Eksyinpä tälle sivustolle, en ole ennen täällä käynytkään lueskelemassa.
Itselläni on jonkinlaista kokemusta Jehovan todistajista. Äitini vanhemmat olivat sellaisia. Ja tottakai pienenä oli mummolassa paljon ja jouduin alttiiksi tälle uskonnolle. Nyt aikuisena käsitykseni ei ole hyvä, omakohtaiset kokemukset saivat sen aikaan.
Isovanhempani eivät tuputtaneet, omat vanhempani eivät olleet samassa uskossa, eivät ole koskaan olleetkaan, enemmänkin ateisteja ajatusmaailmaltaan. Isovanhempani antoivat minulle paljon kirjoja, yhdessä oli vaaleanpunaiset kannet, se on jäänyt mieleen. Siinä oli kauniita kuvia ja kivoja kertomuksia.. no ne oli tarkoitettu nimenomaan lapselle. Kävin heidän kanssaan kokouksissa, ne olivat pelottavia. Siellä oli aina se yksi mies, joku johtaja alueella, todella ankaran näköinen, aina piti olla hiljaa. Ne tilaisuudet ahdistivat, kovasti. Ne eivät minusta olleet lapsille sopivia, jutut olivat sellaisia. Isovanhempani ajattelivat tietysti minun "parastani", ymmärrän se hyvin, mummo puhui kauniisti uskonasioista, isoisäni oli ankara, raamattu ja suurennuslasi olivat aina pöydällä, tuoli oli varattu hänelle, siinä eivät muut uskaltaneet istua. Kaikki oli niin ristiriitaista, jotenkin. He kyllä noudattivat käskyjä, mutta toisaalla olivat omat vanhempani ja toisaalla nämä mummon kertomukset. Kun olin noin 10-vuotias, luin ahkerasti näitä heidän lehtiään. Sitten, en muista vuotta.. luin keväällä jostain heidän lehdestään, että maailman loppu tulee.. se tulee heinäkuun alussa, päivää en enää muista, mutta se oli tarkka. Sanoin siitä äidilleni, hän vain naurahti ja sanoi "älä hyvä lapsi usko niitä juttuja".. ei muuta. Mummo ei sanonut mitään ja minä reppana pelkäsin, että tosiaankin tulee maailman loppu !!!
Minä olin lapsi, joka olin ehkä jo vähän hurahtanut siihen maailmaan ja kun se selvästi luki siinä tekstissä, tottakai pelkäsin ja uskoin .. Arvatkaas mitä tapahtui seuraavana päivänä, kun maailman loppu oli mennyt... Petyin, olin tietysti helpottunut, mutta minua oli petetty. Koko uskonto menetti merkityksensä. Jälkikäteen ajatellen se oli hyvä juttu, minun uskoni katosi täydellisesti ! Siihen loppuivat niiden kauniiden kirjojen lukemit, lehdetkään eivät enää kiinnostaneet.
Minusta on vastuutonta pelotella, vastuutonta antaa sellaisia kirjoituksia lasten käsiin, kun sitten jätetään selittämättä asiat, pelotellaan vaan. No tavallaan se oli tapa, jolla minut sai ulos siitä höpötyksestä. Minä nyt vaan satuin olemaan sellainen tunnollinen pikkutyttö, joka luki ja otto opiksi.
No tämä kertomus jatkuisi.. isovanhempani vanhenivat, ovat jo kuolleet ajat sitten. Tiedän aika paljon siitä, miten yksinäiseltä varakkaalta vanhukselta lypsetään rahaa.. kun hän menee huonoon kuntoon, hänet jätetään ihan yksin, ei enää välitetä, mutta lypsetään vielä sittenkin. Vanhus reppana pelkää menettävänsä taivaspaikkansa, jos ei maksa.
Mutta se on pitkä juttu..
En ole katkera, onneksi oli se maailman loppu :))
Mukavaa kevättä kaikille kuitenkin, jokainen pitäköön uskontonsa, kunhan sillä ei ahdisteta toisia.
Itselläni on jonkinlaista kokemusta Jehovan todistajista. Äitini vanhemmat olivat sellaisia. Ja tottakai pienenä oli mummolassa paljon ja jouduin alttiiksi tälle uskonnolle. Nyt aikuisena käsitykseni ei ole hyvä, omakohtaiset kokemukset saivat sen aikaan.
