Lue lisää

Aika monet ovat saaneet apuja psykiatrian puolelta vaikeassa tilanteessa.?

Elä liiottele,Tutkimuksien mukaan vaan 3% potilaista on kokenut saavansa jotakin apua ongelmiin.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monet ovat saaneet apuja psykiatrian puolelta vaikeassa tilanteessa.?

Elä liiottele,Tutkimuksien mukaan vaan 3% potilaista on kokenut saavansa jotakin apua ongelmiin.

Lue lisää

Kokenut saavansa ?
Mielenkiintoinen ilmaus.

Mielen ongelmia on niin erilaisia, ja hoitokeinot ovat erilaisia, ainakin niiden pitäisi olla ns. muokattuna tarpeen mukaan.

Jotkut henkisesti sairaat haluavat apua, ja kun yritetään auttaa, niin mikään ei ole hyvä, mikään ei riitä.
Enkä nyt yleistä, käytän sanaa jotkut.
Kun ihmistä voi olla vaikeaa auttaa, vaikka kuinka yrittäisi, hän saattaa juurikin kokea, ettei ole saanut apua.
Riippuu myös ongelman, " sairauden " laadusta ja oireilusta, kun on kaikkea alkaen lievimmästä päästä jopa psykooseihin ja harhoihin, harhaluuloihin jne. asti.
Jotkut ahdistuneet ja masentuneetkin saattavat ajatella, että ei mua kukaan pysty auttamaan. Negatiivisuus vaikuttaa myös mahdollisiin hoidollisiin tuloksiin, monesti jopa itse hoitoon tai yritykseen hoitaa.

Mt-puolella asioidessa voivat hyvin pienetkin asiat vaikuttaa ihmisen kokemukseen, jopa sekin, jos tulee väärin ymmärretyksi, tai kokee itsensä jotenkin loukatuksi, jne.
Ja lisänä tietysti lääkkeiden haittavaikutukset, niitäkään ei voi unohtaa.

Jo vuosien takaa omasta kokemuksesta voin kertoa, että olin sellainen, kun kyseltiin hoitotahon puolella miten mulla menee, kaikki hyvin ? Aina vaan vastasin, että kaikki hyvin, hyvin menee. Vaikka todellisuus oli jotakin aivan muuta.
Mutta näitäkin asioita on tullut mietittyä vasta, kun olen saanut itseni parempaan kuntoon, ja täytyy myöntää, että psykiatrisen hoidon avustuksella. Vaikka kyllä itsekin joutuu tekemään suuren työn.

Minulla on edelleen tuttuja, jotka ovat hoidon piirissä, ja aikalailla heilläkin on eroja hoidollisissa asioissa.
Osa tutuista myöskin vastaanotoilla salaa todellisen tilanteen, sitten valittavat, kun ei heitä osata auttaa.
Ei kai kukaan osaa auttaa ketään, jos ei tiedä, mihin sitä apua tarvitsee.

Anonyymi kirjoitti:

Kokenut saavansa ?
Mielenkiintoinen ilmaus.

Mielen ongelmia on niin erilaisia, ja hoitokeinot ovat erilaisia, ainakin niiden pitäisi olla ns. muokattuna tarpeen mukaan.

Jotkut henkisesti sairaat haluavat apua, ja kun yritetään auttaa, niin mikään ei ole hyvä, mikään ei riitä.
Enkä nyt yleistä, käytän sanaa jotkut.
Kun ihmistä voi olla vaikeaa auttaa, vaikka kuinka yrittäisi, hän saattaa juurikin kokea, ettei ole saanut apua.
Riippuu myös ongelman, " sairauden " laadusta ja oireilusta, kun on kaikkea alkaen lievimmästä päästä jopa psykooseihin ja harhoihin, harhaluuloihin jne. asti.
Jotkut ahdistuneet ja masentuneetkin saattavat ajatella, että ei mua kukaan pysty auttamaan. Negatiivisuus vaikuttaa myös mahdollisiin hoidollisiin tuloksiin, monesti jopa itse hoitoon tai yritykseen hoitaa.

Mt-puolella asioidessa voivat hyvin pienetkin asiat vaikuttaa ihmisen kokemukseen, jopa sekin, jos tulee väärin ymmärretyksi, tai kokee itsensä jotenkin loukatuksi, jne.
Ja lisänä tietysti lääkkeiden haittavaikutukset, niitäkään ei voi unohtaa.

Jo vuosien takaa omasta kokemuksesta voin kertoa, että olin sellainen, kun kyseltiin hoitotahon puolella miten mulla menee, kaikki hyvin ? Aina vaan vastasin, että kaikki hyvin, hyvin menee. Vaikka todellisuus oli jotakin aivan muuta.
Mutta näitäkin asioita on tullut mietittyä vasta, kun olen saanut itseni parempaan kuntoon, ja täytyy myöntää, että psykiatrisen hoidon avustuksella. Vaikka kyllä itsekin joutuu tekemään suuren työn.

Minulla on edelleen tuttuja, jotka ovat hoidon piirissä, ja aikalailla heilläkin on eroja hoidollisissa asioissa.
Osa tutuista myöskin vastaanotoilla salaa todellisen tilanteen, sitten valittavat, kun ei heitä osata auttaa.
Ei kai kukaan osaa auttaa ketään, jos ei tiedä, mihin sitä apua tarvitsee.

Lue lisää

Jos potilaan fyysinen ongelma,On määritetty lähes suoralta johtopäätöksellä psyykkiseksi, Että potilaan fyysistä tilaa ei ole haluttu tutkia mahdollisimman tarkkaan.Niin eihän tämmönen tapaus voi saada psykiatrisessa hoidossa sitä oikeaa apua ja hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monet ovat saaneet apuja psykiatrian puolelta vaikeassa tilanteessa.?

Elä liiottele,Tutkimuksien mukaan vaan 3% potilaista on kokenut saavansa jotakin apua ongelmiin.

Lue lisää

Kai sie ymmärrät, että keskikokoisessa kaupungissa on ihmisiä, jotka tuntevat yli kolmeprosenttia sen kaupungin mielenterveyskuntoutujista.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli koulukaveri Hämeen läänistä joka joutui pakkohoitoon

kun hän tuli terveeksi niin oli mielissään että oli saanut lääkkeet ja hoidon minkä tarvitsi , ja tunsi taas elämän halua ja harrastaa asioita työn ohella . Mutta hän luotti psykiatriaan ja muutaman viikon päästä pääsi kotiin ja sen jälkeen on voinut erittäin hyvin.
Joten jos nämä ihmiset jotka eivät muuta tee kun haukkuvat psykiatrista hoitoa , ehkä hoitaisivat toisiaan , kun tietävät niin hyvin miten pitää tehdä .
Ihmeellistä haukkumista , ja sen huomaa kirjoituksista ettei eräät voi hyvin

Lue lisää

Kun puhutte näistä paranemis tapauksista psykiatrisessa hoidossa voisitte joskus myös laittaa niitä lääketieteellisiä objektiivisia todisteita esille.

Anonyymi kirjoitti:

Jos potilaan fyysinen ongelma,On määritetty lähes suoralta johtopäätöksellä psyykkiseksi, Että potilaan fyysistä tilaa ei ole haluttu tutkia mahdollisimman tarkkaan.Niin eihän tämmönen tapaus voi saada psykiatrisessa hoidossa sitä oikeaa apua ja hoitoa.

Lue lisää

Tämä onkin aika iso ongelma, kun taustalla on mt-ongelmia ja yrittää saada fyysisellä puolella asioitaan hoidatettua.

Vaikka psykiatrian puolella ja mt-asioissa menisi jo kuinka hyvin, niin fyysisellä puolella lääkärit takertuvat vanhoihin psykiatrisiin diagnooseihin.
Lähes vaiva kuin vaiva, niin kehotetaan juttelemaan psykiatrille, kun taas psykiatrian puoli sitten ihmettelee, että onpa omituista touhua.

Paras olisi, kun ei mt-ongelmaisena, tai entisenä sellaisena, koskaan sairastuisi fyysisiin sairauksiin. Mutta kun niitäkään kaikkia ei yleensä voi valita.

Anonyymi kirjoitti:

Kun puhutte näistä paranemis tapauksista psykiatrisessa hoidossa voisitte joskus myös laittaa niitä lääketieteellisiä objektiivisia todisteita esille.

Tuollaista toivetta on aika hankala toteuttaa.
Ei yksittäisten ihmisten paranemisista ja toipumisista pysty keskustelupalstoille laittamaan minkäänlaisia lääketieteellisiä todisteita.

Eiköhän se riitä todisteeksi, että näitä toipumisia ja paranemisia tapahtuu, kukaan ei ole koskaan edes väittänyt sellaisen olevan mahdotonta. Tai ei ainakaan kieltänyt kysyttäessä, onko se mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaista toivetta on aika hankala toteuttaa.
Ei yksittäisten ihmisten paranemisista ja toipumisista pysty keskustelupalstoille laittamaan minkäänlaisia lääketieteellisiä todisteita.

Eiköhän se riitä todisteeksi, että näitä toipumisia ja paranemisia tapahtuu, kukaan ei ole koskaan edes väittänyt sellaisen olevan mahdotonta. Tai ei ainakaan kieltänyt kysyttäessä, onko se mahdollista.

Lue lisää

Osa varmaan olisi toipunut ja parantunut ilman hoitoakin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaista toivetta on aika hankala toteuttaa.
Ei yksittäisten ihmisten paranemisista ja toipumisista pysty keskustelupalstoille laittamaan minkäänlaisia lääketieteellisiä todisteita.

