Näinhän saa tuon tuostakin kuulla. Minusta suomalaisilla on todellista syytä syvään häpeään. Samoin myös saksalaisilla ja kaikilla saksan liittolaisilla, jotka sodan aikana taistelivat Neuvostoliitossa.
Ai että miksi? No siksi, kun menivät HÄVIÄMÄÄN sen sodan! Koko maailman suurin onnettomuus toteutui tuon häviön seurauksena. Neuvostoliiton punaterrori levittyi koko itäeurooppaan ja moneen muuhunkin maahan tuoden mukanaan pelkoa, kuolemaa, murhaamisia, raiskauksia ja kaikkea muuta kurjuutta. Yksikään maa, jossa tuo hirviövalta hallitsi, ei ole säästynyt näiltä rikoksilta.
Kuinka paljon parempi maailma nyt olisikaan, jos tuo suuri ja haiseva paskakansa olisi kertakaikkiaan ja kertaheitolla lopetettu ja Stalin käristetty nuotiolla?
Ai että miksi? No siksi, kun menivät HÄVIÄMÄÄN sen sodan! Koko maailman suurin onnettomuus toteutui tuon häviön seurauksena. Neuvostoliiton punaterrori levittyi koko itäeurooppaan ja moneen muuhunkin maahan tuoden mukanaan pelkoa, kuolemaa, murhaamisia, raiskauksia ja kaikkea muuta kurjuutta. Yksikään maa, jossa tuo hirviövalta hallitsi, ei ole säästynyt näiltä rikoksilta.
Kuinka paljon parempi maailma nyt olisikaan, jos tuo suuri ja haiseva paskakansa olisi kertakaikkiaan ja kertaheitolla lopetettu ja Stalin käristetty nuotiolla?
Vastaukset 17
Vanhimmat
oaltaan Suomi ja maailmakin olisi hitusen parempi paikka, jos isäsi olisi käyttänyt ehkäisyä sinua tehdessään...
Aika osuvasti sanottu.
10 pistettä.
Estihän se häviäminen vielä hirveämmän onnettomuuden syntymisen. Ei todellakaan ole syytä puolustaa Stalinin hirmutekoja, mutta syytä on myös muistaa Hitlerin järjettömät puhdistukset ja ne sentään kerittiin lopettamaan lähes alkuunsa.
Olisin mielelläni suonut Saksan ja Suomen voittavan. Suomalaiset ovat arjalaisia ja Suomi olisi todennäköisesti saanut pitää itsenäisyytensä, siihen olisi liitetty koko Karjala ja Kuolan niemimaa ja Afrikasta olisi vielä tullut siirtomaaksi Kongo. Suomessa olisi ehkä vallassa kansallissosialistinen puolue ja koulussa pakko lukea saksaa tms, mutta mitään hätää ei meillä arjalaisilla olisi ollut. Venäläiset sen sijaan olisivat orjuudessa jos nyt heitä vielä hengissä olisi. Deutschland und Finnland über alles. Sieg Heil, sieg heil, sieg heil.
suomalaisethan ne vasta ovatkin mongolien sukulaisia, toisin kuin venäläiset. VENÄLÄISET SENTÄÄN OVAT INDOEUROOPPALAISIA KUTEN GERMAANIT JA ROMAANIT, mutta SUOMALAISET ovat SUOMALAIS-UGRILAISIA, EIVÄT INDO-EUROOPPALAISIA, kuten slaavikansat (venäläiset, valkovenäläiset, ukrainalaiset, puolalaiset, tsekit, slovakit, serbit). Ei sen puoleen, minusta siinä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin!
Eiköhän tämä porukka ole kokolailla kaukana arjalaisesta rodusta, ellei arjalaisella tarkoiteteta rotujen sekoitusta, niin kuin saksalaistenkin kohdalla näyttää olevan. Saksalainen sikakoira on aika pätevä nimitys.
suomalaisten hävetä, ainoastaan sinun kun tunnut olevan todella ääliömäinen...amiska?
Reservin kapteeni ja hyvässä ja arvostetussa asemassa oleva diplomi-insinöörikö se siellä taas huutelee "amiska"-mantraansa?
hyvinkin terävä, mutta piikki kohdistuu itseesi.