Isovanhempani eivät tuputtaneet, omat vanhempani eivät olleet samassa uskossa, eivät ole koskaan olleetkaan, enemmänkin ateisteja ajatusmaailmaltaan. Isovanhempani antoivat minulle paljon kirjoja, yhdessä oli vaaleanpunaiset kannet, se on jäänyt mieleen. Siinä oli kauniita kuvia ja kivoja kertomuksia.. no ne oli tarkoitettu nimenomaan lapselle. Kävin heidän kanssaan kokouksissa, ne olivat pelottavia. Siellä oli aina se yksi mies, joku johtaja alueella, todella ankaran näköinen, aina piti olla hiljaa. Ne tilaisuudet ahdistivat, kovasti. Ne eivät minusta olleet lapsille sopivia, jutut olivat sellaisia. Isovanhempani ajattelivat tietysti minun "parastani", ymmärrän se hyvin, mummo puhui kauniisti uskonasioista, isoisäni oli ankara, raamattu ja suurennuslasi olivat aina pöydällä, tuoli oli varattu hänelle, siinä eivät muut uskaltaneet istua. Kaikki oli niin ristiriitaista, jotenkin. He kyllä noudattivat käskyjä, mutta toisaalla olivat omat vanhempani ja toisaalla nämä mummon kertomukset. Kun olin noin 10-vuotias, luin ahkerasti näitä heidän lehtiään. Sitten, en muista vuotta.. luin keväällä jostain heidän lehdestään, että maailman loppu tulee.. se tulee heinäkuun alussa, päivää en enää muista, mutta se oli tarkka. Sanoin siitä äidilleni, hän vain naurahti ja sanoi "älä hyvä lapsi usko niitä juttuja".. ei muuta. Mummo ei sanonut mitään ja minä reppana pelkäsin, että tosiaankin tulee maailman loppu !!!
Minä olin lapsi, joka olin ehkä jo vähän hurahtanut siihen maailmaan ja kun se selvästi luki siinä tekstissä, tottakai pelkäsin ja uskoin .. Arvatkaas mitä tapahtui seuraavana päivänä, kun maailman loppu oli mennyt... Petyin, olin tietysti helpottunut, mutta minua oli petetty. Koko uskonto menetti merkityksensä. Jälkikäteen ajatellen se oli hyvä juttu, minun uskoni katosi täydellisesti ! Siihen loppuivat niiden kauniiden kirjojen lukemit, lehdetkään eivät enää kiinnostaneet.
Minusta on vastuutonta pelotella, vastuutonta antaa sellaisia kirjoituksia lasten käsiin, kun sitten jätetään selittämättä asiat, pelotellaan vaan. No tavallaan se oli tapa, jolla minut sai ulos siitä höpötyksestä. Minä nyt vaan satuin olemaan sellainen tunnollinen pikkutyttö, joka luki ja otto opiksi.
No tämä kertomus jatkuisi.. isovanhempani vanhenivat, ovat jo kuolleet ajat sitten. Tiedän aika paljon siitä, miten yksinäiseltä varakkaalta vanhukselta lypsetään rahaa.. kun hän menee huonoon kuntoon, hänet jätetään ihan yksin, ei enää välitetä, mutta lypsetään vielä sittenkin. Vanhus reppana pelkää menettävänsä taivaspaikkansa, jos ei maksa.
Mutta se on pitkä juttu..
En ole katkera, onneksi oli se maailman loppu :))
Mukavaa kevättä kaikille kuitenkin, jokainen pitäköön uskontonsa, kunhan sillä ei ahdisteta toisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koska kaikkien tulisi kääntyä Helluntalaisuuteen sillä kaikki muut ovat harhaoppisia seurakuntia!
Luterilaisuudessa on lapsikasteen harhaoppi ja Vapaakirkossa on naispastorien sallimisen harhaoppi ja lisäks siellä pääsee syntiset kuten tupakoitsijat kasteelle. Turvallista on tietää että Helluntalaisuuteen kääntymällä pääsee taivaaseen eikä tarvitse pelätä helvettiin joutumista:) Olen tosi onnellinen kun saan kuulua tuohon uskovien elittiryhmään joka loistaa valova pimeässä maailmassa ja synnnin pesässä!
ole, koska tuollaista kirjoitat.