Eiköhän se riitä todisteeksi, että näitä toipumisia ja paranemisia tapahtuu, kukaan ei ole koskaan edes väittänyt sellaisen olevan mahdotonta. Tai ei ainakaan kieltänyt kysyttäessä, onko se mahdollista.

Lue lisää

Minä ainakin voin huomattavasti paremmin, kun en ole enää käyttänyt mt-palveluita ja olen lopettanut psyyke, neuroleptien käytön kokonaan, lopullisesti.

Niitä tuhoja, vahinkoja, tai vaurioita, joita on jo tosin ennättänyt tulla lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä, ja vahingoittanut somaattista terveyttä, ei enää pysty korjaamaan.
Ne ovat pysyviä ja koko loppuelämän ajaksi jääviä haittoja ja vaurioita.

Anonyymi kirjoitti:

Minä ainakin voin huomattavasti paremmin, kun en ole enää käyttänyt mt-palveluita ja olen lopettanut psyyke, neuroleptien käytön kokonaan, lopullisesti.

Niitä tuhoja, vahinkoja, tai vaurioita, joita on jo tosin ennättänyt tulla lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä, ja vahingoittanut somaattista terveyttä, ei enää pysty korjaamaan.
Ne ovat pysyviä ja koko loppuelämän ajaksi jääviä haittoja ja vaurioita.

Lue lisää

Olisi kiva lukea, mitä vaurioita sulle on jäänyt ?
Olen nimittäin joutunut samanlaiseen tilanteeseen.
Mulla on jäänyt ääreishermoston sairaus ja kognitiivisia ongelmia.
Onneksi ei muuta, mutta onhan noissa jo mainituissakin kestämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaista toivetta on aika hankala toteuttaa.
Ei yksittäisten ihmisten paranemisista ja toipumisista pysty keskustelupalstoille laittamaan minkäänlaisia lääketieteellisiä todisteita.

Eiköhän se riitä todisteeksi, että näitä toipumisia ja paranemisia tapahtuu, kukaan ei ole koskaan edes väittänyt sellaisen olevan mahdotonta. Tai ei ainakaan kieltänyt kysyttäessä, onko se mahdollista.

Lue lisää

Potilas kun lääkkeillä turrutetaan se kun on sinun mielestä parantamista?Sillä ei ole mitään tekemistä parantamisen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Luojan kiitos minä en enää koskaan joudu tekemisiin, enkä kasvokkain yhdenkään psykiatrin kanssa.

Lopetin lääkkeet jo monta kuukautta sitten, enkä ole koskaan voinut niin hyvin, kuin nyt voin. Aivotkin toimivat ja pelaavat huomattavasti paremmin, kuin silloin, kun jouduin käyttämään neuroleptejä. Enkä ole enää niin pystyynkuollut zombi, joka nukkuu 12 h/vrk, ja joutui pakottamaan itsensä, jotta kykeni tekemään edes ne välttämättömimmät ja tärkeimmät asiat, joita elämässä joutuu tekemään. Aivosumu on vähentynyt merkittävällä tavalla. Ja lihaksetkin toimivat paremmin, esim. liikkuessa. Enää ei tullut houkutuksia tarttua pulloon ja käyttää alkoholia. Sen käyttö väheni merkittävästi, kun lopetin psyykelääkkeet.

Ja huom. minulla ei ole harhoja, eikä psykoottisia ajatuksia, tai muitakaan kokemuksia. Enkä usko, että niitä tuleekaan. Vai aikooko joku näsäviisastelija lähteä nyt sitten ennustelemaan minulle, että sairastun psykoosiin ja joudun osastolle ja sairaalahoitoon? Siitä voisikin lyödä jopa vetoa.

Lue lisää

Koskaan ei voi sanoa ei koskaan.
Elämä on yllätyksiä täynnä.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi kiva lukea, mitä vaurioita sulle on jäänyt ?
Olen nimittäin joutunut samanlaiseen tilanteeseen.
Mulla on jäänyt ääreishermoston sairaus ja kognitiivisia ongelmia.
Onneksi ei muuta, mutta onhan noissa jo mainituissakin kestämistä.

Lue lisää

Samanlaisia vaurioita. Mutta myös niiden lisäksi tuli kylkiäisenä diabetes.

Anonyymi kirjoitti:

Koskaan ei voi sanoa ei koskaan.
Elämä on yllätyksiä täynnä.

Niinkö ennustelet, vai varoittelet minua jo etukäteen mahdollisilla seuraamuksilla? Jostakin syystä.

Kiitos kovasti! Arvaa, olenko paikalla, tai jäänkö selvittelemään asioita esim. minkään virkatahon kanssa, jos he tänne koskaan jostakin syystä änkeävät.

Koska itse en ainakaan ota enää koskaan yhteyttä mihinkään terveystahoon, en ainakaan mt-asioissa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun puhutte näistä paranemis tapauksista psykiatrisessa hoidossa voisitte joskus myös laittaa niitä lääketieteellisiä objektiivisia todisteita esille.

Jos suomessa on noin neljännesmiljoona Miepä palveluiden käyttäjää, niin eiköhän objektiivisesti ajateltuna, niistä joku paranekkin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos suomessa on noin neljännesmiljoona Miepä palveluiden käyttäjää, niin eiköhän objektiivisesti ajateltuna, niistä joku paranekkin.

Lääkkeillä kun oireet turrutetaan se kun on sun mielestä parantamista?Sillä ei ole mitään tekemistä parantamisen kanssa.

Objektiivisessa mielessä kukaan ei ole parantunut kun ei ole mitään objektiivista näyttöäkään mihinkää psyykkiseen sairauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Niinkö ennustelet, vai varoittelet minua jo etukäteen mahdollisilla seuraamuksilla? Jostakin syystä.

Kiitos kovasti! Arvaa, olenko paikalla, tai jäänkö selvittelemään asioita esim. minkään virkatahon kanssa, jos he tänne koskaan jostakin syystä änkeävät.

Koska itse en ainakaan ota enää koskaan yhteyttä mihinkään terveystahoon, en ainakaan mt-asioissa.

Lue lisää

Voi, anteeksi kovasti, jos tuosta itseesi otit.
Ei ollut tarkoitus ketään loukata, ennustella tai varoitella.

On vain totuus, ettei tulevasta elämästä voi tietää etukäteen.
Hyvähän se on, jos ei enää ikinä tule tarvitsemaan mt-palveluita. Ja jokaisen oma valinta, miten toimii, jos tulee vaikea elämäntilanne.

Anonyymi kirjoitti:

Jos suomessa on noin neljännesmiljoona Miepä palveluiden käyttäjää, niin eiköhän objektiivisesti ajateltuna, niistä joku paranekkin.

Juurikin näin.
Eivät ne kaikki neljännesmiljoona palveluiden käyttäjää tänne kirjoittele mielipiteitään.

Ja jokainen, joka kirjoittaa, kirjoittaa omasta kokemuksestaan. Ehkä myös joku, joka on seurannut läheltä omaisen tai tutun kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Samanlaisia vaurioita. Mutta myös niiden lisäksi tuli kylkiäisenä diabetes.

Diabetes kai aikamoinen haittavaikutus.
Tunnen monia, jotka käyttävät, tai ovat käyttäneet, klotsapiinia tai olanzapiinia, ja kaikille heille on tullut 2-tyypin diabetes.

En tietenkään voi tietää sellaisista lääkkeiden käyttäjistä, joita en tunne.
Eli ei voi yleistää.

Anonyymi kirjoitti:

Diabetes kai aikamoinen haittavaikutus.
Tunnen monia, jotka käyttävät, tai ovat käyttäneet, klotsapiinia tai olanzapiinia, ja kaikille heille on tullut 2-tyypin diabetes.

En tietenkään voi tietää sellaisista lääkkeiden käyttäjistä, joita en tunne.
Eli ei voi yleistää.

Lue lisää

Minäkin tunnen monta, jolla on 2-tyypin diabetes, itsellänikin on. Tietääkseni kellään näistä ei ole eikä ole ollut mt-lääkitystä, ei itsellänikään.

Anonyymi kirjoitti:

Osa varmaan olisi toipunut ja parantunut ilman hoitoakin.

Huokaus. Hoitoa ei tarjota siksi, että joku paranee ilman sitä, vaan siksi että joku EI parane ilman sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Huokaus. Hoitoa ei tarjota siksi, että joku paranee ilman sitä, vaan siksi että joku EI parane ilman sitä.

Taidanpa minkäkin huokaista tässä kohtaa.

Joitain hoidetaan siksi, kun he sitä tarvitsevat, ja varmaankaan ei hoideta, jos ei tarvitse.
Mutta on sekin seikka, että joskus kun hoidosta on ollutkin hyötyä, ja tultuaan kuntoon, ei sittenkään meinata antaa olla hoitamatta, vaan kova yritys hoitaa sillä enää saavuttamatta yhtään mitään.
Eli jokin ei täsmää.

Mietin aikoinaan, kun ensin haluttiin, että potilas tulee parempaan kuntoon, ja kun niin kävi, ei sekään sitten ollut hyvä.
Mikä lie tarkoituksena, onko pelko, että jää yhdelle ihmiselle lääkkeet " jakamatta " ( rankka tappio lääketeollisuudelle...) ?

Psykiatria ei ole yhtään mitään tiedettä koska psykiatriassa ei ole minkäänlaista tieteellistä statusta olemassa.

Psykiatriksi tullaan valmistumalla lääkäriksi, ja siitä erikoistutaan psykiatriaan.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriksi tullaan valmistumalla lääkäriksi, ja siitä erikoistutaan psykiatriaan.

Sitte kun ne valmistuu psykiatriksi se ei ole enää lääkäri vaan puoskari.