On se hyvä, ettei muualla maailmassa ole rikoksia.
Toisen Maailmansodan syyliset olivat Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto (joka on kuin nykyinen Venäjä).
mm. kun Saksa oli rikkonut hyökkäämättömus-sopimuksen ja hyökännyt Neuvostoliittoa vastaan, tämän jälkeen Iso-Britania liittoutui Neuvostoliiton kanssa koska heillä oli sama vihollinen. Iso-Britania ei ollut aloittanut sotaa ja sitä vastaan oli hyökätty oikeutta. Iso-Britania joka on jälkeen päinkin korostanut sitä että se otti kumppanikseen Neuvostoliiton vain siki että se halusi vahvan kumppanit ja tarvitsi sitä heti jottein Iso-Britaniaan olisi miehitetty ja liitetty Kolmannen Valtakunnan-piiriin.
Suomella oli lähes sama tarina, Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme oikeutta, taistelimme yksin kunnes siihen saakka voitokas Saksa ilmaisi halukkuutensa Suomen rinnalle. Me emme edustaneet sitä minkä takia Saksa soti, meillä oli vain sama vihollinen ja Suomenkin kimppuun oli oikeudetta hyökätty. Suomi otti sen avun minkä se sai, vaikka tiesimme (samoin kun Iso-Britania) että kumppanimme oli Sodan aloittajia ja taisteli oikeudetta.
Ei Neuvsotoliitto Iso-Britaniaa auttanut ennen Saksan hyökäystä Neuvostoliittoon, koska Neuvostoliitto oli luvannut että Saksa saa Iso-Britania kun taas Neuvostoliitolli oli "omat ostokset". Neuvostoliitolle oli alunperin ihan sama että kuka kärsii ja kuka voittaa kunhan he saavat sen minkä heille on luvattu.
Jos Saksa olisi voittanut ja nyt juhlittaisiin "Berliinin juhlia" joissa aiheena olisi Neuvostoliiton antautuminen ja kaatuminen, niin olisiko Iso-Britania silloin sytettynä siitä että oli Neuvostoliiton kanssa tekemisissä?
Ja selitettäisiinkä Saksan hyökkäystä sinne silä että se oli pakon edessä joutunut Neuvostoliiton kumppaniksi? Tätä ei ole mietitty koska Saksa hävisi.
Suomellä ei ole mitään hävettävää 1900-luvun sodissaan (Lapinsodassa tehtiin urotöitä mutta se oli vahvan avun hinta) sillä Suomi kävi omaa ERILLISSOTAA taistellen oman itsenäisyyden ja päätösvallan puolesta.
Te kaikki ja varsinkin toisin ajatteliat myönnättehän että Venäjä vääristelee historiaa. mm. Siksi joidenkin käsitykset ovat "maalaantuneet" idän vaikutuksesta.
Neuvostoliitolle Sota Suomea vastaan oli kuin yksi sota vain, oltiin hakemassa sitä minkä oli sopimuksessa heille luvattu ja he kutsuvat meitä vastaan käytyjä sotia nimellä "Suuri Isänmaalinen sota" ja mitä isänmaalista oli Suomen sortamisessa?
Jatkosota alkoi kun Neuvostoliiton pommikoneet ylittivät Suomen rajan ja pommittivat kaupunkejamme. Näin Neuvstoliitto raiskasi lähes itse laatimansa ruhan. Onneksi me olimme varautuneet tähän hyökkäykseen vahvalla avulla, jos joku ajattelee että Jatkosota oli vain ja ainoastaan Suomen vika niin voin kertoa että uusimmatkin tutkimuksen sanovat että Neuvostoliitto (jolle Suomi kuului sopimuksessa) olisi hyökännyt uudestaan monta kertaan jotta Neuvostoliitto olisi saanut "sille kuuluvan" maan.
Suomi ei siis häpeä, vaan Suomi saa ylpeästi kertoa sitä että kuinka me pienenä maana, Talvisodan yksin käyneenä emme kaatuneet Idänmahtiin tai Karajalan mäntyyn.