Miksi mt-diagnoosin, tai huonosti voivalla, tai henkisesti kärsivällä ei sitten saisi olla mitään oikeuksia, joko laillisia, ihmisoikeuksiin tai ihmisarvoon kuuluvia sellaisia?

Emmekö me kaikki olla ihmisiä ja samanarvoisia? Lain edessä, toistemme kanssa ja keskuudessa ja tässä yhteiskunnassa? Eikö täällä olekaan demokratiaa ja tasa-arvoa?

Jos niin ei ole, niin sitten on jotakin pahasti vialla ja mätää tässä koko systeemissä, valtiossa ja yhteiskunnassa? Olisi tarvetta ja muutosta sillekin asiaintilalle.

Kyllä. Pitkästä aikaa taas ketju, jolla on ihan hyvä CAMP arvo.

On niitä syöpäpotilaitakin hoidettu kalliilla hoidoilla vaikka eivät ole parantuneet,En tätä sitte tarkoittanut puolustaakseni psykiatrian pseudotiede huhaa hoidon olemassa oloa.

Eivät ne terveydenhuoltoon lääkärin eteen apua itselleen hakemaan lähteneet ole olleet mitään "luulotautisia". Monet heistä ovat olleet mm. vaikeissa elämäntilanteissa, kärsineet stressistä, burnouteista, masennusoireista, tai somaattisten sairauksien aiheuttamasta väsymyksestä ja uupumuksesta, tai sitten olleet haastavissa psykososiaalisissa elämäntilanteissa. Mutta kun siellä psykiatrisissa hoitopaikoissa he eivät ole tulleet lainkaan kuunnelluiksi, ymmärretyiksi, heidän kanssaan ei ole keskusteltu oireiden taustalla olevista juurisyistä. Joitakin heistä on sairaalassa laitettu mielivaltaisesti pakkohoitoon tai eristykseen, heitä on nimitelty ja kiusattu henkisesti. Eli hoitajien asenne ja käytös potilaita kohtaan ei ole ollut asiallista. Ilmapiiri ja asenne olivat autoritäärisiä ja ihmisiä kontrolloivia ja kaikkia ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa loukkaavia. Monen itsetunto meni noilla sairaala ja "hoitojaksoilla" jos se ei ollut jo sitä aiemmin mennyt, niin viimeistään niissä paikoissa ollessa. He eivät koskaan päässeet integroitumaan tähän yhteiskuntaan, koska heitä ei edes tuettu ja kannustettu siihen millään tavalla.

Psykiatrissa hoidetaan potilaita edelleen pääsääntöisesti vain lääkkeillä. Mitään psykososiaalista tukea tai empatiaa heille ei välttämättä anneta ja tarjota. Puhumattakaan sitten niiden oireiden taustalla olevien syiden selvittämisestä ja työkalujen antamisesta selviytymiseen. Monet jätettiin tässä yhteiskunnassa, terveydenhuollossa ja psykiatriassa toimivien puolelta täysin oman onnensa nojaan ja selviytymään yksin.

En usko, että pitkäaikaiskäytön tai liian nopean vieroituksen aiheuttamia vakavia haittavaikutuksia usein edes tunnustetaan terveydenhuollon piirissä. Eiköhän ne yleensä vain armotta kuitata potilaan sairauden uusiutumiseksi tai annetaan kokonaan uusi mt-diagnoosi. Silloin tie kroonikkopotilaaksi on auki, jos potilas ei itse ole perillä siitä, mitä on meneillään.

Masennuslääkkeen syöttäminen potilaalle vuosikausia ilman mitään perään katsomista ei mielestäni ole hoitoa. Ennemmin kidutusta ja pahoinpitelyä. Mietin, kuinka monta meitä onkaan, kenelle näin on tehty.

Anonyymi kirjoitti:

En usko, että pitkäaikaiskäytön tai liian nopean vieroituksen aiheuttamia vakavia haittavaikutuksia usein edes tunnustetaan terveydenhuollon piirissä. Eiköhän ne yleensä vain armotta kuitata potilaan sairauden uusiutumiseksi tai annetaan kokonaan uusi mt-diagnoosi. Silloin tie kroonikkopotilaaksi on auki, jos potilas ei itse ole perillä siitä, mitä on meneillään.

Masennuslääkkeen syöttäminen potilaalle vuosikausia ilman mitään perään katsomista ei mielestäni ole hoitoa. Ennemmin kidutusta ja pahoinpitelyä. Mietin, kuinka monta meitä onkaan, kenelle näin on tehty.

Lue lisää

Jos ei lääkityksistä tunne saavansa lainkaan hyötyä, niin eihän niitä ole pakko syödä.
Etenkään avohoidossa ei kukaan tule kotiin laittamaan pillereitä suuhun ja käske nielaisemaan.

Itselleni oli lääkkeistä enemmän haittaa kuin hyötyä, joten lopetin. En tosin potenut masennusta.
Vuosia sitten kuitenkin väitettiin, että joutuisin syömään lääkkeitä koko lopun elämän ajan.
Mutta kun ei se aina mene niin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei lääkityksistä tunne saavansa lainkaan hyötyä, niin eihän niitä ole pakko syödä.
Etenkään avohoidossa ei kukaan tule kotiin laittamaan pillereitä suuhun ja käske nielaisemaan.

Itselleni oli lääkkeistä enemmän haittaa kuin hyötyä, joten lopetin. En tosin potenut masennusta.
Vuosia sitten kuitenkin väitettiin, että joutuisin syömään lääkkeitä koko lopun elämän ajan.
Mutta kun ei se aina mene niin.

Lue lisää

Silloin on pakko syödä masennuslääkettä, jos siihen on tullut riippuvuus. Vieroitusoireet voivat viedä toimintakyvyn pitkäksi aikaa. Niin kävi minullekin. Olet ollut onnekas, jos olet selvinnyt vähällä.

PS. Eihän huumeriippuvaisenkaan ole pakko käyttää huumeita.

Anonyymi kirjoitti:

En usko, että pitkäaikaiskäytön tai liian nopean vieroituksen aiheuttamia vakavia haittavaikutuksia usein edes tunnustetaan terveydenhuollon piirissä. Eiköhän ne yleensä vain armotta kuitata potilaan sairauden uusiutumiseksi tai annetaan kokonaan uusi mt-diagnoosi. Silloin tie kroonikkopotilaaksi on auki, jos potilas ei itse ole perillä siitä, mitä on meneillään.

Masennuslääkkeen syöttäminen potilaalle vuosikausia ilman mitään perään katsomista ei mielestäni ole hoitoa. Ennemmin kidutusta ja pahoinpitelyä. Mietin, kuinka monta meitä onkaan, kenelle näin on tehty.

Lue lisää

"En usko, että pitkäaikaiskäytön tai liian nopean vieroituksen aiheuttamia vakavia haittavaikutuksia usein edes tunnustetaan terveydenhuollon piirissä."

Jos potilas tämmöstä puhuu lääkärille se tulkitaan useimmiten sairauden uusiutumisella.

Anonyymi kirjoitti:

"En usko, että pitkäaikaiskäytön tai liian nopean vieroituksen aiheuttamia vakavia haittavaikutuksia usein edes tunnustetaan terveydenhuollon piirissä."

Jos potilas tämmöstä puhuu lääkärille se tulkitaan useimmiten sairauden uusiutumisella.

Lue lisää

Itse perustelin lääkärille, miksi lopetin lääkityksen omatoimisesti, kun hoitopuoli ei siihen suostunut.
Kyse oli tosin neurolepteistä, ei masennuslääkkeistä.

Kyllä ne lääkäritkin ymmärtävät, kun kertoo kokevansa enemmän haittoja kuin hyötyjä.
He eivät vain halua ymmärtää ( joskus valitettavasti saa sellaisen käsityksen ).

Mulle lääkäri myönsi lääkkeiden latistavan tunteita, kun siitä kerroin.
Hän kyllä väitti, että lääkkeet parantavat elämänlaatuani, mutta olin jo aiemmin maininnut, että elämänlaatuni parani, kun lopetin lääkityksen. Sen selitin uudestaan hänen väitteensä jälkeen, niin ei hän siihen oikein pystynyt mitään sanomaan.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin on pakko syödä masennuslääkettä, jos siihen on tullut riippuvuus. Vieroitusoireet voivat viedä toimintakyvyn pitkäksi aikaa. Niin kävi minullekin. Olet ollut onnekas, jos olet selvinnyt vähällä.

PS. Eihän huumeriippuvaisenkaan ole pakko käyttää huumeita.

Lue lisää

Niin onnekas en ole, että olisin vähällä selvinnyt.

Kannan lääkitysten aiheuttamia seurauksia lopun elämää, mutta myöskin asenne ratkaisee.
Elämän on pakko jatkua joka tapauksessa, niin on parempi hyväksyä menneet asiat.

Siis itse tapahtunutta ei tarvitse hyväksyä, vaan se, että ne tapahtumat ovat tapahtuneet ja ovat olemassa, elämä voi silti jatkua.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin on pakko syödä masennuslääkettä, jos siihen on tullut riippuvuus. Vieroitusoireet voivat viedä toimintakyvyn pitkäksi aikaa. Niin kävi minullekin. Olet ollut onnekas, jos olet selvinnyt vähällä.

PS. Eihän huumeriippuvaisenkaan ole pakko käyttää huumeita.

Lue lisää

Ihan totta tuokin, että pakko ei ole käyttää mitään.

Myös huumeriippuvaisille on vieroitushoitoja, ja jotkut niissä onnistuukin.
Huumeiden käyttökin voi jättää elinikäiset jäljet, vaikka huumeista irti pääsisikin.
Ja kyllä yleensä vieroituksissa tulee vieroitusoireita.
Kaikki eivät vain kestä eikä jaksa niitä kärsiä, vaan palaa " tuttuun ja turvalliseen ", eli koukuttavaan aineeseen.

Se on loppujen lopuksi aina ihmisen oma valinta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta tuokin, että pakko ei ole käyttää mitään.

Myös huumeriippuvaisille on vieroitushoitoja, ja jotkut niissä onnistuukin.
Huumeiden käyttökin voi jättää elinikäiset jäljet, vaikka huumeista irti pääsisikin.
Ja kyllä yleensä vieroituksissa tulee vieroitusoireita.
Kaikki eivät vain kestä eikä jaksa niitä kärsiä, vaan palaa " tuttuun ja turvalliseen ", eli koukuttavaan aineeseen.

Se on loppujen lopuksi aina ihmisen oma valinta.

Lue lisää

Miksei psykiatrian lääkkeisiin koukkuun jääneille ole tässä hyvinvointivaltion irvikuvassa yhtä hyviä vieroitushoitoja tarjolla, kuin vaikkapa huume- ja alkoholiriippuvaisille?

Anonyymi kirjoitti:

Miksei psykiatrian lääkkeisiin koukkuun jääneille ole tässä hyvinvointivaltion irvikuvassa yhtä hyviä vieroitushoitoja tarjolla, kuin vaikkapa huume- ja alkoholiriippuvaisille?

Lue lisää

Kukakohan tuohonkin osaisi vastata ?
Todellisuus on kuitenkin sitä, että monet alkoholi- tai huumeriippuvaiset alkavat jossain vaiheessa käyttää mieliala- tai psykoosilääkkeitä.
Miksiköhän näin, siihenkin olisi kiva saada vastaus ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei lääkityksistä tunne saavansa lainkaan hyötyä, niin eihän niitä ole pakko syödä.
Etenkään avohoidossa ei kukaan tule kotiin laittamaan pillereitä suuhun ja käske nielaisemaan.

Itselleni oli lääkkeistä enemmän haittaa kuin hyötyä, joten lopetin. En tosin potenut masennusta.
Vuosia sitten kuitenkin väitettiin, että joutuisin syömään lääkkeitä koko lopun elämän ajan.
Mutta kun ei se aina mene niin.

Lue lisää

Pakko niitä on ainaski ostaa jos on kuntoutustuella ja haluaa että se ei katkea.

Olen joskus miettinyt, että tuonkin pystyisi jopa suht yksinkertaisesti selvittämään. ( 14:44 )

Jos otettaisiin esim. kymmenen ihmistä ja laitettaisiin saman lääkärin luokse valittamaan vaikka masennusta, ja katsottaisiin millaisen reseptin heistä jokainen saisi.
Jos lääkeyhtiöllä olisi sormensa pelissä, niin veikkaisinpa, että hyvinkin monella saattaisi reseptissä lukea samanniminen lääke.

Joskus kyllä mietin, että jospa mulla vaan on vilkas mielikuvitus, kun on tullut tuollaistakin mietittyä....

Faktahan voi olla mitä vaan, kuka milloinkin siitä jotain yrittää kirjoittaa.

Oudointa lääkeasioissa on ollut se, kun itse aikoinaan tulin kovin itsetuhoiseksi vasta aloitettuani runsaat lääkitykset.
Yritin moneen kertaan itsaria lääkkeillä, satutin itseäni myös fyysisesti, viiltelemällä, polttamalla, ym.

Lääkelastit kun purettiin, loppui itsetuhoisuus melkein kuin seinään. Se oli aika nopea muutos.
Jopa ajattelu itselleen jotain pahaa tekemisestä lopahti silloin.

Mistä lie tuollaiset sitten johtuneet, en osaa niitä muuhun yhdistää kuin lääkkeisiin, koska se on ajallisesti todella helppoa.

Anonyymi kirjoitti:

Faktahan voi olla mitä vaan, kuka milloinkin siitä jotain yrittää kirjoittaa.

Oudointa lääkeasioissa on ollut se, kun itse aikoinaan tulin kovin itsetuhoiseksi vasta aloitettuani runsaat lääkitykset.
Yritin moneen kertaan itsaria lääkkeillä, satutin itseäni myös fyysisesti, viiltelemällä, polttamalla, ym.

Lääkelastit kun purettiin, loppui itsetuhoisuus melkein kuin seinään. Se oli aika nopea muutos.
Jopa ajattelu itselleen jotain pahaa tekemisestä lopahti silloin.

Mistä lie tuollaiset sitten johtuneet, en osaa niitä muuhun yhdistää kuin lääkkeisiin, koska se on ajallisesti todella helppoa.

Lue lisää

Monien SSRI- masennuslääkkeiden , myös joidenkin neuroleptienkin, sivuvaikutuksena on itsetuhoisuuden lisääntymistä ja masennuksen pahenemista. Erikoista, mutta totta. Etenkin nuorille ne kyseiset lääkkeet eivät jostakin syystä sovi. Kun itselleni niitä aikoinaan tarjottiin, niin meni jonkin aikaa hyvin, noin puoli vuotta, sitten oireet palasivat uudestaan takaisin. Siksi lopetin masennuslääkkeiden ( myös monien muiden sivuvaikutusten takia) käytön heti ja kokonaan. Mutta itselläni oli niin vaikeaa kroonista unettomuutta, että jouduin käyttämään neuroleptejä ja käytin niitä todella pitkään. Mutta masennukseni paheni. Koska itsellä on traumataustaa, lapsuudessa ja sairaalassa koetun kiusaaamisen takia ja olen joutunut elämässäni seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Kertoessani tuosta viimeksi mainitusta ( kokemastani seksuaalisesta väkivallasta) osastolla, niin saatte arvata, tuliko siihen mitään reaktioita, tukea, ymmärtämystä, tai keskusteluapua. Ei tullut koskaan. Se kävi selväksi, että olen vain nimi, sotu, aiemmin annettu diagnoosi, tyhmä ja idiootti ( no, sitä ainakin olin, kun koskaan luotin terveydenhuoltoon ja koskaan menin kertomaan yhdellekään lääkärille, että olen väsynyt, tai itsetuhoinen) ja "hoidoksi" tarjottiin, ei vaan määrättiin vain ja ainoastaan lääkkeitä. Monesti kävi niin, että kun koskaan valitteli esim. kroonista väsymystä, niin se tulkittiin joksikin aivan muuksi. Myöhemmin tajusin, että sairastamallani kilpirauhasen vajaatoiminnalla oli yhteys siihen oireeseen. Mutta psykiatriassa kaikki potilaan sanomat asiat tulkitaan joko tahallisesti tai tarkoituksella psykoottiseksi, ja liitetään aiemmin tehtyyn diagnoosiin. Ei koskaan esim. somaattispohjaiseksi. Ja hoito on aina vain ja ainoastaan joko masennuslääkkeitä, tai neuroleptejä. Jostakin syystä alalla olevat, niin somaattisen, kuin psykiatrisen puolella toimivat esim. ajattelevat aina lähes systemaattisesti, että mt-diagnoosin omaavat eivät koskaan voi sairastua myös somaattisestikin. Kerran hullu, on aina hullu. Stigma on jää, pysyvästi, koko elämän ajaksi. Mitään ei tutkita, potilasta ei kuunnella ja uskota. Suomalaisessa terveydenhuollossa toimivilla on niin paljon valmiiksi otettua asenteellisuutta. Ja erittäin paljon välinpitämättömyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Monien SSRI- masennuslääkkeiden , myös joidenkin neuroleptienkin, sivuvaikutuksena on itsetuhoisuuden lisääntymistä ja masennuksen pahenemista. Erikoista, mutta totta. Etenkin nuorille ne kyseiset lääkkeet eivät jostakin syystä sovi. Kun itselleni niitä aikoinaan tarjottiin, niin meni jonkin aikaa hyvin, noin puoli vuotta, sitten oireet palasivat uudestaan takaisin. Siksi lopetin masennuslääkkeiden ( myös monien muiden sivuvaikutusten takia) käytön heti ja kokonaan. Mutta itselläni oli niin vaikeaa kroonista unettomuutta, että jouduin käyttämään neuroleptejä ja käytin niitä todella pitkään. Mutta masennukseni paheni. Koska itsellä on traumataustaa, lapsuudessa ja sairaalassa koetun kiusaaamisen takia ja olen joutunut elämässäni seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Kertoessani tuosta viimeksi mainitusta ( kokemastani seksuaalisesta väkivallasta) osastolla, niin saatte arvata, tuliko siihen mitään reaktioita, tukea, ymmärtämystä, tai keskusteluapua. Ei tullut koskaan. Se kävi selväksi, että olen vain nimi, sotu, aiemmin annettu diagnoosi, tyhmä ja idiootti ( no, sitä ainakin olin, kun koskaan luotin terveydenhuoltoon ja koskaan menin kertomaan yhdellekään lääkärille, että olen väsynyt, tai itsetuhoinen) ja "hoidoksi" tarjottiin, ei vaan määrättiin vain ja ainoastaan lääkkeitä. Monesti kävi niin, että kun koskaan valitteli esim. kroonista väsymystä, niin se tulkittiin joksikin aivan muuksi. Myöhemmin tajusin, että sairastamallani kilpirauhasen vajaatoiminnalla oli yhteys siihen oireeseen. Mutta psykiatriassa kaikki potilaan sanomat asiat tulkitaan joko tahallisesti tai tarkoituksella psykoottiseksi, ja liitetään aiemmin tehtyyn diagnoosiin. Ei koskaan esim. somaattispohjaiseksi. Ja hoito on aina vain ja ainoastaan joko masennuslääkkeitä, tai neuroleptejä. Jostakin syystä alalla olevat, niin somaattisen, kuin psykiatrisen puolella toimivat esim. ajattelevat aina lähes systemaattisesti, että mt-diagnoosin omaavat eivät koskaan voi sairastua myös somaattisestikin. Kerran hullu, on aina hullu. Stigma on jää, pysyvästi, koko elämän ajaksi. Mitään ei tutkita, potilasta ei kuunnella ja uskota. Suomalaisessa terveydenhuollossa toimivilla on niin paljon valmiiksi otettua asenteellisuutta. Ja erittäin paljon välinpitämättömyyttä.