Mitä pitäisi hävetä, on se tolkuton selittely siitä, miten käytiin erillisotaa Saksan rinnalla vaikka ei muka mitään yhteisiä päämääriä ollutkaan... Hohhoijaa. Puoli Suomea oli saksalaisten miehittämä ja suomalaisia joukkoja alistettu saksalaisten komentoon, samalla rintamalla taisteltiin yhdessä samaa vihollista vastaan, yhteistoimintaa alettiin suunnitella heti kohta talvisodan jälkeen ja koko Jatkosotaan lähdettiin näiden suunnitelmien pohjalta. Kun sotaonni sitten kääntyi niin selittely alkoi, ja yhä jatkuu.
Turhaan.
Suomella oli vaihtoehdot vähissä ja pieni maa oli kahden totalitarisen suurvallan välissä kevyttä kauraa. Aikalaiset poliitikot luovivat tilanteesta taitavasti, tekivät virheitä, mutta tärkein saavutettiin - itsenäisyys säilyi. Mitä selittelemistä ja häpeämistä meillä siinä muka on? Huonomminkin olisi voinut käydä. Toisin valitsemalla täällä puhuttaisiin nyt venäjää.
Historian kipupisteet käsittelemällä, hyväksymällä ja taakse jättämällä olisi aika jo päästä eteenpäin. Suomi soti Saksan rinnalla, aseveljenä, liittolaisena tms. ja sai pitää itsenäisyytensä siinä missä moni muu sen menetti.
Ei meillä mitään häpeämistä ole, kunhan turhasta selittelystä päästäisiin - siitä voi päätellä että jotain häpeämistä muka olisi.
Suomi ei ollut "liittolainen", Suomella ja Natsi-Saksalla ei ollut virallista sopimusta mistään, paitsi Rytin henkilökohtainen lupaus jossa sanottiin ettei Suomi suostu Neuvostoliiton kanssa rauhaan ilman saksan myöntymistä.
Ja tuokin tilanne on mitä hienoin, nykyään puhutaan että politiikot ovat takinkääntäjiä ja maansa myyjiä ja tämähän pitää suurimmalta osalta paikkaansa. Mutta silloin, Suomen Tasavallan Presidentti Risto Ryti (olen melkein luokkatoveri kun samaa koulua käyn) uhrasi tieten tahtoen (kuten Lassi Lehtinen hienosti kuvaili) itsensä jotta Suomio saisi aseita ja apua lyödäkseen koko roskan aloittaneen Neuvostoliiton.
Suomella ja Saksalla ei ollut muita yhteisiä asioita kuin sama vihollinen. Suomi ei taistellut Saksalaisen idealogian puolesta vaan oman itsenäisyyden ja päättämisoikeuden puolesta.
Suomessa Jatkosodan aikana olleet Saksalaiset Upseerit määräsivät vain saksalaisista sotilaista, Suomen armeija ja sen johto-henkilöt Mannerheimiä myöten eivät pitäneet Saksalaisten seurasta, he olivat "ystäviä" vain sotilaallisten" asioiden takia.
Käytin aika hyvää verausta aikaisemmassa viestissä Jossa puhuin siitä kun Iso-Britania (joka asian itse on myöntänyt) suostui Neuvostoliiton kumppaniski vain koska Saksa oli hyökäänyt Isoa-Britaniaa vastaan oikeudetta ja ilman syytä.
Suomelle kävi samoin mutta hyökkääjä ja "kumppani" olivat toisin päin.
Ja Neuvostoliitto oli Saksan rinnalla toinen sodan aloittaja Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa kummallekin oli jaettu maita, ja on todistettavissa ettäjos Saksa ei olisi aloittanut olisi Neuvostoliitto omatoimisesti osannut aloittaa "kuvattujen maiden" liittämisen valtakuntansa piiriin.
"Suomi ei ollut "liittolainen", Suomella ja Natsi-Saksalla ei ollut virallista sopimusta mistään,..."