Lue lisää

Lisäyksenä: se hyväksikäyttö ja väkivalta ei siis tapahtunut missään sairaalassa, ollessani hoidossa. Vaan muualla. Tämä selvennykseksi, jotta joku ei tee siitä vääriä johtopäätelmiä.

Mutta ainakin oma kokemukseni on ( noin sen 20 vuoden ajalta), että ei psykiatriasta, hoitopaikoista, ja siellä työtään tekeviltä hoitajilta, tai lääkäreiltä mitään tukea, kuuntelemistä, ymmärtämistä, empatiaa, apua, asiallista kohtelua ja kunnollista hoitoa saa. Ei heitä yksinkertaisesti kiinnosta. Eivät he välitä mitään. Heitä kiinnostaa aivan muut asiat. Omat hyvät palkat, tienestit, bonukset, ja lääketeollisuuden rikastumisen edistäminen. Saada potilas kontrolliin, ja tottelemaan autoritääristä hoitotahoa, syömään vuosikaupalla koko elämän ajan psyykelääkkeitä, ihan kuin ne koetut traumat nyt sillä lähtisivät ja katoaisivat. Eivät todellakaan katoa.

Kenties, jos kuka vain menisi valittelemaan psykiatrille jotakin elämässään tapahtunutta, ja vastaanotolla hetken juttelisivat, niin ehkä kaikille jokin diagnoosi löytyisi.
Kukaan kun ei ole täydellinen.
Joskus tuntuu, että pienetkin eroavaisuudet tarvitsee heti lyödä jonkin diagnoosin taakse.
Jos se onkin joku uusi muoti, että pitäisi olla diagnoosi......

Lukekaa kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Kirjoittajana lääketieteen professori, lääketiedettä tutkivan Cochrane säätiön perustaja Peter C. Gøtzche.
Hän sanoo että psykiatria on lääketeollisuuden haara, joka toimii kuin järjestäytynyt rikollisuus.
Hän sanoo että yksin psyykenlääkkeet on tappanut maailmassa lähes puoli miljoonaa ihmistä.
Suomessa tämä tiedostettiin 70 luvulla jo, kun kahdeksan potilasta Nokialla kuoli hyvin lyhyessä ajassa Leponex nimiseen psyykemyrkkyyn, joka kiellettiin Suomessa pian tämän jälkeen.
Kieltoa ei enää noudateta, ihmisiä surmataan Leponexilla taas. Asiasta ei vaan ole julkista tietoa saatavilla, asia ei ole päivänvalossa.
Suurinnosa lääkäreistä ei hyväksy psykiatriaa, koska se ei ole edes lääketiedettä. Perustuu puhtaasti olettamuksiin, eli on Pseudotiedettä.
Sama kuin uskoisi maahisiin ja peikkoihin. He eivät ole lääkäreitä, eikä heitä tule sellaisina pitääkään.
He surmaavat ihmisiä, eivätkä joudu siitä vastuuseen. Lääketeollisuus pitää siitä huolen.

Anonyymi kirjoitti:

Lukekaa kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Kirjoittajana lääketieteen professori, lääketiedettä tutkivan Cochrane säätiön perustaja Peter C. Gøtzche.
Hän sanoo että psykiatria on lääketeollisuuden haara, joka toimii kuin järjestäytynyt rikollisuus.
Hän sanoo että yksin psyykenlääkkeet on tappanut maailmassa lähes puoli miljoonaa ihmistä.
Suomessa tämä tiedostettiin 70 luvulla jo, kun kahdeksan potilasta Nokialla kuoli hyvin lyhyessä ajassa Leponex nimiseen psyykemyrkkyyn, joka kiellettiin Suomessa pian tämän jälkeen.
Kieltoa ei enää noudateta, ihmisiä surmataan Leponexilla taas. Asiasta ei vaan ole julkista tietoa saatavilla, asia ei ole päivänvalossa.
Suurinnosa lääkäreistä ei hyväksy psykiatriaa, koska se ei ole edes lääketiedettä. Perustuu puhtaasti olettamuksiin, eli on Pseudotiedettä.
Sama kuin uskoisi maahisiin ja peikkoihin. He eivät ole lääkäreitä, eikä heitä tule sellaisina pitääkään.
He surmaavat ihmisiä, eivätkä joudu siitä vastuuseen. Lääketeollisuus pitää siitä huolen.

Lue lisää

Suurin osa muista lääkäreistä ei hyväksy ihmisiä, jotka ovat joskus tarvinneet psykiatria.

Anonyymi kirjoitti:

Lukekaa kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Kirjoittajana lääketieteen professori, lääketiedettä tutkivan Cochrane säätiön perustaja Peter C. Gøtzche.
Hän sanoo että psykiatria on lääketeollisuuden haara, joka toimii kuin järjestäytynyt rikollisuus.
Hän sanoo että yksin psyykenlääkkeet on tappanut maailmassa lähes puoli miljoonaa ihmistä.
Suomessa tämä tiedostettiin 70 luvulla jo, kun kahdeksan potilasta Nokialla kuoli hyvin lyhyessä ajassa Leponex nimiseen psyykemyrkkyyn, joka kiellettiin Suomessa pian tämän jälkeen.
Kieltoa ei enää noudateta, ihmisiä surmataan Leponexilla taas. Asiasta ei vaan ole julkista tietoa saatavilla, asia ei ole päivänvalossa.
Suurinnosa lääkäreistä ei hyväksy psykiatriaa, koska se ei ole edes lääketiedettä. Perustuu puhtaasti olettamuksiin, eli on Pseudotiedettä.
Sama kuin uskoisi maahisiin ja peikkoihin. He eivät ole lääkäreitä, eikä heitä tule sellaisina pitääkään.
He surmaavat ihmisiä, eivätkä joudu siitä vastuuseen. Lääketeollisuus pitää siitä huolen.

Lue lisää

Onko tämäki omanlainen tapa hävittää ainaski osa yhteiskunnan alaluokkaa pois keillä ei ole joko halua tai muista syistä olla yhteiskunnalle hyödyksi?
Yhteiskunnan alaluokkaa varmaan suurin osa on päätynyt syystä tai toisesta psykiatrian uhriksi.

Anonyymi kirjoitti:

Onko tämäki omanlainen tapa hävittää ainaski osa yhteiskunnan alaluokkaa pois keillä ei ole joko halua tai muista syistä olla yhteiskunnalle hyödyksi?
Yhteiskunnan alaluokkaa varmaan suurin osa on päätynyt syystä tai toisesta psykiatrian uhriksi.

Lue lisää

Jotkut ihmiset valittiin psykiatriassa toimivien lääkäreiden ja hoitajien taholta sellaisiksi tarkoituksella. Alalla on selvästi täyssadisteja, rasisteja ja natseja. Vaikka sitä ( priorisoimista) ja asenteellisuutta ei myönnetä, eikä välttämättä kerrota julkisesti. Osalle potilaista ei annettu mitään mahdollisuuksiakaan esim. integroitua tähän yhteiskuntaan, koska heitä ei edes tuettu millään, tai ei ainakaan oikealla tavalla. Autoritääristä, sadistista, alentuvaista ja asenteellista kohtelua kyllä tarjottiin. Kiusaamista ja nimittelyä. Sekö on oikea tapa hoitaa esim. niitä ihmisiä, joilla on jo aiemmin ollut koulukiusaamis ja traumataustaa? Ylilääkintää, väärien diagnoosien antamista ja lääkkeiden määräämistä.
Jotkut potilaista ovat jo kuolleet joidenkin lääkkeiden, kuten Leponexin aiheuttamiin haittavaikutuksiin. Sitä ( eli potilaiden laillistettua murhaamista) saattaa tapahtua vieläkin. Kuka niistä oikeasti pitää mitään tilastoja, tai seuraa niitä? Puhumattakaan mistään lailliseen edesvastuuseen saattamisesta. Minusta se on suoraan sanottuna aivan rikollista toimintaa, ja rikoksia ihmisyyttä vastan, joita ei voi missään nimessä hyväksyä missään sivistyneessä, kehittyneessä, humaanissa ja demokraattisessa valtiossa. Ei se ole mitään lääketiedettä ja ihmisten auttamista ja hoitamista silloin. Jos se on jonkun mielestä hoitamista, ja puolusteltavissa olevaa "huippuhienoa psykiatriaa ja edistynyttä ja aina oikeassa oleva lääketiedettä", että traumatisoidaan, kohdellaan huonosti, tai eliminoidaan lääkkeillä ihmisiä pois päiviltä, jotka vain pyytävät itselleen apua, tukea, ymmärtämistä ja hoitoa sairaaloissa hoitotahon puolelta, silloin on kyllä jotakin pahasti vikaa koko systeemissä. Ja se pitäisi lakkauttaa kokonaan toiminnasta. Elleivät pyydä anteeksi niiltä lukemattomilta uhreilta, joita psykiatria ja siellä toimineet aiheuttaneet, myönnä tekemiään virheitä ja rikoksia; ja muuta ja uudista niitä omia vanhentuneita hoitokäytäntöjään, asenteitaan ja tapojaan käyttäytyä ja kohdella vaikeuksista kärsiviä ihmisiä. Vain se puhdistaisi ilmaa ja ehkä palauttaisi sen heidän jo suuren jouko silmissä menettämän arvostuksen ja kunnioituksen. Myös palveluita käyttävien omien näkemysten ja palautteiden huomioonottaminen kehittäisi myös heidän omaa alaansa. Mutta jos ovat niin tyhmiä, puuttuu itsekritiikki ja on sokeutta nähdä tosiasioita, ja puutteita omissa hoitomenetelmissä, niin sitten sille ei voi mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Onko tämäki omanlainen tapa hävittää ainaski osa yhteiskunnan alaluokkaa pois keillä ei ole joko halua tai muista syistä olla yhteiskunnalle hyödyksi?
Yhteiskunnan alaluokkaa varmaan suurin osa on päätynyt syystä tai toisesta psykiatrian uhriksi.

Lue lisää

Lääkäreiden tehtävään ja työhön kuuluu varjella ja suojella elämää ja ihmishenkiä, sekä kaikkia mahdollisia ja elämää ylläpitävien, hyvinvointia ja terveytttä edistävien keinojen käyttäminen potilaan auttamiseksi ja yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä potilaan kanssa Jos toimii toisella tavalla, niin silloin rikkoo paitsi antamansa lääkärin valan, kaikkia eettisiä ja hyviä tapoja toimia. Eikä silloin ole mikään lääkäri. Kuoleman edesauttaminen ja /tai ihmisten priorisointi elämän ja kuoleman kysymyksissä tai terveydenhuollossa niin toimiessa ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Se ei kuulu sivistyneeseen, edistyneeseen ja demokraattiseen valtioon - ja sen toimintaperiaatteisiin. Ellei potilas itse sitten pyydä itselleen eutanasiaa, tai avustamista sen toteuttamisessa.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäreiden tehtävään ja työhön kuuluu varjella ja suojella elämää ja ihmishenkiä, sekä kaikkia mahdollisia ja elämää ylläpitävien, hyvinvointia ja terveytttä edistävien keinojen käyttäminen potilaan auttamiseksi ja yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä potilaan kanssa Jos toimii toisella tavalla, niin silloin rikkoo paitsi antamansa lääkärin valan, kaikkia eettisiä ja hyviä tapoja toimia. Eikä silloin ole mikään lääkäri. Kuoleman edesauttaminen ja /tai ihmisten priorisointi elämän ja kuoleman kysymyksissä tai terveydenhuollossa niin toimiessa ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Se ei kuulu sivistyneeseen, edistyneeseen ja demokraattiseen valtioon - ja sen toimintaperiaatteisiin. Ellei potilas itse sitten pyydä itselleen eutanasiaa, tai avustamista sen toteuttamisessa.

Lue lisää

Psykiatrit ei ole silloin lääkäreitä.

Miksi thl hyväksyy että psykiatrisia potilaita lääkitään potilaan hyvinvointia terveyttä ja elämää tuhoavilla lääkkeillä?

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit ei ole silloin lääkäreitä.

Miksi thl hyväksyy että psykiatrisia potilaita lääkitään potilaan hyvinvointia terveyttä ja elämää tuhoavilla lääkkeillä?

Koska eettisesti on oikein valita se pienempi paha.

Anonyymi kirjoitti:

Koska eettisesti on oikein valita se pienempi paha.

Mikä on mielestäsi se "pienempi paha"? Voisitko selventää, mitä oikein tarkoitit ja valaista asiaa hieman enemmän?

Anonyymi kirjoitti:

Koska eettisesti on oikein valita se pienempi paha.

Hei mitä mieltä oot väittämästä, että serotoniinin vajaus ei aiheuta masennusta?

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäreiden tehtävään ja työhön kuuluu varjella ja suojella elämää ja ihmishenkiä, sekä kaikkia mahdollisia ja elämää ylläpitävien, hyvinvointia ja terveytttä edistävien keinojen käyttäminen potilaan auttamiseksi ja yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä potilaan kanssa Jos toimii toisella tavalla, niin silloin rikkoo paitsi antamansa lääkärin valan, kaikkia eettisiä ja hyviä tapoja toimia. Eikä silloin ole mikään lääkäri. Kuoleman edesauttaminen ja /tai ihmisten priorisointi elämän ja kuoleman kysymyksissä tai terveydenhuollossa niin toimiessa ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Se ei kuulu sivistyneeseen, edistyneeseen ja demokraattiseen valtioon - ja sen toimintaperiaatteisiin. Ellei potilas itse sitten pyydä itselleen eutanasiaa, tai avustamista sen toteuttamisessa.

Lue lisää

Psykiatriset potilaat eivät saa apuja fyysiseltä puolelta, useimmiten vain kohdellaan huonosti ja alentavasti.
Siinä ne valat näkee......

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriset potilaat eivät saa apuja fyysiseltä puolelta, useimmiten vain kohdellaan huonosti ja alentavasti.
Siinä ne valat näkee......

Aivan. Tämäkin ilmiö ja asenne on erittäin ja valitettavan yleistä terveydenhuollossa toimivien keskuudessa ja koko hoitokulttuurissa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriset potilaat eivät saa apuja fyysiseltä puolelta, useimmiten vain kohdellaan huonosti ja alentavasti.
Siinä ne valat näkee......

Mulle yks lääkäri fyysiseltä puolelta sano heti niin että sinun pitää vaan lisätä tuota psyykelääkitystä.Sillähän ne asiat selviää ja ratkeaa.
Kyllä monille lääkäreille virkavala näyttää olevan vaan pelkkä vitsi.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriset potilaat eivät saa apuja fyysiseltä puolelta, useimmiten vain kohdellaan huonosti ja alentavasti.
Siinä ne valat näkee......

Kannattaa muistaa, että resurssipula ei koske ainoastaan Psykiatrian potilaita, vaan monet muutkin joutuvat käymään yksityisellä erikoislääkärillä, että saavat hoitonsa nytkähtämään liikkeelle.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle yks lääkäri fyysiseltä puolelta sano heti niin että sinun pitää vaan lisätä tuota psyykelääkitystä.Sillähän ne asiat selviää ja ratkeaa.
Kyllä monille lääkäreille virkavala näyttää olevan vaan pelkkä vitsi.

Lue lisää

Kuulostaa ikävällä tavalla tutulta. Aika monille on tk: ssa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä asioidessa lääkärien puolelta on tuolla tavalla sanottu ja opa ohjeistettu lisäämään psyykelääkitystä. Jos menee valittelemaan somaattisia oireita lääkärille, niin jos vain on aiemmin annettu jokin psykiatrinen diagnoosi, niin asenne ja kohtelu on juuri tismälleen tuollaista.

Terveydenhuollossa ja alalla olevilla on oikeasti aika paha ja laajasti oleva asennevika.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa ikävällä tavalla tutulta. Aika monille on tk: ssa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä asioidessa lääkärien puolelta on tuolla tavalla sanottu ja opa ohjeistettu lisäämään psyykelääkitystä. Jos menee valittelemaan somaattisia oireita lääkärille, niin jos vain on aiemmin annettu jokin psykiatrinen diagnoosi, niin asenne ja kohtelu on juuri tismälleen tuollaista.

Terveydenhuollossa ja alalla olevilla on oikeasti aika paha ja laajasti oleva asennevika.

Lue lisää

Edelliseen lisäys: Tiettyjen potilaiden kohdalla tuijotetaan siihen potilaalle aiemmin annettuun mt-diagnoosiin ja kaikki, mitä potilas sanoo, käännetään pelkiksi "päänupissa, tai hermostossa oleviksi ongelmiksi". Mikä on erittäin törkeää, epäasiallista ja jopa epäeettistä kohtelua. Kyseinen toiminta vaikuttaa myös täysin systemaattiselta, eli lääkäreiden puolelta tarkoituksella otetulta toimintamallilta ja jopa heille etukäteen annetulta ohjeistukselta. Näitä tämänkaltaisia potilaiden omakohtaisia kertomuksia, kokemuksia ja kirjoituksia niistä on tullut esille aika paljon, paitsi kaikkien näiden vuosikymmenten aikana, niin edelleenkin. Nämä kerrotut asiat pitävät täysin paikkansa. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut, eikä ainakaan parempaan, kaikkia ihmisiä tasavertaisesti kohtelevaan ja edistyneeseen suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että resurssipula ei koske ainoastaan Psykiatrian potilaita, vaan monet muutkin joutuvat käymään yksityisellä erikoislääkärillä, että saavat hoitonsa nytkähtämään liikkeelle.

Lue lisää

Monet muutkin kävisivät varmaan mielellään yksityisellä oli vaiva kuin vaiva, mutta kaikilla ei ole siihen varaa.
Että kiitos vaan muistutuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa ikävällä tavalla tutulta. Aika monille on tk: ssa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä asioidessa lääkärien puolelta on tuolla tavalla sanottu ja opa ohjeistettu lisäämään psyykelääkitystä. Jos menee valittelemaan somaattisia oireita lääkärille, niin jos vain on aiemmin annettu jokin psykiatrinen diagnoosi, niin asenne ja kohtelu on juuri tismälleen tuollaista.

Terveydenhuollossa ja alalla olevilla on oikeasti aika paha ja laajasti oleva asennevika.

Lue lisää

Diagnosoituna itse olen sitä mieltä, että lääkäreidenkään ei pitäisi tehdä omia päätelmiään vastaanotolle tulevasta ihmisestä pelkästään lukemansa diagnoosin pohjalta. Eivät he voi, etenkään alkuun, ventovieraasta ihmisestä tietää yhtään mitään, paitsi lukemansa, ehkä hyvinkin vanhat tiedot.