Samaa selittelyperinnettä on noudatettu sodan päättymisestä lähtien. Mistäs Bönö-rame tiedät mitä paperia paloi sodan loppuvaiheessa valtioneuvoston takapihalla? Siellä roihusi aika paljon asiakirjoja. Paperien löytymisellä ei ole mitään merkitystä, faktat ja tapahtuneet asiat puhuvat puolestaan. Yhteistoimintaa alettiin määrätietoisesti suunnitella Saksan kanssa jo vuoden 1940 lopulla sotilasvaltuuskuntia lähettämällä ja alkukesästä 1941 Suomen johtokin oli jo tietoinen tulevasta Saksan hyökkäuksestä.
Sotatoimien alkaessa, Neuvostoliiton pommittaessa suomalaisia (mm. suomalaisia sotalaivoja matkalla rauhansopimuksen vastaisesti Ahvenanmaan demilitarisoidulle vyöhykkeelle) suomalaiset sukellusveneet olivat jo yhdessä saksalaisten kanssa miinoittaneet laivaväyliä Neuvostoliiton aluevesillä. NL:n pommikoneet antoivat pääministerille hyvän syyn julistaa Suomen olevan hyökkäyksen kohde ja sodassa, huolimatta siitä että omia joukkoja jo koottiin ja keskitettiin saksalaisten kanssa sovitun mukaisesti hyökkäystä varten. Hyökkäys alkoikin 10.7. saksalaisten toiveen mukaisesti.
Ideologian kanssa Suomi ei ollut samalla viivalla Saksan kanssa, lukuunottamatta ehkä pientä ääriainesta suur-Suomi haaveineen, tavoitteet eivät olleet kaikilta osin samat, mutta yhteinen vihollinen riittää tekemään Suomesta liittolaisen, varsinkin kun puoli maata oli maahan päästetyn liittolaisen, aseveljen komennossa.
Suomi luotti Saksan voittoon ja miksei olisi luottanut, olihan se aikansa mahtava suurvalta jonka armeijan edessä oli kaikki siihen mennessä taipuneet. Saksan sotaonnen kääntyessä alkoi Suomi etsiä tietä erillisrauhaan, jonka se lopulta ankarien taisteluiden jälkeen sai. Suomi kävi Jatkosodan yhdessä Saksan kanssa, liittolaisena. Erillistä oli vain tavoitteet, päämäärät ja syyt, miksi maa sotaan lähti.
Varsinkin tämä "historia"keskustelu saa kyllä häpeämään suomalaisuutta.
Mutta vakavstikin: en ole sitä mieltä että jonkun maan historiaa tulisi hävetä. En häpeä muutenkaan muiden ihmisten tekemiä asioita, enkä itse elänyt jatkosodan aikana. Kuitenkin olen sen verran irrationaalinen ihminen, että jotenkin liitän silloisen Suomen omaan ympäristööni. Ja joskus tuntuu että voisi mieluummin olla jonkin vähemmän mokailleen joukkion kuin suomalaisten jäsen (ei niin että mikään valtio olisi todnäk yhtään parempi). Jatkosodassa Suomi saattoi olla pakkoraossa, mutta hieman liian innokas, omien ja muiden maiden kansalaisten kustannuksella. Vaikka Sanan kirja olisikin heikkoa historiantutkimusta ja väärin uutisoitu (Sana ei kai itse väitä paljastaneensa mitään uutta), kirjassa kuvatut rikokset samoin kuin rajanatakaisten ortodoksisten "heimoveljien" sekä kotimaisten kommunistien kohtelu puhumattakaan neuvostoliittolaisista sotavangeista on jossain määrin häpeällistä. Ja osallistuminen natsien hyökkäyssotaan.
Hävettää että emme tarpeeksi puutu Venäjän historian vääristelyyn ja korosta Balttianmaiden kärsimystä, tuhottuja elämiä ja riistettyä itsenäisyyttä tälläisenä hetkenä, kun Venäjän kaltainen maa juhlii vääristetysti jotain sankaritekoa.
Saksan kaatuminen oli hyvä asia, tosin Neuvostoliiton kaatuminen heti perään olisi lopettanut sodan aloittajat kokonaan.
Suomen kimppuun hyökättiin, Suomi puolustautui.
Iso-Britania joka usein lehdissään puhuu Talvisodasta, koska heistä oli hauskaa kun Englantilaiset lehtimiehet tulivat Helsinkiin Neuvostoliiton aloitettua uhkailut. He tulivat siksi että halusivat lähes ensimmäisinä maailmassa todistaa jonkin maan sodan alusta loppuun, kuinka pieni maa "lynkataan" myttyyn.