Jotkut ovat saaneet psykiatrisen diagnoosin jo 10-30 vuotta sitten, ja elämäntilanne voi hyvinkin olla nykyään täysin erilainen, eli psyykkisesti voi mennä vaikka kuinka hyvin.

Kun lääkärit koneeltaan katselevat esitietoja potilaasta, näkevät diagnoosit, ja välittömästi mielessään hahmottavat kuvan, minkälainen ihminen on vastaanotolle tulossa.
Kohtelu ja käytös on sitten sen mukaista, asenteet paistavat lääkäreiltä hyvin selkeästi läpi, " hullukin " sen huomaa.

Anonyymi kirjoitti:

Monet muutkin kävisivät varmaan mielellään yksityisellä oli vaiva kuin vaiva, mutta kaikilla ei ole siihen varaa.
Että kiitos vaan muistutuksesta.

Olen hyvin tietoinen, että yksityisellä käynti maksaa ehkä kolme tai neljä kertaa enemmän kuin julkisella. Itse asiassa olen kiinnostunut jopa siitä, että miten ylipäätään asiakasmaksut vaikuttaa ihmisten hoitoon ohjautumiseen. Näppituntumalla sanoisin, että vaikuttaa juuri niissä heikoimmissa...

Mutta yksilötasolla elämä on valintoja. Heikkona hetkenä itsekkin kitsastelin pari viikkoa ruuassa, että pääsin lääkäriin. Elämäni paras valinta. Tähän kun vielä lisää sen, että arvauskeskuksessa hommaan saattaa mennä monta käyntikertaa, niin se hinta erokaan ei ole niin suuri, mitä aluksi voi kuvitella.

Toisin sanoen, köyhällä ei ole varaa halpaan. Menkää suoraan erikoislääkärille, jota vaivanne koskee, pitkässä juoksussa siinä säästää niin aikaa, rahaa, ja omaa mielenterveyttään.

Anonyymi kirjoitti:

Olen hyvin tietoinen, että yksityisellä käynti maksaa ehkä kolme tai neljä kertaa enemmän kuin julkisella. Itse asiassa olen kiinnostunut jopa siitä, että miten ylipäätään asiakasmaksut vaikuttaa ihmisten hoitoon ohjautumiseen. Näppituntumalla sanoisin, että vaikuttaa juuri niissä heikoimmissa...

Mutta yksilötasolla elämä on valintoja. Heikkona hetkenä itsekkin kitsastelin pari viikkoa ruuassa, että pääsin lääkäriin. Elämäni paras valinta. Tähän kun vielä lisää sen, että arvauskeskuksessa hommaan saattaa mennä monta käyntikertaa, niin se hinta erokaan ei ole niin suuri, mitä aluksi voi kuvitella.

Toisin sanoen, köyhällä ei ole varaa halpaan. Menkää suoraan erikoislääkärille, jota vaivanne koskee, pitkässä juoksussa siinä säästää niin aikaa, rahaa, ja omaa mielenterveyttään.

Lue lisää

Fyysisen vaivan takia jos meneekin yksityiselle, joo ehkä kerran maksaa.
Sieltä jos sitten laitetaan labroihin ja mahdollisesti muihinkin tutkimuksiin, ni ei paljoa naurata.

Kaikilla ei ole varaa kitsastella edes ruuasta, sekin on hyvä ottaa huomioon.
Lääkäreiden luokse täytyy jollain matkustaakin, vaikka kuinka olisi suhteellisen lähellä, harvalla kuitenkaan ihan naapurissa.
Oikeasti köyhällä ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, kun ei aina edes tarvittaviin juttuihin.

Toisin sanoen, köyhällä ei ole varaa edes halpaan ( joissain tapauksissa ).

Jos juuri sinä, tai minä, pystyy menemään jonnekin, se ei tarkoita, että kaikki pystyisivät.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisen vaivan takia jos meneekin yksityiselle, joo ehkä kerran maksaa.
Sieltä jos sitten laitetaan labroihin ja mahdollisesti muihinkin tutkimuksiin, ni ei paljoa naurata.

Kaikilla ei ole varaa kitsastella edes ruuasta, sekin on hyvä ottaa huomioon.
Lääkäreiden luokse täytyy jollain matkustaakin, vaikka kuinka olisi suhteellisen lähellä, harvalla kuitenkaan ihan naapurissa.
Oikeasti köyhällä ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, kun ei aina edes tarvittaviin juttuihin.

Toisin sanoen, köyhällä ei ole varaa edes halpaan ( joissain tapauksissa ).

Jos juuri sinä, tai minä, pystyy menemään jonnekin, se ei tarkoita, että kaikki pystyisivät.

Lue lisää

Anteeksi, jäi siis mainitsematta, että kun olette käyneet siellä yksityisellä erikoislääkärillä, niin jatkoa suunnitellessa pyydätte, että hän kirjoittaa lähetteen julkisen puolen erikoissairaanhoitoon, jossa sitten suurin osa tutkimuksista ja toimenpiteistä tehdään.

Ja jos jostain syystä sitä ennen joudutaan ottamaan labroja tai kuvantamisia jne. Niin kun lähete on saatu, niin sen voi kilpailuttaa. Ei siis ole pakko käyttää samaan paikkaan missä kallis lääkäri on. Aikanaan omat labrani jäivät maksamaan 40 euroa, noin kahden ja puolensadan sijaan. Joku Magneetti kuvaus voi olla jo työläämpi ja huomattavasti kalliimpi, mutta siinäkin kannattaa pitää mieli avoimena, että onko junalippu ja magneetti kuvaus puolet halvempi, kuin vastaava palvelu siinä lähellä.

Mitä köyhyyteen muuten tulee, niin siitä voimme jatkaa keskustelua sille varatulla foorumilla, ettei mene sekaisin vaikkapa hotovastaisuuden kanssa.
https://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/koyhyys

Tuo on silkkaa valetta. Edelleen lukekaa maailmankuulun lääketieteen tutkimuslaitosta johtavan professorin kirja Tappava psykiatria. Siinä teille todellisuutta.
Psyykenlääkkeet tappaa ja vammauttaa keskushermoston.
Psykiatrit ovat murhaajia, koska jatkavat työtään täysin tietoisena mitä heidän kemikaalinsa aiheuttaa, Äkkikuolemia, itsemurhia, väkivaltaisuuksia, epilepsiaa, muutamia mainitakseni.
Tämä on kaikkialla maailmassa todistettu todeksi.
Psykiatria ei ole lääketiedettä eikä psykiatri ole lääkäri, eikä häntä tule lääkärinä pitääkään.
Psykiatria nojaa olettamuksiin, sama kuin uskoisit noitiin ja peikkoihin.
Psykiatria on pseudotiede, eli oletustiede.
"Luulen että vaivasi voi johtua yhden molekyylin puuttumisesta veressä, joten aloitamme heti korvaavan lääkityksen injektiona, ja jäätte aluksi kolmen kuukauden ajaksi seurantaan, että onko lääke vaarallinen öööö....siis toimiva kohdallanne. Pidämne kirjaa uuden lääkkeen sisäänajosta ööö...siis uuden lääkkeen vaikutuksesta ihmiskehoon..."
Klotsapiini on tappanut suomessa potilaita vuodesta -76 lähtien, jolloin Nokialla Pitkäniemen sairaalassa kuoli 8 potilasta lähes samaan aikaan oltuaan saman klotsapiinin piikityksiin pakotettu. Toisin sanoen, psykiatrit tappoivat 8 ihmistä klotsapiiniin.
Tämä on internetissä julkaistu, lehtikirjoituksia myöden. Todistettavaa tietoa.
Ihme ettei psykiatreja ole jo lynkattu kadulle.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on silkkaa valetta. Edelleen lukekaa maailmankuulun lääketieteen tutkimuslaitosta johtavan professorin kirja Tappava psykiatria. Siinä teille todellisuutta.
Psyykenlääkkeet tappaa ja vammauttaa keskushermoston.
Psykiatrit ovat murhaajia, koska jatkavat työtään täysin tietoisena mitä heidän kemikaalinsa aiheuttaa, Äkkikuolemia, itsemurhia, väkivaltaisuuksia, epilepsiaa, muutamia mainitakseni.
Tämä on kaikkialla maailmassa todistettu todeksi.
Psykiatria ei ole lääketiedettä eikä psykiatri ole lääkäri, eikä häntä tule lääkärinä pitääkään.
Psykiatria nojaa olettamuksiin, sama kuin uskoisit noitiin ja peikkoihin.
Psykiatria on pseudotiede, eli oletustiede.
"Luulen että vaivasi voi johtua yhden molekyylin puuttumisesta veressä, joten aloitamme heti korvaavan lääkityksen injektiona, ja jäätte aluksi kolmen kuukauden ajaksi seurantaan, että onko lääke vaarallinen öööö....siis toimiva kohdallanne. Pidämne kirjaa uuden lääkkeen sisäänajosta ööö...siis uuden lääkkeen vaikutuksesta ihmiskehoon..."
Klotsapiini on tappanut suomessa potilaita vuodesta -76 lähtien, jolloin Nokialla Pitkäniemen sairaalassa kuoli 8 potilasta lähes samaan aikaan oltuaan saman klotsapiinin piikityksiin pakotettu. Toisin sanoen, psykiatrit tappoivat 8 ihmistä klotsapiiniin.
Tämä on internetissä julkaistu, lehtikirjoituksia myöden. Todistettavaa tietoa.
Ihme ettei psykiatreja ole jo lynkattu kadulle.