Hyökkäys alkoi, en näkynyt Neuvostoarmeijaa....... Aikaa meni ja odotelu muuttui hämmennykseksi ja lopulta kunnioitukseksi pientä Suomea kohtaan joka kesti!
mm. Iso-Britania joutui Saksan hyökkäyksen kohteksi ilman syytä, ei Iso-Britania tehnyt mitään joka oikeuttaisi hyökkäyksen heitä vastaan. He olivat kuin kohtalon toverit Suomelle, kummankin kimppuun oli hyökännyt yksi sodan syyllinen.
Iso-Britania on itse myöntänyt että he eivät hyväksy Neuvostoliiton tekoja eivätkä Saksan, mutta Saksan hyökkäys oli vahvaa ja Iso-Britania tarvitsi apua. Ja otti vastemielisesti sen minkä sai.
Saksan rikottua hyökkäämättömyys-sopimuksen aloittamalla hyökkäyksen Neuvostoliitto vastaan, sopimus hajosi. Tällöin Neuvostoliitto ja Saksa oli sodassa jolloin Iso-Britania otti Neuvostoliiton avun, koska Saksa oli sinne hyökännyt ja Suomi otti Saksan avun, koska Neuvostoliitto oli meitä vastaan hyökännyt.
Tuossa tuli kuvattua kahden viattoman maan asema sodassa, yksin ei kauaan pärjätä ja apua ei moni anna.
Suomi otti Pirun Perkelettä vastaan.
Ilman Saksan vahvaa apua Neuvostoarmeijan miehitys olisi ollut varma.
mm. Molotov-Ribbentrop-sopimus on vahva todiste että Neuvostoliitto halusi Suomen, ja mm. niissä vähäisissä papereissa joita olemme saaneet KBG-arkistoista ilmenee että vaikka Suomessa ei olisi ollut Saksalaisia (tämä mm. yksi hyökkäyksen selittelyistä) niin Neuvostoliitto olisi yrittänyt Talvisodan tavoin uudestaan lyödä ja miehittää Suomen. Eli hyökkäys olisi joka tapauksessa tullut, luojan kiitos että meillä oli Saksan apu jolla Suomi sai Neuvostoliiton unohtamaan Ehdoitta-antautumisen ja tyytyi levempään "ryöstöön" koska ei torjuntavoittojemme ja vahvojen aseidemme takia pärjännyt.
Suomessa ei ole mitään hävettä, ei ainakaan Suomen kunniakkaassa historiassa. Pieni maa nimeltä Suomi taisteli itsensä voitoon miehityksestä ja välttyi heimokansojansa kohdanneesta itsenäisyyden menetyksestä ja sorrosta.
Saksa ja Neuvostoliitto liittoutuivat 1939 ja näin ollen hyväksyivät toistensa tulevat hirmutyöt. Tavallaan Saksa oli ensimmäinen aloittajista joka alkoi sortaa toista pahaa. Neuvostoliitto olisi iloisena jatkanut miehittämisiä siihen saakksa että kumpikin saisi "omansa"
Et nyt tainnut lukea edellistä viestiä, tai sitten lässytät lämpimiksesi.
Luen "hävettää" -viestin osapuilleen näin ja kannatan:
Ei - rationaalisesti ottaen - todellakaan kiinnosta sopiiko jonkun puolifasistisen valtion tekemiset tai tekemättä jättämiset omaan moraalikuvioon vai ei: hävettäisi jos olisi "oma porukka" eikä Suomen valtio ennen omaa syntymää.
Vielä typerämpää kuin miettiä pitäisikö hävetä on alkaa heti perään 40-luvun tyyliin uhoamaan Isänmaata.
Istahda ajopuusi selkään ja ajaudu johonkin kauas.
Minä taas vastasin että sopivatko fasistisen valtion teot Suomeen. Ne eivät sovi.
Saksalaiset tulivat tänne koska Suomi halusi vahvaa apua, tosin heillä oli ero syy taistella.
Pirulla Perkelettä Vastaan.