Lue lisää

Niin, minkä verran mahtaa olla omaa kokemusta, vai ihanko kirjan perusteella päästelet..?
Aiheeseen ehkä kannattaisi tutustua paljon laajemmin.
Kolikossa on aina kaksi puolta.

- Ja jaksamista jokaiselle vaikeuksista, mistä tahansa ongelmista kärsiville, ja myös alalla oleville! Teette tärkeää ja arvokasta työtä! Mutta toivon myös hartaasti, että he alkaisivat nähdä, muuttaa ja korjata omissa hoitomenetelmissään niitä siellä olevia puutteita. Muuttaa hoitoa enemmän asiakaskeskeiseksi ja lähtöiseksi. Ja kysyä palveluita käyttäviltä enemmän heidän näkemyksiään ja toiveitaan.

Ei ole mitään dikotomista eroa aivokemiosta aiheutuvasta masennuksesta ja ympäristön aiheuttamista masennustiloista. Aivot ovat neuroplastinen elin ja kaikki mielentilat ja tunteet ja reaktiot vastoinkäymisiin korreloivat jollain tasolla erilaisten kehollisten muuttujien kanssa. Lisäksi jo varhaislapsuudesta asti kokemukset muokkaavat hermoverkostoja reagoimaan tietyllä tavalla stressitekijöihin, ja useinkin on täysin mahdotonta edes potilaan itse erottaa mikä on sisäsyntyistä ja mikä ympäristöstä johtuvaa masennusta. Tuskin tällaisia puhtaita toisistaan erottuvia tiloja on edes olemassa. Ongelma on siinä, että neurobiologiset korrelaatit eivät korreloi riittävän koherentisti muodostaakseen selkeää neurobiologista ilmiötä ja siten ei ole olemassa mitään selkeästi erottuvaa neurobiologista tilaa, jota kutsutaan masennukseksi, oli se ns. sisäsyntyistä tai ei. Masennuksen kappa-arvo on DSM-V mukaan 0.28 eli heikko, toisin sanoen edes oiretasolla lääkärit eivät yleensä ole yksimielisiä tehdessään diagnoosia siitä, onko kyseessä kliininen depressio vai ei. Reliabiliteetti on äärimmäisen tärkeä käsite, kun yritetään luokitella toisistaan oiretasolla erillisiä psykiatrisia häiriöitä. Jos reliabiliteetti on heikko, on mahdotonta erottaa täysin luotettavasti esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöitä depressiosta. Ongelma on se, että psykiatriassa lääketiede on oirekeskeistä, se ei korjaa mitään olemassaolevaa patofysiologista ongelmaa vaan ainoina välineinä on huumata potilaita ja toivoa, että huumaavat aineet parantavat eivätkä pahenna hänen tilaansa. Ihminen voi hyötyä huumaavasta aineesta, esimerkiksi ihminen voi kokea alkoholin vähentävän ahdistustaan, vaikka ahdistus sinänsä ei olisi sisäsyntyistä vaan traumojen aiheuttama stressireaktio. Samalla tavalla paniikkihäiriöstä kärsivä voi kokea hyötyvänsä rauhoittavista, vaikka paniikkihäiriö itsessään on usein traumaattisten kokemusten aiheuttamia ensisijaisesti, toki nykyään usein oletetaan että taustalla on jotain perinnöllistä tai synnynnäistä alttiutta, vaikka sitä on yksilötasolla aika mahdotonta suoraan osoittaa useinkaan. Eivät nuo ole poissulkevia asioita, itse asiassa monen riippuvuussairauden taustalla on biopsykiatriassa suosittu ajatusmalli, jossa traumaattisia kokemuksia "hoidetaan" psykoaktiivisilla aineilla ilmeisen menestyksekkäästi. Ainakaan eivät elä eläkeikäiseksi asti, ja näin säästävät eläkerahoja.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään dikotomista eroa aivokemiosta aiheutuvasta masennuksesta ja ympäristön aiheuttamista masennustiloista. Aivot ovat neuroplastinen elin ja kaikki mielentilat ja tunteet ja reaktiot vastoinkäymisiin korreloivat jollain tasolla erilaisten kehollisten muuttujien kanssa. Lisäksi jo varhaislapsuudesta asti kokemukset muokkaavat hermoverkostoja reagoimaan tietyllä tavalla stressitekijöihin, ja useinkin on täysin mahdotonta edes potilaan itse erottaa mikä on sisäsyntyistä ja mikä ympäristöstä johtuvaa masennusta. Tuskin tällaisia puhtaita toisistaan erottuvia tiloja on edes olemassa. Ongelma on siinä, että neurobiologiset korrelaatit eivät korreloi riittävän koherentisti muodostaakseen selkeää neurobiologista ilmiötä ja siten ei ole olemassa mitään selkeästi erottuvaa neurobiologista tilaa, jota kutsutaan masennukseksi, oli se ns. sisäsyntyistä tai ei. Masennuksen kappa-arvo on DSM-V mukaan 0.28 eli heikko, toisin sanoen edes oiretasolla lääkärit eivät yleensä ole yksimielisiä tehdessään diagnoosia siitä, onko kyseessä kliininen depressio vai ei. Reliabiliteetti on äärimmäisen tärkeä käsite, kun yritetään luokitella toisistaan oiretasolla erillisiä psykiatrisia häiriöitä. Jos reliabiliteetti on heikko, on mahdotonta erottaa täysin luotettavasti esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöitä depressiosta. Ongelma on se, että psykiatriassa lääketiede on oirekeskeistä, se ei korjaa mitään olemassaolevaa patofysiologista ongelmaa vaan ainoina välineinä on huumata potilaita ja toivoa, että huumaavat aineet parantavat eivätkä pahenna hänen tilaansa. Ihminen voi hyötyä huumaavasta aineesta, esimerkiksi ihminen voi kokea alkoholin vähentävän ahdistustaan, vaikka ahdistus sinänsä ei olisi sisäsyntyistä vaan traumojen aiheuttama stressireaktio. Samalla tavalla paniikkihäiriöstä kärsivä voi kokea hyötyvänsä rauhoittavista, vaikka paniikkihäiriö itsessään on usein traumaattisten kokemusten aiheuttamia ensisijaisesti, toki nykyään usein oletetaan että taustalla on jotain perinnöllistä tai synnynnäistä alttiutta, vaikka sitä on yksilötasolla aika mahdotonta suoraan osoittaa useinkaan. Eivät nuo ole poissulkevia asioita, itse asiassa monen riippuvuussairauden taustalla on biopsykiatriassa suosittu ajatusmalli, jossa traumaattisia kokemuksia "hoidetaan" psykoaktiivisilla aineilla ilmeisen menestyksekkäästi. Ainakaan eivät elä eläkeikäiseksi asti, ja näin säästävät eläkerahoja.

Lue lisää

Sisäsyntyistähän se on, tuli mahdolliset aiheuttajat sitten omista aivoista, tai aivojen ulkopuolelta.
Aivothan ne reagoi kaikkeen ulkoiseenkin.
Mutta itse aivotoiminta, mielentilat, tunteet, ym. tapahtuvat aivoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Sisäsyntyistähän se on, tuli mahdolliset aiheuttajat sitten omista aivoista, tai aivojen ulkopuolelta.
Aivothan ne reagoi kaikkeen ulkoiseenkin.
Mutta itse aivotoiminta, mielentilat, tunteet, ym. tapahtuvat aivoissa.

Lue lisää

Ihmisillä on olemassa sellainen kuin kongitio, kongitiiviset mallit, mieli, miksikä sitä sanotaankin. Ja tuo osittain kielellinen abstrakti apparaatti on kulttuurinen, sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta syntynyt systeemi, joka säätelee osittain ihmisen hermoston ja kehon toimintaa. Se ei sananmukaisesti ole sisäsyntyinen, se ei ole syntynyt ihmisen hermoston suljetussa systeemissä, vaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Se ei myöskään muutu sisäsyntyisesti, vaan vaatii reflektiota ja vuorovaikutusta, jotta voit muuttaa joskus hyvin keholliseksi ja automaattisiksi muodostuneita automaattisia ehdollistumia ja ajatusprosesseja. Sen takia ympäristö voi hyvinkin ylläpitää ja vahvistaa ihmisen depressiivisuutta tai ahdistusta pelkästään niillä tulkinnoilla, joita se tuottaa ihmisen omasta kehollisista tuntemuksista. Eläimillä ei ole ehkä keskimäärin yhtä vahvaa tietoisuutta, minkä takia monien eläinten depresiivisyys on ehkä vahvemmin yhteydessä sen hetkiseen ympäristöön, kun taas ihmisillä kyky hahmottaa todellisuutta ylia-ajallisesti abstraktilla tasolla johtaa siihen, että ihmiset voivat masentua vakavasti pelkästään siitä, että heillä on kehittynyt depressiivisiä merkitysrakenteita oman minäkuvansa pohjaksi. Tämä aiheuttaa monestikin hämmennystä monilla konkreettisesti ajattelevilla ihmisillä, koska ihmiset ovat samaan aikaan kiinnittyneet tiettyyn fyysiseen tilaan ja aikaan ja samaan aikaan oman menneisyytensä ja sen tuottamien merkitysrakenteiden vankeja. Moni konkreettinen ihminen tekeekin johtopäätöksen, että jos olen depressiivinen vaikka olen rakastettu ja elän yltäkylläisesti, niin minun alakuloni ja ahdistukseni on sisäsyntyistä tai liittyy jotenkin puhtaasti aivojen kemialliseen epätasapainoon kuten tohtori sanoo, vaikkei se koskaan olen ole niin yksioikoista.